maanantai 11. huhtikuuta 2022

Venäläiset sotarikokset perustuvat älylliseen epärehellisyyteen

Olen monien muiden ihmisten tavoin ihmetellyt Venäjän armeijan raakoja toimia Ukrainassa. Ja erityisesti sitä, miksi etniset venäläiset niin kotimaassaan kuin ulkomaillakin niin usein tuntuvat hyväksyvän ne. 

Siksi oli mielenkiintoista huomata Twitterissä Kanadassa toimivan, mutta etnisesti venäläisen, professori Olga Chyzhin viestiketju, jossa tämä selitti maanmiestensä toimintaa. Sen tähden jaan sen myös teidän - arvoisat lukijani - omin silmin luettavaksi. 

* * *

"Kun venäläiset ohjukset osuivat kotikaupunkiini Odessaan 24. helmikuuta, äitini hyppäsi ensimmäiseen maasta pois menevään bussiin. Hänen ilmeisenä päämääränään oli Moldova johtuen sen maantieteellisestä läheisyydestä, mutta myös siksi, että perheeni oli asunuut siellä vuoteen 1995 asti, jolloin muutimme Ukrainaan. 

Äidilläni on siellä ystäväverkosto, johon kuuluu venäjää puhuvia ihmisiä. Toisin kuin oma perheeni, he elävät edelleen siellä. Bussissa istuessaan hän soitti vanhalle ystävälleen - kutsuttakoon häntä tässä Tanjaksi - joka elää edelleen Moldovassa. Ja kysyi voisikö hän viettää tämän luona yön, koska oli löytänyt hotellihuoneen vasta seuraavaksi päiväksi. 

Tanja oli ärtynyt. Oli nimittäin hänen syntymäpäivänsä ja äidin odottamaton vierailu osui huonoon aikaan. Venäjän invaasio ravisteli koko maailmaa pakottaen miljoonat ukrainalaiset kävelemään yli Modovan rajan keskellä talvea - ja Tanjalla oli juhlat!

Tanja ei ole hirviö (ei ainakaan täysiaikainen). Hän on korkeasti koulutettu nainen, joka osaa soittaa pianoa ja lainaa venäläistä kirjallisuutta jokapäiväisissä keskusteluissaan. Mutta jos kysyt häneltä Butshan joukkomurhasta, hän vastaa, ettei sitä ole tapahtunut. 

Moldovassa, Ukrainassa, itse Venäjällä ja jopa länsimaissa, kuten Saksa, Kanada ja USA, on miljoonia hänen kaltaisiaan. Me kutsumme heitä "harhaanjohdetuksi sukupolveksi" - viimeisiksi neuvostopropagandan uhreiksi. 

Neuvostoliitoon hajoaminen tarkoitti alkua kansakuntien rakentamiselle (itse asiassa uudelleenrakentamiselle), joka ajoi Venäjänmaan kansalliset vähemmistöt sen enemmistöä vastaan. Yli 50 vuoden tukahduttamisen jälkeen (ajattele Butshaa), etniset enemmistöt saivat lopulta sananvaltaa omien valtioidensa politiikkaan.  

Tämä kansakunnan rakentaminen koostui kaiken neuvostoliittolaisen (lue venäläisen) vähättelystä tai suorastaan kieltämisestä kansallisen (moldovalainen, ukrainalainen) eduksi, sekä vastaavasta muutoksesta voiman ja hyvinvoinnin jakautumisessa.

Yht´äkkiä kansallisten kielten opettelemisesta kieltäytyvien venäläisten ylennykset jäivät väliin niiden eduksi (mukaan lukien etniset venäläiset), jotka osasivat kansallisia kieliä. Ja minun silloisessa kotimaassani Moldovassa kaikki - TV ohjelmat, kauppojen kyltit, liikennemerkit ja jopa katujen nimet - muuttuivat venäjästä romaniankielisiksi. 

Muita muutoksia olivat kouluissa lisääntyneet romanian kielen tunnit (venäläisissä kouluissa, jollaista minäkin kävin), sekä kirjallisuuden ja historian opetuksen sisältöjen muutokset. Itse olin lapsi, joten minulle kyse ei ollut isosta asiasta. 

Opin helposti romanian, kuten lapsilla on tapana. Venäjänkielisille aikuisille se ei kuitenkaan ollut helppoa, koska kokonaan uuden kielen oppiminen aikuisena on vaikeaa. Todellinen este oli kuitenkin etnisten venäläisten ylimielisyys.

Vuosikymmenien neuvostopropaganda (ja alistaminen) opetti etnisten venäläisten olevan kiistatta ylivertaisia muihin nähden. Miksi heidän siis pitäisi opetella jotain takaperoista kieltä kuten romaniaa tai ukrainaa jos venäjä kerran on "puhtain ja kaunein kaikista kielistä"?

Kuinka ja miksi heidän pitäisi hyväksyä hallitus, joka koostuu muista kuin venäläisistä? Eikä sellaiseen ollut edes syytä, koska Venäjä tulisi joka tapauksessa takaisin ja alistaisi uudelleen entiset satelliitit - palauttaen asiat samaan mallin kuin ne olivat olleet aiemminkin. 

Minä en vitsaile, sillä tällaisia keskusteluita kuuntelin lapsena venäjänkielisessä ystäväpiirissäni. Vielä yllättävämpää, kuulen tällaisia keskusteluita edelleen (jopa omilta sukulaisiltani), 30 vuotta myöhemmin 

Nämä ihmiset toivovat edelleen, että Venäjä tulee ja pelastaa heidät "alempien" kansojen enemmistöiltä JA antaa heille heidän himoitsemansa venäläiset eläkkeet. Nämä ihmiset odottavat edelleen Venäjän antavan takaisin sen rahan, jonka he menettivät (na knijke) silloin kun Neuvostoliitto hajosi. 

Nämä ihmiset eivät aiheuttaneet Venäjän hyökkäystä - ja toisin kuin he ajattelevat, heidän suojelemisensa on viimeinen asia Putinin mielessä (hän ei itse asiassa halua maksaa heidän eläkkeitään). Mutta nämä ihmiset ovat osallisia niihin rikoksiin, joita on tehty ukrainalaisia vastaan.

Syvällä sisimmässään he tietävät, että Butshan joukkomurhat ovat tapahtuneet - mutta he eivät välitä, koska heidän uhrinsa ovat "alempia". Kysy heiltä vaikkapa venäläisten rikoksista Tshetseniassa.

Pyydän teitä harkitsemaan tätä kirjepohjaa, kun pyydätte maanne hallintoa lähettämään lisää apua ukrainalaisille."

* * *

Edelle kääntämäni kirjoitus vaikutti minuun syvästi, enkä epäile etteikö siihen sisältyisi paljon enemmän kuin pelkkä puolitotuus. Näin siitä huolimatta, että ainakin oman kasvatukseni perusteella ei mieleeni ole koskaan aiemmin edes juolahtanut, että venäläiset voisivat pitää itseään jollain tavoin muita ihmisiä ylempinä olentoina. 

Sitä vastaanhan puhuu aivan liian monta seikkaa, joista tulisi pitkä lista. Mainittakoon tässä vain maan kunnia olla ensimäinen eurooppalainen suurvalta, joka kärsi tappion etnisesti ei-eurooppalaiselle kansakunnalle, venäläisten alhainen elintaso niin Neuvostoliiton kuin itsenäisen Venäjänkin aikana, Venäjän valtavat tappiot talvisodassa ja nyt myöhemmin myös Ukrainassa. Sekä onneton tieteen taso viimeistään sen jälkeen, kun neuvostojärjestelmä tuhosi sen perusteet sotilasteknologiaan liittyviä aloja lukuun ottamatta.

Ilmeisesti on kuitenkin niin, että yhdessä asiassa venäläiset ovat meitä muita parempia. Se on itselleen valehtelun kulttuuri eli älyllinen epärehellisyys, joka kukoistaa niin yliopistoissa kuin Ukrainaan hyökkäyksen epäonnistumiseen johtaneissa seikoissakin sekä tietenkin kaikkialle levinneenä korruptiona. Ja ilmeisesti myös syy sille, että Venäjä on kerta toisensa jälkeen epäonnistunut pyrkimyksissään saavuttaa länsimaat inhimillisen kehityksen saralla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi suhtautuminen yhtä vakaviin sotarikoksiin on erilaista?
Tietämättömyys mahdollistaa propagandan - ja propaganda estää hyvän elämän
Älyllistä epärehellisyyttä

35 kommenttia:

  1. Pelkistetysti on kahden sortin venäläisiä, eli länsimaalaisen näköisiä jotka siis perityvät vaikkapa muinaisista retkistä, ja sitten noitä vähän enempi niingö mongolien näkisii kuten Putin tai Shoiku..hahaha...johtuen aika pitkästä mongolivalloitus-ajasta....ja tiettyy sit kaikkee tältä väliltä

    Villi arvaukseni on, että ne viikinkien jälkeläiset kuten varjagit...eivät oikein innostu Putinista..Myös ukrainalaisissa, tai siis varsinkin heissä on paljon skandinaavista perimää, sen näkee jo vaikka heidän naisistaan

    VastaaPoista
  2. Siis viikinkien muinaisista retkistä Volgan varrella ja Ukrainassa

    VastaaPoista
  3. Kunkin kansan ajattelutapa on kehittynyt satojen vuosien aikana, eikä se ole helposti muutettavissa. Se on seurausta suuren mittakaavan historiallisista tapahtumista. Martti J. Kari taisi analysoida venäläisiä tästä näkökulmasta katsottuna. Jos tarkastellaan venäläisten negatiivisia ominaisuuksia (runsaasti positiivisia toki on), niin epärehellisyys on keskeinen piirre. Kuten Putinin hallinnon toimista on nähty, venäläinen voi valehdella röyhkeästi vaikka tietää, että kuulija ymmärtää hänen valehtelevan. Hän ei häpeä valehtelemista vaan pikemminkin pyrkii valehtelemalla osoittamaan ylemmyyttään kuulijan suhteen. Tästä ominaisuudesta seuraavat monet korruption tapaiset venäläisen yhteiskunnan ongelmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Tässä on jännä ero siinä, että vaikka kansakunta on mitä on, jokainen tuntemani venäläinen henkilö on äärimmäisen mukava.

      Poista
    2. Minulla on aivan samanlainen kokemus venäläisistä tutkijoista. Tuohon epärehellisyyteen vielä pieni lisäys. Eräs venäläinen kertoi, että kun hänen miehensä nimitettiin johonkin virkaan, hänen alaisensa tulivat ihmettelemään, että mitä tämä äkillinen palkankorotus tuli. Ei ollut mitään palkankorotusta, vaan edellinen johtaja oli varastanut osan jokaisen työntekijän palkasta.

      Poista
  4. Kieli ja ajattelu ovat sosiaalista ja historiallista muodostetta, ja kielen käsitekoneistot ovat eräänlainen pilvi joka leijuu jokaisen sukupolven päiden yläpuolella ja muodostaa sen ajatusilmaston, jossa yksilöt elämänsä elävät.

    Kieli takaa yhteisön yhteistunnot, ja tämä "vakaus" on kielen ja ajattelun perusominaisuus, jota ilman minkäänlaista jatkuvuutta ei olisi. Wittgenstein, joka oli viime vuosisadan ehkä eniten kommentoitu tiedon ja kielen filosofi, nimitti kielimaailmalle ominaista taustavakautta "varmuudeksi", ja viimeiseksi jääneissä kirjoituksissaan analysoi laajasti tämän kieleen implikoituvan elementin väistämättömyyttä ja välttämättömyyttä.

    Niin ettei siinä tietyn kulttuuriyhteisön historiassaan vahvistamassa ikiomassa "tunnustuksellisuudessa" mitään sinänsä ihmiselle vierasta ole. Jos toiseen vaakakuppiin pannaan tunnustuksellinen "varmuus" ja toiseen esimerkiksi sellainen eurooppalaisella uudella ajalla emergoitunut asia kuin "empiirinen tosiatieto", ei ole mitään epäilystä siitä, etteikö tunnustuksellisuus aina painaisi enemmän.

    Ja kun "kulttuuri" vuosisatojen mittaan on vain vahvistanut ominaisuuksiaan, kielimaailma on sulkeutunut ja sementoitunut. Siinä ei siis ole kyse yksittäisistä "tositiedoista", vaan siitä kielen ja ajattelun symbioosista, jonka ehdoilla todellisuutta otetaan vastaan ja kuvataan ja selitetään.

    Tietysti se näyttää ulkoapäin katsoen lähinnä irvokkaalta. On paradoksaalista, että juuri niissä yhteisöissä joissa sananvapaus on täydellisimmin sensuurilla tukahdutettu, niissä yksilöt kuitenkin kokevat nimenomaan olevansa vapaita ja saavansa käyttöönsä kaiken tarvitsemansa tositiedon.

    Eikäpä oma suomalainen yhteiskuntamme tässä niin paljoa venäläisistä mielenmaisemista poikkea. Myös meillä on miltei tuhatvuotinen historia alistettuna kansana, joka on sisäistänyt omalle ajattelulleen tietyt ehdot ja rajat, jotka edelleen ovat yhteiskunnallisten perusvastakohtaisuuksien muodossa keskuudessamme ja estävät meitä tunnustamasta tiettyjä tosiasioita -- kuten, esimerkiksi, sitä miten tuhoisaa monikulttuurisuus yhteiskunnallemme on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. In Finland we had this thing "suomettuminen". Nyt on sitten yhteiset valheet nimeltä ilmastonmuutos ja monikulttuurisuus.

      Poista
  5. Pistää vaan miettimään että kun suhtautuminen ukrainalaisiin eli kumminkin slaavilaiseen veljeskansaan on tuollainen, niin minkähänlainen se suhtautuminen on sitten suomalaisiin? Sinänsä täällä Suomessa asuvat venäläiset voivat ehkä ajatella ainakin hieman toisin, sillä he ovat oppineet että tsuhna on saanut kuitenkin Venäjään nähden varsin toimivan ja turvallisen yhteiskunnan. Jota sitäkin suomalaiset itse ikävä kyllä monikultturismillaan murentavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On aivan sama minkälaisen venäläisen kanssa menee baariin. Parin oluen jälkeen he aina kertovat aivan ystävällisesti, että Suomihan on osa Venäjää. Yksittäistapauksena tämä olisi tietysti vain mielenkiintoinen havainto, mutta näitä yksittäistapauksia on enemmän kuin muslimien tekemiä yksittäisiä raiskauksia.

      Poista
    2. Suomalaistunut venäläisnainen kertoi turhautuneena Alfa-tv:ssä, että Suomessa on jopa 30 vuotta maassa asuneita, jotka katsovat Venäjän televisiota ja uskovat kaiken sen propagandan.

      Poista
    3. Näitäkin varmaan on, mutta en ole kuullut tällaista koskaan tuntemiltani venäläistutkijoita. Ehkä tutkijankoulutus on antanut heille kyvyn objektiiviseen ajatteluun.

      Poista
  6. Tästäkin tarinasta käy oikeastaan ilmi, että virallinen totuus on toista kuin todellisuuden totuus ja viralliset arvot jotakin muuta kuin todelliset arvot.

    Ensimmäisen maailmansodan aattona kaikkien kansojen työläiset olivat veljet keskenään, mutta kun sota syttyi, kaikissa osallistuvissa maissa syntyi valtaisa kansallismielisyyden hyökyaalto. Paperilla kehitetyt ideaalit eivät kestäneet hetkeäkään todellisuuden painetta.
    Vastaavasti kävi, kun venäjällä yritettiin luoda homo sovjeticus, joka oli ahkera, kuuliainen luotettava ja kansallistunnosta vapaa. Toisen maailmansodan syttyessä Stalin käänsi sen kansallistunnon taas päälle ja suurella menestyksellä. Muilta osin sen homo sovjeticuksen kehittäminen tuotti käytännössä lähinnä sen virallisen tavoitteen antiteesin.

    Me heitämme mielellämme ja hyvin aiheellisestikin herjaa näistä venäläisen virallisen totuuden ja todellisuuden totuuden, virallisten arvojen ja todellisten arvojen välisestä vastakohtaisuudesta. Samalla kuitenkin on syytä varoa, ettei meidän nomenklatuuramme olisi puuhaamassa samanlaisia ja osittain jopa samoja järjettömyyksiä. Tästähän on melkoisesti näyttöjä kaikkine nationalismin kauhisteluineen ja sukupuoli-identiteettien häivyttämisineen.

    Kyllä kansallistunto kuuluu ihmisen sisäänrakennettuihin ominaisuuksiin, laumaeläimiä kun olemme. Pyrkimys sen kiistämiseen ja tukahduttamiseen johtaa vain patoutumiseen ja kieroutumiseen. Kyse on siitä, minkä muodon se saa. Sitä voidaan ohjata mutta ei tukahduttaa. Tällaisen pienen kansan on oikeastaan aika helppo omaksua se suhtautuminen, että me ollaan hyviä, mutta niin on monet muutkin. Isompia kansoja pyrkii usein riivaamaan itsekeskeisyys ja suuruudenhulluus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa kielellis-kulttuurinen kansallisvaltio ei ole vain ihmiselle lajityypillisesti luontainen yhteisö, vaan sen erityinen muoto, eurooppalaisella uudella ajalla individualismin yhteisöprojektiona syntynyt "edustuksellisuuden" kognitioon perustuva demokratia, on koko ihmissuvun historiassa jotain aivan ainutlaatuista.

      Tämä demokratiahan ei ole mikään pelkkä opillinen valtiomuoto, vaan edellyttää nimenomaan tuota individualismiin pohjautuvaa kognitiivista projektiota. Kuten viisaimmat meistä tietävät, kirjoitetulla kielellä ja kirjallisuudella on eurooppalaisen uuden ajan demokratian synnyssä paljon keskeisempi rooli kuin valistusajan valtio-oppineiden teoreettisilla pähkäilyillä.

      Hannah Arendt luonnehti demokratiaamme "vallan voimaviivojen" avulla niin, että siinä missä normimoralistisessa yhteisössä vallan voimaviivat kulkevat ylhäältä alaspäin, siinä aitoon luottamukseen ("edustuksellisuuteen") perustuvassa omantunnoneettisessä järjestelmässä vallan voimaviivat kulkevat alhaalta ylöspäin.

      Aitoa demokratiaa ei voi syntyä ellei yhteisö ole saavuttanut tiettyä työnjaon ja yksilöllisen eriytymisen astetta -- eli paradoksaalisesti juuri individualismi on mahdollistanut esimerkiksi sosiologian autonomisena tiedonalana. Sama asia voidaan käytännössä todeta karkeana tosiasiana siinä, ettei länsimaisen demokratian "vieminen" -- edes voimakeinoja käyttämällä tai varsinkaan siten -- kehittymättömään maailmaan ole missään onnistunut.

      Eikä tule onnistumaan. Sen sijaan me hyvinkin voimme onnistua oman kehityksemme ja demokratian tuhoamisessa tuomalla kansallisvaltion sisään tänne sopimattomia ja sopeutumattomia vieraskulttuureja.

      Poista
    2. Suunnilleen samaa asiaa voidaan luonnehtia myös niin, että demokratia on joukkupeliä, diktatuurissa liikutellaan laumoja. Demokratian toimiminen edellyttää kykyä joukkuepeliin ja roolien eriytymistä eli individualismia. Tasa-arvon nimikkeellä tehtävä tasapäistäminen, pyrkimys jopa sukupuoliroolien poistamiseen puolestaan tähtää massaihmisiin joita ysinvaltiaat käsittelevät laumoina.

      Poista
  7. Mitähän ne ukrainalaiset natsit ovat, joita vastaan Puten rosvokopla sanoo taistelevansa? Ovatko he niitä, jotka eivät hyväksy venäläisen herrakansan alistavaa otetta? Ketkähän niitä natseja ovat?

    Hyviä itselleen valehtelijoita kyllä ovatkin. Luulisin, että tyhmemmänkin venäläisen silmät avautuisivat Ukrainassa: siellä ei ehkä kaivata venäläisiä vapauttajia, kun irtopäitä ja -jäseniä lentelee ilma sakeanaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysy vaikka Kirsi Pihalta, sielhän ne natsit hänen ikkunansa alla ja edessä marssii

      Poista
  8. Jotenkin surkuhupaisaa, että porukka odottelee eläkerahojaan, kun Putte oligarkkeineen rakentelee hulppeita palatseja ja ostelee ökyhuvijahteja. Voi voi!

    VastaaPoista
  9. Yhtäkkiä pogromit, kallonmittaamiset ja raivosta mylvivät kansanjoukot soihtuineen ja heinähankoineen ovatkin, ei ainoastaan sallittuja, vaan jopa suositeltuja.
    Jotkut muistavat tämän varmastikin. Jos nyt kuitenkin käy niin, että Länsi ei voitakaan, miten arvelette Suomen pärjäävän Lännen jälkeisessä maailmassa?

    https://www.youtube.com/watch?v=t4zYlOU7Fpk

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tietysti samalla tavalla kuin Ukrainan siviilit nyt Venäjän miehityksen alla, sitähän juuri pyrit vihjailemaan.

      Poista
    2. Millähän rahkeilla se Imperiailstinen Roistovaltio Ryssä tämän voisi mahdollisesti voittaa?

      Poista
    3. Ei sen tarvitse voittaakaan. Riittää, että länsi tuhoutuu, mitä se on ollut tekemässä jo muutaman kymmenen vuotta.

      Poista
    4. Lännen jälkeinen maailma on enää pelkkä kaoottinen paskakasa ja ihmisyyden kieroutunut alennustila, jolla ei ole enää mitään merkitystä.

      Poista
    5. Länsihän on sitä jo nyt. Siitä sitten rakennetaan taas. On sieltä Vienan rannoilta ennenkin tultu.

      Poista
    6. Ei länsi ole vielä menetetty; ainoata inhimillisen sivistyksen, vapauden ja hyvinvoinnin kulttuuria länsimaisuus edelleenkin edustaa. Ja se on kaikesta huolimatta VIELÄ hyvin puolustamisen arvoinen. Sen jälkeisen maailman näen silkkana paskakasana, joka saa omasta puolestani palaa oman painonsa alla.

      Poista
    7. Kyllä Catilinalla on tässä pointti. Länsihän ei oikeasti voi hävitä muuten kuin mädättämällä itsensä sisältä päin. Helpointa se on luomalla valtion sisälle etnis-uskonnollisen polarisaation ja kasvattamalla sen yli ihmisten sietorajan.

      Poista
    8. Juu, enhän minä siitä ole missään kohtaa ole ollutkaan eriävää mieltä - siksi kirjoitinkin, että länsi on VIELÄ pelastamisen arvoinen. Maailma sen jälkeen, hädin tuskin. Se maailma lienee enää taantunut paskastania, jota woketus, kehitysmaalaiset, joihin lasketaan heittämällä mukaan ryssäke sekä kiinalaiset, kaikki yhdessä auttavat mädättämään tahoiltansa. Se näyttää väistämättömältä, mutta se länsi ei kuitenkaan ole todellisuutta täällä vielä tänään.

      Poista
    9. Jos länsimaalainen sivistynyt maailma häviää, nämä wokeltajat, canceloijat, intersektionaaliset feministit ja pride- porukka ovat ensimmäisinä kuopan reunalla. Pahoittelen inhorealistista näkemystäni, mutta se perustuu Venäjän, Kiinan ja muslimimaiden nykyiseen meininkiin.

      Poista
    10. Woketus on hyvinvoinnin, vapauden ja sivistyksen sivutuote, joka todellakin jää kehitysmaalaisen mentaliteetin alle ensimmäisten uhrien joukossa - oli se kehitysmaalaisuus sitten islamilaista tai Venäläistä laatua.

      Poista
  10. Minusta vaikuttaa siltä, että kaikissa entisissä siirtomaa- tai suurvalloissa omaa kansakuntaa pidetään ylemmyydentuntoisesti muita parempina. Ajattele vaikkapa Ruotsia, Ranskaa tai Espanjaa! Nykyisin Yhdysvalloissa ja Kiinassa tapaa samanlaista ajattelua. Venäjä ei tässä asiassa siis olisi mikään poikkeus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, mutta Venäjän näytöt omista kyvyistä imperialismia lukuun ottamatta ovat vaatimattomia länsimaihin ja nyttemmin jopa Kiinaan verrattuna.

      Poista
  11. Kiitos, opettavaista. Olen aina yrittänyt ymmärtää asioita. Ymmärrettäessä (1) kuvataan asia itselle omin sanoin ja käsittein. (2) yhdistetään asian osat toisiinsa ja muuten tiedettyihin asioihin eli ymmärretään se, jolloin (3) voidaan toimia asianmukaisesti asiaan nähden. Olin kuvitellut, että näin lähestytään totuutta. Tietysti oma kieli ja käsitteet ei aina riitä (vaikka matematiikassa ja erityistieteissä), tai yhdistelyyn ei saa järkeä (joissakin taideteoksissa), jolloin ei ymmärrä. Mutta nähtävästi itse kuvauskieli voi olla vääristynyt ja/tai yhdistelykenttä puutteellinen ja valikoitu, jolloin ymmäryskin on vääristynyt, mutta asiaan nähden voidaan kumminkin toimia tehokkaasti. Hitlerin Saksassa sekä kieli että tiedot olivat vääristeltyjä, mutta toimintateho valtava. Ilmeisesti venäläisetkin pystyvät vääristelyn nojalla toimimaan ja motivoimaan itseään, ehkäpä paremminkin kuin todellisuutta kaikinpuolisemmin kuvaavan ja yhdistelevän käsitteistön nojalla, joka saattaisi heitä nuhdellakin. Ja kuten tämänkin tekstin kommenteista näkyy, emme me itsekään näistä puutteista ja vääristymistä ole vapaita.

    VastaaPoista
  12. Propagandalla luodaan viholliskuvia. Alapuolella on linkki nauhoitteeseen, joka kertoo, kuinka jonkun maatuskan maailma romahtaa, kun ei enää tiedäkään, ketä pitäisi vihata. Kyseessä lienee Ukrainassa asuva venäläinen, joka on uskonut näkevänsä venäläisten vapauttavan "sorretun" venäläisvähemmistön ukrainalaisista sortajista. Elämme kauniissa maailmassa.

    https://www.youtube.com/watch?v=LDeoe5wAelw

    VastaaPoista
  13. Kirjoita sama teksti neekereistä tai ählämeistä ja poliisi on ovellasi alta aikayksikön. Tuomio varma,suuri ja nopea.
    Venäläisistä kirjoittaessa se onkin "aivan eri asia", kuten valtakunnansyyttäjä ja kaikki demlaveljet oitis todistavat.
    Eräs syy tähän hillittömään raivoon voikin olla se, että kun systeemin lellikkejä vastaan ei ole saanut mitään sanoa tai tehdä, niin nyt sitten ihan luvalla kaikki hanat aukeavat.
    Siinä oli se valistus ja rationaalisuus, oikeusvaltioperiaate ja Arvo Pohja. Laki ja oikeus ovat jo tunnetusti kauan sitten degeneroituneet mielivaltaisiksi "musta tuntuu" systeemin mielivallan välineiksi, ja _tätä pidetään ihan luonnollisena_. Siinä mielessä olemme liittyneet takaisin ihmiskunnan suureen enemmistöön. Euroopassa ihan todella sammuvat valot.

    VastaaPoista

Kommentointi tähän kirjoitukseen on vapaata ja toivottavaa. Pyydän kuitenkin noudattamaan kaikissa vastineissa hyviä tapoja ja asiallista kieltä. Valitettavasti tämä asia karkasi käsistä kesällä 2022, minkä seurauksena olen 15.8.2022 alkaen poistanut epäasiallista kielenkäyttöä sisältävät kommentit riippumatta niiden asiasisällöstä.

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!