Edistivätkö Saksan vaalit Ukrainan sodan jälkeen uhkaavaa pohjoista erikoisoperaatiota?
Alexander Stubb väänsi rautalankaa
EU:n kolme tärkeintä tehtävää
Niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus
Minusta on mielenkiintoista, että vasemmiston hallitsema ammattiyhdistysliike ryhtyy kerta toisensa jälkeen ulkoparlamentaarisiin toimiin ehkäistäkseen demokraattisen päätöksenteon toteutumista kun valtaan pääsee poliittinen oikeisto. Erityisen mielenkiintoista tämä on siksi, että suomalaiset ovat äänestäneet vasemmiston (mukaan lukien Vihreät) viimeksi eduskunnan enemmistöasemaan vuonna 1966. Siis 57 vuotta sitten.
Tämä jos joku osoittaa, etteivät suomalaiset halua maahansa sosialismia. Siitä huolimatta kansan suuren osan rahoilla - ja verovapaudesta nauttien - toimivat työntekijäjärjestöt katsovat asiakseen painostaa hallituksia ja eduskuntaa tekemään vasemmistolaista politiikkaa.
Esimerkiksi tulevalla viikolla ne aikovat sabotoida hallituksen pyrkimyksiä Suomen talouden nostamiseksi jaloilleen Sanna Marinin (sd) vasemmistohallituksen - ja sen edeltäjien - harjoittaman jakopolitiikan jälkeen. Näin siitä huolimatta, ettei maamme jatkuva velkaantuminen ole sen enempää omistavan kuin työtä tekevänkään väestönosan kannalta järkevää.
* * *
Yksi vaikeimmista Petteri Orpon (kok) hallituksen ratkaistavaksi tulevista kysymyksistä on Suomessa harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurauksena rapautuneen sisäisen turvallisuuden korjaaminen. Sen osalta vastuuministerinä toimii Mari Rantanen (ps), jonka voi olettaa tekevän parhaansa ongelman ratkaisemiseksi.
Tämän päivän uutinen katujengien vastaisen toiminnan organisoimisesta osoittaa kuitenkin kuinka vaikeaa nykyisessä näennäishumanistisessa ilmapiirissä tehokkaiden toimien toteuttaminen on. Vaikka kaikki tietävät näiden porukoiden koostuvan lähinnä etnisesti ei-suomalaisesta väestöstä, voidaan odottaa vihervasemmistolaisten "ihmisoikeusasiantuntijoiden" vahtivan silmä kovana, ettei torjuntatoimien kohdistamisessa noudateta "etnistä profilointia".
Tämän ongelman ministeri Rantanen muotoili siten, että "varmaankin" henkilötarkastukset "kohdennettaisiin sen perusteella, mikä meillä on tieto kyseiseltä alueelta - mitä siellä on tapahtunut, keitä ollut uhreina ja tekijöinä. En ajattele, että tästä tulisi suoranainen etnisen profiloinnin malli, mutta ei se myöskään voi toimia niin, että kääntäisimme vaikkapa jonkin vanhuksen laukut tai taskut tilanteessa, jossa vaikkapa nuoriso on tehnyt paljon rikoksia viime aikoina. Siinä ei ole mitään järkeä."
Nähtäväksi siis jää, millä tavalla poliisi pystyy tehostamaan toimiaan etnisistä vähemmistöstä koostuvien jengien torjumiseksi. Ja kuinka kovaa huutoa mahdollisiin tarkastettavien valikointitoimiin kohdistavat vasemmistoon kallellaan olevat "ihmisoikeusaktivistit".
Toivoa sopii, että järki lopulta voittaisi tässäkin asiassa, eikä poliisin tarvitsisi käyttää aikaa tai resursseja sellaisten ihmisten kiusaamiseen, joilla ei lähtökohtaisesti ole mitään tekemistä itähelsinkiläisten tai espoolaisten jengien kanssa. Eikä ministeri Rantasen tarvitsisi käyttää aikaansa ja energiaansa tähän asiaan liittyviin vasemmiston performansseihin televisiossa näytettävien eduskunnan kyselytuntien aikana.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihervasemmisto pyrkii heikentämään köyhemmän kansanosan elinolosuhteita
Hallituksella on kansan vahva tuki
Imaamin viesti lauttasaarelaisille