sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Kumpi ompi parempi: työpaikka vai työttömyyskorvaus?

Palvelualojen ammattiliiton PAM:in puheenjohtaja Ann Selin kertoi, että hänen johtamansa ammattiliitto aikoo käyttää satoja tuhansia euroja vasemmistopuolueiden tukemiseen ensi kevään vaaleissa. Perusteluksi hän nimesi sen, että "ei meillä näin palkansaajavihamielistä hallitusta ole ollut pitkään aikaa".

Selinin on saanut takajaloilleen hallituksen aikomus helpottaa pienyritysten rekrytointia antamalla näille mahdollisuuden nykyistä helpompiin irtisanomisiin eli esimerkiksi epäonnistuneen rekrytoinnin peruuttamiseen. Oikeus koskisi alle 20 hengen yrityksiä.

Tässä yhteydessä on syytä huomata, että yksinyrittäjien määrä on lisääntynyt Suomessa viime vuosina rajusti. Heitä on nykyisellään jo 180 000 eli noin kaksi kolmasosaa suomalaisten yritysten määrästä. Samaan aikaan meillä on melko tarkasti sama määrä työttömiä.

Jos hallituksen suunnittelema irtisanomisen helpottaminen johtaisi siihen, että jokainen yksinyrittäjä palkkaisi avukseen yhden työntekijän, olisi työttömyys selätetty. No, tämä ei ole realismia, mutta samaan aikaan on varmaa, että moni yksin- tai muu pienyrittäjä on harkinnut apulaisen palkkaamista - ja jättänyt sen tekemättä, koska siihen lisääntyy aivan liian suuri riski.

Mutta palataan takaisin Ann Selinin aikomukseen tukea vasemmistopuolueita valtavilla summilla jäsenistöltään kerättyä rahaa. Siis myös niiltä jäseniltä, jotka eivät kannata vasemmiston ajamia asioita. Siis vaikkapa kovaa verotusta, kehitysmaalaisille avoimia rajoja tai asumisperusteista perustuloa kaikille Suomessa majaileville.

Ann Selinin kannanotto nostaakin esille kaksi keskeistä kysymystä, joihin haluaisin hänen vastaavan. Ja koska hän ei kuitenkaan tule niitä kommentoimaan, haluaisin ainakin jokaisen PAM:in jäsenen luovan niihin oman näkemyksensä.

Ensimmäinen kysymys kuuluu, että onko ammattiliiton varojen käyttäminen poliittisiin tarkoitusperiin vastuullista edunvalvontaa. Näin erityisesti silloin, kun niillä edistetään sellaista valtakunnanpolitiikkaa, jota kaikki maksajat eivät kannata.

Toinen kysymys puolestaan on se, että kumpi on työvoiman kannalta parempaa politiikkaa: yritysten työllistämisedellytysten vai työttömien turvaverkon maksimointi. Hallitus näyttäisi valinneen ensimmäisen ja Selin puheidensa perusteella toisen.

Lopuksi totean, etten missään tapauksessa kannata irtisanomisen helpottamista suurissa yrityksissä. Siellä tarvitaan vahvaa ammattiliittoa tasapainottamaan työnantajan ja työntekijän välistä suhdetta. Näin ei kuitenkaan ole pienimmissä yrityksissä, jotka pääsääntöisesti eivät kestä edes yhtä virherekrytointia.

Samalla on syytä muistuttaa Seliniä ja muita ymmärtämättömiä, etteivät ammattiliitot sen enempää kuin poliitikotkaan luo Suomeen työpaikkoja. Niitä luovat vain ja ainoastaan voittoa tuottavat yritykset, joiden tekemän työn lisäarvoa verottamalla koko muu yhteiskunta pyörii - mukaan lukien ammattiliitot.

Muuten olen - senaattori Cato vanhempaa mukaillakseni - sitä mieltä, että poliittiset lakot olisi kiellettävä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
PAM asetteli ehtoja yhteiskuntasopimusneuvotteluille
Köyhät kyykkyyn vai töihin?
Työtaistelulainsäädäntö olisi uudistettava

9 kommenttia:

  1. Itse olen aina kannattanut vahvaa ay-liikettä, mutta olen samaan aikaan vierastanut ay-toiminnan ja puoluepoliitikan koplaamista yhteen. Voisin kuvitella, että ay-liikkeen tukemien puolueitten ja liittojen jäsenten poliittiset kannat paikoin eroavat selvästi toisistaan esim. Perussuomalaiset ehdokkaineen tuskin saavat isoja vaalitukia ay-liikkeeltä. Ei sentään häiritä kuten ruotsidemokraatteja (SD) kannattavia työntekijöitä kuten paikoin Ruotsissa.

    Professori ei taida ihan tunnistaa pitkäaikaistyöttömän elämän niukkuutta kuten olen itse nähnyt lähipiirissäni. Onneksi osa on kuitenkin päässyt siitä kurjuudesta pois työelämään. Kuitenkin on myönnettävä, että monet tuet muodostavat tukiloukun, jotka estävät työpaikan vastaanottamista.

    Jätän tähän loppuun linkin Varustelekan perustajan mietteitä US:ssa tästä alle 20 hengen firmojen irtisanomissuojan heikentämisestä. Sieltä voisi poimia kohdan, että epäsopivista työntekijöistä pääsee eroon, kun maksaa parin kuukauden palkan käteen. Omana lisänä, että vaikea on firmaan epäsopivan työntekijän lähteä oma-aloitteisesti pois ellei ole jo uutta työtä tiedossa, koska itse eroamalla otat kolmen kuukauden karenssin.

    https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/259182-varustelekan-perustaja-valtteri-lindholm-turha-riita-irtisanomislaista-yrittajilla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lindholmilla on ihan hyviä näkemyksiä yritystoiminnan organisoimisesta. Nähdäkseni hän on myös oikeassa siinä, ettei pienyrittäjää ja työntekijää pidä nähdä toistensa vastapooleina vaan yhteistyökumppaneina. Pienyrityksissä tällainen suhde vastaa myös suuria yhtiöitä selvemmin todellisuutta.

      Poista
    2. Tällä yrityksellä on mennyt hyvin. Suurimmalla osalla pienyrityksistä ei mene lähellekään yhtä hyvin. Kun itsellä menee hyvin, ei näe sitä suurta yrittäjien enemmistöä, jolla menee huonommin.

      Ay-liike on hanakas laittamaan veloituksetta omat juristinsa asialle puolustamaan jäseniään "riistäjäyrittäjiä" vastaan. Se haluaa osoittaa, että jäsen kannattaa olla. Ay-liike ei tunne armoa epäonnistunutta yrittäjää kohtaan.

      Juttuja ei viedä oikeuteen asti, koska ay-juristi esittää kompromissia. Kun maksatte sovusta, pääsette vähemmällä.

      Näitä tapauksia on oman työn kautta tullut nähneeksi ihan liikaa.

      Poista
    3. Pienissä yrityksissä yrittäjä on samanlainen ammattimies kuin hänen palkkaamansa. Ei ole mitään "organisointia". On putkimiesyrittäjä ja putkimiestyöntekijä. Tekevät samaa työtä. Erona on se, että työpäivän jälkeen yrittäjä tekee paperihommat ja miettii, miten saa palkat ja verot maksettua. Asiakashankinnat tehdään siinä ohessa. Jos uusia asiakkaita ei saa, mistä sitä palkkarahat repii. Tai torikauppiaalle tulee kesä, jolloin marja- ja sienisato jää huonoksi. Varamiespalveluja ei kaikkialla Suomessa edes ole, eikä yrittäjä voi koko ajan kouluttaa uutta varamiestä tekemään työtä. Juuri koskaan ei ole tilannetta, että työntekijä voidaan laittaa työpaikalle ja sanoa, hoida työt.

      Poista
  2. Suomen Yrittäjien viimeisimmän tuloselvityksen mukaan reilulla viidenneksellä yrittäjistä tulot jäivät alle 15 000 euron, lähes kahdella kolmanneksella tulot jäivät alle keskipalkan ja vain viidenneksellä tulot ylittivät 55.000 euroa.

    Pienten yritysten yrittäjien tulot ovat enimmäkseen alle suomalaisten keskipalkan. Tällainen yrittäjä menettää kokonaan oman tulonsa, mikäli työntekijä ei tuota omaa osuuttaan palkan maksamiseksi. Syynä voi olla huono työntekijä, mutta yhtä lailla asiakastöiden väheneminen.

    Työntekijöillä on turvaverkkona työttömyyskorvaus, yrittäjällä ei mitään.

    Ammattiyhdistysliikkeen tulisi edes joskus yrittää asennoitua yrittäjän asemaan. On kerta kaikkiaan sietämätöntä, että yrityksen pitää maksaa palkka työntekijälle työstä, jota ei ole ja sen takia yrittäjä itse jää ilman tuloja.

    Tuotannollis-taloudellisista syistä voi irtisanoa, mutta silti joutuu maksamaan irtisanomisajan palkan. Ja se taas vaikeuttaa uuden palkkaamista jos töitä myöhemmin olisi.

    Tosin, ei tätä elämän raadollisuutta hallituskaan ole osannut esittää.


    VastaaPoista
  3. Olen huomannut lähipiirissä, että mitä koulutetumpi ja pidempi työura, sitä nihkeämmnin halutaan töihin, koska ei voi tehdä sitä eikä tätä, kun ei se sovi "profiiliin", vaikka rahat olisivat loppu.

    Toiseksi em. työttömillä saattaa olla harhaluulo omista kyvyistä tänä päivänä tai harhaluulo omista työnhakukyvyistä "en minä tarvitse mitään palveluita, osaan kyllä", vaikka ulkoasu, ilmiasu huutaa masennusta, uupumusta, ahdistusta, kyvyttömyyttä. Opinnot joskus kauan sitten eivät takaa osaamista tänä päivänä tämän päivän vaatimuksiin tai edes se, että on itse joskus vuosia sitten kouluttanut alalla.

    Jos vähän nöyrtyisi ja ottaisi vaan työtä vastaan ja ennen kaikkea ottaiaisi apua vastaan, voisi ne työpaikat ja oikeat työntekijät kohdata. Ei ole häpeä sanoa, ettei jaksa, osaa ja sitä varten on mm. monialainen yhteistyökin olemassa, että työtön saa kaikenlaista apua.

    Suuret kuvitelmat omasta osaamisesta voisi muuttua realiteeteiksi mihin pystyy ja mihin ei ja voisi pitkän työttömyysrupeaman jälkeen rakentaa uudelleen uraansa, sillä ei se työttömänä kovin uudistu ja itse ei aina näe realiteetteja mitä kannattaa tehdä oman työllistymisensä eteen ja hukataan omia voimavaroja turhiin kursseihin, ym.

    Työnantajana itse ihmettelen vuosien työttömyyttä, jos siellä ei ole mitään yritystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas työnhakijana ihmettelen mm. työnantajien käsitystä hyvästä työhönottohaastattelusta. Itse en ole kokenut kertaakaan, että kysytyillä kysymyksillä olisi mitään tekemistä itse työtehtävän kanssa. Kysellään suoraan sanottuna sellaisia asioita, jotka ovat jokaisen yksityisasioita.

      Toinen seikka on se, että miksi työpaikkailmoitusten tekstit ovat täynnä jonninjoutavaa sontaa ja korulauseita kuin jonkin jenkkikonsultin markkinaoppaasta? Onko suomen kielen taitava hallinta työnantajalle niin vaikeaa?

      Kolmanneksi, tulisi ehdottomasti puuttua työmarkkinoilla vallitsevaan korruptioon eli ns. "verkostoitumiseen". Kyseinen "verkostoituminen" käytännössä suosii lipeväkielisiä supliikki-ihmisiä muuten pätevämpien mutta hiljaisempien ihmisten kustannuksella.

      Poista
  4. Demareilla on jakomielinen suhtautuminen palkansaajiin. Demarijohtoisetkin liitot hankkivat jäsenillleen palkankorotuksia, mutta demaripoliitikot leikkaavat palkkoja sekä kuntien että valtion veronkorotuksilla.

    VastaaPoista
  5. Ei siis mikään ihme että suomalaiset ovat perustaneet Eestiin tuhansia yrityksiä.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!