lauantai 16. joulukuuta 2017

Kuinka lopettaa vihervasemmistolainen mielipidediktatuuri?

Eläkeläismies Reijo Tossavainen (ps) kiinnitti Oikean Median blogissaan eilen huomiota toimittajakuntamme punavihreään poliittiseen agendaan käyttäen esimerkkinä Suomen Uutiset -lehden pääkirjoitusta Helsingin Sanomien viime vuosien yhä kiihtyvästä muutoksesta.

Taustalla on tutkimustieto, jonka mukaan journalistiikan ja viestinnän opiskelijoista Vihreitä kannatti 47,7%, Vasemmistoliittoa 27,3%, Sosiaalidemokraatteja 11,4 prosenttia, Kokoomusta 4,5%, Keskustaa 4,5% ja Piraattipuoluetta 4,5% vastaajista. Perussuomalaisten tai tai Kristillisten kannattajia kyselyssä ei löytynyt.

Vuonna 2012 puolestaan tutkittiin toimittajan ammatissa työskentelevien poliittisia näkemyksiä. En löytänyt alkuperäistä lähdettä, mutta Ylen jutun mukaan toimittajista 26% kannatti Vihreitä ja 18% Kokoomusta. Lisäksi siinä kerrottiin, että "44 prosenttia ei äänestäisi missään nimessä perussuomalaisia". Silloin soinilaista puoluetta ilmoitti kuitenkin kannattavansa 2% vastanneista. Muista puolueista ei jutussa mainita mitään.

Toimittajien puoluekantajutun ajatuksia herättävin kohta oli kuitenkin se, että Yle, Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat kieltäytyivät osallistumasta tutkimukseen. Siten siitä puuttuivat suurimpien valtamedioidemme toimittajat, eli se kertoi lähinnä paikallismedioissa työskentelevien toimittajien näkemyksistä.

Se ehkä osin selittää kokoomuksen yllättävän suurta kannatusta toimittajien joukossa (suhteessa opiskelijoihin). Mahdollisina muina syinä tulevat mieleen sekä iän mukanaan tuoma konservatiivisuuden kasvaminen tai poliittisten näkemysten vaihtelu eri aikakausina. Eli ehkäpä nyt työssä olevien näkemykset olivat jo nuorena erilaisia kuin nykyisillä opiskelijoilla.

Syytä mainittujen toimitusten pois jäämiseen ei ole kerrottu, mutta Ylen ja Sanomatalon uutisvirtaa seuranneille lienee selvää, että niiden osalta tulokset olisivat olleet samansuuntaisia kuin journalistien opinahjoista havaitut - elleivät sitten vieläkin punavihreämmät. Ehkä sitä ei haluttu viestittää näiden valtamedioiden koko väestön (paljon oikeistolaisempia) näkemyksiä myötäilevälle lukijakunnalle.

Mutta palataan takaisin alkuun. Tossavainen nosti asian esille ja minä jatkan kysymällä, että mitä lehdistömme yksipuoliselle poliittiselle värittyneisyydelle olisi tehtävissä?

Onhan toimittajillakin oikeus poliittisiin näkemyksiin, ja jopa sellaiseen kelvottomaan toimitustyöhön, jossa omat näkemykset värittävät ja vääristävät tiedonvälitystä (täällä tuore esimerkki). Paitsi ehkä Ylellä, joka on veronmaksajien rahoittama ja siksi sillä pitäisi olla velvollisuus mahdollisimman objektiiviseen tiedonvälitykseen.

Itse en näe asian korjaamiseen oikeastaan muuta keinoa kuin ei-vihervasemmistolaisesti ajattelevien nuorten kannustamisen journalistiikan ja viestinnän opiskeluun. Tie on pitkä ja hidas, mutta ottaen huomioon median valtavan vaikutuksen kaikkiin elämänalueisiin olisi sille tielle kuitenkin lähdettävä.

Mutta mistä me löydämme ne nuoret, jotka uhraisivat elämänsä pelastaakseen suomalaisen tiedonvälityksen uskottavuuden? Siis ne sankarit, jotka vapauttaisivat suomalaiset vihervasemmistolaisen toimittajakunnan mielipidediktatuurista?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaikkien kotimaisten valemedioiden äiti
Media värittää maailmankuvaamme
Jounalistin ohjeet ja valtamedian todellisuus

21 kommenttia:

  1. Kaiken alku on Tampereen yliopistossa, joka otti joukkoviestinnän professoriksi Pertti Hemanuksen vuonna 1973. Paikalla touhusi jo valmiina vuodesta 1971 alkaen radio- ja televisio-opin professorina Kaarle Nordenstreng.

    Nämä kaksi kaveria huolehtivat siitä, että opiskelijoiksi tulleiden aivopesu tehtiin erittäin perusteellisesti. Suomen mediaa ryhdyttiin kouluttamaan niin sanotun äärivasemmiston äänitorveksi.

    Toimittajiksi valmistuneet ovat siitä lähtien aloittaneet kukin tahollaan kuuntelijoiden ja lukijoiden aktiivisen aivopesun, jossa on onnistuttu kenties yli odotusten.

    Voidaan todeta, että jopa suurin osa kansanedustajistamme on kasvanut noiden kahden professorin kouluttamien toimittajien ansiosta kuljettamaan Suomea kohti äärivasemmistolaista radikalismia ja monikulttuuria.

    Niin sanottu tavallinen kansa on jo miä ilmeisimmin luopunut toivosta ja jopa lopettanut vaaleissa äänestämisen. Seurauksena valitettavasti on yhteiskuntamme täydellinen rapautuminen.

    Itse odotan, että jonkinlainen järkiintyminen olisi vielä mahdollista suomalaisen yhteiskunnan pelastamiseksi. Totuus lienee kuitenkin se, että sadan vuoden kuluttua Suomi on sellaisessa tilassa, josta ei voi tässä kertoa, koska se tulkittaisiin heti niin sanotuksi vihapuheeksi.

    VastaaPoista
  2. Artikkelissa Ylen urheilun toimituspäällikkö paljastaa salaisen agendan juttujen takaa.
    Yksi esimerkki siis urheilusta - päteekö muuhunkin Ylen toimintaan?
    Pyhittääkö tarkoitus tai tavoite keinot?

    https://yle.fi/urheilu/3-9979619

    Entä kummalle puolelle toimittajat asettuvat tulevaisuudessa?
    "Hipsterioikeiston pomo: ”Seuraava suuri nuorisoliike Euroopassa on Generation Identity tai jihadismi”

    https://yle.fi/uutiset/3-9976656

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja siellähän se taas oli, tosin melkein kuvalla peitettynä:

      "Päivää ennen ilmoitettua aikaa poliisi kielsi mielenosoituksen. Syynä oli uhka yleiselle turvallisuudelle. Väkivaltaisuuksien uhkaa kasvatti etenkin se, että antifasistit ilmoittivat pitävänsä vastamielenosoituksen ja estävänsä identitaarien marssin."

      Analyysin paikka olisi sille, milloin nämä "vastamielenosoitukset" alkoivat. En muista niitä olleen vielä kymmenen vuotta sitten.

      Minkähänlaisia lööppejä muuten lehdistö repisi mikäli Hakaniemen torilla järjestettäisiin vappuna vastamielenosoitus jossa naamioituneet ihmiset huutelisivat punalippukulkueelle ja häiritsisivät puheenpitäjiä sekä heiteltelisivät heitä kananmunilla?

      Yle todennäköisesti järjestäisi asiasta teemaillan missä toimittajat haastattelisivat toisiaan. Ja suorana - totta kai.

      Poista
  3. Journalismin pariin hakeutuu ihmisiä, jotka kovasti haluavat kertoa oman mielipiteensä. Samalla tavalla kuin politiikkaan hakeutuu ihmisiä jotka haluavat päättää asioita muiden puolesta.

    Sama ilmiö toistuu joka puolella Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa. Ei tähän mitään parannuskeinoa ole.

    Eikä tässä sinänsä mitään vikaa ole. Mielipiteen vapaus on Hesarillakin. Yleltä toivoisin kuitenkin neutraaliutta. Eniten oikeastaan harmittaa vaiva, jonka joutuu näkemään ilmiöiden seuraamisesta. Lehden lisäksi seurannassa täytyy olla mieletön määrä blogeja ja muuta tavaraa ja näistä joutuu interpoloimaan sen todennäköisimmän vaihtoehdon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei pelkästään omaa mielipidettään, vaan haluavat olla mileipidevaikuttajia. Ja sitähän he todella ovat, eivät niinkään tiedonvälittäjiä.

      Poista
  4. Onneksi nykyisin on tämä internet, jossa on vielä täysipäisten ihmisten kirjoituksia. Hulluksihan tässä muuten tulisi. Vaikka onhan siellä ne 200 nettipoliisia kyyläämässä (siis voiko todella olla?). Voi tietysti äänestää lompakollaan, eli lopettaa tilauksen, kuten tuli tehtyä jo Suomen Kuvalehden osalta.

    VastaaPoista
  5. En tiedä diktatuurista mutta pitäiskös edes hiukan HS toimittajan pollan säteillä ennen kuin julkaisee sotilastiedustelua koskevia, korkeimman turvaluokituksen saaneita asiakirjoja?

    Minusta pitäisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hesari tekee myyräntyötä Suomea ja suomalaisuutta vastaan. Olisin jo tilauksen lopettanut, mikäli olisin niuhottavan nollatoleranssin kannalla.

      Poista
    2. Hyvä, että maan hallinto ärähti. Ja hyvä, että asia viedään oikeuteen. Suurempi kysymys tietenkin on, että miten salaiset asiakirjat päätyivät Helsingin Sanomille.

      Poista
  6. Aikojen vaihtuminen oli 60-luvun suuri teema -- ja todellakin tuo aikakausi, jolloin sodan jälkeen syntynyt nuoriso kävi maailmanlaajan, prostestoivan ja vallankumouksellisen itsenäistymistaistelunsa, muutti maailmaa aika rajusti. Esimerkiksi tuo "vihreä liike", jonka arvomaailma koostuu sekalaisista aineksista, seksivapautuksesta, antimilitarismista ja -fasismista, konservatismin halveksunnasta, jne, ja joka saa yhden manifestaationsa muodostamalla aina "tieteellisesti perustellumpia" maailmanlopun uhkakuvia, syntyi juuri 60-luvulla.

    Ja se elää nyt edelleen keskuudessamme valtavirta-ajatteluksi lanseerautuneena tietämättä ja ymmärtämättä enää omia juuriaan ja jossakin vaiheessa aika tragikoomiseksi muuttunutta kehitystarinaansa. Olen kirjoittanut asiasta blogissani, johon pääsee nimeäni klikkaamalla.

    Historiassa usein on niin, että suuret ajatusmurrokset tapahtuvat vastakohtina edeltävälle ajattelulle, ja juuri tällaisista syistä 60-luvun ajattelu oli nimellisesti ja leimallisesti "vasemmistolaista". Sen kaikki poliittisimmat ääri-ilmiöt, kuten USA:n ja Ranskan opiskelijakapinat ja meillä "taistolaisuudeksi" institutuionalisoitunut aatevirtaus, puksahtivat poliittisina liikkeinä toki lopulta tyhjää, mutta jatkoivat elämistään niissä osin julkilausumattomissa ideologioissa -- jonkinlaisessa "edistyksen ja kriittisen älyn" hengessä -- jotka yliopistoissa ja opiskelijamaailmassa sementoituivat kun 60-luvun opiskelijoista tuli seuraavina vuosikymmeninä akateemisia auiktoriteetteja.

    Ja tämän pitkän maailmanmuutoksen seurauksia sitten yhä nautimme juurikin journalismimme hapahtuneissa opeissa. Ne määräävät yhä mielikuvia siitä millaista niin sanottu kriittinen äly ja tutkiva ote ovat. Media muuttuu nyt vuosi vuodelta yhä enemmän omaksi parodiakseen, todellisen tiedonvälityksen irvikuvaksi.

    Vanha veteraanijournalisti, aikanaan itsekin taistolainen, Jyrki Richt, siirtyi juuri eilen eläkkeelle. Hän oli ikään kuin viimeisenä työnään -- jonkinlaisena testamenttina -- valmistanut YLE:n Perjantai-ohjelmaan dokumentin joka esitteli Euroopassa nyt nousevaa uutta akateemista "kansallismielisyyttä", eurooppalaista identiteettiä varsnkin vastakohtana islamin tunkeutumiselle korostavaa opiskelija- ym. nuorisoliikettä. Se oli itse asiassa varsin dokumentti, ja toi julki YLE:n ohjelmapolitiikalle toistaiseksi yllättävällä ja poikkeavan rehellisellä toimituksellisella tavalla tuon mielenkiintoisen porukan -- mikä kaikki antaa toivoa siitä, että myös akateeminen nuoriso on heräämässä uudelleen pitkän mutta vääristyneeksi ja todellisuudentajuttomaksi muuttuneen 60-lukulaisen "punavihreyden" sakean ja samean unen jälkeen.

    Jyrki Richtille onnittelut kyvystä irtisanoa itsensä YLE:n propagandistisesta "suvaitsevuutta ja monikultturismia" ikään kuin moraaliarvoina tyrkyttämästä ohjelmapoliittisesta linjasta. Kaiken vuosien varrella harrastetun huonoon todellisuudentajuun ja suoranaiseen propagandaan perustuvan journalismin kuittaaminen tuolla eläkkeellelähtödokumentilla oli miehen työ.

    VastaaPoista
  7. no eiköhän seuraava maailmansota ratkaise asiat, kunhan ruvetaan joskus 100v maailman raunioista uuttaa yhteiskuntaa rakentaa ..

    VastaaPoista
  8. Jukka Seppinen toteaa tutkimuksessaan "Neuvostotiedustelu Suomessa 1917-1991" muun muassa seuraavaa:

    "Skp:n poliittinen toimikunta jakoi 15.2.1967 Skp:n koulutustarpeen1960-luvun loppupuolella kahteen lohkoon: toisaalta se tarvitsi perusteellisen marxilaisen erikoiskoulutuksen saaneita ja toisaalta akateemisen loppututkinnon kotimaassa suorittaneita tovereita. Poliittinen toimikunta totesi myös tiedotustoiminnan kaipaavan ammattimiehiä: pian Tampereelle keskittyi radikaali journalismin koulutuskeskus, jossa mainetta niitti mm. Kaarle Nordenstreng, jonka KGB tunsi hyvin."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Diktatuurien ja selllaiseksi pyrkivien piirissä on aina ymmärretty median valtaamisen tärkeys.

      Poista
  9. Perinteiselle medialle ei voi mitään, mutta ei ole tarvettakaan, koska markkina muuttuu. Ongelmana on ollut korkea kynnys tulla markkinalle, koska sanomalehden tai TV-kanavan perustaminen on vaatinut suuria pääomia.

    Uusi media muuttaa tilanteen, tästä Trumpin voitto oli hyvä esimerkki. Nyt voi kuka vaan perustaa Youtube-kanavan ja saada yleisöä tai kerätä Twitter-seurantaa. Tätähän perinteinen media kauhistelee, kun valittaa valeuutisista. Elämme suurta murrosta. Parinkymmenen vuoden kuluttua perinteisellä medialla ei ole lähellekään sitä valtaa kuin nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valtamedian terni "valeuutiset" on toisaalta ihan oikea määritelmä - kyllä internet on keksittyjä tai ainakin tarkoituksenhakuisesti väritettyjä "uutisia" pullollaan. Samalla on traagista, että samainen valtamedia sortuu itse kerta toisensa jälkeen valeuutisoimaan. Olen ruotinut noita tapauksia tässäkin blogissa vaikka kuinka moneen kertaan.

      Poista
    2. Olet oikeassa, netissä on vaikka mitä. Lisäksi eri tahot pyrkivät ohjailemaan ajatuksiamme ja toimintaamme. Hesarin juttukin on jonkun tahon intressissä. Kuka tiedot on vuotanut ja miksi? Mihin pyritään? Tammikuussa on presidentinvaalit, veikkaanpa, että tarkoituksena on vaikuttaa niihin. Toisaalta voi myös olla, että joku taho haluaa palkita luottotoimittajaansa.

      Mainitset, että olet professori. Olet varmaankin lukenut mediasta juttuja omalta alaltasi. Mitä ajattelet niistä? Miten hyvin toimittajat osaavat alasi?
      Miten hyvin oletat heidän osaavan muita aloja, esimerkiksi ulkopolitiikkaa?

      Valeuutisia on ainakin kahta lajia, jos selvät virheet unohdetaan. Ensinnäkin toimittajalla on oma agenda, johon juttunsa kehystää. Hän tietää, miten asiat oikeasti ovat, mutta haluaa kertoa ne tietyllä tavalla. Alpakkajutut ovat hyvä esimerkki.

      Toiset valeuutiset taas ovat sellaisia, joissa toimittaja ei oikeasti tunne asioita ollenkaan ja on täysin jonkun lähteen vietävänä. Ilmastouutiset ovat varmaankin tällaisia.

      Poista
  10. "Kuinka lopettaa vihervasemmistolainen mielipidediktatuuri?"
    Ei mitenkään.
    Tai, ehkä maan turvallisuutta uhkaavien HS:n vuotojen vuoksi julistettava poikkeustila, otsikon mielipidediktaattorien pidätys ja turvallisuuden takaaminen armeijan avulla.
    Tais mennä sarkasmin puolelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurin ongelma on siinä, että ne, jotka haluavat parantaa maailmaa hakeutuvat journalisteiksi todennäköisemmin kuin ne, joiden maailmankuva on vähemmän utooppinen.

      Poista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!