Ruotsin kruunu ajaa hallituksen ja ay-liikkeen vastakkain

Kirjoitin eilen Sanna Marinin (sd) hallituksen - ja sen edeltäjien - jättämän perinnön Petteri Orpon (kok) kabinetille aiheuttamista haasteista. Julkinen sektorimme on velkaantunut korviaan myöden ja samaan aikaan globaali talous sakkaa. 

Tämä tarkoittaa, että Suomessa on hyvinvointivaltion ylläpitämiseksi saatava aikaiseksi jonkinlainen muutos, joka nostaa meidät ylös ahdingosta. Emme toki ole tässä asiassa yksin, sillä myös Ruotsin taloudella menee juuri nyt varsin heikosti.

Sekä Suomi että sen länsinaapuri ovat vientivetoisia talouksia. Siten varsinainen lääke tämänhetkiseen tilanteeseen löytyy molemmissa maissa talouskasvun uudelleen käynnistämisestä. 

Meillä se tarkoittaa yrittämisen ja työnteon kannusteiden lisäämistä - ja aivan erityisesti viennin edistämistä. Valitettavasti jälkimmäinen ei ole yksin meidän käsissämme - ei ainakaan ilman yhteenottoa ay-liikkeen kanssa - sillä nopeita ratkaisuja tarjoaa ainoastaan vientihintojen pudottaminen työntekijöiden palkkatasoa reilusti alentamalla. 

Ruotsissa taas tuskin ollaan kovinkaan huolissaan. Osittain tämä johtuu entisen suurvallan Suomea monin verroin vankemmasta talouden perustasta, mutta myös omasta valuutasta. Se on kelluva eli valuuttakurssi muuttuu taloustilanteen mukaan kuin itsestään.  

Tästä kertoi Maaseudun tulevaisuus jutussaan, jonka mukaan Ruotsin kruunu vajosi ennätyshalvaksi. Yhdellä eurolla saa nyt lähes 12 kruunua, mikä tarkoittaa vientituotteiden hintojen selvää pudotusta samalla kun tuontitavarat kallistuvat. 

Tämä tarkoittaa sitä, että Ruotsin vienti tulee lähiaikoina kasvamaan, mutta ulkomailla tuotettujen tavaroiden hinta nousee medelsvenssonin lompakkoa aiempaa enemmän rasittavaksi. Näin maahan virtaa valuuttaa ja samalla ruotsalaisten ostokset kohdistuvat aiempaa enemmän kotimaiseen tuotantoon. 

Syntyy hokkuspokkus, jonka seurauksena maa nousee omasta talousahdingostaan kuin itsestään. Ja samalla kruunun kurssi nousee entiselleen mahdollistaen tavallisille ruotsalaisille jälleen tuontitavaroidenkin ostamisen. 

Suomi sen sijaan on sidottu euroon, jonka kurssiin meidän omalla taloustilanteellamme ei ole juurikaan vaikutusta. Esimerkiksi yksi suomalaisen teollisuuden tuottavimmista haaroista - eli metsäteollisuus - joutuu kuitenkin kilpailemaan ruotsalaisen metsäteollisuuden kanssa.

Syntyy tilanne, jossa ruotsalaisten puunjalostuslaitokset käyvät täydellä kapasiteetilla samaan aikaan kun suomalaiset eivät saa tuotteitaan kaupaksi. Sama toki koskee kaikkea muutakin vientiteollisuutta, jossa Suomen ja Ruotsin välillä on päällekkäisyyttä.

Edelle kirjoittamani seurauksena Ruotsin vapaa kruunu vaikeuttaa Suomessa kipeästi tarvittavan talouskasvun - ja sen seurauksen julkiseen talouteen verotettavien eurojen määrän lisääntymisen - käynnistymistä. Ja koska julkisen talouden tilanteen on aiempina hallituskausina annettu kriisiytyä, lisääntyy myös yhteiskunnallinen jännite ammattiliittojen ja hallituksen välillä, mikäli jälkimmäinen aikoo puuttua työntekijöiden saavutettuihin etuihin taloutemme kansainvälisen kilpailukyvyn nostamiseksi.

Eikä näin syntyvä polarisaatio tokikaan rajoitus pelkästään ay-liikkeen ja hallituksen väliseksi, vaan poliittinen vihervasemmisto asettuu epäilemättä ensin mainitun tueksi. Ja vaikeuttaa siten entisestään Suomen taloustilanteen vakauttamista - ja samalla julkisten palveluidemme rahoituksen saattamista kestävälle pohjalle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Petteri Orpon hallitus ja Sanna Marinin perintö
Vasemmiston blokkiutumispyrkimykseen ei pidä suostua
Nousun ja tuhon kautta uudenlaiseen tulevaisuuteen