Lipuntarkastajille kamerat – mutta miksi?

Helsingin paikallislehti sekä myös Ylen paikallistoimitus kertoivat, että pääkaupunkimme liikennelaitos reagoi turvallisuushäiriöiden kasvuun laittamalla matkalipun tarkastajilleen kehokamerat, joilla voidaan tallentaa videokuvaa ja ääntä. Toistaiseksi kyseessä on kokeilu, jonka aikana selvitetään kameroiden käytön vaikutusta turvallisuuteen.

Kamera ei ole päällä koko ajan, vaan tarkastaja voi laittaa sen päälle esimerkiksi turvallisuutta uhkaavassa tilanteessa. Sitä ei siis pidetä päällä normaalissa – rauhallisesti sujuvassa – matkalippujen tarkastustilanteessa.

Näiden kameroiden tuottamia tallenteita voivat katsoa vain tarkasti määritellyt henkilöt, eikä esimerkiksi kameraa kantava matkalippujen tarkastaja pääse itse katsomaan niitä. Eikä tallenteita saa kukaan muukaan tarkastella ilman erillistä perustelua. 

Jutussa jäi kuitenkin yksi asia kertomatta. Nimittäin se, että mistä syystä tarkastajat tarvitsevat turvakseen kameroita juuri nyt. Ovathan he jo vuosikymmeniä toimineet ilman sellaisia - ja jo kymmeniä vuosia sitten myös konduktöörit ja rahastajat tulivat toimeen ilman dokumentaatiota työvuorojensa tapahtumista. 

Itselläni on asiasta jonkinlainen aavistus (vihje ja toinen), mutta nähtäväksi jää vahvistaako jokin virallinen taho sen oikeaksi. Ei sillä, että asialla olisi merkitystä, sillä omalta osaltani on aivan sama näytänkö kulloinkin voimassa olevan matkalippuni tarkastajalle kameran läsnäollessa tai ilman sitä. 

Päivän aiempi merkintä:
Tuhoutuvatko koralliriutat lähivuosina?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kansalaisaloite omien kustannusten maksattamisesta muilla ihmisillä
Oulun bussiliikenteen matkustajat sosialismin uhrina
Palopommeista naisen logiikkaan

Raiskauslain muutos epäonnistui

Yleisradio kertoi tapauksesta, jossa mies oli ryhtynyt naisen kanssa seksuaaliseen kanssakäymiseen. Se oli alkanut molemminpuolisessa yhteisymmärryksessä, mutta daami oli kesken kaiken halunnut keskeyttää aikuisten leikin. Ja näin oli myös tapahtunut. 

Seuraavana päivänä nainen oli kuitenkin kertonut kaverilleen ja vielä muutaman päivän kuluttua myös seksuaaliväkivallan uhreille tarkoitetun Seri-keskuksen väelle, että mies olisi ensin kuristanut häntä ja sen jälkeen vielä raiskannut. Siten hän sai kokonaisuuden vaikuttamaan vahvasti siltä, että kertomus pitäisi mitä todennäkäisimmin paikkansa, vaikka mies tietenkin kiistäisikin asian oikeudessa.

Ellei tapauksesta olisi ollut muuta tietoa, olisi oikeus joutunut tilanteeseen, jossa vastakkain olisivat olleet naisen tarina ja niitä vahvistavat kertomukset ulkopuolisille sekä miehen väite yhteisymmärryksestä illan aikana. Onneksi näin ei kuitenkaan ollut, vaan miehellä oli lisäksi älykellossaan äänitaltiointi lemmenpuuhien ajalta. Eikä siitä ilmennyt mitään naisen kertomusta tukevaa, joten mies vapautettiin syytteistä. 

Asiasta kertonut Ylen uutinen ei mainitse, tuliko naiselle oikeudessa seurauksia valehtelusta tai väärän syytöksen esittämisestä. Toivottavasti näin, mutta se ei ole tämän jutun pääasia. 

 

Tapaus nimittäin osoittaa erinomaisesti sen, kuinka heikossa tilanteessa syytön ihminen on silloin, kun häntä yritetään tarkoituksella lavastaa syylliseksi seksuaalirikoksesta. Ilman äänitallennetta syytteessä ollut mies olisi hyvinkin todennäköisesti voinut saada tuomion "todennäköisin syin" raiskauksesta tai ainakin jäänyt - oikeudenkäynnistä tietoisten ihmisten mielissä - ikuisesti leimatuksi rikoksesta mitä hän ei ollut tehnyt. Ja vaikkei edes kumpikaan näistä vaihtoehdoista olisi toteutunut, on hän joka tapauksessa joutunut kestämään äärimmäisen tunnemyrskyn, johon on sisältynyt myös ahdistusta ja epätoivoa.

Tästä syystä teidän, arvoisat lukijani, on syytä panna merkille tutkinnanjohtaja Jutta Antikaisen vastaus kysymykseen siitä, että mahdollistaako uusi raiskauslaki aiempaa helpommin tutkintapyynnön kiusallaan tekemisen toisesta henkilöstä poliisille: "kyllä se on mahdollista".

On tietenkin selvää, ettei oikeusvaltiossa saa olla lainsäädäntöä, jonka perusteella ihminen on helposti lavastettavissa syylliseksi vakavaan rikokseen. Ja siksi hallituksen ja eduskunnan tulisi mitä pikimmin ryhtyä toimiin vuoden 2023 alussa voimaan tulleen lain muuttamiseksi vastaamaan tarkoitustaan eli mahdollistamaan seksuaalirikollisten rankaisemisen ilman, että sitä voidaan käyttää helposti syyttömien ihmisten saattamiseen vaikeuksiin. 

Asia on vakava, sillä raiskauksen lavastamisyrityksiä tulee esille silloin tällöin (esimerkki ja toinen). Siitä huolimatta perättömien syytösten todellinen määrä on arvoitus, koska on mahdollista - ja nykyisen lainsäädännön perusteella jopa todennäköistä - että osa yrityksistä johtaa myös väärään tuomioon.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhden kuukauden raiskauksia

Miten vanhat tekstiviestit vaikuttavat Rydmanin, hallituksen ja Helsingin sanomien tulevaisuuteen?
Sarjaraiskaajan vapauttamisesta kokonaisena