Pekka Haavisto, väestösopimus ja realismi

Pekka Haavisto (vihr) on ehdottanut maailman väestöräjähdyksen ratkaisuksi väestösopimusta. Hänen mukaansa "maailman väkiluvun nopea kasvu haastaa kestävän kehityksen. Afrikan väkiluvun arvioidaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä. Ilmastosopimuksen rinnalle tarvitaan maailman väestösopimus, joka turvaisi naisten ja tyttöjen oikeudet, sosiaalisen turvaverkon ja koulutuksen. Naisten aseman parantaminen on avain hallittuun väestökehitykseen."

Olen Haaviston kanssa samaa mieltä naisten aseman parantamisen merkityksestä väestöräjähdyksen avainmaissa Afrikassa ja Aasiassa. Toisaalta on selvää, että etenkin naisten ja tyttöjen oikeuksia on vaikea toteuttaa sellaisissa yhteiskunnissa, joissa kulttuuri on äärimmäisen patriarkaalinen ja jopa valtauskonnon pyhillä teksteillä "oikeutettu".

Esimerkiksi Koraani (4:34) määrittelee näin: "miehet olkoon naisten esimiehiä, koska Jumala on asettanut heidät näihin nähden korkeampaan asemaan, ja myöskin niiden suoritusten tähden, joita miesten on omaisuudestaan naisten hyväksi tehtävä."

Tiedetään myös, että muissakin kuin islamilaisissa afrikkalaisissa kulttuureissa miehen asema on hyvin maskuliininen. Hän on perheen kiistaton valtias ja seksuaalisista vapauksista nauttiva toimija. Jälkimmäisestä on merkkinä esimerkiksi AIDS:in järkyttävä yleisyys mustassa maanosassa.

Siten naisten koulutus ja oikeus päättää lapsiluvustaan on väestöräjähdysmaissa pitkän tien päässä jos pyrimme siihen pelkästään pehmeästi vaatimalla sikäläisille naisille erilaisia oikeuksia. Hiukan nopeampi vaihtoehto voisi olla Kiinan mallin mukainen lapsiluvun säätely.

Näen kuitenkin myös sen suhteen vaikeuksia hallinnollisesti hauraissa ja köyhissä valtioissa. Vaikka gepardihattuinen kehitysmaan johtaja epäilemättä tekisikin väestösopimuksen, ainakin mikäli saisi allekirjoituksesta muhkean palkkion, olisi sen toteuttaminen monin tavoin hankalaa.

Suostuisivatko meitä länsimaalaisia maskuliinisemmat miehet rajoittamaan lastentekoa vain mikäli hallitus käskee niin? Ja elleivät suostuisi, minkälaisilla sanktioilla heidät pakotettaisiin siihen?

Vaihtoehtoja olisivat ainakin monilapsisten perheiden jälkeläisten ottaminen huostaan, lisämaksujen tai -verojen määrääminen ylimääräisistä lapsista, vapausrangaistus vanhemmille tai ruumiillinen kuritus. Näiden luulisi olevan tehokkaita pakotteita kenelle tahansa.

Mutta mutta... Eihän suurimmassa osassa väestöräjähdysmaita ole toimivaa lasten huostaanottojärjestelmää, eikä ihmisillä rahaa lisämaksujen tai -verojen kuittaamiseksi. Perheen aikuisten vapausrangaistus puolestaan jättäisi lapset ahdinkoon eikä ruumiillinen kurituskaan ole ihmisoikeuksien mukaista.

Itse asiassa uskon, että mikäli ilmastonmuutoksen ja kehitysmaalaisten kansainvaelluksen torjumiseksi sovittaisiin tehokas väestösopimus ja se pantaisiin täytäntöön kohdemaissa, olisi Pekka Haavisto tai ainakin hänen poliittinen taustaryhmänsä ensimmäisenä kritisoimassa sen toteuttamassa. Ja siten myös vesittämässä solmittua sopimusta.

Lisäksi, kun resursseista puhutaan, ei kehitysmailla ole myöskään varaa Haaviston ehdottamiin naisten turvaverkkoihin - ei ainakaan niin kauan kuin niiden talouden vähät tulot menevät pienelle yläluokalle ja erityisesti hallitsijalle lähipiireineen. Enkä oikein jaksa uskoa, että nämä luopuisivat eduistaan naisten hyväksi, eivät ainakaan nykyisin hallitsevan sukupolven aikana.

Eli jos ja kun me puhumme ilmastonmuutoksen tai pakolaisvyöryn torjunnasta seuraavien vuosikymmenten aikana, ei väestösopimus ole tavoitteen toteuttamisen kannalta käyttökelpoinen työkalu, vaan ainoastaan mukavan kuuloista sanahelinää. Sen sijaan se on varmasti hyvä työkalu viemään kehitysmaalaisten ajatuksia oikeaan suuntaan: etenkin tyttöjen ja myös poikien kouluttaminen kyllä vaikuttavat ajan myötä myös lapsilukuun - mutta vasta tulevien sukupolvien aikana, jolloin maapallon väestö on jo kasvanut ihan oleellisesti suuremmaksi kuin nykyisin.

Akuutin väestöräjähdyksen torjuntaan sopimuksesta ei kuitenkaan ole. Siksi ilmastonmuutoksen torjunnan ja väestöräjähdyksen kannalta tehokkaimpia toimenpiteitä ovat kehitysmaista länsimaihin suuntautuvan kansainvaelluksen tehokas rajoittaminen ja taloudellisen toimeliaisuuden lisääminen kehitysmaissa.

Jälkimmäisen osalta Kiina on osoittanut esimerkkiä muulle maailmalle. Samaan suuntaan on onneksi siirtynyt myös Suomi, jonka vuosikymmenien aikana lähes hyödyttömäksi osoittautunut kehitysapu on viime vuosina muuttunut yhä selvemmin taloudellisen yhteistyön tukemiseksi.

Tämäkään ei ole nopea tie - mutta sen kautta on kuitenkin saavutettavissa nopeampia tuloksia, jotka lisäksi lienevät viime kädessä sekä pysyvämpiä, että toteutustavaltaan inhimillisempiä, kuin Haaviston ehdottama väestösopimus. Sekä myös sen toteutumista tukevia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mikä on aiheuttanut selkärankaisten eläinten määrän romahduksen?
Oppiiko suomalainen, kun kiinalainen opettaa Afrikassa?
800 euroa per lapsiperhe on mennyt vuosi toisensa jälkeen hukkaan