Susikoe saa jatkoa

Yhdysvaltain Michiganissa sijaitsevalla Isle of Royal -saarella on ollut käynnissä yksi maailman merkittävimmistä tutkimuksista. Se alkoi vuonna 1949 kun susipari asteli Lake Superiorin peittänyttä jäätä pitkin saarelle, jonne oli aiemmin siirretty hirviä metsästettäväksi.

Tutkijat ryhtyivät seuraamaan mielenkiinnolla tilanteen kehitystä ja tuottivat havainnoistaan ainutlaatuisen tieteellisen havaintosarjan, jonka kautta monia ekologian ilmiöitä saatiin vahvistetuksi ja selvennetyksi.

Sudet lisäääntyivät aluksi hyvin ja pienensivät tehokkaasti hirvikantaa, kunnes saarelle saapui koiran mukana virus, joka aiheutti epidemian sukurutsaisissa susissa. Tilanne korjaantui kun vuonna 1997 saarelle ilmaantui yksi uusi susi, jonka saapuminen piristi populaatiota.

Lisäsusia ei kuitenkaan ole saapunut kahteen vuosikymmeneen ja populaation geneettinen kapeus on ajanut sen uudelleen ahdinkoon. Samalla hirvikanta on jälleen kasvanut valtavan suureksi ja tuhoaa saaren kasvillisuutta kiihtyvällä tahdilla.

Parin viikon takainen Science-lehti kertoi, että saarelle on nyt päätetty siirtää lisää susia. Ja tällä kertaa ensin kuusi kappaletta USA:sta ja myöhemmin lisää Kanadasta kerättynä siten, että geneettinen diversiteetti on mahdollisimman korkea.

Näin legendaarinen tutkimus saa jatkoa ja tuottaa toivottavasti runsaasti uutta ekologista perustietoa. Yksi itseäni kiinnostava kysymys on se, että pariutuvatko uudet sudet vielä jäljellä olevan kahden geneettisesti degeneroituneen ja keskenään lisääntymiskyvyttömän alkuperäistä populaatiota olevan suden kanssa. Ja jos pariutuvat, syntyykö siitä jälkeläisiä osaksi saaren tulevaa susipopulaatiota.

Arvoisa lukijani voi tietenkin kysyä, onko edellä kuvaamaani tutkimukseen järkevää sijoittaa aikaa ja resursseja. Näin voi tietenkin tehdä, mutta muistuttaisin siitä, että ihminen on pohjimmiltaan utelias eläin, jonka tekemisiä on läpi historian ohjannut tiedonhalu. Ilman sitä asuisimme edelleen Afrikan luolissa ja söisimme raakana eteemme sattuneita raatoja.

Siksi tiede elää meilläkin instituutiona ja oleellisena osana sivistysmaan kulttuuria. Näin siitä huolimatta, että nykyaikainen tiedepolitiikka on kohtuuttomasti vaikeuttanut sen tekemistä, kuten professori Atte Korhola muutamia päiviä sitten totesi Helsingin Sanomien vieraskynäkirjoituksessaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mytologisia tapahtumia
Susisopu
Sus siunatkoon