Ruotsissa kaatui jälleen yksi yritys hallituksen muodostamiseksi. Seuraavaksi yritettäneen jonkinlaista punamultahallitusta, jossa demarit ja keskustalaiset muodostaisivat hallituksen rungon. Mikäli näin käy, tehdään naapurimaassa historiaa, sillä siellä poliittisen oikeiston ja vasemmiston välinen raja on ollut paljon korkeampi kuin Suomessa - suorastaan ylittämätön.
Taustalla tässä kaikessa on tietenkin kansan yhä suuremman osan tyytymättömyys kotimaansa lisääntyvistä kehitysmaapiirteistä. Pääosin humanitaarisista maahanmuuttajista tai heidän jälkeläisistään koostuvat jengit käyvät paikallissotiansa jopa käsikranaatein ja konetuliasein ja samaan aikaan entinen lintukoto on muuttunut naisten helvetiksi. Niinpä jo yli kuudesosa kansasta tukee vaaliuurnilla ruotsalaista elämäntapaa puolustavia Ruotsidemokraatteja, joita muut puolueet karttavat kuin ruttoa.
Nähtäväksi jää onnistuuko punamulta Ruotsissa. Samoin se, mitä muita hallituspohjia keksitään yrittää - ja uskaltaako joku ehdottaa jopa Ruotsidemokraattien hiljaista tukea hallitukselleen, saati ministerinpaikkojen jakamista sille. Mahdotonta ei ole edes se, että ruotsalaiset kutsuttaisiin uudelleen vaaliuurnille siinä toivossa, että vaalikarjan toive ruotsalaisen yhteiskunnan säilymiseksi katoaisi jonnekin.
Kaiken kaikkiaan nyt seurattavana oleva näytelmä kertoo ruotsalaisen demokratian epäkypsyydestä ja ideologisesta joustamattomuudesta. Se on sikäli hämmästyttävää, että naapurimme ovat suorastaan kuuluisia siitä, kuinka kaikenlaiset asiat hoidetaan sopuisasti diskuteeraamalla.
Näköjään siinäkin asiassa ruotsalaiskulttuuri on muuttumassa kohti kompromissitonta kehitysmaata. Onhan hyvin tunnettua, että sellaisissa pahimmat ongelmat juontavat juuri siitä (esimerkki), että eri kansanryhmien johtajat eivät pysty keskenään yhteistyöhön, vaan pyrkivät kumpikin kukistamaan vastustajansa joko hyvällä tai pahalla - jopa sotilaallisten konfliktin kautta.
Ruotsissa kehitysmaalaistuminen poliittisen johdon tasolla ei tietenkään ole vielä edennyt edes väkivallalla uhkaamisen tasolle. Eikä toivottavasti etenekään. Mutta jotain huolestuttavaa siinä kuitenkin on, että maan poliitikot ovat täysin kykenemättömiä toimimaan tilanteessa, jossa kansan vaaleissa osoittama tahto on muuttunut aiemmasta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kalle Silfverberg ja Khaled Mossain sortuivat älylliseen epärehellisyyteen
Ruotsidemokraatit voittoon - Pariisin yö kertoi miksi
HS selvitty Ruotsin demareiden alamäen syyt - vai selvittikö?
Tekstit
-
80% kansasta kuitenkin tahtoi entisen meiningin jatkuvan joten sitä saa mitä tilaa.
VastaaPoistaRuotsalainen demokratiakäsitys on hyvää itä-Eurooppalaista tasoa. Ruotsalaisten ns. fiksuus ei ole lähellekkän sitä tasoa mitä Suomessa sen kuvitellaan olevan.
Tämä diskuteeraus on kyllä etupäässä kollektiivista vastuunjakamista, jossa kukaan ei ota vastuuta kun asiat sitten menevät päin mäntyä. Ruotsista ei löydy todellista johtajuutta mikä on nähty mm. kriisitilanteissa.
Totta kyllä jos puhutaan maahanmuutosta. Muut asiat kuitenkin aiheuttavat sen, ettei hallitusta saada kokoon ilman Ruotsidemokraatteja, jonka kanssa valtaa ei haluta jakaa missään tapauksessa.
Poista