Touko Aalto, puheenjohtaja

Vihreät sai uudeksi puheenjohtajakseen Touko Aallon. Koska en kannata suunnitelmataloutta enkä kaikenkattavaa maailmanparannusta, en ole aiemmin juurikaan perehtynyt miehen näkemyksiin. Tänään lueskelin kuitenkin mitä aamun lehti kertoi miehestä.

Ensimmäisen lukemani jutun lopussa oli osio, jossa saattoi verrata omia näkemyksiään uuden puheenjohtajan mielipiteisiin. "Osumatarkkuuteni" oli alle 15% eli heikoin, mitä muistan koskaan saaneeni vastaavasta harjoituksesta.

Vaalikonevastausten perusteella Touko Aalto on ehdoton homo- ja lesboparien oikeuksien ja käskyttävän maahanmuuttopolitiikan suhteen. Yhtä lailla hän vastustaa tiukasti nykyistä kovempaa koulukuria, suuria tuloeroja, talouskasvun ja työpaikkojen luomista sekä "koti, isänmaa ja uskonto" -pohjaista ajattelua.

Vähemmän tiukka negatiivinen näkemys Aallolla on julkisten palvelujen yksityistämisestä, eikä hän näyttäisi juurikaan epäilevän valtion tai kuntien kykyä pitää yllä nykyisen kaltaisia palveluita ja sosiaalietuuksia. Jos näiden suhteen tulee ongelmia, löytyy vihreän puheenjohtajan näkemyksen mukaan ratkaisu veronkorotuksista.

Poliittisesti Aalto näyttäisi olevan lähellä demareita, sillä hän olisi saattanut tehdä poliittisen uransa yhtä hyvin heidän piirissään. Demareissa hän olisi ollut vasemmistosiipeä, koska valitsi vihreät puolueekseen siitä syystä, ettei Erkki Tuomioja voittanut puheenjohtajavaaleissa Eero Heinäluomaa.

Toisen lukemani jutun lopussa on kuvio, joka kertoo Aallon kuuluvan Vihreissä ultraliberaaliin, mutta vain kohtuullisen vasemmistolaiseen joukkoon. Siis samaan seuraan kuin puolueen väistyvä puheenjohtaja Ville Niinistö ja puheenjohtajavaalissa toiseksi tullut Emma Kari.

Kun puhutaan Vihreistä, on syytä mainita, että Aalto on naimisissa naisen kanssa, vaikka työskentelikin aiemmin Jani Toivolan eduskunta-avustajana. Lapsia hänellä ei ole, mutta kaksi kissaa kuitenkin.

Taloustieteellistä taustaakaan uudella puheenjohtajalla ei ole, mutta hän kertoo ajattelevansa samankaltaisesti Kokoomuksessa vaikuttavan demarin - Juhana Vartiaisen - kanssa. Tämähän on tullut tunnetuksi erityisesti näkemyksestään, jonka mukaan Suomen talous saadaan nousuun lisäämällä työvoiman tarjontaa.

Vihreät lähtee siis hakemaan lisäkannatusta hiukan samankaltaisilla eväillä kuin aiemminkin. Aika näyttää jatkuuko puolueen kannatuksen kasvu edelleen, vai onko lakipiste saavutettu. Uusi puheenjohtaja ei kuitenkaan salaile tavoitteitaan, sillä hän haluaa puolueensa valloittavan pääministerin aseman ensi vuosikymmenellä.

Aika näyttää kuinka Touko Aallon tavoite toteutuu. Mutta kävi sille kuinka tahansa, on selvää että äänestäjällä on politiikkamme viimeisten käänteiden jälkeen ainakin median perusteella todellisia vaihtoehtoja valittavana.

Siksi toivon, että niin Touko Aalto kuin muutkin puolueiden puheenjohtajat pitävät jatkossa esillä sensuroimattomia näkemyksiään, ja pyrkivät tosissaan myös toteuttamaan niitä vallan kahvaan päästessään. Näin äänestäjäkin voi vaalien jälkeen saada sitä mitä tilaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreää politiikkaa
Punavihreä Suomi
Vihreät nuoret prostituution, tasa-arvon ja ISISin asialla