Perussuomalaiset on lähtenyt arvostelemaan Suomen Akatemian rahoituspäätöksiä tekemällä johtopäätöksiä hankkeiden otsikoista ja niihin liittyvistä populaarikuvauksista. Ensin heidän sormensa osoitti Oula Silvennoisen akatemiantutkija-nimitykseen, johon liittyy hanke "Suomi ja Lopullinen ratkaisu: valtio, hallinto ja historiakulttuuri kansanmurhan periferiassa".
Silvennoisen hankkeesta on käytettävissä julkinen tieto, jonka mukaan se "muuttaa kuvan holokaustista ja siihen kytkeytyneestä joukkoväkivallasta kansainvälisessä tutkimuksessa vähälle huomiolle jääneellä alueella - Suomessa ja suomalais-saksalaisten joukkojen miehittämillä alueilla Neuvostoliiton luoteisosissa ja Pohjois-Norjassa. Siitä huolimatta että Suomi oli Saksan tärkeä liittolainen alueella vuosina 1941-1944, kokonaisvaltainen tutkimus Suomen suhteesta 'lopulliseen ratkaisuun' puuttuu yhä, ja keskeisen tärkeitä tutkimuskysymyksiä on vailla vastausta. Hankkeen tarkoituksena on nostaa tieteellinen ymmärrys 'lopullisesta ratkaisusta' sen periferia-alueilla uudelle, kansainvälisen tutkimuksen kanssa kilpailukykyiselle tasolle. Hankkeen keskeinen ajatus on tutkia aatteiden, motivaatioiden sekä niiden seurausten välittymistä kansanmurhan ydin- ja reuna-alueen välillä. Hanke perustuu laajempaan lähdeaineistoon kuin yksikään aikaisempi tutkimus, ja yhdistelee ja vertailee lähteitä uutta luovalla tavalla."
Oleellista arvioitaessa Suomen Akatemian ratkaisuja on tietenkin ymmärtää, mihin tarkoitukseen sen rahoja on tarkoitettu jaettavaksi. Silvennoisen tapauksesta eli akatemiatutkijan rahoituskriteereistä kerrotaan seuraavasti.
"Akatemiatutkijan tehtävän hakija hakee rahoitusta omaan palkkaukseensa viideksi vuodeksi. Akatemiatutkija toteuttaa tieteellisesti korkeatasoiseksi arvioitua tutkimussuunnitelmaa. Hän on monipuolisesti verkottunut tutkija, jolla on mahdollisuus pätevöityä vaativimpiin tutkijan tehtäviin ja vakiinnuttaa asemansa itsenäisenä tutkijana kansainvälisessä tutkijayhteisössä."
Kriteereitä ovat käytännössä siis tutkimussuunnitelman tieteellinen korkeatasoisuus sekä hakijan osoitettu kyky tieteelliseen yhteistyöhön. Näihin kriteereihin ei siis sisälly millään tavalla tutkimusaiheen rajauksia - jota perussuomalaiset ovat moittineet - vaan ainoastaan hakemuksen korkeatasoisuus suhteessa nykytieteen tasoon ja kilpaileviin hakemuksiin.
Toisin sanoen Suomen Akatemia akatemiatutkijan rahoitusta myöntäessään on vain ja ainoastaan perustutkimuksen rahoittaja. Siis sellaisen tutkimuksen, jonka tarkoituksena on uuden inhimillisen tiedon lisääminen ilman varsinaista tavoitetta sen hyödyntämiseksi.
Ja juuri siksi tämän rahoituksen arvostelu tutkimuksen välittömän aiheen tai sen sovellettavuuden perusteella ei yleensä ole perusteltua - tosin Silvennoisen kuvauksessa puhutaan sekä tieteellisen ymmärryksen nostamisesta että aiempaa laajemman aineiston käyttämisestä, jotka viittaavat akatemiatutkijahakemuksen kriteereiden kannalta oleellisiin asioihin eli tukevat tehtyä rahoituspäätöstä.
Suomen Akatemialla on myös muita rahoitusinstrumentteja. Näistä erityisesti ns. strateginen tutkimus ja akatemiaohjelmat on tarkoitettu käytäntöön soveltuvia ratkaisuja hakevalle soveltavalle tutkimukselle. Mikäli Silvennoisen tutkimus olisi rahoitettu niiden kautta, olisi myös sen arvostelu pelkän hankkeen populaarikuvauksen pohjalta ainakin osittain mahdollista käyttäen perusteena sitä, tuottaako tutkimuksen aihepiiri sellaista sovellettavaa tietoa, jota suomalainen yhteiskunta näyttäisi rahoituspäätöstä tehdessä tarvinneen kipeästi.
Muista perussuomalaisten arvostelemista Suomen Akatemian rahoituspäätöksistä Markku Hokkasen on akatemiahanke ja Veronika Honkasalon tutkijatohtorihanke, jotka molemmat ovat akatemiatutkijan tavoin tarkoitettu perustutkimuksen tekemiseen. Siten niiden arvioiminen pelkän populaarikuvauksen perusteella on käytännössä mahdotonta - ja niihin ei siis pidä soveltaa tutkimuksen käytännön sovellettavuuteen liittyviä kriteereitä.
Sen sijaan Julian Honkasalon ja Kaarina Nikusen saamat rahoitukset tulevat akatemiahankkeista, joissa tavoitellaan tieteellistä ja muuta vaikuttavuutta. Tuo muuta tarkoittaa sovellettavaa tietoa. Näiden hankkeiden arvioiminen on siten mahdollista myös pelkän otsikon ja lyhyen populaarikuvauksen perusteella, mikäli sen perusteella on mahdollista arvioida saavutettavan tiedon hyödynnettävyyttä käytännön tasolla.
Lopuksi totean vielä varmuuden vuoksi, että omasta mielestäni perustutkimus on parhaiten perusteltua julkisen tutkimusrahoituksen käyttöä. Käytännössä kaikki länsimaisen tieteen suurimat kehitysaskeleet antibiooteista ydinvoimaloihin on tehty nimenomaisesti inhimillisen uteliaisuuden motivoimana eli perustutkimuksen kautta. Tässä yksityisen rahoituksen suhteen ongelmaksi muodostuu se, että tällainen rahoittaja ei - sinänsä ymmärrettävästi - ole kiinnostunut rahoittamaan sellaista tutkimusta, josta ei ole nähtävissä sille suoraa hyötyä.
Perustutkimuksen merkitystä voi kuvata tiedemaailmassa laajalle levinneen anekdootin mukaan: "jos viime vuosisadan alkupuolella olisi tehty pelkkää soveltavaa tutkimusta, meillä olisi nykyisin uskomattoman hienoja rullatuoleja polion halvaannuttamille potilaille. Onneksi joku oli kiinnostunut myös siitä, mistä polio johtui."
Muuten olen sitä mieltä, ettei poliitikkojen kannattaisi ihan kauheasti sotkeutua yksittäisiin Suomen Akatemian hankerahoituksiin, koska sellaisesta ei ole aiemminkaan seurannut mitään hyvää. Sen sijaan heidän tehtävänsä on hyväksyä ja tarvittaessa muuttaa yleisiä periaatteita julkisen tiederahoituksen jakamisen perusteista.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Halutaanko yhteiskunnallisen tutkimuksen kriisi levittää myös muille tieteenaloille?
Strategisen tutkimusrahoituksen kallis hinta
Himasen pamfletti loukkaa tieteentekijän oikeustajua
Tekstit
-
Hyvä muistutus perussuomalaisille, ja muillekin ettei institutioita jotka ovat kuin valtio valtiossa vastaan kannata hyökätä. Hyödyllisempää lienee odottaa intitutioiden, akatemian ja yliopistojen hidastakin muutosta rauhassa. Btw Honkasaloon liittyen kantaväestön arvoja ja käsityksiä jera käyttäytymisen ON tutkittu kymmenissä ja kymmenissä eri tutkimuksissa eri puolilta. Pakolaisten vastaavia arvoja EI sensijaan ole tutkittu saati edes arvioitu. Lieneekö jo tiedossa että heidän sukupuolten tasa-arvoa koskevia käsityksiä heijastelee todenmukaisesti mediassa esiintyvät rikostilastot esim raiskausten ja rasistisen käyttäytymisen osalta.
VastaaPoistaTuskinpa kukaan perustutkimuksen tarvetta kiistää tai sen aihepiirien rajauksia haluaa esittää. Tässä tapauksessa erityisesti ensimmäisenä mainitun tutkijan ideologia, aiemmat tutkimukset ja niistä esitetyt tulokset ovat kuitenkin niin läpinäkyvän puolueellisia, ettei ole ihme, että tällainen holokaustitutkimus herättää ko. henkilön kohdalla epäilyksiä puolueettomasti tehtävästä tutkimuksesta. Minulla ei ole lanttiakaan kiinni tässä tutkimuksessa, joten uskallan väittää seuraavaa: tutkimustulos tiedetään, vielä pitää saada historia ja tutkimusmenetelmät sopimaan siihen. Puolittain Fingerbori huumorilla tulkiten tuon yhden (ilmeisesti Silvennnoisen) lauseen voi tulkita kahdella lähes vastakkaisella tavalla ”Hanke perustuu laajempaan lähdeaineistoon kuin yksikään aikaisempi tutkimus, ja yhdistelee ja vertailee lähteitä uutta luovalla tavalla."
VastaaPoistaToisena pointtina voi todeta, että nyt kun tästä on jonkin sortin kohu noussut, niin tästä rahoituksen jakamisesta ja sen myöntämisperusteista ja myöntäjätahoista on syytä käydä läpi perusteellinen keskustelu. Nyt tuo Suomen akatemia ”termi” on syytä avata ja katsoa millainen taho se on ja ketä se todellisuudessa edustaa.
Ano klo 0931 osuu asian ytimeen. Kyllä tässä tapauksessa on kyse nimenomaan siitä, että rahoituksen saajan aiemmat näytöt ovat olleet tieteellisesti katsoen arveluttavat eli Silvennoinen ei ole tutkinut aiheita puhtaasta intohimosta tutkimukseen vaan ihan puhtaasti ideologisista syistä. On selvää, ettei objektiivisuuteen ja tieteellisen tutkimuksen periaatteisiin sitoutunut historiantutkija voi esiintyä niin räikeän poliittisella tavalla kuin Silvennoinen on tehnyt. Ts. Silvennoinen on menettänyt uskottavuutensa objektiivisena tutkijana.
PoistaVaikken pidäkään Heikki Ylikankaan tulkinnoista, niin hänelle nostan hattua siitä, ettei hän ole sekaantunut päivänpolitiikkaan vaan on pysynyt lestissään.
Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin holokausti ja Suomi on jo niin loppuunkaluttu aihe, että on todella vaikea perustella jättisummien kylvämistä siihen. Ehkäpä kannattaisi tutkia suomalaisen vasemmiston suhtautumista juutalaisiin ja etenkin Israeliin. Voisi vaan tulokset ollakin "vääriä".
Minusta on hienoa, että myös tiedepolitiikasta ja Suomen Akatemian asemasta käydään arvokeskustelua. Tiedemaailmassakin käydään valtataisteluja, jotka eivät pohjaudu pelkkään ylevään totuudentavoitteluun. Suomen Akatemian ratkaisuja on sallittua kritisoida ja arvioida. Näitä arviointeja ja kritisointeja sitten voidaan taas arvioida ja kritisoida, kuten Professori nyt tekikin. Juuri näin tämän homman pitääkin mennä.
PoistaMuistuttaisin myös, että niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpensä mätä. Suomen Akatemiankaan ei pitäisi olla turvallinen tila sananvapautta vastaan.
Vaikea on tilanne. Tarkoitushakuisen tieteen tekeminen on ongelmallista, mutta kaikkea pitää tutkia ja uskaltaa tuoda uutta tietoa esille, valtanäkemyksestä poikkeavaa tietoa, jos siihen on syytä ja tulokset niin osoittavat.
VastaaPoistaTutkijan pitää myös pystyä toimimaan tietojen julkisena tuojana yleiseen tietoisuuteen, mutta jättää yhteiskuntaan vaikuttavien tulkintojen tekeminen muille. Silvennoisen ympärille on muodostunut erikoinen kehä, jossa hän on tutkimuksen tekijä, esittelijä,yhteiskunnallisen tulkinnan tekijä ja vaikuttaja sekä tiettyjen puolueiden asiantuntija (jotka mahdollisesti päättävät rahoituksesta). Mielestäni liikaa rooleja yhdelle henkilölle.
Kaikki kolme viime vuosisadan eniten maailman- ja ihmiskuvaan vaikuttanutta ajattelijaa -- Einstein, joka mullisti fysiikan maailmankuvan, Freud joka mullisti ihmiskuvan, ja Wittgenstein, joka selvitti kielen, ajattelun ja totuuden suhteita -- tulivat institutionaalisen akateemisen maailman ulkopuolelta ja omasivat siihen varsin varauksellisen suhteen läpi elämänsä.
VastaaPoistaKaikki kolme viime vuosisadan eniten vaikuttanutta kirjallista neroa -- Joyce, Musil ja Proust -- jäivät palkitsematta nobeleilla.
Ne on olleet eri miehet jotka ovat avanneet silmiä ja uria, ja instituutioitaan pystyttävät ja ylläpitävät akateemikot ovat känänneet keskenään siitä kuka edelläkävijöiden perinnön kimpussa saa omalla hillotolpallaan hautautua "ansiokkaaseen tutkimukseen". He väsäävät säännöt ja aitaavat tutkimusalueet ja lupaavat ennakolta tehdä hienoja löytöjä. Jos sellainen olisi mahdollista apurahoja haettaessa tietää, koko tutkimus osoittautuisi jo siinä vaiheessa tarpeettomaksi.
No nythän profssorilta tulikin oikein viher-punaneutraalia tiedeanalyysiä.
VastaaPoistaVertailuun toisen tieteellisesti pätevöityneen asiantuntijan analyysi aiheesta (hänkään ei ole neutraali arvioija vaan persuuteen suuntautunut) ihan vain tasapainon vuoksi:
http://jukkahankamaki.blogspot.com/2020/01/suomen-akatemia-vasemmistosoturien.html
Nyt kun meillä on liuta vasemmistolaisia historiantutkijoita, olisi mahdollista kaivautua Neuvostoliiton historiaan korkealla motivaatiolla. Fanithan haluavat tietää kaiken idoleistaan. Suomalaisilla on sitä paitsi paljon liittymäkohtia Neuvostoliittoon alusta lähtien. Ihmiskohtaloita löytyy joka lähtöön. Suomalainen O.W. Kuusinen pääsi jopa Neuvostoliiton johdon huipun tuntumaan. Poliittisen uransa alkuvaiheessa hän toimi Suomen sosialidemokraattisen puolueessa, jopa puheenjohtajana. Myöhemmin Neuvoliiton johtoryhmässä hän joutui uskollisuutensa osoitukseksi uhraamaan vaimonsa, joka vietiin vankileirille. Tuhannet kyvykkäimmät saivat kuulan kalloonsa. Osa heistä oli lähtenyt toiviomatkalle Amerikoista asti.
VastaaPoistaNeuvostoliitto tuotti ihmisuhreja kymmenin miljoonin, joten tutkijoidemme tulisi porautua yhä syvemmälle heille rakkaan ideologian saavutuksiin. Eri lähteitä olisi yhdisteltävissä uutta luovalla tavalla. Myös juutalaisvaikuttajia ja -vainoja löytyy tutkijoiden tarpeisiin kommunismin historiasta.
Yliopistolaitoksemme tulisi selvittää näitä
aiheita jo oman nykyisen aatepohjansa kannalta: Mistä tähän on tultu ja miten vallankumous jatkuu loistavassa tulevaisuudessa?
Seuraavassakin löytyy tukea Hankamäen mielipiteelle Suomen Akatemiasta vasemmistosoturien valheveljenä:
VastaaPoista"KAIKKI HISTORIOITSIJAT EIVÄT ALLEKIRJOITA ITSEINHOISTA SUOMALAISHISTORIAA
Yliopistoon pesiytyneet uusvasemmistolaiset näkevät paljon vaivaa siinä, että heidän poliittinen taustansa häivytetään julkisuudessa. Näin he voivat esiintyä kunnioitusta herättävinä objektiivisina tutkijoina. Tässä on ollut hyvänä apuna tieteen portinvartijoina julkisuudessa toimivat punavihreät toimittajat, jotka käyttävät juttujensa "asiantuntijoina" lähes poikkeuksettä heidän agendaansa edistäviä vasemmistolaisia yliopistoihmisiä.
Maamme suurin mediajätti Yle on tunnetusti antanut ruhtinaallisesti tilaa humanismin ja liberalismin kaapuun pukeutuneille tutkijoille, jotka eivät todellisuudessa ole muuta kuin kulttuurimarxilaisia jalkasoitilaita pitkässä marssissa läpi instituutioiden. Helpoiten punamädättäjän tunnistaa siitä, että hän kiistää kouristuksenomaisella jyrkkyydellä kaikki syytökset kulttuurimarxilaisuudesta aivan kuten rysän päältä kiinni jäänyt hipsteri kieltää olevansa trendiperseilevä hipsteri.
Tämän hetken tunnetuimmat esimerkit tällaisista tutkijoista ovat historioitsijat Oula Silvennoinen ja Jussi Jalonen. Silvennoinen tunnetaan ''äärioikeiston" tutkijana, vaikka viime vuosina hänet muistetaan parhaiten sotkeutumisestaan Twitter-rähinöintiin puolituntemattomien kansallismielisten kanssa. Itsestään hän haluaa antaa mielikuvan pyyteettömänä äärioikeiston "salattua historiaa" paljastavana sankaritutkijana. Tätä näkemystä on yrittänyt pitää yllä myös aina toveriaan auttava Yleisradio, joka teki Silvennoisesta vajaa kuukausi sitten agendajournalistisen kouluesimerkkijutun Äärioikeistotutkija näkee nykyajassa merkkejä 1930-luvulta – "Vietetään tammisunnuntaita ja käydään Eugen Schaumanin haudalla kuin elettäisiin taas valkoisessa Suomessa".
Toimittaja Mikko Pesonen ei ole viitsinut tarkistaa lainkaan Silvennoisen suoltamia löysiä puheita esimerkiksi sotasankari Lauri Törnistä, vaikka niille löytyy valtavat määrät kumoavaa evidenssiä kuten tietokirjailija Kari Kallonen tuo esiin valaisesvassa kirjoituksessaan Kansallisarkistosta löytyi todiste – tutkijat mustasivat Lauri Törnin mainetta keksityillä väitteillä. Haastattelujutun lopussa Silvennoinen päästä punaiset tulvaportit auki ja alkaa houria jostain 1930-luvun fasismin uudesta tulemisesta.
...
Kiljuanarkistien Punk in Finland -nettifoorumilla päivät ja yöt viihtyvällä Jalosella on selvä missio hyökätä toimittaja-armeijan avulla kaikkia niitä vastaan, jotka eivät tunnusta hän sertifioimaa tulkintaa suomalaisten syyllisyydentäyteisestä historiasta. Erityisen harmissaan Jalonen on suositun Keskisarjan epäkorrektista eli ei-vasemmistolaisesta historiantulkinnasta..."
Koko artikkeli: http://ylewatch.blogspot.com/2020/01/kaikki-historioitsijat-eivat.html
Kalergi-suunnitelma
Puolella millillä Oula pystyy osoittamaan holokaustin suomalaisten syyksi. Lisää rahaa vaan, niin neeriorjuus, intiaanien kansanmurha, 30-vuotisen sodan hirmuteot ja myös I maailmansota osoittautuu suomalaisten alkuunpanemiksi. II maailmansotahan sitä jo onkin.
VastaaPoistaEn tiedä mistä tulee mieleeni ajatus, että tässä kohti on proffalla ns. sokea piste ajattelussaan. Onko leipä katkolla? Sen lauluja laulat kenen leipää syöt sanonta pitää paikkansa tänääkin. Kyllähän aiskirjoista, asioihin perehtyneiden julkaisuista on nähtävissä etteivät persut tyjästä murehdi. Vai mihin muka tarvitaan tutkimusta Saharan eteläpuolisten alueiden kiertävistä parantajista eli poppaukoista?? Huru-ukko
VastaaPoistaVoisiko ajatella, että suunnattaisiin suurimmat perustutkimuksenkin resurssit sellaisille aloille, joista on todellista hyötyä yhteiskunnalle. Kuten esim. lääketiede ja tekniikka. Tällaisille Silventoisen tutkimuksen tyyppisille hyödyttömille "nice to know"- historiantutkimuksille voitaisiin myöntää ehkä kymmenesosa siitä, mitä ne nyt saavat, jos sitäkään. Tämähän ei suinkaan ole ainoa Akatemian rahoittama nollatutkimus, vaan niitä näyttäisi olevan paljon.
VastaaPoistaMatti Viren on näistä kirjoittanut.
"tällainen rahoittaja ei - sinänsä ymmärrettävästi - ole kiinnostunut rahoittamaan sellaista tutkimusta, josta ei ole nähtävissä sille suoraa hyötyä."
VastaaPoistaTällainen rahoittaja ei kyllä yleensä ole kiinnostunut rahoittamisesta, vaikka siitä olisikin suoraa hyötyä, ellei veronmaksajia saada maksamaan vähintään puolta kuluista.
Osaako Silvennoinen puolaa ja jiddishiä? Aikooko hän elää 200-vuotiaaksi? Vaikea nähdä että suomalainen tutkija pystyisi merkittävään panokseen valtavan tutkitussa kansainvälisessä aiheessa. Hyödystä suomalaiselle yhteiskunnalle tietysti puhumattakaan. -jussi n
VastaaPoista