Opetusministeri Anders Adlercrutz huolestui nuoriin kohdistuvan seksuaalirikollisuuden kasvusta

Tämän blogin lukijat lienevät hyvinkin tarkasti perillä siitä, miksi Suomessa tehdään nykyisin huomattavasti enemmän seksuaalirikoksia kuin aiemmin. Siksi oli outoa lukea Iltalehdestä niistä huolista, joita opetusministeri Anders Adlercreutzilla (ruots) oli koulujen suhde- ja seksuaalikasvatuksen valuvioista. 

Hänen mukaansa ihmissuhde- ja seksuaalikasvatuksen roolia tulisi selkeyttää Suomen kouluissa. Eikä se saisi vaihdella koulusta toiseen sen mukaan, minkälainen opettaja sille satutaan saamaan. 

Lisäksi ministerille aiheutti huolta se, ettei Suomessa ole voimassa olevaa perusopetuksen suhde- ja seksuaalikasvatuksen opetussuunnitelmaa. Sellaisen tekemisen aikatauluihin hän ei kuitenkaan ottanut kantaa. 

Adlercreutzilla oli huoli myös siitä, että sosiaalinen media ohjaavat tyttöjä ja poikia eri suuntiin, minkä hän arveli olevan omiaan lisäämään haasteita siinä, miten opitaan parisuhdetaitoja. Eikä siinä kaikki, sillä jotkut vanhemmat haluavat rajoittaa koko seksuaalikasvatusta kouluissa. 

* * *

IL:n jutussa kerrottiin myös poliisin tilastoihin viitaten, että alaikäisten tekemiksi epäiltyjen seksuaalirikosten määrä on kasvanut voimakkaasti erityisesti lasta seksuaalisesti esittävän materiaalin levittämisessä. Poliisihallituksen vuoden 2025 tilastojen mukaan alle 15-vuotiaiden tekemiksi epäiltyjen rikosten määrä on viidessä vuodessa kasvanut 78 prosenttia ja 15–17-vuotiaiden 63 prosenttia.

Kertomatta kuitenkin jäi, että Helsingin yliopiston katsauksen mukaan "vuonna 2024 ulkomaan kansalaisten osuus selvitettyjen raiskausrikosten epäilyistä oli 28 prosenttia (404 epäiltyä). Kymmenen edeltävän vuoden aikana osuus on vaihdellut 21 ja 38 prosentin välillä. Vuonna 2024 (vakituisesti Suomessa asuvia) ulkomaan kansalaisia oli epäiltynä 5,8 henkilöä 10 000 asukasta kohti, kun vastaava luku Suomen kansalaisilla oli 1,5 henkilöä."

Saman katsauksen mukaan ikä- ja sukupuolivakioitu suhteellinen riski joutua raiskausrikoksesta epäillyksi oli vuonna 2019 julkaistussa tilastokeskuksen raportissa Irakin kansalaisilla noin 16-kertainen- ja Somalian kansalaisilla kuusinkertainen verrattuna suomalaisiin. 

Kysymys tietenkin kuuluu, että onko ministeri Adlercreutz tietoinen näistä tilastotiedoista, koska hän jätti kokonaan pohtimatta niiden merkityksen nuorten kokeman seksuaalirikollisuuden syynä ja taustana?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Seksuaaliturvallisuus Ruotsin ja Suomen tilastojen valossa

Yahuan Bablees ja Mahmoud Mahmoud maahanmuuton mannekiineina
Onko Pia Kauma tyhmä vai älyllisesti epärehellinen?

Terrorismivaroitus

Luulen, että kaikki suomalaiset ymmärtävät tiettyjen humanitaaristen maahanmuuttajaryhmien olevan vahvasti yliedustettuina tietyissä rikoslajeissa ja sosiaalitukien käytössä. Näin siksi, että vaikka valtamediat ovatkin pidättäytyneet nostamasta näitä seikkoja kovin selkeästi esille, niistä on puhuttu sitäkin enemmän sosiaalisessa mediassa.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt erityisesti muslimimaahanmuuton aiheuttama terroririski myös Pohjoismaissa. Tänä aamuna huomasin kuitenkin myöhään eilisiltana päivätyn uutisen,  jonka mukaan "Yhdysvaltojen Tukholman-suurlähetystö on julkaissut varoituksen mahdollisista terrori-iskuista Ruotsissa. Lähetystön mukaan terroristiryhmät ovat suunnittelemassa iskuja."

Varoituksen antaja on sellainen taho, että sillä on epäilemättä ollut käytössään tiedustelutietoja, joiden perusteella asia on nostettu esille. Eikä tietenkään aiemmin tapahtunut räjähdys USA:n Oslon suurlähetystössä vähennä varoituksen uskottavuutta, vaikka toistaiseksi ei olekaan tiedossa johtuiko se terrori-iskusta. 

* * *

Onneksi Suomi on säästynyt pahemmilta terrori-iskuilta, vaikka toki muistamme Turun surulliset tapahtumat takavuosina. Toivoa tietenkin sopii, etteivät ne saa jatkoa myöskään tänä vuonna, vaikka Lähi- ja Keski-idässä kuohuukin. 

Toiveet eivät kuitenkaan vaikuta todellisuuteen, joten myös Suomessa on syytä pyrkiä terrorismiriskin hallintaan. Se tarkoittaa käytännössä ennen kaikkea rajoittamistoimia sellaiselle maahanmuutolle, jonka seurauksena terrorismin riski voisi kasvaa maassamme.

Siksi on syytä panna merkille tyytyväisenä ne toimenpiteet, joita nykyisen Petteri Orpon (kok) hallituksen aikana on toteutettu. Sekä tietenkin antaa ensi vuoden vaaleissa äänensä sellaisille poliittisille ryhmille, joiden voi olettaa suhtautuvan vakavasti maahanmuuton mukana tulevaan terrorismiriskiin. 

Aivan erityisesti olisi vältettävä tässä suhteessa täysin holtittomia poliittisia liikkeitä, joihin lasken mukaan Ruotsalaisen kansanpuolueen, Vasemmistoliiton, Vihreät ja suurelta osin myös Suomen Sosialidemokraattisen puolueen. Näin siitä huolimatta, että viimeksi mainitun piirissä elää edelleen myös isänmaallinen tannerilainen perintö. 

Tässä suhteessa teitä – arvoisat lukijani – saattaa kiinnostaa myös se, kuinka pysyviä puolueiden maahanmuuttopoliittiset asenteet ovat. Ja siksi lopetan tämän merkinnän linkittämällä kesällä 2010 – siis lähes 16 vuotta sitten – julkaisemani kirjoituksen suomalaispuolueiden maahanmuuttopoliittisista asenteista. Ainakin itse hämmästyin sen luettuani, kuinka vähän maailman muuttuminen lopulta vaikuttaa suomalaispuolueiden linjauksiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yle teki jutun oslolaisesta rikollisuudesta
Uutissuomalaisen lista hallituksen maahanmuuttopoliittisista toimista
Laiha yhteisymmärrys hallitusohjelmassa on parempi kuin suunsoitto oppositiossa

Onko Ylen hallintoneuvosto tehtäviensä tasalla?

Suomen Yleisradio on päättänyt palauttaa henkilöstölleen niin sanotut tulospalkkiot. Niistä luovuttiin taannoin muun muassa siksi, että johtajien hulppeat palkkiot herättivät ihmetystä ja valtionradiomme budjetin kasvua hillittiin. 

Ylen johdon palkkojen tasosta ja bonusten vaikutuksesta antaa kuvan se, että viime lokakuussa toimitusjohtajana aloittaneen Marit af Björkesteinin kuukausipalkka on 26 000 euroa, jonka päälle hänen on mahdollista saada vuosibonuksena noin 47 000 euroa.

Tavallisella toimittajalla on toki pienemmät tulot, ja lienee odotettavissa myös, että bonus osuu heidän kohdalleen harvemmin kuin johtajille. Nähtäväksi jää, toteutuvatko nämä odotukset. 

Omalta osaltani ihmettelen asiaa sikäli, että Yle toimii budjettirahoitteisena, eikä bonusten perusteena voi siten käyttää yritysmaailmassa vakiintuneita taloudellisia mittareita, jotka palkitsevat yritysten nettotulokseen positiivisesti vaikuttaneita onnistumisia. Näin ollen mielivallan riski on – lievästi sanottuna – sekä todellinen että suuri.

Tästä ongelmasta kertonee se, ettei myöskään Ylen henkilöstö ole ilahtunut palkkioiden palauttamisesta, ei ainakaan työntekijöiden ammattijärjestön (YOT) kyselyn mukaan, sillä suurin osa pitää kannustinjärjestelmää epäoikeudenmukaisena. Ja palkitsemisen perusteita jopa mielivaltaisina. 

Näin ollen vaikuttaa siltä, ettei Ylen kannustimilla tule olemaan yhtiön toimintaan positiivista vaikutusta, vaan pikemminkin päinvastoin. Ja siksi on kysyttävä, että onko yhtiön – omistajan eli veronmaksajien etua vaalimaan valittu – hallintoneuvosto tehtäviensä tasalla? Vai pitäisikö sinne löytää nykyistä pätevämpää väkeä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksei Ylen toimittajalta voi vaatia kauhalla?
Havaintoja sukupuolten välisistä eroista ja Ylen katsojiin vaikuttamisesta
Ylen porsastelu näyttäisi ajaneen seinään

Turvallisuus suomalaisessa oikeusvaltiossa

Suomen sanotaan olevan oikeusvaltio. Se tarkoittaa sitä, että valtio on organisoitu oikeussäännöin, joiden mukaisesti maan valtioelinten, viranomaisten että kansalaisten edellytetään toimivan.  

Oikeusvaltiossa valtioelimet ja viranomaiset ovat sidottuja erityiseen, vaikeutetuin menettelyin säädettyyn perustuslakiin ja yksittäisten ihmisten oikeuksista ja velvollisuuksista voidaan määrätä vain sellaisen elimen päätöksin, jonka asettamiseen yksilö voi itse vaikuttaa. Oikeussääntöjä puolestaan soveltavat riippumattomat tuomioistuimet ja ihmisiä suojaavat perustuslaissa säädetyt perusoikeudet. 

* * *

Näiden kauniiden periaatteiden toteutumista jäin pohtimaan lukiessani uutista Jukka Heikki Kalevi Piristä, joka viilsi veitsellään tuntemattoman miehen kaulaa junassa. Oikeusvaltioon tämä liittyy sikäli, että kyseinen henkilö on aiemmin tuomittu muun muassa useista tapon yrityksistä. 

Niistä hänet on tuomittu viimeksi vankilaan 8,5 vuodeksi. Siihen oli syynä kolmen ihmisen osoittelu pistoolilla ja liipasimen painelu, joskaan ase ei lauennut. Lisäksi hän oli lyönyt yhtä miestä taittoveitsellä.

Näitä rikoksia tehdessään Piri oli ehdonalaisen vapauden koeajalla muun muassa törkeästä raiskauksesta, josta hänet oli tuomittu  yli 7,5 vuoden vankeuteen. Teon taustalla oli kostomotiivi.

* * *

Nyt syyttäjä vaatii oikeudessa, että Piri tuomittaisiin veitsellä viiltelystään viiden vuoden vankeuteen ja sen jälkeen vuodeksi valvonnan alaiseksi. Toisin sanoen tämä erittäin vaarallinen rikollinen olisi vapaa uhkaamaan ihmisten henkeä viimeistään kuuden vuoden kuluttua. Näin siitä huolimatta, että hänet on todettu aiempiin tekoihinsa syyntakeiseksi ja alhaisella kynnyksellä väkivaltarikoksiin syyllistyväksi eli uusintarikollisuuden riski on erittäin korkea. 

Onko siis todella niin, että tämän toistuvasti raakaan väkivaltaan syyllistyvän henkilön oikeudet ajavat yli meidän muiden suomalaisten oikeuden turvalliseen elinympäristöön? Jos näin on ja Piri sitten syyllistyy uuteen väkivaltarikokseen tai jopa tappoon tai murhaan, niin haluaisin kuulla, että millä tavalla suomalainen oikeusvaltio katsoo onnistuneensa ihmisten turvallisuuden takaamisessa? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliisi pidätti miehen Vantaa Länsimäessä
Miksei Ylen toimittajalta voi vaatia kauhalla?
13-vuotiaat rikolliset osoittavat, että Suomen kannattaa astua pois Ruotsin tieltä

Kansalaisuuskoe

Suomen kansalaisuuden saaminen edellyttää jatkossa suomalaisen yhteiskunnan perusperiaatteiden ymmärtämistä. Sen varmistamiseksi tullaan jatkossa järjestämään kokeita niille, jotka haluavat Suomen kansalaisuuden. 

Näissä kansalaisuuskokeissa selvitetään hakijan tietoja suomalaisen yhteiskunnan toiminnasta ja periaatteista sekä yksilön oikeuksista että velvollisuuksista. Kysymykset tulevat perustumaan ministeriön – yleisesti saataville tulevaan – oppimateriaaliin ja koskevat esimerkiksi yhteiskuntamme arvoja, lainsäädäntöä, perus- ja ihmisoikeuksia, sukupuolten tasa-arvoa ja historiaa.

Erityisen tärkeä seikka on se, että koe suoritetaan suomen tai ruotsin kielellä, mikä varmistaa vähintään yhden kansalliskielemme osaamisen. Sen sijaan ainakin omia kulmakarvojani nostatti se, että asiasta kertoneen lehtiartikkelin mukaan koe tehtäisiin sähköisesti, mikä saattaa avata mahdollisuuden väärinkäytöksiin. Toivon mukaan ne kuitenkin pystytään tavalla tai toisella estämään. 

Kokeesta voidaan vapauttaa henkilöt, jotka ovat suorittaneet hyväksytysti suomen- tai ruotsinkielisen ylioppilastutkinnon. Tämä on tärkeää, koska näin ulkomailla (paitsi Ruotsissa?) suoritetut opinnot eivät kelpaa kansalaisuuden perusteeksi.

* * *

Kansalaisuuskoe on osa hallitusohjelmaa ja siten kaikkien Petteri Orpon (kok) kabinetissa edustettujen puolueiden hyväksymä. Siten se on jatkoa aiemmille maahanmuuton järkeistämistoimille, joista kansalaisuuden saamisen kiristykset muodostavat vain osan. 

Niistä ensimmäinen tuli voimaan lokakuun 1. päivänä vuonna 2024, jolloin kansalaisuuden edellytyksenä oleva asumisaika Suomessa piteni kahdeksaan vuoteen. Toinen muutos tuli voimaan noin viikko sitten, jolloin järkeistettiin muun muassa nuhteettomuusedellytyksiä ja toimeentulovaatimuksia. 

* * *

Kansalaisuuskokeen sisältävä ehdotus kansalaisuuslaista on nyt lähetetty lausunnoille, joiden määräaika on ensi helmikuussa. Sen jälkeen siihen tehdään mahdollisesti muutoksia ja se viedään Eduskunnan hyväksyttäväksi vielä ensi kevään aikana.

Lopuksi haluan alleviivata sitä, että edellä käsittelemäni muutokset ovat sen seurausta, että viime vaaleissa Suomen kansa mahdollisti nykyisen hallituksen valtaannousun. Toivoa sopii, että suomalaiset ymmärtäisivät myös jatkossa valita itselleen järkeviä kansanedustajia puolueista, jotka kykenevät korjaamaan maahanmuuton kaltaisia valtavia riskejä suomalaiselle yhteiskunnalle ja sen asukkaille. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Humanisteilla on näytön paikka
Laitavasemmisto ja Keskusta haluaisivat Suomesta koko maailman ilmaisen koulutuskeskuksen
Terroristeja Suomeen?

Rauha Ukrainassa olisi riski Putinille

USA:n ja Ukrainan presidenttien tapaaminen johti varsin mielenkiintoisiin näkemyksiin, sillä Donald Trump pyysi lopettamaan sodan nykyisille rintamalinjoille ja Volodymyr Zelenskyi näytti hyväksyvän ajatuksen. Jälkimmäisen mukaan "meidän täytyy pysähtyä siihen, missä olemme, hän on oikeassa, presidentti on oikeassa".

Samalla Trump ilmoitti, ettei ole valmis antamaan Ukrainalle Tomahawk-ohjuksia, joilla voitaisiin tuhota venäläisiä sotilas- ja infrastruktuurikohteita kaukana maan sisäosissa. Ei ainakaan ennen kuin on tavannut Vladimir Putinin Unkarissa.

Zelenskyi kertoi ennen tapaamista, että Ukrainan kannalta turvatakuut ovat kaikkein tärkein asia. Ainakaan suomalaismediat, BBC, USA Today tai CBS eivät kuitenkaan kertoneet mitä presidentit puhuivat niistä. Suomen presidentin, Alexander Stubbin mukaan tuki Ukrainalle jatkuu vahvana ja se "sisältää sotilaallisen ja taloudellisen avun, turvatakuut, tulitauon ja rauhanprosessin". 

Nähtäväksi siis jää, miten Putin suhtautuu Unkarissa rauhantekoon, jonka lopputuloksen hän voisi halutessaan esitellä jonkinlaisena voittona kansalleen. Mutta joka hänen aiempiin puheisiinsa verrattuna olisi kuitenkin ilmiselvä epäonnistuminen, jonka seurauksena yli miljoona venäläistä on kuollut tai invalidisoitunut. 

Siten rauha nykyisille rintamalinjoille olisi Putinille ilmiselvä riski, sillä etukäteen lienee mahdotonta sanoa, kumpi kanta – voitto vai epäonnistuminen – lopulta voittaisi venäläisten mielissä. Ja mitä siitä seuraisi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
When Ukraine’s Drones Fly 2,000 km, Putin’s Confidence Shakes
Why Do Russians Tolerate Broken Infrastructure?
Peskov reagoi Venäjän erikoisoperaation heikkoon edistymiseen

Odottamaton pelko

Ilta-Sanomissa oli juttu Vladimir Putinista, joka olisi sen mukaan purkanut Sotshissa olleen palatsinsa. Artikkelissa arveltiin, että aikamme suurin imperialisti olisi niin peloissaan, ettei uskaltaisi enää asua kodissaan.

Syynä pelkoon on Ukrainan kyky iskeä Venäjälle ja tarvittaessa eliminoida Israel-tyylisesti vihollisen johtaja. Eli iskeä sotilaallisesti sinne, missä omatekoisen tsaarintekeleen tiedetään oleskelevan.

Uutinen on mielenkiintoinen erityisesti siksi, etten usko Putinille tulleen sotaa sytyttäessään missään vaiheessa sellaisiin ajatuksiin, että se saattaisi rajoittaa myös hänen henkilökohtaista elämäänsä. Mutta sen jälkeen, kun Ukraina on tuhonnut kerta toisensa jälkeen kohteita syvällä Venäjällä (esimerkki), on tämä karu tosiasia muuttunut riskiksi ja kasvavaksi peloksi oman henkirievun puolesta.

Nähtäväksi kuitenkin jää, lähteekö Ukraina jossain vaiheessa yrittämään Putinin eliminointia. Tehtävä ei nimittäin ole helppo, sillä monen asian pitää osua kohdalleen, jotta se onnistuisi. 

Pitäisi olla varma tieto Putinin sijainnista sekä kysy iskeä tarkasti juuri sinne, missä diktaattori viettää aikaansa. Sekä välttää mahdolliset harhautukset, olivat ne sitten Putinin kaksoisolentoja tai Ukrainan tiedustelulle syötettyä disinformaatiota. Ja sen lisäksi kyetä läpäisemään Putinin suojaukseen käytetyt puolustusjärjestelyt.

Toisaalta jo pelkkä Putinin kuolemanpelko on iso voitto Ukrainalle. Ja vastaavasti harmillinen tappio Putinille itselleen, joka joutuu muutenkin murehtimaan Venäjän armeijan etukäteen odotettua heikompaa menestystä hyökkäyksessään.

Puhumattakaan siitä, että Venäjän talous on korkeiden sotilasmenojen seurauksena ajautumassa valtaviin vaikeuksiin, joihin hänen hallintonsa on pyrkinyt vastaamaan veronkorotuksin ja korkoja nostamalla. Ja jotka johtavat varmuudella Putinin suosion laskuun Venäjällä sekä saattavat jopa horjuttaa hänen asemaansa maansa johtajana. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Bad News for Vladimir Putin and His Imperialistic Dreams
Pietari Suuren reinkarnaatio, Pohjois-Korea ja NATO-optio
Vladimir-karhu ja rohkea kettu

Poliittisen korrektiuden aiheuttama raiskaus

Meillä Suomessa on monilla poliitikoilla ja medialla ollut tapana vähätellä maahanmuuttajiin tilastollisesti korreloivia rikostyyppejä puhumalla yksittäistapauksista. Tai jättää lievissä rikoksissa kertomatta rikokseen syyllistyneen henkilön humanitaariseen maahanmuuttajuuteen liittyvä status. 

Olen usein pohdiskellut, että ovatko nämä hyvää tarkoittavat poliitikot ja toimittajat tulleet ajatelleeksi, että heidän toimillaan on synkeä kääntöpuoli. Siitä yhtenä esimerkkinä julkaisi Iltalehti uutisen, jonka mukaan pariskunta oli lähtenyt kahden maahanmuuttajamiehen asunnolle tutustuttuaan näihin espoolaisessa kauppakeskuksessa. 

Lopputuloksena pariskunta huumattiin ja nainen raiskattiin tämän oltua niin sekavassa tilassa, ettei hänellä "ollut muistikuvaa siitä, kuinka moni mies hänen kimpussaan oli". Asiasta käydyssä oikeudenkäynnissä muuan Abdi tuomittiin kahden vuoden ja yhden kuukauden rangaistukseen tapahtuneesta. 

Edellä kerrottu tapahtuma olisi ollut vältettävissä, mikäli huumauksen uhriksi joutunut pariskunta olisi ymmärtänyt, ettei kahden muslimimiehen asunnolle kannata lähteä missään tilanteessa. Ei siksi, etteivätkö nämä voisi olla aivan kunnollisia miehiä, vaan siksi, että muslimimiehistä huomattavan suuri osa syyllistyy nähdyn kaltaisiin rikoksiin. Ja siitä syystä heihin liittyvä riski on suuri.

Siten kysymys kuuluu, että pitäisikö vastuuttomille suomalaispoliitikoille ja -medioille asettaa jonkinlainen vastuu edellä kuvatun kaltaisista tapahtumista. Vai hyväksymme sen, että nykyinen poliittiseen korrektiuteen perustuva tiedonsalailukäytäntö tuottaa enemmän tai vähemmän tasaisin välein kantasuomalaisia uhreja? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tynkkysen tuomiosta tosiasioiden perusteella
Huolestunut ministeri ja älyllinen epärehellisyys
Löytyykö vastuunkantajaa?