lauantai 18. joulukuuta 2021

Diktaattorin ja hänen kansansa dilemma

Helsingin sanomat kirjoitti Pohjois-Korean diktaattorin Kim Jong-unin haasteista tämän hallinnon täyttäessä kymmenen vuotta. Jutussaan lehti referoi tämän tekemiä - jopa lähisukulaisiin kohdistuneita - puhdistuksia ja ydinaseilla pullistelun tuottamia vaikeuksia demokraattisten naapurimaiden kanssa. 

Lopuksi pääkaupungin suurmedia arveli, että Kimin suurin ongelma saattaa tulla nousevasta sukupolvesta, jolla on edeltäjiään enemmän tietoa suljetun kotimaansa ulkopuolisesta elämästä. Mitä Kimin siis tulisi tehdä?

Historiallinen tosiasia näyttäisi olevan, että otettaan hellittäneet veriset diktaattorin tahtovat päätyä varsin nopeasti mullan alle. Esimerkiksi Irakin Saddam Hussein luopui kemiallisista aseistaan, eikä aikaakaan, kun hänet hirtettiin. Libyassa taas Muammar Gaddafi menetti otteensa ja siirtyi sen seurauksena varsin nopeasti muslimien paratiisiin. 

Siksi Kimin kannattaa - kerran vallan otettuaan ja sitä brutaalisti ylläpidettyään - jatkaa samalla linjalla. Kotimainen oppositio on syytä pitää pelossa ja murskata riittävällä voimakäytöllä jo ennen kuin se ehtii kasvaa vakavasti otettavaksi haastajaksi. Ulkovaltojen puuttumattomuus maan tapahtumiin on puolestaan estettävissä parhaiten kehittämällä ydinaseiden iskukykyä siten, ettei kenellekään tulisi edes mieleen uhata erakkovaltiota väkivallalla. 

Näin toimien diktaattori saattaa hyvinkin säilyä vallassa kymmeniä vuosia ja nauttia pitkään kaikesta sen tuomasta hyvästä. Ja juuri siksi Kimin kannattaa kohdistaa kovat otteet ja sananvapauden rajoitteet myös nykyisiin nuoriin ja likvidoida ajoissa heidän mahdollisesti nousevat johtajansa. Käytännön vaihtoehtona kun olisi vain oman henkikullan menetys vallankumouksen pyörteissä. 

Edelle kirjoittamani on siis jonkinlainen diktaattorin ja hänen kansansa dilemma. Vallan kerran otettuaan ja sitä keinoja kaihtamatta ylläpidettyään on diktaattorin ehdoton etu pitää maa muuttumattomuuden tilassa. Ja sen taidon Kim Jong-un on ainakin toistaiseksi hallinnut varsin hyvin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lukashenko opettaa länsimaita irakilaisten avulla
Idän uusi itsevaltias
Trumpin vaihtoehdot Koreassa

15 kommenttia:

  1. Useatkin entiset diktaattorit tapaavat myös lähteä maanpakoon kulta-ja dollarisäkit yksityiskoneeseensa pakattuna ja pankkitilit ulkomaisissa pankeissa pullistellen. Äveriäälle ihmiselle kyllä turvapaikka maailmasta löytyy. Etenkin, jos sen on jo etukäteen sopinut. Vallasta luopuminen siis ei ole henkilökohtainen ongelma: vainon ja ihmisoikeusloukkauksien kohteeksi ei tarvitse kotimaahansa jäädä.

    Kansalla on vaikeampaa. Useinkin entiset diktatuurit tapaavat ajautua välittömästi sisällissotiin. Esimerkkejä 90-luvulta riittää. Kovasti jännitän, kuinka Kiinan käy. Siellähän selvästikin ollaan siirtymässä kansanvaltaisempaan suuntaan ja yritetään tehdä se hallitusti ilman sotia. Aikaa se vie ja kärsivällisyys on hyve.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinan kommunistista johtoa voisi luonehtia enemmänkin keisarivallan jatkeeksi, Kiinalaisllahan on melkosen vapaa kulkeminen ulkomailla mm ..
      Mutta Kommunististpuoluetta ei pidä mennä väärällätavalla arvosteleen ..

      Poista
    2. Kiinalla on nyt agentteja, vakoilijota ja toimijoita kaikkialla maailmassa, kuten Venäjälläkin. Siltikään sen totalitarisuutta ei vähennä tippaakaan myös normi-ihmisten altistuminen vapaan maailman elämänmenolle.

      Poista
    3. En ole oikein havainnut merkkejä Kiinan askelista kansanvaltaisempaan suuntaan, mutta siellä on tehty hallittu muutos yhdestä totalitaarisesta järjestelmästä toiseen.

      Vaikka Kiinaa hallitsee edelleen nimellisesti kommunistinen puolue, on se tehnyt jo pitkään fascistista politiikkaa.
      Talousjärjestelmää voisi luonnehtia kansalliskapitalistiseksi:
      vapaa yrittäjyys sallitaan, mutta valtion kontrolloimana.

      Mitä se on, kysyi Luther:
      yritysten ei sallita myydä kansallisvarallisuutta ulkomaille pilkkahintaan eikä ostaa ulkomailta miljardeilla ilmaa, kuten muuan koilliseurooppalainen valtio sallii.

      Poista
    4. Kiina on minun nähdäkseni kommunistien kovalla kädellä johtama maa, jossa vallitsee äärimmäinen kapitalismi, mutta vain puolueen sallimissa rajoissa. Mielenkiintoista kyllä, juuri tämä epäsikiöjärjestelmä näyttäisi olevan kykenevä haastamaan liberaalin lännen - toisin kuin paljon paremmalta kuulostava suunnitelmatalous.

      Poista
  2. Kaikki kuvaelmat diktatuureista ovat kuvitelmia, jotka loihditaan sen järjen eväillä joka vallitsee ihan toisenlaisissa yhteiskunnallisissa oloissa. Näille kuvitelmille ominaista on esimerkiksi, että nähdään päämäärärationaalisen järjen sanelevan diktaattorin ratkaisuja. Tai kuvitellaan totalitarismin valtasuhteet puhtaasti väkivallan uhalla ja alistamisella aikaansaaduiksi.

    Kuitenkaan totalitarismeissa ei ole kyse mistään päämäärärationaalisen järjen sovelluksesta. Kyseessä on aina joukkomittainen sosiopsyykkinen taantuma ihmisen lajityypillisen alkuperäisen, sosiaalisesti sitovan laumakäyttäytymisen tilaan. Totalitarismeissa ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä itse asiassa kokee positiivisena sen että tajunnasta katoaa kaikki omakohtainen vastuu ja riittää, että tekee sen saman kuin kaikki muutkin.

    Totalitarismin legitimaatio-ongelmat koskevat vain hyvin pientä vähemmistöä, sisäpiiriä, ja totalitarismeille onkin ominaista nimenomaan valtataistelu valtaklikin sisällä. On outoa, että vaikka oma maamme joutui sodan jälkeen elämään vielä vuosikymmeniä juuri tuollaisen arvaamattoman totalitaristisen valtion tasapainoilevana naapurina, me emme silti ymmärrä miten taitavaa politiikkaa silloinen presidenttimme Kekkonen ulkopolitiikassaan harjoitti. Olemme nyt kuin kaikenmaailman wokeltajat ainakin -- viemme omat sokeat ja ajattomiksi muuttuneet käsitteemme kekkoslovakian aikaan ja noidumme ymmärryksemme kuvitelmilla Pepistä neekerikuninkaana.

    Totalitarismit eivät katoa yrityksillä viedä niihin "demokratia" ulkoapäin. En usko että länsimaailma on vielä oppinut tätäkään tosiasiaa -- karmeista kokemuksista huolimatta. Totalitarismit loppuvat vain sisäisen hajoamisen kautta. Sitä voidaan vauhdittaa, mutta silloin "syyttömien" uhrien määrä räjähtää.

    Moni näinä päivinä puhuu Orwellista, ja miehen tekstejäkin on jukaistu suomennettuina lisää (Kiuas kustantamo, "Sinä ja atomipommi"). Silti tuntuu siltä, että intellektuellein läksy Orwellilta on yhä ymmärtämättä -- se että totalitarismi ei ole mihinkään ideologiaan liittyvä oppi- eikä valtajärjestelmä, vaan juurikin jokin ihmisen omiin lajityypillisiin taipumuksiin kuuluva taantumisen mekanismi. Sitä ei pidä kuvata käsitteillä, joilla on merkitystä vain väljemmässä sosiaalisessa sitovuudessa elävien yksilöiden kokemusmaailmassa.

    VastaaPoista
  3. Ihmisen sikamaisuus on pohjaton. Kim on oman sairaan tuskaa ja kärsimystä lukemattomille ihmisille aiheuttavan väkivaltakoneistonsa vanki; tulevaisuutensa, kykynsä mässäillä, sikailla sekä nauttia elämästä riippuu sen kyvystä tuottaa riittävästi tuskaa ja ahdinkoa muille ihmisille.

    Voi vain toivoa että tuo joskus vielä mätänee helvetissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se näissä paskoissa juuri pistää vihaksi, että kymmenet miljoonat ihmiset joutuvat sen ainokaisen elämänsä elämään kurjuudessa ja pelossa, jopa nälkää nähden, jos nyt onnistuvat yleensä hengissä säilymään. Vain sen takia, että pienellä talipallolla ja hänen väkivaltajengillään on valta ja hyvinvointi. Vaikka toisenlaisessa systeemissä heillä olisi mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään.

      Poista
  4. "Historiallinen tosiasia näyttäisi olevan, että otettaan hellittäneet veriset diktaattorin tahtovat päätyä varsin nopeasti mullan alle."

    Kim Jong-un on entisaikojen kuninkaiden tavoin perinyt valta-asemansa suvusta. Toteamuksesi siitä, että valtansa menettänyt yksinvaltias usein joutuu saman tien teloitetuksi, on historiassa usein toteutunut myös perinnöllisten monarkkien tapauksessa. Eli niin kuin Northcote Parkinson aikoinaan kirjoitti: tyrannit menestyvät loistavasti, mutta heidän hyvää tarkoittavat seuraajansa joutuvat mestauslavalle.
    Klassinen esimerkki tästä on Ranskan Ludvig XVI. Hän oli epäilemättä hallitsijana heikko, mutta verisenä tyrannina häntä ei voi pitää, hänen edeltäjiään kylläkin. Ja tunnettuahan on, että kun Ludvig XVI keväällä 1789 kutsui Ranskassa valtiopäivät kokoon, ensimmäisen kerran lähes 200 vuoteen, niin siitä sai alkunsa tapahtumasarja, jonka tuloksena hän itse joutui muutamaa vuotta myöhemmin giljotiinille.

    VastaaPoista
  5. Eipä juurikaan tällä hetkellä hetkauta P-K:n tissiposken tekemiset vaan enemmänkin idän taikakääpiön valloitushalut.
    Onkohan putte saanut kuulla sairastavansa kusipäisyytensä lisäksi parantumatonta tautia ja nyt on kiire saada nimi historiaan ennen viimeistä matkaa matojen safkaksi?
    Tsaarihan on lähtenyt täysin laukalle ja ei ole kaukaa haettu se pahin skenaario eli WWIII.
    Jos Suomi kuvittelee pysyvänsä siitä melskeestä ulkona niin väärin luulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Luulee. Ei ne mitään luule. Ne tietää."
      Näillä alikersantti Yrjö Lahtisen sanoilla menee maamme turvallisuuspolitiikka;
      miksi muuten olisi jopa heppatyttöjen höpöhallitus ostanut F-35 Lightning II:n, sen sijaan että huonoimman vaihtoehdon Gripenin?

      Eikö siksi, että USA ei sallisi kavaltajakommunistiemme antaa näin uutta teknologiaa Neuvostol...korjaan Venäjän käsiin?

      Ja eikö juuri siinä ole odotettavissa perusteita sotilaallisen yhteistyön syventämiseen Suomen ja USAn välillä?
      Onhan maidemme välillä vallinnut yli satavuotinen goodwill, vaikka poliittinen eliittimme onkin sitä yrittänyt raivokkaasti tuhota.

      Poista
    2. Mikähän logiikka tässä on ??

      Poista
    3. Voiman logiikka, johon kaikki vallankäyttö lopulta perustuu.

      Might is right.
      The power is what the power does.

      Poista
  6. Tulevaisuuden voimakolmikko ja ylimmät sikailija-ystävät: Venäjä, Kiina ja Pohjois-Korea.
    Supported by Turkki + muut rosvo- sekä paskareikävaltiot, joissa kansa elää kengän alla puristuksissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinalle on kyse taktiikasta. Sille sopii oikein hyvin Venäjän sodat Euroopan puolella. Kiina haluaa Venäjältä sen Aasian puoleiset osat. Ja tulee ne saamaan pitkässä juoksussa. Sodat syövät Venäjän voiman.

      Poista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!