TV:n katselu lisää ja liikunta vähentää dementiariskiä

Helsingin sanomissa kerrottiin, että kolmannes suomalaislapsista liikkuu tarpeeksi. Toisin sanoen kaksi kolmannesta liikkuu liian vähän. 

Myös sukupuolten välillä oli oleellinen ero, sillä kaikista pojista suosituksen mukaisesti liikkui 43 prosenttia, kun tytöistä näin teki vain 24 prosenttia. Nähtäväksi jää, miten tämä näkyy myöhemmin näiden tulevien aikuisten elämässä.

Toisaalta kovin paljon ei ole kehumista aikuistenkaan liikkumisessa. THL:n mukaan he kyllä saavat tarpeellista arjen liikettä päivittäisistä kotiaskareista kuten siivoamisesta ja kodin kunnostustöistä, mutta peräti 26 prosenttia miehistä ja 30 prosenttia naisista ei harrasta vapaa-ajallaan lainkaan liikuntaa. Nähtäväksi siis jää myös se, miten liikunnan puuttuminen vaikuttaa nykyisten aikuisten vanhuuteen. 

Edelle kirjoittamaani taustaa vastaan oli mielenkiintoista lukea tutkimusta, jossa oli selvitetty TV:n katselun ja tietokoneajan vaikutusta yli 60-vuotiaisiin ihmisiin. Sen taustana oli tieto, jonka mukaan passiivinen elämäntapa liittyy sydän- ja verisuoni- sekä aineenvaihduntasairauksiin sekä ennenaikaiseen kuolleisuuteen, mutta sen sijaan sen vaikutukset dementiaan ovat epäselviä. 

Tutkimukseen tarkasteltiin 146 651 UK Biobankin 60-vuotiasta tai vanhempaa ihmistä, joilla ei oltu havaittu dementiaa ennen tutkimuksen aloittamista. Osallistujat ilmoittivat itse, kuinka paljon aikaa he käyttivät kahteen istumiseen liittyvään aktiviteettiin - televisio-ohjelmien katseluun ja tietokoneen käyttöön - sekä aikaan, jonka he käyttivät fyysiseen aktiivisuuteen. 

Keskimäärin lähes 12 vuoden seurannan jälkeen 3 507 osallistujaa sai dementiadiagnoosin. Tutkijat poistivat tuloksistaan lihavuuden, alkoholin kulutuksen ja työnteon tyypin vaikutuksen, koska on vaikutusta asiaan. Mutta sen jälkeenkin he havaitsivat yhteyden televisio-ohjelmien katselun ja dementian ilmaantumisriskin kasvun välillä. Tämä riski pieneni hieman korkealla fyysisen aktiivisuuden tasolla. 

Lisäksi he havaitsivat, että tietokoneella vietetty aika vähensi hiukan dementian ilmaantumisriskiä, Myös tätä vaikutusta lisäsi - mutta vain hiukan - korkea fyysinen aktiivisuus. 

Toisin sanoen tutkimustulokset viittasivat vahvasti siihen, että passiivinen TV:n katselu lisää dementiariskiä enemmän kuin tietokoneen käytön kaltainen hiukan enemmän aktiivisuutta vaativa ajankäyttö. Ja joka tapauksessa liikunta vähentää molemmissa tapauksissa ennenaikaisen höperöitymisen riskiä, joskin vain vähän.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kehopositiivisuus on kaksiteräinen miekka
Hyttysiä ja sarvettomia lehmiä
Ponsse ja menestyksen salaisuus

Pieni palkka johti rikokseen

Iltalehti kertoi postissa työskennelleestä varastomiehestä, joka varasti työpaikaltaan tietokoneita siten, että kähvellykset dokumentoituivat valvontakameroille. Rikosten tekotapana oli salakuljettaa koneet ulos roskien mukana ja siirtää ne sen jälkeen miehen hintavaan saksalaiseen autoon. Ja sieltä edelleen jakeluun, josta ainakin osa perustui etukäteistilauksiin.

Kyseinen henkilö ei rysän päältä kiinni jäätyään yrittänyt kieltää tapahtumaa. Iltalehden jutussa olleiden valokuvien mukaan hän on 23-vuotias, hoikka, ruskeaihoinen ja mustatukkainen. Lisäksi esiteltiin hänen kirjoittamansa tekstiviesti, jossa luki "Paljon pystyt otta koitan järkkä". 

Mielenkiintoista kyllä, tekijällä ei ollut muuta syytä teolleen kuin työstään saamansa harmillisen pieni palkka, joka ei riittänyt hänen elämäntapaansa. Koneiden välittäjinä oli puolestaan kolme henkilöä, joilta peräisin oleva jutussa näytetty tekstiviesti oli kieliopillisesti moitteetonta suomea.

Hoikka, ruskeaihoinen ja tummatukkainen sai varkauksistaan vuoden ehdollisen vankeusrangaistuksen. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka varas otti tuomionsa vastaan - tunsiko hän sen kohtuuttoman kovaksi, vai kokiko kenties päässeensä kuin koira veräjästä.

Meidän kantasuomalaisten kannalta tapaus on vain mitättömän pieni lisä siihen taakkaan, jonka sotaa ja vainoa paennut väestönosa tuottaa. Siitä huolimatta meistä itse kukin voi pohtia sitä, mitä tapauksen tekijän tapahtumaketjusta pääteltävissä oleva ilmeinen typeryys ja röyhkeys tarkoittavat maamme tulevaisuuden kannalta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uutisia monikulttuurisesta Suomesta - sekä kurkistus tulevaisuuteen
Maahanmuuttajien väkivaltarikollisuutta olisi helppo hallita
Reviiritapaus Itäkeskuksessa

Uutisia monikulttuurisesta Suomesta - sekä kurkistus tulevaisuuteen

Suomen hallituksilla on viimeisten kymmenien vuosien aikana ollut vakaa aikomus monikulttuuristaa kotimaamme. Siksi oli mielenkiintoista lueskella tänä aamuna erilaisia tämän projektin seurauksia. 

Ensimmäinen tapaus liittyy maamme raiskauspääkaupungin maineen saaneeseen Ouluun, jossa muutama vuosi takaperin toimi monikulttuurinen raiskausrinki. Nyt on samassa kaupungissa ilmennyt epäily törkeästä lapsenraiskauksesta, jonka seurauksena poliisi on ottanut kiinni neljä täysi-ikäistä maahanmuuttajataustaista miestä. 

Tapauksesta kertonut Ilta-Sanomat halusi ilmeisesti keventää uutisen maahanmuuttaja-aspektia yhdistämällä sen niin ikään Oulussa toimineen kantasuomalaisen raiskausjengin tekosiin - vieläpä siten, että nämä mainittiin jutussa ensi. MTV3:n ilmeisesti samasta tapauksesta kertoneessa uutisessa jätettiin puolestaan mainitsematta koko monikulttuurisuusaspekti. 

Toinen tapaus liittyi karibialais-ranskalaisen lapsensurmaajan vaatimukseen päästä suorittamaan rangaistuksensa Ranskaan. Syyksi hän ilmoitti asiasta kertoneen IS:n mukaan sarjamurhaaja Mikael Penttilän, joka oli käyttänyt hänestä rasistista haukkumanimeä. Kilpaileva iltapäivälehti täsmensi, että käytetty nimitys olisi ollut "musta apina".

Helsingin sanomat kertoi puolestaan monikulttuuristen koulujen oppilaista. Sen mukaan lukemisvaikeuksista kärsivät erityisesti vantaalaiset koululaiset. Heistä äidinkielenään suomea tai ruotsia puhuvista jopa yli 30 prosenttia tarvitsee tukea lukutaidossaan. 

Ongelman syyn kertoi kaupungin perusopetuksen päällikkö, jonka mukaan "varsinkin Vantaan kaltaisessa monikulttuurisessa kaupungissa tarvitaan erilaista osaamista, kielitietoista pedagogiikkaa ja kenties uusia keinoja tukea oppimista. Lasten lukemaan oppiminen tulee aina olemaan yksi koulun tärkeimmistä tehtävistä."

Samaisen artikkelin mukaan maahanmuuttajataustaisista oppilasta 76 prosenttia tarvitsee erityistä apua oppiakseen lukemaan. Määrä on suunnilleen sama sekä seitsemäs- että toisluokkalaisilla. 

Monikulttuurisen Suomen uutisiin kuului myös se, että käräjäoikeus tuomitsi maanantaina virkarikoksesta rikoskomisarion, joka ei keskeyttänyt turvapaikanhakijan käännyttämistä Irakiin. Mies ehti nimittäin tehdä uuden turvapaikkahakemuksen juuri ennen käännyttämistään, joten häntä ei olisi saanut poistaa maasta. 

Tämän tapauksen osalta toivon, että se johtaisi turvapaikanhakuoikeuden rajaamiseen normaalin oikeuskäytännön mukaiseksi. Eli oikeutta viranomaispäätöksestä valittamiseen ja - mikäli päätös todetaan oikeaksi - pikaiseen maasta poistamiseen ilman enempiä venkoiluja.

* * *

Monikulttuurisen Suomen tulevaisuutta voimme tutkailla läntisestä naapurimaastamme Ruotsista. Siellähän tämä kehitys on edennyt jo paljon pidemmälle - ja kuinka ollakaan, myös siellä on tapahtunut paljon sellaista, joka on noussut esille myös suomalaisessa mediassa. 

Aloitettakoon kouluaiheella. IS:n mukaan Västeråsissa oli kaksi veitsellä aseistautunutta ryöstäjää tunkeutunut luokkahuoneeseen ja pakottanut oppilaat antamaan heille tietokoneensa. Opettajat olivat lähteneet jahtaamaan ryväreitä, minkä seurauksena nämä heittivät tietokoneet puskiin. 

Myös joku ohikulkija oli yrittänyt pysäyttää ryöstäjät koulun ulkopuolella, mutta hänet pahoinpideltiin. Tekijöistä ei kerrottu muuta kuin että he olivat naamioituneita. 

Ruotsin islamistiset ryhmät ovat puolestaan kunnostautuneet levittämällä sosiaalisessa mediassa valheellista tietoa väittäen, että Ruotsin viranomaiset ja kunnat sieppaavat lapsia muslimivanhemmilta. Tämä kampanja on vahvistunut viimeisen viikon aikana, levinnyt arabiankielisillä kanavilla ja saanut miljoonia seuraajia. Kommenttikentissä on kirjoitettu uhkauksia väkivallasta ja terroriteoista.

Kyse lienee kelvottomilta vanhemmilta huostaan otetuista lapsista, joiden tulevaisuuden viranomaiset ovat yrittäneet pelastaa. Tähän viittaa se, että islamistien uutisoinnissa on näytetty videoklippejä itkevistä lapsista, jotka sanovat Ruotsin viranomaisten siepanneen heidät vanhemmiltaan.

Tapaus kertoo ennen kaikkea siitä, kuinka monikulttuurisessa yhteiskunnassa ääriainekset pyrkivät vahvistamaan väestöryhmien välistä polarisaatiota. Ja mikäpä siihen olisi tehokkaampi keino kuin sosiaalisessa mediassa näytetyt videot itkevistä lapsista ryyditettynä väitteillä heidän ryöstämisestään. 

Tässä on syytä myös huomata, että vaikka tällaiset tarinat tuskin menisivät kovin tehokkaasti läpi eurooppalaistaustaisessa väestössä, ovat lukutaidottomat ja omissa gangstereiden hallitsemissa lähiöissään asuvat kehitysmaalaiset tällaiselle propagandalle paljon alttiimpaa maaperää. Eikä islamistien propaganda siten jää vaille vaikutusta Ruotsissa - eikä myöskään Suomessa, joka nykyisen maahanmuuttopolitiikan jatkuessa on samassa tilanteessa ehkä jo kymmenen vuoden kuluttua. 

 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nyt jo sveitsiläisetkin ihmettelevät meitä
Tanskalainen maahanmuuttajatilasto avaa kansanryhmien eroja
Pitäisi tehdä välikysymys Oulun raiskausringin takia

Millä perusteilla luonnontieteelliset tutkimukset vanhenevat?

Suomen metsäyhdistyksen Hannes Mäntyranta kirjoitti jokin aika sitten Maaseudun tulevaisuudessa siitä kuinka Yleisradio päätti vihreän konsultin ohjaamana, että kymmenen vuotta vanha puiden vuosilustoihin perustuva tutkimus on vanhentunut. Ja lisäksi asiasta kertonut Suomen Kuvalehti jätti asiaa kommentoimaan pyrkineen tutkimusta tekemässä olleen tutkijan vastineen julkaisematta.

Toki mediataloilla on oikeus julkaista mitä haluaa. Toisaalta on selvää, etteivät puiden lustoihin perustuvat mittaustulokset muutu mihinkään kymmenessä eikä edes tuhannessa vuodessa. Siten tutkimuksen "vanhentuneeksi" osoittaminen edellyttäisi sen osoittamista, mikä noiden lustojen tulkinnassa on tehty väärin. Tätä ei kuitenkaan ole tehty sen enempää tieteellisessä kirjallisuudessa kuin vihreiden konsulttienkaan piirissä.

Mäntyrannan kirjoitus palasi mieleeni kun luin tänään Helsingin Sanomista tamperelaisen eläkeläisen kirjoituksen, jossa tämä halusi luottaa tieteeseen, mutta ettei se ole helppoa koska "uutiset ovat kertoneet lähinnä siitä, että ilmasto on kehittynyt eri tavalla kuin mallit ovat ennustaneet". Kirjoituksensa lopuksi hän toisti sen, mitä olen itsekin tässä blogissa tuonut esiin eli että "luottamustani ilmastotieteeseen auttaisi suuresti, jos ilmastotutkijat kertoisivat sel­keästi, millä kriteereillä he katsovat ilmastomallien ennustuskyvyn tulleen tai tulevan testatuksi".

Asia ei ole vähäpätöinen nyt kun ilmastomallien perusteella koko globaalia taloutta ollaan panemassa uuteen uskoon. Kuten kaikki suuret muutokset, aiheuttaa tämä manööveri joillekin ihmisille hyötyä ja toisille tappioita.

Erityisesti jälkimmäisten uhrausten kannalta olisi tärkeää, etteivät heidän uhrauksensa osoittautuisi perusteettomiksi. Siksi myös ilmastomallit olisi asetettava normaalin tieteellisen falsifiointikäytännön alaiseksi.

Lopuksi oikaisen tamperelaisen eläkeläisen kirjoituksesta yhden virheen. Hänen mukaansa "ilmasto­malli.. on äärimmäisen moni­mutkainen, vain harvojen ymmärtämä ja virheille altis tietokoneessa ajettava useiden osamallien muodostama kokonaisuus".

Tämä antaa asiasta liian yksinkertaisen kuvan: tuntemani Ilmatieteen laitoksen - ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta vakuuttuneen - tutkijan mukaan mallit ovat todellisuudessa niin monimutkaisia, ettei niiden kokonaisuutta kykene täydellisesti ymmärtämään yksikään ihminen maailmassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmasto on lämmennyt lähes yhdellä asteella - mutta mistä?
Siirtyviä maalitolppia ja outoja ilmastomalleja
Selityksenä rikki?

Miksei It-veteraani työllisty?

Muutama päivä sitten joukko nimekkäitä yritysjohtajia ja pääkaupungin pormestari kaipasivat Suomeen lisää koodareita. Siis henkilöitä, jotka osaavat tehdä tietokoneohjelmia erilaisiin tarkoituksiin.

Tarve lienee todellinen: kirjoittajien mukaan se on tällä hetkellä 7 000 - 9 000 henkilöä. Vajeen täyttämiseksi he kiinnittivät huomiota sekä koulutuksen volyymiin, nuorten asenteisiin että korkeasti koulutetun ulkomaisen työnvoiman houkutteluun. Näitä kaikkia lajeja tarvittaisiin heidän mukaansa lisää.

Tänä aamuna nimimerkki It-veteraani vastasi kirjoittajille ja kertoi olevansa se erittäin osaava koodari, joka jää aina ilman työpaikkaa siinä vaiheessa kun pitäisi sopia palkoista. Perusteluiksi hän esitti, että työtä myyvä yritys laskuttaa 13 000 - 16 000 euroa, mutta maksaa tekijälle palkkaa vain 2 800 - 6 500 euroa kuussa. Lisäksi hän kertoi pystyvänsä toimittamaan helposti 30 000 - 60 000  euroa kuukaudessa liikevaihtoa.

Tarkastellaanpa näitä lukuja hiukan. Otan ensin tuon jälkimmäisen.

Suomessahan on niin, että yritykset tuottavat hyvinä aikoina enemmän ja heikkoina aikoina vähemmän voittoa tai jopa tappiota.  Otettakoon siis yritysten yleistä tuloksentekokuntoa kuvaavaksi esimerkiksi paljon koodareita käyttävä Tieto Oy. Se teki viime vuonna voittoa 139 miljoonaa euroa 1 543 miljoonan liikevaihdolla. Voittoa kertyi siis 9 prosenttia. Ja nyt eletään siis noususuhdanteessa.

Jos oletamme optimistisesti, että hyvin hoidetulla yrityksellä pitkän ajan keskimääräinen liikevoitto pyörisi noin 10 prosentissa liikevaihdosta, seuraisi 30 000 - 50 000 euron liikevaihdosta 3 000 - 5 000 euroa liikevoittoa. Se on siis se jakovara, jolla yritys voi pelata palkkoja nostaessaan tai laskiessaan.

Toisaalta siitä pitää kerätä myös se puskuri, jolla mennään huonojen aikojen yli ja jolla tehdään investointeja. Ja se houkutin, jolla sijoittajia ja lainanantajia saadaan innostettua panemaan rahansa kiinni yritykseen.

Toinen mieleeni tullut tarkastelutapa on se, jolla oma työnantajani myy minun palveluksiani ulkopuolisille. Myyjänä on siis valtion kokonaan omistama toimija, jonka ulosmyyntihinnasto ei muovaudu vapaasti, vaan perustuu laskelmiin aiheuttamistani todellisista kuluista työnantajalleni.

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että myydessään 1 000 eurolla osaamistani, valtio huomioi ensin epäsuorat työnantajakulut, joiden osuus tehollisesta työajasta (eli myytävästä tavarasta) on noin 48 prosenttia. Tämän päälle tulevat työnantajani ns. yleiskustannukset, joihin sisältyvät toimitilavuokrat, lomat, keskimääräiset sairastelukulut, hallinnon kustannukset, tietokoneohjelmien lisenssit ja niin edelleen. Ne ovat kaikkiaan noin 95 prosenttia kaikista työnantajakuluista.

Edelleen työnantajani ottaa 20 prosentin liikevoiton toimeksiannoista, joihin sillä itsellään ei ole tutkimuksellista tai muuta omaa intressiä. Tämä tavallaan vastaa yksityisen puolen liikevoittoa ja on tarkoitettu takaamaan sen, ettei veronmaksajien rahoilla toimita yksityisiä kilpailijoita vastaan ja siten vääristetä markkinoita.

Siten se työmäärä, josta minä saan palkkana 1 000 euroa miinus verot, maksaa tilaajalle 1 000 euroa kertaa 1,48 kertaa 1,95 kertaa 1,2 sekä vielä arvonlisävero 24 prosenttia. Se tarkoittaa 3 463 euroa plus arvonlisävero eli kaikkiaan 4 294 euroa. 

Sivumennen sanoen, minulle tästä työstä jää verotuksen jälkeen nettopalkkana noin 670 euroa. Mutta ei nyt puhuta siitä vaan palataan pääasiaan.

Edelle tekemäni laskelmat osoittavat, ettei työn teettäminen ole ilmaista, eikä työntekijälle maksettava palkka (saati nettopalkka) ole kuin pieni osa työnantajan hoidettavaksi tulevista kokonaiskustannuksista. Nyt en tietenkään tiedä, minkälaisia palkkavaatimuksia It-veteraanilla mahtaa olla työnhakutilanteissa, mutta markkinatalouden yleisen periaatteen mukaan työlle pitäisi erityisesti työvoimapulatilanteessa löytyä neuvotteluissa tasapaino, jossa maksettava palkka asettuu sellaiselle tasolle, jossa työntekijä saa kohtuullisen korvauksen ja työnantajan toiminta on taloudellisesti kannattavaa.

It-veteraanin tapauksessa ongelma voi johtua kahdesta syystä. Joko hän ei ole pystynyt neuvottelutilanteessa osoittamaan työsuorituksensa olevan hänen pyytämänsä kokonaispalkan (ml. epäsuorat työnantajakulut ja yleiskustannukset) arvoinen tai vaihtoehtoisesti työnantajilla on ollut tarjolla työnhakijoita, joiden se on arvellut tuottavan parempaa kokonaistulosta (tuotettu liikevoitto miinus työntekijästä aiheutuneet kokonaiskustannukset).

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Palkankorotusten sijaan investointi tulevaisuuteen
Työpaikat siirtyvät terveydenhuollosta IT-alalle - irakilaisistako uusia linustorvaldseja?
Miten työntekijästä saadaan puristettua viimeinenkin pisara?

Suomen talouden Feniks-lintu

Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT kertoi, että Suomen it-palveluiden vienti on lisääntynyt  rajusti 2010-luvulla. Ne vastasivat viime vuonna jo 11,4 prosentista viennin kotimaisesta arvonlisäyksestä, minkä seurauksena it-palvelut olivat Suomen toiseksi suurin viennin arvonlisän lähde paperiteollisuuden jälkeen.

VATT:in mukaan "vaikka Nokian romahdus vei lyhyessä ajassa viisi miljardia euroa, eli kymmenen prosenttia viennin kotimaisesta arvonlisäyksestä, tämä korvautui jo muutamaa vuotta myöhemmin palveluiden viennistä saatavan arvonlisäyksen vielä suuremmalla kasvulla".

Tämä(kin) raportti osoittaa, kuinka osaaminen on sellainen asia, jonka varaan voidaan aina rakentaa. Vaikka onkin totta, että Nokian kännykkäbisneksen nousu ja tuho olivat tietyllä tavalla samanlainen tarina kuin sosialismin nousu ja tuho viime vuosisadalla, eivät niiden seuraukset ole yhteismitallisia.

Onhan selvää, ettei sosialismin raunioille ole ollut mahdollista rakentaa oikeastaan mitään - eikä vähiten siksi, että se perustui poliittiselle aatteelle ja epärehellisyydelle, kun taas Nokian nostivat ylös ennen kaikkea suomalainen satsaus it-osaamiseen 1990-luvun vaihteen laman aikana ja jälkeen. Siksi suomalainen it-ala on lippulaivansa tuhoutumisen jälkeenkin noussut tuottamaan maallemme hyvinvointia kuin mytologian Feniks-lintu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Olemme iloisia veronmaksajia
Kuinka paukut tulisi sijoittaa?
Suomeen 6,54 miljardin euron investoinnit - Katainen katsoo Etelä-Eurooppaan

DeepStack: tietokone, joka voitti pokeripelin

Viime viikonloppuna kirjoittamani blogitekstin yhteyteen syntyi hiukan pohdiskelua automaation vaikutuksesta työvoiman tarpeeseen. Se tuli mieleeni, kun luin eilen illalla viime perjantain Science-lehteä ja törmäsin siellä uusimpaan keinoälyn saavutukseen.

Tietokoneethan ovat jo kauan sitten pystyneet ylittämään ihmisten kyvyt shakin kaltaisissa peleissä, joissa molemmat pelaajat omaavat saman informaation. Sen sijaan epätäydellisen tiedon varassa - kuten pokeripelissä - toimittaessa ovat ihmiset olleet tietokoneisiin nähden ylivoimaisia.

Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut, sillä kanadalaisten ja tshekkitutkijoiden yhdessä kehittämä DeepStack-niminen algoritmi pystyi voittamaan pokeria ammatikseen pelaavat ihmiset Texas hold´em muotoisessa kaksinpelissä - vain yksi yhdestätoista 3000 kierrosta pelanneesta ammattilaisesta ei hävinnyt tilastollisesti merkitsevästi; tosin hänkin jäi lopulta hieman tappiolle.

Deep Stackin salaisuus on siinä, ettei se lyö etukäteen lukkoon pelistrategiaansa, kuten ne algoritmit, jotka ovat kyenneet voittamaan ihmisen shakin kaltaisissa symmetrisen informaation peleissä, mutta hävinnet pokerin kaltaisissa epäsymmetrisen tiedon peleissä.

Sen sijaan DeepStack laskee itselleen uuden taktiikan pelin jokaisessa vaiheessa huomioiden pelin silloisen tilanteen. Tästä huolimatta se kykenee pelaamaan pokeria noin viiden sekunnin harkinta-ajoilla.

DeepStackin saavutuksella on mitä todennäköisimmin merkitystä käytännön tekoälysovelluksissa ja siten yhä vaativampien tehtävien siirtämisen pois ihmistyön piiristä. Onhan ihmisen elämä ja vähänkin monimutkaisempi työ aina epäsymmetrisen informaation varassa.

Esimerkiksi asiantuntijan työ ei juuri koskaan perustu täydellisen tiedon varaan, vaan ison osan työstä muodostaa suora tai epäsuora kanssakäynti muiden ihmisten kanssa. Sellaisissa vuorovaikutuksissa vaikuttavat tosiasioiden lisäksi esimerkiksi bluffaaminen, valehteleminen sekä omien ja vastustajan aikeiden arvioiminen.

DeepStackin voitto osoitti, että keinoäly pystyy tulemaan toimeen myös epätäydellistä tietoa sisältävässä ympäristössä. Siksi sen kehittäminen tullee osoittautumaan pitkäksi askeleeksi monien sellaisten työtehtävien automatisointia, joita ei vielä jokin aika sitten kuviteltu voitavan tehdä ilman ihmisen panosta.

Sitä, mitä edellä kuvailemani muutos tarkoittaa ihmiskunnan tai yksittäisen valtion kannalta en lähde tässä arvailemaan. Varmaa lienee kuitenkin, että tekoälyä kuten muitakin tieteen saavutuksia voidaan käyttää sekä ihmisten hyväksi, että heidän vahingokseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Näkymiä lähitulevaisuuteen
Lajityypillistä käytöstä
Ihmisryhmien kollektiivinen älykkyys ja c-faktori

Media muutti tulkintaansa vaalien voittajasta

Suomessa on totuttu siihen, että niitä puolueita, joiden kannatus on vaaleissa noussut kutsutaan voittajiksi ja niitä, joiden kannatus on laskenut häviäjiksi. Näin on ollut niin kauan kuin muistan.

Nyt media on kuitenkin - ilmeisesti yhteisellä päätöksellä - siirtynyt uuteen viestintätapaan. Tarkoitan Hollannin parlamenttivaaleja, joista Iltalehti otsikoi, että "äärioikeiston Geert Wilders tunnusti vaalitappion - liberaalit voittoon Hollannin vaaleissa".

Ilta-Sanomien otsikon mukaan "äärioikeiston Geert Wilders julisti pääministeri Mark Rutten puolueen Hollannin parlamenttivaalien voittajaksi". Itse tekstissä tosin todetaan, että "myös vapauspuolue on vaalivoittaja, koska se on saamassa lisäpaikkoja".

Yleisradio jatkoi samalla linjalla: "ovensuukyselyt: Rutten oikeistoliberaalit voittamassa Hollannissa". Päivän uutiskoosteessa se vakuutti lisäksi, että "oikeistoliberaalit voittoon Hollannissa."

Helsingin Sanomat puolestaan kirjoitti juttunsa leipätekstiin virkkeen "vaikka Rutten näyttää voittaneen vaalit, 31 paikkaa merkitsee kymmenen paikan menettämistä nykytilanteeseen verrattuna". Niin, luitte oikein, Hollannin vaaleissa Rutten Liberaalipuolue on menettämässä parlamenttipaikoissa laskien noin neljänneksen kannatuksestaan. Mutta kuten edeltä ilmene, se on silti suomalaisen median mukaan vaalien voittaja.

Toki on tässä yhteydessä todettava, että Rutten puolue on edelleen parlamentin suurin. Siinä mielessä se on siis kiistatta vaalien voittaja ja kiinnitin asiaan huomiota vain siksi, että meillä on yleisenä tapana ollut kutsua voittajiksi niitä puolueita, joiden kannatus on noussut ja häviäjiksi niitä jotka ovat menettäneet suhteellista ääniosuuttaan.

* * *

Selitys suomalaisen median aiemmasta poikkeavalle vaalitulos-uutisoinnille olisi ehkä pienen mediatutkimuksen arvoinen. Taustalla lienee ainakin se tosiasia, että Wildersin Vapauspuolue ei saanut kokonaan realisoiduksi mielipidetiedustelukannatustaan, vaikka kasvattikin suosiotaan äänestäjien parissa.

Vastaavasti Rutten Liberaalit menestyivät hyvin suhteessa gallupien ennusteisiin. Ja jäihän se kannatuksen rökälemäisestä laskusta huolimatta Hollannin suurimmaksi puolueeksi.

Lisäksi uudenlaiseen vaalitulosretoriikkaan lienee vaikuttanut toimittajien inho Vapauspuoluetta kohtaan. Siksi he haluavat vähätellä puolueen menestystä minimoidakseen sen vaalivoiton merkityksen Hollannin ulkopuolella. Sen voi ainakin yrittää tehdä sanansa sopivasti valitsemalla.

* * *

Olivat toimituskuntien motiivit mitkä tahansa, jään jännityksellä odottamaan uutisointia Suomen tulevista kuntavaaleista. Julistetaanko niissäkin voittajat ja häviäjät sen mukaan, miten ne menestyvät suhteessa mielipidetiedusteluihin?

Jos näin tehdään, voidaan Ylen viimeisen kannatusmittauksen perusteella julistaa esimerkiksi Perussuomalaiset vaalivoittajiksi, mikäli puolueen kannatus nousee yli 8,7 prosentin. Vastaavasti Vihreät kärsii tappion, mikäli sen kannatus jää alle 13,7 prosentin.

Edellisissä kuntavaaleissa mainittujen puolueiden kannatukset olivat 12,3 (ps) ja 8,5 (vihr) prosenttia. Siten median nyt omaksuman uutisointitavan mukaan Perussuomalaisten noin 30 prosentin kannatuksen lasku voitaisiin julistaa vaalivoitoksi ja Vihreiden 37 prosentin kannatuksen nousu tappioksi. Valitettavasti minun on vaikea päättää, olisiko tällainen uutisointi orwellilaista uuskieltä, vai vastuullista journalismia?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Epädemokraattisen EU-journalismin kukkanen
Kreikan absurdit vaalit
Petteri Tuohinen, analyysisi sisältää omituisuuksia

Valeuutisia Ruotsin muslimimääristä

Tämän päivän Helsingin Sanomat esitteli kuvaajan muslimien määristä Euroopan eri maissa. Sen mukaan islaminuskoisia löytyy eniten Saksasta, peräti 4,76 miljoonaa ihmistä. Ranskassakin heitä on 4,71 miljoonaa.

Kuvaa katsellessani huomioni kiinnittyi Ruotsin kohdalle. Siellä muslimeita on sen mukaan "vain" 430 000. Käytin sanaa "vain" siksi, että muistin hyvin Wikipedian kertoneen jo kauan sitten naapurimaan muslimiväestön olleen vuonna 2009 noin 500 000.

Sen jälkeen maahan on muuttanut runsaasti lisää muslimeita, esimerkiksi ennätysvuonna 2015 Ruotsiin tuli 163 000 turvapaikanhakijaa, joista suurin osa lienee ollut muslimeja. Heistä noin puolet on saanut tai tulee saamaan turvapaikan. 

Maahanmuuttajien hedelmällisyydestä Ruotsissa en löytänyt tilastoa pikaisella haulla, mutta Helsingin kaupunki kertoi omalla sivullaan, että "somalin-, arabian- ja kurdinkielisten kokonaishedelmällisyysluku on... selvästi yli kaksinkertainen verrattuna koko väestöön". Tämä lienee yleistettävissä myös Ruotsin muslimiväestöön, jonka sisäsyntyinenkin kasvu on siten varsin nopeaa.

Löysin Wikipediasta toisenkin aiheeseen liittyvän sivun. Siinä kerrotaan mm. Ruotsissa asuneiden syntymämaa. Sen mukaan Syyriassa, Irakissa, Iranissa, Somaliassa, Bosnia & Herzegovinassa, Turkissa, Eritreassa, Afganistanissa ja Libanonissa syntyneitä on länsinaapurissamme yhteensä 620 000. Vaikka kaikki näistä maista tulleet eivät olekaan muslimeita, asuu Ruotsissa vastaavasti paljon muslimiväestölle syntyneitä lapsia. Lisäksi tilastosta puuttuvat sellaiset muslimimaat, joista on tullut vähemmän kuin 20 000 ihmistä.

Kolmannen Wikipedia-artikkelin mukaan Ruotsissa on noin 450 000 muslimia, joista 110 000 harjoittaa uskontoaan aktiivisesti. Tämä teksti on ollut olemassa jo ainakin vuonna 2010, koska siteerasin sitä jälkimmäisen luvun yhteydessä tuolloin. Myös tähän lukuun on tehtävä samat muslimimäärien lisäykset kuin kahteen muuhun Wikipedia-sivuun eli muslimien maahanmuutto ja syntyvyys artikkelin kirjoittamisen jälkeen.

Mielenkiintoista oli edelleen, että Ydin-lehti kertoi vuonna 2014 Ruotsissa olevan "suuri muslimivähemmistö. Virallisia tilastoja ei ole, mutta islamilaiset seurakunnat arvioivat maassa asuvien muslimien määräksi 400 000." 

Jutusta ei selviä muslimiseurakuntien arvion päivämäärää, eli oliko tieto juttua kirjoitettaessa tuore vai vanha. Ja joka tapauksessa arviossa ilmoitettuun muslimien määriin on lisättävä islamilaisiin seurakuntiin kuulumattomat muslimit, maahan seurakunnista saadun arvion jälkeen muuttaneet islaminuskoiset sekä samalla ajanjaksolla muslimiperheisiin syntyneet lapset.

Kaiken kaikkiaan lienee selvää, että HS:n julkaisema kuva on ainakin Ruotsin kohdalla valheellinen. Siis naapurimaan todellisen muslimiväestön määrää vähättelevä.

Koska viime aikoina on puhuttu paljon valemediasta, on edelle kirjoittamani perusteella syytä kysyä onko Helsingin Sanomat nyt nähdyn taulukon perusteella sellainen? Vahinkoja tietenkin sattuu kaikille, joten ei tuomita vielä. Sen sijaan jääkäämme odottamaan HS:n oikaisua, jossa vastuullisen median tapaan korjataan tänään esitetty virheellinen tieto.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi mediaan ei luoteta?
Maahanmuuttajien määrät ovat vain promilleja
Onko Pohjoismaiden muutos käsillä nyt?

Eduskunta harvinaisen epä-älyllisellä tuulella

Suomen puolustusvoimien varustuksesta talvisodan syttyessä käytettiin toisinaan nimitystä malli Cajander. Se syntyi 1930-luvulla useiden hallitusten säästäessä varustelumenoista, ei siis pelkästään Cajanderin hallituksen "ansiosta".

Kesäkuussa 1939, puoli vuotta ennen talvisodan syttymistä, pääministeri Cajander kuitenkin ilmoitti tyytyväisyytensä siitä, että Suomen armeijan hankintoja oli osittain lykätty myöhemmäksi, ja että näin säästettäisiin valtion varoja. Säästöissä oli sekin etu, ettei valtion varoja oltu tuhlattu varusteisiin, jotka olisivat kuitenkin sodan sattuessa jo vanhentuneita ja osittain käyttökelvottomia.

Osalle suurvallan hyökkäystä torjumaan joutuneista sotilaista malli Cajander tarkoitti sitä, heille ei ollut antaa aluksi kuin kivääri, kokardi, sotilaspuvun housut ja miehistövyö univormuksi, minkä vuoksi sotilaat joutuvat taistelemaan talvisodan alussa mukanaan tuomissaan siviilivaatteissa. Varustukseen kuului lisäksi lumipuku sekä pääasiassa saksalaista ensimmäisen maailmansodan tyyppiä oleva vyöhön kiinnitettävä patruunakotelo ja nahkasaappaat.

Malli Cajander lienee ollut Neuvostoliiton tiedossa ja osaltaan vaikuttanut nostavasti sen hyökkäysintoon. Tai ellei vaikuttanut, niin aivan varmasti sillä oli merkitystä suomalaisten kykyyn puolustaa maataan.

Vasta saavutettu itsenäisyys ja sisällissodan jälkeen tehdyt yhteiskunnalliset muutokset olivat kuitenkin yhdistäneet kansan niin, että varusteiden määrästä ja laadusta huolimatta pystyttiin saavuttamaan torjuntavoitto. Ei kuitenkaan liene epäilystä siitä, että malli Cajanderin piikkiin voidaan laittaa osa talvisodan aikaisista miehistötappioista.

* * *

Aamun lehti kuvasi sivuillaan eduskunnassa käydyn tavallistakin epä-älyllisemmän keskustelun helmiä. Tarkasteltakoon siis niitä hiukan tarkemmin.

Vasemmistoliitto oli huolissaan siitä, että isot materiaalihankinnat johtavat leikkauksiin muissa valtion menoissa tai lisävelkaan. Vihreät sanoivat, että he ovat sitoutuneet korvaamaan meri- ja ilmavoimien vanhentuvan kaluston, mutta eivät avoimella šekillä.

Onko siis tosiaankin niin, että Suomen poliittisen kentän äärivasemmistossa on unohdettu kokonaan malli Cajander, ja halutaan toistaa uudelleen koe siitä, miten itäinen suurvalta reagoi sotilaalliseen tyhjiöön. Näin siitä huolimatta, että Georgian ja Ukrainan tapahtumat viimeisen kymmenen vuoden aikana ovat tarjonneet asiasta ilmiselvän muistutuksen.

Pääministerin mukaan hankintoja taas ei tehdä yhteiskunnan muun hyvinvoinnin kustannuksella. Ainakin itselleni heräsi kysymys siitä, että millä ne sitten rahhoitetaan? Onko pääministerillä taikaseinä, josta lentokoneet ja laivat rahoitetaan?

* * *

Tosiasia on, että ajantasainen aseistus on tarpeen maamme turvallisuuden takaamiseksi. Tämä koskee myös äärivasemmistoa.

Toinen tosiasia on, että valtiolla on vain yksi kukkaro, josta otetaan varat kaikkiin valtion menoihin. Yhden menoluokan kasvaessa voidaan joko säästää muista menoista tai vaihtoehtoisesti lisätä valtion tuloja.

Jälkimmäiseen on kaksi vaihtoehtoa: velan ottaminen, eli maksun lykkääminen tuonnemmaksi tai tulojen eli verojen kasvattaminen. Molemmat toimenpiteet heikentävät maamme tulevaa taloudellista suorituskykyä verrattuna siihen, ettei ylimääräisiä menoja syntyisi. Siten ne vähentävät ennemmin tai myöhemmin myös suomalaisten hyvinvointipalveluihin käytettävissä olevia varoja. Sille ei pääministerikään voi mitään.

Yhteenvetona voidaan todeta, että mikäli eduskunnassa käyty keskustelu olisi ollut rehellistä, olisimme kuulleet Vihreiltä ja Vasemmistoliitolta puheenvuoroja, joissa olisi kerrottu puolueiden haluavan heikentää maamme puolustusta. Pääministeri olisi puolestaan kertonut, että nyt on tullut aika tinkiä joistain valtion menoista, jotta voimme taata itsellemme ja jälkeläisillemme turvallisen yhteiselon arvaamattoman naapurimme kanssa. Siitähän tässä on viime kädessä kysymys.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Afrikkalaisuus Suomen historian valossa
Diplomatian kukkasia
Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku

Leonardo DiCaprio metsässä

Amerikkalainen veteraaninäyttelijä Leonardo DiCaprio otti kantaa kuhmolaisen saarimetsän hakkuisiin. Asiasta uutisoi Helsingin Sanomien Nyt-liite ja tuli samalla asemoineeksi itsensä hakkuiden vastustajaksi toteamalla, että "DiCaprio oli ikävä kyllä myöhässä. Saaren hakkuut saatiin loppuun jo pari viikkoa sitten."

Tänään emolehti uutisoi tapauksesta. Sen mukaan Greenpeacen Sini Harkki on kiistänyt, että DiCaprion kannanotto liittyisi järjestön kampanjointiin. Onko maailmankuulu näyttelijä siis ihan itse ja ilman suomalaisen biotalouden vastustajien apua keksinyt syrjäisellä saarella sijainneen hakkuutyömaan?

Vakavasti ottaen. Suomessa on Metsätilastollisen vuosikirjan mukaan suojeltuja tai rajoitetussa metsätalouskäytössä olevia alueita yhteensä noin 4,8 miljoonaa hehtaaria. Niistä valtaosa sijaitsee Pohjois-Suomessa, joten metsäympäristön suojelun suurimmat puutteet löytyvät maamme eteläisimmistä osista.

Suojelutilanne on esitetty alla olevassa Metsätilastollisesta vuosikirjasta kopioidussa kuvassa.

Kuvasta nähdään, että nyt puheena olevassa Kainuussa noin kymmenen prosenttia metsistä on jonkinasteisten suojelutoimien piirissä, ja niistä puolet vieläpä tiukasti suojeltuna. Lisäksi on hyvä tiedostaa, että näiden lisäksi jokaiselle hakkuukohteelle jätetään monimuotoisuuden suojelun nimissä ns. säästöpuita, joiden tarkoituksena on tuottaa elinympäristöjä järeää puutavaraa tarvitseville eliölajeille.

Helsingin Sanomat välitti myös Greenpeacen Harkin mielipiteen, jonka mukaan "hallituksen biotalousinto" uhkaa Suomessa metsien hiilensitomiskykyä. Tähän olisi paljonkin sanottavaa, mutta luulen kuitenkin, että yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa.

Metsätilastollisesta vuosikirjasta löytyy myös Suomen metsien puiden tilavuuden kehitys itsenäisyyden aikana. Se on esitetty seuraavassa kuvassa.

Kuvasta nähdään, että maamme puuvarat ovat kasvaneet erittäin voimakkaasti 1970-luvulta lähtien. Tämän kasvun hyödyntäminen lienee juuri nyt maan hallituksen tavoitteena.

Hiilinielujen kannalta on oleellista se, että nuori metsä sitoo tehokkaasti hiilidioksidia, kun taas hyvin vanhoissa metsissä nettosidontaa ei tapahdu. Hakkuut tietenkin vähentävät sitoutuvan hiilidioksidin määrää, mutta sitä vähemmän mitä iäkkäämpi metsä on. Tämä johtuu puun kasvun hidastumisesta ja lisääntyvistä metsätuhoista.

Tuhojen osalta pelottavin esimerkki on Länsi-Kanadan vuoristonilurituho, jonka seurauksena on tuhoutunut erittäin laajoja metsäalueita. Tuho on liitetty ilmastonmuutokseen, mutta sen perimmäisenä syynä lienee ollut pikemminkin Pohjois-Amerikan luoteisten mäntymetsien järeytyminen.

Suomessa ei ole ollut kanadalaisiin verrattavia metsätuhoja, mutta meilläkin esimerkiksi vanhat kuusimetsät ovat alttiita tuhoille. Siten metsien museoiminen ei ole kestävä ratkaisu edes hiilidioksidin sitomisen kannalta.

Saati että se täyttäisi taloudellisen tai sosiaalisen kestävyyden kriteereitä: Suomessahan metsätalous tuottaa noin 20 prosenttia vientituloista ja on merkittävä työllistäjä Kainuun kaltaisilla syrjäseuduilla.

Edelle kirjoittamani perusteella en voi muuta kuin yhtyä Metsähallituksen Jouko Kumpulan näkemykseen, jonka mukaan "jos ottaa kantaa johonkin, niin kannattaisi tulla itse katsomaan, miten asiat ovat".

Epäilen kuitenkin, ettei Greenpeace saata tätä näkemystä DiCaprion tietoon sitäkään vähää kuin tietoa kainuulaisen saarimetsän hakkuusta. Se on harmi, sillä monipuolista tietoa jakamalla kansainvälinen luonnonsuojelujärjestö voisi estää DiCapriota nolaamasta itseään jatkossa nyt nähdyllä tavalla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Metsänomistajat tukevat Suomen raskasta metsäteollisuutta
Vuoristoniluri luo Suomelle kilpailuetua
Tuhoutuvatko Suomen metsät uusien investointien seurauksena?

Tummahipiäinen mies, ruotsalainen poliisi ja röyhkeä ranskatar

Aamun lehti otsikoi tänään, että "Irakissa itsemurhaiskun tehnyt britti oli vapautettu Guantánamosta". Jutun yhteydessä olevassa kuvassa hymyilee iloisesti tummahipiäinen mies huppu päässään.

Itse jutussa kerrottiin, että iskun tekijä - siis kuvan hymyilevä mies - oli kotoisin Manchesterista ja joutunut Guantánamon vankileirille Pakistanista vuonna 2002. Mies oli amerikkalaisten mukaan otettu kiinni Taleban-taistelijana eli islamistiterroristina.

Hymyilevä mies oli kuitenkin vakuuttanut syyttömyyttään ja Tony Blairin hallitus ryhtyi tekemään kovasti työtä saadakseen hänet ulos vankileiriltä. Kun se lopulta onnistui, pulittivat Britannian veronmaksajat miehelle korvauksena kärsimyksistä kokonaista miljoona puntaa.

Vuonna 2014 tämä syytön miljonääri matkusti Syyriaan taistellakseen ISIS-järjestön riveissä. Se seikkailu päättyi Irakin Mosulissa laajennettuun itsemurhaan, jonka turvin syytön ja hymyilevä brittimies oletti epäilemättä pääsevänsä 72 neitseen huomaan.

* * *

Aamun lehden toinen uutinen koski Ruotsin Rinkebyssä tapahtuneita välienselvittelyjä paikallisen nuorison ja järjestysvallan välillä. Siellä poliisi oli nimittäin ryhtynyt ammuskelemaan paikallisia nuoria, vaikka ei ole kuin pari päivää siitä, kun ruotsalaiset poliitikot ja media tuohtuneina Yhdysvaltain presidentin viserrykseen kertoivat Ruotsiin suuntautuneen maahanmuuton olleen varsin ongelmatonta.

MTV3:n asiasta kertoneen jutun yhteydessä olevalla videolla näkyy omituisia tulipaloja sekä myös palaneita autonraatoja. Ehkäpä nekin viestittävät meille ruotsalaisen maahanmuuttopolitiikan menestystarinaa.

Sellaisesta saattoi kertoa myös juttu, jonka mukaan ruotsalaismies oli ajellut Espanjassa butaanilla lastatulla rekalla muuta liikennettä vastaan, kieltäytynyt pysähtymästä ja näytellyt kansainvälisiä käsimerkkejä. Ajelu päättyi poliisin luoteihin, mutta ruotsalaismiehen motiiveista ei ole tietoa. Ei myöskään äidinkielestä tai uskonnosta.

* * *

Aamun lehdessä oli vielä kolmaskin uutinen, joka ansaitsee kommentin. Se kertoi Ranskalaisesta naispoliitikosta Marine Le Penistä, joka ei suostunut peittämään päätään huivilla pyrkiessään tapaamaan libanonilaista uskonnollista johtajaa.

Röyhkeä naispoliitikko totesi tapauksen yhteydessä, että "voitte välittää suurmuftille kunnioittavat terveiseni, mutta en peitä itseäni".  Samalla hän tuli liittyneeksi sellaisten länsimaisten naispoliitikkojen joukkoon, jotka ovat uhmanneet muslimeiden pyrkimyksiä alistaa nainen perunasäkin sisällön asemaan.

Siihen ovat kuuluneet jo aiemmin mm. Michelle Obama, Laura Bush, Hillary Clinton, Barbara Bush, Rosalynn Carter ja Condoleezza Rice.

* * *

Edellä käsitellyt tämän aamun lehtijutut valaisivat niitä ongelmia, joita maailman globalisoituminen on tuottanut länsimaille. Siinä missä britit katsoivat olevansa velvollisia korvaamaan Taleban-soturille tämän kärsimyksistä amerikkalaisten vankileirillä, osoitti ranskatar suurmuftille konkreettisen eron länsimaisen ja lähi-itäläisen naisen asemassa.

Jokaisen itsensä arvioitavaksi jää, oliko Le Penin kieltäytymisessä kyse kunnioitettavasta ihmisoikeusteosta vai nolosta kyvyttömyydestä osoittaa kunnioitusta isännälleen. Samankaltainen kysymys voidaan luonnollisesti esittää myös Suomen Iranin suurlähettiläälle, joka kieltäytyi kättelemästä Suomen presidentin puolisoa tämän kutusuttua hänet juhlimaan maamme itsenäisyyttä veronmaksajien rahoilla.

Aamun lehtijutut osoittivat myös sen, että Ruotsissa näyttäisi edelleen elävän pyrkimys lakaista ongelmia maton alle. Se on sikäli ymmärrettävää, ettei siellä ole enää mahdollista pysäyttää ennennäkemätöntä yhteiskuntakokeilua, jonka lopputulos saattaa osoittautua hirvittäväksi katastrofiksi ainakin kantaruotsalaisten osalta.

Epämukavaksi kokeilun tekee etenkin se, että Ruotsi sattuu olemaan Suomen rajanaapuri. Näin siksi, että viikinkien jälkeläisten yhteiskuntakokeilun mahdollisen epäonnistumisen roiskeet saattavat ulottua myös tänne Pohjantähden alle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hollannin pääministeri teki suuren inhimillisen teon
Ruotsinsuomalaistyttö Syyriassa
Hollannitar pakeni uljasta muslimisoturimiestään

Muhammedin opetusten pitkä ja synkkä varjo

Juuri tällä hetkellä näyttäisi siltä, että profeetta Muhammedin opetukset innoittavat ihmisiä eri puolilla maailmaa. Tarkoitan tällä sitä, kuinka noiden opetusten kirjaimellisessa tulkinnassa pitäytyvät tahot saavat valtaa liberaalimpien näkemysten kustannuksella.

Tuoreita esimerkkejä asiain kehityksestä löytyy Afganistanista ja Palestiinasta. Niistä ensimmäisessä Taleban-liike on palannut jälleen islamia liberaalimmin tulkitsevan hallituksen haastajaksi. Liikkeen toiminta on ulottuu nykyisin myös maan pääkaupunkiin Kabuliin, missä se pyrkii heikentämään hallituksen asemaa erilaisin terrori-iskuin.

Lisäksi Afganistaniin on kulkeutunut ISIS, joka pyrkii nostattamaan sunnalaisittain islamia tulkitsevia ihmisiä samoja oppeja shiialaisittain uskovia vastaan. Myös se on pystynyt organisoimaan terroritoimia Kabulissa.

Afganistanissa on kyse - ei enempää eikä vähempää kuin - siitä, pitävätkö valtaa muihin maihin toimivia suhteita haluavat muslimit, vai ryhtyykö maa islamilaiseksi teokratiaksi. Tosin ISIS:in mukaantulo saattaa johtaa kolmen rintaman sotaan - josta ei seuraa mitään hyvää, ainakaan mikäli Syyrian tilanteesta voi ennustaa tulevaa.

* * *

Toinen esimerkki Muhammedin kirjaimellisen tulkinnan voittokulusta löytyy Gazan kaistaleelta. Siellä islamistinen Hamas on valinnut johtajakseen omankin asteikkonsa mukaan islaminuskovaisen äärihihhulin.

Ajoitus on mielenkiintoinen Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin todettua eilen, että hänelle sopii mikä tahansa ratkaisu Israelin ja palestiinalaisten välisen konfliktin ratkaisemiseksi - kunhan molemmat osapuolet vain hyväksyvät sen. Tämä näkemys poikkeaa selkeästi YK:n näkemyksestä, jonka mukaan vain kahden valtion ratkaisu on mahdollinen.

En nyt tässä puutu YK:n näkemykseen toteamalla, että loogisesti ajatellen erilaisia ratkaisuja on joukoittain alkaen jommankumman kansan etnisestä puhdistuksesta aina yhteen sekulaariin ja demokraattiseen valtioon, jossa kansalaisoikeudet olisivat niin juutalaisilla kuin muslimeillakin. Sen sijaan totean, että Hamasin ratkaisu näyttäisi tähtäävän noista vaihtoehdoista ensimmäiseen - ja samalla lisäävän riskiä siitä, että myös vastapuolella samankaltaista ratkaisua hakevien poliittisten voimien kannatus lisääntyy.

Tässä tilanteessa saattaisi moni sanoa, että kärsijöinä "Pyhän maan" tilanteen kärjistymisestä ovat jälleen tavalliset ihmiset ja erityisesti palestiinalaiset. En kuitenkaan sano, sillä ei kai Hamasin asema gazalaisten keskuudessa ole syntynyt ilman tavallisten palestiinalaisten enemmistön tukea? Eli sitä saa mitä tilaa.

* * *

Edelle kirjoitetun perusteella Profeetta Muhammedin varjo on siis pitkä, synkkä ja edelleen äärimmäisen vaikuttava. Sen edessä myös meidän Eurooppalaisten on tehtävä ratkaisuja siitä, millä voimakkuudella haluamme tuon varjon lankeavan oman maanosamme ylle. Keskeinen osa sen hallitsemisessa on maanosamme ja oman valtiomme maahanmuuttopolitiikka. Ja erityisesti sen humanitaarinen. maailman hädänalaisten auttamiseen tähtäävä, osa.

Turvapaikka- ja pakolaispolitiikan yhteydessä tulee kaiken poliittisesti korrektin voivottelun lisäksi kysyä sitä, ovatko maailman kriisipesäkkeistä tulevat ihmiset aivan syyttömiä kotimaidensa sekasortoon? Erityisesti olisi mietittävä, että olisiko avain islamilaisen maailman ongelmien parantamiseen kansainvaelluksen sijasta siinä, etteivät maailman eri kriisipesäkkeissä asuvat tolkun ihmiset lähtisi karkuun profeetan pitkää varjoa, vaan ryhtyisivät kotimaissaan toimiin sen valaisemiseksi?

En nimittäin voi välttyä ajatukselta, että profeetan varjon valaiseminen olisi hyväksi koko maailmalle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Afgaanien palautukset voivat alkaa
Israelin toimet Gazassa tuomittu
Erkki Tuomioja ja tulkit

Irakilaiset kieltäytyvät poistumasta

Iltalehti kertoi kahdesta irakilaisesta turvapaikanhakijasta, jotka ilmoittivat pysyvänsä Suomessa riippumatta saavatko he siihen siihen luvan tai ei. Lehden juttu oli varsin valaiseva monellakin tavalla, joten päätin tarttua siihen.

Pohjois-Irakista Tampereelle päätynyt Hakim on tähän mennessä saanut kaksi kielteistä päätöstä. Ensin Maahanmuuttovirastolta ja myöhemmin Helsingin hallinto-oikeudelta. Nyt asia on korkeimman hallinto-oikeuden pohdittavana.

Hakim ei kuitenkaan ole valmis luovuttamaan. Sen sijaan hän uhoaa, että "jos korkeimmasta hallinto-oikeudesta tulee kielteinen päätös, aloitan koko homman alusta. Asianajajani sanoi, että se on mahdollista."

Suomalaisena veronmaksajana en voi olla kysymättä asianajajan moraalin perään. Onko todellakin suomalaisen juristin tehtävänä olla kunnioittamatta hallinnollisia ja oikeudellisia päätöksiä ja sen sijaan kehottaa maahan saapunutta elintasopakolaista ylläpitämään ja ruuhkauttamaan kallista prosessia, vaikka lopputulos on joka tapauksessa selvä. Ilmeisesti kyseisen juristin rahanhimo on sumentanut järjen.

Hakim kertoi lisäksi, että "minulla on mielenterveysongelmia ja olen ollut täällä jo kaksi kertaa sairaalahoidossa. Irakissa ei ole tarjolla mitään hoitoa psyykkisiin ongelmiin ja masennukseen."

Ottamatta kantaa miehen ongelmiin, on Iltalehteä kiitettävä siitä, että se julkaisi näin ilmeisen tapauksen suomalaisen hyvinvointijärjestelmän väärinkäytöstä. Maailmassahan on varmuudella miljoonia mielenterveysongelmaisia, mutta suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä on jo muutenkin kustannuskriisissä.

Miksi ihmeessä Hakimin pitäisi tässä tilanteessa saada suomalaisten piikkiin jonkinlainen erityiskohtelu kun miljoonat muut eivät voi sellaista saada?

Iltalehti kertoi edelleen, että Hakim oli Suomeen tullessaan rahoittanut ihmissalakuljettajien bisnestä 8000 dollarilla. Sitä vastaan sai lennon Bagdadista Turkkiin, mistä matkaa jatkettiin junalla, autolla ja veneellä. Viimeinen etappi oli kuorma-autokyyti Ruotsin halki.

Hakimin reitille osui siksi useitakin turvallisia maita. Siitä herää hakematta kysymys: miksi mikään niistä ei kelvannut hänelle? Vastaus lienee se, että aiemmin irakilainen sai Suomesta turvapaikan paljon todennäköisemmin kuin mistään muusta Euroopan maasta.

Entä Hakimin potentiaali suomalaiselle yhteiskunnalle? Oman kertomansa mukaan hän ei ole käynyt koskaan koulua, mutta osaa silti puhua neljää kieltä. Ilman koulusivistystä ei mielenterveysongelmaisella liene Suomessa tulevaisuutta kuin yhteiskunnan elättinä. Ei, vaikka osaisikin neljää kieltä.

Itse asiassa emme tiedä todellisuudessa kuka tämä mies on. Paperit ovat nimittäin miehen kertoman mukaan hukkuneet Englannin kanaaliin. Siten hän voi kyllä olla Hakim, mutta yhtä hyvin Ali, Saddam tai vaikka Osama. Mutta oli kuka hyvänsä, hän on joka tapauksessa kallis taakka suomalaiselle veronmaksajalle.

* * *

Iltalehti kertoi kahdesta muustakin irakilaisesta, jotka eivät suostu lähtemään pois Suomesta edes oikeuden päätöksen jälkeen. Onkohan heilläkin neuvoja suomalaisen veronmaksajan piikkiin jakelevat asianajajat?

Ali-niminen shiiamuslimi kertoi jättäneensä vaimonsa ja poikansa piiloon Irakiin, vaikka ongelmia aiheuttanut "jengi löytää heidät jos haluaa". Ali itse on jutun mukaan suuri sankari, joka joutui jengin tappolistalle, koska oman kertomansa mukaan yritti "laittaa heitä kuriin toisin kuin muut poliisit".

Niinpä Ali haluaisi nyt Suomessa poliisiksi. Hänellä on oman kertomansa mukaan pitkä kokemus poliisin työstä ja hän on hyvä siinä. Näin siitä huolimatta, että hänelle tuli - ainakin IL:n jutun mukaan -  lähtö Irakista juuri ammatin takia.

* * *

Kolmas jutussä käsitelty henkilö oli Ashraf, jonka mukaan Suomi tarvitsee häntä. Mies kertoi valmistuneensa "Bagdadin yliopistosta historian opettajaksi vuonna 2012. Tulen hyvästä perheestä ja saan rahaa isältäni, jos sitä tarvitsen. Suomalaisten ei tarvitse maksaa minulle yhtään mitään, kunhan saan työpaikan."

Oli virkistävää kuulla, ettei tämä henkilö kaipaa suomalaisten elätystä. Hän on myös ollut hyvin aktiivinen turvapaikkapäätöstä odotellessaan. Siitä huolimatta minua jäi mietityttämään se, että me tarvitsisimme häntä. Mutta kuunnellaan perustelut.

"Suomessa on vain 5 miljoonaa asukasta ja te tarvitsette uusia asukkaita. Suomessa on myös paljon vanhoja ihmisiä, joten nuoria tarvitaan rakentamaan ja ylläpitämään yhteiskuntaa."

Ensinnäkin ihmettelen miksi me tarvitsemme lisää asukkaita? Siis maailmassa, jonka suurin ongelma on liikakansoitus ja väestöräjähdys.

Toiseksi meillä on juuri nyt jopa liikaa opettajia. Siitä merkkinä tämän aamun Helsingin Sanomat kertoi ruotsalaisten haalivan Suomesta opettajia omiin kouluihinsa.

Ei siis tunnu todennäköiseltä, että irakilainen historianopettaja sijoittuisi maassamme koulutustaan vastaaviin tehtäviin. Ei vaikka hän onkin osoittanut aktiivisuutta Suomessa olonsa aikana ja isä on varakas.

* * *

Näiden kolmen henkilön osalta on todettava, ettei heillä ole Suomelle juuri mitään annettavaa. Tässä vaiheessa he uhoavat jäävänsä maahan vaikka väkisin, mutta ehkä ainakin osa tulee ajan myötä toisin aatoksiin.

Veronmaksajien kukkaroa he ovat jo nyt rasittaneet, ja näyttävät jatkossa kuppaavan sitä asianajajiensa ohjauksessa lisää. Siksi on toivottavaa, että he ennemmin tai myöhemmin tarttuisivat maahanmuuttoviraston järjestämään vapaehtoiseen paluuseen.

Siitä kertoi Iltalehden toisessa jutussa ylitarkastaja Mari Helenius Maahanmuuttovirastosta: "maksamme ja järjestämme kotimatkan ovelta ovelle. Lähtijöiden ei tarvitse huolehtia lentolipuista eikä taksimatkoista. Lisäksi heille tarjotaan joko rahallinen korvaus tai palveluja ja hyödykkeitä,"

Ja ellei vapaaehtoinen poistuminen onnistu, on suomalaisen yhteiskunnan keksittävä keinot panna oikeuden päätökset voimaan. Nykyinen tilanne, jossa ihmisiä ei saada poistettua maasta edes lainvoimaisella päätöksellä on ajan myötä mahdoton.

Tilanne vaatii siis uusia poliittisia päätöksiä. Ja viranomaisten jämäkkyyttä niiden toteuttamisessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Irakilainen käväisi Suomessa
Irakilaisten paluumuuttajien karuja kohtaloita
Ovatko irakilaiset nykypäivän inkeriläisiä?

Norjalainen trilleri

Suomessa on parin päivän ajan seurattu henkeä pidätellen norjalaisen hiihtäjä Therese Johaugin doping-käräjöintiä. Kyse tässä norjalaisessa trillerissä on siitä, onko kielletty anabolinen steroidi joutunut Johaugin elimistöön vahingossa huulirasvan kautta vai tarkoituksella jollain muulla tavalla.

Tarkoituksellisuudella on suuri merkitys, sillä kansainvälisten dopingsääntöjen mukaan anabolisten steroidinen tarkoituksellisesta käytöstä tulee langettaa neljän vuoden kilpailukielto. Vahinkokäytöstä seuraa ainoastaan kaksivuotinen panna. Omituisen käräjistä tekee se, että syyttäjä vaatii vain 14 kuukauden kilpailukieltoa ilmeisesti mahdollistaakseen sääntöjen rikkojalle osallistumisen seuraaviin talviolympialaisiin.

Jo nyt on selvää, että Johaugin tapauksessa kyse on vähintäänkin vahinkokäytöstä. Siten on varmaa, että mikäli norjalainen oikeus ei johda vähintään kaksivuotiseen tuomioon, on kansainvälisen dopingjärjestelmän uskottavuus jälleen kerran koetuksella. Ja norjalainen urheiluhenki voidaan katsoa synonyymiksi Jari Isometsän kuusitoista vuotta sitten lanseeraamalle rehelliselle lapinmiehelle.

* * *

Johaugin käryssä on kaksi mielenkiintoista ja itseäni askarruttanutta yksityiskohtaa. Niistä ensimmäisen nosti esiin CAS:in välimiehenä toiminut Olli Rauste: hän ihmetteli, miksei huulirasvan vaikutusta dopingtestin tulokseen ole testattu Norjassa, jotta saataisiin selvyys siitä onko edes mahdollista, että rasvan käyttö voisi aiheuttaa havaitun 13 ng/ml konsentraation virtsaan.

Rauste loi siis uuden epäilyksen norjalaisten rehellisyyden ylle: "kun tietää, miten pedanttisesti Norjassa suhtaudutaan lääketieteeseen, tulee mieleen ajatus, onko testi tehty, mutta tuloksia ei haluttu esittää".

Toinen itseäni mietityttänyt yksityiskohta tässä tapauksessa on Norjan maajoukkuelääkärin Fredrik Bendiksen aulius ottaa vastuu koko tapauksesta. Hän irtisanoutui tehtävästään ja on vakuutellut kerta toisensa jälkeen Johaugin käryn johtuneen hänen omasta virheestään.

Minusta lääkärin kohdalla kannattaisi selvitellä mahdollista taloudellista kytköstä hänen käyttäytymiseensä. Onko varmaa, ettei Norjan hiihtoliitto ole sopinut joko etukäteen tai välittömästi Johaugista löytyneen dopingaineen havaitsemisen jälkeen maksavansa hänelle korvauksista vastuun ottamisesta.

Tälle ajatuskululle on olemassa ennakkotapaus, eli Jari Isometsän ja Suomen hiihtoliiton valmennusjohdon välille tehty "saunasopimus", jolla pyrittiin tukkimaan Isometsän suu suomalaisten valmennusmenetelmistä vuonna 2001. Se sopimus ei koskaan mennyt käytäntöön, sillä Isometsän käryn jälkeen testit paljastivat kyseessä olleen laajamittaisen dopingin käytön.

Yhteenvetona totean, että jos minä olisin tutkimassa norjalaisten doping-tapausta, teettäisin tieteellisen huulirasvatestin. Lisäksi tekisin tutkintapyynnön poliisille Bendiksen mahdollisista rahallisista korvauksista tähän tapaukseen liittyen käyttäen perusteena esimerkiksi mahdollista veronkiertoa tai lahjontaa.

Ensimmäisestä saataisiin varmasti tulos, joka joko osoittaisi Johaugin selityksen periaatteessa mahdottomaksi tai mahdolliseksi ja jälkimmäinen saattaisi puhkaista koko norjalaisen hiihdon dopingkuplan - mikäli sellainen on olemassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Therese Johaug - kärähtänyt kaunotar
Norjalainen dopingohjelma
Miksi norjalaiset ovat niin ylivoimaisia?

Halla-aho vaati EU:ta puuttumaan kansalaisjärjestöjen rikolliseen toimintaan

Jussi Halla-aho (ps) on nostanut esille yhden EU:n alueen turvapaikkaryntäyksen keskeisen ajurin. Se on kansalaisjärjestöjen toiminta Välimeren yli lähtevien ihmisten kuljettamisessa Euroopan puolelle.

Tarkalleen ottaen Halla-aho sanoi Helsingin Sanomille, että "Libyan rannikkoa lähellä operoivat kansalaisjärjestöt jo pelkällä läsnäolollaan houkuttelevat ihmisiä lähtemään merelle. Järjestöt jopa yllyttävät ihmisiä olemaan tekemättä yhteistyötä italialaisten viranomaisten kanssa, jolloin heitä ei rekisteröidä mihinkään järjestelmään."

Halla-aho totesi edelleen, että "on hyvin vakava ongelma, että Välimerellä toimii tällainen meritaksipalvelu, joka tuo tuhansittain ihmisiä Eurooppaan, sen sijaan että heidät palautettaisiin takaisin lähtösatamiin...  keskisen Välimeren reittiä pitkin tulleista laittomista maahanmuuttajista suurin osa on taloudellisia siirtolaisia, jotka eivät ole oikeutettuja kansainväliseen suojeluun."

Minun nähdäkseni kansalaisjärjestöjen toiminta on ainakin laittoman maahantulon järjestämistä. Siitä on Suomen laissa säädetty rangaistukseksi sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta.

Käytännössä järjestöt tekevät myös yhteistyötä ihmissalakuljettajien kanssa. Salakuljettajathan tekevät miljardiluokan bisnestä, jota järjestöt helpottavat noutaessaan salakuljetetut ihmiset EU:n alueelle kaukaa Välimeren toiselta puolelta. Lisäksi ne ovat rahoittaneet salakuljetusta myös suoraan.

Kaiken kukkuraksi järjestöillä on käytännössä yhteys kuolemantuottamuksiin, koska niiden toiminta yllyttää ihmisiä lähtemään Välimerelle kelvottomilla aluksilla, joiden käytön tavoitteena voi olla ainoastaan pyrkimys tulla pelastetuksi lähellä Afrikan rannikkoa. Kuolemantuottamuksesta Suomen laki määrää sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta.

Edellä kuvatun kiistattoman ongelman ratkaisemiseksi Halla-aho kysyi EU:n komissiolta mahdollisista toimenpiteistä kansalaisjärjestöjen laittomien maahanmuuttajien meripelastusoperaatioiden sanktioimiseksi. Kysymys on hyvä, ja odotan suurella mielenkiinnolla komission vastausta siihen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tuhoaako ketjureaktio ihmissalakuljettajien bisneksen?
Avustusjärjestöt rahoittavat ihmissalakuljetusta
Ihmissalakuljetus on miljardiluokan bisnes

Hollannin pääministeri teki suuren inhimillisen teon

Hollannin pääministeri Mark Rutte on tehnyt johtopäätöksensä tosiasioista ja saattanut julkisuuteen näkemyksensä, jonka mukaan ne jotka eivät sopeudu maahan tai jotka arvostelevat sen arvoja, tulisi "käyttäytyä normaalisti tai lähteä pois".

Pääministeri totesi myös, että hollantilaiset kokevat olonsa kasvavissa määrin epämieluisaksi niiden Hollantiin muuttaneiden vuoksi, jotka "ahdistelevat homoja, viheltävät lyhythameisille naisille tai leimaavat tavallisia hollantilaisia rasisteiksi". Lisäksi hän totesi en itsestäänselvyyden, että, "jos asut Hollannissa, missä tapamme kohdella toisia ihmisiä tekee hulluksi, sinulla on vaihtoehtoja. Lähde pois, ei täällä ole pakko olla."

Pääministerin sai luultavasti avautumaan kilpailevan puolueen realismi maahanmuuton suhteen. Sen puheenjohtaja  Geert Wilders vastasikin pääministerin ulostuloon toteamalla, että tämä on vastuussa "avoimista rajoista, turvapaikkatsunamista, massamuutosta, islamisaatiosta, valheista sekä petoksesta".

Aika näyttää kuinka kilpailu vallasta Hollannissa ratkeaa. Oleellista tässä vaiheessa on kuitenkin se, että ongelman karut realiteetit on lopulta lausuttu ääneen myös perinteisen poliittisen vallanpitäjän suulla. Se ei voi olla vaikuttamatta niihin lukuisiin kansalaisiin, jotka ovat epäilemättä nähneet ongelman, mutta tukahduttaneet siitä seuraavat loogiset johtopäätökset johtuen julkisuuden paineista poliittisesti korrektiin ajatteluun.

Jos ja kun hollantilaiset nyt tarttuvat käsissä olevaan ongelmaan tosiasioiden pohjalta, astuvat eurooppalaiset pitkän askeleen kohti oman kulttuurinsa ja vapaan länsimaisen elämätavan puolustamista. On vaikea kuvitella suurempaa tekoa inhimillisen Euroopan ja koko maailman puolesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hollannitar pakeni uljasta muslimisoturimiestään
Verovaroin tuettua väkivaltaa ja lahjontaa
Suomalaiset ovat ainutlaatuisia

On hyväksyttävä islamistitaistelijoiden vapaa liikkuvuus

Eilen kuultiin yksi nykyaikaisen kansainvaelluksen järisyttävimmistä uutisista. Tarkoitan Saksan sisäministeri Thomas De Maizièren kommenttia, jonka mukaan saksalaisten on hyväksyttävä se tosiasia, että islamistitaistelijoita liikkuu vapaasti ympäri maata.

Menin sanattomaksi ja jäin miettimään kuinka kauan kestää, että myös Suomessa nostetaan kädet pystyyn ja todetaan täälläkin hyväksyttävän islamistitaistelijoiden vapaa liikkuvuus? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Islam on riski myös kantasuomalaiselle nuorisolle

Orlandon opetukset ja islam

Mikä on tyhmempi kuin islamisti?

KHO ohjasi lakien tulkinnan kaltevalle pinnalle

Aamun lehti kertoi korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä, jonka mukaan "vain aavistuksen liian pienet tulot eivät estä maahanmuuttajaperheen yhdistämistä". Tapaus koski perhettä, jonka isällä oli Suomesta turvapaikka ja säännöllinen työ, mutta käytössä olevaan perheenkokoamisen ohjeeseen nähden 250 euroa kuussa liian pienet tulot.

Lehden mukaan KHO:n päätöksen taustalla oli käsitys, jonka mukaan mikään ei viitannut siihen, että perhe joutuisi turvautumaan yhteiskunnan tukeen. Tämän johtopäätöksen logiikkaa lehden kirjoituksessa ei kuitenkaan avattu millään tavalla.

Selvää lienee kuitenkin, ettei yhden hengen talous tule toimeen samalla rahalla kuin nelihenkinen. Siten johtopäätöstä ei voi tehdä ainakaan sen perusteella, että perheen kokoaja ei Suomessa yksin eläessään ole joutunut turvautumaan yhteiskunnan apuun. Sellaisen johtopäätöksen voisi tehdä ainoastaan, mikäli hänelle on jäänyt tuloistaan säännöllisesti kolmen lisähengen elättämiseen tarvittava osa "sukan varteen".

Minun nähdäkseni tässä tapauksessa suurin ongelma ei kuitenkaan ole arvaus yhteiskunnan tuen tarpeesta. Sen sijaan ihmettelen oikeuden linjausta siitä, ettei maahanmuuttoviraston työtä ohjaavalla tulorajalla ole sitovaa merkitystä, vaan linjaus jätetään korostuneen epämääräiseksi käyttämällä sanaa "aavistus".

Siksi päätöksestä seuraa mitä todennäköisimmin joukko jo muutenkin ruuhkaantuneita lakitupia kuormittavia oikeustapauksia, joissa tullaan hakemaan "aavistuksen" kokoa eli sitä ohjeen alittavaa tulorajaa, joka vielä mahdollistaa perheen yhdistämisen Suomeen. Nythän on osoitettu, ettei raja ole ainakaan ohjeessa mainittu 2600 euroa, koska myös 2350 euroa/kk riittää. Siten "aavistus" on ainakin 9,6 prosenttia eli noin kymmenys koko summasta. Mutta voisiko se olla vieläkin enemmän?

Eli riittäisikö 2300 euroa? Entä 2200? Vai kävisivätkö suorastaan pyöreät 2000 euron kuukausitienistit nelihenkisen perheen kokoamiseksi? Entä 1000 euron tulot, jos lupaa syödä vain alennustuotteita, hankkia vaatteet kirppikseltä ja elää roskakatoksessa?

En tiedä millä perusteella nykyinen 2600 euron raja on määritetty. Tässä tilanteessa olisi kuitenkin kokonaisuuden kannalta hyvä, mikäli sisäministeriö määrittäisi uuden tulorajan, jonka se katsoisi pitävän korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Yksi mahdollisuus olisi ottaa oikeuden linjaama 2350 euroa tulorajaksi. Tätähän oikeastaan edellyttää nyt nähdyn oikeuden päätöksen jälkeen jo ihmisten tasaveroinen kohtelu, elleivät perheenyhdistämispäätöksen perusteet osoittaudu vääräksi.

Siksi olisi tärkeää, että KHO:n linjauksen kautta yhdistyneen perheen pysymistä yhteiskunnan tuen ulkopuolella seurattaisiin jatkossa ja mikäli tukeen jouduttaisiin turvautumaan, tulisi asia viedä tavalla tai toisella KHO:n tietoon ja päätettäväksi. Olisi siis huolehdittava siitä - mikäli tukeen on turvauduttu - että tuloraja nostetaan takaisin sellaiselle tasolle, mikä ei johda yhteiskunnan elätettäväksi ajautuvien perheiden yhdistämistä Suomeen.

On valitettavaa, ettei oikeutta tunnu kiinnostavan päätöstensä yleiset vaikutukset, eikä se epämääräisen päätöksen sijasta ottanut tulorajoihin selvää kantaa, jonka mukaan perheenyhdistämisen käytännöt voitaisiin linjata jatkossa. Kaiken kaikkiaan KHO:n päätös oli siten melkoinen tappio suomalaisen maahanmuuttopolitiikan päätöksenteolle ajaessaan perheenyhdistämispäätökset kaltevalle pinnalle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kolaroiva bussikuski lisäsi rasimia ja vaikeutti kaltaistensa työllistymistä
Perheenyhdistämistä on rajoitettava, vaikka se haittaisi tulijoiden integroitumista
Onko Päivi Räsänen tyhmä vai epärehellinen?

Verotuksen oikeutus ja pimittäminen

Alkujaan ihmiset elelivät ulkoistamatta käytännössä mitään palveluksia yhteisesti kustannettaviksi. Suomessa tämä jakso päättyi viimeistään keskiajalla Ruotsin ottaessa vallan maan länsiosissa ja Venäjä itäosissa, todennäköisesti jo paljon aiemmin.

Vieraan vallan tultua maahamme määrättiin ihmisille maksettavaksi vero, jonka hoitivat käytännössä talolliset kaikkien asukkaidensa puolesta. Perusteluna käytettiin ihmisten ja heidän omaisuutensa suojelemista viholliselta. Myös kristinuskon mukana saapunut kirkko otti osansa, olihan sen tarpeet määritetty jo Raamatussa "kymmenyksinä".

Käytännössä verotus nousi nopeasti sietämättömäksi ja sen kerääminen monin tavoin epäreiluksi. Lopputuloksena saatiin 1590-luvulla maahan nuijasodaksi kutsuttu sisällissota.

Se ei kapinallisten kukistuttua muuttanut itse asiaa, vaan verotus kävi Ruotsin suurvalta-aikana entistä rankemmaksi. Eihän kuninkaan ja aatelisten loisto olisi ollut mahdollista ilman varoja eikä Eurooppaa voinut vallata ilman resursseja.

Ajan myötä verotuksella ryhdyttiin hoitamaan myös muita kuin sota- ja jumaluusasioita. Syntyi hyvinvointivaltio, jossa verotusta yritettiin perustella kansalaisten parhaalla.

Vanhusten huolto, terveydenhuolto ja köyhäinapu otettiin julkisen sektorin piikkiin. Ajan myötä sinne lisättiin kaikenlaista muutakin tieteiden, taiteiden ja muun kulttuurin tukemisesta aina kehitysapuun ja muuhun maailmanparantamiseen, sosiaaliturvaan, yritysten ja maatalouden tukemiseen, luonnonsuojeluun sekä Euroopan Unionin jäsenmaksuihin.

Lopputuloksena valtiosta ja kunnista on kasvanut hyvinvointivaltion keskeisiä toimijoita, joiden osuus BKT:stä on kasvanut valtavaksi. Taloudellisen taantuman aikana se on merkinnyt julkisen talouden nopeaa velkaantumista.

Suomessa tämä kehitys lienee tullut tiensä päähän tämän vuosikymmenen alkupuolella, koska silloin ainakin valtion budjetin kasvua alettiin tosissaan taittaa, kuten täällä olevasta kuvasta näkyy. Siitä huolimatta budjetit ovat olleet alijäämäisiä, eli ne on rahoitettu ottamalla velkaa meidän kaikkien yhteiseen piikkiin.

Tässä tilanteessa verotuksen alkuperäisen oikeutuksen eli turvallisuuden takaamisen rahoituksesta on tullut yhä vaikeampaa. Iskukykyisen armeijan ylläpito on kallista, eikä se tahdo sopia budjetin raameihin.

Niinpä aamun lehti kertoi pyrkimyksestä uusien asehankintojen rahoittamiseksi budjetin ulkopuolelta. Li Anderssonin (vas.) mukaan "rahoitusmallin pitää olla sellainen, ettei hankintojen takia jouduta vähentämään rahoitusta esimerkiksi perusturvasta tai koulutuksesta".

Kommentti ei kuvaa yksin Anderssonin näkemystä, vaan kuvastaa käytännössä kaikkien poliitikkojen ajatusmaailmaa. Luultavasti myös useimpien asiaa turhan heikosti ymmärtävien suomalaisten.

Budjetin rajat ovat tulleet vastaan myös liikenneväylien rahoituksessa. Maanteille kaavaillaan kilometriperusteista maksua, jolla rahoitettaisiin tienhoidon tehtäväkseen saavaa yhtiötä. Tämä yhtiö voisi sitten ottaa velkaa teiden hoitamiseksi, eikä se näkyisi valtion budjetissa eikä siten poliitikkojen päätöksenteossa. Suomalaisten kukkarosta senkin tienhoidon ja myös sitä varten otetun velan hoitaminen kuitenkin viime kädessä otettaisiin.

Julkisten menojen siirtäminen pois budjetista on ennen kaikkea vallanpitäjille hyvä ratkaisu. Sen avulla ongelmia voidaan siirtää pois näkyvistä käymättä syvällistä keskustelua julkisen sektorin koosta ja tehtävistä. Samalla kansalaisiin kohdistuva maksurasitus kasvaa entisestään - eli heidän tuloistaan yhä pienempi osa jää itse käytettäväksi.

Työnantaja palkansaajalleen maksamasta 100 eurosta on vähennettävä ensin valtion, kunnan, ja mahdollisesti seurakunnan keräämät tuloveroluonteiset maksut. Jos ne ovat esimerkiksi 30 prosenttia, jää verotetulle tilille maksettavaksi ns. nettopalkaksi 70 euroa.

Tällä rahalla palkansaaja voi ostaa palveluja ja tavaroita, joista peritään alv. Se on yleisesti 24 prosenttia, mutta esimerkiksi ruuan osalta tätä alhaisempi.

Siten todellinen kansalaisten maksama alv on riippuvainen ostettavan tavaran laadusta ja joka tapauksessa 24 prosenttia alhaisempi - sanotaan esimerkiksi 20 prosenttia. Näin ollen työntekijän bruttopalkaksi saaman satasen todellinen ostovoima on noin 58 euroa.

Edellisen lisäksi on huomattava, ettei yrittäjä pysty maksamaan tuota 100 euron palkkaa, ellei työntekijän työ tuota huomattavasti suurempaa summaa yritykselle. Senhän on palkan lisäksi hoidettava yrityksen muut kulut, jotka vaihtelevat yrityskohtaisesti.

Oman, julkisen, työnantajani sosiaali- ja yleiskustannukset ovat noin 1,2-kertaiset sen maksamaan palkkaan nähden. Yksityisillä yrityksillä vaihtelua lienee runsaasti riippuen toimialasta ja yrityksen sisäisestä tehokkuudesta.

Lopputuloksena voidaan joka tapauksessa todeta, että 100 euron työn teettämisen kustannus työnantajalle on yli 200 euroa, minkä päälle pitäisi vielä saada yritykselle liikevoittoakin. Oman työnantajani maksaman palkan ostovoima 58 euroa on työnantajan maksamista kustannuksista noin 26 prosenttia.

Edelle kirjoittamani logiikan soisi olevan ymmärretty aina puhuttaessa yritysten laskutuksesta, palkanmaksusta ja verotuksesta. Sekä yrittämisen edellytyksistä maassamme.

Jos julkinen sektori rahoittaa jatkossa erilaisia toimiaan verojen sijasta muilla maksuilla, vähentävät ne edelleen palkansaajan työstään saamaa vastinetta. Siksi nyt meneillään oleva budjettitekninen kikkailu ansaitsisi syvällisen poliittisen keskustelun, jonka aiheena tulisi olla sekä julkisen sektorin kaikkien tehtävien kriittinen arviointi että niihin liittyvän verotuksen oikeutus.

Tätä keskustelua en ole kuitenkaan nähnyt käytävän. En etenkään valtakunnan merkittävimpien poliitikkojen keskuudessa. Enkä tässä yhteydessä aja itse kaikkien julkisten palvelujen alasaloa tai edes minimointia, mutta kuitenkin niiden kriittistä harjaamista nyt esillä olevan verotuksen pimittämisen sijasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Julkisen kulutuksen ja verotuksen dilemma
Osoittaako McDonalds suomalaisten ymmärtävän?
Pelimiehiä ja maksumiehiä