torstai 18. maaliskuuta 2021

Onko Suomi punavihreä demokratia?

Suomalaismedioita lukiessa tai hallituksen ministereitä kuunnellessa voisi kuvitella, että maamme on jonkinlainen punavihreä demokratia, joka tahtoo oman kansansa hyvinvoinnin uhraamalla pelastaa niin kehitysmaat, elintasopakolaiset, taloutensa sotkeneet vanhat kulttuurikansat, monenmoiset luonnonelävät kuin ilmastonkin. Nyt kuitenkin näyttää, ettei asia sittenkään ole aivan niin yksioikoinen.  

Tästä antoi viitteitä muutamakin tuore uutinen. Niistä ensimmäinen oli tieto siitä, että kansalaisaloite polttoaineiden hinnan alentamiseksi keräsi hiukan yli vuorokaudessa tarvittavan nimimäärän päästäkseen eduskunnan käsittelyyn. Tätä kirjoitettaessa eli kahden vuorokauden kohdalla allekirjoittajia on jo yli 67 359 ja määrä kasvaa ripeästi.

Nähtäväksi jää, tuleeko kansalaisaloitteesta kaikkien aikojen eniten kannatettu. Kävi näin tai ei, on sen jo nyt saama suosio painava osoitus maan poliittisille päättäjille - ja erityisesti Sanna Marinin (sd) hallitukselle - siitä, ettei ihmisten perustarpeita voi verottaa loputtomiin edes maailmanparantamisen varjolla.

Toinen viite siihen, etteivät ainakaan kaikki suomalaiset sittenkään ole täysin valmiita punavihreyteen saatiin mielipidekirjoituksesta, jossa professori Olli Dahl moitti Suomen ilmastopaneelia, koska sen "vaatimukset Suomen metsien suojelusta ja niiden käyttämisestä vain hiilinieluina ovat kestävän kehityksen taloudellisten ja sosiaalisten ulottuvuuksien vastaisia ja korostavat vain ympäristöulottuvuutta". Kirjoitus kannattaa lukea kokonaisuudessaan, sillä se osoittaa faktoihin perustuen punavihreän ilmastopaneelin ajaman metsäpolitiikan yksisilmäisyyden ellei peräti mielipuolisuuden.

Kolmas viite suomalaisten punavihreyttä kohtaan tuntemasta vastenmielisyydestä saatiin uunituoreesta Helsingin sanomien gallupista. Sen mukaan vihervasemmiston (SDP + Vihreät + Vasemmistoliitto) kannatus oli pudonnut jo 37,6 prosenttiin. 

Kansalaisten kyllästymistä alleviivasi lisäksi se, että maan suosituimmaksi puolueeksi oli noussut punavihreyden vastapoolina pidetty Perussuomalaiset, jonka kannatusero SDP:hen oli kasvanut prosenttiyksikköön. Nähtäväksi jää, kuinka suureksi ero kasvaa kunnallisvaaleihin mennessä.

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että suomalaisten ehdoton enemmistö on sittenkin tervejärkistä joukkoa, joka kyllä saattaa erehtyä tekemään typeriä poliittisia valintoja vaalilupausten tai muun propagandan uhrina, mutta joka ennemmin tai myöhemmin herää huomaamaan tehtyjen valintojen heidän oman elämänsä ja tasapainoisen kestävän kehityksen kannalta tuhoisat seuraukset.

Lopuksi todettakoon, että tämän kirjoituksen valmiiksi saatuani, oli alussa mainitun kansalaisaloitteen allekirjoittanut 68 041 suomalaista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Markkinatalouden kannattajat eivät ole arvoliberaaleja
Suomalaiset ovat lähes immuuneja huuhaalle
Vihreä aate johtaa harmaaseen ja masentavaan tulevaisuuteen

11 kommenttia:

  1. Vastauksena otsikon kysymykseen voisi olla sekin, että perusnarsismista koskaan irti kasvamaton ja uhrirooleihin samaistuva punavihreä ajattelu kuuluu luontevammin teokratian kuin yksilölliseen eriytymiseen ja tahdonmuodostukseen perustuvan demokratian maailmaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heittää tämän verran.

      Eli uskonto on liberaali-individualistinen, ei punavihreä, eivätkä ihmisoikeudet tarkoita joka puolella spektriä hoivaamista, vaan myös thatcheriläinen tahdonvoima kuuluu kuvaan.

      Teokratian sateenvarjon sisään, todellisuudelta suojaan jääkin - hieman samoin kuin kommunismi ja natsismi jäivät kristinuskon "alle" - aikamme pseudokollektivistinen ideologisuus, jonka mielestä kansalaisoikeuksia saa jakaa vain talouden ehdoilla.

      Totalitarismi on juuri siksi jo alkujaan hieman ongelmallinen, psykologisoiva käsite, kun se ohittaa ihmisen subjektiivisen tahtovektorin. Esimerkiksi Orwellilla (ja miksei sivistyneemmät toisellakin patrilineaarisen psyykkeenaspektin kauhukuvaston esittelijällä, Goldingilla) lyövät sekä polittisen kentän patri- että matrilineaariset ulottuvuudet jatkuvasti toisiaan, aivan samoin kuin ed. vuosisadalla kommunisteille vain Hitler oli diktaattori ja toisin päin.

      Teetkin tuossa alussa minusta tavallaan tärkeän distinktion: ihmisoikeusajattelu on (kasvu-)uskonnollista - eikä siksi muuten edes kuuluu klassisen totalitarismin mahdollistavien ideologioiden piiriin (jossa tavallaan valtio ja perhe linjataan kohdikkain - totalitarismiin kuuluu "isällinen" ankaruusvaatimus ja leimallinen fyysinen väkivalta, joka maailmasta muuten vähenee tällä hetkellä kautta linjan, jopa kokonaisuutena).

      Tässä ajassa ei olekaan viitteitä mistään fallisesta ohjusten kannniskelusta paraatissa. Eli jollain tavalla pitää vielä rukata sitä mallia, että taantuma olisi sosiogeometrisesti sama kuin viime vuosisadalla. Minusta pitää ottaa huomioon uskonnon muutos ja kulttuurin kaartuminen länteen, ja sitten tuota regression uskonnollista olemusta voi avata, jolloin nuiva aate asettuu paikalleen suurin piirtein aiemman kommunismin/fasismin tasoiseksi ja tyyppiseksi ideologiseksi hourejärjestelmäksi viiteuskontonsa planeettana tai kuuna.

      Poista
    2. Ajattelen paljon yksinkertaisemmin. Inhimillinen kehitys on tosiasia. Kehityksen sisältö on selvästi määriteltävissä -- se on kasvua symbioottisesta sosiaalisesta sidonnaisuudesta kohti aikuista autonomiaa.

      Tietoinen ajattelu ja tiedollinen käsitteellinen ajattelu tapahtuvat "minän" maailmassa, mutta sikäli kun ihmisen käyttäytymistä halutaan kuvata ja selittää, selityksen on palauduttava paljon syvemmälle kuin minätietoisuus.

      "Minän" kokemukset ovat monenkirjavia, mutta totuutta niissä on tuskin nimeksikään. Esimerkiksi tuo askeesi, jota yhtä lailla anorektikot kuin atleetit harjoittavat, palautuu jonnekin tajunnan alkuyhteyteen, jossa itsetuho ja tuho sulavat yhteen. Sieltä ne sosiaalisen lajin yksilöidenkin kokemukselliset oikeut liikkeelle lähtevät.

      Tietoisen minän maailmassa käsitteet ovat työkaluja, joita käytetään todellisuuden suuntaan. Kun oman aikamme yksilö puhuu "uskonnosta", hänellä on mielikuva joistakin opillisista sisällöistä. Siksi hän asettaa uskonnon vastakohdaksi "tieteen", jonka tiedolliset sisällöt ovat "faktaa". Kuka keroisi tälle yksilölle, että nin ison eron kuin hän saakin uskonnon ja tieteen väliin syntymään, inhimillisen kehityksen kannalta kyse on yhdestä akselista, jossa laji on kasvanut sosiaaliseen sitovuuteen olemuksellisesti kuuluvasta tunnustuksellisesta ajattelusta eriytyneempien positioiden maailmaan.

      Tuo oli minusta mielenkiintoinen päivän uutinen.

      Poista
    3. Siinä ja siinä, kannattaako tähän nyt vastata, varsinkin, kun aikaa on taas pirullisen vähän, mutta yritän vielä mallintaa toisin sanoin.

      "Inhimillinen kehitys on tosiasia."

      Enpä sanoisi ihan noin majesteetillisesti. Kulttuurin kaarteella tarkoitan juuri sitä, että mittapuita on samaan aikaan oikeastaan 2.

      Ne, jotka elävät henkisesti Amerikassa, eläytyvät siellä vahvimmin tulehtuneeseen selkkaukseen kryptouskonnollisen liberalismin ja edellisen (aabrahamilaisen) kulttuurikauden fossiilisoitumispyrkymisten välillä,
      kuten tuo linkkaamasi kaveri.

      He sitten käyttävät näitä termejä kuten "woke" juuri siksi, koska eivät tunnista ei-klerikaalista uskonnollisuutta, vaan luulevat sitä "kommunismiksi". Samalla kryptouskonnollinen liberalismi taasen perustuu hämäväästi nimenomaan individualismille (kuten tuo Vuohijoen neidon käsitys, että ihmisoikeudet on sitä, että kaikki saa olla mitä ja miten haluaa).

      Eli nimenomaan uskonnollisen eetoksen uusi kiteytymä ilmentää eräänlaista konvergenttiä evoluutiota sen kanssa, mitä sinä - sanoisin, että omalla erityisellä tavallasi isossa kuvassa juutalaiskristillisen tradition "tuotteena" - nimität kehitykseksi.

      Silti, kuten tietenkin huomaat, se on eri maata, koska kalifornialaisessa eetoksessa juuri yksilöyden tunnustus ja korostus onkin sosiaalinen liima, se on pakollista, ja palvelee isommassa kuvassa omaisuuden kautta määriteltyä maailmasuhdetta. Jonka erikoistapaus on oman kehon omistajuus.

      Ja juuri pakkomielle omistamiseen ja sen kasvattamiseen tihkuu myös uuskonservatiivisuuteen sisään, kuin kristinusko aikanaan - kierolla tavalla - esimerkiksi (todelliseen) kommunismiin. Ja tämän vuoksi "wokea" vastaan ei asetu tietenkään mikään terve järki, vaan pikemminkin nimenomaan tajunnan kaikenlaista laajenemista syystä tai toisesta pelkäävä umpihulluus.

      21. vuosisadan politiikka on irrationaalisuudessaan toistaiseksi hauskaa katsottavaa. Mitä ehkä vähän pelkään on aktuaalisen eriarvoistumisen lisääntyessä mahdollisesti muodostuva symmetrinen vastahulluus uuskonservatiiveille, joka ei kaihtaisi yhteenottoa näiden kanssa. Silloin on todellisen totalitarismin riski. Mutta toistaiseksi se energia on uskonnollistuvassa liberalismissa sisällä, punavihertävänä, suureksi onneksemme.

      Poista
    4. Vielä viisastelen kun vauhtiin piäsin.

      Älypäät-sketisarjassa oli hyvä kohta, kun sellainen työtä vieroksuva liuhuletti sanoi Benito Mussolinille "fasisti" sellaisella ilmeellä kuin puhutaan sille, joka ollaan saatu kiinni pahimmasta, mitä olla tai tehdä voi. No, Benkka tähän rinta rottingilla virnuillen: "Sì!"

      Ja niinpä kun sinä vaikka sanot tosi uskovalle kauppauskojalle, että "te olette kaikki ihan narsisteja, rakastatte itseänne enemmän kuin ketään, vaikka pitäisihän teidän tietää, että kehittyneen ihmisen kuuluu rakastaa itseään yhtä paljon kuin lähimmäisiään!" (röyhkeästi parafraseerasin ja eksplikoin, jopa laajensin), niin tosiuskova libeerali-individuelli vastaa tähän: "O.K. boomer".

      Ja kyse ei ole siitä, että henkilö olisi kehittymätön siinä mielessä, että hän murenisi jotenkin henkisesti kokonaan, jos urheiluhenkinen itsekorostus elämän tarkoitusena vietäisiin häneltä, vaan olennaista on, että narsismi on meidän polven enemmistölle jo enemmän tai vähemmän velvollisuuseettinen kategoria.

      Pidempi, suomenkielisä sanoja käyttäen loihdittu mutta käsitteellisesti amerikkalainen vastaus kuuluisikin, että "mulla on mun oikeudet, mistä mä piän kii, sulla sun, dätsit". (Vähän kuin Marin YLE:llä näkemäni otsikon mukaan sanoi, että naiset johtavat maata, get over it - ja tässäkin blogissa on jatkuvasti käytännössä huonoja käännöksiä jenkkienglannista, simple as that - vieras kieli ei ole sattumaa vaan ilmentää myös, että ajatus on vieras, vähän kuin kristityt puhui latinaa käännyttäessään).

      Eli isossa kuvassa tämä on teknologian kehityksen mahdollistamaa, armottomuuden eetoksen täydellistänyttä hyperkalvinismia, jossa ihmiset pelkäävät toisiinsa sotkeutumista kuin viktoriaanisen kauden kristityt, mutta nyt myös metafyyisesti - sedät nähdään limaisina, kun ne ei "hoida vaan omaa bisneksiään" ja/tai estävät "oikeuksien" toteutumista jo olemassaolollaan tai viimeistään ajattelemalla väärin.

      Tosiasiassa kyllä onkin niin että uuskonservatiivisuus laajentaa narsismin ja olemassaolon taistelun myös kansojen välille, jotka nähdään lähinnä firmoina.

      "Oikeuksien" läpi runnomisen ulkois- ja kerrannaisvaikutusten miettiminen ei yleensä ottaen kuulu juuri kenenkään mielestä omaan työnsarkaan, ellei toinen tajua jotenkin haastaa ja osoittaa, että toinen on jollakin lailla astunut "mun oman oikeuteni" jommallekummalle pikkuvarpaalle.

      Poista
    5. Eli kun ihmisten välisellä interaktiolla ei ole emergenttiä ulottuvuutta, kaikki on resurssiallokaatiota, jonka sisällä on "pärjättävä", otettava oma paikka.

      Oikeuksien instantoiminen, yllättävien ilmihahmojen laittaminen uusiin paikkoihin ei ole mikään hupijuttu, vaan supertärkeää "maailmaan muuttamista paremmaksi" (= "vapaamman" tahdon mukainen resurssiallokaatio). Jos oman itsen tehokas resursoiminen tuntuu vaativan rajoja auki, sitten se, jos kiinni, sitten se.

      Ja jos et saa jotain oikeutta toteutumaan tai kokemuspointsia haalittua, niin luultavasti et ole yrittänyt täysillä, mikä on synti. Tai sitten olet heikkoa ainesta, sorry nyt vaan.

      Kun taas joku tekee sinulle väärin, sinun on mietiskelemän, miksi olet heikko, ja vielä vanhanaikaisen syyllistävä.

      Poista
  2. Eikö silmät jo avaudu, että mitä tässä ajetaan?

    Agenda21.

    Tuossa kuvaus, joka osuu pelottavan hyvin kohdalleen kaikkiin toimenpiteisiin, joita nyt ollaan ajamassa vauhdikkaasti eteenpäin, ennen kuin ihmiset herää raakaan todellisuuteen.

    Taustalla häärää voimakkaasti WEF, jossa pääministerimme on käynyt kehuttamassa itseään.

    Ja maassamme taustalla tekevät esim. kokoomus ja sdp sujuvaa yhteistyötä olojemme kurjistamiseksi.

    Tuosta voi lukea tavoitteet:



    https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/riikkasoyring/54093-perhe-ei-sallittu-agenda-21/



    Onko tuttua?



    Tiestön annetaan rapautua, ajetaan tarkoituksellista energiapulaa kieltämällä perusvoiman tuotanto (kivihiili, turve), nostetaan keinotekoisesti energian hintaa lähes saavuttamattomiin, kielletään polttoöljyllä lämmittäminen jne... Lista on loputon.



    Olemme menossa kohti katastrofia.

    Herätkää!

    VastaaPoista
  3. Tehkäämme aloite vihreän aatteen kriminalisoimiseksi!

    VastaaPoista
  4. Punavihreä demokratia on oksymoroni.

    VastaaPoista
  5. Hallituksen pakkomielteiset tavoitteet hiilineutraaliuden ja fossiilittomuuden tavoittelemiseksi ovat vain savuverhoa. Sitä todistaa mm. hallituksen tavoite toisaalta lisätä massamaahanmuuttoa kehitysmaista, mikä sotii hiilipäästöjen alentamista vastaan sekä Suomen osalta että globaalisti.

    Punavihreiden puolueiden (mukaan lukien RKP, KOK ja etenkin Keskusta) tavoite on maan saattaminen konkurssikuntoon, mutta sitähän ei voi tietenkään sanoa suoraan. Globalistit tietävät, että munakkaan teossa pitää ensin rikkoa munat. Siinä hommassa rikastuvat munakastilauksen saaneet kokkimme, mutta kansa köyhtyy.

    VastaaPoista
  6. Mites se oli. Jokainen syrjähyppy alkaa ensimmäisestä harha-askeleesta.
    Huru-ukko

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!