Ohjeita maahanmuuttajille, jotka haluavat työllistyä

Helsingin sanomat oli haastatellut Suomessa asuvaa, korkeakoulutettua ja osaamistaan vastaavaa työtä tekevää intialaista, Reena Jhaa. Pitkän haastattelun lopuksi lehti tiivisti tämän näkemyksen maahanmuuttajien työllistymisen pahimmista esteistä kolmeen pointtiin. 

Ne olivat seuraavat:

1. Rajallinen määrä työpaikkoja. Tällä hetkellä työpaikoista kamppailevat niin maahanmuuttajat kuin suomalaiset. Siksi olisi luotava enemmän työpaikkoja.
2. Kielimuuri. Osa maahanmuuttajista olisi muuten päteviä, mutta heidän kielitaitonsa ei riitä. Jos valtio ja yritykset auttaisivat maahanmuuttajia kielen oppimisessa vielä nykyistä enemmän, kaikki voittaisivat, Jha sanoo. Moni kansainvälinen osaaja tekee jo parhaansa yrittää oppia kieltä.
3. Piilotyöpaikat. Moni työpaikka heltiää verkostoilla, etenkin jos kyse on pienestä tai keskisuuresta yrityksestä. Töitä on vaikea hakea, jos ei tiedä niiden olemassa olosta.

Toivon mukaan intialaisen lista tulee mahdollisimman hyvin tunnetuksi maahanmuuttajien parissa ja miettivät, mitä voisivat itse tehdä asian hyväksi. Siinä auttaakseni päätin kirjata heitä varten seuraavat neuvot. 

* * *

Ensinnäkin yrittäjähenkisten ulkomaalaistaustaisten kannattaa alkaa mahdollisuuksien mukaan toteuttaa unelmiaan, jotta Suomeen saataisiin mahdollisimman paljon maahanmuuttajavetoisia yrityksiä ja niihin työpaikkoja kantasuomalaisvetoisten yritysten lisäksi. Toki ymmärrän, ettei tässä riitä pelkkä tahto, vaan tarvitaan myös toimiva liikeidea sekä pääomaa – ja maahanmuuttajankin yritykseen kannattaa aina palkata parasta työvoimaa, mitä on saatavilla.   

Toiseksi, jokainen maahanmuuttaja pyrkiköön oppimaan suomenkielen mahdollisimman nopeasti. Se ei ole vaikeaa, mutta vaatii toki vahvaa tahtoa, ahkeruutta ja rohkeutta käyttää – eli sujuvoittaa – opittua kielitaitoa kaikissa vastaan tulevissa arkisissa tilanteissa. 

Kolmanneksi, Suomeen tulleiden kannattaa olla aktiivisia ja pyrkiä yhteyteen myös muiden ihmisten kuin omaan kansallisuuteen kuuluvien kanssa. Sekä viimeistään yhteiskunnan tukemaan työpaikkaan päästyään hoitaa hommansa siten, etteivät esimies ja työnantaja voi olla kuin tyytyväisiä työllistämänsä henkilön aikaansaannoksiin. Näin he mielellään vinkkaavat omissa verkostoissaan, jos ja kun saavat tietoonsa sellaisia työskentelymahdollisuuksia, joita ei näy julkisissa työpaikkailmoituksissa. 

Päivän aiempi merkintä:
Venäjän haasteisiin vastaaminen on tärkeää

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rasismia USA:ssa?
Hallitusohjelmaan on kirjattava vastuullinen EU:n ulkopuolisen työvoiman ohjelma
Erittäin valaiseva maahanmuuttaja

Maahanmuuttajat ovat kirjavaa joukkoa

Suomen uutiset kertoi brittitutkimuksesta, jonka mukaan poliittinen vasemmisto ei voi enää luottaa siihen, että maahanmuuttajat äänestäisivät vaaleissa poliittista vasemmistoa. Jutun mukaan koulutettu ja sitä myötä taloudellisesti menestyvä intialais- tai kiinalaistaustainen britti on nimittäin usein poliittiselta kannaltaan konservatiivi.

Tämän ei pitäisi olla kovin yllättävää, koska Britannian Konservatiivipuolueen nykyinen ja edellinen puheenjohtaja ovat maahanmuuttajataustaisia. Mutta itse raportissa oli muitakin mielenkiintoisia asioita, jotka oli listattu siitä kertovalla nettisivulla.

Sen mukaan olemme käännekohdassa etnisten vähemmistöjen äänestyskäyttäytymisen suhteen. Eikä siksi pidä tehdä liian suoria oletuksia siitä, kuinka heikosti oikeisto menestyy tai kuinka hyvin vasemmisto pärjää etnisten vähemmistöjen keskuudessa Britanniassa. Siten Työväenpuolue ei voi enää jatkossa luottaa siihen, että etniset vähemmistöt tukisivat heitä yhtenäisenä ryhmänä. 

Myös oikeistoa ja vasemmistoa kannattavien henkilöiden demografia on hyvin erilainen valkoisten ja ei-valkoisten äänestäjien keskuudessa - ja koulutetut maahanmuuttajat ovat jopa konservatiivisempia kuin valkoiset. Etnisillä vähemmistöillä on myös keskenään suuri määrä erimielisyyksiä valtion roolista: nämä erot ovat monissa tapauksissa jopa suurempia kuin valkoisten ja ei-valkoisten väestön välillä. 

On myös joukko asioita – kuten maahanmuutto ja monikulttuurisuus – joihin etniset vähemmistöt suhtautuvat paljon positiivisemmin kuin muu Britannian väestö. Toisaalta tietyillä etnisiin vähemmistöihin kuuluvilla äänestäjillä on paljon ennakkoluuloja toisia vähemmistöryhmiä kohtaan, ja vähemmistöryhmien välillä on myös huomattavia eroja rasismikokemuksissa.

Vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden usein syvä uskonnollisuus on ristiriidassa valkoisen Britannian kasvavan sekularismin kanssa. Toisaalta etniset vähemmistöt ja valkoiset britit jakavat kuitenkin yhteisiä näkemyksiä siitä, mikä on poliittisesti tärkeää, mitä he haluavat hallitukselta, mitkä kulttuurilaitokset ovat merkittäviä, mitä brittiläinen kulttuuri on tai mitä brittiläisyys tarkoittaa.

Olisi mielenkiintoista nähdä samankaltainen tutkimus suomalaisista etnisistä vähemmistöistä. Jakautuvatko niihinkin kuuluvat ihmiset oikeiston ja vasemmiston kannattajiin, vai kannattavatko lähes yksimielisesti viimeksi mainittuja? 

Entä onko niillä eroja rasismikokemuksissa? Tai jakavatko he kantaväestön kanssa näkemyksen suomalaisen kulttuurin luonteesta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Iso-Britannian konservatiivien tummanruskea naisjohtaja
Suhtautuminen maahanmuuttajiin ei ole muuttumassa positiivisemmaksi länsimaissa
Kansallisen itsekäsityksen manipuloinnista

Maahanmuuttajien työllisyys lähestyy Suomessa syntyneiden työllisyysastetta

Helsingin sanomat kertoi, että 15-64-vuotiaiden maahanmuuttajien työllisyys on kohentunut kahdessa vuodessa 64 prosentista 72 prosenttiin. Niinpä heidän työllisyysasteensa lähestyy vauhdilla Suomessa syntyneiden työllisyysastetta, joka oli viime vuoden lopulla 75 prosenttia.

Hieno homma, että nyt ovat lopultakin paperinsa hukanneet somalialaiset koneinsinöörit, syyrialaiset lääkärit, iranilaiset fyysikot ja irakilaiset taksikuskit saaneet töitä. Hiphiphurraa... vai ovatko sittenkään?

Jutussahan ei oltu eritelty eri maahanmuuttajaryhmiä, joten minun piti asiasta varmistuakseni mennä tiedon lähteille katsomaan. Ja näyttihän sieltä löytyvän ainakin jotain suuntaa antavaa.

Dokumentin sivulla 16 oli nimittäin kuvaaja eri maahanmuuttajaryhmiin kuuluvien työnhakijoiden määrän kehityksestä vuoden aikana. Siitä näkee, että irakilaisten työttömien työnhakijoiden määrä oli tosiaan laskenut kahdella ja turkkilaisten yhdellä prosentilla. Sen sijaan työttömien afgaanityönhakijoiden määrä oli kasvanut kymmenellä, syyrialaisten neljällätoista, somaleiden neljällä ja iranilaisten kahdellatoista prosentilla. 

Muista ryhmistä venäläisten työttömien työnhakijoiden määrä oli kasvanut neljällä prosentilla ja ukrainalaisten peräti 961 prosentilla. Sen sijaan esimerkiksi virolaisten työttömien työnhakijoiden määrä oli laskenut kuudella ja kiinalaisten jopa 12 prosentilla. 

Nyt kun vielä tietäisi, missä suhteessa keskeisten maahanmuuttajaryhmien määrä on muuttunut suhteessa toisiinsa. Valitettavasti en kuitenkaan löytänyt sitä tietoa. 

Sen verran kuitenkin, että Migrin tilastoista löytyi tieto vuosittain oleskeluluvan saaneista. Laskin sen perusteella yhteen suurimpien tulijamaiden maahanmuuttajat vuosilta 2022 ja 2023 sekä lisäksi tässä kiinnostavien iranilaisten, afgaanien, somaleiden ja syyrialaisten määrät. Lopputuloksena syntyi oheinen taulukko.

Näemme, että vuosina 2022-23 saapuneista suurimman ryhmän eli venäläisten määrä oli yli nelinkertainen irakilaisten määrään nähden ja vielä suurempi verrattuna muihin 2015 suurina joukkoina saapuneisiin kansallisuuksiin. Uusiin somaleihin tai syyrialaisiin verrattuna uusien venäläisten määrä oli yli kahdeksankertainen ja intialaistenkin reilusti nelinkertainen.  

Tämän perusteella voidaan epäillä, että ulkomaisen työvoiman määrä olisi Suomessa kasvanut muiden kuin paperit hukanneista koneinsinööreistään tai lääkäreistään tunnettujen kansallisuuksien takia. 

Jos sitten yhdistämme tämän tiedon TEM:in ilmoittamiin lukuihin, näyttää siltä, että työllistyneiden maahanmuuttajien osuuden kasvuun on mitä ilmeisimmin vaikuttanut lähtömaiden suhteellisen merkityksen muuttuminen. Eli maahanmuuttajien työllisyyden kohoaminen saattaisi johtua pikemminkin venäläisten, intialaisten, ukrainalaisten, filippiiniläisten ja kiinalaisten hyvän työllistymisen kuin kehitysmaalaisten onnistuneen kotouttamisen seurauksena. 

Toki asiasta saisi paremman varmuuden, mikäli käytössä olisi Suomessa asuvien maahanmuuttajien määrät kansalaisuuksittain. Valitettavasti en kuitenkaan löytänyt sellaista tilastoa vuosilta 2022-23.

Vuodelta 2021 kuitenkin löytyi ja sen mukaan selvästi suurin Suomessa asuva maahanmuuttajien (eli muualla syntyneiden) ryhmä oli entisessä Neuvostoliitossa syntyneet yli 60 000 ihmistä, jota seurasivat pitkin välein virolaiset (noin 47 000) ja ruotsalaiset (noin 33 000). Sitten tulivat edelleen selvästi pienempinä ryhminä irakilaiset (noin 21 000), venäläiset (noin 18 000), kiinalaiset (noin 13 000) ja somalit (noin 12 000). 

Tämä tieto vahvistaa edelle kirjaamaani epäilyä siitä, että viimeisen kahden vuoden aikana huomiota herättävän hyvin työllistyneiden maahanmuuttajien tausta ei ole vuonna 2015 suurta huomioita saaneissa maissa. Valitettavasti tämä jää kuitenkin pelkäksi arveluksi, koska TEM ei julkaissut keräämiään työllisyystietoja suoraan maahanmuuttajaryhmittäin jaoteltuna, vaan minun täytyi asiaa ymmärtääkseni tyytyä edelle kirjaamiini jossain määrin epämääräisiin laskelmiin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ymmärretäänkö nuorten miesten asia myös Sanna Marinin kabinetissa?
Maahanmuuttajien taloudellinen merkitys riippuu tulijaryhmästä
Miten hallitus reagoi poliisiylijohtajan huoleen?

Maahanmuuttovälikysymyksestä ja osaavan työvoiman rekrytoinnista

Suomalainen maahanmuuttopolitiikka on johtanut melkoiseen umpikujaan: pahimmillaan tulijaryhmät eivät ole sopeutuneet yhteiskuntaamme edes kolmessa vuosikymmenessä, vaikka maata vaivaa samaan aikaan osaavan työvoiman puute, jonka ansiosta tarjolla olisi erinomaiset mahdollisuudet työperusteiseen hyvään elämään. Sen sijaan heikosti Suomeen sopeutuneista tulijaryhmistä on muodostunut ydin nuorisoväkivallalle, huumebisnekselle ja ryöstelylle. Ja työllistyessäänkin nämä ihmiset ovat aiheuttaneet ongelmia.

Siksi oli vähintäänkin aiheellista, että perussuomalaiset esittivät eilen hallitukselle vastattavaksi maahanmuuttoon liittyvän välikysymyksen. Nähtäväksi jää, onko sillä mitään vaikutusta maassamme harjoitettavaan politiikkaan.

Tässä suhteessa on kuitenkin jossain määrin lupaavaa, että jopa pääministeri Sanna Marin (sd) totesi eilen liirumlaarumin lisäksi, että "me tarvitsemme totta kai rangaistusasteikon, joka on riittävän tiukka. Me tarvitsemme näitä kovia keinoja kyllä. Me tarvitsemme poliiseja."

Tosin lienee syytä epäillä ilmoituksen rehellisyyttä, sillä - kuten sanottu - edelle kirjattu lainaus jatkui liirumlaarumilla sosiaali- ja nuorisotyöstä. Enkä tarkoita, etteivätkö nekin olisi tarpeellisia nykyisessä tilanteessa, mutta juuri niihinhän hallituksemme ovat jo aiemminkin panostaneet. 

Mutta ehkäpä Marinin kommentti kuitenkin vihjaa jonkinasteisesta tosiasioiden tunnustamisesta. Tosiasioiden, jotka Riikka Purra (ps) tiivisti näin: "me olemme varoittaneet tästä ongelmasta, tästä ilmiöstä vuosia. Mitä te olette tehneet? Vähätelleet sitä. Sanoneet, että me maalaamme uhkakuvia. Kertoneet, että maahanmuuttoon ei liity ongelmia."

* * *

Helsingin sanomat kertoi tänä aamuna Suomen pyrkimyksistä työperäisen maahanmuuton lisäämiseksi. Sen mukaan maahamme toivottaisiin työvoimapulan paikkaajia erityisesti Intiasta, Brasiliasta, Turkista ja Vietnamista. Näissä maissa on jutun mukaan runsaasti kohtuullisen hyvän koulutuksen saaneita ihmisiä, joita maamme korkeasti koulutetuille länsimaisittain varsin alhainen palkka- ja korkea sosiaaliturvan taso voisi houkuttaa. 

Sen sijaan suomalaisten pyrkimykset rekrytoida länsimaisia osaajia esimerkiksi piilaaksosta ovat kaatuneet samoihin syihin. Lähtökohtaisesti alhainen palkka ei houkuta, eikä asiaa ainakaan paranna kattavan - työhaluisille ihmisille varsin tarpeettoman - sosiaaliturvan ylläpitämiseksi tarvittava korkea verotus. 

Näyttää siis siltä, että maamme korkean osaamisen työvoimapulaa ratkaistaisiin jatkossa työvoimalla, jonka tausta on valtioissa, joiden asukkaat ovat pystyneet luomaan keskitasoisen elintason. Siten on toivottavaa, että ihmisiä niistä rekrytoivat yritykset onnistuisivat valikoimaan tarjonnasta keskitasoa kykenevämpiä työntekijöitä. 

Siis sellaisia, joiden tavoitteena on luoda menestyksekäs työura maassamme, ja jotka eivät jossain vaiheessa luiskahda hyvän sosiaaliturvamme varaan - mutta jokta eivät myöskään käytä Suomea ponnahduslautana siirtymiselle työmarkkinoille, joilla sosiaaliturvan taso on alhaisempi, mutta palkkataso Suomea korkeampi. Ja sitä kutistava verotus alhaisempi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Li Andersson pesi kätensä Kaarinan kouluhelvetistä
Takseista paljastui lisää kehitysmaalaista meininkiä
Taitavaa journalismia Jussi Halla-ahon puheista

Tanskalainen maahanmuuttajatilasto avaa kansanryhmien eroja

Tanskassa on julkaistu raportti maahanmuuttajaryhmien taloudellisen merkityksen välisistä eroista vuonna 2018. Sieltä löytyy muun muassa seuraava kuvio. 

Kuviossa on esitetty eri alkuperää olevien ihmisten nettovaikutus julkiseen talouteen iän mukaan. Kuten arvoisa lukijani huomaa, eivät MENAPT-maista (Keski-Aasia, Pohjois-Afrikka, Pakistan, Turkki) tulleet ihmisryhmät muodostu elämänsä missään vaiheessa yhteiskunnan nettomaksajiksi toisin kuin etenkin tanskalaiset ja muut länsimaalaiset.

Tämä ei tietenkään ollut tämän blogin lukijoille kovin suuri yllätys, enkä siksi esitä näiden lisäksi kuin kaksi muuta kuvaa (yllä olevan linkin takaa löytyy paljon lisää, mikäli kiinnostaa). Toinen niistä liittyy siihen, että monet maahanmuuttofanaatikot väittävät maahanmuuttajien heikon menestyksen johtuvan ikärakenteesta tai maassaoloajasta. Tämä asia on eritelty seuraavassa taulukossa. 

Siinä on merkitty mustalla todellinen ja punaisella ikävakioitu maahanmuuttajaryhmien kustannus tanskalaiselle yhteiskunnalle. Kuten jokainen voi nähdä, eivät MENAPT-maista tulevat maahanmuuttajat muutu yhteiskunnalle kannattaviksi sen enempää ikävakioinnin kuin seuraavan sukupolvenkaan (efterkommare) suhteen.   

Seuraavassa erittäin mielenkiintoisessa kuvassa on tarkasteltu eri kansallisuuksien taloudellista merkitystä (ilman ikävakiointia).

 

Kuten arvoisa lukijani voi havaita, aiheuttavat somalit, syyrialaiset, libanonilaiset, irakilaiset ja afgaanit tanskalaisten taloudelle suurimpia rasitteita. Sen sijaan britit, ranskalaiset, hollantilaiset, jenkit ja italialaiset ovat parhaiten mukana yhteiskunnan rakentamisessa, mutta myös esimerkiksi intialaisten ja kiinalaisten maahanmuuttajien saldo on selvästi positiivinen. 

En epäile hetkeäkään, etteikö tilanne olisi varsin samankaltainen myös Suomessa. Mutta ihmettelen suuresti, miksi näitä tosiasioita ei huomioida maahanmuuttopoliittisessa keskustelussa edes silloin kun jopa humanitaarisen maahanmuuton perusteena käytettään suomalaisen yhteiskunnan väestörakennetta eli tulossa olevaa työvoimapulaa ja siitä juontuvaa julkisen talouden kestävyysvajetta.

Jos huomioitaisiin, tulisi yhteiskunnan suojautua mahdollisimman hyvin MENAPT-maalaisten maahanmuutolta, koska sieltä tulevien ihmisten nettovaikutus on kestävyysvajeen kannalta negatiivinen sekä tulijoiden että heidän jälkeläistensä suhteen. Erityisesti tämä koskee Suomen suurimpia humanitaarisen maahanmuuton ryhmiä eli somaleita ja irakilaisia, mutta myös lähiaikoina vahvasti tyrkylle tulevia afgaaneja.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nyt on tilauksessa lisää somaleita ja afgaaneja
Pakolaisia Honkongista
Paljonko kolmen viikon ja 1300 turvapaikanhakijan tahti maksaa?

Kohti parempaa kulttuuria

Iltalehti tuli eilen maininneeksi, että Intiassa kahdeksan miestä oli raiskannut tiineenä olleen vuohen. Vuohi kuoli joukkotyydytyksen seurauksiin.

Uutinen oli sikäli merkittävä, että luulin ennen sitä intialaisten joukkoraiskailevan ja tappavan vain naisia ja pikkutyttöjä. Mutta nyt siis myös vuohia. Onneksi kyseessä ei kuitenkaan ole sen enempää geneettinen kuin kulttuurinenkaan erityispiirre, sillä eiväthän kaikki intialaiset raiskaile - eivätkä etenkään tiineenä olevia vuohia.

* * *

Helsingin Sanomat puolestaan kertoi, että ihmiskaupan uhrien määrä on Suomessa kasvussa. Erityisesti paperittomien hyväksikäyttö on yleistä.

Juttu oli muuten ihan asiallinen ja ongelma todellinen, mutta jäin ihmettelemään sitä, että ketkä sitten ovat noita ihmiskaupan uhrien hyväksikäyttäjiä? Asia selvisi puolentoista vuoden takaisesta Kirkko ja kaupunki -lehden jutusta. Seuraavassa siitä suoria lainauksia.

"Mies, joka työskentelee maanmiehensä omistamassa pienessä etnisessä ravintolassa pääkaupunkiseudulla ilman hänelle kuuluvia oikeuksia."

"Naisia pakotetaan seksityöhön heidän kulttuuriinsa ja uskomuksiinsa liittyvillä asioilla kuten voodoolla."

"Somalialaisista osa on naitettu vastoin tahtoaan."

"Ihmiskaupan uhreina autetuista thaimaalaisista suurin osa on marjanpoimijoita, joita hankasalmelaisen miehen epäillään pitäneen pakkotyössä." Tästä tapauksesta löytyi toisaalta lisätietoa: "Yrittäjän on ollut luontevaa olla yhteistyössä thaimaalaisten kanssa, koska hänen nykyinen vaimonsa on thaimaalainen. Vaimo on tarvittaessa toiminut tulkkina."

"Meillä on aasialaista yhteisöä, joka omistaa ravintoloita. He tuottavat niihin oman maan kansalaisia töihin."

Toisin sanoen valtaosa ihmiskaupasta on maahanmuuttajien keskinäistä toimintaa, joskin siinä on myös kantasuomalainen vivahde. Kysymys tietenkin kuuluu, että miksei Helsingin Sanomat nähnyt tarpeelliseksi valaista lukijoitansa asiasta, vaan jätti heidät siihen käsitykseen, että ihmiskauppa olisi suomalaisten kulttuurinen ellei suorastaan geneettinen erityispiirre?

* * *

Lopuksi pari sanaa Olli-Pekka Heinosen (kok) kirjoituksesta, jossa hän käsitteli nykyisessä ajassa esille nousseita ongelmia, jotka ovat johtaneet uusien poliittisten voimien esiinmarssiin. Siis arvoliberalismin joutumista haastajan asemaan.

Heinonen oli kirjoituksessaan varovainen, eikä suoraan totea arvoliberaalin yhteiskunnan epäonnistuneen. Hän tuli kuitenkin kiteyttäneeksi ongelman erittäin täsmällisesti.

"Voi olla, että elämme suurempaa maailmankuvan muutosta. Hyväksyttävät ideat eivät enää näytä toimivan, eivätkä toimivat ideat ole vielä hyväksyttäviä."

Saman voisi muotoilla myös siten, että jos tosiasiat ja aate ovat ristiriidassa, niin kumman mukaan meidän tulisi elää? Vastausta voi hakea edesmenneen kokoomuslaisen eli J.K. Paasikiven viisaudesta: "tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku". 

Valitettavasti kuitenkin ainakin Yleisradion ja Iltalehden toimituskunnat näyttäisivät aloittaneen uuden ristiretken aatteensa puolesta. Yle julkaisemalla kolumnin, jossa ihmisten poliittiset näkemykset tulkitaan epädemokraattisiksi ja vaaditaan aatteen puolustamista "sitkeästi ja tarmokkaasti". Ja IL julkaisemalla vihapuhepääkirjoituksen, jossa perussuomalaisia äänestävien enemmistö rinnastettiin natsien kannattajiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Seksuaalivähemmistöjen, naisten ja lasten turvallisuus maksuvälineenä
Vihreä poliitikko käytti oikeuttaan vihapuheeseen
Suomalaiset ovat hassusti epäloogisia