Al-Holin "suomalaiset" ja Syyrian tulevaisuus

Syyrian islamistitaustainen hallitus on ajanut kurdijoukot pois Al-Holin vankileiristä, johon oli sijoitettuna ISIS-järjestöön liityksissä olevia ihmisiä. Näistä noin kymmenen on suomalaisia tai ainakin "suomalaisia" naisia ja lapsia.

Ulkoministeriön virkamiehen Jussi Tannerin mukaan heidät on pyritty saamaan Suomeen, mutta tuloksetta. Tosin kaikki varmasti muistamme, kuinka Pekka Haavisto (vihr) ja Maria Ohisalo aikanaan käyttivät satoja tuhansia euroja saadakseen osan tästä joukosta suomalaisten veronmaksajien elätettäväksi.

Nähtäväksi jää, mitä nyt leiriltä vapautuvat kymmenen henkilöä tulevat uudessa tilanteessa tekemään. Matkaavatko he Suomeen, vai jäävätkö al-Qaida-taustaisen Ahmed al-Sharaan johtaman Syyrian asukkaiksi? Tai hakeutuvatko jopa ISIS-järjestön yhteyteen?

* * *

Al-Hol on vain pieni osa Syyriassa tapahtuvaa muutosta. Laajemmin katsottuna kyse on yksinkertaisesti siitä, että al-Sharaa pyrkii saamaan koko maan haltuunsa. Tämä tarkoittaa sitä, että hänen hallintonsa ottaisi hallintaansa ne alueet, jotka jäivät kurdien haltuun Bashar al-Assadin vallan kaatuessa. 

Tässä suhteessa kurdien tilannetta ei ainakaan helpota se, että Donald Trump oli eilen kommentoinut kyllä pitävänsä kurdeista, mutta samalla todennut myös heidän hyötyneen Yhdysvaltojen tuesta ja alueen öljyvarannoista.

Siksi on kysyttävä, että kääntyykö Trumpin katse kurdeihin ja näiden hallitsemien alueiden öljyvaroihin. Ja koska USA:n presidentti on kehunut myös Syyrian presidenttiä, ratkeaako USA:n rooli huutokauppaperiaatteella, jossa voittaja maksaa amerikkalaisten tuesta suuremmalla oikeudella maan öljyvarojen hyödyntämiseen? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Syyriaan vallankumous, entä sitten?
Saksassa ISIS-naiselle 14 vuoden tuomio - entä Suomi?
Veronmaksajan lasku on 20 000 euroa per islamisti + muut kulut

Kaj Mykkänen, Li Andersson ja vihervasemmistolainen logiikka

Suomessa on viime päivänä käyty erittäin valaisevaa keskustelua. Sen viimeisen vaiheen alku nähtiin, kun Helsingin sanomat julkaisi ympäristö- ja ilmastoministeri Kaj Mykkäsen (kok) haastattelun, jossa tämä totesi, että "on löydettävä ratkaisu, jossa EU ei rakenna vuosien 2030 ja 2040 tavoitteita siten, että Suomessa epäoikeudenmukaisuuden tunne kasvaa siitä, että meidät laitetaan maksamaan samalla kun Suomen metsät ovat EU:ssa paljon kokoamme suurempi nielu jo tällä hetkellä."

Siitä pillastuivat vihervasemmistolaiset, joista Li Andersson (vas) väitti, että "tällainen puhe on huolestuttavaa. Totta kai Suomen pitää kaikin keinoin pyrkiä saavuttamaan maankäyttö­sektorin ilmastotavoitteet. Vähintään siksi, että kukaan ei vielä tiedä, millainen lasku tavoitteista lipsumisesta tulee."

Käytännössä maankäyttösektorin ilmastotavoitteet tarkoittaisivat metsiemme hyötykäytön vähentämistä eli niiden taloudellisen vaikutuksen pienentämistä. Sillä olisi valtava vaikutus maassa, joka on velkaantunut korviaan myöden ja jossa yhteiskunnalle kaksi suurinta taloudellista hyötyä tuottavaa yritystä perustaa toimintansa metsiin. 

Tänään sitten ministeri Mykkänen totesi, että "hänen mukaansa teollinen talteenotto on luotettavampi keino kuin metsien ja maaperän hiilinielujen vahvistaminen". Tässä hän viittasi nopeasti muuttuviin laskelmiin metsien ja maaperän hiilinieluista, mutta ehkä vieläkin oleellisempi seikka tässä asiassa olisi ollut huomata Keski-Euroopassa nähdyt metsätuhot, jotka ovat aiheuttaneet erityisesti Saksassa ja Tshekin tasavallassa hiilinielujen romahduksen. 

Sama olisi todennäköisesti edessä myös Suomessa, mikäli metsät jätettäisiin vanhenemaan itsekseen. Tuhohyönteisethän eivät suinkaan ole mikään metsätalouden anekdootti, vaan tärkeä metsien luonnollisen uudistumisen ajuri. 

Mykkänen totesi myös, että "ministerinä olisin epärehellinen, jos en sanoisi suoraan, että meille on syntynyt ennen tätä hallitusta niin suuri nieluvelka, että sen lappaminen umpeen kahdessa vuodessa on käytännössä mahdotonta... Sanoin ikävän tosiasian ja sen tosiasian peittely ei vie eteenpäin, vaikka se olisi itsellenikin helpompi vaihtoehto."

Itse jäin tässä keskustelussa ihmettelemään sitä, kuinka vihervasemmisto ei näytä ymmärtävän sitä, että ihmiskunta on saavuttanut edistystä nimenomaan tieteen ja teknologian kautta. Ja tässä asiassa sitä ovat teollisuuden päästöjen talteen ottaminen ja niiden jatkohyödyntäminen. Sekä uusiutuvien luonnonvarojen - joita Suomessa ovat erityisesti metsät - kestävä hyödyntäminen.

Koko keskustelu toi jälleen kerran mieleeni Spede Pasasen taannoin lanseeraaman sketsisarjan naisten logiikasta, jota Maria Ohisalokin (vihr) taannoin harrasti. Tosin kyse ei liene niinkään ihmisten sukupuolesta vaan heidän poliittisista näkemyksistään. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Petteri Taalas: vuoden 2035 tavoite on semantiikkaa
Virheellistä argumentointia
Maria Ohisalo ja spedepasaslainen logiikka

Sofia Virta ei hätkähdä bussinkuljettajan puukotusta

Vantaan Länsimäessä nähtiin viikonlopun aikana vakava väkivallanteko bussikuskia kohtaan. Välittömänä syynä siihen oli tummaihoisen nuorisojoukon käytöksestä huomauttaminen - ja perimmäisenä aiheuttajana suomalainen maahanmuutto- ja kotoutuspolitiikka.

Pahoinpidellyksi ja ryöstetyiksi joutuivat myös tilanteeseen puuttuneet kaksi henkilöä. Toisin sanoen meno oli kuin Afrikan sarvessa tai Ruotsissa.

Toivoa tietenkin sopii, että pahoinpitelyyn syyllistyneet saadaan kiinni ja oikeuteen. Mutta vaikka näin kävisikin, tulevat tällaiset teot jatkumaan ja julkisen liikenteen työntekijät varomaan entistä enemmän puuttumista tummaihoisen nuorison sikailuun liikennevälineissään. 

Toivoa sopisi tietenkin myös, että suomalaispoliitikot ymmärtäisivät ryhtyä tarvittavaan päätöksentekoon, ettei näin kävisi. Ja että tämän tajuaisivat etenkin sellaiset kansanedustajat ja tulevat ministerit, jotka eivät ole vielä oivaltaneet, että maahanmuuttajaryhmissä on eroja. Ja ettei edes tummaihoisten maahanmuuttajien tai heidän jälkeläistensä ihmisoikeuksiin kuulu bussinkuljettajan viiltely veitsellä.

* * *

Yksi suomalaisen maahanmuuttopolitiikan vastuuttomimmista toimijoista on ollut Vihreä puolue, joka sai uuden puheenjohtajan, kun Sofia Virta korvasi äärivasemmistolaisen edeltäjänsä Maria Ohisalon.

Virran talouspoliittinen linja näyttäisi olevan Ohisaloa terveemmällä pohjalla, mutta maahanmuuttopoliittisesti nämä kaksi naista eivät näyttäisi juurikaan eroavan. Vaalikonevastauksissaan tuore puheenjohtaja on nimittäin kannattanut löperöä humanitaarisen maahanmuuton politiikkaa, koska "Suomi on sitoutunut kansainvälisiin ihmisoikeussopimukseen ja hädänalaisten ihmisten auttamiseen eikä Suomen nykyinenkään pakolaiskiintiö ole kovin suuri. Mielestäni on selvää, että Suomen tulee auttaa hädässä olevia ihmisiä. Samaan aikaan on varmistettava, että kotoutumiseen turvataan riittävät resurssit mikä on kaikkien etu."

Näin ollen on selvää, etteivät Vihreät tule jatkossakaan toimimaan järkevän maahanmuuttopolitiikan puolesta, vaan pikemminkin päinvastoin. Eikä Sofia Virta hätkähdä vantaalaista bussinkuljettajan puukotusta, vaan tulee korkeintaan ehdottamaan entistä runsaampaa rahavirtaa maahanmuuttajien kotouttamiseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ismaelin ensimmäinen kiinnijääminen rikoksesta ei ollut sattuma
Sauli Niinistö nosti maahanmuuttopolitiikan pöydälle
He aiheuttavat tavallisille suomalaislapsille ja -nuorille suunnatonta kärsimystä

Voiko kehitysmaalaiset lahjoa, Maria Ohisalo?

Vihreiden Maria Ohisalo otti kantaa kehitysapuun. Hänen mukaansa "kehitysyhteistyö ei ole mitään Kankkulan kaivoon heitettyä rahaa, kuten ainakin yksi hallitusneuvotteluissa mukana olevista puolueista näyttää ajattelevan... Toivon todella, että Säätytalolla ymmärretään kehitysyhteistyön arvo muuna kuin vain euroina. Se on turvallisuuskysymys.”

Tällä hän tarkoitti, että kehitysmaat pitäisi lahjoa olemaan globaalissa kilpailussa lännen puolella sen sijaan, että ne asettuisivat Kiinan ja Venäjän tueksi globaalissa idän ja lännen välisessä kilpailussa. Nopeasti ajatellen Ohisalon ajatuksessa vaikuttaisikin olevan jonkinlainen järki, sillä onhan koirakin paras kaveri sille perheenjäsenelle, joka antaa sille ruokaa ja muita herkkuja. 

Ja näinhän länsimaat ovat todellakin tehneet. Wikipedian mukaan vuonna 2019 yli miljardin euron tukea antoivat länsimaista Australia, Itävalta, Belgia, Kanada, Tanska, EU:n instituutiot, Suomi, Ranska, Saksa, Italia, Japani, Hollanti, Norja, Etelä-Korea, Espanja, Ruotsi, Sveitsi, Iso-Britannia, ja USA. Muista maista samaan joukkoon pääsivät Kiina, Intia, Arabiemiraatit, Turkki, Qatar ja Venäjä. 

Näistä suurimmat lahjoittajat olivat Kiina, USA ja Intia, joiden kaikkien kontribuutio oli yli 30 miljardia. Niiden jälkeen tulivat yli 10 miljardin lahjoituspotilla Saksa, Iso-Britannia, Japani, EU:n instituutiot, Ranska ja Qatar. Venäjän kehitysapu oli melkein täsmälleen saman suuruinen kuin Suomen. 

Kun edellä olevia listoja (tai tarkemmin Wikipedia-sivua) tarkastelee, voisi - mikäli Ohisalon logiikka pitäisi paikkansa - länsimaiden kuvitella saaneen lahjarahallaan kehitysmaiden varauksettoman tuen idän ja lännen välisessä kilpailussa. Ja etenkin suhteessa Venäjään. 

Asiaa voinee tarkastella esimerkiksi katsahtamalla, miten eri maat ovat suhtautuneet YK:ssa Venäjän hyökkäykseen Ukrainaa vastaan. Tästä asiasta kertoi viime lokakuussa Helsingin Sanomat.

Sen mukaan "YK:n yleiskokous hyväksyi keskiviikkona selvin luvuin päätöslauselman, joka tuomitsee Venäjän laittomat alueliitokset Ukrainassa. 143 maata äänesti puolesta ja 35 maata pidättäytyi äänestämästä. Vastaan äänestivät Venäjän lisäksi Valko-Venäjä, Pohjois-Korea, Nicaragua ja Syyria."

Lisäksi länsimaiden toiveesta ja lahjarahasta huolimatta "äänestyksestä pidättäytyneitä maita olivat Algeria, Armenia, Bolivia, Burundi, Eritrea, Eswatini (eli entinen Swazimaa), Etelä-Afrikka, Etelä-Sudan, Etiopia, Guinea, Honduras, Intia, Kazakstan, Keski-Afrikan tasavalta, Kiina, Kirgisia, Kongo, Kuuba, Laos, Lesotho, Mali, Mongolia, Mosambik, Namibia, Pakistan, Sri Lanka, Sudan, Tadžikistan, Tansania, Thaimaa, Togo, Uganda, Uzbekistan, Vietnam ja Zimbabwe".

Minun nähdäkseni edelle kirjoittamani tosiasiat eivät juurikaan tue Ohisalon väitettä siitä, että kehitysmaat voitaisiin lahjoa kehitysavulla asettumaan länsimaiden rinnalle maailmanpoliittisissa kysymyksissä. Pikemminkin herää ajatus siitä, että Afrikan ja muiden kehitysmaiden miehet hymyilevät huvittuneina partaansa ihmetellessään länsimaisten miesten sinisilmäisyyttä - tasa-arvo- ja wokelluskysymyksistä tietämättöminä he tuskin osaavat ajatella, ettei kyse ehkä sittenkään ole läntisistä miehistä vaan pikemminkin kaikenlaisista mariaohisaloista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poistaako kiinalainen kapitalismi afrikkalaisten ruokapulan?
Hallitus: kehitysapu on sisäistä turvallisuutta ja uuden tiedon tuottamista tärkeämpää
Maria Ohisalolta uusi linjaus

Kommentteja Petteri Orpon listaan

Hallitustunnustelija Petteri Orpo (kok) esitti muille puolueille 24 kysymysteemaa kaikenlaisista aiheista. Sen jälkeen oli eilen hauska seurata eri poliitikkojen reaktioita Twitterissä. Seuraavassa kokoelma silmiini sattuneita kommentteja näin lauantai-aamun ratoksi. 

Aloitetaan tohtori Maria Ohisalosta (vihr), joka halusi ilmeisesti enemmän kysymyksiä, koska viestitti, että  "ilmastokriisin torjunta ei onnistu, jos hiilinieluja ei kasvateta. Näistä ei kysymyksissä mitään. Myöskään sosiaaliturvan uudistamisesta tai köyhyyden torjunnasta ei kirjauksia. Meiltä tulee näihinkin vastauksia!"

Häntä säesti ilmastoasiantuntijaksi itseään tituleeraava yhteiskuntatieteiden (tiedotusoppi) maisteri Oras Tynkkynen (vihr), joka kiinnostui vuosiluvuista huomauttamalla, että "hallitustunnustelija ei kysy, ovatko puolueet valmiita sitoutumaan hiilineutraaliuden saavuttamiseen 2035". Ja jatkoi toisella yhtä terävällä huomiolla, jonka mukaan edellisen hallitusneuvottelija "Rinteen kysymyksistä 3 ensimmäistä käsitteli ilmastoa ja luontoa. Orpolla ilmasto ja luonto tulevat sijoilla 16 ja 17." 

Valtiotieteiden tohtori Veronica Honkasalo (vas) oli niin ikään oleellisen äärellä. Hänen mukaansa "ilmastoa ei ole mainittu kertaakaan, luontokato ja luonnon monimuotoisuus kerran 22 kysymyksen joukossa". 

Demareiden todennäköisesti seuraava puheenjohtaja Antti Lindtman (sd) taas ihmetteli, että "aikaa tunnusteluvaiheeseen varattu reippaasti, varsinaiset HO-neuvottelut vasta vapun korvilla". Lopuksi hän kuitenkin lupasi SDP:n vastaavan "kysymyksiin vakavalla mielellä ja annetussa määräajassa".

Tässä vaiheessa todennäköisimmältä valtiovarainministeriltä vaikuttava tohtoriopiskelija Riikka Purra (ps) puolestaan lainasi EVA:n kommenttia, jonka mukaan "Kokoomus joutuu valitsemaan julkisen talouden ja maahanmuuton välillä... Kokonaisuudessaan kok ja ps näkemyserot ovat pienempiä kuin kok ja sdp välillä". 

Lopetettakoon tämä kirjoitus Liike Nytin Mikael Jungnerin arvioon puheena olevasta listasta. Hänen mukaansa Petteri Orpo oli laatinut "Hyvät kysymykset, kyllä". 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen tieverkosto on kunnostettava!
Välimeren tilanne edellyttää kansan tahdon noudattamista
Vaalitulos ja sen seuraukset

Neuvo Maria Ohisalolle ja Vihreille

Vaaleissa rökäletappion kärsineen Vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo ilmoittaa tänään sen, haluaako hän jatkaa puolueensa puheenjohtajana. Asiasta kertoneen MTV3:n mukaan useat puolueen piirijohtajat haluavat hänen lähtevän. 

Ohisaloa edelsi puheenjohtajana nykyinen europarlamentaarikko Ville Niinistö (vihr), jonka poliittinen linja oli selkeästi seuraajaansa pragmaattisempi. Hänenkin aikanaan puolue oli toki kallellaan vasemmalle, mutta sen julkinen kuva - johon vaikuttaa ennen kaikkea puheenjohtajan toiminta - ei sentään sisältänyt Ohisalon aikana korostuneita valtameren takaa Suomeen rantautunutta wokellusta tai järjenvastaista intersektionaaliseksi feminismiksi nimettyä ihmisten synnynnäisiin ominaisuuksiin perustuvaa luokittelujärjestelmää.

Ohisalon ohjaama Vihreiden aatteellisten linjausten muutos on tapahtunut samalla, kun maata on hallinnut vihervasemmistolainen hallitus, jonka linjauksissa on niin ikään esiintynyt näitä arvoliberaaleja ylilyöntejä myötäileviä näkemyksiä. Samalla poliittisen vasemmiston kokonaiskannatus on pudonnut vaalimenestyksen perusteella noin kolmannekseen äänioikeutetuista - ja samalla arvokonservatiivisista Perussuomalaisista on tullut maan suosituin puolue nuorison parissa. 

Tämä on sikäli outoa, että Vihreiden alkuperäisen agendan keskiössä olleet ympäristöasiat ovat samaan aikaan muuttuneet ihmisten mielissä yhä merkittävämmiksi seikoiksi. Toisin sanoen Ohisalon johtama Vihreä puolue ei ole onnistunut luomaan uskottavaa vaihtoehtoa niiden hoitamiseksi - arvatenkin koko puolueen linjan luistettua yhä fanaattisemmaksi kaikissa sen esillä pitämissä asioissa. Yhtenä tämän muutoksen merkkinä oli Perussuomalaisten sulkeminen ulos mahdollisena hallituskumppanina jo ennen vaaleja.

Siksi Ohisalo tekisi itselleen ja puolueelleen palveluksen, mikäli hän jättäisi puheenjohtajuuden. Ja samalla suosittelisi puoluetta valitsemaan seuraajakseen henkilön, joka pystyisi oleman sortumatta arvoliberaaliin fanatismiin ja ohjaisi Vihreitä muutenkin siirtymään tunkkaisen sosialismin tavoittelusta kohti pragmaattisia linjauksia, joiden pohjalle voitaisiin rakentaa koko Suomen tulevaisuutta yhdessä maamme muiden poliittisten liikkeiden kanssa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maria Ohisalo ja spedepasaslainen logiikka
Maria Ohisalo palasi räväkästi - mutta kunnioittaako hän perustuslakia
Maria Ohisalo on ihana nainen

Perussuomalaisista on tulossa selvästi suurin puolue

Eilisillan lopuksi katselin Ylen suuren vaalikeskustelun ensimmäisen tunnin. Kyllästyin, koska se oli liian hidassoutuinen jankatessaan koko tuon ajan yhtä ja samaa aihepiiriä eli sosiaali- ja terveyspalveluita siitä huolimatta, että puoluejohtajien näkemykset olivat selvinneet jo ensimmäisen vartin jälkeen. 

Niinpä siirryin katselemaan mitä vaaleihin liittyvää löytäisin sosiaalisesta mediasta eli Twitteristä. Ja löytyihän sieltä. 

Aiemmin Kokoomuksessa vaikuttanut Jukka Manninen oli nimittäin laskenut vaalipiirittäisten gallupien perusteella kuinka puolueet saavat paikkoja tulevissa eduskuntavaaleissa. Ja lista oli peräti mielenkiintoinen. 

Mannisen mukaan Perussuomalaisista tulisi selvästi suurin puolue 48 kansanedustajallaan. Toisen sijan jakaisivat Sosialidemokraatit ja Kokoomus 40 paikalla. Kolmanneksi romahtaisi Keskusta 23 kansanedustajalla ja sitä seuraisivat Vasemmistoliitto 18 ja Vihreät 15 paikallaan. Ruotsalainen kansanpuolue saisi 10 edustajaa ja Kristillisdemokraatit viisi. Ja Liike Nyt saisi viimeisen kansanedustajan.

Nähtäväksi jää, kuinka tarkan ennusteen Manninen on onnistunut luomaan. Tai oikeastaan, kuinka paljon puolueiden kannatukset muuttuvat hänen ennusteeseen käyttämiensä kannatusmittausten jälkeen. 

Omalta osaltani olisin kuitenkin tuollaiseen lopputulokseen kohtuullisen tyytyväinen: luonnollinen hallituspohja rakentuisi sen jälkeen Perussuomalaisten ja Kokoomuksen varaan. Näin Sanna Marinin (sd) hallituksen viimeisten vuosien aikana pontevasti ajama Suomen talouden romahtaminen mitä todennäköisimmin vältettäisiin, vaikka nyt käynnissä oleva pankkien romahtaminen johtaisikin uuteen kansainväliseen talouslamaan. 

Tilanne saattaa jopa parantua jäljellä olevan vaalitaistelun jälkeen, koska Ilta-Sanomien raadin mielestä Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra suoriutui Ylen keskustelusta parhaiten. Myös Iltalehden toimittajajoukko arvioi Riikka Purran tentissä onnistuneiden joukkoon, vaikka sen mukaan hän ei aivan kärkeen sijoittunutkaan. 

Oleellista eilisessä illassa oli kuitenkin se, että nykyhallituksen jakopoliittiset voimanaiset Sanna Marin ja Maria Ohisalo (vas) suoriutuivat molempien arviointiporukoiden mukaan varsin heikosti. Toivottavasti tämä karkottaa ja/tai passivoi heidän puolueidensa äänestäjiä, sillä se olisi koko Suomen etu.

Tämä koskee myös Marinin ja Ohisalon potentiaalisia äänestäjiä, sillä maan talouden romahtaessa kärsimään joutuvat sekä maamme vähävaraiset että ympäristönsuojelun kaltaiset pitkällä aikavälillä toteutettavat toimet. Juuri niistähän on pakko tinkiä silloin, kun valtion kukkaron pohjalta kurkistaa pelkästään erääntymässä oleva velkakuitti, jonka kattamiseen täytyy anella rahoittajilta uutta ja entistä kalliimpaa vekseliä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuoria vantaalaisia ja vanha oppikoululainen
Ylen A-studio lopetti Perussuomalaisten syrjimisen
Marinin hallituksen hinta

Kansalta vahva tuki nykypolitiikan jatkamiselle myös vaalien jälkeen

Vaalien lähestyessä on politiikan seuraaminen muuttumassa yhä mielenkiintoisemmaksi. Ja sen myötä myös puolueiden väliset erot korostuvat äänestäjien havaintomaailmassa monin eri tavoin. 

Myös poliitikot profiloituvat parhaansa mukaan, kuten esimerkiksi SDP:n puheenjohtaja Sanna Marinin (sd) jälkiviisastelu vuoden 2014 tapahtumista osoittaa. 

Niinpä myös puolueiden kannatusluvut vaihtelevat. Ja niitä mittaavat gallupit muuttuvat kerta kerralta jännittävämmäksi asiaviihteeksi. Niin myös tänään julkaistun Ylen kannatusmittauksen osalta.

Kun sen tuloksia tarkastellaan, voidaan havaita, että Marinin hallituksella on edelleen kansan enemmistön kannatus. Näin ollen ei ole esteitä sille, että Suomen nykyinen politiikka jatkuisi vaalien jälkeen, vaikka toki kabinettipuolueiden kannatus on pudonnut viime vaaleista yhteensä neljä prosenttiyksikköä. 

Toisin sanoen Ylen kannatuskyselystä voidaan nähdä, että suomalaiset ovat tyytyväisiä maan talouden alasajoon ja velkaantumiseen. Ja siten samalle menolle näyttäisi juuri nyt olevan kansan tuki myös seuraavalle hallituskaudelle. 

Toinen oleellinen asia on kannatuksen muutos vihervasemmiston ja muiden puolueiden välillä. Myöskään siinä ei ole tapahtunut käytännössä minkäänlaista muutosta - vihervasemmistopuolueiden kannatus on (ryhmä "muut" pois lukien) kummassakin tapauksessa sama 42,2 prosenttia. Siten Suomen nykyinen poliittinen linja näyttäisi nauttivan muuttumatonta kansan tukea myös tässä mielessä.  

Kun sitten tarkastellaan yksittäisten poliittisten puolueiden kannatusmuutoksia nähdään, että suosiotaan ovat nostaneet Kokoomus, SDP, Perussuomalaiset ja Vasemmistoliitto, kun taas Keskusta on ollut ylivoimaisesti suurin häviäjä. Siten on ilmeistä, ettei Keskustan osallistuminen nykyiseen feministihallitukseen ole ollut heidän äänestäjiensä mieleen, vaan nämä ovat siirtämässä tukeaan Kokoomukselle ja Perussuomalaisille. 

Vihervasemmiston piirissä kannatustaan on menettänyt puolestaan Maria Ohisalon Vihreät. Selityksenä tälle lienee puheenjohtajan kiilusilmäinen ympäristö- ja tasa-arvopolitiikka, jonka seurauksena puolueen kannattajia on siirtynyt vasemmalta laidalta Li Anderssonin (vas) ja toiselta reunalta Sanna Marinin (sd) politiikan kannattajiksi - toki jälkimmäiseen on saattanut vaikuttaa myös perussuomalaisten kannatuksen nousu eli pelko poliittisen vasemmiston jäämisestä seuraavan hallituksen ulkopuolelle, minkä torppaaminen onnistuisi parhaiten sillä, että SDP nousisi vaaleissa maan suurimmaksi puolueeksi.

Nähtäväksi jää, kuinka poliittinen kehitys kehittyy jatkossa. Suomalaisen politiikan oleellisimpia kysymyksiä seurattavaksi ovat kuitenkin myös jatkossa se, että onnistuuko Marin kaappaamaan muiden vihervasemmistopuolueiden äänet SDP:lle sekä säilyykö nykyisten hallituspuolueiden kannatus niin korkeana, että se johtaa lopulta nykyisen kaltaiseen hallitusohjelmaan ja sen seurauksena maan ajautumiseen ylivelkaantuneen Kreikan tielle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanna Marinin epädemokraattiset haaveet
Pilkahdus vihreän Helsingin todellisuudesta
Petteri Orpon naisvalinta

Maria Ohisalo ja spedepasaslainen logiikka

Ministeri Maria Ohisalo pohdiskeli taannoin, että "entäs jos vaihtoehto olisikin metsänomistajalle se, että saatkin rahaa siitä, että pidätkin puuston kasvatuksessa etkä hakkauta sitä?" Eli, että valtio lähtisi kilpailemaan metsäteollisuuden kanssa siitä, mihin puita käytettäisiin. 

Niinpä VTT laski mitä tapahtuisi, jos metsänomistajille maksettaisiin metsien kasvuun sitoutuvasta hiilestä. Korvauksien suuruusluokan se otti päästöoikeuksien hinnoista ja lopputuloksena metsänomistajan tulot kaksin- tai kolminkertaistuisivat. 

Valtion maksaman ylivertaisen korvauksen seurauksena metsiä hakattaisiin vasta sitten, kun niiden kasvu eli hiilensidonta lakkaisi. Sen seurauksena metsän hiilivarasto saattaisi kasvaa, mutta energia- ja metsäteollisuus kärsisivät ja etenkin jälkimmäistä siirtyisi Suomesta muihin maihin kasvattaen metsänhakkuiden määriä niissä. Siten metsien hiilinielujen nettosaldo ei muuttuisi koko maailman tasolla. 

VTT:n laskelma ei pohdiskellut - ainakaan siitä kertoneen uutisen mukaan - asiaa julkisen talouden kannalta. Vaan minullepa se tuli uutista lukiessani mieleen. 

Eli jos valtio metsäteollisuus maksaa puusta metsänomistajalle x euroa, maksaisi valtio siitä 2-3x euroa ja puut jäisivät kasvamaan nykyistä selvästi pidemmäksi ajaksi. Samalla Suomi säästäisi EU-poliitikkojen säästämissä hiilimaksuissa, mutta puiden jatkojalostusarvo, joka on 9x euroa, jäisi saamatta siltä osin, kuin puiden käyttö siirtyisi tulevaisuuteen. 

Samalla supistuisivat teollisuudelta ja sen työntekijöiltä perittävät verotulot. Toisin sanoen hiilimaksujen maksaminen olisi valtiolta omaan jalkaan ampumista. Eli se maksaisi riihikuivalla rahalla omien tulojensa romahduttamisesta. Tämä jos joku olisi spedepasaslaista naisen logiikkaa.

Niinpä jääkin nähtäväksi, että ottaako seuraava hallitus metsänomistajille tarjottavat hiilimaksut ohjelmaansa. Vai jäävätkö ne sittenkin odottamaan seuraavaa punavihreää hallitusta? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS:n poliittinen agenda ja freudilainen lipsahdus
Suojelutoimien kustannuslaskelmista puuttuu 90 prosenttia
Luonnon monimuotoisuuden suojelulle saatiin hintalappu

Vihreä metsäpolitiikka menee metsään

Suomen valtionvelka on kasvanut nopeasti viime vuosina. Lisäksi maamme talouskasvu matelee ja nopeasti kiihtynyt inflaatio on tuhoamassa ihmisten säästöt. Myös maahanmuuttajavaltainen nuoriso aiheuttaa ongelmia ja näin talvea vasten jopa energian riittävyys on alkanut mietityttää. 

Hyvää tässä on se, että meiltä suomalaisilta kysytään ensi keväänä neuvoa millä linjalla maatamme hallitaan tulevina vuosina. Niinpä meidän kaikkien äänioikeutettujen on syytä perehtyä siihen, miten eri puolueet suunnittelevat hoitavansa maamme asioita, mikäli saavat siihen valtuutuksen. 

Tässä mielessä oli mielenkiintoista lukea Vihreiden vaaliteemoista. Puolue on nimittäin vaatimassa muun muassa 50 euron korotusta perusturvaan, kaksi viikkotuntia lisää opetusta peruskouluihin, kaikkien valtion omistamien vanhojen tai luonnontilaisten metsien suojelemista ja miljoonan hehtaarin ennallistamista suoksi. 

Toisin sanoen ympäristöpuolueemme uskoo, että meille olisi saatavissa parempi tulevaisuus lisäämällä julkisia menoja ja jäädyttämällä suomalaista taloutta entisestään. Erityisestä huolta Vihreät tuntee puheenjohtajansa Maria Ohisalon mukaan Suomen hiilinielujen romahtamisesta. 

Niinpä hän haluaisi vähentää maamme metsien talouskäyttöä. Näin siitä huolimatta, että metsäteollisuutemme on jo jonkin aikaa tehnyt kovasti töitä korvatakseen ne menetykset, jotka ovat aiheutuneet monikymmenvuotisen rahasammon eli paperin markkinoiden hiipumisesta. 

Tämä työ on johtamassa myös tuloksiin. Esimerkiksi UPM on ilmoittanut, että sen uusi "biojalostamo tuottaa sataprosenttisesti puupohjaisia biokemikaaleja, jotka mahdollistavat siirtymän fossiilisten raaka-aineiden käytöstä kestävämpiin vaihtoehtoihin useissa kuluttajalähtöisissä lopputuotteissa". 

Aamun lehti taas kertoi Stora-Enson keksinnöstä, jonka seurauksena puusta tullaan tulevaisuudessa valmistamaan fossiilisista ja kaivannaismateriaaleja korvaavaa materiaalia sähköautojen akkuihin. Myös kolmas suuri metsäfirmamme eli Metsä Group on uutisoinut fossiilipohjaista muovia korvaavista puupohjaisista innovaatioista. 

Niinpä mieleeni hiipi aamun uutisia lukiessani väkisinkin epäilys siitä, että mahtaakohan Vihreiden hiilinieluajattelu olla millään tavalla kestävän kehityksen periaatteiden mukaista. Vai onko se viime kädessä jopa ympäristön kannalta haitallista ehkäistessään siirtymistä fossiilisista raaka-aineista uusiutuviin ja samalla ympäristöystävällisempiin raaka-aineisiin.

Vihreiden tulevaisuussuunnitelmat eivät kuitenkaan ole valmiit, joten jään suurella mielenkiinnolla seuraamaan minkälaista keskustelua puolueessa käydään tänään sen maahanmuutto­poliittisista linjauksista ja maatalousohjelmasta. Löytyyköhän niistä julkista taloutta tervehdyttäviä tai ympäristön tilan parantamiseen toteutuessaan johtavia ajatuksia? Vai hallitseeko puolueen linjauksia näilläkin politiikan sektoreilla ideologialla kuorrutettu syvällisen ymmärtämättömyyteen perustuva - ja tosiasioille sokea - älyllisesti epärehellinen haihattelu? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Arvot ja toimet ristiriidassa keskenään
Poru maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön yhdistämisestä
Vihreiden naisten logiikka

Poru maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön yhdistämisestä

Ruotsin uuden hallituksen muodostamisen yhteydessä luovuttiin kokonaan ympäristöministeriöstä, jonka toiminnot siirrettiin ilmasto- ja elinkeinoministeriöön. Muutoksen ilmeisenä tavoitteena on löytää tasapaino ympäristö- ja talouspolitiikan välille. 

Naapurimaan ratkaisu kirvoitti myös Suomessa poikkeuksellisen mielenkiintoisen poliittisen keskustelun. Sen aloitti kansanedustaja Juha Pylväs (kepu) ehdottamalla, että ympäristöministeriö sekä maa- ja metsätalousministeriö pitäisi sulauttaa luonnonvara-alan ministeriöksi. 

Hänen mukaansa nykyinen ympäristöministeriö ei toimi yhteiskunnan kokonaisedun kannalta järkevästi, vaan "sinne on pesiytynyt ideologisuus, joka katsoo asioita vain yhdeltä kantilta. Jos nämä toimijat saisivat yksin päättää, koko Suomi olisi yhtä reservaattia ja ulkoilmamuseota."

Itse asiassa ympäristöasioiden siirtäminen yhteen maa- ja metsätalousasioiden kanssa ei ole Suomessa mitenkään uusi ajatus. Sitä ehdotti jo vuonna 2015 Juha Sipilä, jonka tavoitteina olivat tuolloin ennen kaikkea valtionhallinnon tehostaminen ja ministereiden määrän karsiminen. Siis hallinnon keventäminen.

Maamme vihreille Pylvään ehdotus oli odotetusti kuin punainen viitta haavoitetulle härälle espanjalaisella härkätaisteluareenalla. Niinpä puheenjohtaja Maria Ohisalo (vihr) vaati ympäristöministeriön aseman vahvistamista suhteessa muihin hallinnonaloihin ja valtion toiminnan asettamista "ilmaston ja ympäristön asettamiin rajoihin".

Tosiasia lieneekin se, että Suomessa tullaan jatkamaan luonnonvara-asioissa kahden - tai oikeastaan kolmen - ministeriön mallilla kuluvan vaalikauden loppuun asti. Ja sen seurauksena ympäristöasioiden ja elinkeinoelämän järkevä yhteensovittaminen on maassamme edelleen lähes mahdotonta, kuten on nähty esimerkiksi EU:n metsäpoliittisten manöövereiden torjunnan horjuvuudessa. 

Yksi tämän ongelman perussyistä on se, että ympäristö- sekä maa- ja metsätalousasioista vastaaviksi ministereiksi hakeutuvat nimenomaisesti henkilöt ja puolueet, jotka kokevat itsensä aivan erityisesti näiden asioiden advokaateiksi. Siis jopa yli ministerin velvollisuuden katsoa ensisijaisesti kansakunnan etua. 

Tähän kuvioon suomalaiset voisivat halutessaan vaikuttaa kevään eduskuntavaaleissa, jotka viimeisten mielipidetiedusteluiden perusteella saattaisivat avata aivan uudenlaisen tilanteen luonnonvara-alan ministereiden valinnalle. Jos ja kun vaalien suuria häviäjiä tulevat olemaan ympäristöasioiden erikoispuolue - Vihreät - ja maaseudun vallankäyttäjä - Keskusta - saattavat molemmat jäädä ilman ministereitä. 

Mikäli näin käy - mikä olisi erittäin positiivinen asia - saatettaisiin myös Suomessa tehdä edellä kuvatun kaltainen ruotsalaistyyppinen ratkaisu. Sen seurauksena maamme tuleva hallitus saisi aidon mahdollisuuden viedä maatamme kohti aidosti kestävää luonnonvarapolitiikkaa, jossa huomioitaisiin tasapuolisesti sekä ekologinen, taloudellinen että sosiaalinen kestävyys. Sekä huolehdittaisiin aiempaa paremmin suomalaisten edusta osana Euroopan Unionia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS:n poliittinen agenda ja freudilainen lipsahdus
Suomalaiset metsäyritykset palkittiin vastuullisuudesta
Uhmaikäisen käytös, mutta aikuisen valta

Maria Ohisalo palasi räväkästi - mutta kunnioittaako hän perustuslakia

Maria Ohisalo (vihr) palasi räväkästi takaisin valtioneuvoston jäseneksi vastuualueenaan ilmasto- ja ympäristöasiat. Niinpä hän linjasi heti alkuun omat tavoitteensa: "ilmastotyö on jo enemmän valtavirtaa Suomessa ja maailmalla, ja tämä sama valtavirtaistaminen on tehtävä myös luontokadon pysäyttämiselle. Meillä on vastuu tehdä kaikkemme, jotta saamme muutettua kehityksen suunnan."

Lisäksi hän kertoi pitävänsä "selvänä, että meidän tulee sitoutua suojelemaan kaikki jäljellä olevat vanhat ja luonnontilaiset metsät". Taustana tälle "selviölle" on EU:n biodiversiteettistrategia, joka nähtävästi vaikuttaa myös Suomen metsäpolitiikkaan, vaikka Unionissa onkin erikseen linjattu, etteivät metsät kuulu ylikansalliseen päätöksentekoon. 

Lisäksi Suomen perustuslaissa lukee, että "jokaisen omaisuus on turvattu" sekä "jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla". Nähtäväksi jää, koskeeko tämä myös yksityistä metsäomaisuutta ja sen käyttöä toimeentulon hankkimiseksi.

Moni metsänomistaja ei ilmeisesti luota perustuslain antamaan suojaan. Tästä kertovat ns. aavistushakkuut, joihin moni suojelu-uhan alla mahdollisesti olevan metsän omistaja on turvautunut. Lopputuloksena ovat kärsineet sekä biodiversiteetti että hiilensidonta - eli pieleen meni jälleen kerran kuten suunnitelmataloudella tapaa aina muutenkin mennä.

Noin yleisellä tasolla tämä kaikki kertoo EU:n ja Suomen hallituksen epäonnistumisesta ympäristöpolitiikassa ja omaisuuden suojaamisessa. Olisikohan liikaa pyydetty, että ministeri Ohisalolla riittäisi ajatus myös niiden saamiseksi kohdalleen siten, että metsien kasvusta voitaisiin tuottaa tasapainoisella tavalla niin taloudellinen, ekologinen, sosiaalinen kuin ilmastollinenkin hyöty ilman, että samalla loukattaisiin ihmisten elämää turvaaviksi tarkoitettuja perustuslain takaamia oikeuksia.   

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomessa tarvitaan kokonaisvaltainen laskelma biodiversiteetin kustannuksista
Ilmastonmuutoksen torjunta on kallista riskipeliä
Komission metsästrategia

Maria Ohisalo on ihana nainen

Maria Ohisalo (vihr) on poliittista blogia pitävän ihmisen kannalta ihana nainen. Näin siksi, että hän kehittelee jatkuvasti uusia ideoita, joiden arviointi on tällaisen blogin leipä ja suola. 

Tällä kertaa kiinnitin huomiotani siihen, että humanitaarista maahanmuuttoa ykkösprioriteettinaan pitävä sisäministerimme on jälleen keksinyt uuden keinon edistää kehitysmaalaisten kansainvaellusta. Enkä nyt tarkoita raja-aseman auki pitämistä, mikäli suuri itänaapurimme mahdollisesti käynnistäisi hybridivaikuttamiskampanjan pikkuveljensä esimerkin mukaisesti meidän rajoillamme. 

Sen sijaan tai pikemminkin lisäksi Ohisalon mukaan "meidän tulee pohtia vaihtoehtojen luomista nykytilanteelle, joka tällä hetkellä johtaa usein laittomiin ulkorajojen ylityksiin ja ihmissalakuljettajiin turvautumiseen". Ja ilmaisi ajatuksenaan, että Suomen tulisi harkita kehitysmaalaisille olevista ihmisistä saapua maahan laillisesti myös esimerkiksi työntekijöinä tai opiskelijoina.

Näin sisäministerimme tuli kertaheitolla määritelleeksi uudelleen sen, minkälaista työperäistä maahanmuuttoa maamme tulisi harjoittaa sekä minkälaista opiskelija-ainesta korkeatasoiseksi usein mainittu koulutusjärjestelmämme saisi leivottavakseen  ammattimiehiksi ja -naisiksi, maistereiksi ja tohtoreiksi sekä myös koneinsinööreiksi, johon ammattiin tällä väellä on sanottu olevan aivan erityisen otollinen tausta.

Koska kyse on sisäministeristä, jääkäämme odottamaan saako hän tahtonsa läpi hallituksessa ja edelleen eduskunnassa. Jos näin käy, jääkäämme odottamaan työnantajien rekrytointitarjouksia sekä eri-asteisten oppilaitosten päätöksiä näiden opiskelijoiden opetuksen aloittamiseksi. 

Vai käykö sittenkin niin, kuten vihreiden entinen mahtimies Osmo Soininvaara on todennut työmarkkinoistamme, että nämä ihmiset olisi ay-liikkeen toimesta jo "hinnoiteltu ulos työmarkkinoilta", koska työnantajat eivät haluaisi maksaa pienintäkään työehtosopimuksessa määriteltyä taulukkopalkkaa heidän työpanoksestaan.

Tai pelkäisivätkö yliopistot ja ammattikoulut - kuten itse luulen - kehitysmaalaisten kouluttumaisen olevan turhan hankalaa, koska suuri osa maahamme saapuvista turvapaikanhakijoista ei osaa lukea eikä kirjoittaa. Ei ainakaan millään länsimaisella kielellä. 

Ohisalon ehdotuksen vastaanottoa odotellessamme voimme kuitenkin maistella ja maiskutella sisäministerin ihanan raikkaita ulostuloja, joita realismi tai tosiasiat eivät rajoita. Näin toimien ihmisten ideoiden rajanahan on vain mielikuvituksen vilkkaus - eikä sisäministeriämme voi todellakaan syyttää ainakaan sen puutteesta.  

 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maria Ohisalon ratkaisut jengirikollisuuteen: perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen sekä nuorisorikoskoordinaattorin rekrytoiminen
Huolestunut ministeri ja älyllinen epärehellisyys
Maria Ohisalolta uusi linjaus

Reviiritapaus Itäkeskuksessa

Linnut ilmaisevat oman reviirinsä laulamalla. Talitintti laulaa titityytä tai tityytä ja mustarastas viheltelee huilumaisia säveliään.

Helsingin Itäkeskuksessa asuvat uussuomalaiset sen sijaan eivät paljon laulele reviireistään. Tuoreen tiedon mukaan he sen sijaan kaappaavat keskenkasvuisia autoonsa, uhkailevat heitä aseilla ja pakottavat haukkumaan itseään sosiaaliseen mediaan.

Tämä nyt esille noussut tapaus oli jatkoa monille muille uutisille, jotka ovat kertoneet siitä muutoksesta, jonka taustalla on niin sanottu turvapaikkapolitiikka, jossa oleellista ei tunnu olevan hädänalaisten auttaminen, vaan prosessia pyörittävän kantaväestön suvaitsevaiseksi väitetty moraaliposeeraus. 

Suomessa asiasta vastaavien sisä- ja ulkoministereiden salkut ovat Vihreillä. Kyseiset ministerit (Ohisalo ja Haavisto) ovat jälleen viestittäneet maailmalle, ettei Suomi tule heidän johdollaan sulkemaan rajojaan kehitysmaalaisten virralta. Ei edes siinä tapauksessa, että sen taustalla olisi samankaltainen hybridisodankäynti maatamme vastaan, kuin parhaillaan on menossa Valko-Venäjän ja EU:n rajalla.  

Arvoisa lukijani muistaa epäilemättä erinomaisesti, kuinka tehokkaasti ex-pääministerin lupaus kotitalonsa luovuttamisesta kantautui Irakiin ja johti vuoden 2015 kansainvaelluksen aikana siihen, että Suomeen saapui hädänalaisten syyrialaisten sijasta joukoittain parempaa elintasoa etsiviä irakilaisia. Niinpä voimmekin seuraavaksi jäädä odottelemaan, millä tavoin sisä- ja ulkoministeriemme kannanotot vaikuttavat Suomeen suuntautuviin tulijavirtoihin. 

Ja millä tavalla he aikanaan vaikuttavat maamme jakamiseen liittyviin reviirivisertelyihin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maria Ohisalon ratkaisut jengirikollisuuteen: perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen sekä nuorisorikoskoordinaattorin rekrytoiminen
Haaviston lain vastaisesti vaihtama virkamies otti vastuun terrorismista - mutta se kuuluu silti Marinin kabinetille
Turvapaikanhakijoiden kansallisuudet eivät osoita kansainvälisen suojelun tarvetta

Maria Ohisalon ratkaisut jengirikollisuuteen: perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen sekä nuorisorikoskoordinaattorin rekrytoiminen

MTV3 uutisoi sisäministeri Maria Ohisalon twiitin Puolan ja Valko-Venäjän rajatilanteesta. Sen mukaan "Valko-Venäjän toiminta Puolan ja muiden EU-maiden (Latvia, Liettua) rajoilla on erittäin tuomittavaa. Hybridivaikuttaminen menettelynä on valtiojohtoista laitonta toimintaa, jossa uhreina ovat vaikuttamisen välineinä käytetyt ihmiset."

Tämä vaikuttaa kohtuullisen hyvältä, mutta ei ole koko totuus. Näin siksi, että Ohisalo jatkoi kirjoitusta vielä viidellä muulla viestillä, joista viimeisessä luki seuraavaa. 

"Suomessa on varauduttu laajamittaiseen maahantuloon monin tavoin. Tämän varautumisen perustana ovat kv-sopimukset ja perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen sekä erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten suojeleminen muun muassa tällaiselta hyväksikäytöltä."

Nähtäväksi jää, mitä Ohisalo tarkoitti. Eli jos vastaava tilanne syntyisi maamme rajoille, suljettaisiinko rajat tulijoilta Puolan, Liettuan ja Latvian tavoin, vai komennettaisiinko varusmiehet kantamaan tulijoiden tavaroita samaan tapaan kuin tapahtui Ruotsin vastaisella rajalla vuonna 2015?

* * *

Ilta-Sanomat puolestaan kertoi sisäministerimme olevan valmis ajamaan kovia keinoja jengi­rikollisuuden kaitsemiseksi. Hänen mukaansa "jengirikollisuus on saanut vuoden aikana uusia, huolestuttavia muotoja, ja mukana on aiempaa vahvemmin aseita, väkivaltaa ja viranomaisvastaisuutta".

Ohisalo uhkasi jengiläisiä sillä, että "pahimmassa tapauksessa tulee vankeutta, jos lähtee tähän toimintaan mukaan". Lisäksi hän tunnusti, "että osa jengeissä mukana olevista nuorista on saattanut käydä läpi ennaltaehkäisevän polun. Eli matkan varrella on ollut mukana nuorisotyötä, sosiaalitointa, poliisi ja koulua. Mutta nuoria ei ole saatu haaviin sielläkään."

Ja lopulta Ohisalo tuo esille ongelmaan ratkaisuehdotuksen. Se on - uskokaa tai älkää - nuorisorikoskoordinaattorin tehtävän perustaminen. Siis sellaisen viranomaisen palkkaamisen, joka seuraisi päätyönään nuorten tilannetta ja keräisi tietoa yhteen.

* * *

Edelle kirjoittamiani kannanottoja luettuani jäin ihmettelemään missä todellisuudessa sisäministerimme mahtaa elää. Hän ei mainitse humanitaarista maahanmuuttoa jengirikollisuuden nousun syyksi, eikä tunnu olevan tietoinen niistä varoituksista, joita ns. maahanmuuttokriittiset ovat esittäneet jo yli vuosikymmen sitten. 

Itse en ollut mitenkään ensimmäinen, mutta kirjoitinhan minäkin jo vuonna 2010 seuraavasti.

"Onko 110 000 islamilaista henkilöä sellainen lukumäärä, jonka seurauksena pohjoismainen yhteiskunta muuttuu vääjäämättä, syvällisesti ja kokonaisuudessaan? Ja mikäli vastaus on kyllä, onko tällainen muutos toivottava? Toivoisin kysymyksiä analysoitavan avoimesti, julkisesti, tosiasioihin tukeutuen sekä epärealistista haihattelua ja älyllistä epärehellisyyttä välttäen. Samalla toivoisin näin saatuja johtopäätöksiä sovellettavan suomalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan."

Toivettani ei yksikään Suomessa sen jälkeen valtaa pitänyt hallitus ole ottanut todesta. Eikä näyttäisi ottavan edelleenkään, vaikka yli yksitoista vuotta sitten kirjoittamani näkemys on toteutunut piirulleen - Ruotsi on tänä päivänä maahanmuuttajiensa kanssa syvällä keltaisessa nesteessä ja me Suomessa olemme nykyisin melko lailla samassa tilanteessa kuin Ruotsi oli tuolloin. 

Nähtäväksi siis jää, mitä Ohisalon puheet Suomen varautumisesta laajamittaiseen maahantuloon kv-sopimusten, perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen sekä erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten hyväksikäytöltä suojelemisen kannalta tarkoittavat. Rajojen sulkemista vai matkalaukkujen kantamista?

Niin myös se, millä tavalla nuorisorikoskoordinaattori tulee toimimaan estääkseen Ruotsin viimeisen yhdentoista vuoden aikana tekemät virheet. Ja onnistuuko hän todellakin estämään Ohisalon puheiden perusteella minun mielestäni - ja toivon todella olevani väärässä - vääjäämättömältä näyttävän kehityksen, jonka lopputuloksena myös Suomi joutuu syvälle keltaiseen nesteeseen viimeistään 2030-luvun alkupuolella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä: 
Erikoinen demari ja virtahepo olohuoneessamme
Juolahduksia, ajatuksia ja mietteitä Göteborgin tapaukseen liittyen
Onko Pohjoismaiden muutos käsillä nyt?

Erikoinen demari ja virtahepo olohuoneessamme

Olen jo aiemmin ihmetellyt Kamala Jafin (sd) kannanottoja sosiaalisessa mediassa. Eilen vastaan tuli jälleen yksi sellainen, sillä hänen mukaansa "fakta on se, että Suomessa joutuu maksamaan tolkuttoman paljon veroja. Verotus vaikuttaa yrittäjyyteen, palkansaajan ja köyhien elämään."

Kurditaustainen Jafi jatkoi edelleen, että "verotuloista saa palveluja, mutta verotus ei saa olla itseisarvo ja vastaus kaikkeen. Ja totesi vielä jatkuneessa keskustelussa, että "verotuksella on oma roolinsa hyvinvointivaltiossa. Veroja on korotettu vuosien varrella ihan riittävän paljon. Nyt olisi korkea aika pitää se ennallaan tai laskea mahdollisuuksien mukaan. Järjen ääntä pitää saada tähän!"

Kuulostaa kovin paljon samankaltaiselta puheelta kuin äskettäin samasta asiasta julkisuudessa puhuneen Kokoomuksen Elina Valtosen retoriikka. Lisäksi Jafi on aiemmin ottanut kantaa myös kulttuureiden välisiin eroihin ja haittamaahanmuuttoon tavalla, jota on totuttu kuulemaan pikemminkin perussuomalaisten kuin sosiaalidemokraattien riveistä. Ja nyt siis veroihin kokoomuslaisittain. 

Nähtäväksi jää, minkälainen tulevaisuus Jafilla tulee jatkossa olemaan puolueessaan. Toistaiseksi hänen kannanottojaan ei ole kommentoitu lainkaan valtamediassa (tai ainakaan minun tietokoneeltani tehty Google-haku ei löydä sellaisia). 

Ehkäpä SDP:n johto ei siksi ole huomannut hänen lausuntojaan, vaikka miehellä näyttää olevan Twitterissä peräti 5 182 seuraajaa. Siis lähes yhtä paljon kuin esimerkiksi saman puolueen helsinkiläisellä valtuutetulla Ville Jalovaaralla ja kaksinkertaisesti verrattuna toiseen puolueen valtuutettuun Elisa Gebhardiin.

Jääkäämme siis jännityksellä seuraamaan, koska valtamediamme huomaa Jafin ulostulot ja millä tavalla hänen puolueensa johtoporras siihen reagoi. 

Pientä toivoa saattaa olla, sillä suomalaismedia näyttäisi olevan hiljalleen tiellä, joka johtaa pois takavuosien ummehtuneisuudesta. Tästä tuorein esimerkki on Iltalehden pääkirjoitus, jossa sen kirjoittanut toimittaja nosti viime vuosien suurimman olohuoneessamme rymistelevän virtahevon eli lehdistöltä muka huomaamatta jääneen heikon maahanmuuttaja-aineksen mukanaan tuoman väkivaltaongelman näkyvästi esille.

Pääkirjoituksen johtopäätös oli suoraa puhetta, sillä sen mukaan "ensin pitäisi tunnustaa, että Suomi ottaa jo ensiaskeleitaan Ruotsin tiellä. Ongelman peittely tai selittely koronalla ei auta mitään. On erikoista, että esimerkiksi valtioneuvoston toukokuussa tullut selonteko sisäisestä turvallisuudesta sivuutti maahanmuuttajataustaisen jengiväkivallan tyystin. Erityisen vaikea aihe tuntuu olevan sisäministeri Maria Ohisalolle (vihr)."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Paskoja kulttuureita ja älyllistä epärehellisyyttä?
Lähes koko valtamedia vaikeni Rikosylikomisarion viestistä
Onnittelut SDP:lle ja Sanna Marinille onnistuneesta rekrytoinnista

Vihreät päätti pysyä vasemmalla laidalla

Maria Ohisalo (vihr) on saamassa lapsen ja siirtyy siten äitiyslomalle. Sen takia Vihreät päätti valita väliaikaiseksi puheenjohtajakseen Iiris Suomelan ja maan hallitukseen sisäministeriksi Krista Mikkosen sekä tämän tilalle ympäristöministeriksi Emma Karin. 

Näin puolue teki selväksi myös tulevan poliittisen linjansa, joka seuraa uskollisesti äärivasemmistolaisia oppeja. Samalla puolue pyllisti syvään puolueen alkuperäistä liberaalia perinnettä edustaneelle siivelle, joka tuli huonosti menneiden kunnallisvaalien jälkeen arvostelleeksi tätä linjaa.  

Tämä tarkoittaa sitä, että puolue kilpailee jatkossakin lähinnä Vasemmistoliiton kanssa niistä vajaasta viidenneksestä äänestäjiä, jotka tuntevat vetoa marxismin ortodoksista tulkintaa kohtaan. Sen sijaan markkinataloutta, klassista liberalismia ja yksilönvapauksia kannattavien vihreiden äänestäjien virta lähinnä Kokoomukseen jatkunee edelleen. 

Valtakunnanpolitiikassa Vihreiden voi odottaa asettavan lisävaatimuksia maamme taloutta vaurioittavan ärhäkän ympäristönsuojelun, yhteiskunnallista riskiä kasvattavan monikulttuuristumisen ja ihmisten känselöintiä suosivan feministisen politiikan suuntaan. Mikäli puolue etenee tällä suunnalla tarpeeksi pitkälle ja saa puolueensa vasemmalle laidalle sijoittuvan pääministeri Sanna Marinin (sd) kannalleen, saattaa hallitus lopulta hajota siitä huolimatta, että vasemmiston aisankannattajana toimiva Keskusta tunnetaan äärimmäisen joustavasta selkärangastaan. 

Vakavinta tässä on se, että Euroopassa ollaan juuri nyt tekemässä Suomelle erityisen merkittäviä päätöksiä, joiden seurauksena metsämme ovat vaarassa luisua Euroopan hiilivarastoksi, energian hinta on kohoamassa taivaisiin, teollisuutemme toimintaedellytykset ovat heikkenemässä ja sisärajojen avaaminen on alustamassa uutta kansainvaellusta kehitysmaista kohti pohjoista.

Tilanne ei siten ole pelkästään vakava, vaan suorastaan vaarallinen. Mutta ei mennä asioiden edelle, vaan katsotaan, kuinka pitkälle nykyvihreiden lihakset kantavat - ja löytyykö hallituksesta sen verran selkärankaa, että sen äärivasemman laidan pyrkimykset jäävät pelkäksi loiskiehunnaksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tarkoittaako vihreä verouudistus sitä, etteivät ohisalolaiset olisi sosialisteja?
Jatkaako Vihreät taistolaisella linjalla vai säilyykö siinä vivahdus liberaalia ympäristöpuoluetta?
Kiihkofeministinen vasemmistopuolue

Huolestunut ministeri ja älyllinen epärehellisyys

Älyllinen epärehellisyys. Se on Wikipedian mukaan sellaisen näkökulman kannattamista, jonka itse tietää vääräksi tai harhaanjohtavaksi, sellaisen asian puolesta puhumista, jota puhuja ei tiedä todeksi, ja jonka todenperäisyyttä hän ei ole vaivautunut tarpeellisessa määrin selvittämään sekä oleelliseksi tiedettyjen seikkojen tietoista kertomatta jättämistä.

Tämä tuli mieleeni lukiessani sanomalehtiartikkeleita tuoreesta valtioneuvoston tutkimuksesta, jonka mukaan ulkomailla syntyneiden osuus maassamme tapahtuneista raiskauksista epäillyistä oli vuonna 2020 lähes 38 prosenttia. Luku on kasvanut vuoteen 2014 verrattuna peräti kolmanneksella. 

Asiasta poliittisessa vastuussa oleva ministeri Maria Ohisalo oli Ylen uutisen mukaan pitänyt ulkomailla syntyneiden osuutta huolestuttavana. Ja tehnyt sen johtopäätöksen, että Suomeen muuttavat on saatava nykyistä nopeammin sisäistämään suomalaisen yhteiskunnan pelisäännöt.

Hänen mukaansa "ei olla onnistuttu siinä, että ihmiset ymmärtävät, kuinka tässä yhteiskunnassa ihmisoikeuksia kunnioitetaan ja ihmisten koskemattomuutta kunnioitetaan". Ja arveli, että kyse on ennen kaikkea siitä, että maahantulijat pääsisivät mahdollisimman nopeasti kiinni maan kulttuuriin, yhteiskunnan käyttäytymissääntöihin ja lainsäädäntöön.

Vuoden 2021 talousarviossa kotouttamiseen käytettiin noin 176 miljoonaa euroa. Sitä edellisenä vuonna eli 2020 jätettiin maamme viranomaisille 21 160 ensimmäistä oleskelulupahakemusta. Siten kotouttamiseen suoraan korvamerkittyä rahaa oli käytettävissä noin 8 300 euroa per maahanmuuttaja ja sen lisäksi nuorimmat maahanmuuttajat saavat kouluissa suomalaisesta yhteiskunnasta samanlaista opetusta kuin kantaväestönkin jälkeläiset. Sitä paitsi, raiskauksiin syyllistyneille maahanmuuttajataustaisille uussuomalaisille hyvinkin tuttu islamilainen laki ei hyväksy raiskaamista, vaan pitää sitä vakavana rikoksena.

Ai niin. Siitä älyllisestä epärehellisyydestä vielä. 

Wikipedia mainitsee myös sen, että retoriikka on älyllistä epärehellisyyttä, kun sitä käytetään vahvistamaan omaa agendaa tai itselle tärkeitä uskomuksia huolimatta muuta osoittavista todisteista. Jos henkilö on näistä todisteista tietoinen ja ymmärtää mihin johtopäätökseen ne johtavat, mutta pitää silti kiinni muusta näkemyksestä, hänen toimintansa on älyllisesti epärehellistä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Purra, Junnila, Ranta ja Ohisalo afgaanien tilanteesta sekä Jari Sarasvuon kommentti
Suomalaiset nihkeitä Välimeren taksiliikenteen tukemiselle
Ovatko kantaväestön tekemät raiskaukset hyväksyttäviä?

Juolahduksia, ajatuksia ja mietteitä Göteborgin tapaukseen liittyen

Eilisen uutisen mukaan Ruotsin Göteborgissa räjäytettiin kerrostalo, jossa asui paikallisia rikollisjengejä vastaan useita kertoja todistanut poliisi. Ruotsalaispoliitikot ovat "luonnollisesti" vähätelleet tapahtunutta, mutta Itämeren itäpuolelta katsottuna länsirannalla ollaan aidossa kusessa, joka on luotu idioottimaisella maahanmuuttopolitiikalla. 

Tästä juolahti mieleeni, että mitä mahtaa ajatella Suomen sisäisestä turvallisuudesta vastaava ministeri Maria Ohisalo (vihr) seuratessaan pilkuntarkasti ruotsalaisten jalanjälkiä? Tai mitä liikkui oppositiojohtaja Petteri Orpon (kok) mielessä, kun hän nykyistä hallitusta muodostettaessa höpötti arvopohjasta silloin, kun vihervasemmisto ja keskusta löysivät toisensa muodostaakseen punavihreän hallituksen? 

Eli onko esimerkiksi mainittujen poliitikkojen mieleen edes juolahtanut analysoida Ruotsin tapahtumia, saati ovatko he osanneet tehdä niistä loogisesti oikeita johtopäätöksiä? Tai ymmärtävätkö he tärkeimmäksi tehtäväkseen toimia siten, että Suomi säilyy sellaisen lintukotona, jollaiseksi se on kehittynyt toisen maailmansodan jälkeen?

Lisäksi ajatuksissani häivähti miete siitä, miten oikeusvaltion päättäjien tulee toimia silloin, kun tilanne on karannut käsistä. Eli kun paha on saanut vallan, eivätkä todistajat enää uskalla todistaa eivätkä poliisien resurssit riitä rikollisjengien hallintaan oikeusvaltiolle hyväksytyin keinoin? Annetaanko asian olla, vai käytetäänkö sitten oikeusvaltiolle sopimattomia keinoja? 

Lopulta päädyin pohdinnassani ihmettelemään, että eikö kaikkien kannalta olisi kuitenkin ollut paras, että Ruotsissa - tai ainakin sitä peesaavassa Suomessa - olisi ajoissa pysähdytty ja linjattu maahanmuuttopolitiikka sellaiseksi, ettei edellä esittämiäni juolahduksia, ajatuksia tai mietteitä pälkähtäisi kenenkään päähän? Ei edes blogia harrastuksekseen kirjoittavan professorin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lähes koko valtamedia vaikeni Rikosylikomisarion viestistä
Hyödyllinen idiootti unohti etnis-uskonnollisen ulottuvuuden
Jengirikollisuuden tilasta Suomessa ja Ruotsissa

Pölhöpopulismia Saksassa ja Suomessa

Helsingin sanomat kertoi, että Saksan vaaleissa yksi tappion kärsineistä puolueista oli Vaihtoehto Saksalle eli AfD. Puolueen linjasta HS mainitsi, että "keskeisin tavoite on ollut maahanmuuton vastustaminen". Lehti totesi myös, että AfD sai vaaleissa "ensikertalaisilta vain kuuden prosentin tuen", eli ettei se ole nuorten parissa kovinkaan suosittu - toisin kuin Suomen Perussuomalaiset. 

En tiedä oliko edelle kirjaamani Perussuomalaisten ja AfD:n rinnastaminen huolella suunniteltu, mutta on syytä huomata, että AfD kampanjoi vaaleissa pölhöpopulistisesti rokotusvastaisuudella. Eikä se houkutellut Saksan sivistynyttä nuorisoa. 

Suomessa Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra on sen sijaan todennut tieteellisten tosiasioiden mukaisesti, että koronarokote "kannattaa ottaa, koska se estää vaikeita tautitapauksia ja vähentää sairaalahoidon tarvetta, vaikka se ei tartuntoja täysin estäkään". Lisäksi muutamat perussuomalaisissa toimivat koronarokotteiden avulla profiloitumaan pyrkineet henkilöt on joko erotettu puolueesta tai jääneet vaille mainittavaa menestystä. 

Siten AfD:n ja Perussuomalaisten rinnastaminen on harhaanjohtavaa, vaikka puolueilla onkin samankaltainen suhtautuminen maahanmuuttoon. Ja ehkäpä juuri siksi AfD:tä kannattaa itäsaksalainen vanhempi polvi kun taas Suomessa perussuomalaisten aatteet jakaa erityisesti sivistynyt nuoriso.

* * *

Saksan Vihreät menestyivät vaaleissa mainiosti ja päässevät liittotasavallan hallitukseen ajamaan tavoitteitaan. Sen suomalainen sisarpuoluehan on parhaillaan vastaavassa asemassa ja kokee vaikeuksia suhtautumisessaan laittomaan ympäristöradikalismiin. 

Tästä saimme esimerkin viimeksi eilen, kun puolueen puheenjohtaja ja Suomen sisäisestä turvallisuudesta vastaava sisäministeri Maria Ohisalo ei halunnut moittia julkisesti radikaaliliike Elokapinaa sen järjestäytyneen yhteiskunnan vastaisista toimista, vaan kiemurteli kiemurtelemistaan Alfa-TV:n Sanna Ukkolan haastattelussa. 

Asia on juuri nyt ajankohtainen, kun Elokapina on järjestämässä peräti kymmenen päivän mielenosoitusta Mannerheimintielle. Liikkeelle kiusallisesti joku oli luovuttanut Suomen uutisille videon, josta paljastuu heidän piittaamattomuutensa mielenosoituksiin liittyvistä laeista eli viime kädessä järjestäytyneestä oikeusvaltiosta. 

Nähtäväksi jää, kuinka näyttävästi valtamediat välittävät Suomen uutisten skuupin laajemmille kansanjoukoille. Sellaista saattaa kuitenkin ehkäistä AfD:n valitseman koronalinjan kärsimä tappio Saksassa, koska Vihreiden ja erityisesti puheenjohtaja Ohisalon ilmiselvä tuki Elokapinan toiminnalle on samalla tavalla pölhöpopulistista - ja saattaa vaikuttaa hyvinkin negatiivisesti sivistyneen nuorison suhtautumiseen puolueeseen tulevissa aluevaaleissa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terroristijärjestö iski jälleen Helsingissä
Johtaako koronaviruspandemia populistien voittoon?
Valtapuolueet pohjustivat AfD:n voiton