Suomalaismedioita lukiessa tai hallituksen ministereitä kuunnellessa voisi kuvitella, että maamme on jonkinlainen punavihreä demokratia, joka tahtoo oman kansansa hyvinvoinnin uhraamalla pelastaa niin kehitysmaat, elintasopakolaiset, taloutensa sotkeneet vanhat kulttuurikansat, monenmoiset luonnonelävät kuin ilmastonkin. Nyt kuitenkin näyttää, ettei asia sittenkään ole aivan niin yksioikoinen.
Tästä antoi viitteitä muutamakin tuore uutinen. Niistä ensimmäinen oli tieto siitä, että kansalaisaloite polttoaineiden hinnan alentamiseksi keräsi hiukan yli vuorokaudessa tarvittavan nimimäärän päästäkseen eduskunnan käsittelyyn. Tätä kirjoitettaessa eli kahden vuorokauden kohdalla allekirjoittajia on jo yli 67 359 ja määrä kasvaa ripeästi.
Nähtäväksi jää, tuleeko kansalaisaloitteesta kaikkien aikojen eniten kannatettu. Kävi näin tai ei, on sen jo nyt saama suosio painava osoitus maan poliittisille päättäjille - ja erityisesti Sanna Marinin (sd) hallitukselle - siitä, ettei ihmisten perustarpeita voi verottaa loputtomiin edes maailmanparantamisen varjolla.
Toinen viite siihen, etteivät ainakaan kaikki suomalaiset sittenkään ole täysin valmiita punavihreyteen saatiin mielipidekirjoituksesta, jossa professori Olli Dahl moitti Suomen ilmastopaneelia, koska sen "vaatimukset Suomen metsien suojelusta ja niiden käyttämisestä vain hiilinieluina ovat kestävän kehityksen taloudellisten ja sosiaalisten ulottuvuuksien vastaisia ja korostavat vain ympäristöulottuvuutta". Kirjoitus kannattaa lukea kokonaisuudessaan, sillä se osoittaa faktoihin perustuen punavihreän ilmastopaneelin ajaman metsäpolitiikan yksisilmäisyyden ellei peräti mielipuolisuuden.
Kolmas viite suomalaisten punavihreyttä kohtaan tuntemasta vastenmielisyydestä saatiin uunituoreesta Helsingin sanomien gallupista. Sen mukaan vihervasemmiston (SDP + Vihreät + Vasemmistoliitto) kannatus oli pudonnut jo 37,6 prosenttiin.
Kansalaisten kyllästymistä alleviivasi lisäksi se, että maan suosituimmaksi puolueeksi oli noussut punavihreyden vastapoolina pidetty Perussuomalaiset, jonka kannatusero SDP:hen oli kasvanut prosenttiyksikköön. Nähtäväksi jää, kuinka suureksi ero kasvaa kunnallisvaaleihin mennessä.
Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että suomalaisten ehdoton enemmistö on sittenkin tervejärkistä joukkoa, joka kyllä saattaa erehtyä tekemään typeriä poliittisia valintoja vaalilupausten tai muun propagandan uhrina, mutta joka ennemmin tai myöhemmin herää huomaamaan tehtyjen valintojen heidän oman elämänsä ja tasapainoisen kestävän kehityksen kannalta tuhoisat seuraukset.
Lopuksi todettakoon, että tämän kirjoituksen valmiiksi saatuani, oli alussa mainitun kansalaisaloitteen allekirjoittanut 68 041 suomalaista.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Markkinatalouden kannattajat eivät ole arvoliberaaleja
Suomalaiset ovat lähes immuuneja huuhaalle
Vihreä aate johtaa harmaaseen ja masentavaan tulevaisuuteen
Tekstit
