Ennusteita ja selityksiä

Juuri nyt vaikuttaa siltä, että Suomikin siirtyy talveen. Eli ilman lämpö laskee ja maan peittää valkoinen lumi, joka tuo valkeutta pimeyteen. Joidenkin ennusteiden mukaan viikonlopun aikana syntyisi maamme etelärannikolle jopa lumikaaos. 

Nähtäväksi tietenkin jää toteutuvatko ennusteet. Ja siksi ajattelin tarjota teille - arvoisat lukijani - mielenkiintoisen seurantakohteen. 

Sen ensimmäinen osa tulee Ilmatieteen laitoksen nettisivuilta, joilla on viikko sitten julkaistu Euroopan keskipitkien ennusteiden keskuksen (ECMWF) joulukuusta helmikuuhun ulottuva kolmen kuukauden ennuste. Sen mukaan odotettavissa on selvästi tavanomaista lämpimämpää eli "keskilämpötila on lähes koko maassa yli 2 astetta tavanomaista korkeampi".

Toinen ennuste tulee puolestaan yhden maamme tunnetuimman ns. ilmastoskeptikon eli opettaja Simo Ruohon Twitter-viestistä. Hänen kehittämänsä G-indeksin mukaan talvesta olisi tulossa tavanomainen. 

Nähtäväksi siis jää, joutuuko ilmastotiedettä rajusti arvostellut opettaja Ruoho tulevana talvena häpeäpaaluun, vai sidotaanko siihen eurooppalainen ennustekeskus. Näin veronmaksajana ja tutkijana minun on tietenkin syytä toivoa, että sidotuksi tulee edellä mainittu ilmastoskeptikko.

Samaa lienee syytä toivoa koko kansan tunteman Kerttu Kotakorven, joka tuli Twitterissä blokanneeksi Ruohon. Perusteluksi tälle hän kertoi, että "joo, olen blokannut valheellista tietoa välittäviä tilejä, etteivät pääse jakamaan epätotuuksia postauksissani. Minulla ei ikävä kyllä ole aikaa vastata kaikkiin kommentteihin, en saa palkkaa twitterissä olemisesta vaan käytän tähän vapaa-aikaani."

Tämän kirjoituksen lopuksi - koska olemme juuri tässä blogissa - päätin mainita, että tuoreimman tiedon mukaan "maapallon nopeimmin lämpenevällä" arktisella alueella merijään laajuus on pienempi kuin viime vuonna samaan aikaan. Mutta toisaalta suurempi kuin vuosina 2020, 2019, 2018, 2017, 2016, 2013, 2012, 2011, 2010, 2009 ja 2006. 

Toisin sanoen arktisen merijään laajuus ei ole osoittanut muutostrendiä enää puoleentoista vuosikymmeneen - asia, josta en ole huomannut uutisoitavan valtamediassa yhtään kertaa. Sen sijaan tieteellisestä kirjallisuudesta löysin parin vuoden takaisen julkaisun, jossa oli pohdittu sulamisen pysähtymisen syitä. 

Sen mukaan syynä saattaa toki olla myös satunnaisvaihtelu, mutta toisaalta tutkijat olivat havainneet ilmakehässä laajamittaisia ilmiöitä, jotka ovat lisääntyneet pohjoisella pallonpuoliskolla. Nämä ilmiöt eivät heidän mukaansa liity ainoastaan ​​poikkeuksellisen alhaiseen paineeseen arktisella alueella kesällä, vaan myös toistuviin lämpöaaltoihin Itä-Aasiassa, Skandinaviassa ja Pohjois-Amerikan pohjoisosissa sekä suihkuvirtojen taipumukseen jakautua mantereiden päällä. 

Julkaisun mukaan tämän suihkuvirtausilmiön on todettu suosivan kesän äärimmäisiä sääilmiöitä pohjoisilla keskileveysasteilla. Niinpä julkaisun kirjoittaneet tutkijat ovat ehdottaneet mekanismia, joka yhdistäisi edellä mainitut seikat pohjoisen pallonpuoliskon mantereiden keväiseen lumipeitteen vähenemiseen, joka edelleen vaikuttasi negatiivisesti arktisen merijään katoamiseen kesän aikana. Toisin sanoen ehkäisisi sen sulamista. 

Positiivista tässä on se, että kyseiset tutkijat ovat löytäneet selityksen - tai tässä vaiheessa ehkäpä pikemminkin hypoteesin - sille ilmiölle, jota olen itse ihmetellyt jo vuosikausia. Nähtäväksi siis jää, missä vaiheessa ilmastotutkijat huomioivat asian ja korjaavat mallejaan siten, etteivät ne enää ennusta pohjoiselle napajäälle yksiselitteisesti muuta maapalloa nopeampaa lämpenemistä - ellei sitten arktinen merijää ala sulamaan uudelleen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

G-index challenges the theory of the global climatic change
Onko arktinen alue lämmennyt neljä kertaa nopeammin kuin muu maailma?
Vaativatko poikkeukselliset helteet puuenergiasta luopumista?