Jo toinen Ylen toimittaja ilmoittautui rasistis-sovinistiseksi

Eilinen uutinen kertoi, että toimittaja Maryan Abdulkarim jättää Ylen aamu-tv:n Jälkiviisaat-raadin lähes kuuden vuoden jälkeen. Syyksi hän ilmoitti sen, että entinen ulkoministeri Timo Soini liittyy raadin jäseneksi: entisen perussuomalaisen arvot ovat kuulemma Abdulkarimille liikaa. 

Hänen mukaansa "se, että istun samassa tilassa Soinin kanssa, saattaisi antaa kuvan, että olen OK hänen toimintansa kanssa". Tämä on poikkeuksellisen merkittävä kommentti maahanmuuttajataustaiselta henkilöltä, jota on pidetty hyvin yhteiskuntaamme sopeutuneena. 

Annettu peruste nimittäin osoittaa, ettei Abdulkarim ymmärrä mitään suomalaisesta kulttuurista. Tai niistä syistä, miksi yhteiskunta on täällä ihmisille niin paljon parempi kuin siellä, missä hänen juurensa ovat. 

Tarkoitan sitä, että viimeistään Lapuan liikkeen kukistumisen jälkeen ihmisillä on ollut sananvapaus, jota kunnioitetaan silloinkin, kun itse ollaan eri mieltä. Sanonnan mukaan "asiat riitelevät, eivät ihmiset".

Tämän arvon sijasta Abdulkarim haluaa eristäytyä itsensä kanssa erimielisistä henkilöistä. Tämä on ajatusmalli, jota noudattamalla yhteiskuntaan luodaan pitkällä aikavälillä polarisaation kierre, joka puhkeaa ennemmin tai myöhemmin väkivaltaisesti. 

Toki Abdulkarim on jo aiemminkin osoittanut kyvyttömyytensä ymmärtää moniarvoista yhteiskuntaa. Tämä ilmenee esimerkiksi siinä, että hän on ollut perustamassa ihmisiä synnynnäisten ominaisuuksien perusteella luokittelevaa rasistis-sovinistista Feminististä puoluetta. 

Nyt kuulluilla perusteilla myös Abdulkarim liittyi siihen maahanmuuttajanaisten joukkoon, jonka suvaitsemattomuudesta meille antoi esimerkin toinen maahanmuuttajataustainen toimittaja Renaz Ebrahimi. Kuten muistamme, tämä hyödynsi Ylen ohjelmaa oman performanssinsa esittämiseen ottaen uhrikseen pahaa aavistamattoman Esko Valtaojan, jota oli pyydetty mukaan keskustelemaan yhteiskunnassa esiintyvästä rasismista. 

Näyttääkin siltä, että Yleisradio on epäonnistunut pahasti rekrytointipolitiikassaan. Syynä siihen toivon olleen hyvä pyrkimys työllistää maahanmuuttajanaisia toimittajiksi ja sitä kautta edistää toimivan monikulttuurisen yhteiskunnan syntymistä. Tämä osoittautui kuitenkin virhearvioksi, koska kaksi Ylen maahanmuuttajarekryyteistä on osoittautunut tehtäväänsä täysin sopimattomiksi. 

Onhan yksi tärkeimmistä toimittajan tehtävistä olla yhteydessä monenlaisten ihmisten kanssa - myös sellaisten, jotka tuntuvat vastenmielisiltä. Ja juuri tätä eivät Abdulkarim tai Ebrahimi ole halunneet tehdä. 

Nyt nähdyn tilanteen - ja erityisesti niille annettujen perustelujen - edessä on myös verorahoitteisen mediamme syytä harrastaa vakavalla mielellä itsetarkastelua. Eli jos positiivinen syrjintä johtaa sovinistis-rasistisen käytöksen normalisoitumiseen, olisiko tulevaisuuden rekrytointitilanteissa syytä tehdä ihmisten palkkauspäätökset puhtaasti hakijoiden henkilökohtaisen osaamisen ja kykyjen perusteella. Sen sijaan, että niiden edelle asetetaan ihmisten synnynnäisiä ominaisuuksia?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Henkilökohtaisesti sinulle, Renaz Ebrahimi
Feministisiä mielenterveysongelmia
Sanoma Oy islamistien asialla

Ilmastonmuutoksen torjunta on kallista riskipeliä

Eilinen päivä jäi tämän blogin historiaan. Näin siksi, että sillä oli lukukertoja enemmän kuin kertaakaan aiemmin. Professorin ajatuksia avattiin peräti 11 209 kertaa. 

Kiitos ennätyksestä kuuluu teidän - arvoisat lukijani - lisäksi epäilemättä myös Renaz Ebrahimille, jonka toivon selviävän performanssinsa megalomaaniseksi kasvaneesta jälkipyykistä ilman suurempia vaurioita. 

* * *

Näiden kiitosten ja toivomuksen jälkeen on syytä palata tavanomaisempiin ajatuksiin eli talous- ja ilmastonmuutospolitiikkaan. 

Näin siksi, että Taloustutkimuksen mukaan koronapandemian jälkeisestä voimakkaasta talouskasvusta, energiavarastojen alhaisesta tasosta ja päästöoikeuksien hinnannoususta seuraava energian kallistuminen kasvattaa suomalaisten kotitalouksien menoja noin 1,6 miljardilla eurolla ensi vuonna. Kotitalouksien ostovoima vähenee keskimäärin 1,6 prosenttia, joten tulevat palkankorotukset vain kompensoivat energialaskun kasvun.

Suomen inflaatio on viimeisimmän tiedon mukaan noin 3,2 prosenttia. Mikäli taloustutkimuksen arvio pitää paikkansa ja inflaatio pysyy nykyisellä tasolla, tavallisen työtä tekevän ihmisen palkalla saa tulevien palkankorostusten jälkeen energian hinnan kuittaamisen jälkeen noin 1,6 prosenttia vähemmän kuin kuluvana vuonna. 

Siten elinkeinoelämää pystyssä pitävistä tekijöistä kotimainen ostovoima pienenee, mikä heijastuu monenlaisiin asioihin valtion ja kuntien tuloista ja menoista aina yritysten kannattavuuteen ja tarjolla olevaan työn määrään - ellei sitten vientiteollisuutemme kuittaa omalla kasvullaan kotimaisen kysynnän laskua. Tai valtio lisää entisestään yhteistä velkataakkaamme jakaakseen rahaa kansalle.

Tämä kaikki on vain alkusoittoa, mikäli Suomi pitää kiinni maailman nopeimmasta hiilineutraalisuustavoitteestaan. Ja miksi ei pitäisi, kun hallituksessa istuvat juuri ne, jotka sitä ajavat. 

Tavoitteenahan on pakottaa elinkeinoelämämme uudistumaan ilmastopaineen alla siten, että sen tuotekehitys tuottaa muita maailman maita nopeammin ilmastoratkaisuja, joita sitten myydään kovaan hintaan maailmalle. Tämä on luonnollisesti toivottavaa, mutta koska kiirehtimällä tapaa tulla vain ns. kusipäisiä lapsia, on todennäköistä, etteivät kaikkien yritystemme tuotekehitysponnistelut johda maailmanvalloitukseen. Siitä huolimatta on varmaa, että ellei ponnisteluiden loppusaldo jää negatiiviseksi, se muodostuu positiiviseksi tai ainakin neutraaliksi. 

* * *

Yksi ensimmäisistä ilmastonmuutoksen torjunnan nimissä tehdyistä uusista innovaatioista on ollut hiilikompensaatio. Kuulimme eilen Yleltä, että se on villiä rahastusta, jossa lopputulos saattaa olla hyödytön tai pahimmillaan jopa haitallinen. 

Näin siksi, ettei hiilikauppaan ole sovittu pitäviä sääntöjä eikä kauppatavaran arvoa mitata kunnolla. Lisäksi esimerkiksi metsiin tehtävä kompensaatio saattaa jäädä lyhytaikaiseksi, jos vihreä kulta hakataan. Tosin tässä asiassa Ylen toimittajille on syytä huomauttaa, että siinäkin tapauksessa ainakin varsinainen rakennuspuu säilyttää hiilensä vuosia, vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja. 

Ja muistuttaa heitä myös siitä, että metsilläkin on ikänsä, eivätkä ne säily edes hakkaamattomina ikuisesti. Niinpä niiden sisältämä hiilikin palaa ennemmin tai myöhemmin takaisin ilmaan: joskus jopa nopeammin kuin olisi käynyt puutavarana.

Nämä huomiot eivät kuitenkaan vaikuta hiilikauppaa käyviin toimijoihin juuri nyt. Siksi lienee varmaa, että heistä ainakin osa on liikkeellä vain siksi, että on havainnut ilmastohuolen aiheuttaman paniikin tarjoavan mahdollisuuden kerätä kokoon mahdollisimman nopeasti mahdollisimman paljon tuohta eli rikkautta. Ja sen me heille nähtävästi myös sallimme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmastohyödyt katosivat savuna ilmaan
Rautalankaa ja biohiiliakkuja
Kestävyyden alalajit ovat aina ristiriidassa

Henkilökohtaisesti sinulle, Renaz Ebrahimi

Hyvä Renaz Ebrahimi,

Ylen Sannikka-ohjelmassa 19. 11. osallistuit Esko Valtaojan kanssa äärimmäisen mielenkiintoisesta aiheesta käytyyn keskusteluun. Tuota ohjelmaa on analysoitu jo paljonkin tavallisessa (esimerkki) ja sosiaalisessa mediassa (esimerkki), joten tahdon tällä kirjeellä viestiä sinulle vain muutaman ohjelman katsottuani mieleeni nousseen asian.

Ensinnäkin sain käytöksestäsi sellaisen vaikutelman, ettet sinä joutunut yllättäen turvattomaan tilaan, vaan olit suunnitellut fanaattisen kohtauksesi etukäteen ja odotit vain sopivaa tilaisuutta käynnistääksesi nähdyn performanssin ja saadaksesi sitä kautta julkisuutta mielipiteellesi. Esityksesi oli sinänsä varsin onnistunut, minkä osoittaa jo sekin, että ohjelman juontaja pahoitteli vielä jälkikäteenkin sinun saattamistasi fanaattisen raivon tilaan.  

Toki saatoin saada väärän vaikutelman raivostumisesi syistä. Jos näin on, pyydän anteeksi, mutta siinä tapauksessa sinun on syytä harkita mielenterveyspalveluihin hakeutumista tai ainakin osallistumista käytöksen hallinnan kurssille, sillä nähdyn kaltainen raivostuminen asiallisessa keskustelussa ei ole minkään kriteerin mukaisesti tervettä aikuisen ihmisen käytöstä.

Toiseksi hämmästyin ohjelman lopussa esittämääsi vaatimusta ihmisen synnynäisiin ominaisuuksiin perustuvasta sananvapauden kieltämisestä. Et ehkä itse ole asiaa tarkemmin pohtinut, mutta sellainen vie sinut ja aatetoverisi vähemmän kunniakkaaseen seuraan, johon liittyminen osoittaa näköalan historiattomuutta. 

Esimerkiksi 1930-1940-luvulla Adolf Hitlerin johtamassa Saksassa juutalaisilla ei ollut oikeutta puhua puolestaan tai ainakaan heitä ei kuunneltu. Sen sijaan heidät vietiin kaasukammioon vain, koska heidän esivanhempansa olivat juutalaisia. Tässä asiassa heitä ei auttanut edes juutalaisuuden kieltäminen tai sen kiroaminen. 

Jo hiukan aiemmin oli Venäjän keisarikunnan raunioille syntynyt Neuvostoliitto, jossa Leninin ja myöhemmin Josif Stalinin kommunistit pitivät valtaa. Siellä Stalinin valta vaiensi murhaamalla henkilöt, jotka diktaattorin mielestä uhkasivat hänen valtaansa. Siinäkään prosessissa ei syytetyllä ollut oikeutta puhua tai ainakaan heidän puheestaan ei ollut apua.

Edellä mainittujen fanatismissaan sinua ja aatettasi muistuttavien - mutta toki monin verroin merkittävämpien - historiallisten tapahtumien lisäksi sananvapauden kieltämistä on harrastettu muutenkin. Esimerkiksi Euroopassa tuomittiin ihmisiä keskiajan lopulta 1700-luvulle asti noituudesta. Siinäkään yhteydessä syytettyjen puheilla ei ollut merkitystä, vaan syyllisyyttä selvitettiin kiduttamalla ja kuulemalla muita ihmisiä. 

Myöskään suomalaisilta ei kyselty mielipiteitä 1700-luvun alussa kun heitä vietiin orjiksi Venäjälle ja sieltä edelleen Lähi-itään ja Keski-Aasiaan. Sen sijaan Suomessa ei ole koskaan ole ollut orjina - sinun ihmisluokitteluasi käyttääkseni - ruskeita ihmisiä. 

Kolmanneksi toivon sinulle aikuistumisen mukanaan yleensä tuomaa näkökentän laajentamista yksisilmäisestä fanatismista kohti ihmisten moninaisuutta ymmärtävää ja tosiasioista ponnistavaa objektiivisuutta sekä mielipiteiden moniarvoisuuden ja sananvapauden hyväksymistä. Ja sen myötä hyvää elämää Suomessa, joka maailmanlaajuisessa vertailussa on kerta toisensa jälkeen osoittautunut yhdeksi maailman parhaista paikoista elää. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Sanna Marin ja Juha Kärkkäinen
Vasemmistolainen sanaili vasemmistosta
Esko Valtaoja hämmensi soppaa