Rovastin ideologiset ja poliittiset vaikuttimet

Mielipiteensä tämän aamun lehteen saanut rovasti oli huolissaan siitä, kun joku hänen ystävänsä "esitti vakavasti väitteen, että Ylen uutisiin ei voi luottaa". Lisäksi hänen mukaansa "on myös epäilty, että hallituksen ja viranomaisten antamiin tietoihin ei voi eikä pidä luottaa. Samalla on tarjottu vaihtoehtoisia uutislähteitä ja -kanavia unohtaen täysin niiden takana olevat ideologiset ja poliittiset vaikuttimet."

Tämä mielipidekirjoitus oli ajatuksia herättävä. Meillä on siis joukossamme ihmisiä, joille valtion kustantama media ja viranomaiset ovat niin luotettavia, ettei niiden tarjoamaa totuutta sovi epäillä. Eikä varsinkaan tutustua niille vaihtoehtoisiin tiedonlähteisiin. 

Rovasti oli kylläkin huomannut, että "luotettava tiedonvälitys ja yhteiskunnan sisällä vallitseva luottamus ovat yhteiskuntamme eheyttä vahvasti ylläpitäviä asioita", mutta ei ymmärtänyt aluksi mainitsemiensa lähteiden olevan myös inhimillisten ihmisten toimintaa ja sellaisena välittävän vaihtoehtomedioiden tavoin esittäjänsä "ideologiset ja poliittiset vaikuttimet".

Toki rovasti huoli on siinä mielessä aiheellinen, että yhteiskunta on epäilemättä polarisoitunut. Ei vielä samalle asteelle kuin pahimpina taistolaisvuosina minun nuoruudessani, mutta ilmapiirissä on kyllä paljon samaa. 1960-luvullahan Yle asettui vahvasti vasemmiston rinnalle muuta yhteiskuntaa vastaan ja sai siksi jopa pääjohtajansa mukaisen Reporadio-nimenkin.

Samaan tapaan myös nykyinen Yle toimii vahvasti etenkin punavihreiden aatteiden äänitorvena, kuten tämänkin blogin historiassa on monet kerrat todettu. Esimerkiksi Vihreiden puoluekokouksen uutisoinnista on unohdettu ongelmakohtia, on otettu epärehellisesti kantaa metsäsertifikaatteihin ja julkaistu harhaanjohtavaa grafiikkaa, on tehty tahallisia käännösvirheitä väärän mielikuvan luomiseksi ja on syrjitty ajankohtaisohjelmissa eduskunnan toiseksi suurinta puoluetta myös silloin, kun puheena on ollut sen kärkiteema.  

Minusta olisikin hyvä, että Yleisradio ottaisi tosissaan rovastin huolen. Onhan selvää, että ihmiset hakeutuvat vaihtoehtoisten tiedonlähteiden pariin silloin, kun valtakunnallinen media osoittautuu epäluotettavaksi. 

Tosiasia kuitenkin on, että nykymaailmassa ei enää ole neuvostotyyppisesti vain yhtä totuutta julistavaa mediamonopolia. Sen sijaan ihmiset hakevat tietonsa ja analyysinsä sieltä mistä haluavat - vaikkapa näistä professorin ajatuksista. 

Yksi suosituimmista poliittisen keskustelun kanavista on Twitter. Siellä on silmiinpistävää se, että ihmiset seuraavat vain samoin ajattelevia twiittaajia ja sulkevat muunlaiset näkemykset pois. Tämä lisää ymmärtämättömyyttä toisin ajattelevia kohtaan ja lisää ajatusten polarisoitumista.

Itseni on vaikea ymmärtää tätä, sillä lyhyiden viestien media on mitä parhain tapa seurata eri tavoin ajattelevien ihmisten näkemyksiä. Siksi seuraan poliittisia toimijoita Vasemmistoliitosta Kokoomukseen ja Vihreistä Perussuomalaisiin - ja kaikkia muita poliittisia toimijoita näiden väliltä. Enkä etenkään blokkaa ketään pois, vaikka saankin aika ajoin varsin hapanta palautetta omista kommenteistani. 

Tosiasia kuitenkin on, ettei ymmärtämättömyyteni poista ihmisten halua pysyä omissa samanmielisten kuplissa ilman omaa ajatteluaan haastavia näkemyksiä. Siksi olisi tärkeää, että Yle ottaisi uutisoinnissaan ja ylipäänsä ohjelmatarjonnassaan sellaisen roolin, jossa se pyrkisi esittelemään tasapuolisesti kaikenlaisten poliittisten aatteiden kannattajien näkemyksiä. 

Siten voisimme varjella ihmisten ymmärrystä toisiaan kohtaan - ja sitä kautta myös rakentaa sellaista yhteiskunnallista luottamusta, jota mielipidekirjoitteleva rovasti tarkoitti. Mutta mahtaako Ylen punavihreistä toimittajista olla sellaiseen rehellisyyteen sen sijaan, että he asettaisivat nykyiseen tapaansa etusijalle omat ideologiset ja poliittiset vaikuttimensa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylellinen kuva Vihreistä
Ylen toimintaa valaiseva metsäkeskustelu
Tragikooomista politiikkaa