Ahdistaako feminismi nuorison masennukseen?

Yle kertoi eilen, että jo joka kolmas mies jättää armeijan käymättä. Syyksi mainittiin yhdessä asumisen aiheuttama ahdistus. Lisäksi nuoria miehiä arveluttivat yhteiskäytössä olevat WC:t ja suihkut.

Toisin sanoen järkyttävän suurella osalla maamme nuorisosta on jonkinlaisia mielenterveysoireita. Ei kai tuollaista ahdistusta voi oikein minään muunakaan pitää.

Asia on tietenkin äärimmäisen vakava, sillä tosiasiassahan nuorten ihmisten on Suomessa tänä päivänä helpompi elää kuin lähes koskaan ennen. Ruokaa on tarjolla joka päivä eikä kenenkään tarvitse nukkua taivasalla. Armeijakäsky ei tarkoita kuolemantuomiota - kuten se tarkoitti suurvalta-ajan Ruotsissa - eikä köyhään perheeseen syntynyt poika ole tuomittu köyhyyteen itsekin.

Nuorten miesten ahdistus ja mielenterveysongelmat eivät siis johdu aineellisesta puutteesta eivätkä edes usein väitetystä tulevaisuuden näköalattomuudesta. Sen sijaan kyse on jostain muusta.

* * *

Uutinen asevelvollisten mielenterveysongelmista toi mieleeni toisen suuren suomalaisen ongelman eli lastenhankinnan nopean laskun. Kirjoitin aiheesta jokin aika sitten ja sain siihen muutaman mielenkiintoisen kommentin, joiden uskon liittyvän tähän samaan nuorten miesten problematiikkaan.

Suurin osa noista kommenteista vahvisti sen, että monilla lapsettomuus johtuu pohjattomasta hedonismista. Eräs anonyymi - ilmeisesti mies - kuitenkin kyseli, että "miksi nuoret suomalaismiehet edes haluaisivat tehdä lapsia kuvottavien femakkosika finskihuorien kanssa".

Tietyllä tavalla samaan suuntaan viittasi myös anonyymi vapaaehtoisesti lapseton nainen, joka kysyi, että "kuka haluaisi tehdä lapsia jos ei ole mitään takeita siitä että se lasten isä pysyy kuvioissa siihen saakka että lapset on edes täysi-ikäisiä".

Hänen mukaansa "kyse on viime kädessä siitä että feminismi on pettänyt naiset. Ei se urahomma ja vapaa seksi ollutkaan niin hyvä idea. Vakaa parisuhde ja perhe-elämä olisi paljon mukavampaa, mutta homma ei toimi jos perheessä on kaksi lopen uupunutta ja kiukkuista uraa luovaa vanhempaa."

Ilmeisesti sama henkilö jatkoi vielä toisessa viestissään, että "lisäksi miehet on koko ajan kuin munankuorilla kun ne ei enää tiedä mitä ne saa olla, mistä seuraa opittua avuttomuutta ja yleistä passiivisuutta. Naiset tulee entistä tyytymättömämmiksi koska kukaan ei oikeasti tykkää isimasuisista pehmomiehistä."

* * *

Kun yhdistin nuo kaksi edelle kokoamaani havaintoa - eli nuorten miesten asevelvollisuuden estävät sinänsä lievähköt mielenterveysongelmat ja vanhempien jatkuvasti heikkenevän sitoutumisen elinikäiseen suhteeseen - vahvistui mieleeni edellä pitkäsi lainaamani vapaaehtoisesti lapsettoman naisen kuvaama käsitys siitä, että ongelma on nimenomaisesti feministisessä nyky-yhteiskunnassa.

Enkä tällä tarkoita sitä, että kaipaisin paluuta aikaan, jolloin taloudellisesti miehestään riippuvaiset naiset olivat väärän parinvalinnan seurauksena tuomittuja koko iäkseen nyrkin ja hellan välissä oleviksi lapsentekokoneiksi. Sen sijaan viittaan nimenomaisesti nykyisen yhteiskunnan feminiinisiin arvoihin, joiden seurauksena maskuliinisesta miehestä on tullut julkisuudessa sylkykuppi ja feminiininen vässykkä on noussut esikuvaksi myös lastenkasvatukseen - ellei perheen sisällä, niin ainakin sen ulkopuolella.

Jos ja kun miehen genetiikka ei kuitenkaan ole muutamassa vuosikymmenessä muuttunut, tarkoittaa tämä muutos monille miehille pakottautumista nykyisen feminiinisen yhteiskunnan luomaan ahtaaseen muottiin, jossa hän ei pääse toteuttamaan - eläinaktivistien ilmausta mukaillakseni - sukupuolityypillistä käyttäytymistään.

Esitän siis hypoteesin, jonka mukaan suurta osaa suomalaisista nuorista miehistä vaivaa feministisen yhteiskunnan normeista johtuva epätasapaino, joka näkyy ahdistuksena, kyvyttömyytenä sitoutumiseen ja mielenterveysongelmina. Ja jonka ultimaattisena seurauksia ovat mm. lapsettomuus ja kyvyttömyys osallistua maamme itsenäisyyden turvaamiseen.

Sama saattaa päteä myös toisin päin. Ehkäpä aiempaa feminiinisen nyky-yhteiskunnan asettaman paineet naisille aiempaa suuremmasta maskuliinisuudesta ovat johtaneet myös näiden parissa samankaltaisiin ongelmiin, jotka sitten näkyvät mm. syömishäiriöinä, kyvyttömyytenä sitoutumiseen, hedonismina ja kaikkien näiden seurauksena myös lapsettomuutena.

Esitänkin, että viime aikoina tikun nokkaan joutuneet yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen rahoittajat ottaisivat edellä esittämäni hypoteesin tosissaan ja panisivat pystyyn tutkimusohjelman, jossa ryhdyttäisiin selvittämään sukupuolten geneettisten ominaisuuksien ja feminiinisen yhteiskunnan luomien paineiden välisten ristiriitojen seurauksia nuorisollemme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Köyhää on lapsettoman hedonistin elämä
Perussuomalaisten tiedekritiikistä
Pieni flirtti on kadonnut harmauden edeltä