Petteri Orpon hallitus ja Sanna Marinin perintö

Petteri Orpon (kok) hallitus aloittaa budjettiriihensä punavihreän opposition ilmaistessa kovaan ääneen tyytymättömyytensä kaikista mahdollisista vähennyksistä julkisten varojen käytössä ja arvostellessa hallitusohjelman linjauksia työnteon kannattavuuden lisäämiseksi. Oppositiota säestävät työmarkkinajärjestöt arvostellessaan suunnitelmia työttömyysturvamaksujen käyttämisestä budjetin tulopuolen vahvistamiseen. 

On tietenkin totta, että täydellisessä sosialistisessa yhteiskunnassa kaikilla ihmisillä tulisi olla sama palkka - tai ainakin käytettävissä elämäänsä sama rahamäärä - riippumatta työtehtävistä. Samoin on selvää, että työttömyysvakuutusmaksuja kerätään työttömyysturvamenojen katteeksi, eikä valtion budjetin katteeksi. 

Siksi on kysyttävä, että miksi pääministeri Petteri Orpo ja valtionvarainministeri Riikka Purra (ps) aikovat kuitenkin toimia toisin kuin oppositio ja työmarkkinajärjestöt vaativat. Ja vastaus on yksinkertainen: Sanna Marinin (sd) hallituksen perintö, jonka hinta näkyy alla olevassa kuvassa. 

Taustalla on se tosiasia, että Marinin hallituksella oli hoidettavinaan koronapandemian ja Ukrainan sodan kaltaisia ongelmia, joihin paloi paljon rahaa. Näiden menojen katteeksi se otti rutkasti lisää velkaa tinkimättä milliäkään muista julkisista menoista, vaikka jo aikaisemmat hallitukset olivat eläneet yli varojensa. 

Näistä kuvioista ensimmäisessä näkyvä valtion korkokulujen äkkinäinen kasvu johtuu siitä, että EU on jo pitkään pitänyt akuuttia talouskriisiään piilossa painamalla lisää rahaa. Tämä on mitä ilmeisimmin tehty siinä luulossa, että talouden lait olisivat muuttuneet, eikä markkinoille tulviva raha enää aiheuttaisi inflaatiota ja sen myötä korkojen nousua. 

Luulo ei kuitenkaan ole tiedän väärtti, joten inflaatio on lähtenyt - ellei nyt aivan laukalle, niin kuitenkin liikkeelle - ja toteuttanut parin vuoden takaisen ennustukseni, jonka mukaan "on todennäköistä, että inflaatio lähtee liikkeelle myös EU:ssa, joten siihen tilanteeseen on hyvä itse kunkin varautua".

Tämä näkemys poikkesi Sanna Marinin käsityksestä, jonka mukaan hänen hallituksensa tuhlailevan "talouspolitiikan ansiosta pitkän aikavälin taloudellinen kestävyys on parempi kuin miltä tilanne näytti ennen koronaa" ja siksi "velkasuhteen taittuminen, joka vielä vuosi sitten näytti vaativan miljardileikkauksia ja vuosikymmenen aikaa, voi toteutua jo lähivuosina ilman merkittävää sopeutusta".

Marinin taloustieteen vastainen näkemys on siten johtanut siihen, että Petteri Orpon (kok) hallituksella on taakkanaan rajusti kasvavat korkokulut samaan aikaan kun maailmantalouden kasvu yskähtelee. Eli sen vastuksena ovat sekä maailmantalouden heikko tilanne, että punavihreän hallituksen epäonnistuneen talouspolitiikan realisoituminen. 

Siten ikävä tosiasia on se, että hallituksen talouspoliittinen pelivara on vähissä ja se on siksi pakotettu toimiin, joilla julkinen talous saadaan tasapainotettua. Siitä huolimatta sen budjetin oletetaan edelleen olevan peräti 10 miljardia euroa alijäämäinen. 

Tästä summasta kolme miljardia on yllä olevan kuvan mukaisesti pelkkää aiempien valtionvelkojen korkojen maksua. Ja tämä summa tulee kasvamaan lähivuosina, koska vanhoja halpakorkoisia lainoja joudutaan maksamaan uusilla - korkeakorkoisemmilla - lainoilla. 

Siten hallituksen olisi onnistuttava sekä julkisten menojen supistamisessa että talouskasvun elvyttämisessä. Ensimmäinen näistä tarkoittaa ihmisille tarjottavien vastikkeettomien etuuksien leikkaamista ja ja jälkimmäinen yrittämisen ja työnteon kannusteiden lisäämistä - eli verotuksen keventämistä siten, että yrittämisestä ja työstä käteen jäävä raha kasvaa. 

Budjettia arvioitaessa olisi siten seurattava sitä, miten hallitus onnistuu juuri näissä kahdessa asiassa. Tämä olisi myös opposition - tai edes lehdistön - ymmärrettävä, ja niiden olisi kritisoidessaan tulo- ja menoarvion jotain momenttia tarjottava sille vaihtoehto. 

Eli jos arvostellaan jonkin menoerän leikkausta olisi tarjottava vastineeksi jonkin toisen menoerän leikkausta tai vaihtoehtoisesti tulolähdettä, joka ei heikentäisi talouskasvun edellytyksiä. Tai jos arvostellaan verotuksen progression leikkaamista, olisi tarjottava jokin muu keino, jolla yrittämisen ja/tai työnteon kannattavuus paranisi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kissaliitto huolestui
Petteri Orpon hallitus ja Suomen talouden surullinen tila
Suomella ei ole varaa ylläpitää korkeaa veroastetta