Ylen hallintoneuvoston tulee huolehtia lain noudattamisesta yhtiön toimituksessa

Päättyvä viikko jää historiaan sananvapauden kannalta surullisena. Näin siksi, että viestintäprofiililtaan maamme suurimmista valtamedioista poikkeava AlfaTV meni konkurssiin. 

Kanavan omistajista kansanedustaja Harry Harkimo (Liike) totesi lakonisesti, että "jos jotakin asiaa ei saa kannattavaksi, sitä ei saa kannattavaksi. Eihän sille mitään voi."

Seinäjokelainen autoalan yrittäjä Joni Nelimarkka puolestaan kertoi, että häntä "harmittaa koska kyseessä oli nousujohteinen kanava ja siinä oli hyvä imu päällä. Ajat ovat kuitenkin kovat ja tässä tilanteessa Suomesta ei löytynyt riittävää rahoitusta."

Kanavalla maan parasta poliittista keskusteluohjelmaa tehnyt Sanna Ukkola puolestaan maalasi synkkää kuvaa suomalaisesta mediakentästä. Hänen mukaansa se on Suomessa "hyvin keskittynyttä. AlfaTV teki paljon suomalaista ajankohtaisohjelmaa, ja nyt tämän genren määrä romahtaa. TV-ala on kallista ja etenkin viime aikoina meillä on ollut kriisiä kriisin perään ja mainoksistahan ne rahat lähtevät ensimmäisenä."

Tämä kaikki tarkoittanee jatkossa sitä, että Ylen ja Helsingin sanomien vetämä punavihreä tulkinta maailman tapahtumista saa - jos mahdollista - entistäkin hallitsevamman aseman suomalaisessa tiedonvälityksessä. Se ei tapahdu räikeästi, vaan salakavalasti valitsemalla kommentaattoreiksi pääsääntöisesti toimituksen näkemyksiä myötäileviä asiantuntijoita sekä jakamalla ruutuaikaa poliittisesti epätasaisesti sorsimalla toimituksissa epämiellyttäviksi koettujen puolueiden edustajia ja vastaavasti päästämällä toimituksen linjaa lähellä olevia poliitikkoja ääneen suhteettoman usein.

Niinpä päätin laskea jälleen Ylen A-studiossa ja A-talkissa esiintyneiden poliitikkojen määrän tältä syksyltä eli 1.9.-24.11. väliseltä ajalta. Saamistani luvuista laskin myös suhdeluvun sille, millä frekvenssillä kunkin puolueen poliitikot oli valittu esiintyjiksi suhteessa puoluekantaan. Lopputuloksena syntyi seuraava taulukko.

Taulukosta nähdään, että puolueista SDP:tä, Keskustaa ja Vihreitä kutsuttiin nauttimaan veronmaksajien kustantamaa TV-aikaa eniten suhteessa niiden kannatukseen (eli kansanedustajien määrään) viime vaaleissa äänestäneiden kesken. Näitä puolueita lähelle pääsivät myös Kokoomus ja Vasemmistoliitto. 

Perussuomalaiset jäivät jälleen muita suurpuolueita sekä äärimmäistä vihervasemmistoa vähemmälle TV-ajalle kuten myös Kristillisdemokraatit, Ruotsalainen kansanpuolue ja Liike Nyt. Huomioiden aiemmat selvitykseni samasta aihepiiristä (yksi, kaksi, kolme ja neljä), voitaneen todeta kiistatta osoitetuksi, että Ylen toimitus sorsii ajankohtaisohjelmissaan pienpuolueita pois lukien erityisesti Vihreät - mutta myös Vasemmistoliitto - sekä rajaa suurista puolueista Perussuomalaisille tarjottua näkyvyyttä. 

En tiedä kuinka monta kertaa minun on laskettava nämä luvut ennen kuin Ylen hallintoneuvosto ryhtyy toimenpiteisiin ilmoittamalla yhtiön toimitukselle sen velvollisuudesta noudattaa Ylestä annetun lain  kirjainta ja tarkoitusta. Tällaiselle puuttumiselle on nimittäin selvät perusteet. 

Laissa nimittäin todetaan sanatarkasti, että "julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti... tukea kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia" ja "ottaa ohjelmistossa huomioon sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat". Sekä lisäksi painotetaan, että "yhtiön on toiminnallaan edistettävä sananvapautta, korkeatasoista journalismia ja median monimuotoisuutta".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreät ovat saaneet ylivoimaisesti eniten verorahoitteista näkyvyyttä loppuvuonna 2021
Yle vahvisti poliittisen sitoutuneisuutensa
AlfaTV