Vornanen ampui itsensä upoksiin ja Arhinmäki kannusti kapinaan

Perussuomalaisten ensimmäisen vuoden kansanedustaja Timo Vornanen tuhosi kännipäissään oman poliittisen uransa pelehtimällä ampuma-aseella Helsingin yössä. Syitä hänen järjettömältä kuulostavaan toimintaansa on tihkunut tipoittain, mutta puheenjohtaja Riikka Purran eilinen kommentti teki selväksi, ettei kyseisellä kansanedustajalla ole hänen johtamassaan puolueessa tulevaisuutta.

Purran ratkaisu oli käytettävissä olevien tietojen perusteella ainoa oikea. Näin siitä huolimatta, ettei Vornanen ampunut - ainakaan minun käsitykseni mukaan - ketään muuta ihmistä.

On kuitenkin niin, että mikäli Purra olisi jättänyt käyttämättä suorasanaisen puheenvuoronsa, olisi hänen ja hänen puolueensa joutunut sellaisen myrskyn keskelle, ettei sen toiminta hallituksessa olisi ollut mahdollista. Ja samalla olisi suuri joukko puolueen kannattajista niin sanotusti nostanut kytkintä ja siirtynyt tulevissa vaaleissa joko nukkuvien joukkoon tai jonkin muun puolueen kannattajaksi. 

Mielenkiintoista kyllä, pian Purran lausunnon jälkeen Vornasesta paljastettiin myös ikävä episodi menneisyydestä. Se ikään kuin vahvisti ampumistapauksesta syntyneen kuvan miehestä, joka ei pysty hallitsemaan käyttäytymistään ravintolassa, jossa on tarjolla alkoholipitoisia juomia. On sanomattakin selvää, ettei sellainen henkilö voi enää 2020-luvulla olla päättämässä yhteiskunnallisista asioista. 

Perussuomalaisten ja Suomen hallituksen kannalta olisikin parasta, että Vornanen tekisi tässä tilanteessa sen, mitä enää on tehtävissä. Eli luovuttaisi kansanedustajan paikkansa varamiehelleen Harri Väänäselle (ps), jotta puolue tai sen ajamat asiat eivät kärsisi enempää hänen törttöilyistään. 

Tuon kärsimyksen määrähän tullaan mittaamaan seuraavissa puoluekannatuskyselyissä, joiden tuloksia en lähde tässä edes arvailemaan. Joka tapauksessa on selvää, että Perussuomalaisten kanssa kilpailevat puolueet ja siihen penseästi suhtautuva lehdistö tulevat ottamaan kaiken irti Vornasen tapauksesta. Eikä se ole hyväksi suomalaiselle turvallisuus-, maahanmuutto-, talous- tai arvopolitiikalle, joita kaikkia ollaan juuri nyt reivaamassa menneitä vuosia paremmalle tolalle.

* * *

Jos kansanedustaja Vornanen onkin tuhonnut uransa, niin Paavo se senkun porskuttaa. Siis Helsingin apulaispormestari Arhinmäki (vas), joka on korkean virkansa lisäksi tullut tunnetuksi julkisten tilojen sotkijana, autojen potkijana ja muuten vain vasemmistolaisena rähisijänä. 

Hän on nimittäin julkaissut kapinaan ja vastarintaan kannustavan videon, joka on kuvattu Hakaniemen torilla pääosan esittäjän vaikuttaessa hiukan maistaneelta. Nähtävästi tämä ei kuitenkaan johda sen kummempiin toimiin sen enempää Vasemmistoliitossa, suomalaisessa lehdistössä kuin Helsingin kaupungin henkilöstöhallinnossakaan. Eikä hänen uransa ole tästä(kään) syystä vaakalaudalla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
ISIS-rahaa ja persupoliisin ammuntaa
Epäily Kaius Niemen törkeästä rattijuopumuksesta
Teuvo Hakkainen ja ihmisarvot

Krapulalääke

Näin sunnuntai-aamuna saattaa arvoisalla lukijallani särkeä päätä, mikäli lauantai-illan virvokkeiden nauttiminen on ylittänyt kohtuuden. Lohduttavaa on kuitenkin, että särystä selviää yleensä vielä saman päivän aikana - nuoremmat nopeammin ja vanhemmat vähän verkkaisemmin 

Sikäli mikäli arvoisa lukijani on sortunut alkoholistiksi on tilanne selvästi vakavampi, sillä päänsärky ja vatsan ylöspäin suuntautunut toiminta saattavat jatkua päiväkausia. Ja houkutella tarttumaan uudelleen pulloon, koska se lievittää oireet - mutta palauttaa henkilön takaisin lähtöpisteeseen. 

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kuvaamani kaltaiset ryyppyputkien jälkeiset vaikeat päänsäryt ja pahoinvoinnit vaikeuttavat kuntoutushoitoon hakeutumista ja niiden onnistumista. Eikä asiaa todellakaan auta se, ettei näihin ongelmiin ole terapeuttisia hoitokeinoja. 

Siksi oli mielenkiintoista huomata, että Hyeonwi Son ja hänen kollegansa tutkivat alkoholin vieroitusoireita hyödyntäen juoppoja rottia ja osoittivat, että mastosoluspesifinen reseptori MrgprB2 oli vastuussa päänsärkyoireista. Tämän osoitti se, että rotat, joilta tämä reseptori oli poistettu, eivät saaneet päänsärkyoireita vieroituksen aikana. 

Toisin sanoen tutkijat tunnistivat tietyissä rottien soluissa sijaitsevan valkuaisaineen, jonka kautta krapulaoireet syntyivät. Jos oletetaan saman mekanismin toimivan ihmisellä - ja miksipä se ei toimisi - voitaisiin hoitoon hakeutuvien alkoholistien päänsärkyjä ehkäistä tulevaisuudessa MrgprB2:een vaikuttavilla lääkkeillä. 

Toisaalta saattaisi käydä niin, että näitä lääkkeitä väärinkäytettäisiin myös vähemmän vakavan sunnuntaikrapulan ehkäisemiseen. Se voisi pikemminkin lisätä kuin vähentää alkoholin haittoja jos oletetaan, että ryyppypäivän jälkeisten päänsärkyjen pelko toimii liiallista viinankäyttöä ehkäisevästi. 

Tätä vaaraa voitaisiin toki torjuta käyttöä tekemällä Mrgpr2:een vaikuttavasta aineesta reseptilääke. Tällöin vaarana saattaisi kuitenkin olla laiton kauppa eli pimeiden markkinoiden syntyminen, mutta mahtaisiko sellaisten muodostumiselle sittenkään olla edellytyksiä? 

Kysehän ei kuitenkaan olisi itse päihteestä vaan ainoastaan sen negatiivisten seurausten torjunnasta. Vaikka toisaalta alkoholi on Suomessa ylivoimaisesti yleisin päihde, ja aika moni olisi luultavasti hyvillään, mikäli välttyisi krapulalta turhan railakkaaksi karanneen juhlimisen jälkeisenä aamuna. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uutta toivoa munuaispotilaille
Ensimmäinen uusi syötävä antibiootti 20 vuoteen
Evoluutio ja uudet lääkkeet muuttavat koronaviruksen tappajasta nuhakuumeen aiheuttajaksi

Opetushallitus linjasi spurgut ja puliukot puhekielen ulkopuolelle

Wikipedian mukaan "uuskieli on englantilaisen kirjailija George Orwellin teoksessaan Vuonna 1984 kuvailema kuvitteellinen kieli. Se on virallisesti ohjailtua ja rajoitettua, ja sen tarkoitus on... tehdä toisinajattelu ja poliittinen kapinallisuus mahdottomaksi viemällä kansalaisilta käsitteet, joilla ilmaista poliittisesti vääräoppisia mielipiteitä."

Sen yhtenä tarkoituksena - edelleen saman lähteen mukaan - on "tarjota oikeanlainen ilmaisuväline hallitsevan puolueen seuraajien maailmankatsomukselle ja ajatusmalleille" sekä "tehdä vääräoppinen ajattelu mahdottomaksi siinä vaiheessa, kun uuskieli on kokonaan korvannut vanhakielen. Siksi uuskielen sanasto antaa mahdollisuuden ilmaista tarkasti puolueen jäsenen tarkoittamat merkitykset, mutta se tekee mahdottomaksi ilmaista muita merkityksiä edes epäsuorasti. Tämä saavutetaan yhtäältä uudissanoilla, toisaalta epätoivottujen sanojen hävittämisellä, tai niiden merkitysten korjaamisella oikeaoppiseksi tai tarkentamisella".

Tämä tuli jälleen kerran mieleeni, kun luin aamun uutistarjontaa. Näin erityisesti Helsingin sanomien jutusta, jossa kerrottiin suomalaisen Sininauha-säätiön kannanotosta, jossa se vaati, ettei koulussa käytettäisi sellaisia vakiintuneita sanoja kuin "spurgu" tai "puliukko" ihmisistä, jotka haisevat pahalta ja joita muut väistelevät kohdatessaan. 

Tapauksen tekee blogitekstin arvoiseksi se, että säätiön vaatimuksella ei niin sanotusti pyyhitty takapuolta, vaan Opetushallitus aikoo sen seurauksena "muuttaa opettajan aineistoa nyt sen verran, että kerromme sanan spurgu olevan käytössä, koska se liittyy kaunokirjalliseen tekstiin". 

Näin siitä huolimatta, että sanaa spurgu käytetään - ja on käytetty vähintäänkin puoli vuosisataa - nimenomaisesti tavallisessa puhekielessä ilmaisemaan ihmistä joka haisee pahalta ja jota muut välttelevät kohdatessaan. Samoin sanaa puliukko.

Siksi on selvää, että - toisin kuin Sininauha-säätiön kannanotossa väitetään - nämä sanat eivät ole leimaavia, vaan tarkoin tietynlaista ihmistä kuvaavia ilmaisuja. Eivätkä nämä ihmiset tai muiden suhtautuminen heihin muutu miksikään, vaikka kyseiset sanat korvattaisiinkin jollain uuskielisellä ilmaisulla. Näin siksi, että tämäkin ilmaisu kuvaisi ihmistä, joka haisee pahalta ja jota muut välttelevät kohdatessaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Orwellilainen uuskieli ja kestävän yhteiskunnan luominen
Epäily Kaius Niemen törkeästä rattijuopumuksesta
Arkkipiispan rasismi, Jani Mäkelän määritelmä ja todellisuus

Epäily Kaius Niemen törkeästä rattijuopumuksesta

Helsingin sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi joutui epäillyksi törkeästä rattijuoppoudesta ja ilmoitti jättävänsä tehtävänsä. Tämä tapahtui eilisaamuna sen jälkeen, kun Sanoma-talossa oli vietetty kosteaa yötä HS:n kirjallisuuspalkinnon jakamisen yhteydessä. 

Käytettävissä olevan tiedon perusteella Niemi oli pyrkinyt ajamaan autollaan parkkihallista, mutta jäänyt sisälle vahtimestareiden suljettua parkkihallin uloskäynnin ja kutsuttua poliisin paikalle. Mikäli tämä kaikki pitää paikkansa - ja miksei pitäisi - ei tapauksessa ole mitään epäselvää. 

Tartuin tapaukseen siitä syystä, että Niemen viinanhuuruinen ajelu kertoo jälleen kerran karua kieltään siitä, etteivät edes yhteiskunnan parhaat menestyjät ole aina rationaalisia olentoja. Sen sijaan myös heillä on inhimilliset heikkoutensa, joiden seurauksena voi olla putoaminen korkeasta asemasta. 

Tapauksesta tuli hakematta mieleen europarlamentaarikko Sirpa Pietikäisen (kok) tapaus, jossa hän kärähti autonsa ajamisesta juopuneena. Törkeä rattijuopumus ei hänen kohdallaan vaikuttanut poliittiseen uraan, koska hänen sinivihreät äänestäjänsä hyväksyivät tapauksen ja poliitikko itse on kyennyt hallitsemaan tapahtuneen jälkeisen viinankäyttönsä. 

Nähtäväksi jää, kuinka käy Kaius Niemen. Antavatko kollegat ja lehtitalot anteeksi vaikutusvallaltaan maan ex-ykkösjournalistin törttöilyn, vai hylkäävätkö he tämän ammattipiireistään. Ensivaikutelman perusteella heidän reaktionsa näyttäisi olevan jonkinasteinen solidaarisuuden osoitus Niemelle.

Tosiasia kuitenkin on, että törkeät rattijuoppoudet kielivät yleensä pitkäaikaisista ongelmista päihteiden käytössä. Toivottavasti Niemen kohdalla ei kuitenkaan ole niin, eikä hänen elämänsä ajaudu viinanhuuruiseen alamäkeen tapahtuneen jälkeen, vaan hän pystyy ryhdistäytymään ja sulkemaan korkin. Nyt nähdyn kaltainen kollegoiden tuki edistää jälkimmäistä, mutta ei valitettavasti varmista sitä.

Toinen asiaan vaikuttava asia on suomalaisen yhteiskunnan - hyvästä syystä - rattijuopot tuomitseva yleinen mielipide. Sen aiheuttama paine voi edistää korkin sulkemista, mutta yhtä hyvin se saattaa johtaa entistä rankempaan ryyppäämiseen. Lopputulos riippuu ennen kaikkea Niemen omista luonteenpiirteistä. 

Tässä puolestaan näen ikävä kyllä huolestuttavana piirteenä sen, että Niemen kiemurtelu päätoimittajan vastuunsa tunnustamisesta äskettäisessä tapauksessa, jossa HS julkaisi suomalaisten turvallisuuteen liittyvää sotilaallista tietoa. Se viittaa jonkinasteiseen moraaliseen heikkouteen, jollainen ei ainakaan auta siirtymistä päihteettömään elämäntapaan.

Loppukaneettina toivotan Niemelle tapahtuneen syvällistä pohtimista ja tosiasioiden tunnustamista. Ja sitä kautta siirtymistä viinattomaan elämäntapaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lukutaito riveiltä ja rivien väleistä
Helsingin Sanomat myrkytti tänään yhteiskunnallista keskustelua - reagoiko päätoimittaja kannanottonsa mukaisesti?
Sukulaiseni on alkoholisti

Teuvo Hakkainen ja ihmisarvot

Kansanedustaja Teuvo Hakkarainen (ps) on joutunut julkisen lynkkauksen kohteeksi käyttäydyttyään äärimmäisen huonosti ja rikottuaan kollegansa ihmisarvoa vastaan puolueensa pikkujoulujen yhteydessä. Asialla ovat herkutelleet niin lehtimiehet kirjoituksissaan kuin tavalliset kansalaisetkin keskusteluissaan.

Myös Perussuomalaisten eduskuntaryhmä reagoi Hakkaraisen käytökseen. Seksuaalisen häirinnän uhriksi joutunut kansanedustajakollega, Veera Ruoho (kok), puolestaan teki kollegansa toimista rikosilmoituksen kuten pitääkin. Hakkaraisen tilanteen vakavuutta korostaa, että hän on jo aiemminkin käyttäytynyt kansanedustajakollegoitansa kohtaan sikamaisesti.

Hakkaraisen suurin ongelma on epäilemättä hänen kyvyttömyytensä hallita alkoholinkäyttöään. Sen seurauksena hän on tehnyt typeryyksiä kansanedustajauransa alkuajoista lähtien, eikä näytä oppineen niistä juuri mitään. Siksi on erinomainen asia, että edustaja on julkisesti ilmaissut hakevansa apua ongelmaansa - toivottavasti hän on tässä asiassa niin vakavissaan, että nyt esillä olevan kaltaiset uutiset siirtyvät tulevaisuudessa pois päiväjärjestyksestä.

Kuten me kaikki tiedämme, alkoholi liittyy Suomessa erittäin usein kaikenlaiseen väkivaltaan ja huonoon käytökseen. Tässä mielessä Hakkaraisen toiminta juovuspäissään ei ole mikään yllätys. Onhan meillä lähes kaikilla sukulaisissa tai lähipiirissä alkoholiongelmaisia ihmisiä, myös minulla. Heillä on aivan sama ihmisarvo kuin meillä muillakin siitä huolimatta, etteivät he ole osanneet hallita ryyppäämistään.

Tämän on todennut myös Hakkaraisen uhriksi joutunut Päivi Räsänen (kd). Hänen mukaansa Hakkaraisen "kuoren sisällä voi olla aika herkkä ihminen". Lisäksi tämä on todennut, että "täytyy muistaa, että hänelläkin on läheisiä ja sukulaisia". Viisaasti sanottu.

Hakkaraisella on ihmisarvo myös minun mielestäni. Näin siitä huolimatta, ettei hän ole osannut kunnioittaa kollegoidensa ihmisarvoa. Sen mukaisesti hänen toimiensa jatkotuomitseminen ei ole bloggareiden, katukäräjien tai toimittajien, vaan ensin oikeuden ja myöhemmin hänen äänestäjiensä tehtävä.

Niiden osalta on toivottava, että kumpikin ymmärtää suorittaa tehtävänsä kuten pitääkin: oikeus Suomen lakiin ja äänioikeutetut Hakkaraisen koko poliittiseen toimintaan nojautuen. Niitä molempia tärkeämpää on kuitenkin se, että Hakkaraisen suurin tuomari - hänen oma järkensä - pysyy voitolla viinan himosta ja torjuu sitä kautta hänen elämäänsä ja poliittista uraansa varjostavat ongelmat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hakkaraisen tuomio osoittaa oikeuslaitoksemme etääntyneen periaatteistaan
Kissa hyppäsi jälleen pöydälle
Sukulaiseni on alkoholisti

Vihapuhetta Helsingin rautatieasemalla

Olin eilen puolen päivän aikaan työtehtävieni takia nousemassa asematunnelista Helsingin rautatieasemalle, kun rullaportaissa tuli vastaani kaksi nuorta: tyttö oli vaaleaihoinen ja poika keskiruskealla hipiällä varustettu rastatukkainen.

Mahdollisesti parin suutelu sai niiden alapäässä olleen, äänestä päätellen vahvasti alkoholia maistelleen ja ulkonäön perusteella ehkä 60-vuotiaan, naisen huutamaan pojalle törkytekstiä, josta ainakin seuraavat sanat muistan tarkasti: "saatanan musta neekeri. Painu helvettiin."

Kaikki tapahtui yllättäen ja nopeasti, enkä hämmästykseltäni ehtinyt "evääni väräyttämään". Nuoren parin ilmeet olivat onneksi lähinnä huvittuneita ja he sivuuttivat naisen sanomatta tälle mitään - ja hyvä niin. Sitten tilanne olikin jo ohi ja rullaportaat nostaneet minut ylös asemahalliin.

Kuulemani huutelu oli asiatonta vihapuhetta, eikä kunniaksi sen enempää huutelijalle itselleen kuin kantasuomalaisille yleensäkään. Tunsin syvää myötähäpeää ja voimakasta ärtymystä huudellutta naista kohtaan.

* * *

Tapaus vahvisti itselleni sen, että Suomessa tosiaan on ihmisiä, jotka huutelevat maahanmuuttajille rasistisia kommentteja keskellä kaupunkia. Samalla se vahvisti käsitystäni siitä, että he ovat lähinnä moniongelmaisia henkilöitä, joiden huuteluihin ei kenenkään muiden kuin terveydenhoidon ammattilaisten kannattaisi kiinnittää sen suurempaa huomiota.

Kuulemani kaltainen huutelu on äärimmäisen ikävää niin sen kohteeksi joutuneille kuin myös itseni kaltaisille sivusta tilannetta seuraamaan joutuville. Pahinta on, että kuulemani kaltaisen mölinän seurauksena suomalainen maahanmuuttopolitiikka ei ainakaan järkevöidy.

Näin ensinnäkin siksi, että ulkonäkönsä takia huutelun kohteiksi joutuneiden halu samastua suomalaisiin - ja siten integroitua yhteiskuntaan - mitä todennäköisimmin heikkenee. Toiseksi, ja ehkä vieläkin merkittävämmin, törkykommenttien huutelijat on helppo valjastaa keppihevosiksi väitteisiin, joiden mukaan maahanmuutosta aiheutuneet ongelmat - kuten korostunut rikollisuus ja heikko työllistyminen - johtuisivat tulijoiden itsensä sijasta suomalaisten suvaitsemattomuudesta, rasismista tai ennakkoluuloista.

Näin yhteiskunnan huomio siirtyy maahanmuuttajiin liittyvien ongelmien ratkaisemisesta heihin liittyvien lieveilmiöiden ehkäisemiseen, eikä itse ongelmien perussyihin päästä käsiksi. Tästä kärsivät niin maahanmuuttajat kuin kantaväestökin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä
HS maahanmuuttajien kokemuksista
Feministipuolue ja inhimillinen turvallisuus
Hyväksytkö sen, että tyttäresi seurustelee eriuskoisen pojan kanssa ilman että poika kääntyy tyttärellesi opetettuun uskoon?

Sukulaiseni on alkoholisti

Näin joulun aikana on alkoholin nauttiminen aiheuttanut poliisille ylimääräistä vaivaa. Tämä johtunee ainakin osittain suomalaiskansallisesta tavasta ottaa kunnolla silloin kun otetaan.

Humalatila viisastuttaa niin harvoja, etten ole sellaista vielä tavannut. Sen sijaan uskoisin lähes kaikkien alkoholia vähänkin runsaammin käyttäneiden joskus katuneen humalatilan aikaista käytöstään. Näissä tapauksissa ei kyse ole kuitenkaan merkittävästä yhteiskunnallisesta ongemasta.

Edelle kirjoitetun vastapainona ovat ne lukuisat mukavat ja ikimuistoiset illanvietot, joissa alkoholia on osattu nauttia tunnelman keventäjänä. Tästä syystä jopa Raamattukin toteaa, että "juo viinisi hyvillä mielin".

Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin on avautunut pikkuveljensä alkoholismista. Luin jutun eilen ja sitä lukiessa kyynelet nousivat silmiin. Appelsinin kertomus toi liiankin selvästi esiin eräisiin oman nuoruuteni tärkeisiin ihmisiin liittyneitä asioita.

Viittaan tällä omiin läheisiini, jotka pilasivat elämänsä liiallisella alkoholin käytöllä. Heidänkin tapauksessaan kaikki se, mitä päätoimittaja kertoo alkoholistin ja tämän läheisten käyttäytymisestä on päätoimittajan kirjoituksen onnellista loppua lukuun ottamatta toteutunut. Ohjaan siis kiinnostuneet Appelsinin tekstin äärelle.

Appelsinin kertomuksessa on onnellinen loppu. Sen sijaan omista alkoholisoituneista sukulaisistani pisimmälle päässyt eli 68-vuotiaaksi; muut elivät vain 45-, 59- ja 61-vuotiaiksi.

Kukaan heistä ei sortunut siltojen alle ennen kuolemaansa ja heillä kaikilla oli pitkiäkin kuivia jaksoja jotka päättivät rajuihin ryyppyputkiin. He pystyivät siis Appelsiinin pikkuveljen tavoin kontrolloimaan juomisensa aloittamista, eikä kukaan ollut omasta mielestään alkoholisti.

Kuten Appelsinkin toteaa pikkuveljestään, ovat myös nämä minun läheisesti tuntemani ihmiset olleet monella tavoin lahjakkaita. Kaksi oli menestyviä yrittäjiä, jotka itse luomissaan yrityksissä työllistivät myös muita ihmisiä.

Kolmas oli kuulemani mukaan ollut lapsena erityisen nopeaälyinen, mutta alkoholisoitui jo alle kaksikymppisenä. Silti hän oli selvin päin ollessaan mitä miellyttävin ihminen ennen kuin aivot alkoivat ryyppäämisen seurauksena pehmetä. Siis alle nelikymppisenä!

Neljännen tunsin suuren ikäeron takia ainoastaan ihmisrauniona, mutta muiden sukulaisteni mukaan hänet oli nuoruudessaan tunnettu ahkeruudestaan ja muita paremmasta järjenjuoksustaan. Käänne tapahtui kuitenkin jo sodan jälkeen, sillä se oli tehnyt miehestä "rauhattoman".

Appelsin toteaa, että niiden, jotka haluavat alkoholistinsa parasta tulisi osata katsoa totuutta silmiin ja lakata jakamasta ymmärrystä. Voin omien kokemusteni mukaisesti alleviivata tämän.

Esimerkiksi yhdessä oman sukuni tapauksessa eräs ystävällinen alkoholistin kaveri kävi siivoamassa juopon asunnon kerta toisensa jälkeen sillä aikaa kun tämä toipui viikkojen ryyppyputkistaan tärisevänä ja oksentelevana. Näin alkoholisti ei koskaan nähnyt selväjärkisenä sitä (sanan mukaisesti) paskaisuutta, johon hänen ryyppäämisensä oli johtanut. Itse uskon, että tuon kaiken näkemisellä olisi ollut suuri positiivinen vaikutus selvin päin tarkkaan ja siistiin ihmiseen.

Yksi luku alkoholismin surkeutta on perheväkivalta. Valitettavasti olen joutunut näkemään elämässäni sitäkin. Perheväkivalta on äärimmäisen vastenmielistä ja ajan myötä brutalisoituvaa. Siitä syystä niiden jotka siihen syyllistyvät, olisi syytä hakeutua välittömästi hoitoon.

Ja perheväkivallan uhriksi joutuneiden on turha kuunnella vakuutuksia suuresta rakkaudesta, kaiken muuttumisesta ja viimeisistä kerroista ja/tai uhkailua itsemurhasta tai puolison tappamisesta. Sen sijaan heidän kannattaa heti ensimmäisen lyönnin jälkeen katsoa jostain sopiva asunto sekä laittaa avioeroprosessi liikkeelle.

Uskomisesta, toivomisesta ja uhkailun pelkäämisestä ei seuraa muuta kuin raaistuva väkivaltakierre ja lopulta jopa kuoleman riski. Lähteminen sen sijaan saattaa asettaa väkivaltaisen juopon tosiasioiden eteen ja parhaimmillaan aloittaa paranemisprosessin. On siis kaikkien kannalta parempi katkaista väkivaltakierre mieluummin heti kuin seuraavan kerran jälkeen.

Kuten edeltä käy ilmi, on tämä kirjoitus syntynyt sekä päätoimittaja Appelsinin kertomuksen innoittamana, että vuosien takaisten oman neljän sukulaiseni elämän pohjalta, niin kuin minä olen ne lapsena ja nuorena kokenut. Näiden ihmisten ennenaikaisen poismenon jälkeen tilanne on omassa lähisuvussani rauhoittunut. Toivon tämän kirjoituksen kuitenkin auttavan kohti parempaa tulevaisuutta niitä, jotka juuri nyt kärsivät alkoholin kiroista. 

Appelsinin tavoin en kuitenkaan näe syytä suomalaisen alkoholipolitiikan yleisen linjan kiristämiselle: sitä on ennenkin yritetty huonoin tuloksin ja kohtuukäyttäjiä kiusaten. Juopolle rajoituksilla ei ole merkitystä, vaan nykyisessä globaalissa maailmassa hän löytää viinansa alusta asti. 

Tämän osoittivat jo kokemuksemme paljon suljetummasta yhteiskunnasta kieltolain aikana. Sen tärkeimmät seurauksethan olivat laittomuuksien määrän kasvu, juomien muuttuminen vahvemmiksi, kulutuksen lisääntyminen ja verotulojen menettäminen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Suloinen salakuljetus Syyriasta Suomeen

Myrsky viskilasissa paljasti valtionhallinnosta oivan säästökohteen

Viina on viisasten suoja

Seksinpuute vie banaanikärpäskoiraan juomaan

Banaanikärpäset alkoholisoituvat vähän niin kuin ihmisetkin. Niinpä viime aikoina on esille noussut kysymys siitä, mikä ajaa banaanikärpäs-Jepen juomaan. Tähän kiihottavaan kysymykseen on vastausta hakenut amerikkalainen tutkijaryhmä uudessa tutkimuksessaan.

Tutkijat tekivät kokeita pienessä tilassa, jossa baanaanikärpäskoiraan seuraksi annettiin neljän tunnin ajaksi joko neitseellisiä tai jo kaiken kokeneita naaraita. Banaanikärpäsnaaras on sikäli ihmisestä poikkeava, että tällaisissa koeolosuhteissa neitsyt antaa käytännössä aina, kun taas kokeneet naaraat vain nyrpistelevät ja lentävät pois. Koiras puolestaan ei ole kovin poikkeava ihmisestä, sillä jouduttuaan samaan tilaaan naaraan kanssa se ryhtyy varsin nopeasti vonkaaamaan.

Vonkaaminen tapahtuu Wikipedian mukaan siten, että ensin sulhaskandidaatti suoristaa itsensä ja värisyttää siipiään kosioäänen muodostamiseksi. Pian sen jälkeen se siirtyy matalana naaraan takaruumiin taakse ja alkaa kosketella naaraan genitaaleja jaloillaan ja imukärsällään. Lopulta sulhaskandidaatti käyristää takaruumistaan ja yrittää parittelua. Naaras voi torjua koiraan joko siirtymällä kauemmas tai työntämällä munanasettimensa ulos.

Seuraavassa vaiheessa seksiä saaneille ja ja sitä ilman jääneille banaanikärpäskoiraille tarjottiin vaihtoehtona alkoholipitoista tai alkoholia sisältämätöntä ravintoa. Tässä tilanteessa rukkaset saaneiden ryhmä sortui alkoholipitoiselle tarjottimelle merkittävästi pukille päässyttä ryhmää useammin. Toisin sanoen seksin puute sai banaanikärpäset juomaan.

Tutkimus ei päättynyt tähän, vaan tutkijat selvittivät vielä niitä mekanismeja, jotka banaanikärpäsen käyttäytymiseen johtivat. Blogin lukijat voivat halutessaan tutustua tähän puoleen suoraan alkuperäisestä julkaisusta, mutta tässä blogissa tyydyn hämmästelemään banaanikärpäsen alkoholikäyttäytymisesen kovin ihmimillisen tuntuisia vaikuttimia. Ehkäpä tämäkin omalta osaltaan kertoo siitä, miten samankaltaisia lopultakin kaikki eläimet ovat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nujertaako banaanikärpäsen bakteeri Dengue-kuumeen?
Miksi nainen pettää miestään?
Hirvikärpänen