Ceutaan tunkeutuneille ei pidä antaa turvapaikkoja Espanjasta eikä Suomesta

Suomessa tunnetaan sanonta "kyllä Siperia opettaa". Sen juuret lienevät 1800-luvun tavassa lähettää rikollisia mainitulle seudulle, ja merkitys siinä, että todellisen maailman vastukset karsivat haaveilijoilta ruusuiset kuvitelmat. 

Tämä tuli mieleeni kun MTV3:n toimittaja kertoi, ettei marokkolaisten ja muiden afrikkalaisten ryntäyksen kohteeksi joutuneessa Ceutassa löydy näitä kohtaan sympatiaa. Kukaan ei heiluta "Welcome refugees" -kylttejä, eikä edes kauppoihin päästetä kuin yksittäisiä maahantunkeutujia. 

* * *

Sanoma on mennyt myös perille, sillä toimittaja oli huomannut, etteivät maahantunkeutujat enää kerjää rahaa tai tavaraa Ceutassa asuvailta espanjalaisilta, sillä näiltä ei heru kaiken tapahtuneen jälkeen pisaraakaan myötätuntoa. Sen sijaan yksi heistä kyseli MTV3:n toimittajalta, olisiko Suomesta saatavissa helposti turvapaikkaa.

Jutun kirjoittanut Jouko Luhtala ei kertonut, mitä hän vastasi. Toivoa kuitenkin sopii hänen ymmärtäneen kertoa, ettei Suomessa myönnetä humanitaarista suojelua marokkolaisille eikä muillekaan Ceutaan laittomasti rynnänneille elintasopakolaisille. 

* * *

Yhtä oleellista meidän suomalaisten kannalta on se, että Luhtala antoi Ceutan tapahtumista – ainakin rivien välissä – oikeansuuntaisen kuvan. Sen mukaan tulijat ovat omalla käytöksellään (esimerkki, toinen, kolmas, neljäs) saaneet aikaiseksi sen, että jopa espanjalaiset ovat huomanneet rajavalvonnan tärkeyden oman turvallisuutensa ja tulevaisuutensa kannalta. 

Toivoa sopii, ettei meidän suomalaisten tarvitse kokea samanlaista Siperiaa kuin ceutalaisten, vaan ymmärrämme oman parhaamme ilmankin. Ja kiristämme turvapaikkapolitiikkamme myös ensi kevään vaalien jälkeen eli seuraavalla hallituskaudella sen sijaan, että noudattaisimme Helsingin sanomissa "asiantuntijan" statuksella palstatilaa saaneen Tampereen yliopiston jatko-opiskelijan ja vasemmistoaktiivin, Samu Kuopan, toivetta rakentaa kehitysmaalaisille entistäkin helpompia väyliä kohti eurooppalaisia lihapatoja. 

Toivoa toki kuitenkin sopii, että myös Ceutaan rynnänneet kehitysmaalaiset ymmärtäisivät saaneensa yhden opettavaisen Siperiakokemuksen. Ja palaavat sen kannustamana Marokkoon ja muihin kotimaihinsa rakentamaan omaa ja kansansa parempaa tulevaisuutta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ceutan uutisia
Marokkolaisilla ei ole tarvetta saada eikä suomalaisilla syytä antaa turvapaikkaa
Espanjalainen ja suomalainen ratkaisu

Marokkolaisilla ei ole tarvetta saada eikä suomalaisilla syytä antaa turvapaikkaa

Espanjaan kuuluvaan Ceutaan kohdistuneesta ihmisryntäyksestä on vähitellen saatu tarkempaa kuvaa. Sen pohjalta voidaan nähdä – riippumatta siitä, oliko ryntäyksen takana erillistä valtiollista tai muuta hybriditoimijaa tai ei – mikä meidän eurooppalaisten kannalta on oleellista.

Tulijoiden ääneen lausuttuna tarkoituksena on nostaa omaa elintasoaan sen sijaan, että he pyrkisivät rakentamaan kotimaastaan parempaa paikkaa. Toisaalta tiedämme jo aiemmista nykyaikaisista kansainvaelluksista, ettei näille ihmisille löydy juurikaan käyttöä Euroopassa eikä Suomessa, joten he päätyvät harvoin koulustustaan vastaaviin työtehtäviin. 

Sen sijaan työttömyys on yleistä, sillä niin näyttäisi käyvän täällä Pohjantähden alla noin 50 prosentille pohjoisafrikkalaisista, enkä usko, että marokkolaiset poikkeavat oleellisesti naapurikansoistaan. 

* * *

Meidän suomalaisten on syytä huomata myös se, että pohjoisafrikkalaiset ja länsiaasialaiset näkyvät huomattavasti "paremmin" erityisesti seksuaali- ja väkivaltarikollisuuden tilastoissa kuin muut maahanmuuttajat.  Suomalaisittain oman pikantin lisänsä Ceutan tilanteeseen tuo vielä se, että Suomen ainoa nykyaikainen terroriteko oli juuri marokkolaisen maahanmuuttajan tekemä.

Seksuaalirikollisuuden riski puolestaan näyttäytyi ikävällä tavalla Ceutassa, sillä siellä ainakin viisi tyttöä on joutunut sairaalahoitoon jouduttuaan seksuaalisen väkivallan uhriksi. Edellä linkittämässäni Yleisradion jutussa ei avattu sitä, keitä raiskauksesta epäillään, mutta muualla on uutisoitu, että kyse oli laittomista marokkolaisista maahanmuuttajista. 

Nämä tyttöjen raiskaukset alleviivaavat sitä, mitä eurooppalaisille on tarjolla, mikäli me päätämme suostua rauhallisesta kotimaastaan tulleiden marokkolaisten sijoittamiseen EU-maihin. Ja siksi ainakin suomalaisten tulisi palauttaa takaisin Marokkoon kaikki Ceutasta mahdollisesti tänne Suomeen tulevat henkilöt.

Sen ei pitäisi olla edes vaikeaa, sillä – heidän oman todistuksensa mukaan – ryntäyksen syynä ollut elintason kohottaminen ei ole validi peruste turvapaikalle. Eikä siitä pidä sellaista myöskään tehdä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Italianmarokkolaisen terroriteko oli hankala uutisoitava
Tilastot Pariisin mielenosoitusten takana
Sitä saa, mitä tilaa

Fahad Firas Adday Al-Nuaimi alleviivasi suomalaisten päättäjien sinisilmäisyyden

Kuten arvoisat lukijani tietävät, on vuodesta 2015 alkanut turvapaikkasirkus johtanut Suomessa seksuaalirikollisuuden kasvuun. Raiskauksesta tai törkeästä raiskauksesta epäiltyjä oli viime vuonna 1 080, joista ulkomaalaistaustaisia oli 364 eli 33,7 prosenttia kaikista epäillyistä. 

Tämän rikoslajin trendi on ollut koko 2000-luvun ajan nouseva, ja yhtenäisillä kriteereillä laskettuna määrä on noussut edelleen. Tosin raiskauksen määritelmän muuttaminen suostumusperiseksi on laskenut ulkomaalaisten suhteellista osuutta.

Tässä mielessä oli mielenkiintoista huomata, että ikänsä pääministeri Juha Sipilälle vuonna 2015 valehdellut Fahad Firas Adday Al-Nuaimi tuomittiin kolmen vuoden ja kuuden kuukauden ehdottomaan vankeuteen. Syynä oli halvaantuneen naisen raiskaaminen Vantaalla heinäkuussa 2022.

* * *

Tapaus ikään kuin alleviivaa suomalaisten päättäjien maahanmuuttopolittisen sinisilmäisyyden ja kehitysmaista tulleiden elintasopakolaisten röyhkeyden. Ja siksi sen voisi toivoa avaavan paitsi Juha Sipilän, niin myös poliittisen vihervasemmistomme ja arvoliberaalin oikeistomme edustajien – ja kannattajien – silmät näkemään monikulttuurisen yhteiskunnan todellisuuden. 

Näin erityisesti siksi, että nykyisen hallituskauden aikana Suomessa on saatettu voimaan useita suomalaista yhteiskuntaa monikulttuuriselta helvetiltä suojelevia lakimuutoksia, jotka on listattu täällä. Jopa Euroopan Unioni on ottanut ensimmäisiä haparoivia askeliaan tosiasioiden tunnustamiseksi ja tehtyjen virheiden korjaamiseksi. 

Näiden edistysaskelien peruminen olisi negatiivinen muutos sekä naisten ja lasten turvallisuuden, yhteiskunnan toimivuuden että taloudellisen kestävyyden kannalta. Enkä tällä kertaa tarkoita pelkästään Suomen talouden parhaillaan tapahtumassa olevaa positiivista käännettä (yksi, kaksi, kolme viimeisintä tilastotietoa), vaan ennen kaikkea maahanmuuttajiin liittyviä tolkuttomia kustannuksia. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jussi Halla-aho muisteli menneitä
Belfastin mielenosoitukset ovat varoitus suomalaisille
Jukka Kopra avasi pelin politiikan

Muistutus Euroopan poliittisten johtajien kyvyttömyydestä

Ensi sunnuntaina saamme jälleen siirrellä kelloja tunnilla eteenpäin. Asiasta kertoi Uutissuomalainen, jonka mukaan "ehdotus kellojen siirron lopettamisesta odottaa yhä EU:n neuvoston käsittelyä. Kaikki jäsenmaat eivät ole muodostaneet kantaansa."

Jutussa kerrottiin myös, että "Euroopan komissio haluaa edistää kesäaikadirektiivin kumoamista. Kestävästä liikenteestä ja matkailusta vastaava komissaari Apóstolos Tzitzikostas käynnisti helmikuussa arviointityön, jossa selvitetään kellojen siirron EU-laajuisia vaikutuksia.

Selvitys on tarkoitus saada valmiiksi vuoden loppuun mennessä, kertoi liikenne- ja viestintäministeriö tiedotteessa. Sen jälkeen komissio arvioi jatkotoimia."

* * *

Tämä on sikäli merkillistä, ettei kyse ole todellakaan mistään uudesta asiasta. Kirjoitinhan itsekin jo kuusi vuotta sitten, että "ehkä vieläkin kuvaavampi esimerkki EU:n kyvyttömyydestä tehdä päätöksiä aktualisoitui taas viime yönä. Jouduimmehan edelleen siirtelemään kellojen viisareita, vaikka Unionin kansalaisten enemmistö haluaisi lopettaa sen ja sekä EU:n komissio että parlamentti ovat tehneet asiasta päätöksen."

Eikä siinä kaikki, sillä peräti yksitoista ja puoli vuotta sitten saatoin todeta, että "tutkimukset ovat osoittaneet kellon siirtelyn kokonaisuutena haitalliseksi, joten THL on suosittanut käytännöstä luopumista". Eikä tämä asia ole vuosien kuluessa muuttunut miksikään, sillä viime vuonna julkaistun tieteellisen yhteenvetoartikkelin mukaan "kesäaikaan siirtymiseen liittyi haitallisia vaikutuksia unen kestosta ja laadusta lisääntyneeseen uneliaisuuteen". 

* * *

Siksi on syytä toistaa jälleen kerran se tosiasia, että tämä loputon kellonsiirtelyfarssi on omiaan heikentämään ihmisten uskoa ja luottamusta Euroopan Unioniin – ellei se sitten ole tehnyt siitä jo naurunalaista. Ja mikä pahinta, se osoittaa vuosi vuodelta yhä selvemmin, ettei kyse ole pelkästään ihmisten tuntemuksista vaan karusta faktasta. 

Osoittaahan kellonsiirtelyfarssi kiistatta maanosamme johtajien järkyttävän kyvyttömyyden, joka on epäilemättä syynä siihen, että olemme jääneet sekä taloudellisesti että sotilaallisesti jälkeen Yhdysvalloista, kuten alla oleva BKT:n kehityksen näyttävä kuva kiistatta osoittaa. 

Harmi kyllä, kellonsiirtelyn ja talouden ongelmat eivät ole ainoa asia, joissa eurooppalaiset johtajat ovat epäonnistuneet. Ovathan he samaan aikaan onnistuneet myös täyttämään monet jäsenmaat kehitysmaalaisilla elintasopakolaisilla – samaan aikaan kun kantaväestön lapsiluku on pudonnut kuin lehmän häntä. 

Toki eurooppalaiset poliitikot ovat onnistuneet myös ajamaan maanosan sotilaallisen kyvykyyden niin heikoksi, että Venäjä on saanut käydä vuosikausia sotaansa Ukrainassa EU:n kykenemättä puuttumaan asiaan. Ja mikä vielä pahempi - innostaneet USA:n presidentin kyseenalaistamaan koko NATO:n hyödyllisyyden – kaikki asioita, jotka voivat johtaa jopa koko Euroopan tulevaisuuden ja sen asukkaiden elämäntavan häviämiseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi Espanjan pääministerin suositus Suomelle on huono
Tuoreen tutkimuksen mukaan EU:n hiilinielupolitiikka on järjetöntä
Onhan meillä varaa

Onko Kuuban kommunistihallinto kaatumassa?

Suomessa on uutisoitu varsin vähän läntisen pallonpuoliskon pitkäikäisimmän ja vahvimman kommunistipesäkkeen tapahtumista. Siksi oli mielenkiintoista, että eilen tai tänään julkaistiin monissa suomalaismedioissa STT:n tiedote, jonka mukaan "joukko mielenosoittajia turmeli lauantain vastaisena yönä maata hallitsevan kommunistisen puolueen aluetoimiston". 

Tapahtumasta saattoi löytää myös videomateriaalia, joka osoitti todeksi STT:n maininnan, jonka mukaan "joukko murtautui puolueen toimistoon, kantoi sieltä huonekaluja ulos kadulle ja sytytti ne tuleen." Poliisi oli myös ampunut tapahtumapaikalla. 

* * *

Edellä kuvaamieni tapahtumien jälkeen Kuuban nykyinen diktaattori Miguel Díaz-Canel on ilmoittanut halukkuutensa keskustella Yhdysvaltojen kanssa maansa tulevaisuudesta. Vastapelurikseen hän saanee ulkoministeri Marco Rubion, jolla kuubalaisena emigranttina lienee kovin vähän sympatioita maan kommunistihallinnon vaikeuksille. 

Nähtäväksi siis jää, ollaanko lopultakin tultu tilanteeseen, jossa Kuuba vapautuu kommunismin ikeestä ja kansa saa takaisin vapautensa ja mahdollisuuden surkean elintasonsa nostamiseen. Tämä on tietenkin hieno asia, mutta kuten esimerkiksi eurooppalaisten sosialistivaltioiden luhistuminen 1990-luvulla osoitti, edessä voi olla joko onnistuminen tai epäonnistuminen, kuten alla oleva Puolan ja Moldovan talouskehitystä esittävä kuva osoittaa. 

Nähtäväksi siis jää, millaiseksi Kuuban tulevaisuus muodostuu. Ja miten se vaikuttaa tavallisten kuubalaisten elämään ja tulevaisuuteen. 

* * *

Toki olisi toivottavaa juuri nyt, kun poliittisen vihervasemmiston kannatus on ollut nousussa, että kuubalaisen sosialismin vaikeudet ja sen mahdollinen kaatuminen lisäisivät myös täällä Pohjantähden alla ymmärrystä sosialismin vahingollisuudesta. Vai löytyykö äänestysikäisten suomalaisten joukosta edelleen yli 44 prosenttia sellaisia ihmisiä, jotka luulevat Marxin ajatusten soveltamisesta seuraavan jotain hyvää? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Punamultahallitusta pukkaa

Sitä saa, mitä tilaa
Ydinsodan pelko ja sen seuraukset

Yahuan Bablees ja Mahmoud Mahmoud maahanmuuton mannekiineina

Yahuan Bablees ja Mahmoud Mahmoud ottivat kyytiinsä lievästi vammaisen 14-vuotiaan tytön ja ajoivat syrjäiselle paikalle. Siellä ensin mainittu vei tämän metsään ja käski tätä riisuutumaan. Lapsi ilmoitti, ettei halua tehdä niin, mutta Yahua ei totellut, vaan käski tytön maahan makaamaan ja raiskasi tämän. 

Raiskauksen jälkeen Bablees talutti tytön takaisin autolle, jolloin Mahmoud Mahmoud raiskasi tämän takapenkillä. Sen jälkeen molemmat miehet raiskasivat tytön vielä kerran.

Bablees myös löi tyttöä jalkaan kivuliaasti ja koko tapahtumaketjusta tälle aiheutui myös ruhjeita selkään. Äiti sai tietää järkyttävistä tapahtumista seuraavana päivänä ja soitti hätäkeskukseen.

* * *

Käräjäoikeus tuomitsi nykyisin 22-vuotiaan Yahya Bableesin seksuaalisesta kajoamisesta lapseen ja törkeästä lapsenraiskauksesta 5 vuoden vankeustuomioon. Hänen 21-vuotias kaverinsa, Mahmoud Mahmoud, tuomittiin samoista syistä sekä korvauksen tarjoamisen yrityksestä ja nuoreen kohdistuvasta seksuaalisesta teosta 5 vuoden ja 2 kuukauden linnareissulle.

Näin Suomessa harjoitettu maahanmuuttopolitiikka on jälleen johtanut yhteen törkeään rikokseen, josta yhteisvastuullisena voidaan pitää kaikkia niitä poliitikkoja, jotka ovat vuosien kuluessa kannattaneet löperöä maahanmuuttopolitiikkaa. 

Erityismaininnan tässä suhteessa "ansaitsee" entinen pääministeri Juha Sipilä, joka lupailemalla vuonna 2015 taloaan turvapaikanhakijoille lisäsi merkittävästi Suomen vetovoimaa elintasopakolaisten parissa. Siten hän on henkilökohtaisesti vastuussa – toki "vain" poliittisesti – valtavasta määrästä suomalaisiin naisiin ja nuoriin kohdistuneita seksuaali- ja muita väkivaltarikoksia. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Pia Kauma tyhmä vai älyllisesti epärehellinen?
Vaihto-opiskelija Abdul Aziz muistutti suomalaisia harjoitetun maahanmuuttopolitiikan epäonnistumisesta
Poliisi julkaisi poliittisen perusteen

Huoli tulevaisuudesta kasvaa Venäjällä

Venäjän presidentti Vladimir Putin piti jokavuotisen mediaspektaakkelinsa, johon sisältyneestä propagandistisesta höpötyksestä suomalaismediat kertoivat vaihtelevasti (Yle, HS). Tänä aamuna törmäsin sitten sosiaalisessa mediassa näkemyksistään kertovan ukrainalaisen Anton Gerashchenkon viestiin, jonka sisältö saattoi olla tärkeämpi kuin minkään suomalaisten lehtitalon välittämä tieto. 

Hänen mukaansa ohjelmaa varten lähetetyistä kysymyksistä peräti kahdeksan prosenttia koski Venäjän talouskriisiä, mikä teki siitä kolmanneksi suosituimman aiheen – aiemmin se ei ole ollut edes kymmenen listalla. Ihmiset halusivat tietää, milloin talouden "huono jakso" päättyy, milloin hintojen nousu pysähtyy ja miksi hallitus korottaa arvonlisäveroa.

Venäläisistä 16 prosenttia halusi myös tietää, että milloin heidän elintasonsa paranee, ja 21 prosenttia oli kiinnostunut siitä, milloin sota päättyy. Nämä lienevät varsin ikäviä kysymyksiä Putinille.

* * *

Gerashchenko kertoi samassa viestissään myös, että tuoreen kyselytutkimuksen mukaan 39 prosenttia venäläisistä arvelee alueidensa taloudellisen tilanteen heikkenevän, kun vastaava luku oli vuosi sitten 33 prosenttia, vuonna 2023 34 prosenttia ja vuonna 2022 29 prosenttia. Myös niiden venäläisten osuus, jotka uskovat elämän Venäjällä huononevan ensi vuonna, on saavuttanut korkeimman tasonsa sitten vuoden 2022 (17 %) .  

Toisin sanoen Ukrainan sodan seuraukset alkavat näkyä venäläisten arjessa yhä enemmän, vaikka toistaiseksi näkyvissä ei olekaan ollut – ainakaan vakavia – mielenosoituksia sotaa vastaan. Nähtäväksi kuitenkin jää, missä vaiheessa tavallisten venäläisten huoli omasta tilanteestaan johtaa näkyvään vastarintaan Putinin sotapolitiikkaa vastaan. 

Vai johtaako koskaan?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rauha Ukrainassa olisi riski Putinille
Ukrainan rintamilta ei mitään uutta, mutta taustalla tapahtuu
Venäjän hyökkäyskiilan tuhoutuminen edistäisi rauhaa Ukrainassa

Euroopan Unionin ongelmat ja niiden perussyyt

Euroopan Unionia vaivaa heikko todellisuudentaju eli tosiasioiden ymmärtämisen puute. Siksi oli hyvä, että Yhdysvaltain kansallinen turvallisuusstrategia tuo esille oman näkemyksensä vanhan mantereen asioista. 

Sen mukaan Euroopan ongelmia ovat taloudellisen painoarvon lasku, ylisääntely, hallitsemattomaksi nähty muuttoliike ja syntyvyyden romahdus. Amerikkalaisten lista ei kuitenkaan ole koko totuus, sillä siihen on lisättävä yletön arvoliberalismi.  

Nämä kaikki ovat asioita, jotka kuka tahansa älyllisesti rehellinen eurooppalainen voi todeta todellisiksi. Tarkemmin ajateltuna kaikki viisi kohtaa eivät kuitenkaan ole toisistaan riippumattomia, vaan ne jakautuvat perus- ja seurannaisongelmiin - siis ultimaattisiin ja proksimaattisiin tekijöihin. 

EU:n ultimaattisia ongelmia ovat ylisääntely ja yletön arvoliberalismi. Ensin mainitun seurauksena maanosamme talous on menettänyt kansainvälisen kilpailukykynsä ja jälkimmäinen on puolestaan tuottanut syntyvyyden romahduksen ja hallitsemattoman muuttoliikkeen. 

Tämä lista ei ole yhdentekevä, vaan se tulisi ymmärtää sekä kansalaisten että poliitikkojen tasolla, sillä vain sitä kautta Euroopan Unioni voi katkaista luisunsa kohti köyhyyttä ja surkeutta. Ja siten varmistaa kansalaistensa elintaso ja turvallisuus sekä myös kyky puolustaa aktiivisesti omaa etuansa kansainvälisten turbulenssien pyörteissä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Matias Marttinen pitää kiinni hallituksen tavoitteesta
Nyt nähdään, onko EU maailmanpolitiikan toimija vai paperitiikeri?
Eurooppalainen hyvinvointivaltio – menneisyyden utopia

Onhan meillä varaa

Euroopan Unionin alueella siirretään jälleen ensi yönä kellon viisareita yhdellä tunnilla, jotta ne voitaisiin palauttaa takaisin keväällä. Touhu on siis yhtä järkevää kuin hölmöläisten yritys viedä taloonsa valoa säkillä. 

Kirjoitin tämän blogin alkumetreillä listan asioista, joiden perusteella aioin tehdä päätöksen siitä, ketä äänestän vuoden 2011 vaaleissa. Sen viimeisen kappaleen mukaan "annan vielä bonuspisteen, jos puolue/ehdokas lupaa toimia jokavuotisen kellonsiirtelyn lopettamiseksi".

Vuonna 2017 tulin nostaneeksi esille faktoja kertomalla, että "kesäaikaan siirtyminen lisää tutkimusten mukaan riskiä saada sydänkohtaus tai aivoinfarkti, siirron jälkeisinä päivinä koululaiset ja opiskelijat suoriutuvat koulutehtävistään ja kokeistaan keskimääräistä heikommin eikä kesäaikaan siirtymisellä juurikaan saavuteta kuviteltuja hyötyjä."

Lokakuussa 2019 saatoinkin sitten ilokseni todeta, että "Unionissa on tehty päätös kellonaikojen muuttamisesta pysyviksi. Jälkimmäiselle on 84 prosentin kannatus EU:n kansalaisten parissa..."

Samalla ihmettelin Euroopan Unionin kyvyttömyyttä toteamalla, että "toki päätös kellonsiirtelyn lopettamisesta tehtiin siten, että sen on tarkoituskin astua voimaan vasta vuonna 2021. On kuitenkin syytä ihmetellä EU:n todellista päätöksenteko- tai pikemminkin toimeenpanokykyä, jos näinkin yksinkertaisen asian implementointi kestää kaksi vuotta."

Tänään on sitten syytä panna merkille, että yliarvioin rajusti EU-päättäjien kyvykkyyden, sillä eihän kaksi vuotta tietenkään riittänyt heille, vaan aikaa on tähän mennessä kulunut kahden sijasta kuusi vuotta. Eikä itse asia ole vielä edennyt mihinkään, koska EU-komissaari Apostolos Tzitzikostas kertoi torstaina kellojen siirtelemisestä tehtävän parhaillaan lisäselvitystä. 

* * *

Kellon siirtelyn lopettamisessa näkyvä päätöksenteon vaikeus näkyy tietenkin kaikissa muissakin Euroopan Unionin asioissa. Sekä edelleen siinä, että EU jää jälkeen muun maailman kehityksestä. Siitä antaa hyvä kuvan esimerkiksi alle kopioimani kuva EU:n (sininen) ja USA:n (vihreä) bruttokansantuotteen per henki kehityksestä osoittaa. 

Sama EU:n hallinnon kyvyttömyys näkyy myös siinä, ettei Unioni ole vieläkään saanut pysäytetyksi kehitysmaalaisten elintasopakolaisten virtaa Välimeren yli: sieltä tuli tämän vuoden tammi-helmikuussa yhteensä 71 389 ihmistä, joiden tavoitteena oli päästä elelemään eurooppalaisten veronmaksajien rahoilla. Eivätkä tähän lukuun edes sisälly maata pitkin tulleet ihmiset.

Mutta mitäs pienistä. Kyllä me suomalaiset siirtelemme kelloja kahdesti vuodesta – vaikka välillä vähän marisemmekin – ja otamme vastaan kehitysmaalaisia, koska onhan meillä varaa. Tai ainakin luottoa maailman rahoittajien parissa. Eikä meillä tietenkään ole kiire vaurastua, sillä kyllähän sitä tullaan toimeen vähän vähemmälläkin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU:n jäsenmaksu nousee
Komission Greenpeace-siiveltä tuli jälleen järjetön esitys
Suomen pitäisi tehdä Puolan sakoista vipuvarsi

Ukrainan rintamilta ei mitään uutta, mutta taustalla tapahtuu

Donald Trumpin Intialle määräämä 50 prosentin tulli näyttäisi täyttävän tarkoituksensa. Näin ainakin Uutissuomalaisen mukaan, sillä se kertoi venäläisöljyä viedyn elokuussa Intiaan vain noin 400 000 tynnyrin päivävauhdilla, kun vielä kesä-heinäkuussa määrä oli kolminkertainen. 

Tullien lisäksi venäläisöljyn vientiä ovat vähentäneet Intian kolmanneksi suurimman öljynjalostajan päätyminen Euroopan Unionin ja Yhdysvaltain pakotelistalle sekä mahdollisesti myös EU:n heinäkuussa tekemä päätös, jonka seurauksena jäsenmailta kiellettiin venäläisestä raakaöljystä kolmansissa maissa jalostettujen polttoaineiden ostaminen. Tosin viimeksi mainittu määräys astuu virallisesti voimaan vasta vuodenvaihteessa.

Nämä ovat toki hyviä uutisia, mutta nähtäväksi jää, miten venäläisille Intian kautta virtaavan öljyrahan supistuminen vaikuttaa Ukrainan tapahtumiin. Tai minkälaiseksi muodostuu Ukrainan Venäjän energiatuotannon infrastruktuuriin (esimerkki) tekemien iskujen vaikutus sotaan. 

Oman käsitykseni mukaan näillä seikoilla ei liene suoraa merkitystä itse Venäjän armeijan toimintaan. Sen sijaan öljytulojen supistumisella saattaa olla suuriakin vaikutuksia kotirintamalla, sillä sodankäynnin alkaessa toden teolla vaikuttaa kansalaisten elintasoon vähentää se myös heidän tyytyväisyyttänsä maan johtoon - eli Vladimir Putiniin ja hänen hallintoonsa.

* * *

Tuoreimpien tietojen mukaan Ukrainan joukot ovat viime aikoina edenneet Sumyn alueen pohjoisosassa sekä Lymanin ja Pokrovskin lähellä, kun taas venäläisjoukot ovat vallanneet alueita Kupyanskin, Lymanin, Toretskin, Novopavlivkan ja Velykomyhailivkan lähellä sekä Zaporižžjan alueen länsiosassa. Toisin sanoen sota muistuttaa edelleen ensimmäistä maailmansotaa, jossa rintamalinjat pysyivät pitkiä aikoja lähes paikallaan, vaikka molempien osapuolien sotilaita kuoli kuin kärpäsiä.

Venäjän armeija on ilmeisesti myös luopunut pyrkimyksistä hyödyntää Dobropilljan suuntaan tapahtuvaa tunkeutumistaan. Tämä johtuu siitä, että se on epäonnistunut pysyvien asemien luomisessa aiemmin valloittamilleen alueille.

Jotain ehkä kertoo myös se, että viranomaiset ovat pidättäneet ukrainalaisten hyökkäysten kohteena olleen Kurskin alueen virkaa tekevän varakuvernöörin. Syytä ei ole ilmoitettu, mutta taustalla saattaa olla Kremlin pyrkimys syyttää häntä ja muita paikallisviranomaisia ​​Venäjän rajaturvallisuuden puutteista. 

Tämä voisi kertoa Moskovan ja erityisesti Vladimir Putinin pelosta kansaansa kohtaan. Näin siitä huolimatta, että hänen otteensa valtakunnastaan on edelleen vahva - mutta niin on myös hänen tietoisuutensa siitä, että venäläiset ovat ennenkin syrjäyttäneet brutaalilla tavalla sodissa epäonnistuneita hallitsijoitaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Moraaliposeerauksen sijaan rautaa rajalle
Venäjän hyökkäyskiilan tuhoutuminen edistäisi rauhaa Ukrainassa
Donald Trumpin suhde Vladimir Putiniin

Asiallinen työtaistelu

Kirjoitin viime keskiviikkona siitä, miten ay-liike voisi kiertää pitkät poliittiset lakot kieltävää lakia. Onneksi emme kuitenkaan nähneet - ainakaan teollisuusliitolta - tänä talvena sellaista, vaan asiallisen työtaistelun, jossa päästiin kohtuullisen nopeasti järkevään sopimukseen. 

Se on järkevä siitä syystä, että korotukset tuovat työntekijöille tosiasiallisen palkanlisän - kahdeksan prosenttia kolmessa vuodessa - eli ovat ennakoituun inflaatiovauhtiin nähden noin kaksinkertaiset, mutta eivät kuitenkaan sellaiset, että ne olisivat ilmiselvä uhka yritysten maksukyvylle. Alkujaan puheena ollut kymmenen prosenttia kahdelle vuodelle olisi sen sijaan johtanut katastrofiin eli ei olisi ollut missään tapauksessa työnantajan hyväksyttävissä.

Nyt tehty sopimus viitoittaa myös muita palkankorotuksia ja estää valtakunnansovittelijaa ehdottamasta julkiselle sektorille suurempia palkankorotuksia. Sellainen olisikin outoa tilanteessa, jossa hallituksella on muutenkin vaikeuksia sovittaa valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien kuluja käytettävissä oleviin tuloihin. Eli jokainen korotus johtaisi menojen säästöön - kuten henkilöstön irtisanomisiin tai toiminnan supistamiseen - tavalla tai toisella.  

Kaiken kaikkiaan onkin syytä toivoa, että sama järjen käyttö, jollainen nyt tehtyä sopimusta tehdessä nähtiin, jatkuisi käynnissä olevissa ja tulevissa palkkaneuvotteluissa. Onhan viime vuosina eräiden ay-politrukkien lataamiin odotuksiin nähden laiha sopu yhdistettynä talouskasvuun myös palvelu- ja julkisen alan työntekijöiden kannalta parempi kuin talouselämän ja yhteiskunnan rapautuminen hetkellisen huuman seurauksena.

Samalla soisi myös yrityskentällä nähtävän sen, kuinka suomalainen sopimusyhteiskunta osoitti jälleen kerran kykynsä tehdä kokonaisuuden kannalta järkeviä ratkaisuja. Eli että vuorineuvokset ja muut yritysjohtajat - mukaan luettuna kansainväliset toimijat - lähtisivät jälleen investoimaan Suomeen. Ja sitä kautta rakentavan perusteita kaikkien suomalaisten tulevalle elintason nousulle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lakko vai poliittinen lakko?
Ihme on tapahtunut
Kyselyn mukaan paikallinen sopiminen lisää työpaikkoja ja talouskasvua

Ihmisoikeusjärjestöjen raportti osoittaa kansainvälisten sopimusten muutostarpeen

Ihmisoikeusjärjestöt ovat tehneet raportin, jonka mukaan kansainvälisten sopimusten perusteella laittomat käännytykset ovat tulleet normaaliksi käytännöksi EU:n ulkorajoilla. Näin on käynyt viime vuonna peräti 120 000 ihmiselle.

Raportin mukaan rajavartijat ovat myös pahoinpidelleet ihmisiä ja hylännyt heitä merelle. Kaiken kaikkiaan laittomista käännytyksistä on tullut järjestelmällinen käytäntö EU:n ulkorajoilla. 

Tällainen tilanne ei tietenkään ole millään tavalla hyväksyttävä ja siksi kansainvälisiä sopimuksia olisi muutettava vastaaman todellisuutta. Eli ottamaan huomioon myös vastaanottavien maiden asukkaiden tahdon ja oikeuden omaan kotimaahansa ja turvallisuuteen. 

Käytännössä se tarkoittaisi EU-maille laillista mahdollisuutta suojautua haitalliselta pakolaistulvalta. Eli olisi tehtävä sopimus, jonka perusteella ihmisten pääsy tai ainakin asettuminen turvallisiin maihin voidaan estää silloin, kun käynnissä on pikemminkin sosiaaliturva- ja/tai elintasoperäinen kansainvaellus kuin eksistentiaalista uhkaa pakenevien ihmisten turvapaikanhaku. 

Olaus Petrin sanoin: "mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei voi olla lakikaan". Eikä se voi olla myöskään nykyinen kansainvälinen sopimus, jonka perusteella EU:ssa on viime vuosikymmeninä nähty kantaväestön tappamista, raiskaamista ja nöyryyttämistä sen lisäksi, että se on tuottanut Unionin kansalaisille valtavia kustannuksia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Irakilaismiesten 288 000 euron bisnes - syyt ja seuraukset
Kansainväliset ihmisoikeussopimukset ovat kuin väkivaltainen avioliitto
Kansainvälinen pakolaissopimus on korvattava oikealla ja kohtuullisella lailla

Seuraako Putinin Venäjä 1900-luvun alun keisareiden ja keisarikuntien jalanjälkiä?

Presidentti Alexander Stubb arveli eilen, että Ukrainan ja Venäjän välille voitaisiin saada rauha alle puolessa vuodessa. Näin siksi, että Venäjän talous on tällä hetkellä varsin tukalassa tilanteessa. 

Venäjän tilannetta ei ainakaan helpota se, että USA:n presidentiksi valittu Donald Trump pyrkii alentamaan öljyn maailmanmarkkinahintoja, jolloin Putinin diktatuurin käytettävissä olevat tulot pienenisivät entisestään. Ja mikä tärkeintä, Venäjällä asuvien ihmisten elintaso laskisi nykyisestä, jolloin heidän vastustuksensa sodankäynnille saattaisi lisääntyä ja jopa radikalisoitua hyvinkin nopeasti. 

Tässä asiassa voi hakea mallia Venäjän omasta historiasta. Eli helmi- ja lokakuun vallankumouksista. 

Ensin mainitussa tapauksessa ihmisten kyllästyminen Venäjälle tappiolliseen sodankäyntiin (ensimmäisessä maailmansodassa) johti vallan siirtymiseen tsaarilta menševikeille. Nämä kuitenkin jatkoivat sotaa, jolloin sen kansalle aiheuttamat rasitukset jatkuivat. Lisäksi hallituksen toimet johtivat nopeaan inflaatioon, jonka seurauksena talonpoikien ei kannattanut enää myydä viljaa kaupunkeihin. 

Näin asutuskeskusten ruokahuoltotilanne heikkeni koko ajan samalla kun elinkustannukset nousivat nopeasti ja työttömyys alkoi lisääntyä. Lopputuloksena Bolševikit tekivät uuden vallankumouksen ja ottivat hallinnon käsiinsä lupaamalla työtä ja leipää - sekä lopettaa kansaa riuduttavan sodan.

* * *

Tämä kaikki on varmasti Vladimir Putinin ja Donald Trumpin tiedossa. Ja siksi ensin mainitulla on hyvät syyt kuunnella herkällä korvalla mitä vastavalittu USA:n presidentti hänelle tarjoaa.

Tässä yhteydessä on myös huomattava, että mikäli venäläiset kääntyvät suurella joukolla vastustamaan sotaa, muuttuu tilanne Putinin kannalta kestämättömäksi samaan tapaan kuin kävi saksalaisille ensimmäisen maailmansodan lopussa. Tuolloinhan vallankumous alkoi maan laivastosta ja levisi nopeasti kansan pariin. 

Myös Saksassa kapinan syynä oli ihmisten sotaväsymys ja taloudelliset vaikeudet. Erona Venäjään oli vain lopputulos eli germaanien välttyminen sosialismin ikeeltä sekä syrjäytetyn keisarin säilyminen hengissä - toisin kuin Venäjällä.

Nähtäväksi siis jää, onko presidentti Stubb oikeassa eli kykeneekö Donald Trump ajamaan Putinin nurkkaan, josta ei ole muuta poispääsyä kuin suostuminen rauhaan. Lisäksi tulee olemaan mielenkiintoista, minkälaiset ehdot rauhalle asetetaan.

Tässäkin suhteessa Venäjän vuoden 1917 ja Saksan vuoden 1918 vallankumoukset tarjoavat mielenkiintoisen vertailukohdan. Bolshevikkivallankumouksen seurauksena Venäjän pinta-ala pieneni oleellisesti useiden valtioiden - myös Suomen - itsenäistyessä. Samoin kävi Saksalle ensimmäisen maailmansodan päättäneen Versailles’n rauhansopimuksen myötä.   

* * *

Nähtäväksi kuitenkin jää, onko Trump valmis ajamaan Putinin Venäjän yhtä tukalaan asemaan kuin tsaarin keisarikunta oli vuonna 1917 ja pakottamaan sen vetäytymään kokonaan Ukrainasta. Vai tarjoaako hän lopulta Putinille mahdollisuuden säilyttää edes osan tämän vuoden 2014 aikana ja jälkeen valtaamasta alueesta?

Mikäli pitää paikkansa - kuten Trump on kertonut - että Ukraina on valmis "tekemään diilin", eivät ehdot voi olla kovin hyvät Putinin kannalta. Eivätkä ne ainakaan parane, mikäli sodalta katoaa venäläisten tuki.  

Entä itse Putinin asema? Jos ja kun hän joutuu tekemään Venäjälle tappiollisen rauhan, käykö hänelle samoin kuin Venäjän tsaarille tai Saksan keisarille reilun sadan vuoden takaisissa vallankumouksissa? Vai onnistuuko hän tavalla tai toisella säilyttämään asemansa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Olemmeko kolmannen maailmansodan kynnyksellä?
Putinin kuolemanvakava uhka
Venäläinen paperitiikeri ja Kiinan keisari

Hollannin maahanmuuttopoliittiset linjaukset

Suomen hallitus on monilta osin tehnyt ja tekemässä tiukennuksia haitalliseen maahanmuuttoon. Niitä on kuitenkin vastustettu kovasti sekä poliittisessa vihervasemmistossa että halpatyövoimaa kaipaavan elinkeinoelämän piirissä. Siksi on hyvä katsoa, mitä on tapahtumassa muissa EU-maissa. 

Olen jo aiemmin kirjoittanut Saksan kiristyvästä maahanmuuttopolitiikasta ja Tanskan sekä Ruotsin linjaukset lienevät muutenkin hyvin lukijoideni tiedossa. Niiden lisäksi päätin tänään ottaa esille vielä Hollannin, jossa maahanmuuttajista on syntynyt valtavat kustannukset yhteiskunnalle ja sen seurauksena Geert Wildersin Vapauspuolue sai vuoden 2023 vaaleissa todellisen rökälevoiton ja sen myötä pääsi hallitusvastuuseen.

Nyt Alankomaiden hallitus on saanut tehdyksi uuden maahanmuuttopoliittisen ohjelman, joka sisältää merkittäviä tiukennuksia turvapaikka- ja maahanmuuttoasioihin. Lisäksi useat siihen kuuluvat toimenpiteet vaikuttavat maassa jo oleskeleviin kolmansien maiden kansalaisiin.

* * *

Ensinnäkin hollantilaiset tiukentavat vaatimuksia maansa kansalaisuuden saamiseksi. Kielitaitovaatimusta kiristetään ja kansalaisuuden voi tulevaisuudessa saada vasta kymmenen vuoden maassaolon jälkeen. Lisäksi hallitus haluaa, että uudet kansalaiset luopuisivat pääsääntöisesti alkuperäisestä kansalaisuudestaan saadessaan uuden.

Toiseksi Hollannin hallitus pyrkii vähentämään työperäistä maahanmuuttoa ottamalla käyttöön tiukkoja toimenpiteitä matalapalkkatyön rajoittamiseksi sekä huonojen työolosuhteiden torjumiseksi. Lisäksi todennäkoisesti turvapaikkaan oikeutettujen pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden sekä näiden mukana tulleiden perheenjäsenten halutaan menevän töihin odottaessaan päätöstä maahan jäämisestä.

Kolmanneksi hallitus pyrkii pitämään kansainvälisten opiskelijoiden määrän tarkituksenmukaisena sekä rajoittamaan Alankomaiden korkeakoulutuksen "englannistumista". Siksi yliopistoja ja korkeakouluja kehotetaan koordinoimaan kansainvälisten opiskelijoiden vastaanottoa sekä vahvistamaan hollannin kielen asemaa ja laajentamaan kiintiöiden käyttöä.

Neljänneksi hallitus on linjannut, että ukrainalaisten pakolaisten omavaraisuuden ja kotoutumisen tukemista jatketaan. Tähän mennessä on jo aloitettu toimeentulotuen asteittainen lakkauttaminen niille pakolaisille, joilla on riittävät tulot työllistymisestä. Lisäksi pakolaisten odotetaan osallistuvan myös majoituskustannuksiin, jos vain on mahdollista.

Edelle mainittujen neljän kohdan lisäksi hallitus on julistanut "turvapaikkakriisin". Sen perusteella voidaan ottaa tilapäisiä toimenpiteitä käyttöön turvapaikanhakijoiden määrän hallitsemiseksi ilman molempien parlamentin kamareiden välitöntä hyväksyntää.  

Myöskään oleskeluluvan saaneilla ei ole oikeutta tuoda perheenjäseniään maahan, elleivät he ovat pitäneet oleskelulupaansa yllä vähintään kahta vuotta. Lisäksi heillä tulee olla perheelle soveltuva asunto sekä "vakaa ja riittävä tulotaso". Myös aikuisten lasten perheenyhdistämistä rajoitetaan.

Toistuvia turvapaikkahakemuksia tarkastellaan aiempaa tiukemmin uusien faktojen ja olosuhteiden osalta, ja turvapaikkakriisilain käyttöönotto muuttaa myös olemassa olevia sääntöjä. Sen seurauksena sijoituslaki perutaan, uusien turvapaikkahakemusten käsittely keskeytetään, vastaanottokeskusten tasoa alennetaan ja henkilöt, joilla ei ole oikeutta jäädä, voidaan poistaa maasta pakolla.

Lisäksi poistetaan sääntö, jonka mukaan turvapaikanhakijat saavat automaattisesti pysyvän oleskeluluvan viiden vuoden jälkeen. Myös Alankomaissa yli viisi vuotta oleskelleet ihmiset voidaan passittaa kotimaahansa, jos sen katsotaan olevan turvallinen. Lisäksi rajatarkastuksia tiukennetaan valvonnan tehostamiseksi.

* * *

Tämä kaikki edellyttää, että Hollannin hallitus virallisesti pyytää - ja saa - poikkeuksen EU:n tavallisista turvapaikkasäännöistä. Nähtäväksi jää, miten Unioni reagoi siihen. Ja mitä Hollanti tekee, mikäli sen demokraattisen hallituksen linjaukset torpataan EU:ssa. 

Meillä Suomessa on syytä seurata tarkasti eurooppalaista kehitystä. Sekä samalla huolehtia siitä, ettei maastamme tule - muun Euroopan kiristäessä omaa maahanmuuttopolitiikkaansa - uudelleen muihin EU-maihin verrattuna houkuttelevaa haittamaahanmuuton kohdetta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma etenee
Maahanmuuttospesifinen väkivaltarikollisuus kasvaa humanitaarisen maahanmuuton jatkuessa
Humanitaarinen maahanmuutto on taakka ja rikollisuuden lähde

Hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma etenee

Kerroin pari päivää sitten, että tämän vuoden aikana on Suomen Maahanmuuttovirastolle jättänyt ensimmäisen oleskelulupahakemuksensa muun muassa 1 897 bangladeshilaista, 1 445 pakistanilaista, 1 120 nigerialaista, 1 048 turkkilaista ja 923 iranilaista. 

Nämä lukemat ovat pieniä vajaan kymmenen vuoden takaisiin määriin verrattuna. Vuonna 2015 kansainvälistä suojelua haki Suomesta nimittäin yli 20 000 irakilaista ja sellaista kärttäviä afgaanejakin oli yli 5 000. 

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö EU:n alueelle olisi edelleen pyrkimässä massoittain kehitysmaalaisia. Tästä kertoi Verkkouutiset, jonka mukaan "Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto EUAA kirjasi vuoden ensimmäisen puoliskon aikana yhteensä 513 000 hakemusta", joten kansainvaeltajien määrä koko Unionin alueella noussee tänä vuonna yli miljoonan - siis samoin kuin kävi myös viime vuonna.

Tämä saattaa tarkoittaa sitä, että kansainvälinen puskaradio on toiminut tehokkasti ja turvapaikanhakijat ovat tietoisia Suomen hallituksen toimista humanitaarisen maahanmuuton kohdistamiseksi aiempaa tarkemmin vain todellisessa hädässä oleville. 

Siksi on aivan keskeistä, että Petteri Orpon (kok) hallitus jatkaa tehokkaasti ja laajalle uutisoiden omaa maahanmuuttopoliittista ohjelmaansa. Siitä on tätä kirjoitettaessa valmisteilla - ja tällä hetkellä lausunnoilla - kaksi kohtaa. 

Ensimmäinen koskee perheiden yhdistämistä, jota ollaan muuttamassa siten, että "tiukennetaan perheen­yhdistämisen edellytyksiä ottamalla käyttöön perheen­yhdistämis­direktiivin mahdollistamia muutoksia". Toinen kohta liittyy säilöönottoon ja maahantulokieltoon siten, että "tiukennetaan säilöönottoa koskevaa sääntelyä, uudistetaan maahantulo­kieltoa koskeva sääntely ja mahdollistetaan maahantulo­kiellon määrääminen Suomen ulkopuolelle oleskelevalle henkilölle". 

Yhtä tärkeää kuin näiden muutosten tekeminen, on niiden viestiminen myös Suomen ulkopuolelle, sillä vain siten sosiaaliturvaperusteisten elintasopakolaisten motiivi tänne kylmään pohjolaan lähtemiselle jää mahdollisimman vähäiseksi. 

Samoin on syytä tuoda esiin se, että hallitusohjelmaan on kirjattu edelleen humanitaariseen pakolaisuuteen liittyviä tiukennuksia, joissa rajaavat muun muassa vastaanottopalveluita ja tiukentavat pysyvän oleskeluluvan saamisen edellytyksiä. Lisäksi on jo päätetty, että lokakuun alusta asti vaaditaan Suomen kansalaisuuden saamiseksi aiempaa pidempi asumisaika maassamme. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, millä tavalla esimerkiksi Saksan maahanmuuttopolitiikan kiristyminen heijastuu jatkossa Suomeen tulevien kehitysmaalaisten määriin. Lähtevätkö elättäjää itselleen etsivät kehitysmaalaiset hakemaan sellaista täältä Pohjantähden alta vai suuntaavatko he kulkunsa jonnekin muualle? Ja jos, niin minne?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttospesifinen väkivaltarikollisuus kasvaa humanitaarisen maahanmuuton jatkuessa
Amnesty tai uusi puukkoisku tuskin vaikuttavat Saksan uuteen maahanmuuttopolitiikkaan
Mari Rantasen ja Leena Meren ministeriöt oikealla asialla

Rasismia vai ei, kas siinäpä vasta vihreä kysymys!

Suomen Vihreät on linjannut käsityksiään rasismista. Sitä ovat heidän mukaansa seuraavat asiat: 1. pakolaiskiintiö on laskettu alhaisimmalle tasolle mitä koko 2000-luvulla on nähty, 2. vastaanottoraha on pienennetty minimiin, vaikka YK on suositellut sen nostamista ja 3. hallitus rajoittaa paperittomien oikeutta välttämättömään terveydenhuoltoon.

Wikipedian mukaan "rasismi on syrjintää ihmisen etnisen ryhmän tai muun syntyperään liittyvän seikan perusteella. Rasismi voi olla ajattelutapa tai toimintaa – ihmisryhmä voidaan arvottaa ihonvärin tai kansalaisuuden perusteella alempiarvoiseksi kuin muut ryhmät, tai häneen kohdistetaan rotusyrjintää."

Kun nyt tarkastellaan Vihreiden näkemyksiä Wikipediasta löytyneen määritelmän valossa, voidaan todeta, ettei yksikään heidän listansa kohdista ole rasismia. Kyse ei nimittäin ole syntyperään liittyvästä syrjinnästä, eikä ihonvärin tai kansalaisuuden perusteella ihmisryhmien asettamisesta alempiarvoiseksi, eikä etenkään ihmisiin kohdistetusta rotusyrjinnästä. 

Sen sijaan kyse on ennen kaikkea taloudellisissa vaikeuksissa olevan julkisen sektorin menojen hallinnasta nyt ja pidemmällä aikavälillä. Ensimmäisessä kohdassa tämä tarkoittaa vastaanotettavien kiintiöpakolaisten määrän suhteuttamista tähän tarkoitukseen käytettävissä olevaan rahamäärään, ja toisessa sekä kolmannessa kohdassa kyse on liian suureksi osoittautuneiden houkutustekijöiden supistamisesta, jotta Suomen vetovoima suuria kuluja aiheuttavalle sosiaaliturvaperusteiselle spontaanille elintasomaahanmuutolle pienenisi.

* * *

On vaikea ymmärtää, mihin Vihreiden ajattelu perustuu. Ja vielä vaikeampaa on käsittää, miksi he haluavat - jopa keksittyä rasismia tekosyynä käyttäen - lisätä Suomeen suuntautuvaa humanitaarista maahanmuuttoa. 

Suurten kustannusten lisäksihän sitä kautta tulleisiin maahanmuuttajiin liittyy ja on liittynyt Suomessa ja muualla Euroopassa niin paljon negatiivisia asioita (esimerkki, toinen ja kolmas). Siis sellaisia kuin seksuaali- ja väkivaltarikosten sekä suoranaisen terrorismin lisääntyminen. Ja siksi sen volyymiin on syytä kiinnittää huomiota, mikäli haluamme pitää kiinni yhteiskuntamme keskeisistä piirteistä. 

Tästä syystä on kysyttävä, että eivätkö Vihreät puolueena tai edes yksittäiset vihreät ihmiset ole huomanneet näitä seikkoja. Siis sitä, että Iso-Britanniassa osa kansasta on noussut tätä kehitystä vastaan? Ja itäisessä Saksassa koko poliittinen kenttä meni juuri viikonloppuna uusiksi kansan vastustaessa yhteiskuntansa maahanmuutosta johtunutta nopeaa muutosta? Tai että Tanskassa ja Ruotsissa jopa sosiaalidemokraatit ovat ymmärtäneet aiemmin harjoitetun maahanmuuttopolitiikkansa olleen järjetöntä. 

Jos kyse tosiaan on ymmärryksen puutteesta, niin mikä ihme estää suomalaisia vihreitä ymmärtämästä. Sekö, että heille ideologia on todellisuutta tärkeämpää? Vai ovatko he älyllisesti epärehellisiä tai yksinkertaisesti vain tyhmiä? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Fatim Diarran vihreät arvot
Putinin kätyriksi paljastuneesta Tarja Cronbergista tuli Vihreiden Bäckman
Vihreät ja Vasemmistoliitto hyväntahtoisina idiootteina

Onko Itä-Afrikan johtotähti sammumassa?

Kenia on ollut yksi harvoista Saharan eteläpuolisista Afrikan valtioista, joiden kehitys on ollut positiivista. Siellä on vallinnut afrikkalaisittain suhteellisen toimiva demokratia ja talous on kasvanut nopeasti - jopa henkeä kohden laskettuna - kuten alla olevasta kuvasta näkyy.

Tämän seurauksena Kenia lasketaan nykyisin alemman keskitulon maaksi, minkä seurauksena sen saama kehitysapu on pienentynyt. Sen ja taannoisen koronapandemian seurauksena maan hallitukselle on syntynyt akuutti tarve korottaa veroja julkisen talouden nopean velkaantumisen pysäyttämiseksi. 

Samaan aikaan myös inflaatio on nostanut päätään, joten yhä useamman kenialaisen elintaso on laskenut. Eivätkä veronkorotukset ainakaan nosta sitä.

Tämä kaikki ei näytä sopivan Kenian väestölle, vaan maasta on viime aikoina kantautunut uutisia, joiden mukaan siellä on järjestetty väkivaltaisia mielenosoituksia ensin veronkorotuksia ja sittemmin maan hallintoa vastaan. Eivätkä maan turvallisuusviranomaiset ole jääneet toimettomiksi, vaan ovat vastanneet tuliasein. 

Näissä yhteenotoissa on kuollut 39 ihmistä ja loukkaantunut yli 300. Siten kyseessä eivät ole yksittäiset väkivallanteot vaan jo mittavaksi kasvanut yhteiskunnallinen ongelma. 

Nykyisin mielenosoittajien tavoitteena on presidentin syökseminen vallasta. Tähän heitä ovat johtaneet nuoret ja usein koulutetut ihmiset, jotka osaavat hyödyntää sosiaalista mediaa tavoitteidensa ajamiseen.

Nähtäväksi siis jää, säilyykö Keniassa jatkossa demokratia vai palaako se tyypilliseksi epädemokraattiseksi afrikkalaismaaksi, jossa valta siirtyy sotilaille ja mahdollinen taloushyöty katoaa hallitsijan sveitsiläiselle pankkitilille. Ja tämän kaiken seurauksena itäisestä Afrikasta sammuu yksi johtotähti mantereen mustan väestön etsiessä tietään kohti tulevaisuutta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Itä-Afrikassa miljoonat lapset menehtyisivät ilman hätäapua
Ylen kirjeenvaihtaja: jokaisen kärsimys on meidän kaikkien asia
Kulttuurisia eroja

Suomalainen albania- tai marokkolaki?

Iso-Britannia on säätänyt lain, jonka mukaan sinne pyrkivien kehitymaalaisten turvapaikkahakemukset käsitellään Ruandassa. Päätöksen seurauksena Englantiin, Walesiin, Skotlantiin ja Pohjois-Irlantiin päässeet elintasopakolaiset ovat pyrkineet Irlannin tasavaltaan. Eli päätös on toiminut toivotulla tavalla.

Pääministeri Petteri Orpo (kok) on eilen nimennyt kaksi mahdollista maata, jotka voisivat toimia Suomeen tunkeutuvien turvapaikanhakijoiden asuinpaikkana heidän anomustensa käsittelyn ajan. Ne ovat Albania ja Marokko.

Orpon mukaan turvapaikkojen mahdollinen tarjoaminen Suomen rajojen ulkopuolella tarkoittaa sitä, että nämä ihmiset lopulta loisivat oman tulevaisuutensa kyseisissä maissa sen sijaan, että kulkevat "jonkun toisen maan läpi pyrkiessään Eurooppaan, ja... lähtevät salakuljettajien matkaan hengenvaaralliselle matkalle yli Välimeren". 

Toki Albaniasta ja Marokosta puuttuu Suomen kaltainen avokätinen sosiaaliturvajärjestelmä, joka mahdollistaa myös ulkomaalaisten toimeentulon ilman työnä tai työnteon edellytysten kehittämisenä tapahtuvaa vastiketta. Eli kyseiset maat tuskin kiinnostavat sinänsä sosiaaliturvaperusteisia turvapaikanhakijoita. Toisaalta ei täälläkään kukaan taida kaivata sellaisia - vaikka poliittinen vasemmisto ei heidän motiivejaan ehkä kykenekään näkemään. 

Toivottavasti pääministerin kannanotot siis tarkoittavat sitä, että hallituksella on valmius toteuttaa samantyyppinen järjestelmä, johon britit ovat jo siirtyneet. Ja asian ennakkovalmistelu olisi jo kaikessa hiljaisuudessa siirretty valmisteluun asianomaisissa ministeriöissä. 

Ainakaan turvapaikkapolitiikan järkeistämistä jo pitkään ajaneilla perussuomalaisilla tuskin olisi mitään tätä vastaan. Ja on hienoa, että pääministerikin on nyt siis nähnyt asian tärkeyden. Näin asian takana on jo hallituksemme kaksi suurinta puoluetta.

* * *

Eilen alkoi eurovaalien ennakkoäänestys. Niissä on perinteisesti moni jättänyt äänestämättä, minkä seurauksena jokaisen vaaliuurilla käyneen ihmisen vaikutusvalta on ollut eduskunta- tai presidentinvaaleja suurempi. 

Siksi kannustan kaikkia lukijoitani käyttämään äänioikeuttaan juuri näissä vaaleissa. Tämä kannattaa, sillä viime kädessä suurin osa suomalaista lainsäädäntöä ohjaavista päätöksistä tehdään Euroopan Unionissa. 

Siten nyt on mahdollisuus vaikuttaa juuri siellä, mistä kaikki - hyvä tai paha - saa alkunsa. Siis muun muassa sellaiset asiat kuin asetukset luonnon ennallistamisesta, metsien käytöstä, pullonkorkeista, yhteisveloista tai vaikkapa EU:n yhteisen puolustuksen kehittämisestä. 

Ja niin, myös Unionin yhteisestä turvapaikkapolitiikasta. Siis siitä, voiko Suomi lopultakaan säätää omaa "albania- tai marokkolakiaan" EU:n ulkopuolisen Britannian tavoin. Vai määrääkö EU:n yhteinen päätös meidät pitämään kaikki tänne saapuneet ja meille unionin yhteisellä päätöksellä jaetut turvapaikanhakijat Suomessa koko vuosia kestävän käsittelyprosessin ajan?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko tyhmyydellä jokin raja?
Naisen logiikka, Putin ja hollantilainen maahanmuuttopolitiikka
Irlantilaiset ovat kyllästyneet turvapaikkasirkukseen

Onko Lindtmanin SDP Kuusisen vai Tannerin linjalla?

Suomen hallituksen eduskunnan käsiteltäväksi jättämä käännytyslaki menee läpi ainoastaan, mikäli se saa hallituspuolueiden ja Keskustan lisäksi parlamenttimme sosiaalidemokraattien tuen. Toisin sanoen Antti Lindtmanin johtamalla SDP:llä on juuri nyt jonkinlaisen pelin paikka. 

Siis vähän kuin Otto Wille Kuusisella oli pelin paikka aivan 1930-luvun lopulla, kun hän ryhtyi Venäjän vasalliksi ja asettui puheenjohtajaksi ja ulkoasiainministeriksi Terijoen hallitukseen. Jos historia olisi mennyt toisin, olisi Otto Wille saanut hallita - toki vain generalissimuksen ohjaamana - koko Suomea. 

Onneksi Suomen kansa kuitenkin yhdistyi vastustamaan Stalinin pyrkimyksiä ja otti talvisodassa torjuntavoiton, jonka seurauksena maa jäi itsenäiseksi ja vältti Baltian maiden kohtalon. Ja Otto Wille jäi vaikuttamaan Stalinin hirmuhallinnossa maanpetturina. 

SDP:n tilanne ei tietenkään ole yhtä dramaattinen kuin Kuusisen. Eihän kyseessä lopulta ole muusta kuin Venäjän Suomea vastaan suunnatun hybridivaikuttamisen torjunnasta. Ja siinä sivussa aseena käytetystä turvapaikkapolitiikasta. 

Sikäli on mielenkiintoista, että viime elokuun jälkeen itärajan yli tulleista 1 314 turvapaikanhakijasta 351 on kadonnut vastaanottokeskuksista. Heistä yli puolet on lähtenyt muualle EU-alueelle, mistä heidät halutaan palautettavan Suomeen. 

Suomeen on toistaiseksi siirretty takaisin kuitenkin vain kuusitoista henkilöä. Ja samaan aikaan vastaanottokeskuksista poistuu edelleen turvapaikanhakijoita, vaikka hiukan hitaampaan tahtiin kuin aiemmin.

Tämä kertoo siitä, että vähintäänkin merkittävä osa turvapaikanhakijoista on niin sanottuja elintasopakolaisia, eikä heillä sinänsä ole turvapaikan tarvetta. Todennäköisesti sellaisia ovat kaikki tai lähes kaikki Putinin masinoimana itärajan ylittäneet. 

Tämä olisi hyvä ymmärtää myös Antti Lindtmanin johtaman SDP:n piirissä. Vaikka Venäjän "hybridiaseiden" joukossa saattaakin olla joitakin turvapaikan tarpeessa olevia henkilöitä - joille tosin olisi tarjolla suojaa myös Venäjällä - ovat tulijat suurimmalta osalta jotain aivan muuta kuin kansainvälisten ihmisoikeussopimusten tarkoittamia henkilöitä. Tarkalleen ottaen he ovat kansainvälisen ihmisoikeussopimusten väärinkäyttäjiä. 

Siksi kysymys kuuluukin, että katsovatko maamme sosiaalidemokraatit olevansa mieluummin Ottto Wille Kuusisen kaltaisia Putinin Venäjän juoksupoikia ja ihmissoikeussopimusten väärinkäyttäjien tukijoita vai Väinö Tannerin (sd) kaltaisia isänmaallisia suomalaisia? Vastauksen luulisi olevan helppo, vai mitä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Presidentinvaalit ja punainen hallinto
Ranska järkevöitti maahanmuuttolakejaan - seuraako Suomi?
Suomen ensimmäisen tasavallan loppu

Mari Rantasen ja Leena Meren ministeriöt oikealla asialla

Sisäministeri Mari Rantanen (ps) ilmoitti eilen hyvistä uutisista. Hänen mukaansa hallitus aikoo pidentää Suomen kansalaisuuden edellytyksenä olevaa asumisaikaa nykyisestä viidestä kahdeksaan vuoteen ja sen laskenta alkaa vasta oleskeluluvan saamisesta. Lisäksi tähän aikaan hyväksyttävää oleskeluaikaa ulkomailla lyhennetään nykyisestä sekä turvapaikanhakijoille annettavan vastaanottorahan ja käyttörahan määrää vähennetään. 

Kansalaisuuden saamisen edellytyksiin hallitus aikoo lisätä myös perustettavan kansalaisuuskokeen läpäisemisen. Ja turvapaikasta on tarkoitus tehdä aina väliaikainen sekä niin lyhyt kuin EU:n lainsäädäntö sallii. Eikä jatkossa ole enää mahdollista siirtyä turvapaikanhakijasta työperusteiseksi maahanmuuttajaksi. 

Edelleen sisäministeri linjasi, että pakolaisasema eli turvapaikka voitaisiin jatkossa jättää myöntämättä tai lakkauttaa, jos henkilön katsotaan olevan vaaraksi yhteiskunnalle, hän on syyllistynyt erityisen törkeään rikokseen, jos hän syyllistyy tai hänen epäillään syyllistyneen rikokseen rauhaa vastaan, sotarikokseen, rikokseen ihmiskuntaa vastaan tai YK:n tarkoitusperien ja periaatteiden vastaiseen tekoon.

Turvapaikkakäsittelyä aiotaan myös nopeuttaa rajamenettelyllä, jonka aikana turvapaikanhakija ei saa poistua hänelle määrätyn vastaanottokeskuksen läheisyydestä. Ja ulkomaalaislakiin on tarkoitus sisällyttää nopeutettu menettely, jonka perusteella kielteisen päätöksen saanut hakija voidaan palauttaa nopeammin kuin normaalissa turvapaikkamenettelyssä. Sitä on tarkoitus soveltaa henkilöihin, joiden katsotaan olevan uhaksi kansalliselle turvallisuudelle sekä uusintahakemuksen tehneiden hakijoiden maasta poistamiseksi.  

Näiden muutosten lisäksi on Leena Meren (ps) johtamassa oikeusministeriössä valmisteltu esitys rikoslain muuttamiseksi koskien naisen ja tytön sukuelinten silpomisen ja sen valmistelun säätämistä rangaistavaksi. Tämä laki on merkittävä - paitsi ihmisoikeuksien itsensä perusteella - myös siksi, että se vähentää Suomen houkuttelevuutta sellaisten turvapaikanhakijoiden joukossa, jotka haluavat silpoa tytärtensä sukuelimet ja jotka käytännössä muodostavat leijonanosan Suomeen saapuvista elintasopakolaisista. 

Kaiken kaikkiaan hallituspuolueet ovat näillä päätöksillä aikeissa toteuttaa juuri niitä asioita, joiden perusteella suuri osa nykyisten hallituspuolueiden äänestäjistä on äänestänyt viime eduskuntavaaleissa. Tähän kun vielä lisätään kehitysapuun käytettävien verovarojen miljardileikkaus, on äänestäjien kerrankin syytä olla tyytyväisiä - edellyttäen tietenkin, että ylle kirjaamani aikeet myös toteutuvat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuutto on voimavara USA:ssa, mutta Euroopassa pelkkä taakka
Nettomaksajia ja veronmaksajien taakkoja
Hallitus muuttaa maahanmuuttolinjauksiaan