Olin keskikoulussa kun kuulin yhden luokkakaverini sanovat vieressäni istuvalle tytölle, että tämä on tänään ihana. Olin vihreänä kateudesta, koska en itse voinut edes kuvitella uskaltavani sanoa mitään sellaista kauniille neidolle. Omalta osaltani vastakkainen sukupuoli oli tuolloin kaukaa ihailtu, mutta aivan liian pelottava, osa maailmaa.
Tässä välillä olen toki joskus maininnut silloin tällöin positiivisesti naispuolisten työkavereideni ulkonäkömuutoksista - uusista kampauksista tai vaatteista. Siitäkin on kuitenkin jo vuosia, sillä tässä välillä ovat ilmaantuneet julkisuuteen nämä feminismit ja #metoo-liikkeet.
Syynä vaikenemiseeni on se, etten halua ottaa riskejä tulla tässä ilmapiirissä ymmärretyksi väärin. Ympärilläni kuulemani - tai paremminkin hiljaisuuden - perusteella ovat monet muutkin miehet tehneet samanlaisen johtopäätöksen.
En tiedä millä tavoin vastakkainen sukupuoli on suhtautunut pienten huomionosoitusten katoamiseen. Ehkäpä jotkut ovat olleet muutokseen tyytyväisiä ja toiset tyytymättömiä. Ja saattaa olla, että naisiin kohdistuvat todelliset törkeydet ovat vähentyneet - tosin en itse ole niitä aiemminkaan joutunut todistamaan, mutta en väitä etteikö sellaisista pitäisi päästä eroon.
Varmaa on kuitenkin että se, mitä aiemmin pidettiin yleisesti jonkinlaisena elämän suolana - eli pieni hyväntahtoinen flirtti - on katoamassa yhteiskunnasta. Tätä osoittaa omien havaintojeni lisäksi se, ettei sellaisesta ole enää kirjoiteltu lehdistössä aiempaan tapaan. Todisteena tästä sanoilla "pieni flirtti" tehty googlaus löysi ensimmäiselle näyttösivulle päivättyjä median juttuja vuosilta 2017, 2015, 2013, 2012, 2011, 2010, eikä siis yhtään juttua viimeisen kahden vuoden ajalta.
Jokaisella lienee näkemys siitä, onko flirtin katoaminen työpaikoilta - tai ainakin lehtijutuista - hyvä vai huono asia. Varmaa on kuitenkin, että elämä on muuttumassa monta pykälää aiempaa harmaammaksi.
Varmaa on myös se, että maailmamme näyttää tässä suhteessa muuttuvan askelta tekopyhemmäksi. Siis kohti sitä kaksinaismoralistista suuntaa, jonka yhtenä merkkinä suuressa lännessä on mahdollista haastaa oikeuteen nainen, jonka rinnat ovat olleet nähtävissä lapsipuolille.
Samaan suuntaan on yhteiskuntamme muuttumassa myös viihteen osalta. Joutuivathan Pekka ja Pätkä Ylen sensuuriin näyttelijöiden mustattujen naamojen takia ja vihreä poliitikko ja entinen koomikko pyyteli anteeksi saamelaisilta aiempia tekemisiään. Ja jo aiemmin toimittaja joutui vaikeuksiin käytettyään lähetyksessä intiaanipäähinettä ja naapurissa Peppi Pitkätossulta poistettiin neekerikuningas-isä.
Nähtäväksi jää mihin tällä tiellä päädymme. Ja seuraako nyt nähdystä jonain päivänä jonkinlainen vastaisku, jossa tiukkapipoisuus saa väistyä ja vapamielisyys saa alaa. Vai uppoudummeko me yhä syvemmälle sellaiseen maailmaan, jossa pinta on harmaata, mutta sen alla kuohuu ja kuhisee kuin viktoriaanisen Britannian julkisivun alla.
Wikipedian mukaan tuolloin kukoisti varsinainen kaksinaismoralismi eli "siinä missä monet yläluokkaiset miehet vaalivat kotonaan ja suhteissa yläluokan naisiin tiukkaa protokollaa ja tapakulttuuria, samaisten miesten kerrotaan usein salaa harrastaneen monia epäsiveellisiä ja paheellisia elämäntapoja kuten juopottelua, uhkapeliä, epäsiveellisiä revyy-esityksiä ja bordellivierailuja. Aikakauden tabloidilehdistö ruokki skandaalien metsästystä, joka oli suosittua kansanhuvia Britteinsaarilla."
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliittinen korrektius tuhoaa kansakunnan tietoisuuden
Miksi uskovaisia pidetään moraalisempina kuin ateisteja?
Poliittisesti korrekti muuttaa näkyvää todelllisutta
-
Maailman sivu on ollut toraisia muijia joille elämänilo on ollut kuin punainen vaate härälle. He ovat pyrkineet hallitsemaan ympäristöään hyökkäävällä puheella, loukkaantumisilla ja suvaitsemattomalla tosikkomaisuudella. Joskus he ovat päässeet jonkun pikkukylän pikkutyranneiksi, mutta useimmiten heihin on osattu suhtautua tyyliin ”Mari se nyt on aina ollut omanlaisensa. Ei sille mikään kelpaa ja ei se tule kenenkään kanssa toimeen, tuskin edes itsensä. Maitokin sen lähellä happanee”.
VastaaPoistaTuskinpa heitä on nyt sen enempää kuin ennenkään, media vain tarjoaa heille enemmän näkyvyyttä ja kuuluvuutta. Noin sormituntumalla sanoisin, että aikuiseen ikään ehtineet naiset eivät heistä piittaa vaan suhtautuvat heihin juuri yllä esitetyllä tavalla. Nuoremmissa naisissa löytyy enemmän taipumusta myötäilyyn ja sitä voisi pohtia syvemminkin, mistä moinen johtuu, mutta se on jo oikeastaan oman juttunsa aihe. Eniten hämmästelen sitä, että löytyy joukko miehiä, jotka antavat moisten hallita keskusteluilmapiiriä.
Vakavaksi tuo asia muuttuu oikeastaan vasta sitten, kun tuo aggressiivinen ahdasmielisyys alkaa vaikuttaa lainkäyttöön ja valitettavasti juuri se näyttää nyt olevan tapahtumassa. Toivottavasti ilmiö rajoittuu siihen, että väärä henkilö on päässyt väärälle paikalle ja toteuttamaan omia mielihalujaan ja mielitekojaan, eikä syvemmälle ja laajemmalle menevästä totalitarismista. Totalitarismin ominaispiirteitähän ovat moralisointi, tosikkomaisuus, suvaitsemattomuus ja vivahteiden tajun puute eli se, mitä Aleksis Kivi luonnehti sanoin ”Mi ikävyys, mi hämäryys”. Ikävää ajankuvaa tässä suhteessa piirtävät Pirkka-Pekka Petelius esittämässä anteeksipyyntöjä ja katumusharjoituksia (synnintunnosta, syyttäjän pelosta vai puolueen määräyksestä, jäänee arvattavaksi) ja vihervasemmiston lemmikki, runsasta yhteiskunnan tukea nauttinut Baltzarin syytteessä törkeästä ihmiskaupasta. Näiden tapausten samanaikaisuus tuo vallitsevan kaksinaismoraalin esiin kiusallisen selvästi, kun kaiken lisäksi joutuu huomaamaan, että nämä meetoo-porukat ovat täällä kertaa olleet tavattoman vaiteliaita.
Ei suinkaan ole sattumaa että totalitarismit ovat totisia ja että niissä nimenomaan huumori on suitsittu tarkan kontrollin piiriin. Mutta tämä pilkantekokielto ei vain suojaa kritiikkiä kestämättömiä vallanpitäjiä joutumasta naurunalaisiksi, vaan kyseessä on koko yhteisötodellisuutta taannuttava tajunnallinen amputaatio, mikä romauttaa myös "tiedolliset" luovat kyvyt. Siksi mikään totalitarismi ei ole loistanut tiedollisen edistyksen rinamilla vaan pelkästään sotarintamilla.
VastaaPoistaHuumori perustuu mielemme kerrokselliseen rakenteeseen, siihen että yhdessä ajatusaitauksessa voidaan luoda yhdenlaisia mielikuvia ja toisessa toisenlaisia. Ja sitten kun näissä syntyy sopiva ylijännite, ne saattavat oikosulunomaisesti purkautua toisiinsa -- ja syntyy absurdeja assosiaatioita sekä purkauksen ilmeliike, nauru. Näinhän Freud selittää asian.
Mutta jos tämä kerroksellinen kognitiivinen rakenne esimerkiksi pelkoa kasvattamalla tuhotaan, myös uutta luova tiedollinen ajattelu tuhotaan. Orwell oli kognitiivisesti enemmän oikeassa kuin hekä itsekään ymmärsi: juuri sellainen käsitteiden dynaamisia sisältöjä kuolettava vaikutus totalitarismilla on, että siinä yhteiskuntailmastossa on loogisesti ihan kreektia sanoa: kaikki ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.
Tiedämme että omassa aikalaistodellisuudessamme tämä lause jo kuvaa asioiden vallitsevaa tilaa, mutta emme tiedä miten paljon omassa ajattelussamme on jo vastaavanlaista taantumista joka jää sokeaan pisteeseemme. Luulen, että esimerkiksi "kansanryhmää vastaan kiihottamista" koskevissa pykälissä käytetty "ryhmän" käsite on sellainen, että sitä käytetään yhtä falskisti kuin Orwellin siat "tasa-arvoa".
Kaksivalotteisen huumorin, esimerkiksi parodian, fokukseen syntyy karikatyyri, joka on itse ajattelun ilmiönä korvaamattoman arvokas. Kun karikatyyrit katoavat maailmasta, silloin olemme vajonneet totalitarismiin. Sitten vasta historia paljastaa uusille sukupolville millaisen täydellisen järjettömyyden keskellä elimme.
Metoo- väki on keskittynyt lähinnä valkoihoisiin pottunokkaisiin kantasuomalaisiin ja jättänyt täysin huomiotta nämä raskaan sarjan flirttailijat, joita Suomen naisten iloksi on kehitysmaista tullut. Heillä on hallinnassa mm. joukkoflirttailu nimeltä taharrus. Myös esim. ostoskeskuksissa naiset saavat hyvin paljon huomiota osakseen. Hyvin nuoret tytöt ovat erityisen suosittuja flirtin kohteita. Oulussa muuan poliisimies on todennut, että tietynlainen innokkuus nyt vain on näiden etelän ihmeiden tapa, ja siihen meidän täytyy sopeutua.
VastaaPoistaTosiaan. Feminismin sisältämät ristiriitaisuudet paljastavat, että sen motiivipohja on muu kuin tasa-arvo. Metoo-liike käy länsimaisten valkoisten miesten kimppuun samalla, kun muiden kulttuurien miehet voivat flirttailla väkivaltaisestikin ja jopa katkoa naisten päitä maassamme ilman, että metoo-väki sanoo mitään. Tai jos sanoo, puolustelee tekijöitä uhrit unohtaen. ”Sulttaani” Veijo Baltzar sai puolustajia nimenomaan saman poliittisen laidan naisten suunnalta.
PoistaYksi paradoksi on valkoisen miehen katseenkin kokeminen ahdisteluna ja samalla puolustetaan yhteisiä vessoja ja suihkutiloja.
Metoo-liike on savuverho, jonka taakse piilotetaan todellinen naisten alistaminen. Alistajakulttuurit ovat globalismiprojektissa feministien tärkeä kumppani. Valtakunnansyyttäjä ja oikeusasiamies ovat samalla rintamalla omilla lohkoillaan koettaen pitää taistelun aloitetta käsissään. Heillähän on nyt hallituksen ja oppositio-kokoomuksen täysi tykistötuki.
Neuvostoliitto koetti muuttaa ihmisen luontaisia, suorastaan geneettisiä taipumuksia, mutta se ei onnistunut. Samaa yritetään taas, kun vallassa olevilla nuorilla älykkäillä naisilla ei ole turhaa historiatietoa haittaamassa tahtia. Sosialismi keksitään aina uudestaan ja sen tieltä raivataan palautekanavat, kuten huumori. Huumorihan kuitenkin puhkeaa kukkaan tiukassa paikassa, kuten Neuvostoliitossa kävi. Älykkäät nuoret vallankumoukselliset eivät tätä vielä tiedä, vaan nöyryyttävät vallasta humaltuneina heikkotahtoisia vanhoja koomikkomiehiä.
Intersektionalistien varjoagenda käy päivä päivältä selvemmäksi: tällä kerralla kommunismi onnistuu, koska aiemman epäonnistumisen syyksi kuvitellaan patriarkaatti. Hyvä aate mutta jätkät pilas. Onneksi uusi radikaalifeministinen kommunismi vie ihmiskunnan lopultakin utopiaan.
PoistaItse vielä uskallan sanoa jotain kohteliasta naisille. Tai siis osalle. Osa taas on ilmoittanut, ettei tarvitse edes raiskaustilanteessa miesten apua. Mikäpä siinä, eihän sitä väkisin auta, mutta mitenhän kehuttavat ja ei-mitenkään-autettavat erottaisi toisistaan?
VastaaPoistaValtsu
"mitenhän kehuttavat ja ei-mitenkään-autettavat erottaisi toisistaan?"
PoistaEhkä tarvittaisiin jonkinlainen hihamerkki...
Mahtoi olla viime kevättä, kun suoritin suoranaista maalittamista ja tein tosi iljettävän seksuaalisen hyökkäyksen paikallisen Alkon kassan kohdalla. Tämä hyvin viehättävä nuorehko nainen oli hankkinut uudet silmälasit, oikein tyylikkäät ja hänelle sopivat. Siitä hänelle sanoin, että sinullapa on hienot uudet rillit. Oi kiitos, oli vastaus ja vielä selitys, että ne olivat hänen ihan ensimmäiset ikinä. Sanoin siinä hänelle, että hetkisen jonotettuani minulle oli jäänyt aikaa pohtia sitä, että tohdinko mitään sanoa laseista juurikin ns. möötöön takia. Hän oli sitä mieltä ettei ainakaan hänen päivänsä pilaantunut tuosta lausumastani, aivan päinvastoin, se ilahdutti suuresti, kun joku huomasi hänen uuden ostoksensa.
VastaaPoistaHuru-ukko