Kreikka ja EU-poliitikot

Näyttää käyvän vielä entistäkin paljon selvemmäksi, ettei Kreikkaa voida pelastaa. Sen pitää vain antaa mennä vararikkoon ja pelastaa vaikeuksiin joutuneet pankit tukijamaille tai vakausrahastolle suunnatulla osingonjaolla, jolloin ne siirtyvät osittain EU:n haltuun ja ohjaukseen. Näin taloudellinen riski toteutuu virheinvestointeja tehneille sijoittajille, mutta pankkijärjestelmä ei kaadu.

Itse olen viime aikoina ihmetellyt sitä intoa, mikä motivoi eurooppalaisia talouselämän päättäjiä ja poliitikkoja pidentämään Kreikan kärsimyksiä. Enkä ole keksinyt siihen muuta syytä, kuin että jonkun siitä täytyy hyötyä. Ja paljon.

Ilman muuta suurimpia hyötyjiä näyttäisivät olevan Kreikkaan sijoituksia tehneet sijoittajat, eli erityisesti saksalaisten ja ranskalaisten pankkien omistajat. Heidän hyötynsä tulee siitä, että mitä kauemmaksi Kreikan vararikkoa saadaan siirretyksi, sitä enemmän ne saavat siirrettyä velkojaan veronmaksajien harteille. Olemme jo kuulleet, että EKP:llä on saatavia kymmeniä miljardia, ja summa lienee pikemminkin kasvussa kuin nousussa.

Kaukana ei ole ajatus, että Kreikkaan sijoittaneiden ja toisaalta innokkaimmin Kreikkaan tukia vaativien EU-poliitikkojen väliset taloussuhteet tulisi tutkia. En pitäisi mahdottomana, että sieltä saattaisi löytyä samantapaisia kytköksiä kuin Suomen vaalirahakohun aikana havaittiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tehdään oikein!
Formula-rata Kreikkaan
Poliitikot ja Kreikka