Israel-boikotit aiheuttavat vahinkoa Suomelle

Uutissuomalainen nosti esille asian, jota S-ryhmässä ei ilmeisesti osattu huomioida silloin, kun tehtiin päätös Israelissa valmistettujen tuotteiden poistamisesta valikoimasta. Asian tulo julkisuuteen – ja myös israelilaisten tietoisuuteen – saattaa nimittäin aiheuttaa meille suomalaisille suurta vahinkoa.

Näin totesi Suomen sikäläinen suurlähettiläs, jonka mukaan "sanktioita seurataan kansalaisten keskuudessa nimenomaan siitä näkökulmasta, ovatko jonkin maan vastatoimet anti-Israel-toimia vai onko siirrytty jo antisemitismin puolelle. Sen rajapinnan seuraaminen ja tunnistaminen on hyvin tärkeää myös Suomessa."

* * *

Käytännössä Israel on Suomelle varsin tärkeä kauppakumppani. Tullitilastojen mukaan toimme sieltä vuonna 2024 erilaisia tuotteita 88,5 miljoonalla eurolla, josta 32 miljoonaa oli lannoitteita, 8,5 miljoonaa euroa elektronisia laitteita ja koneita ja niiden osia, 5,9 miljoonaa euroa ilma-aluksia osineen sekä sama summa mekaanisia laitteita ja niiden osia.

Tullin tilastoista kuitenkin puuttuvat esimerkiksi ohjelmistotuonti sekä israelilaisten teknologiayhtiöiden Suomen tytäryhtiöiden kautta tapahtuva tuotanto ja kaupankäynti. Eikä niihin ole kirjattuna myöskään meille elintärkeä satojen miljoonien eurojen arvoinen aseiden tuonti tai valtionhallinnon israelilaisiin yrityksiin nojaavat turvaratkaisut.

* * *

Ehkä kaikkea edelle kirjoittamaani tärkeämpää on kuitenkin se, että Israelissa on paljon pääomasijoittajia, jotka etsivät jatkuvasti sijoituskohteita – myös pääomaköyhästä Suomesta. Eivätkä suomalaisten kauppojen Israel-boikotit tuota ainakaan positiivista henkeä näihin pyrkimyksiin – joiden merkityksestä kertovat muun muassa yli 20 Suomessa toimivaa israelilaista teknologia-alan startup-yritystä. 

Edelle kirjoittamistani syistä olisikin järkevää että S-ryhmä ja myös muut israelilaistuotteita mahdollisesti boikotoimaan lähteneet yritykset peruisivat päätöksensä näyttävästi ja tuomitsisivat samalla selkeäsanaisesti Israeliin kohdistuvan terrorismin sekä toteaisivat sen torjumisen olevan oikeutettua - myös Gazan alueella. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
SS-ryhmä
Suomi ulos Euroviisuista!
Kumpi pitäisi sulkea olympialaisista?

Journalistit kaivavat Ylen hautaa olemalla vihervasemmiston asialla

Monet suomalaiset kokevat, että maamme lehdistö - etenkin sen suurimmat mediat - on uutisoinnissaan kallellaan vasemmalle ja vihreisiin. Tämän epäilyn taustalla ovat sekä tutkimukset journalistiikan opiskelijoiden puoluekannoista että poliittista vihervasemmistoa myötäilevä päivittäinen uutisvirta. 

Siksi oli mielenkiintoista kuulla, että Suomen journalistiliiton uusi puheenjohtaja - Helsingin sanomain Marjaana Varmavuori - nosti valintansa jälkeen ensimmäiseksi asiakseen sen, että "meidän on pystyttävä vakuuttamaan poliitikoille, että riippumaton journalistinen media on aivan keskeinen demokratialle". 

Lisäksi hän kiinnitti huomiotaan siihen, että "on poliitikkoja, jotka ovat vaatimassa jo uusia Yle-leikkauksia, vaikka edellisiäkään ei ole ehditty vielä toteuttamaan täysmääräisesti. Meidän pitää pyrkiä vaikuttamaan asiaan."

Näistä kommenteista syntyi sellainen kuva, ettei liiton uusi puheenjohtaja näe erityisen tärkeäksi lehdistön varsinaista asiakaskuntaa eli lukijoita, katsojia ja kuuntelijoita, vaan asettaa näiden edelle poliittiset päätöksentekijät. Eikä hän siten pyrkisi niinkään edistämään medioiden luotettavuutta, riippumattomuutta tai puolueettomuutta, vaan kiinnittäisi niiden sijaan huomionsa poliittiseen apparaattiin, jotta se tukisi maamme lehdistöä riippumatta sen tuottamasta sisällöstä. 

On kuitenkin päivänselvää, että esimerkiksi Ylen joutuminen leikkausten kohteeksi ei ole johtunut niinkään sen rahoittamiseksi kerätyn veron suuruudesta, vaan yhtiön tarjoaman ohjelmiston laadusta. Ja siksi myös tehokkain tapa torjua Yleen kohdistuvat lisäleikkaukset olisi huolehtia ohjelmiston poliittisesta neutraaliudesta, jossa eri aatesuuntia ja maailmankatsomuksia kohdeltaisiin tasapuolisesti mitään lisäämättä tai pois jättämättä sillonkin, kun journalistin omat poliittiset näkemykset sellaiseen houkuttaisivat. 

Tämä olisi erityisen tärkeää juuri nyt, kun sosiaalisen median taipumus ihmisten kuplautumiseen tarjoaa kaikille ihmisille rajattomasti heidän omia poliittisia näkökantojaan myötäilevää materiaalia. Sen seurauksena erityisesti vihervasemmistolaisten ihmisten näkemys maailman asioista saattaa jäädä täysin haastamatta ja siten muuttua heidän mielissään kiistattomaksi totuudeksi, mikä luonnollisesti lisää vastakkainasettelua heidän ja toisin ajattelevien välillä.

Siksi toivon, että Marjaana Varmavuori huomioisi tämän riskin tulevassa työssään paremmin kuin ensimmäisissä lausunnoissaan. Ja pyrkisi vaikuttamaan siihen, että jokainen suomalainen journalisti tunnistaisi omat poliittiset näkemyksensä ja jättäisi niiden esilletuomisen pelkästään pääkirjoituksiin ja kolumneihin. Näin myös Yleen kohdistuvien leikkausten riski pienenisi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen toimitus salasi pedofiilidemarin, mutta paljasti perheriitelijäpersun puolueen
Velkaa, kustannuksia ja maahanmuuttoa
Ylen kannattaisi kutsua Matti Viren, Eemil Nuuttila, Matias Mäkynen ja Mika Maliranta A-studioon

Merja Ylä-Anttila käyttäytyy kuin uhmaikäinen lapsi ja on siksi erotettava

Yleisradion budjetin leikkaukset ovat johtaneet verorahoitteisessa mediayhtiössämme lapselliseen kiukutteluun. Niistä ensimmäinen oli ilmoitus somali- ja arabiankielisistä uutisista, josta kirjoitin eilen illalla.

Toistakaan kiukuttelukohtausta ei tarvinnut odottaa kovin kauaa, sillä yhtiön toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila kertoi tänään julkaistussa haastattelussa, että seuraavaksi yhtiön kanavilta saattavat kadota hiihdon MM-kilpailut. 

Isku on sikäli taitavasti kohdistettu, että se kohdistuu luultavasti juuri arvokonservatiivisiin suomalaisiin eli Kokoomuksen, Kristillisdemokraattien ja Perussuomalaisten kannattajiin, jotka todennäköisimmin ovat näistä kilpailuista kiinnostuneimpia. 

Kyse ei kuitenkaan ole mistä tahansa urheilulähetyksistä, vaan puhumme lajista, joka on lähes ainoana perinteisenä yksilöurheilun lajina tuottanut kutakuinkin säännöllisesti mitalitason menestystä suomalaisille - mikä on näkynyt myös Vuoden urheilija -nimityksissä. Tämän seurauksena myös maastohiihdon arvokilpailujen katsojamäärät ovat olleet miljoonaluokkaa - eli kyse on Ylen asiakaskunnalle poikkeuksellisen tärkeistä urheilulähetyksistä. 

Edellä mainitsemani kaksi kiukuttelu-uutista ovatkin minun silmissäni varmistaneet sen - jo aiemminkin näkyneen (esimerkki ja toinen) - tosiasian, ettei Merja Ylä-Anttila ole tehtäviensä tasalla ammatillisesti eikä etenkään henkisesti, vaan muistuttaa käytökseltään lähinnä uhmaikäistä pikkulasta. 

Siksi hänet on mitä pikimmin vaihdettava Ylen johdosta henkisesti aikuiseen henkilöön. Siis sellaiseen, joka ymmärtää tehtävänsä olevan siitä huolehtimisen, että verovaroilla tuotetaan poliittisesti neutraalia uutisointia ja maksajan - siis Suomen kansan - tahdon mukaista muuta ohjelmistoa.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Arabian- ja somalinkieliset uutiset
Yleisradio ja feministinen dramaturgi
Yle, yhdenvertaisuuslaki ja perussuomalaisia kannattavat työntekijät