Sähköautoilu on rikkaiden huvia Norjassa

Yleisen käsityksen mukaan maailma kulkee kohti sähköistä autoilua, minkä seurauksena säästyy valtava määrä fossiilista energiaa. Tämä on lähtökohtaisesti hyvä asia, sillä fossiilisista luopumista pidetään tärkeänä etappina pyrittäessä pelastamaan maapallo ilmastokatastrofilta. Siksi oli mielenkiintoista lukea norjalaista tutkimusta vuonomaan asukkaiden sähköautojen hankintaan liittyvistä tekijöistä.

Tutkimuksessa selvitettiin trendejä ja sosioekonomisia tekijöitä, jotka vaikuttavat päästöjä aiheuttavien kulkuvälineiden/sähköautojen omistukseen. Työssä hyödynnettiin tietoja norjalaisista kotitalouksista, jotka olivat omistaneet minkä tahansa ajoneuvon vuodesta 2005 vuoteen 2022. Tämä tarkoittaa 2,4 miljoonaa kotitaloutta eli tutkijoiden aineisto oli varsin edustava Norjan kokoisessa yhteiskunnassa. 

Tulosten mukaan yli puolella vähintään yhden sähköauton omistavista kotitalouksista oli vuonna 2022 kolme tai useampia fossiilitonta ajoneuvoa, mikä osoittaa kyseisten perheiden sijoittuvan varakkaimpaan osaan väestöstä. Vain joka kymmenes kotitalous, joka oli joskus omistanut sähköautoja, oli luopunut sellaisesta vuoteen 2022 mennessä eli uusia autoja hankittaessa aiemmatkin ajoneuvot ovat jääneet perheiden käyttöön. 

Tutkimuksessa osoitettiin myös, että matala tulotaso, lasten läsnäolo ja työskentely asuinpaikkakunnan ulkopuolella ovat yhteydessä fossiilisia päästöjä aiheuttavien ajoneuvojen omistamiseen. Toisaalta kotitalouden koko ja korkea koulutustaso vaikuttivat sähköisten ajoneuvojen omistukseen positiivisesti. 

Tutkimus luonnollisesti koskee pelkästään Norjaa eikä siitä voi vetää suoraan esimerkiksi Suomea koskevia johtopäätöksiä. Näistä rajoitteista huolimatta sen tulokset - erityisesti useiden autojen hankinta yksittäisille perheille - osoittivat, etteivät sähköautot itsessään tarkoita välttämättä sitä, että maapallon ympäristökuormitus vähenisi niiden markkinoille tulemisen seurauksena. 

Ehkä jopa toisin päin, koska sähköautojen valmistaminen tuottaa jopa suurempia ympäristöpäästöjä kuin polttomoottoriautojen, vaikka itse autojen käyttövoima tuotettaisiinkin päästöttömästi - eikä asia ole aina edes näin, ei ainakaan Saksassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Melkoista peliä kulkupeleillä?

Vapautta rajoittava verotus nauttii äänestäjien kannatusta
Jääkarhupopulaatioiden genetiikkaa

Helsingissä sattumuksia - Tuomola kasvattaisi maahanmuuttobisnestä

Tämän aamun uutistarjonta kertoi, ettei eilen tapahtunut pelättyä yhteenottoa Helsingin Rautatientorilla. Paikalla oli kyllä ihmisiä, mutta poliisi piti järjestystä yllä.

Tosin yksi mies otettiin kiinni, koska hän oli töninyt muita. Hyvä näin, sillä huono käytös ei ole hyväksi joukkotapahtumille.

Asian uutisoinnista jäi kuitenkin mieltäni kaivertamaan yksi - sinänsä vähäinen - pikkuseikka. Kuka tämä tönijä oli, ja mihin hän pyrki. En tietenkään kaipaa kiinniotetun nimeä, vaan lähinnä tietoa siitä oliko hän humalainen rähinöitsijä, tyypillinen äärivasemmistolainen anarkisti, hihamerkkiä kantava uusnatsi, tulistunut turvapaikanhakija vai muuten vain luonnevikainen rähinöitsijä.

Vastausta en taida ihmettelyyni saada koskaan, mutta koska ennakkouutisointi tästä asiasta oli lehdistössä näkyvää ja erityisesti uusnatsiporukasta pelottelevaa, olisi ollut mukava nähdä kuuluiko ainoa rähinöitsijä tähän porukkaan, vai oliko motiivina jokin muu.

* * *

Toinen sattumus tapahtui perjantain ja lauantain välisenä yönä. Silloin oli vuonna 1986 Rautatieasemalla junaa odotellut mies joutunut kahden itseään noin kymmenen vuotta nuoremman henkilön yllättävän pahoinpitelyn kohteeksi.

Tapaus päättyi onnellisesti, sillä pahoinpitelijät saatiin kiinni ja todistusaineisto tapahtuneesta löytyi valvontakameroiden tallenteista. Jatkossa pohditaan normaalin rangaistuksen lisäksi väkivaltaisten miesten maassaolon edellytyksiä.

Tämä sattumus liittyi mielessäni turvapaikkabisneksestä palkkansa saavan johtaja Pekka Tuomolan mielipidekirjoitukseen, jossa tämä arveli toivottomien turvapaikanhakijoiden voivan "päätyä äärimmäisiin tekoihin, jotka kohdistuvat häneen itseensä tai kanssa­ihmisiin". Oliko kahden nuorukaisen heille tuntemattomaan henkilöön kohdistamaton käsittämätön väkivallanteko siis toivottomuuden motivoima?

Lääkkeeksi mainitsemaansa ongelmaan Tuomola haluaisi kasvattaa oman hyvinvointinsa perustana olevaa bisnestä. Se tapahtuisi palauttamalla maahanmuuttopolitiikkamme välineeksi B-oleskelulupa. Sellaisen saisi vaikka kriteerit kansainvälisen suojelun tarpeesta eivät täyttyisikään, mikäli henkilöä ei voitaisi palauttaa kotimaahansa esimerkiksi terveydellisistä tai humanitaarisista syistä.

Onhan näitä äärimmäisiä tekoja ollut toki muitakin. Viikolla annettiin tuomio turvapaikanhakijalle, joka oli käyttänyt seksuaalisesti hyväkseen kymmenvuotiasta pikkutyttöä Pirkanmaalla. Ehkä hänkin oli vain toivoton turvapaikanhakija, jonka pitäisi Tuomolan mukaan saada B-oleskelulupa Suomeen - onhan pikkulasten hyväksikäyttäjä epäilemättä sellaisen psykiatrisen hoidon tarpeessa, jota ei ole saatavissa hänen kotimaassaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Puhdistus ja väkivallan uhka
Veret seisauttavia seksuaalirikostilastoja
Pekka Tuomola paljasti Luona Oy:n ongelmien syyn

Älykkyyden evoluutiosta

Islantilaisessa tutkimuksessa selvisi, ettei ihmisten evoluutio enää suosi älykkyyttä. Se johtuu siitä, että sellaiset henkilöt, joiden geenit tuottavat omistajalleen älykkyyttä kouluttautuvat pitkälle ja saavat muita vähemmän lapsia. Näin älykkyyttä tuottavat geenit harvinaistuvat ajan myötä.

Kirjoitin itse jo vuonna 2010 yhdessä ensimmäisistä tämän blogin jutuista, että ihmisen evoluutio on nopeutunut. Syynä siihen on elinympäristömme nopea muutos, jonka seurauksena luonnonvalinta on muuttunut radikaalisti koska nyky-yhteiskunnassa lisääntyviä jälkeläisiä saavat aivan eri ominaisuuksilla varustetut ihmiset kuin aiemmin. Älykkyyden muutoksiin en tuolloin kuitenkaan ottanut suoraan kantaa.

Islantilaisten tutkimus ei oikeastaan kerro kovin paljoa koko ihmiskunnan älykkyyden evoluutiosta. Näin siksi, että sen tulokset voidaan yleistää koskemaan pelkästään kehittyneitä länsimaita.

Älykkyyden evoluution kannalta länsimaiden sisäistä evoluutiota monin verroin merkittävämpää on kehitysmaissa tapahtuva väestöräjähdys. Sen mukana runsastuvat kehitysmaalaisten geenit vaikuttavat evoluutioon paljon enemmän kuin länsimaissa muuttuneet valintapaineet.

Kehitysmaiden osalta on kaksi merkittävää tekijää. Niistä ensimmäinen liittyy kehitysmaalaisten keskimääräiseen älykkyyteen suhteessa muuhun ihmiskuntaan. Jos he ovat sitä älykkäämpiä, on ihmiskunta muuttumassa älykkäämmäksi. Jos taas tyhmempiä tapahtuu koko ihmiskunnan tasolla tyhmistymistä.

Toinen merkittävä tekijä liittyy kehitysmaalaisten sisäiseen evoluutioon. Mikäli siellä älykkäät lisääntyvät nopeammin kuin tyhmät, lisääntyy kehitysmaalaisten keskimääräinen älykkyys. Tämän seurauksena, koska kehitysmaalaisten lukumäärä lisääntyy paljon nopeammin kuin länsimaalaisten älykkäät vähenevät, saattaa koko ihmiskunnan keskimääräinen älykkyys nousta siinäkin tapauksessa, että kehitysmaalaiset olisivat geneettisesti tyhmempiä kuin länsimaalaiset.

Tässä tilanteessa olisikin mainiota, mikäli joku tarttuisi lopultakin poliittisesti arkaan kysymykseen kehitysmaalaisten ja länsimaalaisten älykkyyseroista, sekä tekisi kehitysmaissa vastaavan tutkimuksen kuin nyt on julkaistu islantilaisista. Vasta sen jälkeen voidaan kohtuullisen luotettavasti tehdä johtopäätöksiä siitä, onko koko ihmiskunnan älykkyys kasvamassa vai vähenemässä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uutta tietoa ihmisen evoluution raaka-aineista
Ihmisryhmien kollektiivinen älykkyys ja c-faktori
Onko ihmisen evoluutio pysähtynyt?

Poliisi poisti tammikuussa 419 turvapaikkajärjestelmän väärinkäyttäjää

Tänään luin Iltalehdestä, että poliisi poisti viime tammikuussa yhteensä 419 käännytyspyynnön saanutta turvapaikanhakijaa. Määrä on suuri, kun sitä vertaa vastaavaan lukuun koko vuodelta 2016: silloin poliisi poisti ainoastaan 287 laittomasti maassa oleskelevaa.

Maasta poistettujen määrän kasvu liittynee siihen, että vuoden 2015 maahanmuuttotulvan mukana saapuneet elintasopakolaiset ovat vasta nyt alkaneet saada lopullisia - oikeuden vahvistamia - päätöksiä valituksistaan. Siten poliisi ei ole voinut ryhtyä toimiin aiemmin.

Jutusta selvisi myös, että maahanmuuttoviranomaiset tekivät vuonna 2016 yhteensä noin 21 000 kielteistä turvapaikkapäätöstä. Tämä luku on ymmärrettävä niiden ihmisten määräksi, jotka ovat käyttäneet väärin hädänalaisten ihmisten pelastukseksi luotua turvapaikkajärjestelmää.

Voidaankin kysyä näiden ihmisten moraalin - tai pikemminkin sen puuttumisen - perään. Samoin niiden kantasuomalaisten, jotka ovat olleet tukemassa tätä väärinkäyttöä. Eivätkö he ymmärrä - tai ole ymmärtävinään - että heidän toimintansa on äärimmäisen epäeettistä?

* * * 

Arvaan että Iltalehden uutinen herättää voimakasta närää poliittisen kentän vasemmalla laidalla. Siihen kuuluvat puolueet voi tarkastaa kätevästi esimerkiksi Helsingin Sanomien parin päivän takaisesta pormestarikoneesta, joka tuottaa ehdokkaiden kartan: kaikki vasemmistopuolueiden ehdokkaat - mukaan luettuna RKP:n maahanmuuttokritiikitön Eva Biaudet - sijoittuvat tiiviiseen vasemmistolais-liberaaliin ryppääseen (jakauman saa näkyviin painamalla "laske tulokset").

Kun maahanmuuttoviraston ja poliisin arvostelu käynnistynee tänään, on hyvä muistaa jutussa siteeratun komisario Liisa Lintuluodon kommentti: "ei ole kenenkään kannalta hyvä, että maassa oleskelee ihmisiä, joilla ei ole oleskeluun oikeutta. Laiton asuminen ja viranomaisilta piilottelu ei ole ihmisarvoista elämää. Laajassa mitassa tuon tyyppinen toiminta hankaloittaa myös niiden ulkomaalaistaustaisten henkilöiden elämää, jotka ovat jo saaneet oleskeluluvan Suomesta tai Suomen kansalaisuuden."

Etenkin tuon viimeisen virkkeen sanoman toivoisi uppoutuvan myös maamme maahanmuuttokritiikittömän väestönosan tajuntaan. Sitä kautta hekin voisivat ehkä oivaltaa, että holtiton maahanmuuttopolitiikka olisi haitallista paitsi kantasuomalaisten, niin myös todellista hätää ja vainoa tänne paenneiden kannalta. Hyötyjiä olisivat turvapaikkaa tarvitsevien sijaan rikolliset ja heidän kansainvälisesti sovittujen oikeuksiensa väärinkäyttäjät.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Luottamuksen puute tuottaa rinkebyitä ja poliittisia murhia
Kokoomus, rasismi ja tosiasioiden kieltäminen
Spekulointia ja luottamusta

Polarisaation ensimmäiset uhrit ovat empatia ja ihmimillisyys

Saimme tänään luettavaksemme kaksi tarinaa siitä, kuinka polarisaatio ja vastakkainasettelu raaistaa ihmiset murhaavaan julmuuteen asti. Ne herättivät minussa muutamia ajatuksia, jotka haluan jakaa arvoisan lukijani kanssa.

Tarinoista ensimmäinen löytyi vuoden 1918 tapahtumiin sijoittuvan Anneli Kannon kirjan arvostelusta. Sen mukaan romaani on ns. elävöitetty dokumentti valkoisen voittajan tekemistä rikoksista, joihin syyllistyi myös kirjailijan isoisä. 

Samaa aihetta on käsitelty eri tavoin sekä vakavan tieteen, että kaunokirjallisuuden näkökulmasta. Esimerkkeinä Heikki Ylikankaan "Tie Tampereelle", Väinö Linnan "Täällä Pohjantähden alla" tai Kjell Westön "Missä kuljimme kerran". Etenkin näistä viimeisessä näkökulma näyttäisi olleen hyvin samankaltainen kuin Anneli Kannolla. 

Itse tapahtumissahan ei ole enää juuri epäselvyyttä. Ensin punaiset nousivat aseelliseen kapinaan laillista valtiovaltaa ja omistavaa luokkaa vastaan, tekivät omavaltaisia terroritekoja mukaan lukien lukuisia murhia, hävisivät sodan ja joutuivat voittajien raa´an koston kohteeksi. 

Kapinalle oli hyviä ja ainakin jossain mielessä ymmärrettäviä syitä. Laki ja oikeus olivat puolestaan kiistatta valkoisten puolella. Siitä huolimatta kummankaan puolen toteuttamalle terrorille ei voi löytää ainuttakaan hyväksyttävää syytä. Kyse oli puhtaasti kostonhimosta. 

Kostonhimon merkitystä vuoden 1918 tapahtumissa alleviivaavat etenkin punaisen terrorin kiihtyminen sodan lopputuloksen ollessa jo kaikille selvää sekä koko sodanjälkeisen valkoisen terrorin laajuus. Kummallakaan ei ollut minkäänlaista sotilaallista merkitystä.

* * *

Toinen huomiotani herättänyt polarisaation ja vastakkainasettelun synkästä puolesta kertova uutinen liittyi Israelin ja palestiinalaisten suhteeseen. Sen mukaan maailmalle on levinnyt video, jossa israelilaissotilas tappaa kylmästi ja ilman syytä haavoittuneen palestiinalaisterroristin. 

Videon perusteella israelilaismies sai syytteen ja tuli oikeudessa tuomituksi. Tappajaa on sittemmin vaadittu armahdettavaksi ja videon kuvannutta palestiinalaismiestä on uhkailtu. Lisäksi jälkimmäinen on uutisen mukaan saanut myös tappouhkauksia.

Itse tapahtumien kulusta ei tässäkään tapauksessa ole epäselvyyttä. Palestiinalaismiehet olivat tekemässä terroristista iskua, jonka israelilaissotilaat estivät. Tilanteen jälkeen nuori sotilas lopetti haavoittuneen palestiinalaisen kylmäverisemmin kuin revolverisankari haavoittuneen hevosensa westernissä.

Palestiinalaiselle terrorismille on syynsä, joille voidaan haluttaessa löytää myös ymmärrystä. Toisaalta laki ja oikeus takaavat juutalaisten - kuten myös palestiinalaisten - oikeuden turvalliseen elämään. Eikä mikään laki hyväksy haavoittuneen ampumista kuoliaaksi. Ei ainakaan ilman oikeudenkäyntiä. 

Tässä tilanteessa niin palestiinalaiset kuin juutalaisetkin tuntuvat kuitenkin hyväksyvän raa´an väkivallan, vaikka vastaavia tekoja ei hyväksyisi käytännössä esimerkiksi juuri kukaan nykysuomalainen. 

Sotilaan teon nauttiman laajan hyväksynnän osoittaa mielipidetiedustelu, jonka mukaan 65 prosenttia Israelin juutalaisväestöstä tukee palestiinalaismiehen ampujaa. Näin siitä huolimatta, että kaikki tietävät ampumisen tapahtuneen vasta yhteenoton jälkeen ja kohdistuneen puolustuskyvyttömään ihmiseen. 

Vastaavasti Pew Research Centerin tekemän kyselyn mukaan 75 prosenttia gazalaisista hyväksyy itsemurhapommittajien tekemiset ainakin joskus. Länsirannan palestiinalaisista samaa mieltä on 49 prosenttia. Myös länsirantalaisten lukema on suurempi kuin itsemurhapommittamisen tuomitsevien osuus, koska osa ihmisistä ei osannut tai halunnut ilmaista kantaansa. 

* * *

Usein kuulee sanottavan, että totuus on sodan ensimmäinen uhri. Näin saattaa hyvinkin olla. Tässä kirjoituksessa käsiteltyjen ja lukuisten muiden polarisoituneiden tilanteiden perusteella voidaan vastaavasti todeta, että empatia ja inhimillisyys ovat polarisoituneiden yhteiskuntien ensimmäisiä uhreja. 

Lienee myös selvää, että kirjailija Kannon romaanin sanoma raa´an väkivallan jättämistä jäljistä myös tekijäänsä kuvastaa todellisuutta. Näin siitäkin huolimatta, ettei häntä vedettäisi koskaan vastuuseen teoistaan. 

Tämäkin hintalappu on siis liitettävä siihen siihen laskuun, joka yhteiskunnan polarisoitumisesta on maksettava. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Maahanmuuttopolitiikkaohje

Yle: väestöryhmien polarisaatio otti uuden askeleen Ruotsissa

Polarisaatio lisää etnisten konflktien riskiä

 

Venäjä ja Suomi - perheväkivallan sisarukset

Venäjä on säätänyt perheväkivaltaan liittyen uuden lain, jonka pelätään viestittävän väkivaltaisille miehille, että vaimon pahoinpitely olisi hyväksyttävää. Iltalehti kertoi, että uuden lain mukaan "puolison tai lasten hakkaamisesta, josta aiheutuu mustelmia mutta ei verenvuotoa tai luunmurtumia, voi saada 15 päivää vankeutta, yhdyskuntapalvelua tai vain sakon, mikäli asia ei tapahdu useammin kuin kerran vuodessa."

Laki on herättänyt maailmanlaajuista hämmästystä. Ja aamulla lukemani uutisen mukaan "perheväkivallasta tehdyt ilmoitukset ovat merkittävästi kasvaneet Venäjän neljänneksi suurimmassa kaupungissa Jekaterinburgissa sen jälkeen, kun perheväkivalta poistettiin maan rikoslaista".

Onko Venäjä siis vajonnut täydellisen perhepoliittisen barbarian tilaan? Siihen viittaa ainakin Komsomoskaja pravdassa julkaistu kolumni, jossa naisia kehotettiin olemaan ylpeitä, jos mies mätkii heitä. Sellaista tekstiä ei soisi näkevänsä ikinä Suomessa.

Onneksi meillä kaikki on toisin. Vai onko?

Googlasin pikaisesti hakusanoilla "tuomittiin vaimon pahoinpitelystä" ja löysin maksumuurin takana olevia juttuja, mutta myös sellaisia, joita pääsi lukemaan. Esimerkiksi MTV3 kertoi Ilta-Sanomiin viitaten, että Turun apulaiskaupunginjohtaja tuomittiin taannoin liikuntarajoitteisen vaimonsa mustelmiin johtaneesta pahoinpitelystä 30 päiväsakkoon.

Savon Sanomat puolestaan kertoi kuopiolaismiehen toistuvista vaimoon kohdistuneista pahoinpitelyistä - kuristamisista, hiuksista repimisistä ja lasiesineillä heittelyistä. Lisäksi mies oli väärinkäyttänyt perheenjäsentensä luottokortteja ja ottanut vippejä heidän nimiinsä. Koko vyyhden oikeus katsoi kolmen kuukauden ehdollisen tuomion arvoiseksi.

Nämä kaksi tapausta riittivät vakuuttamaan minut siitä, että jos Venäjä on lainmuutostensa jälkeen perheväkivallan barbaarivaltio, on Suomi ollut sitä jo pitkään. Asian varmistamiseksi tarkistin, mitä rikoslakimme sanoo pahoinpitelystä.

"Joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa taikka tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä, aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan, on tuomittava pahoinpitelystä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi."

Eli kyllä. Edellä mainitsemani tapaukset on tuomittu lain mukaisesti. Eikä Venäjällä säädetty uusi laki poikkea oleellisesti suomalaisen rikolain vastaavasta kohdasta.

Kysymys meille suomalaisille siis kuuluu, että jos pidämme Venäjän uutta lakia barbaarisena, niin mitä meidän tulisi tehdä omalle väkivaltaan liittyvälle lainsäädännöllemme? Tulisiko sen rangaistusasteikkoa kiristää oleellisesti nykyisestä, vai olemmeko tyytyväisiä vallitsevaan asiantilaan.

Mikäli ensimmäistä, tulisi meidän aloittaa poliittinen prosessi rikoslain väkivaltarangaistusten koventamiseksi. Jos taas jälkimmäistä, on meidän turha moittia myöskään Venäjää naisiin kohdistuvan väkivallan hyväksymisestä.

Lopuksi totean, että lieväkin perheväkivalta on yksi vahingollisimmista rikollisuuden muodoista. Siitä kärsivät Suomessakin lukemattomat naiset - nykyisin myös miehet. Ja sen olemassaolo myrkyttää koko perheen elämän tavalla, joka usein näkyy vielä seuraavassakin sukupolvessa. Siksi asia on kaikkea muuta kuin yhdentekevä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mistä ympärileikkaukseen kuollut egyptiläistyttö kertoo?
Sukulaiseni on alkoholisti
Ratkaistaanko talousongelmat laillistamalla perheväkivalta?

Spekulointia ja luottamusta

Jussi Halla-aho (ps) ja Simon Elo (ps) toivat eilen esille sen, kuinka monet muslimimaat ovat kieltäneet maahantulon kaikilta Israelin kansalaisilta ja rinnastivat sen Donald Trumpin paljon kohua herättäneeseen seitsemän muslimimaan asukkaiden maahantulokieltoon Yhdysvaltoihin. Niinpä Halla-aho heitti ilmaan poliittisesti kuuman, vaikkakin sarkastiselta vaikuttavan kommentin: "on varmaan jokin hyvä syy siihen, että tästä ei olla laajemmin närkästyneitä, mutta en lonkalta keksi, mikä se on."

En toki väitä tietäväni Halla-ahon ajatuksia, enkä muutenkaan selitystä hänen ihmettelyynsä. Mutta koska blogeissa on aina harrastettu spekulointia niin sallittakoon se minullekin.

Suoraan sanoen epäilen, että Halla-ahon ihmettelynaiheen taustalla on ainakin osittain Trumpin toiminnasta närkästyneiden ihmisten käsitys muslimeista jonkinlaisina alempina olentoina, joilta ei voi vaatia samanlaista käytöstä kuin meiltä länsimaalaisilta. Eikä heidän huonosta käytöksestään - eikä edes uskonnollisesta rasismista - tarvitse siksi närkästyä.

Samaan tapaan monet hyvää tarkoittavat ihmiset suhtautuvat kehitysmaiden taloudellisiin ongelmiin kuin lasten hoitamiseen. Sen sijaan, että todettaisiin siirtomaa-ajasta kuluneen jo vähintään kaksi sukupolvea, monet hyvää tarkoittavat ihmiset väittävät edelleen kirkkain silmin kehitysmaiden ongelmien johtuvan yli puolen vuosisadan takaisesta imperialismista.

Ei tuollekaan väitteelle ole löydettävissä juuri muuta selitystä kuin se, ettei sen esittäjä pidä kehitysmaalaisia aivan itsensä veroisina toimijoina, vaan huolenpitoa vaativina ressukoina. Siis joinakin sellaisina, joita ei mitenkään voi verrata reilun sadan vuoden takaisiin suomalaisiin, joka perivät lähes vuosituhantisen imperialismin jäljiltä taloudellisesti kehitysmaan asteelle jääneen valtion, mistä osoituksena viimeisessä nälänhädässä 1860-luvulla kuoli ruuan puutteeseen lähes yksi kymmenestä maamme asukkaasta.

Ja missä vuonna 1918 käytiin raaka sisällissota, joka piirsi syvät arvet koko kansakunnan sieluun. Ja joka vuonna 1939 joutui suurvallan hyökkäyksen kohteeksi. Ja joka maksoi valtavat sotakorvaukset ja lopulta nousi yhdeksi maailman vauraimmista valtioista.

Imperialismista selitystä kehitysmaiden ongelmiin hakevat ihmiset eivät siis mitä ilmeisimmin näyttäisi uskovan kehitysmaalaisten kykenevän nostamaan maatansa Suomen tavoin kukoistukseen ilman heitä jollain tavalla etevämpien länsimaiden kehitys- ja muuta apua. Näin tarkastellen monet länsimaalaiset suhtautuvat kehitysmaalaisiin kuin pieniin lapsiin, joiden kaikista tarpeista huolehtiminen on vanhempien vastuulla.

Kolmas esimerkki hyvää tarkoittavien länsimaisten ihmisten kehitysmaalaisiin kohdistuvista asenteista on suhtautuminen kehitysmaista saapuneisiin maahanmuuttajiin. Ei heidänkään oleteta selviytyvän omin avuin uudessa kotimaassaan.

Eikä heidän oleteta olevan itse vastuussa järkyttävästäkään käytöksestä, vaan sellainenkin selitetään milloin milläkin verukkeella - usein jopa uhreja eli meitä länsimaisia ihmisiä syyllistäen. Siis vähän samaan tapaan kuin esimerkiksi koiran purressa ihmistä syylliseksi katsotaan eläimen omistaja eikä itse lemmikkiä.

Tämä spekuloinnista.

Tosiasia joka tapauksessa on, että länsimainen elintaso on tuottanut niissä eläville ihmisille sellaisen vapauden ja turvallisuuden, ettei enää ole syytä murehtia välittömästä toimeentulosta. Kukaan ei kuole nälkään ja vain harvojen kohdalle osuu edes henkirikoksia. Jopa autoilu on monin verroin turvallisempaa kuin minun lapsuudessani. Eivätkä länsimaiset ihmiset ole aikoihin joutuneet edes sodan uhreiksi paitsi osallistuessaan kehitysmaissa tapahtuviin selkkauksiin.

Näin on tietenkin hyvä. On myös syytä toivoa lastemme takia, että länsimainen hyvinvointi jatkuu myös tulevaisuudessa.

Ja jos sitä jakamaan halutaan kehitysmaalaisia, on meidän hyväksyttävä myös heidät itsemme kanssa samanarvoisiksi ja annettava mahdollisuus rakentaa itse omat hyvinvointiyhteiskuntansa, järjestää omat asiansa sekä odotettava heiltä yhtä vastuullista käytöstä kuin itseltämmekin. Eli luottettava heidän kykyihinsä samalla tavalla kuin omiimme. Sekä paheksuttava heidän käytöstään tarvittaessa täsmälleen samoilla kriteereillä kuin omaammekin.

Tämä kirjoitus on julkaistu myös Oikeassa Mediassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Etelä-Sudanin kehityksestä Google-haun valossa
Koiralle ei saa antaa valtaa yli kamelikaravaanin
Afrikkalaisuus Suomen historian valossa

Islamin on tehtävä pesäero menneisyytensä ja terrorismin kanssa

Maahamme on syntynyt uusi nettilehti. Se on nimeltään Oikea Media. Lehden tavoitteena on pääkirjoittaja Marko Hamilon mukaan antaa ääni "niille suomalaisille, joita valtamedia ei kuuntele ja jotka se suoranaisesti haluaa vaientaa. Me haluamme tehdä hiljaisen enemmistön tietoiseksi siitä, että se on enemmistö, ja että sen ei tarvitse hävetä mielipiteitään ja maailmankatsomustaan."

Kuten viime lauantaina kerroin, tulee tämä Professorin ajatuksia -blogi olemaan osa tuota uutta - ja toistaiseksi vasta betaversiona toimivaa - lehteä. Sen merkkinä on alla oleva teksti julkaistu eilen Uudessa Mediassa.

* * *

Yksi viikonlopun uutistarjonnan suurista kysymyksistä koski islamin ja islamilaisen terrorismin asemaa ja keskinäistä suhdetta maailmassa. Asian nosti esiin Yhdysvaltain presidentti Donald Trump kieltäessään Syyrian, Sudanin, Libyan, Somalian, Iranin, Irakin ja Jemenin kansalaisilta pääsyn maahansa - perusteena heidän aiheuttamansa terrorismiuhka.

Käytännössä kaikki viime vuosien näyttävimmät terroriteot ovat olleet muslimien tekemiä: New Yorkin 9/11, Lontoon metro, Madridin juna, Pariisi, Bryssel ja niin edelleen. Lisäksi islaminuskoiset henkilöt näyttävät harrastavan länsimaissa hyvin yleisesti mikrotason terrorismia (raiskauksia ja muuta väkivaltaa), jonka ilmenemismuodot voidaan tulkita suoraan islamin oppeihin liittyviksi. Perusteeksi käy se, että Koraani ja hadithit sanatarkasti tulkittuna oikeuttavat toisuskoisiin kohdistuvan väkivallan.

Muslimeihin kohdistuvaa epäluuloisuutta ei vähennä myöskään se, että uskonoppineet ovat osoittaneet puheillaan joko avoimesti tai suljetusti halveksivansa naisten ja seksuaalisten vähemmistöjen ihmisoikeuksia. Eivätkä asiaa ainakaan paranna islamin nimeen vannovan ns. kalifaatin sotureiden suorittamat ihmiskunnan yhteisen perinnön tuhoamiset ja raa´at murhat.

Mikäli Donald Trump jatkaa muslimien vastaisella linjallaan, ja monissa Euroopan maissa maahanmuuttokriittisten puolueiden kannatus kasvaa, syntyy maailmaan islaminuskoisten kannalta aivan uudenlainen tilanne. Siinä heidän liikkumisvapautensa maailmalla vähenee, heidän kotimaidensa talous heikkenee ja heidän arvojansa ryhdytään yleisesti pitämään epäinhimillisinä.
Tästä syystä on nähtävä, että Trumpin muslimimaahanmuuttokieltojen merkitys ulottuu paljon laajemmalle kuin äkkiseltään saattaisi kuvitella. Tilanteen laukaisemiseksi islamilaisen maailmanyhteisön pitäisi lopultakin katsoa peiliin ja pystyä rakentavaan itsekritiikkiin.

Sen askelia olisivat vanhoillisten muslimimaiden selkeä irtisanoutuminen islamistiterroristeista ja sen osoittamiseksi näille suuntautuvan taloudellisen ja muun avun sanktiointi sekä siihen syyllistyneiden näyttävä tuomitseminen. Islamilaisten oppineiden tulisi puolestaan tunnustaa eriuskoisten samanarvoisuus antamalla esimerkiksi yhteinen julkislausuma asiasta ja sulkemalla yhteisönsä ulkopuolelle sellaiset imaamit, jotka kieltäytyvät julkilausuman allekirjoittamisesta.

Tavallisten muslimien kohdalla länsimaihin kohdistuneista terroriteoista riemuitsemisen pitäisi loppua. Tai jos sellaista ilmenee, tulisi paikallisten ja kauempanakin vaikuttavien imaamien tuomita se yksiselitteisesti ja julkisesti islamin vastaisena.

Samoin olisi hyvä, jos islamin uskonoppineet toteaisivat tietyt Muhammediin liittyvät opetukset vanhentuneiksi ja nykypäivään sopimattomiksi. Näihin kuuluvat väkivaltaiseen jihadiin yllyttämisen lisäksi erityisesti alaikäisten seksuaaliseen hyväksikäyttöön, naisten pukeutumiseen ja oikeudelliseen asemaan sekä seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksiin liittyvät asiat.

Mikäli islamilainen maailma ei kykene näihin muutoksiin on vaarana sen sulkeminen erilleen muusta maailmasta ja käpertyminen itseensä. Yhdessä maailman öljyriippuvaisuuden vähenemisen kanssa sellainen tulisi johtamaan erityisesti öljyrikkaiden muslimimaiden paluuseen kohti köyhyyttä ja menneisyyttä. Se ei olisi noiden maiden tavallisten asukkaiden etujen mukaista, eikä myöskään elintasonsa menettämisen takia kapinoivien ihmisten ahdistaman yläluokan intresseissä.

Itse toivon, että Donald Trumpin valtaantulon seurauksena saisimme nähdä syvällisen muutoksen islamilaisessa maailmassa. Näin toimien muslimimaailma voisi integroitua osaksi maailman taloudellista kehitystä ja sellaisena nousta uuteen kukoistukseen. Tällä kertaa kestävästi sekä jakaen muun maailman kanssa näkemyksen yhdessäolon edellytyksistä, uskonnonvapaudesta ja ihmisoikeuksista.

Valitettavasti pelkään, että optimismini islamilaisen maailman muutoksesta osoittautuu vääräksi ja tulemme jatkossa näkemään entistä suurempia ristiriitoja länsimaiden ja islamilaisten valtioiden välillä. Siinä taistelussa lopputuloksen ratkaisee vain yksi osapuoli: se on teknisesti, taloudellisesti, sivistyksellisesti ja sotilaallisesti ylivoimainen länsi.

Mikäli se pitää puolensa, ei islamista ole huolta. Sen sijaan lännen sinisilmäisyyden jatkuessa väestöpaine kehitysmaista ajaa länsimaisen sivistyksen ja hyvinvoinnin alas, jolloin lopputuloksena syntyy ennalta arvaamattomia kulttuurisia raunioita ja pahimmillaan koko ihmiskunnan kultakauden loppu. Siksi olisi meidän länsimaalaistenkin kannalta tärkeää, että islam katsoisi totuutta silmiin, tekisi pesäeron terrorismiin ja korjaisi sekä uskonnolliset että maaliseen elämään vaikuttavat oppinsa sivistyneiden arvojen kanssa yhteensopiviksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kolme näkemystä islamista
Kun minä kuolen...
Demokratiasta ja islamista

Kasvihuonekaasut ja huippulämmin vuosi 2016

Kuten kaikki lukijani luultavasti tietävät, oli kulunut vuosi globaalien lämpötilojen mittaushistoriassa (oikeammin estimointihistoriassa) ennätyslämmin. Syynä siihen oli varmuudella vuoteen sattunut poikkeuksellisen voimakas El Niño-ilmiö, mutta ilmastomallien mukaan myös ihmisen toiminnallaan nostattamat kasvihuonekaasupäästöt.

Olen jo vuosia laskeskellut huvikseni ilmakehän hiilidioksidikonsentraation ja globaalin ilmaston keskilämpötilan välistä regressiota koska analyysin avulla on periaatteessa mahdollista testata kasvihuonepäästöihin perustuvan ilmastonmuutoshypoteesin paikkansapitävyyttä.

Edellinen kirjoitukseni aiheesta on reilun vuoden takaa. Totesin siinä seuraavaa: "Tässä vaiheessa analyysini... osoittavat pikemminkin nykyisiin ilmastomalleihin sisällytetyt ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden ja maapallon keskilämpötilan väliset riippuvuussuhteet vääriksi."

Tänä vuonna oli siten äärimmäisen kiintoisaa palata globaalin ilmaston ja hiilidioksidikonsentraation välisiin suhteisiin. Olisiko analyysini tuloksissa lopultakin nähtävissä vahva tuki ihmisen aiheuttamalle ilmastonmuutokselle?

Analyysimenetelmistä sen verran, että käytin globaalin ilmaston muutoksen mittarina satelliittimittauksiin perustuvaa RSS-aineistoa ja kasvihuonekaasukonsentraation lähteenä Mauna Loan hiilidioksidimittauksia.

Ja sitten itse asiaan. Seuraavaan kuvaan olen piirtänyt hiilidioksidikonsentraation ja ilmakehän lämpötilojen välisen riippuvuuden tilastolliset merkitsevyydet.

Kuvassa Y-akselilla on vuodesta 2016 taaksepäin ulottuvan aikasarjan pituus ilmoitettuna siten, että esimerkiksi vuoden 2013 kohdalla on laskelmissa huomioitu neljä vuotta eli vuodet 2013-2016. Niiden aikana on hiilidioksidin konsentraation ja ilmaston lämpenemisen välinen korrelaatio ollut tilastollisesti merkitsevä (eli pienempi kuin 0,05).

Verrattaessa kuvaa vuoden 2015 vastaavaan kuvaan (täällä) nähdään, että kaikki tilastolliset merkitsevyydet ovat edellisvuotta pienemmät. Tämä johtuu luonnollisesti ennätyslämpimästä vuodesta 2016, koska hiilidioksidikonsentraatio nousee tasaisesti vuosi vuodelta.

Edelleen nähdään, että 7-22 vuotta eli vuosista 1995-2010 vuoteen 2016 ulottuvien pidempien aikasarjojen kohdalla ei löydy lainkaan tilastollista merkitsevyyttä. Sitä aikaisempien osalta sellaiset taas näkyvät.

Vuoden 2015 kuvassa on edelleen huomattava, että tilastollinen merkitsevyys puuttuu vuodesta 1994 vuoteen 2010 alkaen ja vuoteen 2015 ulottuvista eli 6-21 vuoden mittaisista aikasarjoista. Eli tämän vuoden aikasarjojen tilastollinen merkitsevyys ulottui näinä kahtena vuonna vuotta 1994 lukuun ottamatta samoihin vuosiin.

Tosin eroa on myös aivan viimeisinä vuosina, eli lähivuosien lyhyiden tilastollisesti merkitsevien riippuvuuksien aika on pidentynyt viime vuoden kahdesta kolmeen vuoteen. Tämä johtuu siitä, että näiden vuosien lämpötilaestimaatti on kasvanut jatkuvasti vuodesta 2011 alkaen pudottuaan silloin vuodesta 2010 noin 0,33 astetta. Kuten vuosi sitten kirjoitin, tämän kehityksen jatkuessa tulisi ilmastonmuutoshypoteesi saamaan aikanaan vahvan tuen myös tässä analyysissä.

Ilmastonmuutoshypoteesin mukaan globaalien lämpötilojen tulisi nousta kiihtyvästi. Siksi on mielenkiintoista verrata edellä käsittelemiäni laskelmia edelliseen huippuvuoteen eli vuoden 1998 tilanteeseen. Piirsin silloisen tilanteen seuraavaan kuvaan.

Kuvasta nähdään, että tuolloin hiilidioksidikorrelaation ja globaalin lämpenemisen välinen riippuvuus näytti aivan oleellisesti nykytilannetta selkeämmältä, sillä tilastollisesti merkitseviä olivat lähes kaikki silloin käytettävissä olleet aikasarjat. Poikkeuksia olivat vain vuodesta 1998 vuosiin 1996, 1995, 1994 ja 1987 ulottuvat aikasarjat. Ei siis ihme, että tuolloin pidettiin ilmaston lämpenemisen ja kasvihuonekaasujen välistä yhteyttä kiistattomana.

Johtopäätöksenä näistä analyyseistä on todettava, ettei ilmastonmuutoshypoteesi saanut ainakaan alkuperäisessä muodossaan edelleenkään tukea. Sellainen olisi vaatinut tilastollisesti merkitsevien aikasarjojen lyhentymistä aiemmista. Näin ei kuitenkaan siis käynyt ainakaan vuoteen 1998 verrattuna.

Mutta jatketaan vielä, koska yhtä vuotta paremman kuvan hiilidioksidikonsentraation ja ilmakehän globaalin lämpötilan välillä saadaan katsomalla muitakin vuosia. Seuraavassa taulukossa on ilmoitettu ne vuodet, joita pidemmälle ulottuvat aikasarjat ovat tilastollisesti merkitseviä (RSS datan alkuvuoteen 1979 asti).

2016, 1994
2015, 1992
2014, 1992
2013, 1992
2012, 1992
2011, 1992
2010, 1993
2009, 1992
2008, 1992
2007, 1993
2006, 1993
2005, 1993
2004, 1993
2003, 1993
2002, 1992
2001, 1989
2000, 1986
1999, 1990
1998, 1993

Seuraavaan kuvaan olen vielä piirtänyt tilastollisesti merkitsevien aikasarjojen alkamisen ja tarkasteluvuoden erotuksen. Kiihtyvää ilmaston lämpenemistä ennustavan ilmastonmuutoshypoteesi-skenarion mukaan aikasarjan tulisi olla tilastollisesti merkitsevä ajan mittaan yhä lyhyempinä aikasarjoina. Eli kuvaan piirrettyjen pylväiden tulisi lyhentyä vasemmalta oikealle.

Kuvasta nähdään kohtuullisen selvästi, että pylväiden pituudet ennusteen vastaisesti nousevat vasemmalta oikealle eli analyysi falsifioi ajatuksen, jonka mukaan ilmastonmuutos kiihtyisi nousevan hiilidioksidikonsentraation seurauksena.

Tässä tarkastelussa on erityisen mielenkiintoista, ettei edes huippulämmin vuosi 2016 tuonut kokonaiskuvaan oleellista muutosta, vaikka hiukan vähensikin pysyvään tilastollisesti merkitsevään korrelaation vaadittavaa aikaa.

Toisaalta on myös niin, ettei koko ajatusta ilmakehän hiilidioksidin ja globaalin lämpenemisen välillä voida ainakaan vielä hylätä. Niiden välillähän näyttäisi kaikesta huolimatta olevan riippuvuussuhde, vaikka se ei käykään vuosi vuodelta yhä selvemmäksi. Analyysini siis falsifioi ainoastaan sen, että ilmastonmuutos olisi kiihtyvä prosessi, jossa ilmakehän lämpötila olisi vuosi vuodelta yhä enemmän kasvihuonekaasujen dominoima.

Toisaalta on syytä huomata, että 20 vuoden takaiset hiilidioksidin ja globaalin lämpötilan korrelaatiot johtuvat 1980-luvun nykystä selvästi kylmemmistä lämpötiloista ja niiden nopeasta noususta 1990-luvulla. Siksi ilmakehän globaali lämpötila on kiistatta noussut, mutta tässä esitetyn analyysin mukaan saattaa kuitenkin olla, että kohonneille lämpötiloille kannattaisi etsiä muita(kin) syitä kuin ilmakehän kasvihuonekaasujen konsentraation kohoaminen ihmisen toiminnan seurauksena.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmastotilastoon ilmaantui piikki
Ylen ilmastouutinen tilastotiedon valossa
Hiilidioksidikonsentraation ja ilmaston keskilämpötilan välinen korrelaatio ei palannut vuonna 2015

Donald Trump feministien hampaissa

Donald Trump otti viime viikolla vastaan Yhdysvaltojen presidentin viran. Samalla hänen vastustajansa aktivoituivat osoittamaan mieltään.

Ainakin itselleni hieman yllättäen nähtiin heti aluksi kuinka amerikkalainen vasemmisto ryhtyi terrorisoimaan ympäristöään. Ainakin talojen ikkunoita särjettiin ja autoja poltettiin. Tapahtunut kertoo siitä kuinka vaikeaa joillekin näyttää olevan vaikea hyväksyä demokratiaa.

Seuraavassa vaiheessa nähtiin Trumpin sovinististen kommenttien nostattama feministinen mielenosoitus. Sitä varten Washingtonissa järjestettyyn tapahtumaan saapui median mukaan jopa puoli miljoonaa ihmistä. Ja saman verran Los Angelesiin. Voimannäyttö oli siis kiistaton.

Tällä feministimarssilla ihmiset halusivat Helsingin Sanomien mukaan muistuttaa presidenttiä naisten ja vähemmistöjen oikeuksista, ilmastonmuutoksen uhasta ja aseiden vaaroista. Jutussa haastateltu amerikansuomalainen Tiina Itämeri osoitti, ettei hyväksy tai ainakaan ymmärrä Yhdysvaltain liittovaltioluonnetta: "Trumpin pitäisi muistaa, että hän sai vaaleissa vähemmän ääniä kuin Hillary Clinton".

Hän nosti esille myös näkemyksensä, että "naisella pitää olla oikeus päättää omasta kehostaan ja saada samaa palkkaa kuin mies". Olen samaa mieltä, mutta sillä tarkennuksella, että palkan osalta pitäisi vaatimukseen lisätä sanat "samasta työsuorituksesta".

Feministimarssille osallistuneen miehen mukaan Trumpin valinnan taustalla oli se, että demokraatit unohtivat ihmisten taloudellisen ahdingon ja puhuivat liikaa identiteettikysymyksistä. Hänen näkemyksensä lienee oikean suuntainen.

Tarkoitan sitä, että poliittisen vasemmiston hellimät ihmisoikeuskysymykset ovat aina alisteisia sille tärkeimmälle ihmisoikeuskysymykselle eli välittömän toimeentulon varmistamiselle sekä sen kautta oman ja muiden kunnioituksen saavuttaminen omalla tekemisellä.

Näiden asioiden merkityksestä kertoo esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan puukkojunkkarien historia. Sen taustalla oli taloudellisen minimiturvan saavuttamisesta seurannut väestönkasvu, joka esti agraariyhteiskunnassa ylöspäin suuntautuvan yhteiskunnallisen urakierron tai edes syntymässä saadun aseman pitämisen. Kunnioituksen hankkimisen ainoaksi tieksi jäi rikollinen toiminta.

Trumpia vastaan suunnatut mielenosoitukset levisivät ympäri maailmaa. Teemat vaihtelivat maittain, eikä aina pitäydytty pelkästään presidentin arvostelussa.

Suomessakin Trumpia kokoontui vastustamaan satojen ihmisten joukko. Osa tapahtuman osallistujista saapui paikalle vastustaakseen Yhdysvaltain uutta presidenttiä, mutta tilaisuudessa oli kyse myös naisten oikeuksien, ympäristöasioiden ja siirtolaisten oikeuksien puolustamisesta.

Pyydän arvoisaa lukijaani huomaamaan, että edellisessä virkkeessä ovat sekä naisten oikeudet, että siirtolaisten oikeuksien puolustaminen. Siirtolaisilla tarkoitettaneen turvapaikanhakijoita, joista suurin osa saapuu naista oleellisesti Trumpia vähemmän kunnioittavista kulttuureista.

Naisten oikeuksien ja siirtolaisten oikeuksien yhteen liittäminen viestii vahvasti siitä, että marssijoilta olisi jäänyt huomaamatta jälkimmäisten vaikutus ensimmäiseen. Eli se, että syntymässä olevassa monikulttuurisessa Suomessa yhä useampi nainen välttelee liikkumista tietyissä paikoissa ja tiettyihin kellonaikoihin. Ja että yhä useampi nainen on joutunut seksuaalisesti ahdistelluksi tai jopa raiskatuksi humanitaarisen maahanmuuton lisääntyessä.

On hienoa, että monissa maissa mielen osoittaminen oman tai vieraan valtion presidenttiä kohtaan on sallittu. Tässäkin tapauksessa on selvää, että etenkin Trumpin väheksyvät lausunnot naisista ovat tunteita herättäviä ja sellaisena huomion ansaitsevia. Samoin ovat feminististen marssijoiden keskenään ristiriitaiset näkemykset sallittuja vaikkakin kelvottomia toteutettavaksi.

Onneksi tässä kohkaamisessa Suomen poliittinen johto on pitänyt päänsä kylmänä. Pääministeri Juha Sipilä (kesk) totesi, että maailman poliittisen ykkösmiehen toimintaa tulee arvioida hänen tekojensa pohjalta. Samoilla linjoilla olivat myös ulkoministeri Timo Soini (ps) ja valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok).

Toisin oli Paavo Arhinmäen (vas), Eva Biaudetin (ruots), Ville Niinistön (vihr) ja Ozan Yanarin (vihr) laita. He katsoivat tarpeelliseksi osoittaa mieltään vastavalitulle suurvallan presidentille jo ennen kuin tämän käytännön teoista on näyttöä mihinkään suuntaan. Vai olivatko he sittenkin paikalla ainoastaan puolustamassa naisten ja turvapaikanhakijoiden oikeuksia?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Donald Trumpista ja mediavallasta
Trump ja Clinton suomalaisessa mediassa
Mitä Donald Trump tekee voittaakseen Hillary Clintonin?

Pelko valtaa alaa Ruotsissa

Helsingin Sanomat otsikoi tänään näyttävästi, kuinka "turvattomuuden tunne yleistyy Ruotsin kaduilla". Itse jutussa kerrottiin kyselytutkimuksesta, joka on osoittanut asian.

Tarkalleen ottaen tutkimus osoitti noin kolmanneksen ruotsalaisnaisista kokeneen turvattomuuden tunnetta kulkiessaan kotikulmillaan myöhään illalla. Turvattomuuden syitä ei kovin tarkasti pohdittu, mutta jutussa mainittiin muun muassa rikollisjengien välienselvittelyt ja seksuaalirikosten määrän viimeaikainen lisääntyminen.

Tutkimuksen tehnyt viranomainen oli neuvoton. Hänen omien sanojensa mukaan "mitä tarkasti pitäisi tehdä emme osaa sanoa".

Ruotsissa päivystävä toimittaja Elina Kervinen puolestaan halusi nähdä asiat toisin. Hänen mukaansa varjoon on jäänyt todellinen Ruotsi, "jossa talous kasvaa kovaa vauhtia, työttömyys vähenee ja koulutulokset ovat yhä parempia. Kaduillakin yli 80 prosenttia kokee yhä olevansa turvassa."

Meillä Suomessa vuoden 2015 turvapaikkasirkus on tunnetusti rauhoittunut. Tosin tulijatulvan jäljiltä maahan on jäänyt epämääräinen joukko laittomia maassaolijoita, jotka aiheuttavat sisäministerin Paula Risikon (kok) mukaan turvallisuusuhan.

Vaikka tämän kirjoituksen alussa linkitetty juttu ei sitä suoraan mainitsekaan, aiheuttaa tietyistä kulttuureista tuleva maahanmuutto joka tapauksessa turvallisuusuhan naisille. Sen osoittaa esimerkiksi Suomen tuore tilasto, jonka mukaan ilmoitettujen ulkomaalaisten tekemien seksuaalisten ahdistelujen määrä kasvoi maassamme viime vuonna peräti 202 prosenttia.

Tätä taustaa vasten aamun lehden huolestuttavin uutinen kertoi Italiasta. Sen mukaan Eurooppaan Italian kautta tulevia oli viime vuonna enemmän kuin koskaan aiemmin - kaikkiaan 181 000 ihmistä. Kreikan kautta tulijoita oli melkein yhtä paljon, yhteensä 175 000.

Eurooppaa uhkaava tulijavyöry ei siten ole suinkaan loppunut, vaikka Turkin kanssa tehty sopimus onkin toiminut tehokkaasti. Riskinä kuitenkin ovat sekä muiden reittien vilkastuminen, että varsinkin Turkin kanssa tehdyn sopimuksen kaatuminen ja sinne patoutuneiden tulijoiden vyöry Unionin alueelle.

Suomen osalta on siksi tärkeää, että maamme vetovoimatekijät pidetään minimissään. Onneksi tämän tuntui ymmärtäneen myös sisäministeri, jonka mukaan "emme voi ajatella, että nykyinen toimeentulotukilaki koskisi laittomasti maassa olevia".

Lisäksi hän linjasi omia periaatteitaan näin: "jos me rupeamme kovasti täällä jakamaan tukimuotoja, se on signaali. Sana kiirii. Ei Suomen pidä olla houkuttelevampi kuin muiden maiden, mutta meidän pitää kantaa vastuumme ja auttaa kantokykymme mukaan."

Juuri nyt tuo vastuu ja kantokyky on loppuun asti käytetty. Sopii siis toivoa, että maamme poliittisilla päätöksentekijöillä ja viranomaisilla on valmius pysäyttää mahdollinen uusi tulijaryntäys riittävillä keinoilla, jotta vuoden 2015 tapahtumat jälkiseurauksineen eivät toistu.

Tai että Suomen vetovoimatekijät on saatu pudotetuksi niin alas, ettei elintason perässä tulevia enää kiinnosta edes pyrkiä tänne. Tai että EU-maiden väliset rajat pitävät niin, etteivät tulijavirrat edes ulotu tänne pohjolan perukoille.

Lisäksi olisi hyvä, jos seuraavasta talvesta syntyisi laittomasti Suomeen jääneille sen verran karu kokemus, että he päättäisivät suunnata kulkunsa kohti etelää - joko kotimaihinsa tai muualle EU-maihin. Jälkimmäistä voidaan edistää minimoimalla laittomasti maassa oleskeleville suunnattava hätäapu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Veret seisauttavia seksuaalirikostilastoja
Suomen ja Ruotsin raiskaustilastot rikkovat ennakkoluuloja
Ruotsiin maahanmuuttovaalit, entä Suomeen?

Pelastaako veganismi maailman?

Suomalainen lihantuottaja kertoi meille kaupunkilaisille kuinka maidon ja naudanlihan tuotanto liittyvät toisiinsa tiiviisti. Näkemys pitää paikkansa maitokarjan osalta, mutta ei sellaisen lihakarjan, jota ei lypsetä.

Tuottaja teki näkemyksestään loogisen johtopäätöksen, jonka mukaan naudanlihasta eettisistä syistä kieltäytyvän olisi luovuttava myös kaikista maitotuotteista. Näkemys on loogisesti oikea ja perusteltu maitokarjan osalta.

Nostaisin tässä esille myös eilisen kolumnin, jossa kirjoittaja totesi koiran hankittuaan päättäneensä vähentää lihan syöntiä. Yhtenä perusteena hän kertoi, että "oman koiran hankkiminen on muuttanut suhtautumista eläimiin. Monen kasvissyöjän periaate on, ettei syö mitään sellaista, minkä kanssa voi kommunikoida ja mitä voi silittää. Ymmärrän heitä hyvin."

Kolumni toi mieleeni yhden tämän ajan huvittavimmista ilmiöistä eli koiraa lemmikkinään pitävän vegaanin, joka perustelee ruokailuvalintojaan eettisillä syillä. Koirahan on lähes puhdas lihansyöjä, joka kyllä rouskuttaa lihaa menemään omistajansakin puolesta. Siksi älyllisesti rehellinen eettisesti ruokavalionsa perusteleva vegaani jättäisi hankkimatta lemmikseen koiran tai muun petoeläimen.

Todettakoon lopuksi, että itse olen tavallinen sekasyöjä, jolla ei ole koiraa, mutta kuluttaa terveyssyistä paljon kasviksia sekä herkuttelee käytännössä joka päivä myös kotimaisella lihalla tai kalalla. Näin aion tehdä myös jatkossa, sillä maailma ei pelastu lihansyöntiä vähentämällä vaan pysäyttämällä holtiton väestönkasvu ja sen seurauksena syntyvän liikaväestön levittäytyminen myös sinne, missä ongelmaa ei sisäsyntyisesti ole.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kollektiivinen syyllistämiskirjoitus punavihreässä mediassa
Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku
Älyllisesti epärehellistä kirjoittelua

Sebastian Tynkkysen oikeudenkäynti rajaa sananvapautta

Sebastian Tynkkysen (ps) oikeudenkäynti jatkoi eilen keskustelua suomalaisesta sananvapaudesta. Sen aiempia vaiheita ovat olleet esimerkiksi Jussi Halla-ahon ja Teuvo Hakkaraisen oikeudenkäynnit.

Eilisessä oikeudenkäynnissä Tynkkynen nosti esille keskeisen kysymyksen. Eli kuuluuko islamin ja muslimien arvostelu sananvapauden piiriin Suomessa?

Tynkkynen joutui oikeuteen todettuaan, että "islam pitää kitkeä Suomesta pois" sekä "mitä vähemmän meillä on muslimeja, sitä turvallisempaa. Nyt vain palautusautomaatti pyörimään täyttä häkää ja eroon samalla islamista".

Ensimmäinen toteamuksista oli poliittisen näkemyksen ilmaisu. Jälkimmäisen alkuosa oli puolestaan tilastojen ja Euroopan viimeaikaisten tapahtumien tukema tosiasia ja loppuosa sen perusteella tehty johtopäätös.

Merkille pantava oli myös syyttäjän näkemys, jonka mukaan Tynkkysen tekstistä syntyi käsitys, jonka mukaan islaminuskoiset pitää poistaa maasta, ja nimenomaan kollektiivina kaikki muslimit. Hän saattoi olla oikeassa käsityksen syntymisen mahdollisuudesta, mutta tässä on keskeistä varmistaa sanojan oma tarkoitus sekä tulkitsijan mahdollinen ylitulkinta.

Lisäksi on huomattava, että jos islam päätettäisiin poistaa Suomesta, olisi aivan eri asia jos se tehtäisiin käännyttämällä, vetovoimatekijät poistamalla, turvapaikkatarvetta uudelleen arvioimalla tai väkivaltaisesti. Tynkkysen kommenteista ei voi syntyä käsitystä, että hän olisi esittänyt natsi-Saksan mukaista väkivaltaratkaisua.

Vielä merkittävämpi oli syyttäjän näkemys, jonka mukaan "poliitikon on päinvastoin olennaisen tärkeää välttää ilmaisuja, jotka ovat omiaan herättämään ja ylläpitämään suvaitsemattomuutta". Tätä perustelua ei voi nähdä muuten kuin vakavana poliitikkojen sananvapauden rajoittamisena. Jos sille tielle lähdetään, päädytään orwellilaiseen yhteiskuntaan, jossa yhden mielipiteen kannattajat ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.

Edelle kirjaamistani syistä oikeuden on tässä tilanteessa syytä olla hereillä ja nähdä päätöksensä seuraukset sananvapauden ja poliittisen päätöksenteon perusteiden kannalta. Samalla islamiin liittyvistä riskeistä tai holtittomasta maahanmuutosta huolestuneiden kannattaisi harkita argumentaationsa tyylilajia.

Tarkoitan jälkimmäisellä sitä, että esimerkiksi Tynkkysen kommentit olisi voinut muotoilla seuraavasti: "koska islamilaiseen maailmankatsomukseen liittyy vakavia ongelmia, on todennäköistä, että myös Suomeen syntyy vakavia turvallisuusriskejä muslimien määrän lisääntymisestä maassamme. Tämä on otettava huomioon myönnettävien turvapaikkojen määrissä ja kotouttamistoimien laadussa siten, ettei humanitaarinen maahanmuutto vaaranna yhteiskuntarauhaa. Juuri nyt näyttää siltä, että tämä raja on ylitetty"

Tässä on huomattava myös ns. vastuullisen median merkitys. Räväköillä kannanotoilla saatetaan pyrkiä julkaisukynnyksen yli. Siksi vastuullisen median tulee huolehtia siitä, että asiallinen argumentointi uutisoidaan vähintään yhtä näyttävästi kuin sellaiset muotoilut, joista sekä Teuvo Hakkarainen että Sebastian Tynkkynen ovat joutuneet oikeuteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaksi maahanmuuttajauutista
Islam on riski myös kantasuomalaiselle nuorisolle
Tynkkynen ulos, entä sitten?

Avustusjärjestöt tuplajättipotin perässä

Tänään huomiotani herätti Helsingin Sanomien pikku-uutinen, jonka mukaan avustusjärjestöt arvostelevat kehitysapurahojen suuntaamista pakolaisten auttamiseen avunantajamaissa. Julki lausuttuna perusteluna on se, että näin käytetyt rahat jäävät rikkaisiin maihin.

Ovatko järjestöt siis tulleet kaltaisteni maahanmuuttokriitikoiden rinnalle. Mehän vaadimme pakolaisia autettavan lähtömaissaan tai niiden lähiympäristössä sen sijaan, että ylläpidämme meneillään olevia jättiläisarpajaisia, joissa röyhkeimmät (nuoret miehet) saavat lottovoiton länsimaisten lihapatojen äärelle toisten (naiset, lapset ja vanhukset) jäädessä nuolemaan näppejään. Eli että hyväntekeväisyyteen käytettävissä olevat varamme käytettäisiin nykyistä tehokkaammin, tasapuolisemmin ja oikeudenmukaisemmin.

Haluaisin toivoa, että järjestöjen kannanotossa olisi kyse tästä. Valitettavasti joudun kuitenkin epäilemään, etteivät järjestöt sittenkään ole tullet omalle linjalleni, vaan hakevat toiminnalleen tuplajättipottia. Eli sitä, että niiden toimintaa rahoitettaisiin entiseen tapaan kehitysmaissa ja uusilla rahavaroilla myös länsimaissa.

Toisin sanoen arvelen avustusjärjestöjen kannanoton taustalla olevan pyrkimyksen niiden parissa toimivien hyväksi menevien maailmanparannusvarojen lisäämiseksi. Siten vaatimuksen sisältönä lienee ennemminkin uusien varojen osoittaminen pakolaisten auttamiseen kuin ns. pakolaisbisneksen lopettaminen.

Käsitystäni tukee se, etten ole havainnut yhdenkään ns. avustusjärjestön vaativan pakolaisbisneksen lopettamista. Pikemminkin päin vastoin.

Tässä yhteydessä on siis vain pidettävä pää kylmänä ja muistettava, ettei hullu ole se, joka pyytää, vaan se joka maksaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kehitysavun leikkaaminen ei ole Suomen (tai ainakaan Kepan) etu
Sirpa Paatero pahana humanitaaristen kriisien puolesta
800 euron jokavuotinen tulonsiirto lapsiperheiltä kehitysapu-apparaatille tyydyttää suomalaisia

Jesse Torniainen ja Otanmäen turvapaikanhakijat ovat saaneet tuomionsa

Paljon huomiota herättänyt väkivallanteko Helsingin asema-aukiolla on saanut käräjäoikeuden päätöksen. Sen mukaan Jesse Eppu Oskari Torniaisen syyllistyi törkeään pahoinpitelyyn ja sai kahden vuoden vankeusrangaistuksen. Lisäksi Torniainen tuomittiin korvaamaan vastapuolen oikeuskulut.

Oikeus siis hylkäsi syytteen törkeästä kuolemantuottamuksesta ja katsoi, ettei uhrin menehtymisen ole näytetty olleen rikosoikeudellisessa syy-yhteydessä Torniaisen syyksi luettuun pahoinpitelyrikokseen. Siten myös korvausvaatimus kuolemantuottamuksesta hylättiin.

Torniaisella on pitkä rikoshistoria, jonka perusteella hänen tuomionsa oli puoli vuotta vastaavia "normaalitapauksia" kovempi. Sen sijaan rasistista motiivia Torniaisella ei oikeuden mukaan ollut.

Asema-aukion tapaus liitettiin heti tapahtuman jälkeen Otanmäen maahanmuuttajien tekemään ryöstön, jonka yhteydessä uhri sai kuolettavat vammat. Tapausten käsittely samassa yhteydessä ei ollut Helsingin Sanomien mukaan asiallista.

Tätä taustaa vasten on mielenkiintoista muistaa, että myös Otanmäen tapaus on käsitelty oikeudessa. Turvapaikanhakijat saivat 10 vuoden ja 10 kuukauden (Ali Qasim Hammood Beni Zaid) sekä kuuden vuoden (Ahmed Hussein Ali Ali) vankeusrangaistukset törkeästä kuolemantuottamuksesta. Myös heillä oli pitkä rikoshistoria, joka vaikutti tuomion pituuteen.

Tuomioiden perusteella kahden tapauksen toisiinsa liittäminen ei tosiaankaan ollut asiallista, sillä Otanmäen tapaus oli merkittävästi vakavampi ja siihen liittyvien tekijöiden käsittelyn olisi tullut saada julkisuudessa paljon enemmän palstatilaa kuin Helsingin tapahtumat. Pääasia kuitenkin, että molempien tapausten rikolliset on nyt tuomittu lain mukaisiin tuomioihin.

Itse en kaipaa heistä ketään enää koskaan vapaalle jalalle, koska tuomittujen henkilöhistoriat osoittavat jo nykyisellään täydellistä kyvyttömyyttä sopeutua yhteiskuntaan. Laki on kuitenkin niin kuin se on kirjoitettu ja oikeusvaltiossa sitä tulee noudattaa.

Tässä yhteydessä suomalaisten kannalta on onnellista, että Otanmäen tekoihin syyllistyneet tuskin saavat jäädä Suomeen tuomion kärsittyään. Sen sijaan Torniainen tulee olemaan suomalaisille vaaraksi jälleen vapauduttuaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Minkälainen on tunisialainen ongelmanuori?
Nimet peliin
Islamilainen maahanmuutto muokkaa länsimaiden politiikkaa

Gallupdemokratiaa

Käytössä on kaksi tuoretta kuntavaalien puoluekannatusta mittaava arviota: Alman ja Ylen tilaamat mielipidetiedustelut. Katsotaanpa siis mitä ne sanovat Suomen poliittisesta tilanteesta.

Otsikkotasolla Alma kertoo SDP:n marssivan kohti kuntavaalien voittoa. Yle taas otsikoi Kokoomuksen saaneen rattaisiinsa soraa ja SDP:n ja Keskustan olevan karkumatkalla.

SDP:n kannatus on Alman mukaan 20,1 prosenttia kun Yle mittasi samalle puolueelle 21,2 prosentin kannatuksen. Keskusta ja Kokoomus saavat vastaavasti luvut 19,5 prosenttia ja 20,3 prosenttia sekä 17,1 ja 17,4 prosenttia.

Isoimpien puolueiden järjestys on siis sama, mutta Yle näyttäisi tarjoavan kaikille kolmelle korkeampaa kannatusta kuin Alma. Yhteenlaskettuna kolmen suuren kannatus oli Ylen mukaan 2,2 prosenttiyksikköä suurempi kuin Almalla, mitä voi pitää kohtuullisen suurena erona ottaen huomioon, että nyt puhutaan reilusti yli 50 prosentista vastauksia.

Varsinainen yllätys kohdistui kuitenkin seuraaviin - nykykannatukseltaan keskisuuriin - puolueisiin. Alman mukaan Perussuomalaisilla olisi 11,6 prosentin kannatus kun taas Yle mittautti heille vain 9,4 prosentin kannatuksen. Vastaavasti Vihreille Alma mittautti kannatukseksi 11,2 prosenttia kun Yle päätyi hulppeaan 13,3 prosenttiin.

Eroa molemmissa tapauksissa on yli kaksi prosenttiyksikköä. Ja kuinka sattuikaan: erot näyttäisivät tukevan vahvasti yhtiöiden toimittajien kirjoittelun poliittisia painotuksia, sillä eihän liene mikään salaisuus, että Ylessä juuri Vihreät on ollut toimituskunnan suosiossa ja Perussuomalaiset sen hampaissa. Alman uutisointi on ollut tässä suhteessa jonkin verran neutraalimpaa.

Pienpuolueiden osalta gallupit ovat lähtökohtaisesti äärimmäisen epäluotettavia. Vasemmistoliitolle, RKP:lle ja Kristillisdemokraateille mittaukset antavat kuitenkin tulokseksi Alma ensin mainittuna 8,8 ja 7,6, 4,5 ja 4,9 sekä 3,7 ja 3,6 prosenttiyksikköä. On suorastaan hämmästyttävää kuinka tarkasti kahden mielipidetiedustelun kannatusarviot osuvat näiden osalta yksiin.

En väitä, että Almassa tai Ylessä olisi sorkittu kannatusmittausten alkuperäisdataa. Toisaalta on tiedossa, ettei kansalaisille juurikaan uutisoida alkuperäisiä numeroita, vaan erilaisin kertoimin tuotettuja kannatusennusteita. Juuri tällä hetkellä on todennäköistä, että Ylen rahoittamassa kyselyssä korjauskertoimet suosivat Alman käyttämiä enemmän Virheitä ja painavat alas Perussuomalaisia.

Näissäkin gallupissa oleellisin seikka on kuitenkin se, että kyselyyn vastaajista valtavan suuri osa jätti kertomatta näkemyksensä. Alman kyselyssä vastaamatta jätti 29,4 prosenttia ihmisistä ja Ylen tutkimuksessa peräti 42,4 prosenttia.

Ero on tässä asiassa suorastaan hulppea ja alleviivaa tehtyjen kyselyiden epävarmuutta. Tarkan tiedon saamiseksi on siis odotettava ensi huhtikuun 9. päivää, jolloin käytettävissä on varsinainen äänestystulos. Sen jälkeen on syytä jättää pulinat pois, jättää valituille kuntapäättäjille työrauha sekä siirtää katse kohti seuraavia vaaleja.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS:n otsikointi vaikuttaa jälleen tarkoitushakuiselta
Synnyttikö USA:n alhainen äänestysaktiivisuus törky-Trumpin?
Professorin vaaliennuste 2015

Tuliko susi vai kruununjalokivi?

Suomi sai sitten uuden Sote-ratkaisun. Ihmisten valinnanvapaus lisääntyy ainakin teoriassa ja terveysalan yritysten bisnesmahdollisuudet kasvavat. Jälkimmäisiltä tosin odotetaan myös tehokkuuden lisäämistä ja sitä kautta asiakaskohtaisen kustannustason laskemista. Laskun kuittaa joka tapauksessa pääosin veronmaksaja, mutta osaltaan myös asiakas.

Kuten aina uusien päätösten jälkeen, hallitus kehui ja oppositio haukkui ratkaisua. Hallituspuolueista erityisesti Kokoomuksessa tuntui hyvältä. Niin voisi päätellä ainakin siitä kuinka ministeri Paula Risikko (kok) asian muotoili: "kuin joululahjan olisi saanut etukäteen".

Opposition ensimmäisistä reaktioista on kuulunut sekä asiallista kritiikkiä, että kaikuja punaiselta 1970-luvulta. Jälkimmäisen puki sanoiksi Li Andersson (vas), jonka mukaan uudistus on "ennen kaikkea joululahja isoille terveysfirmoille" - ikään kuin sosialistinen tulonjakopolitiikka olisi palvelujen toimivuutta ja hintaa tärkeämpi kysymys.

Uudistuksen todellisia vaikutuksia tietää tuskin kukaan. Se voi osoittautua sudeksi tai sitten kruununjalokiveksi. Jälkimmäiseksi se muodostuu, mikäli palvelut paranevat ilman kustannustason nousua, kustannukset laskevat ilman palvelutason heikkenemistä tai palvelut paranevat kustannusten samalla laskiessa.

Sudeksi uudistus osoittautuu mikäli palvelutaso heikkenee tai sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset nousevat. Suomessa ei ole varaa kumpaankaan. Emäsusi saatiin jos sekä kustannustaso nousee että palvelutaso laskee. 

Todennäköistä on, ettei uudistus vaikuta palveluihin samalla tavalla kaikkialla. Ehkäpä joillain seuduilla kaikki menee hyvin, kun taas toisaalla syntyy paljon ongelmia. Ja paikoin ei luultavasti tapahdu käytännössä oikeastaan mitään.

Niinpä kokonaisuus ratkaisee. Jääkäämme siis odottelemaan mitä tuleman pitää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Pitäisikö yhteiskunnan tukea lasten rokottamista?

Hoitovirheiden karsintaa hölmöläisten keinoilla

HIV, matkailu ja nuhakuume

Ruotsin Kokoomus katuu - mutta miten korjata tehdyt virheet?

Ruotsissa ovat Kokoomuksen merkkihenkilöt todenneet joukolla sen, minkä me suomalaiset olemme tienneet jo pitkään. Helsingin Sanomien otsikon mukaisesti "Ruotsissa alkoi katumusharjoitusten aika – avoin maahanmuuttolinja oli virhe".

HS:n sivuilla asiasta kirjoittaneen Elina Kervisen mukaan tilinteko kertoo selvästä ilmapiirin muutoksesta Ruotsissa suuren turvapaikanhakijamäärän seurauksena. Poliitikkojen mieli on hänen mukaansa muuttunut siksi, että tilanne on uusi ja kuntien paine kova.

Kervisen mukaan taustalla lienee myös puoluepoliittinen taktiikka. Maahanmuuttovastaiset Ruotsidemokraatit ovat vieneet juuri kokoomuksen ääniä. Siksi uutta linjaa on nyt korostettava.

Kervinen lienee oikeassa sikäli, että ehkäpä puoluepoliittinen kilpailu on tosissaan Kokoomuksen uuden ja uljaan poliittisen retoriikan välitön syy. Sen sijaan hän ei puhu muutoksen perimmäisistä syistä, vaan piilottaa ne huolellisesti vaikenemalla.

Todelliset syyt selviävät googlaamalla sanoja Rosengård, Rinkeby tai Tensta. Ellei sitten halua etsiskellä tilastoista seksuaali- ja väkivaltarikosten kehitystä, koulujen välisiä eroja tai vuokra-asuntotilanteen muutoksia.

Kervisen kirjoituksen mielenkiintoisin virke tulee aivan lopussa ja kertoo osaltaan siitä maailmanparannuksen käsittämättömästä voimasta, joka kaikesta huolimatta elää edelleen länsinaapurissa. Kervisen sanoin: "toinen [Ruotsi] korostaa, että Reinfeldtin linjaa tulisi katumisen sijaan pitää arvossa: Ruotsi menestyi taloudellisesti ja kantoi samalla pitkään suuren vastuun ihmisten hädästä, kun muut Euroopassa sulkivat oviaan".

Täällä itäisessä naapurissa voimme tietenkin olla joko vahingoniloisia tai sääliviä. Keskeinen lähitulevaisuuden seuraamiskohde länsinaapurin osalta on joka tapauksessa siinä, kuinka Ruotsi pystyy korjaamaan tekemänsä virheet. Vai pystyykö lainkaan? Tai haluaako edes?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsi on hiekkalaatikon ressukka
Suomen ja Ruotsin raiskaustilastot rikkovat ennakkoluuloja
Ruotsiin maahanmuuttovaalit, entä Suomeen?

HS isänmaallisuuden jalanjäljillä

Itsenäinen Suomi täyttää tänään 99 vuotta. Juhlapäivän kunniaksi on Helsingin Sanomat julkaissut itsenäisyyttä ja isänmaallisuutta pohdiskelevia mielipidekirjoituksia. Kokoelma on varsin mielenkiintoinen.

Ensimmäinen mielipidekirjoitus julkaistiin pääkirjoitussivulla. Siis anonyymin päätoimittajan kynän jäljiltä.

Kirjoituksessa nostettiin esille jo ensi vuoden 100-vuotisjuhlat, joiden tapahtumat koostuvat anonyymin päätoimittajan mukaan mm. taidenäyttelyistä, luistelutapahtumasta, Tom of Finland -musikaalista, lasten lintubongauksesta ja presidentin matkailusta.

Jutussa kerrattiin myös maamme menestysaskelia itsenäisyyden aikana ja toivottiin kansalta erilaisuuden hyväksymistä ja sitä kautta yhtenäisyyttä. Lopuksi kiinnitettiin huomiota koulutettujen suomalaisten lisääntyneeseen maastamuuttoon.

Tuo viimeiseksi mainittu huolenaihe lienee seurausta Suomen pitkään jatkuneista taloudellisista vaikeuksista. Esimerkiksi tutkimusrahoitusta on supistettu ja sen myötä määräaikaisin työsopimuksin tähän asti selvinneiden tutkijoiden asema on käynyt vaikeaksi vakinaisten työsuhteiden vähenemisen seurauksena. Koska tutkimus on kansainvälistä toimintaa, on heidän kuitenkin muita suomalaisia helpompi löytää työtä maailmalta.

Ongelmaa on vielä pahentanut se, ettei heikosti kannattava teollisuutemmekaan ole pystynyt rekrytoimaan heitä. Sama ongelma on edessään monilla vastavalmistuneilla nuorilla. Niinpä heistäkin monet ovat kielitaitoisina ja kansainvälisyydestä kiinnostuneina päättäneet hakeutua parempien työmarkkinoiden perään.

Kun maan talous on nyt kuitenkin kaikesta päätelleen nousemassa, paranee myös korkeasti koulutetun työvoiman asema nopeasti. Huoleen on siis syytä, mutta synkistelyyn ei ole aihetta, koska valoa on jo näkyvissä. Ja sen myötä myös Suomen houkuttelevuus korkeasti koulutettujen työmarkkinana on paranemassa.

* * *

Toisessa itsenäisyyteen liittyvässä mielipidekirjoituksessa ovat äänessä yhdeksäsluokkalaiset. Kirjoitus on muiden koululaisten kirjoitelmien tapaan peilikuva koulumme asenneopetuksesta. Suomen erinomaisuutta hehkutetaan ja suomalaisuuden syvintä olemusta pohditaan. Kieli on ällistyttävän erinomaista ja monimutkaista yhdeksäsluokkalaisten kirjoittamaksi - itse en olisi keskikoulun lopulla pystynyt läheskään samaan.

Erityisesti koulun monikulttuurisuusopetus näyttäisi menneen hienosti läpi. Vai mitä pitäisi ajatella seuraavasta tekstinpätkästä.

"Osittainen syy suomalaisten ennakkoluuloihin ulko­maalaisia kohtaan on media, jossa usein on vain kielteisiä piirteitä ulkomaalaisista. Koska media suurentelee näitä asioita, on entistä tärkeämpää, että koulumme ja muut yhtei­söt, joihin kuulumme, korostavat kaikkien tasa-arvoisuutta."

Avoimeksi jäi puhuivatko lapset ns. valtamediasta, valemediasta vai suorastaan sosiaalisesta mediasta. Itse en ole huomannut ainakaan suomalaisen valtamedian korostaneen maahanmuuttajiin liittyviä ongelmia - pikemminkin se on salaillut niitä.

* * *

Kolmanneksi vaadittiin Suomeen oman historiansa museota. Ehkä sellainen olisi tosiaankin paikallaan kun maamme täyttää ensi vuonna pyöreitä vuosia.

Neljänneksi saimme luettavaksemme saksalaisen maahanmuuttajan valituksen siitä, kuinka Suomessa yritykset käyttävät mainonnassa hyväkseen suomalaisuutta. Muistan lukeneeni samansisältöisen vuodatuksen aiemminkin. Lieneekö sitten kirjoittaja ollut sama.

Oli sama tai ei, niin voin vakuuttaa saksalaistaustaiselle naiselle, että hän voi hyödyntää kaikkia niitä tuotteita, joiden menekkiä mainosmiehet yrittävät parantaa vetoamalla suomalaisuuteen. Jos ja kun hän tekee niin, olen siitä pelkästään tyytyväinen, sillä osoittaahan se osaltaan hänen tuntevan itsensä suomalaistuneeksi suomalaisten joukossa.

Mainosmiesten tekstien ylitulkitseminen sen sijaan osoittaa pelkästään olkiukkojen rakentelutaipumusta ja älyllistä epärehellisyyttä.

* * *

Viides kirjoittaja onkin sitten ottanut asiakseen määritellä mitä on oikea isänmaallisuus. Kirjoittajan mukaan "oikeaa isänmaallisuutta on katsoa tulevaisuuteen". Sanatarkasti tulkiten olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä.

Sen sijaan jäin hämmästelemään kirjoittajan edellä mainittuun johtopäätökseen vienyttä logiikkaa. Kirjoitus on kuin kooste humanitaariseen maahanmuuttoon kritiikittömästi suhtautuvien loogisista häränpyllyistä.

Koko teksti alkaa sillä, että maahamme muuttamista ei pitäisi rajoittaa tai edes valvoa lainkaan, koska "Suomen ­teollistumisen historia on myös maahanmuuton historiaa. Monet osaajat ja pääoma tulivat ulkopuolelta."

Niinpä niin. Valitettavaksi kirjoittaja ei ilmeisesti ole tullut ajatelleeksi, onko kaikilla maahanmuuttajilla sellaista osaamista, jonka avulla he voisivat elättää edes itsensä. Tai minkälaisia pääomia parempaa elintasoa hakevat kehitysmaalaiset tuovat mukanaan teollisuusyritysten perustamista varten.

Koomisuuden huippua edustaa kirjoittajan lausahdus, jonka mukaan "maailmassa on seitsemän miljardia ihmistä, meitä suomalaisia on viisi miljoonaa. Nämä sopimukset ovat myös meidän turvamme." Lausahduksen musta komiikka ei tarvinne selitystä.

Loput kirjoituksesta käytetään nationalististen ääriryhmien ajattelun tuomitsemiseen. En tiedä onko kuvatun kaltaisia ryhmiä edes olemassa, mutta todetaan nyt tässä kuitenkin, ettei ylivoimaisesti suurin osa suomalaisista eikä yksikään eduskuntapuolue halua sulkea Suomen rajoja eikä maamme käpertyvän itseensä.

Sen sijaan Suomen halutaan huolehtivan nykyisen väestönsä tulevaisuudesta niillä keinoin, jotka itsenäisyys suo. Joissain asioissa se tarkoittaa ulkomaalaisten rekrytoimista, toisissa kansainvälisen pääoman houkuttelemista ja kolmansissa humanitaarisen avun oikeudenmukaista mitoittamista omiin mahdollisuuksiimme.

Tuon viimeisen osalta on todettava, ettei alle yksi promille maailman väestöstä voi mitenkään pelastaa koko maailmaa. Kirjoittajan omin sanoin: "maailmassa on seitsemän miljardia ihmistä, meitä suomalaisia on viisi miljoonaa".

Koska maailmassa on pelkästään pakolaisia on noin 65 miljoonaa (siis 13 kertaa viisi miljoonaa), ei meillä ole mitenkään mahdollisuuksia huolehtia heistä omassa maassamme. Siksi oikeaa isänmaallisuutta on pyrkiä ratkaisemaan maailman kriisipesäkkeiden ongelmia paikan päällä ja auttaa hädänalaisia ihmisiä heidän omissa kotimaissaan tai niiden lähistöllä.

Erityisen hyödyllistä olisi kriisien ennaltaehkäisy. Siis kehitysmaiden naisten kouluttaminen ja syntyvyyden sääntelyn sitominen kehitysapuun. Näillä toimilla voitaisiin ratkoa ongelmia pitkälle tulevaisuuteen.

Olisiko siis sittenkin niin, että oikeaa isänmaallisuutta on järjen käyttäminen ongelmien ratkaisemiseksi ja hyvinvoinnin tuottamiseksi niin koti- kuin ulkomaillakin?

Näillä sanoin toivotan arvoisalle lukijalleni hyvää itsenäisyyspäivää!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Me ollaan sankareita kaikki
Suora valta itsenäisen Suomen itsenäisille kansalaisille
Kiakkovieraat ja itsenäisyys

Onko oikeus väkivaltaan Suomessa suurempi kuin oikeus turvallisuuteen?

Lauantai-ilta Imatralla päättyi kolmoismurhaan. Tekijänä oli aiemminkin väkivaltarikoksiin syyllistynyt kantasuomalainen nuori mies. Uhreiksi joutuivat paikallispolitiikan voimahahmo ja kaksi muuta naista. Vilpittömät surunvalitteluni uhrien omaisille ja lähipiireille.

Tapot ja murhat ovat Suomessa onneksi melko harvinaisia: tänä vuonna niitä oli syyskuun loppuun mennessä tullut poliisin tietoon yhteensä 59 kappaletta. Se tarkoittaa noin kuutta hengenriistoa kuukaudessa.

Vaikka hengenmenon riski rikoksen uhrina on tosiasiassa hyvin matala, kuusi väkivaltaista kuolemaa kuukaudessa ei ole kunniaksi suomalaisille. Toisaalta se osoittaa kuluneen viikonlopun olleen tässä suhteessa poikkeuksellisen synkkä, sillä siinä kuitattiin yhdellä kertaa kahden viikonlopun tilastollinen saldo.

Vertailukohtaa voidaan hakea läntisestä naapurista. Siellä ovat saaneet paljon palstatilaa maahanmuuttajajengien keskinäiset ja tappavat välienselvittelyt, joten onko tilanne naapurissa kehnompi kuin meillä?

Katsotaan siis ruotsalaisten murha- ja tappotilastoja. Niiden mukaan naapurimaassa kuoli vuonna 2015 väkivaltaisesti yhteensä 112 henkilöä. Se on kuukautta kohti 42 prosenttia enemmän kuin Suomessa tammi-syyskuussa 2016.

Toisaalta Ruotsin vuoden 2014 9,7 miljoonan hengen väkilukuun suhteutettuna väkivaltaisten kuolemien määrä oli noin 20 prosenttia vähemmän kuin Suomessa. Maahanmuutto ei siis ole ainakaan vielä tehnyt Ruotsista Suomea hengenvaarallisempaa paikkaa asua.

Meillä suomalaisilla on siis syytä katsoa peiliin ja pohtia mitä voimme tehdä vähentääksemme Suomessa tapahtuvien väkivallantekojen määriä. Alkoholismin vähentämisellä saadaan humalanhuuruisten kuolemien määriä varmasti laskemaan, mutta nyt Imatralla nähtyjen tapausten vähentäminen on vaikeampaa.

Miten voitaisiin puuttua luonteeltaan väkivaltaisten ihmisten tekemiin murhiin? Olen aiemmin kirjoittanut ainakin yhdestä Imatran tragediaa vastaavasta tapauksesta eli Porvoon MacDonaldsin murhasta, jossa romanimies tappoi toisen jonottajan.

Sitä ja tämänkertaista Imatran tapausta yhdistää tekijöiden väkivaltatausta. Niinpä on syytä toistaa tuolloinen ajatukseni kärsimysten määrän minimoinnista.

"Jos tietyn tyyppisen rikoksen takia vankilaan joutuneilla henkilöillä on rikoksen uusiessaan keskimäärin yksi uhri, voitaisiin tästä rikostyypistä tuomitut päästää vapaaksi vain, mikäli heidän tilastollinen riskinsä uusia teko on alle puolet. Jos taas tietynlaisen rikoksen tehneiden uusiessa rikoksen uhriluku on keskimäärin kaksi, voitaisiin kyseisen rikostyypin tehneitä vapauttaa vankilasta vain, mikäli uusijoita on tilastojen mukaan vain kolmannes vapautetuista. Ja niin edelleen...

Edellä kuvaamallani logiikalla oikeuslaitoksemme minimoisi yhteiskunnassamme tapahtuvien vakavien ihmisoikeusloukkausten määrän tuomitsemalla esimerkiksi murhaajat ja raiskaajat pysyvästi kiven sisään. Ilman mahdollisuutta vapauteen."

Edelle kirjaamaani ajatusta voi verrata siihen oikeusministeriön mietinnön tietoon, että "vuosina 2003–2009 henkirikoksiin syyllistyneistä miehistä 55 prosenttia oli tuomittu aiemmista henki- tai pahoinpitelyrikoksesta edeltävien kymmenen vuoden aikana ainakin kerran, 37 prosenttia oli ollut aikaisemmin vankilassa."

Toisin sanoen, pyydän arvoisaa lukijaani ja Suomen hallitusta ja eduskuntaa pohtimaan keskuudessaan tarkoittaako vakavaan väkivaltarikokseen syyllistyneen henkilön päästäminen vapaaksi eristyksestä hänen oikeuksiensa nostamista korkeammalle kuin nuhteettomasti käyttäytyvien kansalaisten oikeus elää ilman väkivallan uhkaa? Ja jos näin on, tulisiko asialle tehdä jotain? Edes käydä yhteiskunnallista keskustelua?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Murha-aalto herättää keskustelua USA:ssa
Abdikadirin kohtalo lienee pelkästään hänen oman hyvän tahtonsa varassa
Väkivaltarikollisten ja muiden ihmisoikeuksista