maanantai 10. heinäkuuta 2017

Maahanmuuttajien yrittämisinnossa on eroja

On hienoa, jos maahanmuuttajat perustavat yrityksiä uudessa kotimaassaan. Aiheesta kirjoitti tämän Helsingin Sanomat, joten sallittakoon pieni analyysi.

Jutussa oli mukana taulukko, johon oli kirjattu vieraskielisten omistamien yritysten määriä. Lista oli seuraava: venäjä 2 631, viro 1 979, turkki 895, englanti 874, kiina 718, kurdi 620, thai 487, albania 371, saksa 364 ja arabia 362 yritystä. Kotimaisia kieliä puhuvien omistamia yrityksiä on kaikkiaan 221 321 kappaletta.

Tätä taulukkoa on mielenkiintoista verrata vieraskielisten määrään maassamme. Kymmenen suurinta kieltä ovat seuraavat: venäjä 75 444, viro 49 241, arabia 21 783, somali 19 059, englanti 18 758, kurdi 12 226, kiina 11 334, persia/farsi 10 882, albania 9 791 ja vietnam 9 248 puhujaa. Lisäksi mainittakoon edellä olevassa listassa olevien thain (487), turkin (895) ja saksan (364) puhujien määrä.  Suomen-, ruotsin- ja saamenkielisiä on kaikkiaan 5 157 746.

Edelle kirjoitettujen lukujen keskinäinen suhde kertoo kutakin kieltä puhuvien maahanmuuttajien yrittämisaktiivisuuden. Siis sen, kuinka yritteliäitä kuhunkin kieliryhmään kuuluvat ihmiset ovat. 

Näin tarkasteltuna turkinkieliset ovat ylivoimaisesti yritteliäimpiä: yritysten määrä on peräti 12 prosenttia turkinkielisten määrästä. Toisella sijalla ovat kiinalaiset noin kuudella prosentilla. Seuraavana tulevat saksaa puhuvat, thainkieliset ja  kurdiksi kommunikoivat, joiden kielisten omistamia yrityksiä on yli viisi prosenttia puhujien määrästä. 

Kantasuomalaisia yritteliäämpiä ovat vielä englanninkieliset (noin viisi prosenttia). Kotimaisia kieliä ja viroa puhuvien omistamien yritysten määrä on reilu neljä prosenttia kieliryhmiin kuuluvien määrästä ja albaaniomisteisiakin melkein. Venäjänkieliset omistamien yritysten määrä on noin kolme ja puoli ja arabiankielisten 1,7 prosenttia puhujiensa määrästä. 

Erityisen laiskoja yrittämään ovat puolestaan maamme neljänneksi suurimpaan vieraskielisten ryhmään kuuluvat somalit, jotka eivät yltäneet lainkaan aamun lehden listaukseen. Heistä yrittäjiä on siis vähemmän kuin 364 henkeä. 

Jos olettaisimme somalinkielisten omistamien yritysten määräksi optimistisesti yksi vähemmän kuin listalla kymmenentenä olevilla saksalaisilla eli 363, saataisiin yrittäjien osuudeksi somalia puhuvista 1,9 prosenttia. Tämä on siis ehdoton maksimiestimaatti - todellinen somaliomisteisten yritysten osuus jäänee alhaisemmaksi.

Muita yrittämään laiskoja suuria kieliryhmiä ovat kymmenen listalle suuren väkilukunsa turvin nousseiden arabiankielisten lisäksi persian/farsin- sekä vietnaminkieliset, jotka eivät somaleiden tavoin yltäneet kymmenen yritteliäimmän kieliryhmän kärkeen.

* * *

Lopuksi pari sanaa Helsingin Sanomien jutun henkilögalleriasta. Sen yrittäjämannekiineiksi oli nimittäin nostettu irakilainen parturi ja afganistanilainen autonpesuliikkeen omistaja. Kaikki kunnia heille, sillä juuri näin toimiva maahanmuuttaja lunastaa paikkansa ja kanssaihmisten kunnioituksen uudessa kotimaassaan - etenkin jos käyttäytyy muutenkin länsimaisiin arvoihin sopivalla tavalla. 

Helsingin Sanomien valinta on kuitenkin mielenkiintoinen, sillä jutun perusteella näiden kieliryhmien edustajat eivät suinkaan ole tyypillisiä vieraskielisiä yrittäjiä. Miksi lehti ei siis valinnut esimerkeikseen venäjän- tai vironkielistä yrittäjää, vaikka juuri näitä kieliä puhuvat ihmiset omistavat eniten yrityksiä? 

Esimerkeiksi eivät kelvanneet myöskään turkkilaiset tai kiinalaiset yrittäjät, vaikka juuri heidän suhteellinen osuutensa on suurin yrittäjäkunnastamme - ja absoluuttinen yritysten määräkin on mannekiinien kieliryhmiä monin verroin suurempi. 

Vääjäämättä mieleen nousee ajatus siitä, että lehdellä olisi ollut jutussaan jonkinlainen taka-ajatus. Siis jotenkin sellainen, että kaikki ihmiset olisivat tasa-arvoisia, mutta toiset ihmiset olisivat tasa-arvoisempia kuin toiset.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

7 kommenttia:

  1. Nyt kun Irakin armeija on saanut Mosulin hallintaansa, voivat kaikki Irakista tulleetkin hyvillä mielin palauttaa kotimaahansa. Maan jälleenrakentaminen ja yrittäminenhän ovat niitä asioita, joilla maa nostetaan jaloilleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sinne olisi nähdäkseni pitänyt voida palauttaa elintasopakolaiset jo aiemminkin. On aivan varmaa, että jokaiselle irakilaiselle löytyy ja on löytynyt jostain päin Irakia niin turvallinen paikka, ettei turvapaikan myöntäminen Eurooppaan ole perusteltua.

      Poista
  2. HS osaa mielikuvilla pelaamisen, pyrkii aina luomaan yksittäisillä esimerkeillä myönteistä kuvaa tietyistä vähemmistöryhmistä. Aivan tavallista työssä käyvää maahanmuuttajaa kutsutaan menestyjäksi ja hänen saavutuksiaan ylistetään. Yksilön ns. menestys katsotaan olevan koko ryhmän ominaisuus. Ihailu on vääristynyttä, eikä useinkaan tosiasioihin perustuvaa. Julkisuutta saa pienistä saavutuksista kohtuuttoman helposti. Maahanmuuttajat ovat medialle kuin paijattavia lemmikkejä, joiden pienetkin edistysaskeleet jaksavat herättää ihastusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tyypillistä Brysselin Pravdan Bilderberg-agendan mukaista monikulttuuri-propagadaa, jolla tähdätään kantasuomalaisten korvaamiseen EU-diktatuuriin/Uuden Maailmanjärjestyksen tyranniaan helpommin alistettavalla ihmismassalla, jolla ei ole kansallista sen enempää kuin paljoa muutakaan identitettiä.

      Poista
  3. Verohallinnon nettisivuilta saa tiedon, kuinka paljon nämä esimerkkitapaukset ja heidän firmansa ovat tienanneet.

    VastaaPoista

Kommentointi tähän kirjoitukseen on vapaata ja toivottavaa. Pyydän kuitenkin noudattamaan kaikissa vastineissa hyviä tapoja ja asiallista kieltä. Valitettavasti tämä asia karkasi käsistä kesällä 2022, minkä seurauksena olen 15.8.2022 alkaen poistanut epäasiallista kielenkäyttöä sisältävät kommentit riippumatta niiden asiasisällöstä.

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!