Imaamin viesti lauttasaarelaisille

Kevään eduskuntavaaleissa lähes puolet lauttasaarelaisista äänesti kokoomusta. Demareille antoi tukensa yli kaksitoista, Vihreille yli yksitoista ja RKP:llekin reilut yhdeksän prosenttia. Mikään näistä puolueista ei ole suuremmin vastustanut Suomessa harjoitettua humanitaarisen maahanmuuton politiikkaa - ja kolme viimeksi mainittua on suorastaan vaatinut siitä vieläkin lepsumpaa. 

Maahanmuuton vaaroista varoittaneen Perussuomalaisten kannatus jäi vajaaseen yhdeksään prosenttiin tässä kaupunginosassa, joka äänestyskäyttäytymisen(kin) perusteella on ennen kaikkea vauraiden arvoliberaalien ihmisten kotiseutua. Siis sellaista, jossa maahanmuuttajien osuus on edelleen pieni ja heistäkin vain osa humanitaarisin perustein maahan saapuneita. 

Siksi oli mielenkiintoista huomata, että Lauttasaareen on löytänyt tiensä muualta pääkaupunkiseudulta - Itä-Helsingistä tai Espoosta - peräisin oleva nuorisojoukko, joilla on ollut tapana naamioitua ahdistellessaan paikallisia nuoria. Ainakin osan nuorista on kerrottu olevan maahanmuuttajataustaisia.

Näin humanitaarisen maahanmuuttopolitiikan todellisuus on saapunut tässäkin puheena olevaan Helsingin vauraaseen saarikaupunginosaan. Nähtäväksi jää, vaikuttaako tapaus jollain tavalla seuraavien kunnallis- ja eduskuntavaalien tulokseen, vai uskovatko lauttasaarelaiset edelleen siihen, että humanitaarinen maahanmuutto on hyväksi Suomelle ja suomalaisille.

* * *

Jos arvoliberaaleilla helsinkiläisillä olisi järkeä päässään he huomaisivat, että nyt harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurauksia voisi tarkastella tutustumalla Ruotsin tilanteeseen. Siellä on viimeisenä käänteenä nähty maahanmuuttajataustaisen jengijohtajan siirtyminen Turkkiin eli ruotsalaispoliisien tavoittamattomiin - ja sieltä tapahtuva rikollisjoukkonsa johtaminen yhä väkivaltaisempiin tekoihin Ruotsissa. 

Tällä jengipomolla on tiettävästi hyvät suhteet Turkin poliittiseen johtoon, joten hänen katoamisensa seurauksena myös Ruotsin NATO-tie näyttää muuttuvan yhä kivikkoisemmaksi. Samaan aikaan ruotsalaisen sivistyksen kehtona tunnetun Uppsalan koulujen oppilaita on jäänyt kotiin pelätessään tulevansa tapetuiksi.  

Tässä tilanteessa ruotsalaisten keinot palauttaa maansa takaisin siihen auvoiseen tilaan - josta minun sukupolveni on sen tuntenut - saattavat olla vähissä. Toistaiseksi siellä kuitenkin tunnutaan uskottavan pehmeisiin keinoihin asioiden korjaamiseksi. Epäilen kuitenkin, ettei se riitä, vaan maassa olisi tehtävä päätöksiä, jotka olisivat erityisen radikaaleja ja hyvin kaukana niin sanottujen ihmisoikeuksien kunnioittamisesta.

* * *

Ruotsin tielle Suomea olisi viemässä myös saudirahoitteinen helsinkiläisimaami, johon myös blogistikollega Yrjöperskeles kiinnitti eilen huomionsa. Mies oli suivaantunut helsinkiläiselle virkamiehelle, joka piti hänen päiväkotiaan moskeijana, ja kertoi ettei "ymmärrä näitä ihmisiä, ennakkoluuloisia ihmisiä, maalaisjuntteja ihmisiä, kusipäisiä ihmisiä".

Niinpä hän uhkasi tekevänsä kantelun virkamiestä vastaan ja vievänsä asian aina Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen asti. Ja lopuksi hän uhkasi vielä seurata ruotsalaisen jengipomon esimerkkiä: kertomalla, että "sitten mä menen Turkkiin. Recep Tayyip Erdogan on mun henkilökohtainen tuttu".

Miehellä oli toki muutakin sanottavaa. Hänen mielestään ISIS oli vain "sotkuinen juttu", mutta lupasi lähteä Palestiinaan sotimaan, mikäli "mä tiedän, että on jihad". 

Ja olihan miehellä sanoma myös lauttasaarelaisille ja muille arvoliberaaleille helsinkiläisille. Hän nimittäin arvioi suomalaisen seksuaalipolitiikan seurauksia sanomalla, että "täällä vaan mies miehen kanssa, nainen naisen kanssa. Kohta suomalaiset kaksi miljoonaa. Mutta islamin laki: ei! Sitten muslimit kohta kymmenen miljoonaa."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin käräjäoikeus ei ymmärtänyt kunniamurhaajaa
Edes rikoskomisario ei uskalla puhua tosiasioista sellaisina kuin ne ovat
Sosiaalidemokraattisen imaamin ajatuksia