tiistai 5. lokakuuta 2021

Tynkkysen tuomiosta tosiasioiden perusteella

Kansanedustaja Sebastian Tynkkynen (ps) tuomittiin eilen sakkoihin oikeudessa. Tuomion perusteissa todettiin hänen viestiensä lukijan jäävän siihen johtaneiden tekstien perusteella "sellaiseen käsitykseen, että kirjoituksissa viitatuilla asioilla kuten ahdistelulla, häirinnällä ja seksuaalirikoksilla on selvä yhteys maahanmuuttajiin ja turvapaikanhakijoihin".

Mitähän tuosta nyt sanoisi tuoreen tilastotiedon tai vaikkapa vähän vanhemman selvityksen valossa. Kas kun niistäkin saa "sellaiseen käsitykseen, että kirjoituksissa viitatuilla asioilla kuten ahdistelulla, häirinnällä ja seksuaalirikoksilla on selvä yhteys maahanmuuttajiin ja turvapaikanhakijoihin". 

Saati sitten niiden tapahtumien perusteella, jotka johtivat Tynkkysen sakon arvoisiksi oikeudessa arvioituihin kirjoituksiin. Tai ajatellen sitä, että niihin osallistuneet turvapaikanhakijoina maahamme ja Ouluun saapuneet muslimimaahanmuuttajat saivat useiden vuosien mittaisia vankeustuomioita seksuaalirikoksista. 

Tynkkynen itse totesi tuomioonsa johtaneesta laista, että "se on mielivaltaisen epätarkkarajainen. Ihmisten on mahdoton tietää, missä menee laillisuuden raja. En olisi ikinä uskonut, että myös kansalaisten hädän esiintuonti on rikollista". 

Omalta osaltani jäin ihmettelemään yhtä sanaa, joka sisältyy tuomion perusteena olleen rikoslain 10§ aloittavaan tekstiin "joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin...". Tarkoitan sanaa "tiedon", sillä näin tutkijana tuntuu perin oudolta, että tiedon levittäminen olisi rikollista. 

Tämä on omituista etenkin Suomessa, missä yksi kansakunnan suurista ikoneista eli presidentti Paasikivi perusteli vuonna 1944 maamme politiikan reivaamista uuteen suuntaan sillä, että "kaiken viisauden alku on tosiasiain tunnustaminen". Tynkkysen tuomio kuitenkin muistutti meistä siitä, että nykypoliitikkojen - tai ainakin vuonna 2011 rikoslakia muokanneiden kansanedustajien -  mukaan tosiasioiden tunnustaminen on sittenkin rikos. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suvaitsevaisten puolue
Sebastian Tynkkynen joutui fantasian uhriksi
Sebastian Tynkkysen oikeudenkäynti rajaa sananvapautta

8 kommenttia:

  1. Vaikkei Tynkkysen jakamien tarinoiden todenperäisyyttä oikeudessa todistettu, tuomio osoittaa silti yksiselitteisesti, että myös faktisesti paikkansa pitävien tietojen jakamisesta voidaat Suomessa tuomita. Näin siitä syystä, että:

    a) Syyttäjä ei pyrkinyt esittämään todisteita Tynkkysen jakamien tarinoiden paikkansa pitämättömyydestä, eikä siten katsonut tietojen oikeellisuudella olevan mitään merkitystä.

    b) Oikeuslaitos antoi tuomion, vaikkei syyttäjä osoittanut Tynkkysen jakaneen virheellistä/valheellista tietoa, eli oikeudelle oli aivan sama oliko kyse totuuksista vai valheista.

    Tämäkin tuomio osoittaa meidän elävän totuuden jälkeisessä maailmassa, jossa totuudella ja tosiasioilla ei ole mitään merkitystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koomista tosiaan, että syytetyt usein pyrkivät puolustautumaan vetoamalla siihen, että heidän sanomansa väitteet ovat paikkansapitäviä, vaikka heidän esittämiensä tietojen totuudenmukaisuudella ei ole mitään tekemistä oikeudenkäynnin kannalta.

      Mutta on tuossa pykälässä muutakin omituista. Yleisön saataville saattaminen on yksi sellainen.

      Taannoin toimittaja keskusteli persuvaltuutettujen kanssa kahvipöydässä ja persut esittivät mielipiteitä, jotka hänen mielestään kiihottivat kansanryhmää vastaan. Toimittaja kirjoitti jutun persujen puheista ja ihmetteli, eikö moisista puheista pitäisi rangaista. Kiusalliseksi asian teki se, että persut eivät olleet saattaneet tietojaan, mielipiteitään tai muita viestejään yleisön saataville, vaan sen oli tehnyt toimittaja ja siis toimittaja olisi ollut se rikokseen syyllistynyt.

      Toimittajaa ei viety käräjille. Ei nytkään viedä käräjille tiedotusvälineitä, jotka sanasta sanaan saattavat yleisön saataville Tynkkysen tekstiä. On tuo omituinen lakipykälä!

      Ja lakipykälä vieläpä löytyy rikoslain luvusta "Sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan".

      Poista
    2. Tuohon tosiasiaan, että nämä pykälät löytyvät sotalaeista, sisältyy kokonainen ajatushistoriallinen tragedia.

      Koko ihmisarvo- ja -oikeusajattelumme on seurausta siitä traumasta, jonka natsi-Saksassa harjoitetun ihmistuhonnan paljastuminen aiheutti. Tuo trauma on pirullisin perintö, jonka natsit meille antoivat.

      Emme koskaan oppineet sosiologista läksyä -- että totalitarismi on aina seurausta yhteiskunnallisesta kriisiytymisestä, jota esimerkiksi monikultturisuus voi aiheuttaa -- vaan noiduimme ymmärryksemme juristerialla. Nyt jokainen joka tohtii epäillä ihmisarvo- ja -oikeusideologioiden totuudellisuutta ja toimivuutta leimataan ja demonisoidaan -- dehumanisoidaan -- natsina.

      Poista
  2. Kyllähän maailmassa on ennenkin kirjoitettu sellaisia lakeja, joissa ihmistä on arvioitu olemattomilla perusteilla. Noitaoikeudenkäynnit ovat mitä mainioin esimerkki siitä, että tuomioistuimet osaavat ratkaista kysymyksiä joita ei pystyttäisi edes asettamaan, mikäli todellisuudentaju olisi kohdallaan.

    Noidaksi epäillyllä ei ole mitään mahdollisuuksia puolustautua. Hän ei voi vedota järkeen eikä tietoon, sillä jos järjellä ja tiedolla olisi noitaoikeudenkäynnissä jokin rooli, edes syytettä ei kyettäisi nostamaan.

    Ihmistä koskeva tieto -- ihmisen käyttäytymisen kuvaaminen ja selittäminen -- voi olla pätevää vain ihmistieteiden raamituksissa. Sosiologia autonomisena tieteenä lähtee liikkeelle siitä, että on olemassa yhteisövoimia, yhteisöominaisuuksia ja yhteisöilmiöitä, jotka eivät ole palautettavissa yksilöiden ominaisuuksiin ja pyrkimyksiin. Näistä ilmiöistä saadaan tositietoa esimerkiksi keräämäällä oikein perustein tilastoja, joita sitten tulkitaan oikealla tavalla.

    Psykologia ottaa sitten yksilön "minän" raamikseen ja keskittyy esimerkiksi läpivalaisemaan minuuden syntyä ja kehitystä. Psykologisen tiedon ehdot ovat toiset kuin sosiologisen tarkastelun -- vain yksilön omaa henkilöhistoriaa tarkastelemalla voidaan esimerkiksi jäljittää ne kehityskerroksissa toistuvat käyttäytymiskuviot, jotka ovat pysyviä.

    Sosiologista tietoa ja psykologista ihmiskuvaa ei voi sekoittaa keskenään -- se on yhtä suuri virhe kuin, sanotaanko, mikä luonnontieteissä tapahtuisi jos newtonilainen, suhteellisuusteorettinen ja kvanttimekaaninen maailmankuva otettaisiin yhteismitallisina. Ihminen yhteisöolentona on erilaatuinen asia kuin ihminen psykologisen ihmiskuvan raameissa.

    Mutta juristeristit ovat kyllä sellaisia tiedemiehiä, että hehän ovat ratkaisseet kysymyksen noituudestakin. Sen rinnalla kysymys "kiihottamisesta" on varmaan heille lastenleikkiä.

    Ja suuri kansa seuraa heidän oikeudenkäyntejään silmät pelosta ja ylimaallisista totuuksista wide shut. Heille on opetettu totuutena jotakin jolla ei ole mitään tositiedon kriteerejä, mutta he ovat kiltteinä kympin tyttöinä oppineet sitä kunnioittamaan ja tottelemaan. He eivät koskaan tule ymmärtämään, mikä ajatusvirhe tapahtuu, kun kuvitellaan että siitä, että kaikilla on "ihmisarvo", jotenkin seuraisi se, että kaikki "kulttuurit" sopeutuisivat keskenään.

    VastaaPoista
  3. Neuvostoliiton touhu tuntui aikoinaan surkuhupaisalta. Ihmiset oli peloiteltu hiljaisiksi. Jos joskus suomalaiset pääsivät kuvamaan kadulle ja pyytämään haastatteluja, harva kaduntallaaja uskalsi sanoa mitään tai edes pysähtyä kuuntelemaan toimittajan asiaa. Neuvostokansalainen tiesi, että monet asiat olivat maassa päin persettä, mutta sitä ei saanut sanoa, ettei tullut tuomituksi vankileirille kansanvihollisena.

    Nyt tuota samaa itsesensuuria opetetaan meille euvostokansalaisille käyttäen rehellisiä kansanedustajia varoittavina esimerkkeinä. Oi suuri ja mahtava Euvostoliitto, sut synnytti vahva kommarikapitalistinen eliitti, joka tykkää kamelin tuoksusta.

    VastaaPoista
  4. Punaviherterroria.

    VastaaPoista
  5. Eikös 30-luvun Saksassakin siirretty muut puolueet syrjään?

    https://twitter.com/JanneLeht/status/1445505776664006657

    VastaaPoista
  6. No onhan tuohon pääsyylinen ihan itse arvojohtaja joka syyttäjän halusi ja mm. keskisuomalaisessa vaati neuvosto tyyppisiä kovia rangaistuksia ja varoittavia esimerkkejä oikeuslaitokselta toisinajattelijoille/sta(totuuden torvia).

    Onhan tuo arvojohtajan puolue läpi mätä tuoltakin saralta muutenkin: https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/3172dca8-8ec4-4260-89e5-4f1d497fbee1

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!