Ruotsin kruunu ajaa hallituksen ja ay-liikkeen vastakkain

Kirjoitin eilen Sanna Marinin (sd) hallituksen - ja sen edeltäjien - jättämän perinnön Petteri Orpon (kok) kabinetille aiheuttamista haasteista. Julkinen sektorimme on velkaantunut korviaan myöden ja samaan aikaan globaali talous sakkaa. 

Tämä tarkoittaa, että Suomessa on hyvinvointivaltion ylläpitämiseksi saatava aikaiseksi jonkinlainen muutos, joka nostaa meidät ylös ahdingosta. Emme toki ole tässä asiassa yksin, sillä myös Ruotsin taloudella menee juuri nyt varsin heikosti.

Sekä Suomi että sen länsinaapuri ovat vientivetoisia talouksia. Siten varsinainen lääke tämänhetkiseen tilanteeseen löytyy molemmissa maissa talouskasvun uudelleen käynnistämisestä. 

Meillä se tarkoittaa yrittämisen ja työnteon kannusteiden lisäämistä - ja aivan erityisesti viennin edistämistä. Valitettavasti jälkimmäinen ei ole yksin meidän käsissämme - ei ainakaan ilman yhteenottoa ay-liikkeen kanssa - sillä nopeita ratkaisuja tarjoaa ainoastaan vientihintojen pudottaminen työntekijöiden palkkatasoa reilusti alentamalla. 

Ruotsissa taas tuskin ollaan kovinkaan huolissaan. Osittain tämä johtuu entisen suurvallan Suomea monin verroin vankemmasta talouden perustasta, mutta myös omasta valuutasta. Se on kelluva eli valuuttakurssi muuttuu taloustilanteen mukaan kuin itsestään.  

Tästä kertoi Maaseudun tulevaisuus jutussaan, jonka mukaan Ruotsin kruunu vajosi ennätyshalvaksi. Yhdellä eurolla saa nyt lähes 12 kruunua, mikä tarkoittaa vientituotteiden hintojen selvää pudotusta samalla kun tuontitavarat kallistuvat. 

Tämä tarkoittaa sitä, että Ruotsin vienti tulee lähiaikoina kasvamaan, mutta ulkomailla tuotettujen tavaroiden hinta nousee medelsvenssonin lompakkoa aiempaa enemmän rasittavaksi. Näin maahan virtaa valuuttaa ja samalla ruotsalaisten ostokset kohdistuvat aiempaa enemmän kotimaiseen tuotantoon. 

Syntyy hokkuspokkus, jonka seurauksena maa nousee omasta talousahdingostaan kuin itsestään. Ja samalla kruunun kurssi nousee entiselleen mahdollistaen tavallisille ruotsalaisille jälleen tuontitavaroidenkin ostamisen. 

Suomi sen sijaan on sidottu euroon, jonka kurssiin meidän omalla taloustilanteellamme ei ole juurikaan vaikutusta. Esimerkiksi yksi suomalaisen teollisuuden tuottavimmista haaroista - eli metsäteollisuus - joutuu kuitenkin kilpailemaan ruotsalaisen metsäteollisuuden kanssa.

Syntyy tilanne, jossa ruotsalaisten puunjalostuslaitokset käyvät täydellä kapasiteetilla samaan aikaan kun suomalaiset eivät saa tuotteitaan kaupaksi. Sama toki koskee kaikkea muutakin vientiteollisuutta, jossa Suomen ja Ruotsin välillä on päällekkäisyyttä.

Edelle kirjoittamani seurauksena Ruotsin vapaa kruunu vaikeuttaa Suomessa kipeästi tarvittavan talouskasvun - ja sen seurauksen julkiseen talouteen verotettavien eurojen määrän lisääntymisen - käynnistymistä. Ja koska julkisen talouden tilanteen on aiempina hallituskausina annettu kriisiytyä, lisääntyy myös yhteiskunnallinen jännite ammattiliittojen ja hallituksen välillä, mikäli jälkimmäinen aikoo puuttua työntekijöiden saavutettuihin etuihin taloutemme kansainvälisen kilpailukyvyn nostamiseksi.

Eikä näin syntyvä polarisaatio tokikaan rajoitus pelkästään ay-liikkeen ja hallituksen väliseksi, vaan poliittinen vihervasemmisto asettuu epäilemättä ensin mainitun tueksi. Ja vaikeuttaa siten entisestään Suomen taloustilanteen vakauttamista - ja samalla julkisten palveluidemme rahoituksen saattamista kestävälle pohjalle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Petteri Orpon hallitus ja Sanna Marinin perintö
Vasemmiston blokkiutumispyrkimykseen ei pidä suostua
Nousun ja tuhon kautta uudenlaiseen tulevaisuuteen

Bunkkerimiehen huolet johtivat suomalaiseen kansalaisaloitteeseen

Yle julkaisi uutisen, jonka mukaan enemmistö (53 prosenttia) suomalaisista haluaa maamme liittyvän NATO:on. Vain 28 prosenttia vastustaa. Tämä siis maassa, jossa kansan enemmistö on kymmeniä vuosia luottanut siihen, että itänaapurin kanssa ollaan turvassa, kunhan ei vain haasteta riitaa - mutta ilmeisesti kovin monen mielestä tosiasiat ovat viime päivinä osoittaneet jotain aivan muuta.

Jos olisin ilkeä, kysyisinkin bunkkerimies Putinilta, että "Как я думаю, все прошло, Владимир", vaikka en Venäjää osaakaan. Tässähän on nyt käynyt niin, että venäläinen sotaväki on veljeskansansa kanssa samanlaisissa vaikeuksissa kuin konsanaan talvella 1939-40 maansa luoteisrajalla. Ja sen seurauksena siirtynyt siviiliväestön terrorisointiin. 

Eikä siinä kaikki. Kuten jo aamulla totesin, on Venäjän ruplan arvo romahtanut. Lisäksi kävi niin, ettei Moskovan pörssi uskaltanut tänään avata osakekauppaa lainkaan. Ja TV:ssäkin kerrottiin Ukrainan asioista venäläisen sotapropagandan sijaan niin kuin ne ovat. 

Ja samaan aikaan länsimaat ovat toimittamassa veljeskansalle aiempaa parempaa aseistusta. Ja jopa omat oligarkit ovat kyllästyneet johtajaansa.

Nähtäväksi siis jää, kuinka tässä lopulta käy. Kaatuuko bunkkerimiehen valta, vai onnistuuko suurvallan armeija sittenkin siinä, mitä se tavoittelee. Suomen osalta yli 2 000 kansalaista on joka tapauksessa tätä tekstiä kirjoittaessani käynyt allekirjoittamassa kansalaisaloitteen, jossa vaaditaan maamme johtoa viemään Suomi Venäjältä turvaan Naton siipien suojelukseen. 

Tätä ennen sai 50 000 allekirjoitusta kokoon myös kansalaisaloite, jossa vaadittiin kansanäänestystä NATO:on liittymisestä, mutta sen toteuttamiseen liittyy riski venäläisestä hybridioperaatiosta. Siksi suosittelen, että mikäli arvoisa lukijani haluaa maamme liittyvän länsimaiseen puolustusjärjestelmään, hän allekirjoittaa mieluummin tämän uudemman kansalaisaloitteen kuin vanhemman.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreän siirtymän toteutus on suunniteltava uudelleen
Aamu-uutinen Venäjältä antoi toivoa paremmasta
Putin sulki Ukrainan NATO-oven

Vihreän siirtymän toteutus on suunniteltava uudelleen

Euroopan Unioni ja monet muut maat mukaan lukien Yhdysvallat on päättänyt taivuttaa Venäjän lopettamaan sotaretkensä Ukrainaan talouspakotteiden ja aseellisen avun kautta. Näistä jälkimmäinen luonnollisesti vahvistaa Ukrainan asevoimia välittömästi sen jälkeen kun toimitukset ovat perillä. 

Sen sijaan ensimmäisen vaikutukset eivät periaatteessa vaikuta kuin aikaviiveellä, mutta käytännössä vaikutus tulee varsin pikaisesti, koska Venäjän rupla on jo ehtinyt reagoida siihen. Niinpä kaikki ulkomainen tavara tulee tavalliselle venäläiselle kalliimmaksi kuin ennen sotaa. 

Tuoreen tiedon mukaan Venäjän ruplan kurssi on noin 0,008 dollaria eli 0,8 amerikkalaista senttiä. Se on noin 29 prosenttia alempi kuin perjantaina. 

Tämän toimenpiteen tarkoituksena on ennen kaikkea saattaa venäläiset protestoimaan nykyistä hallintoa vastaan. Tyytymättömyyttä on toki ilmennyt jo nyt, sillä Venäjällä on pidätetty noin 3 500 mielenosoittajaa.

Nähtäväksi siis jää kuinka nopeasti talouspakotteet vaikuttavat Venäjällä. Eli ehtivätkö ne saattamaan Putinin hallinnon vaikeuksiin ennen kuin Ukrainan sotilaallinen selkäranka katkeaa - jos on katketakseen. 

Euroopan kannalta oleellista on myös se, kuinka Venäjä asettaa vastapakotteita. Katkaiseeko se energian viennin Eurooppaan ja saattaa etenkin Saksan ja Italian - mutta myös Suomen - vaikeuksiin. 

Tämä on seikka, joka on jatkossa huomioitava EU:ssa aiempaa vakavammin. Meidän on nostettava energiaomavaraisuuttamme ja ennen kaikkea vähennettävä riippuvuuttamme Venäjästä. Se tarkoittaa toisaalta Venäjältä tuotavasta fossiilisesta energiasta ja uraanista luopumista - tai ainakin varalähteen varmistamista - mutta myös oman Venäjästä riippumattoman energiatuotannon rakentamista ylläpitämistä. 

Jo nyt näemme, että erityisesti Saksan päätös luopua omasta ydinenergiastaan on ollut yksinkertaisesti typerää, koska se on ajanut EU:n suurimman talouden vaarallisen riippuvaiseksi Venäjästä. Samoin voidaan nähdä, että Suomen tulisi miettiä vielä uudelleen, mitä se tekee turvetuotannon pikaiselle alasajolle. Onko todellakin niin, että meillä on suurempi tarve ilmastomalleihin perustuvan tulevaisuuden uhan ennätysnopeaan torjuntaan kuin Venäjän naapureilleen aiheuttaman akuutin vaaran vähentämiseen?

Vihreän siirtymän osalta nyt avautunut tilanne tarkoittaa toisaalta kannustetta rakentaa uusia voimalaitoksia, mutta myös hidastetta luopua käytettävissä olevista omista energialähteistä. Siksi gobaalin lämpenemisen torjunnan kokonaisuus on harkittava kokonaan uudelleen siten, että huomioon otetaan ilmastopolitiikan lisäksi myös akuutti poliittinen tilanne.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Aamu-uutinen Venäjältä antoi toivoa paremmasta
Oikeudenmukainen kompensaatio hiilinieluista
Vihreä siirtymä Kazakstanista Saksaan

Miksi euromaiden talous lähti nousuun?

Helsingin Sanomat kertoi tänään euroalueen talouskasvun nopeutuneen, työttömyyden vähentyneen ja inflaation kiihtyneen. Nämä uutiset ovat Suomen talouden kannalta erittäin positiivisia, sillä maamme viennistä noin 40 prosenttia suuntautuu euroalueelle.

Helsingin Sanomat ei kuitenkaan maininnut jutussaan ehkä tärkeintä syytä euroalueen talouden vahvistumiselle. Se on euron kurssin nopea lasku viime aikoina. Se on ollut erittäin merkittävää, sillä esimerkiksi dollariin nähden euron kurssi oli huippuvuonna 2008 lähes 1,6-kertainen kun sen arvo on tällä hetkellä vain hieman yli yhden dollarin. Euro on viime aikoina vahvistunut myös Japanin jeniin nähden noin kymmenellä prosentilla.

Näin suuret valuuttakurssin heikkenemiset eivät voi olla näkymättä kaupassa, jota käydään euroalueen rajojen yli. Siksi kysymys kuuluu pikemminkin, että miksi euroalueen talouskasvu ei ryöpsähtänyt liikkeelle jo aiemmin?

Itse totesin vuonna 2012, että "Euroopan poliittisten ja taloudellisten johtajien pelko Kreikan euroeron seurauksista perustuu puutteelliseen analyysiin, jossa romahduksen seurauksia on tarkasteltu yksipuolisesti ja liian lyhyellä aikavälillä. Sen seurauksena Etelä-Euroopan maiden luoma talouden epävarmuus mitä luultavimmin näivettää eurooppalaista taloutta vielä vuosikymmeniä eteenpäin."

Nyt tarkasteltuna näyttää siltä, että ennusteeni osui oikeaan. On tarvittu suhteellisen rahan arvon putoaminen melkein kolmanneksella ennen kuin talouselämän luottamus Eurooppaan on palautunut. Parempi tietenkin tämäkin kuin ikuinen lama.

Nousu olisi kuitenkin melkein varmasti käynnistynyt jo vuosia sitten, mikäli Kreikan ja muun Etelä-Euroopan ongelmat olisi hoidettu leikkaamalla mädät palaset irti kokonaisuudesta. Nyt alkanut talouskasvu kuitenkin huolehtinee siitä, ettei uusia yllätyksiä ole tulossa edes Etelä-Euroopasta ennen seuraavaa talouden laskukautta.

* * *

Euron lasku näkyy myös Suomen taloudessa. Teknologiateollisuus on saanut kiihtyvässä määrin uusia tilauksia ja metsäteollisuus porskuttaa jälleen. Uudeksi tulonlähteeksi on taantuman aikana syntynyt peliteollisuus, joka tahkoaa suuria voittoja, vaikka sen kansantaloudellinen hyöty ei vastaakaan perinteisempiä tuotannonaloja.

Kaiken tämän seurauksena myös ekonomistien näkemys Suomen talouskasvusta on muuttunut positiivisemmaksi. Esimerkiksi OP:n ekonomistit arvelivat viime viikolla Suomen talouden kasvavan tänä vuonna 1,8 prosenttia.

Minä puolestani veikkasin viime marraskuussa, etteivät ekonomistit osaa ennustaa talouden muutoksen rajuutta, vaan se toteutuu ennustettua nopeamapana talouskasvuna - keskimäärin kahtena prosenttina tulevien viiden vuoden aikana. Perustelin näkemystäni Suomen talouden pienellä koolla, mikä aiheuttaa sen, että talouden nousut ja laskut ovat merkittävästi suurempia kuin isoissa maissa.

Kaiken tämän hyvän uhkana ovat kuitenkin yllättävät muutokset. Yksi sellainen saattaa olla Yhdysvaltain uuden presidentin arvaamattomuus. Mikäli hän todella ajaa maailman kauppasotaan ja tullimuurien maailmaan menevät toiveet paremmasta tulevaisuudesta roskakoppaan.

Tätä tuntuu pelkäävän ainakin HS:n pääkirjoittaja. Toisaalta tuntuisi omituiselta, mikäli bisnesmaailmasta tuleva presidentti olisi niin lyhytnäköinen, että tuhoaisi omat ja lähipiirinsä bisnekset. Ehkäpä viime aikojen nousseet pörssikurssit ammentavat kehityssuuntansa luottamuksesta Trumpin taustaan - en tiedä.

Suomen kannalta tässä tilanteessa pääasiana tulee joka tapausessa olla raudan takominen silloin kun se on kuumaa  eli talouskasvusta hyödyn ottaminen nyt kun se on mahdollista.

Tämä kirjoitus on julkaistu myös Oikeassa Mediassa

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen talous kasvaa ennusteita nopeammin vuosina 2017-2021
Näkymiä lähitulevaisuuteen
Mitäs minä sanoin?