Romaneille parempi tulevaisuus Euroopassa

Helsingin sanomat otti tänään pääkirjoituksessaan kantaa romanien asemaan Euroopassa referoimalla Kreikasta löytyneen vaalean pikkutytön ja Ranskasta karkoitetun koululaisen tapauksia. Pohdinnassan se päätyi siihen, että "tätä ei pidä unohtaa eikä hyväksyä vain siksi, ettei asioihin ole heti ratkaisua" tarkoittaen romanien tilannetta Euroopassa.

Helsingin sanomat puuttuu tärkeään asiaan. Romanien tilanne Euroopassa on järkyttävä, eikä sen säilyminen nykyisellään ole kenenkään etu. Lehti jättää kirjoituksessaan kuitenkin täysin avoimeksi sen, mitä romanien tilanteelle pitäisi tehdä, jos kerran heidän kurjaa tilannettaan ei voi hyväksyä eikä siihen ole heti ratkaisua.

Suomessa on ollut oma romaniväestö satoja vuosia. He elivät pitkään täysin muusta yhteiskunnasta eristettyä leirielämää, kunnes tulivat lopulta puolipakolla asutetuiksi muiden ihmisten yhteyteen. Toisin sanoen yksi heidän perinteisen kulttuurinsa piirre tukahdutettiin pakkotoimin. 

Tulokset romanien asuttamisesta ovat olleet hyviä. He asuvat nykyisin olosuhteissa, jotka eivät juuri poikkea muun väestön elinpiiristä: ainoastaan asuinalueiden varallisuus on muuta väestöä alhaisempi johtuen vuokra-asumisen yleisyydestä. 

Paikalleen asettuminen on kuitenkin johtanut lasten ja nuorten koulunkäyntiin, ja vuosien saatossa myös romanien omat epäilyt koulunkäynnin tarpeellisuudesta ovat heikentyneet. Sen seurauksena yhä useammat nuoret käyvät koulunsa myös loppuun. Kehitys muistuttaa suomalaisen valtaväestön asennemuutosta koulunkäyntiin kansakoulujärjestelmän alkutaipaleella.

Koulun käymisen yleistymisen romanien piirissä voi helposti nähdä johtavan kotimaisen vähemmistömme entistä parempaan integroitumiseen yhteiskuntaan. Onhan selvä, ettei kouluttamattomalla romanilla, sen enempää kuin valkolaisellakaan, ole nykyisenkaltaisessa tietoyhteiskunnassa juurikaan työtehtäviä tarjolla. Tästä syystä romanien vaelluskulttuurin lopettamisen voi nähdä tärkeänä askeleena tiellä romaniheimoon kuuluvien ihmisten täysimittaiseen hyväksymiseen suomalaisessa yhteiskunnassa.

Kun tarkastellaan romanien työnsaantia, nähdään että heidän kulttuurinsa muodostaa edelleen monia tasa-arvo-ongelmia. Romanien työnsaannin vaikeuksien syitä pohdittaessa havaitsemme esimerkiksi naisten pukeutumisen sinänsä melko uuden perinteen mukaiseen kansallispukuun suorastaan estää monien työtehtävien tekemisen ja johtaa myös heidän näkyvään erottumiseensa muusta väestöstä, jotka molemmat asiat heikentävät romaninaisten kiinnostavuutta työnantajien silmissä.

Edelle kirjoitetusta voidaankin tehdä se johtopäätös, että romanikulttuurissa on monia sellaisia piirteitä, jotka estävät romaniväestön aseman parantumista Suomessa ja Euroopassa. Meillä hankaluuksia aiheuttavat naisten (ja vähemmässä määrin miesten) perinteisen pukeutumisen lisäksi esimerkiksi sukuvihan ylläpidosta johtuva ns. väistämiskulttuuri sekä heidän parissaan edelleen elävät perinteisen kunniakulttuurin piirteet.

Edelle kirjoittamani perusteella suhtaudun varsin positiivisesti Suomen romanien tulevaisuuteen yhteiskuntamme osana. Nuorten kouluttautuminen tulee johtamaan yhä useamman romanin luopumiseen kulttuuriinsa kuuluvista haitallisista tavoista ilman että siihen liittyvät hyvät puolet kuihtuisivat. 

Yhteiskunnassamme menestyneiden romanien määrän lisääntyessä myös valtaväestön piirissä esiintyvät ennakkokäsitykset heistä muuttuvat. Näin esteet työpaikan hankkimisessa vähentyvät ja lopulta katoavat. Tämän positiivisen kehityksen  yhteydessä on tärkeää ymmärtää, että nyt tapahtumassa oleva muutos perustuu ennen kaikkea romanien itsensä muuttumiseen - ei valtaväestön syyllistämiseen.

Palatakseni Helsingin sanomien pääkirjoitukseen sekä Romanian ja Balkanin romaneihin. Myöskään heidän asemansa paraneminen ei lähde kerjäämisen edesauttamisesta eikä jokavuotisista vaelluksista Länsi-Eurooppaan. Eikä muiden eurooppalaisten syyllistämisestä ja parjaamisesta rasisteiksi.

Sen sijaan romaneja pitää auttaa ottamaan itse vastuu omien elinolojensa parantamisesta. Myös he ovat samanlaisia ihmisiä kuin muut, ja niin halutessaan pystyvät ottamaan kiinni omasta tulevaisuudestaan. Jos ja kun se edellyttää heidän oman kulttuurinsa kriittistä tarkastelua ja puhdistamista integroitumista ehkäisevistä piirteistä, heitä on rohkaistava siihen. 

Suomen romanien aseman kehittyminen viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana tarjoaa koko muulle Euroopalle hyvän, joskin vielä keskeneräisen esimerkin. Sen mukaisesti romanien kotimaiden on tarjottava ne rakenteellisten uudistukset, jotka mahdollistavat integroitumiskehityksen, mutta erityisesti romanien itsensä on otettava tulevaisuus käsiinsä tarjotakseen jälkeläisilleen paremman tulevaisuuden.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ihmissalakuljetus on miljardiluokan bisnes
Positiivinen syrjintä
Polarisaatio lisää etnisten konflktien riskiä