Terrorismivaroitus

Luulen, että kaikki suomalaiset ymmärtävät tiettyjen humanitaaristen maahanmuuttajaryhmien olevan vahvasti yliedustettuina tietyissä rikoslajeissa ja sosiaalitukien käytössä. Näin siksi, että vaikka valtamediat ovatkin pidättäytyneet nostamasta näitä seikkoja kovin selkeästi esille, niistä on puhuttu sitäkin enemmän sosiaalisessa mediassa.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt erityisesti muslimimaahanmuuton aiheuttama terroririski myös Pohjoismaissa. Tänä aamuna huomasin kuitenkin myöhään eilisiltana päivätyn uutisen,  jonka mukaan "Yhdysvaltojen Tukholman-suurlähetystö on julkaissut varoituksen mahdollisista terrori-iskuista Ruotsissa. Lähetystön mukaan terroristiryhmät ovat suunnittelemassa iskuja."

Varoituksen antaja on sellainen taho, että sillä on epäilemättä ollut käytössään tiedustelutietoja, joiden perusteella asia on nostettu esille. Eikä tietenkään aiemmin tapahtunut räjähdys USA:n Oslon suurlähetystössä vähennä varoituksen uskottavuutta, vaikka toistaiseksi ei olekaan tiedossa johtuiko se terrori-iskusta. 

* * *

Onneksi Suomi on säästynyt pahemmilta terrori-iskuilta, vaikka toki muistamme Turun surulliset tapahtumat takavuosina. Toivoa tietenkin sopii, etteivät ne saa jatkoa myöskään tänä vuonna, vaikka Lähi- ja Keski-idässä kuohuukin. 

Toiveet eivät kuitenkaan vaikuta todellisuuteen, joten myös Suomessa on syytä pyrkiä terrorismiriskin hallintaan. Se tarkoittaa käytännössä ennen kaikkea rajoittamistoimia sellaiselle maahanmuutolle, jonka seurauksena terrorismin riski voisi kasvaa maassamme.

Siksi on syytä panna merkille tyytyväisenä ne toimenpiteet, joita nykyisen Petteri Orpon (kok) hallituksen aikana on toteutettu. Sekä tietenkin antaa ensi vuoden vaaleissa äänensä sellaisille poliittisille ryhmille, joiden voi olettaa suhtautuvan vakavasti maahanmuuton mukana tulevaan terrorismiriskiin. 

Aivan erityisesti olisi vältettävä tässä suhteessa täysin holtittomia poliittisia liikkeitä, joihin lasken mukaan Ruotsalaisen kansanpuolueen, Vasemmistoliiton, Vihreät ja suurelta osin myös Suomen Sosialidemokraattisen puolueen. Näin siitä huolimatta, että viimeksi mainitun piirissä elää edelleen myös isänmaallinen tannerilainen perintö. 

Tässä suhteessa teitä – arvoisat lukijani – saattaa kiinnostaa myös se, kuinka pysyviä puolueiden maahanmuuttopoliittiset asenteet ovat. Ja siksi lopetan tämän merkinnän linkittämällä kesällä 2010 – siis lähes 16 vuotta sitten – julkaisemani kirjoituksen suomalaispuolueiden maahanmuuttopoliittisista asenteista. Ainakin itse hämmästyin sen luettuani, kuinka vähän maailman muuttuminen lopulta vaikuttaa suomalaispuolueiden linjauksiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yle teki jutun oslolaisesta rikollisuudesta
Uutissuomalaisen lista hallituksen maahanmuuttopoliittisista toimista
Laiha yhteisymmärrys hallitusohjelmassa on parempi kuin suunsoitto oppositiossa

Työttömyyttä ja valonpilkahduksia

Eilen julkaistiin uudet työttömyysluvut, jotka ovat kieltämättä huonot: peräti 10 prosenttia 15-74-vuotiaista oli työttöminä. Yhtenä syynä siihen on se, että Suomessa asuvien ulkomaalaistaustaisten työllistyminen näyttää erittäin heikolta: vajaan kuukauden takaisen jutun mukaan vain noin 60 prosenttia heistä oli työssä. 

Tilanne on surkein Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta tulleiden ihmisryhmien parissa ja heti heidän jälkeensä tulevat Saharan eteläpuolisesta Afrikasta saapuneet. Näistä ryhmistä vain hiukan yli puolet 20-64-vuotiaista on ansiotyössä. Listan toisessa päässä ovat EU:n, EFTA:n ja Pohjois-Amerikan alueilta tulleet, joiden työllisyysaste on jopa parempi kuin suomalaisen kantaväestön. 

Siksi on hiukan outoa, ettei nyt julkistettujen kymmenen prosentin työttömyyslukujen uutisoinnissa pohdittu lainkaan maahanmuuttajien osuutta. Tai no, ehkä se oli suorastaan tarkoituksellista – ottaen huomoioon suomalaisten valtamedioiden maahanmuuttopoliittisen suuntautumisen.

* * *

Onni onnettomuudessa on se, että valoa on kuitenkin näkyvissä. Eilinen positiivinen välähdys tuli Turun telakalta, joka sai jälleen uuden laivatilauksen, jonka nettovaikutus Suomen talouteen on noin miljardi euroa. 

Eikä kai sitäkään voi väheksyä, että suomalaiset ovat mukana heliumin kvanttitietokoneisiin tarvittavaan isotooppiin liittyvässä – tieteiskirjallisuudelta kuulostavassa – kehitystyössä, jonka tavoitteena on sen kuusta hakemisen metodologian kehittäminen. Nähtäväksi kuitenkin jää, milloin tulee valmista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ei niin hyvää, ettei jotain pahaa
Kaukaan tehtaan sulkeminen edistää talouselämän uudistumista
Positiivisia uutisia

Järjettömiä rikosuutisia

Turussa toiminut 41-vuotias sarjahakkaaja on tuoreen uutisen mukaan pahoinpidellyt peräti 43 ihmistä - lähinnä iäkkäämpiä henkilöitä. Miehen teoille ei ole löytynyt selkeää motiivia, mutta häntä epäillään pahoinpitelyrikosten myös neljästä varkaudesta ja kahdesta vahingonteosta.

Tämä tapaus on kieltämättä ajatuksia herättävä. Olettaen, että poliisin tiedot ovat oikeita, ei miehen toiminnassa ole ollut päätä eikä häntää, mutta on joka tapauksessa hyvä, mikäli hänet saadaan pois kaduilta vaarantamasta ihmisten turvallisuutta.

* * *

Toinen yhtä järjetön päivän uutinen kertoi törkeästä raiskauksesta, salakatselusta ja kunnianloukkauksesta 4 vuoden vankeuteen tuomittua Reigo Evertiä, törkeästä raiskauksesta 3 vuoden ja 10 kuukauden tuomion saanutta Joni Tapio Pietarsaarta sekä heitä avustaneesta ja 1 vuoden ja 6 kuukauden ehdolliseen vankeuteen määrätystä 28-vuotiasta naista.

Nämä henkilöt olivat huumanneet uhrinsa ja sen jälkeen raiskanneet tämän. Lisäksi he olivat yllyttäneet toisiaan ja kuvanneet tapahtumasta videoita, ja lopputuloksena rikosten uhri oli joutunut sairaalahoitoon. 

Toivon mukaan nyt jaetut tuomiot saavat edellä mainitut rikolliset pohtimaan toimiaan ja pidättymään vastaavista teoista rangaistukset kärsittyään. Ja ennen kaikkea jättävän huumeet lopuksi ikäänsä. 

Yleisellä tasolla kyse on joka tapauksessa huumausaineiden käytön yleistymisen seurauksesta, joten vastaavia "näytelmiä" tultaneen näkemään yhä useammin myös jatkossa. Eikä pelkästään aikuisten ihmisten, vaan myös nuorison keskuudessa. 

Siksi on syytä lopettaa tämä blogimerkintä lainaamalla edesmennyttä presidentti Mauno Koivistoa, joka tapasi aikanaan todeta, että "tarttis tehrä jotain".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ihmiset tasa-arvoisempia kuin toiset?
Kolme kantasuomalaista miestä raiskasi
60 prosenttia suomalaisista pelkää katuväkivaltaa

Mitä kunta- ja aluevaalien tulokset kertovat Helsingin tulevaisuudesta ja maahanmuuton seurauksista

Kuten kaikki suomalaiset tietävät, valittiin eilen hyvinvointialueille ja kuntiin uudet valtuustot, jotka tulevat hoitamaan ihmisten asioita seuraavien neljän vuoden aikana. Molempien vaalien suuri voittaja oli Antti Lindtmanin SDP, joka keräsi alueilla 22,5 ja kunnissa 23 prosentin kannatuksen ja tulee siten olemaan ainakin vuoteen 2029 asti koko maan suurin paikallispuolue. 

Suurimman tappion kärsi puolestaan Perussuomalaiset, jotka saivat hyvinvointialuevaaleissa yhteensä vain 7,8 ja kunnissa 7,6 prosentin kannatuksen. Sillä ei vaikuteta kovinkaan paljon suomalaiseen paikallispolitiikkaan. 

Suomen eri osien tulevaisuuteen ei vaikuteta myöskään äänestämättä jättämisellä. Siksi oli surullista huomata, että vain 54,2 prosenttia ihmisistä vaivautui äänestämään kuntavaaleissa, eikä aluevaaleissa oikeuttaan käyttänyt edes näin moni, vaan äänestysvilkkaus jäi 51,7 prosenttiin. 

* * *

Paikallisella tasolla yksi mielenkiintoisimmista kannatuskilpailuista käytiin Helsingissä, missä Kokoomus säilytti kuin säilyttikin suurimman asemansa. Sen kannatus oli 24 prosenttia kun toiseksi peräti 8,8 prosenttiyksiköllä kannatustaan nostaneella SDP:llä oli tukijoita 23,2 prosentin verran. 

Vähintään yhtä merkittävää Helsingin osalta oli kuitenkin se, että SDP nousi samalla ihmisvastaista politiikkaa tehneiden Vihreiden ohi. Näiden kannatus putosi 1,9 prosenttiyksiköllä, joten puolue jäi 17,9 prosentin kannatukseen lyöden Vasemmistoliiton vain 0,8 prosenttiyksiköllä.

Samalla on kuitenkin syytä huomata, että Helsinki on Kokoomuksen suurimman puolueen asemasta huolimatta vahvasti vihervasemmistolainen kaupunki. SDP:n, Vihreiden ja Vasemmistoliiton yhteenlaskettu kannatus oli nimittäin peräti 58,2 prosenttia. Näin ollen pääkaupunki säilyttänee jatkossakin erityisesti muun Suomen asukkaille penseän linjansa, vaikka sen pääajurina toimineet vihreät menettävätkin valtaansa.

* * *

Itseäni näissä vaaleissa kiinnostivat myös niin sanottujen maahanmuuttajavaltaisten alueiden tulokset, sillä ne antavat osviittaa siitä, miten suomalaisten puolueiden kannatus tulee jatkossa muuttumaan kuun maahanmuuttajataustaisen väestön osuus kasvaa. Siksi valitsin muutaman kuntavaalien vaalipiirin Helsingistä, Espoosta, Vantaalta ja Turusta tarkasteluni kohteeksi. 

Helsingin äänestysalueella 54B eli Vuosaaren Merilahden koululla ylivoimaisesti eniten ääniä keräsi SDP peräti 43,2 prosentin kannatuksellaan. Vasemmistoliitto sai 21 ja Vihreät 10,1 prosentin kannatuksen.  

Vantaan Havukosken Havukallion koululla neljä suosituinta puoluetta olivat SDP 43,2, Vasemmistoliitto 13,4 sekä Vihreät ja Perussuomalaiset samalla 10,6 prosentin äänimäärällä. Saman kaupunginosan Tarhapuistossa äänestettiin vastaavasti kolmeksi suurimmaksi SDP 40,1, Kokoomus 13,9 ja Vasemmistoliitto 13,5 prosentin ääniosuudella.  

Espoon Suvelan äänestysalueella 007 suurimman äänimäärän keräsi SDP 41,3 prosentin osuudella. Kärkikolmikkoon mahtuivat sen lisäksi Vihreät 15,6 ja Kokoomus 13 prosentin äänisosuudella.  

SDP keräsi "heikoimman" äänisaaliinsa tunnetuista ongelma-maahanmuuttaja-alueista Turun Varissuolla, jossa sen osuus jäi "vain" 39,4 prosenttiin. Toisena tuli vasemmistoliitto 16,8 ja kolmantena Kokoomus 15 prosentin ääniosuudella. 

Näistä luvuista olen näkevinäni, että suomalaisesta maahanmuuttopolitiikasta hyötyisi - ainakin lyhyellä tähtäimellä - eniten juuri SDP, jolla on kyky herättää ihmisissä luottamusta sellaisilla alueilla, joilla elää paljon kehitysmaista tulleita maahanmuuttajia. Tässä mielessä oli erityisen valaisevaa verrata edelle kokoamiani tuloksia aivan toisenlaisia maahanmuuttajia keräävään Espoon Otaniemeen. 

Siellä ylivoimaisesti suurimmaksi puolueeksi nousi Vihreä liitto 40,2 prosentin ääniosuudella, mutta myös Kokooomuksen kannatus oli valtakunnantasoa korkeampi eli 26,5 prosenttia. Sen sijaan SDP jäi 9,4 prosenttiin. 

Toisin sanoen maahanmuutolla on ilmiselvästi vaikutusta siihen, minkälaista paikallispolitiikkaa Suomen eri osissa harjoitetaan nyt ja tulevaisuudessa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Aluevaaleissa ei äänestetä terveyden ja hyvinvointialueiden rahoituksesta eikä palveluiden henkilömitoituksista
Helppoa rahaa ja vihervasemmiston kannatusta
Sofia Virta linjasi Vihreiden tavoitteet ja maahanmuuttajakysymyksen typeryyden

Ylellistä valitusta ja helsinkiläistä ymmärtämättömyyttä

Pitkäaikainen Yleisradion toimittaja Markus Leikola kirjoitti sosiaaliseen mediaan, että eilen - Ylen irtisanomisten julistuspäivänä - olisi ollut suomalaisen tiedonvälityksen, journalismin ja suomalaisen kulttuurin musta päivä. Ja perusteli sitä omalla ymmärtämättömyydellään.

Hän nimittäin väitti, että "katsojien, kuulijoiden ja tekijöiden toiminnan tai laiminlyöntien, virheiden tai ansioiden kanssa tällä ei ole mitään tekemistä". Väite on peräti merkillinen ottaen huomioon kaiken sen vasemmalle kallellaan olleen poliittisen vinouman, jota Yle ja sen toimittajat ovat harjoittanut toiminnassaan etenkin sen jälkeen, kun sille luotiin oma verotusoikeus.

Näitä tapauksia olen analysoinut ja/tai kommentoinut tässä blogissa kerta toisensa jälkeen (esimerkki, toinen, kolmas, neljäs ja viides) ja ongelman ovat kyllä huomanneet muutkin (esimerkki). Siten en katso tarpeelliseksi perustella asiaa tässä sen enempää.

Sen sijaan totean, että olisi ollut älyllisesti rehellistä, mikäli toimittaja Leikola olisi miettinyt hetken ennen avautumistaan, että olisiko Ylellä enemmän puolustajia, jos se ja sen toimittajat olisivat toimineet kuten valtion mediayhtiöltä odotetaan. Siis pyrkien poliittisen vaikuttamisen sijaan totuuteen ja tasapuolisuuteen omassa toiminnassaan. 

Joko hän ei tätä ymmärtänyt tai - mikä vielä pahempaa - ei ole edes tunnistanut tällaisen ongelman olemassaoloa. 

* * *

Suomen pääkaupunkina toimi vuoteen 1812 asti Turku. Sen jälkeen statuksen sai Helsinki, koska Venäjän tsaari katsoi Turun sijaitsevan liian lähellä Ruotsia. 

Pääkaupunki tarkoittaa sitä paikkaa, johon on sijoitettu valtakunnan hallintoelimet. Siis sellaiset kuin eduskunta, valtioneuvosto, ministeriöt ja kaikenlaiset keskusvirastot, joiden perimmäisenä tehtävänä demokratiassa - toisin kuin diktatuureissa - on palvella kansalaisia.

Tämä asia on ilmaistu Suomen perustuslain toisessa pykälässä seuraavasti: "Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen."

Tätä tarkoittaa sitä, että pääkaupungilla on muihin kaupunkeihin verrattuna erikoisasema. Ja siksi sen tulee olla mahdollisimman hyvin kansan saavutettavissa.

Tätä ei ole ilmeisesti ymmärretty Helsingin vihreänsävyisessä hallinnossa, joka eilisen uutisen perusteella suunnittelee polttomoottoriautojen kieltämistä alueellaan. Eli erityisesti huonojen julkisten liikenneyhteyksien päässä olevien kansalaisten liikkumisen vaikeuttamista alueellaan. 

Siksi ehdotan eduskunnalle, että se poistaisi erityisasemastaan piittaamattomalta Helsingiltä pääkaupunkistatuksen ja siirtäisi valtionhallinnon eduskuntaa, presidenttiä ja valtioneuvostoa myöden sellaiseen kaupunkiin, jonka asukkailla on halu palvella koko kansaa. Samalla voitaisiin korjata se maantieteellinen ongelma, että Helsinki etelärannikon satamakaupunkina sijaitsee Suomen reunalla eli mahdollisimman kaukana kaikesta.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eilinen oli Ylen uutistoimitukselle misinformaation juhlaa
HSL:n edustaja esitti autoilun matka-aikojen pidentämistä
Eristäytyvä pääkaupunki

Mitä enemmän "vittua" ja "paskaa" viestinnässä on, sitä epä-älyllisemmältä se vaikuttaa

Poliittisen historian professori Markku Jokisipilä harmitteli turkulaisopiskelijoiden mielensoituksia. Ei siksi, ettei hän hyväksyisi opiskelijoiden kannanottamista, vaan koska mielenosoituksia varten oli tehty typeriä kylttejä.

Opiskelijat vastustivat hallituksen uudistuksia, mutta kantoivat plakaatteja, joissa oli sekä alatyylisiä ilmaisuja että asiavirheitä. Jokisipilä totesikin, että "mitä enemmän ´vittua´ ja ´paskaa´ viestinnässä on, sitä epä-älyllisemmältä se vaikuttaa". 

Eivätkä asiavirheetkään aja opiskelijoiden asiaa. Siis esimerkiksi maininnat "ilmaisesta koulutuksesta", joka ei tietenkään ole ilmainen, vaan jonkun muun kuin opiskelijan itsensä kustantama. 

Ensituntumalta tuntuu tietenkin vähän hassulta, että professori ottaa kantaa opiskelijoiden mielenosoituksiin. Asia tulee kuitenkin ymmärrettäväksi kun tajuaa, että nämä edustavat tavallaan myös omaa oppilaitostaan - tässä tapauksessa Turun yliopistoa - ja vieläpä siellä annettavaa sivistystä.

Tapaus on sikäli mielenkiintoinen, ettei tässä yhteiskunnassa ole montaakaan sellaista ihmisryhmää, joita tuettaisiin yhtä paljon kuin yliopisto-opiskelijoita. Heillehän suorastaan maksetaan itsensä sivistämisestä sekä sellaisen tutkinnon hankkimisesta, joka mahdollistaa muuta väestöä korkeammat tulot työelämässä.

Ja ne hallituksen sopeutustoimet. Käytännössä ne tarkoittavat sitä, että opiskelijoiden olisi kustannettava hiukan nykyistä suurempi osa opintojensa aikaisesta elämästään itse. Siis lomakausien työnteolla tai lainalla. 

Muutosten jälkeenkään ei kuitenkaan palata siihen tilanteeseen, joka vallitsi omien opiskelujeni aikana. Silloinkin sai toki pienen opintorahan - jonka otin kiitollisuudella vastaan - mutta pääosan käytettävissä olevista muodostivat kesä- ja joululomalla tehtyjen töiden palkkatulot. 

Omalta osaltani opintojen edistyttyä pidemmälle aloitin - mahdollisuuden saatuani - ympärivuotiset oman alan työt, joiden ohella oli hoidettava myös opinnot. Se oli kyllä aika raskasta, eikä vapaa-aikaa ollut erityisen paljon - mutta oli kuitenkin - ja juuri elämäntilanteen ahtaus kannusti hoitamaan opinnot nopeasti loppuun. Samalla karttuva työkokemukseni mahdollisti nopean urakehityksen valmistumisen jälkeen.

Kääntöpuolella täytyy sitten tunnustaa, etten kantanut opiskeluaikana minkäänlaisia kylttejä - asiallisia tai asiattomia - mielenosoituksissa. Enkä toki ole tehnyt sellaista myöhemminkään. Kantaa olen kuitenkin ottanut erilaisiin asioihin esimerkiksi Helsingin sanomisen mielipidesivuilla jo lukio-ikäisestä alkaen. 

Ja ehkäpä siksi - sanomisen tarpeesta - syntyi sitten paljon myöhemmin myös tämä blogi, jossa pyrin edelleen välttämään - Markku Jokisipilän sanoja käyttääkseni - alatyylisiä viittauksia ja asiavirheitä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uhmaikäisiä Lapin yliopistolla?
Itkevät yliopisto-opiskelijat
Tunkkainen tuulahdus menneisyydestä

Hijab-huivien riisumiselle tuli kova hinta

Turun hovioikeudessa saatiin loppuun - ainakin toivottavasti - tapaus, jossa kaksi 

naista vastusti kasvojensa kuvaamista rekisteröityessään turvapaikanhakijoiksi Hämeenlinnan poliisilaitoksella. Tapauksen vei oikeuteen apulaisvaltakunnansyyttäjä, joka katsoi, että hijab-huivien väkisin riisuminen olisi ollut pahoinpitelyä, virkavelvollisuuksien rikkomista ja yllytystä pahoinpitelyyn.

Hovioikeuden ratkaisu vapautti naisten kasvojen kuvaamiseen osallistuneet poliisit ja vartijat syytteistä sekä totesi naisten liioitelleen tapahtumia, joissa syntyneet mustelmat olivat seurausta heidän omasta käyttäytymisestään. Käytetyt voimakeinot olivat oikeuden mukaan tarpeellisia.

Nähtäväksi jää, viekö apulaisvaltakunnansyyttäjä tapauksen vielä korkeimpaan oikeuteen, vai tyytyykö hän oikeuden sinänsä itsestään selvältä kuulostavaan tuomioon. Omalta osaltani kehotan häntä jälkimmäiseen jo siitäkin syystä, että turhillakin oikeudenkäynneillä on kustannuksensa ja Suomen julkinen talous velkaantuu ilman niitäkin järkyttävällä vauhdilla.

* * *

Muslimien ongelmallisuudesta maahanmuuttajina kertoi myös hollannista saapunut uutinen, jonka mukaan Haagissa sijaitsevaan Israelin suurlähetystöön oli heitetty Molotovin coctail. Tekijästä ei toistaiseksi ole julkaistu tietoa, mutta hänen uskontokunnastaan ei silti liene suurempaa epäilystä.

Hamasin käynnistämä - mutta toisesta päivästään alkaen rankasti tappiollinen - sota Israelia vastaan on synnyttänyt turvallisuusriskejä myös muualla maailmassa. Esimerkiksi Tanskan turvallisuuspoliisi (PET) on arvioinut terrori-iskujen uhan kohonneen konfliktin vuoksi.

Nähtäväksi siten jää, milloin myös Suomi saa uuden terroristin - ja onko hän muslimi. Tässä suhteessahan ympäristöahdistunut vaasalaisnainen oli aikeissa ehtiä ensin, mutta tuli onneksi ajoissa pysäytetyksi. Toivottavasti niin käy myös seuraaville yrittäjille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Britannian Ruandalaki viitoittaa koko Länsi-Euroopan tulevaisuuden
Poliittisesti oikeaoppinen blogimerkintä
Uutisia mukavan oloisista ihmisistä meillä ja maailmalla

Kansainvälistyminen tuottaa monenlaista kulunkia

Oulussa sytytettiin viime yönä useita tulipaloja. Toistaiseksi pyromaanista - tai pyromaaneista - ei ole tietoa, joten tässä vaiheessa ei myöskään tässä blogissa ole syytä tehdä johtopäätöksiä syyllisistä, vaikka Ruotsissa roskakatosten ja autojen tuhopoltot ovatkin kehitysmaataustaisten asuttamien alueiden riesa. Yhtä hyvin kuin uussuomalainen, voi tekijäksi paljastua myös mieleltään häiriintynyt kantasuomalainen, joka on saanut innoituksensa ruotsalaisista - PT-median suosimaa sanaa käyttääkseni - autogrilleistä. 

Saimme tänään lukea myös tapauksesta, jossa liikkuvasta autosta ammuttiin viime elokuussa kahta tai kolmea ihmistä. Uutisten mukaan poliisi pyytää ampumisen kohteeksi joutuneita ihmisiä ilmoittautumaan sekä kyselee vihjeitä henkilöiltä, jotka tietävät tapahtumista jotakin.

Tapauksen tekee oudoksi se, että ampumisesta on aikaa noin puoli vuotta, enkä löytänyt Google-haulla siitä minkäänlaista tietoa. Näin siitä huolimatta, että kaduilla tapahtuneet ampumistapaukset lienevät Helsingissä vielä varsin harvinaisia. 

Nähtäväksi jää, millaista tietoa poliisi onnistuu keräämään näin pitkän ajan jälkeen. Varmaa on vain se, että tapauksen nähneiden ihmisten mielikuvat tapahtuneesta ovat näin pitkän ajan jälkeen ehtineet haalistua ja sekoittua mielikuvituksen tuottamiin kuvitelmiin. Siten oikeudella - mikäli tapaus etenee sinne asti - tulee olemaan tuskainen työ etsiessään todisteita, jotka riittävät syyllisten osoittamiseen ilman varteenotettavaa epäilyä syyttömyydestä.

Tämä ongelma nousi esille myös tämän päivän uutisissa, joiden mukaan Turun hovioikeus vapautti kotimaassaan tehdystä joukkomurhasta epäillyn liberialaisen Gibril Massaquoin kaikista syytteistä. Oikeudenkäynnin hinnaksi suomalaisille veronmaksajille on jutun mukaan mukaan tulossa yli 4 000 000 euron lasku. 

Näyttää siis siltä, että kansainvälistyvä maailma tuottaa myös meille suomalaisille monenlaista kulunkia, kuten edellä esille nostamani esimerkit osoittavat. Tässä kirjoituksessani sellaisia ovat Ruotsin mallin mukaiset tuhopoltot, kehitysmaista ja lähinnä mafiafilmeissä tutuiksi tulleiden kaltaiset ampuma-aserikokset sekä jopa tuhansien kilometrien päässä tapahtuneiden rikosten oikeudelliset puimiset.

Näistä viimeksi mainittuja puolustetaan sillä, että ilman kotimaansa rikoksista epäiltyjen saattamista oikeuteen saattaisi Suomesta tulla sotarikollisten turvasatama. Tämä on tietenkin aiheellinen huoli, eikä kukaan halua sellaista. 

Tästä huolimatta on kuitenkin kysyttävä, että onko suomalaisten veronmaksajien asia kustantaa kaukaisten rikosten oikeudelliset selvittelyt? Etenkin kun jo aiemmat tapaukset ovat osoittaneet, että syyllisyyden osoittaminen on lähes mahdotonta, koska pelkällä henkilötodistelulla on vaikea saada pitäviä todisteita, joiden varassa voitaisiin antaa langettavia tuomioita. 

Eli kannattaisiko näissä tapauksissa syytekynnystä pitää niin korkeana, että kerättyjen todisteiden valossa voidaan langettavaa tuomiota pitää jo etukäteen käytännössä varmana oikeudenkäynnin lopputuloksena?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kehitysmaalaistuminen etenee
Helsingin käräjäoikeus ei ymmärtänyt kunniamurhaajaa
Siis miksi Oulussa murhataan, Riika Nykänen?

Vaalien ennakkoäänissä muhii iso yllätys

Kuten arvoisa lukijani tietää, järjestetään huomenna eduskuntavaalit, joiden tuloksesta riippuu moni asia - eikä vähiten Suomen talouden tulevaisuus. Ja siksi suomalaisten on jälleen syytä ilmaista näkemyksensä maan asioista. 

Aktiivisuutta tarvitaan siitä huolimatta - tai ehkäpä juuri siksi - että maamme tilanteen vakavuus on saanut ihmiset äänestämään runsain joukoin jo ennakkoon. Näin siitä syystä, että noissa äänissä - vaikka tulokset ovatkin periaatteessa julkisuudelta salassa - muhii melkoinen yllätys, josta mediamme ovat vaienneet täysin. 

On nimittäin käynyt ilmi, että ennakkoäänistä on vuotanut julkisuuteen tilastollisesti merkittävä osa, jonka perusteella jo äänestäneiden joukossa on ollut erityisen paljon ihmisiä, joiden nimet viittaavat Lähi-Itään tai Afrikan sarveen. Siis henkilöitä, joiden tiedetään suosivan etujaan järkähtämättä ajavia - lähinnä vasemmistolaisia - ehdokkaita. 

Tämä ennakoi suurta muutosta, sillä aiemmissa vaaleissahan maahanmuuttajien äänestysaktiivisuus on jäänyt varsin pieneksi. Mutta koska peräti kolme neljästä edellä mainitun taustan omaavasta äänioikeutetusta on jo nyt käynyt antamassa äänensä - ja heidän määränsä Suomessa on ylipäätään ennennäkemättömän korkea - saattaa huomisillan ääntenlaskennassa odottaa melkoinen yllätys, jonka seurauksena vaalivoittoonsa uskovan Purran naama kalpenee, pääministeriydestä haaveilevan Orpon hymy hyytyy ja jopa EU-virkaan tähtäävän Marinin silmiin valahtaa karvas kyynel. 

Tähän viittaa erityisesti se, että luotettavalta tietolähteeltä saamani tiedon mukaan olisi tähän mennessä lasketuista ennakkoäänistä mennyt leijonan osa vasemmiston maahanmuuttajataustaisille ehdokkaille. Sen seurauksena esimerkiksi Helsingin Eiraan juuri muuttanut Suldan Said Ahmeed (vas) olisi saamassa pelkästään ennakkoääniä riittävästi siihen, että hänen paikkansa seuraavassa eduskunnassa on käytännössä varmistunut. 

Samoin on tietolähteeni mukaan käymässä myös Varsinais-Suomessa, missä Turun Ruissalosta kotoisin oleva Adbullahi Suldaan (vas) on saanut niin merkittävän ennakkoäänien määrän, että se jättää puheenjohtaja Li Anderssonin (vas) ja Johannes Yrttiahon (vas) kilpailemaan keskenään puolueelle todennäköisesti tulevasta toisesta kansanedustajan paikasta - ellei Suldaanin äänimäärä sitten lisää Vasemmistoliiton saamien edustajien kokonaissaalista vaaleissa ja jätä siten Perussuomalaisia yhtä paikkaa ennakoitua pienemmäksi ryhmäksi.

Tämä kaikki herättää mielenkiintoisen kysymyksen siitä, kuinka suuri tulee olemaan maahanmuuttajien edustus kotoisessa parlamentissamme tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Mikäli kantaväestön äänestysaktiivisuus jää alhaiseksi - ja maahanmuuttajat jatkossakin käyvät innokkaasti uurnilla - voisivat vierasperäiset parlamentaarikot maahanmuuttajaväestön kasvaessa nousta piankin suurten puolueidemme kokoiseksi puolueita läpileikkaavaksi vaikuttajaksi päätöksenteossamme. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Neiti huhtikuu
Kuinka erottaa aprillipila tosielämästä?
Geenieditoitu kotka

Raha ratkaisee

Helsingin sanomat kertoi eilen Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen selvityksestä, jonka mukaan maahanmuuttajalapset - erityisesti pojat - pärjäävät koulujen alaluokilla erittäin huonosti. Osa heistä ei osannut edes lukea kunnolla siirtyessään kolmannelle luokalle.

Tänään oli sitten selitysten ja korjaustoimien aika. Niinpä helsinkiläisen maahanmuuttajarikkaan kaupunginosan koulun rehtori kertoi, että kaupungilta saadulla ylimääräisellä "rahalla on palkattu enemmän opetushenkilökuntaa, hankittu monipuolisia oppimateriaaleja sekä pidetty luokkien oppilasmäärät kohtuullisina". 

Irwinin laulun sanoinhan "raha ratkaisee", mutta näin käytetty rahamäärä on pois jostain muusta tarkoituksesta. Vaikkapa sitten muiden kuin maahanmuuttajalasten opetuksesta tai kaupungin vihreästä siirtymästä. 

Ministeri Li Andersson (vas) pääsi taas kertomaan, että "on ollut tiedossa, että emme ole riittävän hyviä tukemaan vieraskielisiä oppilaita". Ja löysi luovan ratkaisun ongelman ratkaisemiseksi: hänen mukaansa meidän "täytyy tasata tilannetta tasa-arvorahoituksen avulla". 

Tasa-arvorahalla on tarkoitus vahvistaa opetusta siellä, missä on eniten ongelmia. Vuosille 2022–2023 sitä on varattu valtion budjettiin yhteensä 90,4 miljoonaa euroa.  Siten Helsingin koulujen ongelmat siirtyvät pääkaupunkilaisilta myös koko Suomen veronmaksajien kontolle. Koska raha ratkaisee. 

Niinpä ministerin mukaan "tätä asiaa ei voi tarkastella maahanmuutto-ongelmana". Ja siksi tarvitaan entistä enemmän resursseja vieraskielisten lasten opetukseen. Koska raha ratkaisee.

Oululaisen koulun rehtori puolestaan kertoi, että "jos lapsi ei ole ollut varhaiskasvatuksessa, hänellä voi olla isoja vaikeuksia ihan tällaisissa perusjutuissa, kuten miten koulussa ollaan, miten toimitaan ryhmässä tai miten omaa vuoroa pitää koulussa odottaa". Niinpä eroa on alkuopetuksessa pyritty kuromaan pitämällä opetusryhmät tavallista pienempinä. Eikä se ole ilmaista.

Oululaisrehtori kertoi myös, etteivät ongelmia muodosta ainoastaan lapset. Hänen mukaansa "siinäkin on kulttuurisia eroja, mitä lapselta odotetaan missäkin iässä. Opettajat voivat joutua opettamaan myös vanhempia siinä, mitä koulunkäynti Suomessa tarkoittaa." 

Synkältä siis kuulostaa. Mutta onneksi jotkut pystyvät näkemään myös ratkaisuja. 

Sellaisen pohjaksi turkulaisen koulun rehtori totesi, että maahanmuuttajalapset, jotka "ovat käyneet suomalaisen päiväkodin ja esikoulun ja joilla on suomen- tai ruotsinkielisiä kavereita, aloittavat opinnot yleensä ihan samalta viivalta kuin kantasuomalaisetkin, vaikka kotona jotain muuta kieltä puhuttaisiinkin". 

Lapsiasianvaltuutettu puolestaan sanoi suoraan, että "niiden lasten, joiden kotona ei puhuta äidinkielenä suomea, olisi tärkeä päästä viimeistään kolmivuotiaina suomenkieliseen kieliympäristöön". Ja tämä - juuri tämä - olisi myös opetusministerin ymmärrettävä. 

Jos ja kun maassamme on harjoitettu sellaista maahanmuuttopolitiikkaa kuin on harjoitettu, tulisi meidän toimia siten, ettei ongelmia enää lisättäisi hyvää tarkoittavalla - mutta yhä pahempiin ongelmiin johtavalla - tasa-arvopolitiikalla. Sen sijaan tulisi tunnistaa tosiasiat ja velvoittaa humanitaarisin syin maahamme tulleet maahanmuuttajat - joiden lapset epäilemättä ovat tässä puheena olevan ongelman keskiössä - viemään lapsensa viimeistään kolmivuotiaana suomen- tai ruotsinkieliseen päiväkotiin. 

Tosin eivät päiväkotipaikatkaan ole ilmaisia. Mutta vielä kalliimmaksi tulevat länsimaiseen yhteiskuntaan kelvottomat, yläkoulussa koulukavereitaan terrorisoivat ja lopulta rikolliselle polulle hakeutuvat maahanmuuttajanuorukaiset. Siksi tässäkin asiassa ratkaisee raha - kunhan se sijoitetaan viisaasti. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen koulutus Chilen ja Turkin tasolla, mutta miksi?
Li Andersson pesi kätensä Kaarinan kouluhelvetistä
Onnistunut maahanmuuttajakoululaisten inkluusio, vai...

60 prosenttia suomalaisista pelkää katuväkivaltaa

Maaseudun tulevaisuuden julkaiseman mielipidetiedustelun mukaan 60 prosenttia suomalaisista pelkää väkivallan lisääntymistä julkisilla paikoilla. Kyselyn mukaan naiset pelkäävät enemmän kuin miehet ja vanhemmat enemmän kuin nuoret.

Pelkoa esiintyy erityisesti perussuomalaisten ja kokoomuslaisten parissa. Sen sijaan sinivihreässä Helsingissä "vain" hiukan yli puolet pelkäsi kyselyn mukaan katuväkivaltaa. 

Uutinen on sikäli merkittävä, että se kertoo karulla tavalla suomalaisen maahanmuuttopolitiikan täydellisestä epäonnistumisesta. Ja osoittaa sen tarvitsevan täydellisen suunnanmuutoksen. 

Vielä ei kuitenkaan olla - ehkä - samassa tilanteessa kuin Tanskassa, missä maahanmuuttajavaltaisia lähiöitä on alettu purkaa kovalla kädellä. Ihmiset on häädetty pois kodeistaan, joiden tilalle rakennetaan uusia. Tämän seurauksena ainakin asuinalueisiin perustuvan jengiytymisen toivotaan vähenevän. 

Tanskan uuden lähiöpolitiikan kohteina ovat alueet, joissa asuvista 18–64-vuotiaista yli 40 prosenttia on vailla koulutusta tai työtä viimeisten kahden vuoden aikana, rikoslain, aselain tai huumelain rikkomisesta tuomittujen 18-vuotiaiden ja sitä vanhempien osuus on yli 2,7 prosenttia viimeisten kahden vuoden aikana, vain perusasteen koulutuksen saaneiden 30–59-vuotiaiden osuus on yli 50 prosenttia ja 18–64-vuotiaiden työssäkäyvien keskimääräinen bruttotulo on alle 55 prosenttia kyseisen seudun keskimääräisestä bruttotulosta.

Missään kohdassa ei siten viitata ihmisten etniseen taustaan, mutta käytännössä kaikki politiikan kohteena olevat lähiöt ovat maahanmuuttajavaltaisia. Ketään ei luonnollisestikaan jätetä asunnottomaksi, vaan kaikille purettavien talojen asukkaille tarjotaan uusi koti muualta. 

Suomessa ei käsittääkseni ole yhtään lähiötä, joka täyttäisi edellä mainitut tanskalaiskriteerit. Sillä tiellä ollaan kuitenkin varsin pitkällä ainakin pääkaupunkiseudun ja Turun tietyillä asuinalueilla. Siis samoilla seuduilla, joilla on viime aikoina tunnistettu rikollisuuteen assosioituneita maahanmuuttajavaltaisia nuorisojengejä.

Nähtäväksi jää, mihin suuntaan suomalainen yhteiskunta kehittyy jatkossa. Samoin kuin se, vähentääkö tanskalainen lähiöpolitiikkaa sikäläistä maahanmuuttajiin assosioitunutta rikollisuutta. Tai ymmärtävätkö suomalaiset poliitikot, ettei nykyisellä maahanmuuttopoliittisella linjalla voida jatkaa. 

Tuon viimeisen kohdan osalta avainasemassa on se, ymmärretäänkö meillä erottaa toisistaan 1) humanitaarinen sekä 2) matalan ja 3) korkean palkkatason maahanmuutto. Ensimmäistä tulisi rajoittaa voimakkaasti, toinen sallia vain hyvin perustelluissa poikkeustapauksissa ja kolmatta pyrkiä suosimaan. 

Lisäksi sosiaaliturva tulisi sitoa kansalaisuuteen. Ja kansalaisuus osoitettuun kykyyn huolehtia omasta toimeentulostaan - siis ilman sosiaaliturvaa - sekä kotimaisen kielen ja keskeisten kulttuuripiirteiden omaksumiseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sauli Niinistö nosti maahanmuuttopolitiikan pöydälle
Maahanmuuttovälikysymyksestä ja osaavan työvoiman rekrytoinnista
Maahanmuuttajien väkivaltarikollisuutta olisi helppo hallita

Yhteiskunnan kuplautumisen advokaatit Terike Haapoja ja Eero Yli-Vakkuri

Modernin taiteen museo Kiasma on joutunut pienimuotoiseen kriisiin, kun vasemmalle kallellaan olevat nykytaiteilijat ovat päättäneet ryhtyä boikotoimaan sitä. Syynä tähän on museon tukisäätiöön kuuluva suomalainen miljardööri, juutalalaissyntyinen liikemies ja taidemesenaatti Chaim "Poju" Zabludowicz.

Taiteilijoiden motiivina on avoin kirje, jonka mukaan "Zabludowiczin rahoittamien organisaatioiden pitkään jatkunut tuki Israelin valtion Palestiinaa ja palestiinalaisia kohtaan harjoittamalle apartheid-politiikalle". Sen ovat kirjoittaneet taiteilijat Terike Haapoja ja Eero Yli-Vakkuri.

Heistä Terike Haapoja on New Yorkissa vaikuttava taiteilija, joka on tullut tunnetuksi mm. vasemmistopiireissä muodikkaan genren mukaisesti eläinten oikeuksien puolustajana ja lihatalouden kriitikkona. Hän on esimerkiksi tehnyt teoksen, jossa toistettiin sikojen ääntelyä viimeisenä elossaoloyönään ennen teurastusta, kuvattiin maailman eläinteollisuutta ja näytettiin eläinten turvatalossa elävää Paavo-sikaa, jonka selkään oli kiinnitetty valjaiden avulla kamera.

Eero Yli-Vakkuri puolestaan on helsinkiläinen kuvataiteilija, joka tunnetaan paikan, esimerkiksi kaupunginosan, tietyn tilan tai ryhmän ehdoilla toteutetuista performansseista, käsitetaiteellisista projekteista sekä teknologia- ja mediakriittisistä videoteoksista. Hän on saanut mm. Koneen säätiöltä 30 000 euron apurahan, jotta voisi ratsastaa hevosella Helsingistä Turkuun. 

Zabludovicz toimitti eilen julkisuuteen oman vastauksensa taiteilijoiden kritiikkiin. Sen mukaan "Kiasman tukisäätiön perustajajäsenenä uskon museon merkitykseen itsenäisenä ja osallistavana tilana. Olen ylpeä Suomen kansalainen, holokaustin pakolaisten lapsi; pakolaisten, joille annettiin koti demokraattisessa Suomessa. Tämä on väärään tietoon perustuva henkilökohtainen hyökkäys, joka yrittää kyseenalaistaa museon etiikan. Tuen intohimoisesti kahden valtion ratkaisua, joka takaa palestiinalaisten ja israelilaisten oikeudet elää ja työskennellä rauhassa rinnakkain, enkä näe mitään syytä, miksi tällä olisi merkitystä sopivuudelleni Kiasman tukisäätiön hallituksen jäseneksi. Itse uskon, että boikotit vahingoittavat rauhanpyrkimyksiä, koska ne asettavat esteitä avoimen vuoropuhelun ja ihmisten välille. Uskon, että museon tulee aina olla vuoropuhelun tila."

En tietenkään tiedä, ovatko Haapoja ja Yli-Vakkuri kirjoittaneet kirjeensä rehellisesti hyvässä uskossa vai pelkästään julkisuuden toivossa. En myöskään tiedä, onko Zabludowicz vastauksessaan rehellinen vai ei. Enkä edes sitä, oliko taiteilijoiden ulostulon yhtenä syynä antisemitismi, kuten kansanedustaja Ben Zyscowicz (kok) epäili.

Sen sijaan on selvää, että Haapoja ja Yli-Vakkuri käyttävät niitä toimintatapoja, joita USA:sta peräisin oleva wokellus- ja känselöintikulttuuri ovat tuoneen myös suomalaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Siis rehellisen mielipiteiden vaihdon sijaan eri mieltä olevien poissulkemisen ja vaientamisen.  

Tätä kulttuuria ei Suomeen kaivata, koska ihmisten klikkiytyminen omiin kupliinsa ei ole koskaan johtanut mihinkään hyvään. Sen sijaan maamme poliittista - myös taidepoliittista - keskustelukulttuuria pitäisi kehittää avoimemmaksi. Eikä sellaiseen kuulu eri mieltä olevien poissulkeminen.

Kirjoitin tapauksesta, koska siinä mentiin aivan tämän blogin syvimmän tarkoituksen ytimeen. Siis siihen blogin tunnustekstiin, jossa todetaan, että "niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus."

Onhan kiistatonta, että marxilaisuudesta ponnistava poliittinen vasemmisto - johon Haapoja ja Yli-Vakkuri eittämättä kuuluvat - ei ole koskaan eikä missään onnistunut luomaan toimivaa yhteiskuntaa, joka olisi taannut asukkailleen inhimilliset elinolosuhteet ja täydet ihmisoikeudet. Nyt käynnissä oleva mainittujen taiteilijoiden käynnistämä performanssi tuli alleviivanneeksi yhden niistä syistä, miksi näin on. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Anarkismilla on kannatusta eduskunnassa
Maija Alander sanaili fanatismista täydellisen ymmärtämättömyyden antamalla varmuudella
Teatterikoululaisten vahva usko totalitarismiin

Lisää rahaa etelään - vastikkeeksi syyrialaisia, afgaaneja ja turkkilaisia

YK:n uusin ilmastokokous osoittautui merkittäväksi voitoksi kehitysmaille. Näin siksi, että ne onnistuivat luomaan uuden instrumentin rahavirtojen ohjaamiseksi pohjoisesta etelään. 

Tämä oli melkoinen yllätys, sillä tällainen rahasto ei ollut alkujaan edes kokouksen asialistalla. Eivätkä länsimaat alun alkaen olleet suostuneet edes harkitsemaan moista pahimmillaan loputtomia maksuvelvoitteita sisältävää automaattia. 

Kysehän on nimittäin rahastosta - josta MTV3:n mukaan - korvataan "monenlaisia ja -laajuisia ilmastovaikutuksia, kuten äkkitulvien mukanaan viemiä siltoja ja koteja sekä merenpinnan nousun vuoksi katoamisuhan alla olevia kulttuureita ja kokonaisia saarivaltioita". Siten tämän rahaston kautta olisivat tänä vuonna tulleet korvattaviksi esimerkiksi Pakistanin tulvat tai Somalian nälänhätä.

Tämän rahaston potentiaalia kuvasi Sitran asiantuntija, joka mainitsi, että "en tiedä, korvaako mikään rahamäärä niitä ilmastotuhoja, joita tullaan näkemään". Nähtäväksi siis jää, minkälaisen laskun suomalainen veronmaksaja lopulta kuittaa nyt perustetun rahaston kautta.

* * *

Samaan aikaan kehitysmaalaisten kansainvaellus EU:n alueelle on jälleen kiihtymässä. Helsingin sanomien mukaan "tulijamäärät ovat korkeimmillaan sitten vuoden 2016. Eurooppaan yrittää erityisesti syyrialaisia, afgaaneja ja turkkilaisia. He tulevat etenkin Länsi-Balkanin reittiä, jolla oli lokakuussa 22 300 laitonta rajanylitystä."

Jos ja kun Suomi saa osansa tästä ihmismassasta, on edessä jälleen yhteiskunnan muuttuminen samaan suuntaan kuin vuoden 2015 maahanmuuttoryntäyksen jälkeen on käynyt. Tästäkin aiheesta HS mainitsi kertoessaan lauantai-iltana tapahtunueesta alaikäisten välisestä vakavasta väkivaltarikoksesta. 

Tekojen aikana Turun Majakkarannassa oli noin 20 nuorta, mutta tapaukseen liittyvä tutkinta on vielä alkuvaiheessaan. Tässä vaiheessa tutkintanimikkeet sisältävät kaksi tapon yritystä sekä törkeän pahoinpitelyn. 

Samaan kehityssuuntaan liittynee toinenkin HS:n uutinen, jonka mukaan "poliisi otti kiinni 15 huumerikoksista epäiltyä Helsingissä... Rikosnimikkeinä esitutkinnassa ovat muun muassa törkeä huumausainerikos, huumausainerikoksia ja useita maahantulokiellon rikkomisia."

Toisin sanoen tämäkin aamu kertoi, että Suomi on vahvasti Ruotsin tiellä, eikä tämän tien loppua ole näköpiirissä. Päinvastoin, sille haetaan lisävoimaa EU:n löperöstä maahanmuuttopolitiikasta. Eikä tämä kehitys tule pysähtymään ennen kuin olemme korviamme myöden samassa suossa, joka lopulta herätti ruotsalaiset ja tanskalaiset.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Strong statement or intellectual dishonesty in COP27?
Kehitysmaalaisten määrä Välimerellä on jälleen kasvussa
Luoja varjelkoon Suomea Ruotsin kohtalolta

Leninin patsas poistetaan, mutta historiasta ei opi unohtamalla sen nolot tapahtumat

Turku päätti poistaa Leninin rintakuvan kaupungin keskustasta, koska se on herättänyt kaupunkilaisissa ja mediassa toistuvasti keskustelua Venäjän Ukrainaan kohdistamien sotatoimien vuoksi. Kyseessä on Leningradin (nykyinen Pietari) kaupungin suomettumisen pimeimpänä kautena antama propagandalahja, johon liittyy muistolaatta Leninin asumisesta muistomerkin viereisessä talossa. 

Minä en sinänsä kaipaa kommunistijohtajien muistomerkkejä Suomeen, mutta totean kuitenkin, etteivät Suomen - eivätkä edes Turun - historian nolot tapahtumat katoa sillä, että niistä kertovat muistomerkit poistetaan. Tai että koko asia unohdetaan aktiivisesti. 

Siksi olisi ollut parempi, että rintakuva olisi saanut jäädä paikalleen ja sen yhteyteen olisi pystytetty opasteita, joissa olisi kerrottu kaikelle kansalle Leninin hirmuteoista ja hänen saavutustensa seurauksena syntyneistä vielä sitäkin järkytävämmistä tapahtumista - unohtamatta Leninin ja Stalinin saavutuksia ihannoivan Vladimir Putinin sotaretkeä Ukrainaan. 

Tosiasia nimittäin on, että historia toistaa itseään, mikäli sen opetukset unohdetaan. Ja siksi olisi paljon parempi, jos nolojen muistomerkkien poistamisen sijaan niitä hyödynnettäisiin menneiden aikojen virheiden mielessä pitämiseksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliittinen korrektius tuhoaa kansakunnan tietoisuuden
Lenin-puistoon on koottava Leninin ajatuksia kaiken kansan nähtäväksi
Anna Pöysä haluaa kirjoittaa historian uudelleen kuin naapurissa ennen

Aavistus Turun Hansakorttelista

Viime aikoina Turun Hansakorttelista tai pikemminkin sitä ympäröiviltä kaduilta on uutisoitu ikävistä väkivallanteoista. Viimeksi näin teki tämän aamun Helsingin sanomat. 

Omituista asiassa on, että runsaasta uutisoinnista huolimatta tiedämme kyllä tapauksen videolle kuvanneen henkilön sukupuolen sekä väkivallantekijöiden ja uhrien ikähaarukan, mutta meillä ei ole pienintäkään aavistusta siitä, olivatko tekijät suomalaisen maahanmuuttopolitiikan seurauksia vai nykyaikaisen lastenkasvatuksen tuloksia. Tai no, ehkäpä itse kullakin meistä on juuri se aavistus - joko oikea tai väärä. 

Joka tapauksessa on huolestuttavaa, että Suomen entisessä pääkaupungissa on kauppakeskus, jossa kaikki nuoret eivät uskalla viettää aikaansa. Eihän tämä voi olla millään tapaa hyväksyttävää maailman onnellisimmassa maassa, kuten ei myöskään se, että demokraattisessa valtiossa salataan nuorisoväkivallan perimmäinen syy. 

Näin siksi, että kun näin tehdään, on äänestäjän mahdotonta tehdä vaaleissa valintoja poistaakseen tuon syyn. Sillä emme kai me sentään voi ajatella, että suomalaisten vaalikäyttäytymisen haluttaisiin varta vasten perustuvan tosiasioiden sijasta pelkkiin aavistuksiin?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhteiskunnallisia muutostapauksia
Helsingin sanomat ja Suvela Warriors
Tiedotus nuorten vanhemmille!

Maahanmuuttajien kohtaamisteoria osoittautui virheelliseksi

Vallitsevan jargonin mukaan ihmisten negatiivinen suhtautuminen maahanmuuttajiin johtuu siitä, etteivät he tunne näitä. Tämän ns. kohtaamisteorian mukaan asenteet muuttuvat suopeammiksi sitä mukaa kun tulijat tulevat tutummiksi. 

Tutkijana olen luonnollisesti ollut paljonkin tekemistä ulkomaalaisten ja maahanmuuttajien kanssa. Olen ohjannut monenlaisten ihmisten opinnäytteitä ja tehnyt tieteellistä yhteistyötä kaikenväristen ihmisten kanssa yönmustista afrikkalaisista ruskehtaviin pakistanilaisiin ja kellertäviin kiinalaisiin sekä vaaleahipiäisiin venäläisiin.

Näiden ihmisten kanssa työskentely on johtanut kaikenlaisten ihonväriin liittyneiden ennakkoluulojen katoamiseen. Ovathan kyseessä olleet korkeasti koulutetut ja ammattimaisesti työtään harjoittavat, osaavat ja ahkerat ihmiset, joille länsimaisen elämäntavan parhaat puolet ovat itsestäänselvyys.

Siksi heidät onkin syytä erottaa omaksi ryhmäkseen maahanmuuttajien joukossa. Ryhmäksi, joka ei vaadi erityishuomiota kanssaihmisiltä. 

Alussa mainittua jargonia ei siten käytetäkään korkeasti koulutetuista maahanmuuttajista, vaan sellaisista henkilöistä, jotka ovat saapuneet maahamme muista syistä - lähinnä helposti saavutettavan kotimaahansa nähden korkean elintason takia. Siksi olikin mielenkiintoista lukea väitöstutkimuksesta, jossa oli tutkittu turkulaisten suhtautumista tähän maahanmuuttajaryhmään.

Tutkimuksen tehneen tutkijan mukaan "monissa lähiöissä, joissa maahanmuuttajien osuus väestöstä on verrattain suuri, asenteet maahanmuuttajia kohtaan ovat yleisemmin kielteisempiä kuin myönteisiä". 

Tosin hänen tulostensa mukaan "toisaalta osa maahanmuuttoon kaikkein kielteisimmin suhtautuvista Turun alueista ovat etnisesti hyvin yksipuolisia. Toisin sanoen niissä asuu lähes pelkästään kantaväestöön kuuluvia."

Väitöskirjantutkijan mukaan tämä tarkoittaa yhteiskunnan polarisoitumista. Eli "asuinalueiden sisäinen asenteiden samankaltaistuminen sekä lujittuminen merkitsevät sitä, että asuinalueilla on potentiaalia muodostaa eräänlaisia ´kuplia´. Niissä yhteiset kokemukset, näkemykset ja mielipiteet edelleen ruokkivat ja vahvistavat samankaltaista maailmankuvaa sekä asenteita"

Nähdäkseni nämä tulokset ja ne tehneen tutkijan näkemykset osoittavat, ettei paljon mainostettu kohtaamisteoria toimi. Tämä on toki ollut maahanmuuttokriittisten ihmisten näkemys jo aiemmin, mutta nyt sille on saatu tieteellinen vahvistus. 

Siksi sopii toivoa, ettei kohtaamisteoriaan enää vedottaisi maahanmuuttokeskustelussa - eikä varsinkaan siihen liittyvässä poliittisessa päätöksenteossa. Sen sijaan maamme poliittisten päättäjien vasemmalta oikealle laidalle tulisi ryhdistäytyä ja perustaa maamme tulevaisuuspolitiikka tosiasioille. 

Käytännössä tämä tarkoittaisi elintasopakolaisuuden aiheuttaman yhteiskunnallisen polarisoitumisriskin välttämistä tiukan maahanmuuttopolitiikan avulla. Käytännössä ensimmäinen askel sillä tiellä olisi turvapaikkajärjestelmän väärinkäytön ehkäiseminen seuraavilla neljällä keinolla.

Yksi. Turvapaikantarpeen näyttövelvollisuuden siirtäminen hakijalle, eli epäselvien tapausten tulkitseminen suomalaisten eduksi.

Kaksi. Turvapaikanhakuun liittyvän rajattoman valitusoikeuden poistaminen ja siirtyminen normaaliin oikeuskäytäntöön, jossa viranomaispäätöksestä voi valittaa vain rajoitetusti.

Kolme. Elintasopakolaisia houkuttelevan korkean sosiaaliturvan määräytymisen muuttaminen kansalaisuusperusteiseksi nykyisen asuinpaikkaperusteisuuden sijaan. 

Neljä. Laittomasti maassa oleskelevien ihmisten erottaminen muusta väestöstä joko palauttamalla heidät kotimaahansa tai sijoittamalla leirimäisiin olosuhteisiin, joista olisi vapaa pääsy takaisin kotimaahan.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU:n pitäisi muuttaa tulkintaansa Geneven sopimuksesta
EU-alueelle pyrkivien uusi konsti
Kohti järkevämpää maahanmuuttopolitiikkaa

Suomalaisten into jakaa kehitysapua on hiipumassa

Afgaanit - tai ainakin afgaanimiehet - halusivat kotimaahansa Taleban-vallan. Sen seurauksena heidän äitinsä, vaimonsa ja tyttärensä tulevat elämään säkitettyinä ja ilman länsimaiden naisille tuttuja oikeuksia elämänsä loppuun asti. 

Tämä säälittää eilisen uutisen mukaan suomalaisia niin paljon, että heistä peräti 86 prosenttia tuntee itsensä surullisiksi. Ja ikäväähän se tietenkin onkin. 

Siitä huolimatta vain 39 prosenttia haluaisi jatkaa kehitysyhteistyönä tunnettua veroeurojen kaatamista Afganistaniin. Toki asia on voimakkaasti polarisoitunut puoluekannan mukaan.

Vihreiden kannattajat olisivat höveleimpiä, sillä heistä 79 prosenttia tahtoisi isoja varainsiirtoja Afganistaniin. Sen sijaan perussuomalaismielisistä vain joka kymmenes olisi valmiita samaan. Muiden puolueiden kannattajien näkemyksiä asiasta kertonut uutinen ei valottanut.

Syitä ihmisten nuivuuteen voidaan tietenkin pohdiskella, mutta epäilen taustalla olevan sen realistisen käsityksen, ettei kehitysyhteistyöllä ole juurikaan vaikutusta talebanien johtamassa maassa. Jutun mukaan suomalaisten usko kehitysavun hyödyllisyyteen on ylipäänsä laskenut aiemmista vuosista. 

Ja ehkäpä asiaan liittyy myös se, että olemme tulleet aiempaa tutummiksi kehitysmaiden ihmisten ja heidän kulttuuriensa kanssa. Eli olemme havainneet, että edes maasta turvaa hakeneisiin kehitysmaalaisiin Suomessa kohdistetut kotoutustoimet - siis yhteiskunnan vakauteen ja hyvään elämänhallintaan tähtäävä koulutus - eivät ole useinkaan menneet perille. 

Tästä tuoreen esimerkin tarjoaa Turun maahanmuuttajavoittoisimman lähiön eli Varissuon nuoriso, joka on keksinyt harrastuksekseen käydä potkimassa ihmisten ovia, kuvata tapahtumat ja paeta paikalta. Myöhemmin koko puuha julkaistaan TikTokissa.

Toisin sanoen nämä nuoret ovat noudattaneet oman kulttuurinsa käyttäytymiskoodia sen sijaan, että toimisivat länsimaisittain. Tämä on toki ymmärrettävää, sillä eiväthän ihmisten ja etenkään ihmisyhteisöjen kulttuuriset normit muutu miksikään pienellä pintaraapaisulla. Miten ne sitten voisivat muuttua jollain ulkopuolisten maksamalla kehitysavulla?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Itähelsinkiläisiä nuoria
Onko tämä sellaista maahanmuuttoa, jota me haluamme?
Miksei rahaa löydy katastrofiapuun?

Yhteiskunnallista vakautta ja vakauden puutetta

Suomalainen yhteiskunta on nopeassa muutoksessa. Tästä saimme yhden pienoisen vahvistuksen Ilta-Sanomien uutisesta, jossa kerrottiin Turussa käydystä rähinäottelusta, jossa FC Komar-niminen jalkapallojoukkue oli aloittanut melkoisen rähinän ja saanut siitä rangaistuksen - siis sekä joukkue, että epäasialliseen käytökseen osallistuneet pelaajat. Tästä linkistä löytyy joukkueen valokuva, joka kertonee ainakin tämän blogin vakituisille lukijoille, mistä tässä eräänlaisessa kulttuuritapauksessa oli perimmältään kyse.

Suuressa itänaapurissamme puolestaan käytiin vaalit, jotka osoittivat, ettei siellä ole muuttunut mikään. Hallitseva tsaar... presidentin tukipuolue sai voiton parlamenttivaaleissa, joiden rehellisyyteen ei uskonut edes Erkki Tuomioja (sd). Ylellä näytettiin myös videomateriaalia, joka näyttäisi todistavan epäuskon perustelluksi ja Ilta-Sanomat julkaisi pääkirjoituksen, jonka mukaan "sähköinen äänestys huipensi vaalivilpin Moskovassa".

Tapaus on Suomen kannalta ehkä kuitenkin kohtuullisen hyvä. Jos Venäjällä säilyy vakaa valta, joka takaa yhteiskunnan jälkeenjääneisyyden pitkälle tulevaisuuteen, on tilanne parempi kuin jos maa ajautuisi anarkiaan, jonka seuraukset rajanaapurille voisivat olla arvaamattomat.

Toisaalta on myös niin, että Venäjän nykyisen presidentin aika loppuu joskus. Ja siinä tilanteessa hänen pitkän itsevaltaisen hallintonsa kausi saattaa purkautua kovaan valtataisteluun, jonka roiskeet ulottuvat rajojen yli. Näin myös siinä tapauksessa, että hän olisi pyrkinyt varmistamaan vallansiirtonsa jollekin suosikilleen.

Joka tapauksessa on selvää, että viimeisen tuhannen vuoden historiassa ei mikään viittaa Venäjän muuttumiseen länsimaistyyppiseksi demokratiaksi. Ja siksi Paasikiven ajoista periytynyt suomalainen Venäjä-politiikka - jonka ytimen ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr) muotoili sanoilla "Suomi käyttää Venäjän kanssa sen yhteistyön tilan, mikä sille löytyy" - saattaa osoittautua arvokkaaksi myös tulevaisuudessa.  

Tosiasia kuitenkin on, että samainen ulkoministeri on voimakkaasti edistämässä tämän kirjoituksen alussa mainittua yhteiskunnallista kehitystä. Ja sen osalta meihin nähden edelläkävijöinä toimineiden Ruotsin, Tanskan ja Ranskan viimeisten kymmenien vuosien historia osoittaa jotain aivan muuta kuin oikeus- ja hyvinvointivaltion vakaata kehitystä - seikka, jonka viitekehykseen sopii valitettavan hyvin myös FC Komarista kertonut uutinen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turun joukkotappelun identiteettisalaisuus
Tsaarintekele on lukenut Stalininsa
Venäjän demokratia

Turun joukkotappelun identiteettisalaisuus

Suomen Turku joutui viikonloppuna kokemaan sen, mihin nykyinen maahanmuuttopolitiikka vääjäämättä johtaa. Tarkoitan tietenkin sikäläisen ravintolan joukkotappelua, jossa käytettiin teräaseita. 

Helsingin sanomat tai Yle eivät vaivautuneet kertomaan lukijoilleen mitään joukkotappelijoiden taustasta, mutta onneksi MTV3:ssa on nähty, että totuudenmukaisella uutisointi tarjoaa journalismille ns. ekologisen lokeron. Se kertoi ravintolanomistajan sanoin, että "ulkomaalaistaustaiset ryhmät aiheuttivat joukkotappelun, mihin mikään määrä järjestyksenvalvojia ei olisi riittänyt. Väkivaltaa kohdistettiin myös henkilökuntaamme."

Toki jokainen vähänkin valistunut suomalainen arvasi tapauksen liittyvän maahanmuuttajiin, mutta vapaan journalismin mallimaassa pitäisi jokaiselle medialle olla itsestäänselvyys, että uutisoitavista asioista kerrotaan mahdollisimman täydellisesti oleelliset asiat. Näin ei kuitenkaan näyttäisi olevan maan suurimpien mediatalojen toimituskuntien mukaan. 

Tämä meidän mediakuluttajien on tietenkin vain pakko hyväksyä. Olisi kuitenkin hienoa, mikäli mediatalot kertoisivat syyt sille, miksi ne haluavat rajoittaa lukijoidensa maailmankuvan muodostamiselle tarjoamaansa aineistoa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Vastinetta puolen miljardin Yle-verolle
HS maalasi vihreällä pensselillä epärehellisiä kauhukuvia
HS: Ruotsin väkivaltarikollisuudella ei maahanmuuttajakytkentää

Sateenkaarisuojatie

Turussa nähtiin outo näytelmä. Siinä kaupunki maalasi yhden suojatien homojen ja muiden seksuaalivähemmistöjen symbolikseen omiman sateenkaaren värein huolimatta tieliikennelain selkeästä määräyksestä ja riskistä liikenneturvallisuuden heikkenemiselle.

Asiasta nousi pienehkö kohu ja lopulta poliisihallitus joutui ohjeistamaan kaupunkia siitä, että sateenkaarivärien käyttö suojatien kohdalla on tieliikennelain vastainen. Sen jälkeen kaupunki suostui värien poistamiseen, joskin asiasta vastaavan virkamiehen mussutusten kera. 

Kaiken kaikkiaan farssista aiheutui Turun kaupungille jonkinlainen lasku ja katumaalareille hiukkasen ylimääräistä työtä: ensin suojatien sateenkaarimaalaamisesta ja sitten sen poistamisesta. Syntyneet kulut osoitetaan kaupungin veronmaksajille riippumatta siitä, mitä he ajattelevat seksuaalivähemmistöistä tai sateenkaaren väreistä. Lompakkonsa raottamisen vastineeksi he saavat kuitenkin viikonlopun vaaleissa antaa oman lausuntonsa aiheeseen liittyen.

Kaiken kaikkiaan on hyvä, että Suomessa vielä asetetaan liikenneturvallisuus erilaisten performanssien edelle. Ja että kaupungitkin taipuvat noudattamaan lakeja viimeistään siinä vaiheessa, kun poliisilta tulee asiasta huomautus. Ja että äänestäjä voi viime kädessä ohjata yhteisten varojen käyttöä erilaisiin tarkoituksiin - vaikka summat sitten olisivat vähän pienempiäkin.

Muutenhan tällä asialla ei ole sen suurempaa merkitystä. Seksuaalivähemmistöt saavat edelleen niin halutessaan järjestää pride-kulkueita ja pitää sateenkaarivärejä ominaan. Vaikka toki niitä saa halutessaan pitää esillä kuka tahansa muukin, kunhan pysyy lain määrittämissä rajoissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turussa 1,8 miljoonaa euroa kantaväestön syrjintään
Seksuaalivähemmistöjen, naisten ja lasten turvallisuus maksuvälineenä
Koululaisten valinnat ovat tärkeitä Suomen tulevaisuuden kannalta