YK:n ihmisoikeuskomitea tuomitsi naisten oikeuden vapauteen, tasa-arvoon ja menestykseen

Luin tänään hämmästyneenä uutisen, jonka mukaan YK:n ihmisoikeuskomitea on lausunut, että Ranskan päätös kieltää musliminaisilta kasvot peittävän niqab-huivin käyttö julkisilla paikoilla olisi ihmisoikeusrikkomus. Komitea vetoaa asiassa uskonnonvapauteen.

Samalla se jättää ottamatta huomioon sen, että valtava joukko musliminaisia pakotetaan perheen sisäisen väkivallan uhalla pitämään tuollaista huivia päässään. Asia ei tarvitse muuta todistusaineistoa kuin sen, että silloin kun esimerkiksi Afganistanissa tai Iranissa oli vapaammat olot, luopuivat naiset joukolla huiveistaan. Ja palauttivat ne vasta islamististen muslimihallintojen luoman väkivaltaisen uhan edessä.

Tai että jotkut maahanmuuttajanaiset, kuten Ayaan Hirsi Ali ovat joutuneet muslimien raivon kohteeksi huivittomuutensa takia. Tai jopa Suomessa miespuoliset muslimit huomauttelevat huivittomille musliminaisille heidän pukeutumisestaan.

Tätä ei muuta miksikään se, että jotkut jo lapsena aivopestyt musliminaiset sanovat julkisuudessa huivinkäyttöään vapaaehtoiseksi. Tai islamin aikuisena omaksuneet naiset, jotka käännynnäiselle tyypillisessä uskonkiihkossaan eivät ymmärrä myyvänsä halvalla hinnalla sen vapauden itseltään ja tyttäriltään, jonka eteen suomalaisetkin naiset ovat saaneet taistella jo yli vuosisadan ajan.

Päätöksensä seurauksena YK:n ihmisoikeuskomitea on asettunut naisiin kohdistuvan uskonnollisen sorron puolestapuhujaksi. Ja samalla pyllistänyt Eurooppaan muuttaneiden maahanmuuttajanaisten vapaudelle ja tasa-arvolle sekä yhteiskunnassa menestymiselle.

Tämä on pöyristyttävää, sillä ihmisoikeuskomiteassa ei suinkaan istu pelkästään muslimimaiden edustajia, vaan enimmäkseen aivan muista kulttuureista peräisin olevia ihmisiä. Siis sellaisia, joita voisi ehkäpä kuvata Lenin sanoin hyödyllisiksi idiooteiksi, joita hyödynnetään levitettäessä islamilaista kulttuuria muslimimaiden ulkopuolelle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tanskaan on tulossa burkhakielto ja Irakissa on entistä turvallisempaa
Naistenpäivä, markkinavoimat ja urheiluhijab
Annamari Sipilä heräsi musliminaisten tasa-arvo-ongelmaan

Suurmoskeija vai ei, kas siinäpä vasta kysymys

Helsinkiin on suunniteltu suurta moskeijaa Persianlahden maista tulevalla rahoituksella. Jos hanke toteutuisi, olisi vääjäämätöntä, että myös uskontulkinta seuraisi rahoitusta. Persianlahden tapauksessa se olisi hyvin vanhoillista ja mahdollisesti radikaaleja ajatuksia sisältävää.

Suomessa näyttää aamun lehden perusteella olevan tahoja, jotka arvelevat, että sananvalta suurmoskeijassa esitettävään uskontulkintaan voisi säilyä suomalaisten muslimien käsissä. Minä en arvele, sillä tähän ikään mennessä olen oppinut, ettei ole olemassa pyyteetöntä rahoitusta - ei ainakaan suurmoskeijan kustannusten kokoista.

Samaa mieltä kanssani lienee tunnettu maahanmuuttaja, Alan Salehzadeh, joka epäilee rahoittajaksi Muslimiveljeskuntaa. Siis sitä samaa, johon Ayaan Hirsi Ali pettyi ja joka nousi demokraattisten vaalien kautta valtaan Egyptissä vain aiheuttaakseen maassa sekasorron, jonka seurauksena koko järjestö kiellettiin.

En tiedä onko Salazadeh oikeassa, mutta pidän joka tapauksessa todennäköisenä, että moskeijan mahdollisen rahoituksen järjestäisivät äärimäistä islamin tulkintaa edustavat tahot. Jos ja kun asia on näin, vahvistuisivat äärivanhoilliset ja jopa terroristiset ajatukset myös suomalaisessa muslimiyhteisössä.

Tosin Suomen islaminuskoisten yhteisö on vahvasti radikalisoitunut jo nyt, sillä ISIS:in huippuaikoina meiltä lähti verisen islamistihallinnon palvelukseen suhteessa muslimiväestön kokoon enemmän terroristeja kuin mistään muusta maasta. Tätä taustaa vastaan on hyvä ymmärtää myös se, että moskeijan vallan säilyminen suomalaisten muslimien käsissä tuskin tarkoittaisi jonkinlaista islamin liberaalitulkintaa.

* * *

Edelle kirjoittamani perusteella täytyy ihmetellä Helsingin kuntavaaliehdokkaiden suopeutta moskeijalle. Puolueista myönteisimmin suurmoskeijaan suhtautuivat tehdyssä kyselyssä Piraattien, Vihreiden, Keskustan, Liberaalien, RKP:n SKP:n ja Vasemmistoliiton ehdokkaat. Yhtenäisimmin sitä puolestaan vastustivat Perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit.

Moskeijaan positiivisesti suhtautuvien joukossa oli myös Jussi Halla-aho (ps), joka perusteli yllättävää näkemystään uskonnonvapaudella, mutta huomautti samalla tarpeesta valvoa moskeijan toimintaa. Aivan yhtä yllättävästi Ozan Yanar (vihr) puolestaan vastusti suurmoskeijan rakentamista helsinkiläisten arvojen vastaisena.

Omalta osaltani totean, että suurmoskeijahanke on vain yksi osoitus niistä ongelmista, joita maahamme on syntymässä islamilaisen väestön kasvaessa. Heihin yritetään vaikuttaa monilta suunnilta, joista vaarallisimpia ovat terroristikytköstensä takia vanhoilliset islamsuuntaukset. Ei ole syytä epäillä, etteivätkö nämä vaikuttamisyritykset löytäisi otollista maaperää suomalaismuslimien joukossa

Suurmoskeijan haitat eivät kuitenkaan rajoitu pelkästään jihadismikytkentään. Iso moskeija tarjoaisi myös oivan mahdollisuuden islamilaisen rinnakkaistodellisuuden syntymiseen ja sitä kautta vaikeuttaisi muslimien integroitumista yhteiskuntaamme sekä ehkäisisi suomalaisen elämäntavan omaksumista.

Samoin, ainakin ruotsalaisten kokemusten mukaan, se heikentäisi jo muutenkin sorretussa asemassa olevien musliminaisten asemaa maassamme. Siten kysymystä suurmoskeijasta olisi tarkasteltava myös ihmisoikeus ja tasa-arvokysymyksenä - mikä ehkä selittää monissa asioissa Vihreiden ja muun äärivasemmiston kanssa samoilla linjoilla olevien Feministipuolueen ehdokkaiden hiukan näitä suurempaa varauksellisuutta moskeijan suhteen.

Käytännössä Helsingin kaupunki päättää vain maankäytöstä - itse rahoituskuvion suhteen heillä ei ole lainmukaista sananvaltaa. Moskeijahankkeen kaatuminen tulevassa valtuustossa ei myöskään kuoppaisi hanketta lopullisesti, vaan ainoastaan siirtäisi sen toteutumista ajallisesti ja/tai paikallisesti.

Pidemmällä aikavälillä muslimiväestön oikeutta omaan suurmoskeijaan voidaan tuskin kiistää - ainakaan mikäli se jatkaa kasvuaan. Siksi Suomessa olisi jo nyt mietittävä keinoja, joilla tulevan suurmoskeijan suomalaiselle yhteiskunnalle lähes varmasti erittäin vahingollinen vaikutus saataisiin minimoitua. Omalta kohdaltani näkisin potentiaalia esimerkiksi maahanmuuttopolitiikan kehittämisessä ja tänne tulleiden islaminuskoisten sekularisaation edistämisessä.

Aiempia ajatuksia samaan aikaan:
Autopaloista Matinkylässä ja Ruotsissa
Kolme näkemystä islamista
Paljastaisiko moskeijaa puuhaava islamisti todelliset aikeensa?