Köyhät kyykkyyn vai töihin?

Pääministeri Juha Sipilä on eilen linjannut, että "minusta ei ole oikein, että työttömät, eläkeläiset ja muut vähäosaiset maksaisivat tämänkin osuuden [talouden tervehdyttämisestä]. Tämän pitäisi olla se työssäkäyvien osuus. Siksi kustannuskilpailukyvyn parantaminen työmarkkinoiden toimilla olisi huomattavasti parempi vaihtoehto."

Edelle lainaamassani lausunnossa Sipilä kertoo ne syyt, jotka ovat johtaneet ay-liikkeen, Elinkeinoelämän keskusliiton ja hallituksen väliseen kitkaan. Ay-liike puolustaa meidän työssäkäyvien etuja ja EK elinkeinoelämän etuja; niinpä työelämän ulkopuolelle jääneille ei löydy ymmärrystä kummaltakaan.

Ongelman ja yhdenvertaisuuden tukemiseksi hallitus on tehnyt paljon pahaa verta aiheuttaneet "pakkolakinsa". Niiden tarkoitus ei ilmiselvästi ole tulla voimaan, vaan toimia painostuskeinona ay-liikettä ja EK:ta vastaan, jotta ne sopisivat keskenään paremmista toimista.

Toistaiseksi hallituksen pakkolakiuhkaus on tehonnut heikosti ja vaara pelkiksi kiristyskeinoiksi tarkoitettujen lakien voimaantulosta kasvaa päivä päivältä. Samalla ay-liike ja EK ovat ajamassa sulassa sovussa ja yhteistyössä tämän maan köyhät kyykkyyn.

Valtiotieteen lisensiaatti Perttu Salmenhaara on vieraskynäkirjoituksessaan kertonut köyhyyteen liittyvän useita eri syitä. Niihin ei hänen mukaansa ilmeisesti kuulu köyhien oma toiminta, vaan lähinnä työelämän ulkopuolelle jääminen taloudellisten suhdanteiden, kitkatyöttömyyden tai kohtaantovajeen takia.

Salmenhaara on tietenkin monella tavalla oikeassa, vaikka minä kyllä epäilen ihmisen voivan vaikuttaa varallisuuteensa myös omilla toimillaan (mutta se ei ole tämän kirjoituksen aihe). Jos suhdanteen romahtavat, katoavat työpaikatkin. Jos taas talous reagoi alhaiseen työttömyysasteeseen siten, että työpaikkojen perustaminen muuttuu kannattamattomiksi, on työttömän vaikea löytää töitä. Eikä juuri työttömäksi jääneellä ole kaikista työpaikoista tietoa.

Ensimmäiseen Salmenhaaran kohdista eli rakeennetyöttömyyteen emme pienessä Suomessa voi tehdä oikeastaan muuta kuin elvyttää. Ja sitähän Suomi on tehnyt jo yli 100 miljardin euron edestä niin, että lapsenlapsemmekin saavat aikanaan maksella ainakin korkoja elvytyksestämme. Siksi opposition huutelut elvytyksestä tämänhetkisten ongelmiemme ratkaisukeinona ovat kelvottomia.

Toiseen Salmenhaaran kohdista eli kitkatyöttömyyteenkään emme ilmeisesti voi vaikuttaa. Toisaalta juuri nyt emme ole tilanteessa, jossa työttömyys ehkäisisi uusien työpaikkojen syntymistä.

Kolmanteen kohtaan eli kitkatyöttömyyteen voidaan vaikuttaa informaation kulkua parantamalla. Mitä nopeammin työttömäksi joutunut saa tiedon hänelle sopivasta tarjolla olevasta työpaikasta, sitä nopeammin hän työllistyy. Siksi meillä on työvoimaviranomaiset, joiden toimintaa voidaan aina tehostaa.

Salmenhaaran mainitsemien lisäksi meillä olisi kuitenkin olemassa vielä yksi, edellä mainitsematon keino, joka lyhyellä aikavälillä poistaisi työttömyydestä leijonanosan varsin lyhyellä aikavälillä. Jos ay-liikkeeltä ja työnantajilta poistettaisiin oikeus sopia eri aloilla maksettavista minimipalkoista, muuttuisi moni nykyisillä palkoilla kannattamaton tehtävä sellaiseksi, että jonkun kannattaisi sitä teettää. Eikä ole epäilystä, ettei tilaisuuteen tartuttaisi kuten maahanmuuttobisneksen nopea kehittyminen on osoittanut.

Palkkojen alapäästä joustamisen ongelmana on kuitenkin se, että tien loppupäässä on talous, jossa työnteko ei takaa ihmiselle elämisen edellytyksiä. Mutta työttömyyden se siis poistaisi. Tämän ongelman ratkaisemiseksi palkkojen alentamisen sijasta voitaisiin käyttää kansalaispalkkaa, jossa jokaiselle Suomen kansalaiselle maksettaisiin muutama satanen kuussa ja vastaavasti laskettaisiin kaikkia palkkoja vastaavalla summalla.

Kansalaispalkan rahoittamiseksi meidän tulisi luopua mahdollisimman täydellisesti erilaisista harkinnanvaraisista ja muista tuista. Lisäksi palkan taso tulisi määritellä niin alhaiseksi, ettei (poikkeustapauksia lukuun ottamatta) kukaan haluaisi jäädä elämään sen varaan. Päämääränä ei siis tulisi olla ihmisten elättäminen kansalaispalkalla (eikä siis myöskään sen asettaminen nykyisen työttömän peruspäivärahan suuruiseksi), vaan sen käyttäminen keventämään työllistymisen kynnystä

Tämä tavoite myös saavutettaisiin lähes varmasti. Palkkoja alentava kansalaispalkka alentaisi oleellisesti työllistämisen kuluja, jolloin montaa tällä hetkellä liian pienen tuoton antavaa työtä kannattaisi teettää. Ja mikä parasta: kansalaispalkka toimisi erinomaisena starttirahana ja elinkeinotukena niille, jotka haluavat perustaa pienyrityksen. Näin myös yrityselämämme saisi uuden piristysruiskeen.

Pidemmällä aikavälillä suomalaisen yhteiskunnan elintason ylläpitäminen on täysin riippuvainen innovaatiojärjestelmästämme. Ellemme pysty tuottamaan sellaisia tuotteita, joilla on korkea tuottavuus ja maailmalla kysyntää, ei elintasommekaan voi olla muuta maailmaa korkeampi.

Siksi tutkimukseen ja koulutukseen kohdistuvat budjettileikkaukset ovat yksinkertaisesti tyhmiä. Samoin tutkimusrahoituksen kytkeminen uutta ajattelua ehkäisevään poliittiseen talutusnuoraan. Olisi hienoa, jos Sipilän hallituskin ymmärtäisi tämän.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajatutkimus paljastaa muslimien vaikeuden katsoa itseään peilistä
Suomen on siirryttävä eurosta markkaan
Lakkoilemallako Suomi saadaan kuntoon?