Järjettömiä rikosuutisia

Turussa toiminut 41-vuotias sarjahakkaaja on tuoreen uutisen mukaan pahoinpidellyt peräti 43 ihmistä - lähinnä iäkkäämpiä henkilöitä. Miehen teoille ei ole löytynyt selkeää motiivia, mutta häntä epäillään pahoinpitelyrikosten myös neljästä varkaudesta ja kahdesta vahingonteosta.

Tämä tapaus on kieltämättä ajatuksia herättävä. Olettaen, että poliisin tiedot ovat oikeita, ei miehen toiminnassa ole ollut päätä eikä häntää, mutta on joka tapauksessa hyvä, mikäli hänet saadaan pois kaduilta vaarantamasta ihmisten turvallisuutta.

* * *

Toinen yhtä järjetön päivän uutinen kertoi törkeästä raiskauksesta, salakatselusta ja kunnianloukkauksesta 4 vuoden vankeuteen tuomittua Reigo Evertiä, törkeästä raiskauksesta 3 vuoden ja 10 kuukauden tuomion saanutta Joni Tapio Pietarsaarta sekä heitä avustaneesta ja 1 vuoden ja 6 kuukauden ehdolliseen vankeuteen määrätystä 28-vuotiasta naista.

Nämä henkilöt olivat huumanneet uhrinsa ja sen jälkeen raiskanneet tämän. Lisäksi he olivat yllyttäneet toisiaan ja kuvanneet tapahtumasta videoita, ja lopputuloksena rikosten uhri oli joutunut sairaalahoitoon. 

Toivon mukaan nyt jaetut tuomiot saavat edellä mainitut rikolliset pohtimaan toimiaan ja pidättymään vastaavista teoista rangaistukset kärsittyään. Ja ennen kaikkea jättävän huumeet lopuksi ikäänsä. 

Yleisellä tasolla kyse on joka tapauksessa huumausaineiden käytön yleistymisen seurauksesta, joten vastaavia "näytelmiä" tultaneen näkemään yhä useammin myös jatkossa. Eikä pelkästään aikuisten ihmisten, vaan myös nuorison keskuudessa. 

Siksi on syytä lopettaa tämä blogimerkintä lainaamalla edesmennyttä presidentti Mauno Koivistoa, joka tapasi aikanaan todeta, että "tarttis tehrä jotain".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ihmiset tasa-arvoisempia kuin toiset?
Kolme kantasuomalaista miestä raiskasi
60 prosenttia suomalaisista pelkää katuväkivaltaa

Imaami Abdul Mannan syyllisti suomalaisia hukkumisista

Eilinen uutinen kertoi, että Pohjois-Suomen islamilaisen yhdyskunnan puheenjohtaja imaami Abdul Mannan on syyllistänyt suomalaista yhteiskuntaa kolmen somalipojan hukkumisesta Kalajoella. Tapaus on tietenkin ikävä, mutta nyt ei ollut kyse pikkulapsista vaan vuosina 2008 ja 2009 syntyneistä nuorista. Siis tänä vuonna 17- ja 16-vuotiaista lähes aikuisista ihmisistä. 

Jos ja kun pojilla ei ollut Suomessa vanhempia, ei asia kuulu suomalaisille. Tuon ikäisiä poikia ei myöskään kukaan valvo 24 tuntia vuorokaudessa, eivätkä niin olisi tehneet - erittäin suurella todennäköisyydellä - myöskään poikien vanhemmat, mikäli olisivat olleet läsnä.  Eikä asiasta voi siten syyttää myöskään heidän suomalaista valvojaansa, kuten imaami teki. 

Mannan kertoi myös toivovansa, että rannoille voitaisiin järjestää valvontaa ainakin kesien ajaksi. En tiedä kuinka monta uimarantaa Suomessa on kaiken kaikkiaan, mutta tästä paikasta, jossa istun juuri nyt, on lähin yleisesti käytössä oleva uimaranta noin kilometrin päässä ja seuraaviin kolmeen on linnuntietä pitkin matkaa noin viisi kilometriä. 

Toisin sanoen Suomessa on luultavasti satoja tuhansia ellei miljoonia yleisessä käytössä olevia uimarantoja, joten on ilmiselvää, ettei niillä kaikilla voi olla valvojia. Sen sijaan vastuu veteen menemisestä on pikkulasten osalta vanhemmilla ja nyt hukkuneiden somaleiden ikäisten nuorten osalta pitäisi olla itsestään selvää, että he osaavat päätellä tämän kaltaiset vaarat ihan itse.

Toki voisi toivoa, että Suomen islamilaiset yhdyskunnat järjestäisivät viimeistään tämän kesän useiden hukkumisonnettomuksien jälkeen uimaopetusta kaikille islamilaisille nuorille. Siihen ei tarvita valtion rahaa, vaan ainoastaan uimataitoisia ihmisiä, jotka esimerkiksi imaamien ohjauksessa - ja tarvittaessa yhdyskunnan keräämillä varoilla - järjestävät uimaopetuksen kaikille niille, jotka eivät saa kyseistä oppia omilta vanhemmiltaan. 

* * *

Lopuksi saatettakoon tiedoksi teille, arvoisat lukijani, että olen kommentoinut aiemminkin Abdul Mannanin edesottamuksia suomalaisessa yhteiskunnassa. Niihin eli hänen ajatusmaailmaansa ja käytännön toimiinsa suomalaisessa yhteiskunnassa voi tutustua tässä, tässä, tässä, tässä ja tässä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kolmesta espoolaistapauksesta
Halpa henkivakuutus
Lapsia ei kannata opettaa uimaan, koska se on vaarallista

Oikeus ratkaisee saako Halla-ahoa kutsua fasistiksi

Poliittisella vasemmistolla on ollut tapana haukkua kanssaan eri mieltä olevia natseiksi tai fasisteiksi. Näin tekivät myös vasemmistolainen koomikko Iikka Kivi ja helsinkiläinen varavaltuutettu Aino Tuominen (vihr) kirjoitellessaan sosiaalisessa mediassa puhemies Jussi Halla-ahosta (ps).

Näiden väitteiden takia puhemies teki poliisille rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta ja sen seurauksena syyttäjä on nostanut syytteen mainittuja koomikkoa ja varavaltuutettua vastaan. Heistä ensimmäinen ei ole halunnut kommentoida asiaa, mutta jälkimmäinen avasi suunsa tavalla, joka on hyvin valaiseva. 

* * *

Ensinnäkin Tuominen väitti, että "on suomalaisen demokratian kannalta ikävää, jos johtavien poliitikkojen tekemää politiikkaa ja linjaa ei voi kommentoida". Hän ei siis ilmeisesti ymmärtänyt, ettei syyte koske sinänsä hänen poliittista kommenttiaan vaan puhemiehen virheellistä leimaamista äärimmäisen negatiivisella termillä.

Wikipedian mukaan "fasismissa autoritaarinen äärinationalismi ja johtajavaltaisuus yhdistyivät korporatistiseen järjestelmään, joka nähtiin 'kolmantena tienä sosialismin ja kapitalismin välillä'. Fasistit vastustivat sekä liberaalidemokratioita että kommunismia...  Fasistit tavoittelivat totalitaristista, valtion kontrolloimaa ja puolueen johtamaa valtiota".

Tätä taustaa vastaan voidaan tarkastella Tuomisen väitettä, jonka mukaan "en ole käyttänyt termiä loukatakseni, vaan kuvaillakseni hänen poliittista kantaansa". Halla-aho ei kuitenkaan ole koskaan tavoitellut edellisessä kappaleessa mainitsemiani asioita. 

Tästä esimerkkinä mainittakoon, että noustuaan Perussuomalaisten puheenjohtajaksi vuonna 2017 hän asetti ainoaksi ehdoksi puolueen jatkamiselle Juha Sipilän (kepu) hallituksessa aiemmin sovitun ohjelman toteuttamisen. Tämä ei kuitenkaan kelvannut pääministerille, joka kieltäytyi toteuttamasta oman hallitusohjelmansa maahanmuuttopoliittista osuutta.

Toisena esimerkkinä mainittakoon, että Halla-aho linjasi vuonna 2020 puolueensa nuorisojärjestöön liittyen, että "puolueen johto on tehnyt täysin selväksi sekä puolueen sisäisesti että julkisuuteen, että fasistisilla ja kansallissosialistilla linjauksilla ei ole tilaa perussuomalaisissa." Lisäksi hän ilmoitti, että "fasistisilla ja kansallissosialistisilla linjauksilla ei ole sijaa perussuomalaisissa emmekä hyväksy sitä, että edes itsenäinen nuorisojärjestö perussuomalaisten logon alla tekee tällaisia ulostuloja".

On siis aivan selvää, ettei Tuomisen käyttämä termi millään tavalla kuvaile Halla-ahon poliittista kantaa. Eikä sitä voi siitä syystä pitää asiallisena sananvapauden käyttönä vaan pikemminkin virheelliseksi ja kohteensa kunniaa loukkaavaksi tarkoitettuna leimasanana.

* * *

Tätä taustaa vastaan on mielenkiintoista, että Tuomisen mukaan "jo se, että johtava poliitikko tekee hänen poliittiseen linjaansa kohdistuvasta termistä yksittäisessä twiitissä rikosilmoituksen, on omiaan kaventamaan kaikkien suomalaisten sananvapautta". 

Tämä on tietenkin vakava syytös, koska sananvapaus on keskeinen osa toimivaa yhteiskuntaa. Minun on kuitenkin vaikea nähdä, että poliitikkojen leimaaminen poliittisesti latautuneella ja virheellisellä iskusanana olisi keskeinen tai edes tarpeellinen osa sananvapautta. 

Edelle kirjoittamastani huolimatta toivon kuitenkin, ettei oikeus tuomitsisi Iikka Kiveä tai Aino Tuomista minkäänlaiseen rangaistukseen valheellisesta leimakirveestään, vaan ojentaisi heitä lempeällä kädellä - kuin pikkulapsia - siitä, että toisten nimitteleminen ja heistä valehteleminen on tuhmaa. 

Näin siksi, että rangaistus tekisi Kivestä ja Tuomisesta - ainakin omiensa joukosta - sananvapauden marttyyreitä. Eikä se olisi hyväksi sen enempää suomalaiselle politiikalle kuin sananvapaudellekaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS:n toimittajan kynänjälki oli kuin suoraan oppikirjasta
Onnellisuus, tyytyväisyys ja sananvapaus
Onko X äärioikeistolainen propagandakanava, kuten Timo Harakka väittää?

Joukossa tyhmyys tiivistyy

Suomessa on sanonta, jonka mukaan "joukossa tyhmyys tiivistyy". Satuin eilen paikalle todistamaan tällaista tapahtumaa käydessäni Helsingissä. 

Kyseinen joukko koostui lähinnä naisista, joiden joukossa nenärenkaan käyttö näytti olevan ehdotonta muotia. Eikä näiden ihmisten muukaan vaatetus jättänyt epäilyksen sijaa sille, mitä poliittista äärisuuntausta he edustivat. 

Mediatietojen mukaan tästä joukosta noin 70 joutui poliisin kiinniottamaksi, mutta pääsi pian vapaaksi. Lisäksi he päässevät kasvattamaan yhteiskunnan yhteistä kassaa pienellä sakkomaksulla - joka tuskin kuitenkaan kattaa edes heidän paimentamisestaan poliisille syntyneitä kuluja. 

* * *

Aivan toisenlaista tyhmyyttä edusti puolestaan kolmen alaikäisen espoolaispojan joukko, joka yritti viime viikon lopulla polttaa sikäläisen päiväkodin. Se ei onnistunut, mutta koko koko porukka joutui poliisin kiinniottamaksi. 

Tämän joukon motiiveista ei ole - ainakaan julkista - tietoa, mutta on selvää, ettei heidän touhunsa ainakaan edistä heidän omaa tulevaisuuttaan. Tahtoo nimittäin olla niin, että tässä pätee toinen suomalainen sanonta, jonka mukaan "tyhmyydestä sakotetaan".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Säälittävää aktivismia Suomessa ja Kaliforniassa
Kansalaisaloite Elokapinan lakkauttamiseksi johtaa mielenkiintoisen parlamentaarisen keskusteluun
Puukottaja tappoi äärimmäisen monikulttuurisessa kaupungissa kolme ihmistä

HS:n toimittajan kynänjälki oli kuin suoraan oppikirjasta

Helsingin sanomissa oli juttu puoliksi filippiiniläisestä Perussuomalaisten nuorisojärjestön puheenjohtajasta, Lauri Laitisesta. Kirjoitus valaisi hänen ajatteluaan puolueessa, jonka kyseinen Erkkomedian päätuote on viime vuosina näyttänyt mielellään negatiivisessa valossa.

Juuri tässä suhteessa HS:n artikkeli olikin blogimerkinnän ansaitseva. Se nimittäin valaisi poikkeuksellisen mehukkaasti journalistista vaikuttamista. 

Laitisen sitaatit ja näkemykset oli kirjattu juttuun sinänsä asiallisesti ja ne noudattelivat yleistä perussuomalaista linjaa. Siten lukija sai tietää, että hoitoallalle opiskeleva nuorisopoliitikko katsoo, ettei alipalkattu työ olisi filippiiniläishoitajankaan etu ja vastustaa siitä syystä itäaasialaisten hoitajien laajamittaista houkuttelua Suomeen. 

Sivumennen sanoen Laitinen on tässä asiassa enemmän kuin oikeassa, sillä tuoreen uutisen mukaan Akavan Piia Rekilä on kertonut, että "sairaanhoitajien työttömyys lähti reippaaseen kasvuun viime syksynä. Huhtikuun lopussa työttömänä oli 1 638 sairaanhoitajaa, mikä on 560 henkilöä enemmän kuin vuosi aiemmin."

Mutta palataan Helsingin sanomien juttuun, jossa Laitisen kerrottiin todenneen, että "meillä ei ole velvollisuutta pitää Suomessa ihmisiä, jotka eivät arvosta yhteiskuntaa tai ihmisten koskemattomuutta". 

Artikkelissa kerrottiin myös, että PS-nuorison puheenjohtaja pitää Euroopan Unionia Suomelle kalliina yleiseurooppalaisena rahanjakokoneena, joka pyrkii sääntelemään sitä, mitä ihmiset saavat sanoa. Ja juuri tässä kohtaa toimittaja aloitti journalistisen vaikuttamisensa. 

Hän nimittäin ryhtyi tulkitsemaan Laitisen tarkoitusperiä itsevaltaisesti ja kirjoitti, että "sillä hän viittaa cancel-kulttuuriin ja woke-piireihin, jotka ovat oikeistopopulismille niin rakkaita vihollisia, ettei aate ehkä selviytyisi ilman niiden vetoapua". Ja pyrki näin nollaamaan EU-eliitin parissa ja yleisemminkin vanhan politiikan puolueissa suositut sananvapauden rajoittamispyrkimykset.

Laitinen sen sijaan osoitti todellista demokratian merkityksen ymmärtämisestä toteamalla Vaihtoehto Saksalle puolueen eli AfD:n kohtelusta Saksassa, että "puolueet radikalisoituvat entisestään, kun ne ajetaan paitsioon. Ne kuitenkin keskittyvät ihan oikeisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin."

Tässä yhteydessä Laitinen osoitti myös oman sananvapautensa syvyyden toteamalla Sinimustasta liikkeestä, että "vaikka en itse pystyisi kannattamaan Sinimustia niin kai niilläkin täytyy olla oikeus harjoittaa poliittista toimintaa". 

Seuraavaksi toimittaja kysyi Laitiselta myös sitä, voisiko Perussuomalaiset olla tulevaisuudesta nykyistä monikulttuurisempi. Siihen Laitisella ei ollut vastausta, mutta hän kuitenkin huomautti, että Sebastian Tynkkysen noin kymmenestä avustajasta yksi on maahanmuuttaja. 

Tässä kohtaa seurasikin sitten toimittajan kynästä peräisin oleva lause, jossa todetaan "se on epäilemättä monikulttuurisuuden taso, jonka puolueen kenttä kestää." Ja näin vesitettiin Laitisen järkiperäinen kommentti vihjaamalla, että puolue olisi pikemminkin maahanmuuttajavastainen kuin -kriittinen. 

Näin siitä huolimatta, että Laitisen PS-nuorison puheenjohtajuus ja Chico Muyan asema puolueen europarlamentaarikon avustajina kertovat kiistatta, että kyse on nimenomaisesti maahanmuuttokriittisyydestä. 

* * *

Kirjoitin tämän tekstin siksi, että sen pohjana ollut HS:n juttu valaisi niin kirkkaasti sitä, miten journalistinen vaikuttaminen on tehokkainta. Pari pientä vihjausta ei tee artikkelista taistolaistyylistä lukijan karvat pystyyn nostavaa propagandaa, vaan soljuu lähes huomaamatta lukijan silmien ohi kylväen kuitenkin epäilyksen siemenen ja vahvistaen ennakkoluuloja etenkin silloin, kun sen lannoitteena on kirjoituksen kohteena olevaan puolueeseen jo aiemmin pitkäjänteisellä työllä liitetty negatiivinen narratiivi. 

Siksi en voi olla ihailematta Erkkomedian toimittajan kynän jälkeä. Onhan kommentoimani teksti kuin suoraan hienovaraisen piilovaikuttamisen oppikirjasta. Siis kerrassaan ihailtavan tehokasta propagandaa, joka uppoaa lehden urbaaniin lukijakuntaan kuin kuuma veitsi voihin!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Journalismin periaatteita noudattava media
Poliittisen oikeaoppisuuden alttari
Politiikan ensimmäinen uhri

Etnisesti suomalaisen näköisiä poikia ei löytynyt edes piilokuvista

Kirjoitin eilen suomalaisten poikien ja nuorukaisten tekemistä väkivallanteoista peräten asian selvittämiseksi ennakkoluulotonta, arvovapaata ja objektiivista tutkimusta. Sitä odotellessa ajattelin vielä nostaa yhden esimerkin siitä, kuinka suomalainen yhteiskunta ohittaa kuin huomaamattaan etnisesti suomalaiset pojat. 

Olen nimittäin jo pidempään katsellut ihmetellen Ylen uutisten tunnusta, jossa kuvat vaihtuvat aiheesta toiseen. Mutta niistä näyttävät puuttuvan kokonaan teini- ja leikki-ikäiset pojat. 

Niinpä lähdin asian varmistaakseni katsomaan tunnusta pysäyttämällä sen hetki hetkeltä tarkastelua varten. Ja koin sitä tehdessäni melkoisen yllätyksen, joka sai minut jopa epäilemään itseäni!

* * *

Mutta enpäs tällä kertaa menekään asioiden edelle, vaan kerron ensin havaintoni ja palaan vasta sitten tuohon yllätykseeni, jonka uskon olevan uutinen myös teille, arvoisat lukijani. 

Ensimäisessä kuvassa on esitetty nuori neitokainen nojaamassa rikkinäiseltä näyttävään seinään. Toisena aiheena on hylkeitä kurkistelemassa jään reunalla ja kolmantena näemme Alexander Stubbin mikrofoni edessään. Neljännessä kuvassa on äiti ja vauva. 

Viidennessä kuvassa vilahtaa metrojuna ja sen edessä kännykkää tuijottava - etnisesti eteläiseltä näyttävä - mieshenkilö. Tämä pika- tai sanoisinko piilokuva on kuitenkin näkyvissä niin lyhyen ajan, ettei TV:n katsoja ehdi missään tapauksessa tiedostaa sen sisältöä. Tai ainakaan itse en ollut aiemmin havainnut siihen sisältyvää tummanpuhuvaa miestä enkä oikein metrojunaakaan.

Kuudennessa kuvassa on maatalon keski-ikäinen isäntä ja osia kahdesta lehmästä. Seitsemäntenä on vielä viidettäkin kuvaa paljon nopeammin pois vaihtuva piilokuva, jonka sain - ilmeisesti sattumalta - näkyviin eilen illalla kokonaisena, mutta tänä aamuna kymmenistä yrityksistä huolimatta vain pieneltä osin vasemmasta reunasta. 

Tämä oli kiusallisen merkillistä ja sai minut jopa epäilemään itseäni. Koska kuitenkin olin kirjoittanut kuvan sisällön muistiin jo eilen illalla - sen yllättäen osuttua kokonaisena tietokoneeni näyttöön - uskon nähneeni sen oikeasti, eikä kyse ole esimerkiksi unesta. 

Muistiinpanoni takia osaan myös kertoa, että kyseisessä kuvassa on ruskeasilmäinen, vahvat kulmakarvat omaava, mustaviiksinen ja pienellä mustalla leukaparralla varustettu, mutta vaaleaihoinen, miespuolinen ylioppilas. Lisäksi taustalla vasemmalla on epätarkasti kuvattuna ulkoisesti viehättävältä vaikuttava nainen, josta sain osan näkyviin myös tänä aamuna. 

Kahdeksannessa kuvassa nähdään takaa kuvattuna megafonin kanssa kulkeva suomalaisneitokainen, joka on ilmeisesti myös yhdeksännessä kuvassa, mutta kuvattuna edestä. Yhdeksännessä kuvassa on Volodymyr Zelenskyi mikrofonin takana ja kymmenennessä toimittaja Antti Kuronen työtehtävässään. 

Näiden kuvien jälkeen nähdään yhdennessätoista kuvassa sotilasta halava mustahiuksinen ja lyhyttukkainen - siis ei suomalaisen eikä oikein ukrainalaisenkaan näköinen - nainen halaamassa sotilasta. Sen jälkeen kuvat ja tunnus loppuvat.

* * *

Alkuperäinen syyni näiden kuvien tarkasteluun oli siis se, että ajattelin kirjoittaa tähän blogiin siitä, mitä Ylen kuvavalinnat kertovat etnisesti suomalaisten poikien ja nuorten miesten asemasta yhtiön uutistoimituksen piirissä. Se ei liene hääppöinen, koska kuvasarjassa ei näkynyt ensimmäistäkään ulkonäöltään helposti suomalaiseksi tunnistettavaa miespuolista teini- tai leikki-ikäistä poikaa. Sen sijaan niissä oli suomalaisia naisia ja miehiä, vauva, maahanmuuttajan näköisiä nuoria miehiä, poliitikkoja, toimittaja sekä useita neitokaisia.

Toinen kysymykseni syntyi vasta kuvia tarkastellessani - eli huomattuani viidennen ja seitsemännen kuvan olevan piilokuvia, joita ei liene edes tarkoitettu tarkasti havaittaviksi. Niistä ensimmäisessä näkyy stereotyyppinen humanitaarinen maahanmuuttaja ja toisessa ulkonäöltään mihinkään etniseen ryhmään vaikeasti luokiteltava nuorehko - siis ei tyypillisen suomalaisen näköinen - ruskeasilmäinen ja tummapartainen ylioppilasmies, jota taustalla katselee viehättävä naishenkilö. 

Minä en itse keksi näiden kuvien sisällyttämiselle uutisten tunnukseen muuta syytä kuin sen, että Ylen toimitus pyrkisi vaikuttamaan niillä katsojiensa alitajuntaan samaan tapaan kuin James Vicary väitti aikanaan tehneensä lisätäkseen popcornin ostamista elokuvissa. Siksi kysyn teiltä - arvoisat lukijani - että osaisitteko te antaa minulle jonkin järkevämmän motiivin? 

Jos tämä teksti taas tavalla tai toisella välittyy Yleisradion uutistoimitukselle, niin pyydän sitä kertomaan asiasta koko Suomen kansalle - missäpä muuallakaan - kuin illan pääuutislähetyksessä ja lisäksi nettisivuillaan. Onhan kyseessä kuitenkin kaikkien suomalaisten kustantama media, joten olisi moraalisesti kestämätöntä olla antamatta yhtiön omistajille ja rahoittajille selitystä erittelemistäni uutislähetyksen tunnuksen kuvavalintojen - ja erityisesti niiden esitystavan - omituisuuksista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Päätoimittaja Erja Yläjärvi ja yllytyshullu
Journalistit kaivavat Ylen hautaa olemalla vihervasemmiston asialla
Ylen päätoimittajan luottamus tulisi mitata

Iltalehden toimittaja suojeli rikollisia

Kun virkavalta pyytää apua rikosten selvittämiseen, voisi kuvitella että kaikki rehelliset suomalaiset tekisivät parhaansa auttaakseen. Tämä ei kuitenkaan näytä olleen Iltalehden toimittaja Eevi Karvisen mielessä, vaan hän päätti pikselöidä poliisin tunnistamista varten toimittamat kuvat. 

Arvoisa lukijani voi pohdiskella toimittajan motivaatiota vertaamalla Iltalehden jutun pikselöityä kuvaa vaikkapa tähän Helsingin uutisissa julkaistuun kuvaan. 

Lopuksi: mikäli tunnistat - arvoisa lukijani kuvan henkilöt - pyydän lähettämään lisätiedot sähköpostitse osoitteeseen rek.helsinki@poliisi.fi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä maan hallitus aikoo tehdä nuorisoväkivallalle?
Tavalliset porilais- vai espoolaismiehet?
Mediat kuvasivat tarkasti Itä-Helsingin ja Espoon väkivallan uhrit ja sivulliset

Olisiko ollut parempi "vähä ajatella enste"?

Oikeusministeriöstä kerrottiin eilen, että "rikoslakiin tulee kaksi uutta rangaistuksen koventamisperustetta: rikoksen tekeminen osana rikollisjoukon toimintaa ja ns. nöyryytysväkivalta. Lisäksi alle 15-vuotiaan käyttäminen välikappaleena rikoksen tekemisessä tulee rangaistavaksi erillisenä rikoksena."

Oikeusministeri Leena Meren mukaan on "hienoa, että nämä lakimuutokset menivät maaliin. Katujengeissä tehdään rikoksia ja nuoria pahoinpidellään nöyryyttävällä tavalla. Lisäksi rikolliset käyttävät alle 15-vuotiaita hyväksi omissa rikoksissaan. Nyt näihin puututaan, kun rangaistukset kovenevat." 

Nämä uutiset ovat tietenkin nykyisen Suomen turvallisuustilanteessa sinänsä hyviä elleivät suorastaan erinomaisia. Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, että kovennettujen rangaistusten tarpeellisuus johtuu suurelta osin - ellei suorastaan kokonaan - Suomessa harjoitetusta maahanmuuttopolitiikasta, jolla on ollut huomattava merkitys sekä katujengeinä tunnettujen rikollisjoukkojen syntymisessä että lasten valjastamisessa laittomiin tekoihin. 

Tähän yhteyteen sopiikin muistuttaa suomalaisia poliitikkoja vanhasta Simo Salmisen laulusta "Alle Lujaa", joka päättyy sanoihin "taitais olla parempi vähä ajatella enste." Onhan maamme poliittisten päättäjien riskinotto maahanmuuttoasioissa ollut viimeisten kymmenen vuoden aikana vähintäänkin yhtä kovaa kuin mainitun laulun minä-henkilön liikenteessä. Toivottavasti nyt tehdyt - ja hallitusohjelman vielä toteutettavat - päätökset kääntävät lopputulosta edes vähän paremmaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitusohjelman toteuttaminen on äärimmäisen tärkeää
Suomalaisten suosikki esitti pakolaiskiintiön ja vastaanottotukien korottamista
Pilkkeitä

Hallitusohjelman toteuttaminen on äärimmäisen tärkeää

Ruotsalainen yhteiskunta on nopeassa muutoksessa. Tuorein esimerkki siitä on rikollisjengien puuttuminen vaikutuspiirissään olevien nuorten kouluvalintoihin siten, että ne tukevat heidän valtaansa eri alueilla ja kouluissa sekä edistävät huumekauppaa.

Myös nuoret itse joutuvat valikoimaan koulujaan sen mukaan, keitä muita niissä opiskelee. Yksi heistä kertoi, että "jos minulla on jollain alueella paljon vihollisia, jossa tiedän lyöneeni ihmisiä, en todellakaan halua mennä siihen kouluun. Koska he kostavat minulle". Ja jatkoi aitoon kehitysmaatyyliin, että menee itse veitsen ja ampuma-aseen kanssa pelätessään, että muut jengirikolliset etsivät häntä kouluaikana.

Ruotsin syyttäjäviranomaisen tilastojen mukaan murhista epäiltyjen 15–17-vuotiaiden määrä on kasvanut yli tuhannella prosentilla viimeisten kymmenen vuoden aikana. Toisin sanoen maan ultraliberaalin maahanmuuttopolitiikan seurauksena murhista epäiltyjen nuorten määrä on kymmenkertaistunut.

Kuten muistamme, ei tämä ole suinkaan ainoa seuraus ruotsalaisen yhteiskunnan turvallisuuden romahtamisesta. Ruotsihan on noussut maailman ehdottomaan kärkeen raiskausten määrässä, eikä ampumisten tai  erilaisten räjähdystenkään määrä taida jäädä jälkeen kuin sotatilassa olevista maista. 

* * *

Kuten arvoisa lukijani hyvin ymmärtää, on Ruotsi tänä päivänä erityisesti sisäiseen turvallisuuteen liittyvän politiikan varoittava esimerkki. Ja siksi on erinomaista, että Suomen hallitusohjelmassa on suuri määrä asioita, joiden avulla voidaan vähentää suuren rikollisuusriskin omaavia maahanmuuttajia houkuttelevien tekijöiden määrää Suomessa. Se on, vastikkeettoman rahan jakamisen vähentämistä ja oman vastuun kasvattamista maahan tuleville kehitysmaalaisille. 

Nämä asiat ovat hallitusohjelmassa vain ja ainoastaan Perussuomalaisten vaatimuksesta. Ja siksi on suomalaisen turvallisuuden kannalta äärimmäisen tärkeää, että Petteri Orpon hallitus jatkaa niin kauan kunnes sen koko ohjelma on toteutettu. 

Näin etenkin nyt, kun vaarana olisi vastuutonta maahanmuuttopolitiikkaa ajavien punavihreiden puolueiden nouseminen hajonneen hallituksen tilalle koottavaan valtioneuvostoon sekä tähän asti tehdyn työn vesittäminen. Eli paluu Ruotsin tielle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oikeus- ja sisäministeri bilehuumeiden kimpussa
Maahanmuuttajia, jengejä, päätöksiä ja oman edun tavoittelua
Itävallan vaalit muistuttivat EU:n maahanmuuttopolitiikan epäonnistumisesta

Nuorten naisten mielenterveys

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) kertoi, että lasten ja nuorten mielenterveyteen liittyvien tutkimus- tai hoitokäyntien määrä nousi perusterveydenhuollossa 18 prosenttia ja asiakkaiden määrä 44 prosenttia, kun verrataan vuotta 2023 vuoteen 2020.

Nämä käynnit ovat lapsuudessa yleisempiä pojilla mutta nuoruusiästä alkaen tytöillä siten, että 18–22-vuotiaista naisista peräti 31 prosenttia oli käynyt mielenterveysongelmien takia terveydenhuollossa vuonna 2023. 

Kaiken kaikkiaan 175 000 7–22-vuotiaista lasta ja nuorta kävi tästä syystä julkisen terveydenhuollon vastaanotolla. Luvusta puuttuvat yksityisellä vastaanotolla käyneet.

* * *

Ylilääkäri Terhi Aalto-Setälän mukaan "nuoret ovat saaneet mielenterveyden palveluja aiempaa enemmän, mutta myös kysyntä on kasvanut. Kasvavaan tarpeeseen voidaan palveluissa vastata parantamalla vaikuttavien hoitomenetelmien saatavuutta". 

Tästä juolahti mieleeni, että eikö kaikista tärkeintä olisi kuitenkin selvittää - ja poistaa - syyt poikalasten ja nuorten naisten mielenterveysongelmien nopeaan lisääntymiseen. Nyt THL:n tiedote ei kertonut siitä muuta kuin, että "lastensuojeluun sijoitetuilla lapsilla ja nuorilla mielenterveyskäynnit olivat huomattavasti yleisempiä kuin muilla lapsilla ja nuorilla".

Opetushallitus on kertonut, että nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet koko Euroopassa. Ainakin osaksi syynä siihen pidetään koronapandemian torjuntaan liittyvää yhteiskuntien sulkeutumista, mutta vaikuttavatko asiaan myös muut seikat? 

Kyse on tärkeästä asiasta, sillä dosentti Silja Kosolan mukaan "nuorten mielenterveysongelmat ovat todellinen uhka yhteiskunnalle, sillä esimerkiksi Suomessa kolmasosa nuorten aikuisten työkyvyttömyyseläkkeistä liittyy mielenterveysongelmiin". Toisaalta nuorten mielenterveysoireilulla on taipumusta myös "tarttua" eli mitä enemmän mielenterveydestä puhutaan, sitä useampi kokee asian koskevan myös itseään.

Syyllisiä mielenterveyden ongelmista on etsitty toki muualtakin. Erityisesti teknologiasta ja sosiaalisesta mediasta on puhuttu paljon. Niiden roolille on myös tieteellistä näyttöä, sillä esimerkiksi Helsingin yliopiston tiedotteen mukaan päivittäinen aika sosiaalisessa mediassa oli yhteydessä alempaan peruskoulun päättötodistuksen keskiarvoon, korkeampaan sosiaalisen median riippuvuuteen, korkeampaan ahdistuksen tasoon sekä huonompaan kehonkuvaan ja mielenterveyden kokemukseen. 

* * *

Edellä mainittujen syiden lisäksi on puhuttu paljon heikosta taloudesta ja työllisyydestä, arvojen ja kilpailun kovenemisesta, yleisestä epävarmuuden lisääntymisestä sekä muista globaaleista ongelmista. Näissä selityksissä minua epäilyttää se, ettei Suomessa ole ollut koskaan yhtä hyviä elinolosuhteita kuin nykyisin. 

Tosiasia nimittäin on, että vielä 1860-luvulla kuoltiin nälkään, vuosina 1918 ja 1939-1944 käytiin verisiä sotia ja vielä 1960-luvullakin ihmiset joutuivat muuttamaan Ruotsiin saadakseen leipää pöytäänsä. Siksi epäilen, ettei näistä mikään selitä nuorten mielenterveyden ongelmia vaan niissä on kyse samankaltaisesta korrelaatiosta kuin on havaittu jäätelön kulutuksen ja hukkumisonnettomuuksien välillä.

Siksi nostaisin esille myös nykyisen lastenkasvatuksen. Minulla on nimittäin sellainen epäilys, ettei se suuressa osassa perheistä tuota lapsille samanlaisia valmiuksia ottaa vastaan elämässä väistämättä vastaan tulevia ikäviä asioita kuin vielä omassa lapsuudessani. Tarkoitan tällä sitä, että lasten kuri ja velvollisuudet perheen yhteisten asioiden hoitamisessa ovat suurimmassa osassa perheitä lähes kadonneet ja niiden tilalle on tullut lähes rajaton vapaus - joko ylihuolehtimisen tai vanhempien välinpitämättömyyden seurauksena.  

Lopuksi totean vielä, etteivät lisääntyneet mielenterveyden käynnit selity maahanmuuttajien ongelmilla, sillä he itse asiassa käyttävät näitä palveluja muuta väestöä vähemmän. Kyse on siten ennen kaikkea kantaväestön ongelmasta ja huolestuttavimmillaan nuorista suomalaiseen kantaväestöön kuuluvista naisista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen tulevaisuus on mielenterveysongelmaisten käsissä
Sensuuria, tekoälyä, moraalia ja eurooppalaista kyvyttömyyttä
Onko Ylen toimittaja narsisti?

Lumikokkare, koira ja väestötieto

Ilta-Sanomat kertoi ikävästä tilanteesta, jossa lastenrattaita työntävän äidin koiraa oli heitetty jäisellä lumikokkareella. Heittäjät olivat yläkouluikäisiä ja mahdollisesti Helsingin Roihuvuoren yläasteen oppilaita. 

Uutinen ei avannut heittäjien taustaa sen enempää, joten mieleeni juolahti katsoa Suomen Perustan tekemästä faktasivusta, paljonko Roihuvuoressa asuu muita kuin suomalaisia alle 16-vuotiaita. Heidän osuutensa oli vuonna 2020 peräti 43,5 prosenttia - ja nykyisin todennäköisesti selvästi korkeampi. 

Tarkemmin jaoteltuna faktasivulta löytyi myös tieto, jonka mukaan alle 16-vuotiaista 19,7 prosenttia on niin sanotuista isoista pakolaismaista (Irak, Somalia, Afganistan ja Syyria). Lisäksi muista Lähi-idän maista oli 5,7 prosenttia ja kategoriasta "kaikki muut ulkomaat" - eli Etelä- ja Väli-Amerikka, Afrikka ja Itä-Aasia - on 8,8 prosenttia.

En tietenkään osaa sanoa onko näillä tilastotiedoilla mitään tekemistä koiraan osuneen lumikokkareen kanssa. Enkä myöskään väitä, että lumikokkareen heittäminen koiraan olisi erityisen vakava rikos, vaikka ikävää sellainen tietenkin on. 

Ajattelin kuitenkin, että tapaus on syytä kirjata ylös siltä varalta, että siitä tulisi joskus myöhemmin puhetta tai tekijöistä tarkempaa tietoa. Lisäksi olisi mukavaa, jos lehdistömme omaksuisi tavan, jossa se kertoisi tämän kaltaisista tapauksista kaiken relevantin tiedon - eli esimerkiksi sen, onko niiden taustalla kantasuomalaisia vai maahanmuuttajia - niin ihmisten ei tarvitsisi spekuloida asialla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pukinmäen koulusta ja väestön vaihtumisesta
Vihreiden punainen raja ylittyi - vai ylittyikö?
Huumeita, zombeja, tyttöjä ja tappajia sekä ruotsalaisia palautuslentoja

Trondheimin MM-hiihtojen kisaennakko

Suomen hiihtoliitto nimesi jo aiemmin joukkueen Trondheimin MM-hiihtoihin. On siis tullut aika spekuloida sillä, miten valitut hiihtäjät pärjäävät vuonojen maan vaativilla laduilla. Teen sen siinä järjestyksessä, missä kilpailut käydään.

Aloitan Iivo Niskasesta, joka voitti reilu viikko sitten Falunissa kympin kisan lähes näytöstyyliin. Ja sairastui - norjalaisten riemuksi, mutta myös epäilevien spekulaatioiden kohteeksi - heti sen jälkeen influenssaan, jonka vaikutuksia tärkeimpään eli ensi viikon tiistain perinteisen hiihtotavan 10 km kilpailuun on tässä vaiheessa mahdotonta ennakoida muilta osin kuin toteamalla, ettei tauti ainakaan paranna miehen kisakuntoa. 

Seuraavaksi käyn läpi jokaisen maastohiihtokilpailun siinä järjestyksessä kuin ne löytyvät MM-kisojen ohjelmasta. Ja tuttuun tapaan yritän olla mieluummin positiivisella kuin negatiivisella mielellä.

* * *

Naisten sprintti hiihdetään vapaalla hiihtotavalla. Siinä suomalaisista suurimmat odotukset kohdistuvat Jasmi Joensuuhun, joka on parantanut suorituksiaan useita vuosia peräkkäin ja noussut lajissaan maailman kymmenen parhaan joukkoon. Nähdäkseni hän sijoittuu huomenna todennäköisimmin sijoille 4-6.

Muista suomalaisista sprinttiin osallistuvat Jasmin Kähärä, Katri Lylynperä ja Amanda Saari. Heidän sijoittumisensa kahdentoista joukkoon eli pääsy välieriin olisi hyvä onnistuminen, mutta mitaleille tällä joukolla ei ole asiaa. 

Miesten sprintissä Lauri Vuorinen on onnistunut kauden mittaan parhaiten ja sikäli häneltä on realistista odottaa finaaliin selviytymistä. Toisaalta hänen mitalinsa olisi Joensuun tavoin yllätys.

Muista hiihtäjistä Niilo Moilanen ja Joni Mäki ovat arvoituksia, mutta heillä on onnistuessaan mahdollisuudet päästä välieriin, ja jälkimmäisellä jopa finaaliin, mikäli miehen nousukunto jatkuu. 

Jonin mitali olisi kuitenkin suuri yllätys, joka toteutuessaan pudottaisi Vuorista sijaa alemmas. Emil Liekarille jo pääsy kahdentoista parhaan joukkoon olisi erinomainen suoritus.  

* * *

Seuraava laji on miesten yhdistelmähiihto, jossa Suomen joukkueen ykkösnyrkki olisi ollut Iivo Niskanen. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole, koska Niskanen ei hiihdä, eikä muista suomalaisista ei ole menestyjäksi tässä kilpailussa. 

Joukkueessa hiihtävät Perttu Hyvärinen, Niko Anttola, Arsi Ruuskanen ja Remi Lindholm. Näistä hiihtäjistä arvokisoissa aiemmin hyvin menestyneen Hyvärisen kunto on suurin arvoitus, mutta kauden moninaisten ongelmien takia häneltäkään ei voi odottaa erityistä menestystä, vaan sijoitus tulee hyvinkin onnistuneella hiihdolla olemaan kaksinumeroinen. Samoin kuin hänen nuoremmilla kollegoillaan. 

Naisten vastaavassa hiihdossa Suomella on asettaa viivalle vanhat menestyjät Kerttu Niskanen ja Krista Pärmäkoski. Heiltä voidaan odottaa kauden parasta hiihtoa ja ainakin jommankumman selviämistä mitaleille. 

Lisäksi naisten yhdistelmähiihtoon osallistuvat Vilma Ryytty ja Jasmin Kähärä. Heistä Ryytyn mahdollisuudet hyvään sijoitukseen riippuvat perinteisen osuudesta. Jos siinä hiihdetään rauhallisesti, hän voi hyvänä vapaan hiihtäjänä selvitä kahdenkymmenen joukkoon. 

Kähärältä sellaista sijoitusta ei kannata odottaa, vaikka MM-hiihdoissa onkin vähemmän kovia hiihtäjiä kuin maailmancupissa. Eikä siis Ryytyltäkään, mikäli perinteisellä hiihdetään tosissaan.

* * *

Kolmas laji eli perinteisen kymppi on Niskasen sarastumisesta huolimatta MM-hiihtojen odotetuin matka täällä pohjantähden alla. Mikäli Iivo paranee nopeasti, on hän edelleen yksi mitalisuosikeista, vaikka tässä tilantessa ei enää ennakkosuosikki. Sellaiseksi nousee nyt Norjan Johannes Kläbo, joka on vuosi vuodelta parantanut kykyään myös matkavauhdin osalta. 

Muista suomalaisista Ristomatti Hakolalla on edellytykset kymmenen parhaan joukkoon. Muut hiihtäjät valikoitaneen yhdistelmähiihdon tulosten perusteella nelikosta Ville Ahonen, Hyvärinen, Ruuskanen ja Anttola. Heistä kaikki kykenevät onnistuessaan kahdenkymmenen tai jopa kymmenen parhaan joukkoon, koska edestä puuttuu maailmancupiin verrattuna kovia norjalaisia. Mitaleille heillä ei kuitenkaan ole asiaa. 

Naisten puolellakin Suomen ykköstykki on Niskanen. Kertulta voidaan toivoa veljensä tavoin jopa kultaa, mutta kilpailu on kovaa (Johaug, Slind, Diggins, Andersson, Sundling, Weng, Hennig, Carl ja niin edelleen) ja siksi jopa mitaleilta putoaminen on mahdollista. 

Muista hiihtäjistä suurin yllättäjä saattaa hyvinkin olla Krista Pärmäkoski, joka on viime viikot ollut nousukuntoinen. Jos kehitys jatkuu, voi myös hän yltää mitalitaisteluihin. 

Lisäksi tälle matkalle osallistuu halutessaan Jasmi Joensuu, joka saattaa kuitenkin säästellä seuraavan päivän parisprinttiin. Hänellähän on sillä matkalla todelliset mitalimahdollisuudet toisin kuin perinteisen kympillä. 

Lisäksi kympin matkalle lähtee Johanna Matintalo - jolla on ollut vaikea kausi, eivätkä odotukset huippusijoituksesta ole siksi realistisia - sekä Joensuun jäädessä pois Vilma Nissinen, Amanda Saari tai Vilma Ryytty ilman menestyspaineita. 

* * *

Suomalaismatkat jatkuvat väliaikalähtöjen jälkeen perinteisen hiihtotavan parisprintillä. Siihen liittyen on ihan ensin huomioitava, että lajiin on tullut suomalaisten mitalinsaalistusta vaikeuttava sääntömuutos. 

Tarkoitan karsintaa, jossa hiihdetään vain yksi kierros väliajalla, kun aiemmin myös karsinta oli kokonainen kolmen kierroksen kilpailu. Käytännössä tämä tarkoittaa, että varsinaisten sprinttihiihtäjien kilpailukyky suhteessa pitkän matkan hiihtäjiin on kasvanut. 

Naisten puolella tämä tarkoittaa etenkin Ruotsin joukkueen ennakkosuosikkiaseman vahvistumista entisestään. Siten Suomi ja muut maat taistelevat käytännössä parhaimmillaankin hopeasta. 

Joukkueessamme hiihtävät Jasmi Joensuu ja jompikumpi parivaljakosta Kerttu Niskanen/Krista Pärmäkoski siten, että kaksikkoa kirivoimaisempi Jasmi tuo joukkueen maaliin. Odotusarvona tälle joukkueelle on toinen tai kolmas sija, mutta sama koskee Norjan ja Saksan joukkueita, joten kolmikosta jää yksi nuolemaan näppejään. Toivottavasti se ei ole Suomi.

Miesten puolella tämä lienee Iivo Niskasen toinen päämatka, ellei hän itse koe olevansa kilpailukyvytön. Pariksi asettuu Ristomatti Hakola, jonka ominaisuuksille parisprintti sopii kuin nenä päähän. Jos Niskanen ei pysty osallistumaan, valittaneen joukkueeseen hänen tilalleen sprinttikilpailun tulosten perusteella joko Lauri Vuorinen tai Joni Mäki

Kultaa tietenkin odotetaan, mutta Norja tulee olemaan kova kanto kaskessa, eikä ole syytä epäillä, etteikö Kläbo hoitaisi joukkueelleen voittoa siinä tapauksessa, että hän pääsee loppusuoralle samoihin aikoihin kuin kilpailijansa. Mutta suomalaisillekin mitali on joka tapauksessa todennäköinen - jos Niskanen osallistuu - tai ainakin mahdollinen - mikäli hän jää pois.

* * *

Suomalaismatkojen jälkeen siirrytään pitkään viestiin, joka on aiempiin arvokisoihin nähden lyhentynyt 40 kilometristä 30 kilometriin. Hakola ja Niskanen hoitanevat perinteisen osuudet siten, että Suomi on kolmanteen vaihtoon tultaessa selvässä johdossa. 

Sen jälkeen jatketaan vapaalla etenemistavalla, jonka hiihtäjävalintoja on vaikea ennakoida. Maailmanmestari Harri Kirvesniemien arvaus oli Remi Lindholm ja Perttu Hyvärinen. 

Näin saattaa hyvinkin olla, mutta mikäli Vuorinen tai Mäki saavuttavat sprintissä menestystä, vaihtuu ankkuri kyseiseen sprintteriin ja jompikumpi kaksikosta Lindholm/Hyvärinen jää valmistautumaan kuninkuusmatkalle. Realistinen odotus Suomen sijoituksesta menee välille kolmesta viiteen, joista ensin mainitun eli mitalin todennäköisyys ei ole kovin suuri. 

Naisten osalta meillä on kolme tai mahdollisesti jopa neljä erittäin hyvää perinteisen hiihtäjää eli Niskanen, Pärmäkoski ja Joensuu sekä kenties myös Johanna Matintalo. Heistä kolme ensimmäistä ovat myös vapaalla kyvykkäitä ja heidän lisäkseen Vilma Ryytty pystyy hiihtämään luistellen hyvää matkavauhtia. Tästä joukosta kirivoimaisimpia vapaalla hiihtotavalla ovat Joensuu ja Pärmäkoski, joten toinen heistä pääsee ankkuriksi. 

Kerttu Niskasen tehtävänä viestissä on hiihtää toisella osuudella mahdollisimman kovaa ja Ryytyn säilyttää saavutettu asema. Nähtäväksi kuitenkin jää, kuinka monta joukkuetta on Suomen edellä tai vielä iskuetäisyydellä viimeisessä vaihdossa. 

Oma veikkaukseni on, etteivät naiset tällä kertaa sijoitu kolmen joukkoon, vaan jäävät sijalle neljä tai viisi. Saatan tietenkin - tai jopa toivottavasti - olla väärässä ja kauniimman sukupuolen edustajamme ottavat sittenkin mitalin.

* * *

MM-hiihdot päättää perinteiseen tapaan kuninkuusmatka, jonka myös naiset hiihtävät täysimittaisena. Valitettavasti se on yhteislähtö, eikä siten mittaa äärimmäistä kestävyyttä - kuten nuoruusvuosinani - vaan pikemminkin taktista osaamista ja kirikykyä varsinkin siinä tapauksessa, että ladut ja keli antavat peesihyödystä ison hyödyn.  

Suomalaismiehistä matkaan lähtevät todennäköisesti Niskanen, Lindholm, Hyvärinen ja Ruuskanen. Heistä Niskasen pitäisi tässä vaiheessa olla jo niin hyvässä iskussa, että häneltä voidaan odottaa sijoittumista  kymmenen parhaan joukkoon, mutta muut kolme ovat arvoituksia. 

Toisaalta Niskanen saattaa jättää myös koko kilpailun väliin, mikäli ei tunne oloaan hyväksi. Jo näin käy, noussee Niko Anttola mukaan joukkueeseen, koska Ville Ahonen on melko puhtaasti perinteisen hiihtotavan menijä.

Mikäli Remi Lindholmin Falunin kahdenkympin kisan onnistuminen viestii nousukunnosta, hän saattaa pysyä kärjen mukana varsin pitkälle, samoin kuin Iivo. Kirikyvyn puutteet estävät kuitenkin kummallakin mitalisijan saavuttamisen.

Ruuskasen ja Hyvärisen (sekä Anttolan) mahdollisuudet lienevät tällä matkalla kahdella numerolla kirjoitetuissa sijoissa, eikä ehkä siinäkään ykkösellä alkavissa. En toki panisi pahakseni, vaikka kyseiset herrat osoittaisivat negatiivisen asenteeni ymmärtämättömyydeksi. 

Naisten kuninkuus-, tai pitäisikö sanoa kuningatarmatkalle, ei liene suurta tunkua. Se on kuitenkin päämatka Vilma Ryytylle, joka pääsee hiihtämään paremmalla hiihtotavallaan ja on osoittanut jaksavansa hiihtää pitkiäkin matkoja, vaikka kirikyky ei olekaan hänen paras meriittinsä. 

Näin ollen Ryytty jäänee kuitenkin lopulta vanhojen rouvien, eli Niskasen ja Pärmäkosken taakse, joiden kirikyky pitkän matkan jälkeen on koeteltu ja osoittautunut kohtuulliseksi, vaikka tuskin kuitenkaan vapaalla hiihtotavalla mitaliin riittäväksi. 

En olisi kuitenkaan yllättynyt, jos kymmenen joukossa olisi kolme suomalaista. Neljäntenä matkalle lähtee luultavasti Vilma Nissinen, jolla on elämänsä tilaisuus yllättää ja tunkea yllättäjänä samaan joukkoon. 

* * *

Edeltä kun summaan, niin saan lopputulokseksi neljä todennäköistä ja viisi mahdollista mitalia. Tämä osoittaa tietenkin valtavaa optimismia, joten on käytettävä korjauskerrointa. 

Jos ajatellaan, että todennäköisistä mitaleista realisoituu puolet ja mahdollisistakin noin viidennes, päädytään kolmen mitaliin. Tämäkin olisi hyvä saavutus, sillä edellisissä - vuoden 2023 - MM-hiihdoissa Suomi saavutti vain yhden mitalin: miesten viestihopean. 

Sitä ennen - vuonna 2021 - Suomen saldoksi tuli miesten parisprintin hopea ja naisten viestipronssi. Siis kaksi mitalia. Vuonna 2019 saalis oli puolestaan vain yksi pronssi, jonka otti Iivo Niskanen 15 km perinteisellä hiihtotavalla hiidetystä kilpailusta. 

Toivottakoon siis, ettei korjauskertoimeni ole liian optimistinen, vaan suomalaiset maastohiihdon ystävät saavat nauttia tällä kertaa useammasta mitalista kuin kolmissa edellisissä MM-kisoissa. Ja ehkäpä riemuita vielä jopa kultamitalista!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uhkaus, josta ei voi kieltäytyä
Planican MM-hiihtojen kisaennakko
Oberstdorfin kisaennakko

Imperialistiset suurvallat ja turvallisuus

Iso-Britannia oli aikoinaan maailman johtava suurvalta, jonka imperiumi ulottui maapallon kaikille kolkille. Sittemmin se on kuitenkin supistunut kutakuinkin Brittein saarten suurimman osan kokoiseksi. 

Samalla brittien kansallistunne ja sitoutuminen omaan valtioon on rapissut. Tästä kertoi tuore kysely, jonka mukaan puolet 18–27-vuotiaista pitää kotimaataan rasistisena. Ja vain joka kymmenes olisi valmis vaarantamaan henkensä puolustaakseen Britanniaa sodassa - eikä 41 prosenttia haluaisi puolustaa sitä ainakaan aseellisesti missään olosuhteissa.

Näin siitä huolimatta, että 74,4 prosenttia maan asukkaista identifioi itsensä englantilaiseksi, walesilaiseksi, skotlantilaiseksi tai pohjois-irlantilaiseksi. Britit eivät kuitenkaan pidä tilastoa syntyneiden etnisestä taustasta. 

Jotain saarivaltion nuorisosta kertoo kuitenkin se, että vuonna 2019 syntyneiden lasten äideistä 28,7 prosenttia oli syntynyt muualla kuin Britanniassa. Ja näiden päälle tulevat niiden etnisesti ei-brittien äidit, jotka ovat syntyneet saarivaltiossa. Mielenkiintoinen on myös tieto siitä, että valkoisten brittien mediaani-ikä oli vuonna 2021 noin 45 vuotta, kun se suurista etnisistä ryhmistä esimerkiksi pakistanilaisilla oli vain 28 ja mustilla afrikkalaisillakin 30 vuotta. 

Toisin sanoen 18-27-vuotiaista paljon suurempi - vaikkakin edellä löytämieni tietojen perusteella määrittelemätön - osuus kuin 74,4 prosenttia on etnisesti jotain muuta kuin valkoihoisia brittejä. Lienee myös selvää, että tässä väestönosassa maanpuolustustahto on varsin heikko. Mutta se ei kuitenkaan yksin selitä, miksi niin harva kokee kotimaansa puolustamisen arvoiseksi.

Siksi on etsittävä myös muita asiaan vaikuttaneita tekijöitä. Sellaisia ovat epäilemättä ainakin vasemmistolainen ja pasifistinen maailmankatsomus, joita viime vuosina kaikkialla maailmalla alaa vallanneet woke- ja DEI-ideologiat ovat vahvistaneet. Lopputuloksena meillä on siten entinen suurvalta, jonka sotilaallinen kyvykkyys on vähintäänkin kyseenalainen.

Vertailukohdaksi voidaan ottaa Suomi. Täällä maanpuolustustahto on poikkeuksellisen korkea, sillä peräti 79 prosenttia kansastamme on sitä mieltä, että suomalaisten olisi puolustauduttava aseellisesti kaikissa tilanteissa. Myös siinä tapauksessa, että lopputulos näyttäisi epävarmalta. 

Toivottavasti tämä tilanne säilyy maassamme myös tulevaisuudessa, sillä elämä imperialistisen suurvallan - enkä tarkoita Iso-Britanniaa - naapurina voi olla turvallista vain silloin, kun sen aggressiivisuutta hillitsee tietoisuus koko kansan yhtenäisyydestä ja kyvykkyydestä. Ja mahdollisella hyökkääjällä - tai ainakin sen ylimmällä poliittisella ja sotilaallisella johdolla - on historiallinen tietoisuus yhdestä, toisesta ja vielä kolmannestakin epäonnistuneesta sekä kalliiksi tulleesta yrityksestä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Britannia kuohuu!
Ukrainalaisten on syytä säilyttää taisteltutahtonsa
Mahtimiehet pitivät pintansa kansainvaelluksen puristuksessa

Laitavasemmiston intohimo on johtanut suomalaisten turvallisuuden heikkenemiseen

Keskusrikospoliisi kertoi, että itärajan sulkemiseen johtaneen Venäjän hybridioperaation aikana Suomeen saapuneiden ihmisten joukosta on tunnistettu noin 50 henkilöä, joiden epäillään syyllistyneen rikoksiin maassamme. Kirjo on laaja sisältäen sekä henkeen, terveyteen ja omaisuuteen kohdistuvia rikoksia että seksuaali-, huumausaine- ja liikennerikosepäilyjä ja viranomaisia vastaan kohdistuneita epäiltyjä rötöksiä. 

Joukosta on myös tunnistettu muutamia kymmeniä henkilöitä, joiden on saatujen tietojen perusteella arvioitu mahdollisesti uhkaavan sisäistä turvallisuutta Suomessa. Kaiken kaikkiaan kyse on siten melkoisesta paskasakista, jollaista kukaan täysjärkinen ei toivo maahamme.

Nähtäväksi kuitenkin jää, miten itärajan sulkemisesta itkuvirsiä rustannut - eli sen avaamista vaatinut - laitavasemmisto suhtautuu asiaan. Eli tunnustetaanko myös Vasemmistoliitossa ja Vihreissä hallituksen tekemän itärajan sulkemispäätöksen järkevyys?

* * *

Kun nyt kerran kehitysmaalaisista maahanmuuttajista kirjoitin, niin en malta olla nostamatta esille myöskin Habiballah Kheirallahia ja Habib Nazaria, jotka saivat yhdeksän ja reilun kahden vuoden rangaistukset teinityttöjen raiskaamisista ja sen yrittämisestä. 

Nämä tapaukset eivät sinänsä ole mitenkään erikoisia, enkä tiedä missä joukossa Kheirallah ja Nazar ovat tulleet Suomeen. Selvää kuitenkin on, että heidän tänne ottamisestaan päätöksen tehneet viranomaiset ovat tehneet hirvittävän virheen, josta seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutuneet tytöt ovat joutuneet maksamaan järkyttävän hinnan. 

Tapaus ei kuitenkaan ole ensimmäinen eikä viimeinen. Eikä se tule vaikuttamaan sitä eikä tätä poliittisen vasemmiston intohimoiseen suhtautumiseen EU:n alueelle ja Suomeen tulevaan - erityisesti islamilaisista maista lähteneiden - kehitysmaalaisten virtaan. Eikä edes siihen, että tästä vasemmiston intohimosta tulevat kärsimään eniten etnisesti suomalaiset nuoret.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lontoossa tapahtuu yksi raiskaus per tunti
Vasemmistoliitto avaisi rajat Putinin hybridisodalle
Suomalaisten suosikki esitti pakolaiskiintiön ja vastaanottotukien korottamista

Vantaa on Suomen vaarallisin, mutta Ylöjärveltä kuuluu kummia

MTV3:n mukaan Vantaa eli entinen Helsingin maalaiskunta on Suomen vaarallisin kaupunki. Väitteen takana on poliisin käyttämä häiriöindeksi, johon vaikuttavat - väkilukuun suhtettuina - julkisilla paikoilla tapahtuneiden epäiltyjen rikosten sekä poliisin hälytystehtävien määrä. Rikosepäilyissä painottuvat etenkin vakavat rikokset, kuten henkirikokset, väkivalta- ja seksuaaliväkivaltarikokset sekä ilkivaltarikokset.

Jutussa oli myös poliisin kommentteja tähän asiaan. Ja ne vahvistavat omaa käsitystäni, jota olen usein valottanut tähän blogiin kirjoittamissani ajatuksissa. 

Poliisiylijohtaja Ilkka Koskimäen mukaan Vantaan tilannetta selittää se, että "siellä asuu henkilöitä, jotka tekevät enemmän rikoksia". Tällä hän viittaa nuorisorikollisuuden voimakkaaseen kasvuun, joka näkyy siinä, että yleisten paikkojen väkivallanteoista epäillyt ovat yleisimmin 17–19-vuotiaita. 

Jutun mukaan tekijöistä noin 78 prosenttia oli syntynyt Suomessa ja 21 prosenttia ulkomailla. Sitä ei kerrottu, missä on syntynyt näistä luvuista puuttuva yksi prosentti. Sen sijaan on selvää, että myös Suomessa syntyneistä osa on ulkomaalaistaustaisia, erityisesti jo vuodesta 1990 alkaen Somaliasta maahamme tulleiden ihmisten jälkeläisiä, mutta myös muista kehitysmaista tulleita. 

Tätä asiaa valaisee tämän blogin neljäs merkintä vuodelta 2010, johon kirjoitin seuraavasti: "Suomessa asui maahanmuuttoviraston tilastojen mukaan viime vuonna (2009) vakituisesti 5 549 somalialaista, 3 956 irakilaista ja 1 148 nigerialaista. Vastaavasti uusia turvapaikanhakijoita oli Somaliasta 1 180, Irakista 1 195 ja Nigeriasta 131 henkilöä."

Vuodesta 2009 ei ole vielä kulunut kuin 16 vuotta, mutta maassa tuolloin vakituisesti asuneiden 10 653 somalin, irakilaisen ja nigerialaisen - sekä lisäksi muiden kehitysmaalaisten - on täytynyt olla Suomessa jo pidempään. Ja siksi heidän silloiset pikkulapsensa kuuluvat 17-19 vuotiaiden riskiryhmään ja tulevat tilastoiduksi Suomessa syntyneinä Suomen kansalaisina

Yleisillä paikoilla tapahtuvan väkivallan merkitystä korostaa se, että edellä linkitetyn MTV3:n jutun mukaan kaksi kolmesta uhriksi joutuneesta oli tekijälle entuudestaan tuntemattomia. Lisäksi joka kymmenennessä tapauksessa käytettiin ampuma-asetta ja 53 prosentissa teräasetta. Lisäksi 40 prosenttiin väkivallanteoista liittyi lyömistä ja/tai potkimista. 

Tähän on siis tultu suomalaisen maahanmuuttopolitiikan seurauksena. Eikä täältä näppäimistön takaa voi sanoa muuta kuin, ettei tämän olisi pitänyt tulla kenellekään yllätyksenä.

* * *

Luin aamulla myös Etelä-Suomen Sanomien välittämän oudon uutisen Ylöjärveltä. 

Siellä neljä alle 18-vuotiasta nuorta oli rikkonut kaupan kassakoneen, ulko-oven lasin, myynnissä olleita tuotteita ja mainoskylttejä. Lisäksi heidän epäillään uhkailleen ja pahoinpidelleen kaupassa olleita ihmisiä sekä yrittäneen ryöstää kassan. 

Nuoret riehuivat myös kaupan ulkopuolella, missä heidän epäillään hyppineen ainakin kahden auton konepellin päällä sekä uhanneen myyjää myös toisessa kaupassa. Uutisessa ei kerrottu tekijöiden tuntomerkkejä tai etnistä taustaa, mutta poliisi on ottanut heidät kiinni.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajia, jengejä, päätöksiä ja oman edun tavoittelua
Pukinmäen koulusta ja väestön vaihtumisesta
Juutalaisia, homoja, nuoria ja lapsia monikulttuurisessa yhteiskunnassa

Kehitysmaalaisten ammuskelua ja veneilyä

Jouluaattona luetaan perinteinen joulurauhan julistus, jossa sanotaan muun muassa, että "se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulujuhlaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla käytöksellä häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka laki ja asetukset kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät".

Tämä teksti on kuitenkin vain puhetta, eikä jouluna tapahtuvista rikoksista tule niiden tekijöille sen kummempia rangaistuksia kuin muulloinkaan. 

Tämä tuli mieleeni, kun luin uutista siitä, kuinka Espoon Puustellinmäessä oli myöhään jouluaattona ammuskeltu tarkoituksena ihmisten tappaminen. Poliisi pyytää ihmisiä kertomaan siihen liittyviä havaintojaan sekä lähettämään mahdollisia kuvia ja videoita tapauksen selvittämiseksi.

Tähän ammuskeluun saattaa liittyä jengirikollisia, mutta tutkinta on edelleen kesken. Poliisi ei ole tarkentanut sen tapahtumapaikkaa, koska sen mukaan tilanne on ollut "osittain liikkuva", mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Joka tapauksessa virkavalta näyttäisi pitävän mahdollisena rikoksen liittymistä muutama viikko sitten Espoon Suvelassa tapahtuneeseen ampumiseen, jossa murhattiin 20-vuotias mies.

Edelle kirjoittamieni tietojen perusteella näyttää joka tapauksessa vahvasti siltä, että kyse on maahanmuuttajiin kytkeytyvästä rikoksesta. Eli Suomessa vuodesta 1990 alkaen harjoitetun löperön maahanmuuttopolitiikan seurauksista. 

* * *

Sellaisesta on kyse myös Iso-Britanniassa, jonne pyrkii edelleen joukoittain kehitysmaalaisia. Tuoreen tiedon mukaan ranskalaisviranomaiset ovat ottaneet joulupäivänä mereltä kiinni yli sata Englantiin pyrkinyttä tummahipiäistä kehitysmaalaista. 

Brittien kannalta on ikävää, että uutinen jatkuu tiedolla, jonka mukaan kuluvana vuonna "kymmenettuhannet ovat myös onnistuneet kanaalin ylityksessä". Näin siitä huolimatta, että maan hallitus on vannonut pyrkivänsä estämään ihmisiä salakuljettavien rikollisjärjestöjen toiminnan.

Suomessa kehitysmaalaisten tulijamäärät ovat onneksi pienempiä. Tilastojen mukaan suurin tänä vuonna turvapaikkaa hakeneiden kehitysmaalaisten ryhmä on ollut somalit, joiden hakemuksia on jätetty arvioitavaksi 362. 

Seuraavina tulevat irakilaiset (272) afgaanit (245), syyrialaiset (191) ja nigerialaiset (185). Näistä ainakaan somaleilla tai syyrialaisilla ei liene enää minkäänlaista perustetta turvapaikalle ja nigerialaisistakin sellainen saattaa olla vain kristityillä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi Saksassa ajettiin autolla torille?
Pukinmäen koulusta ja väestön vaihtumisesta
Juutalaisia, homoja, nuoria ja lapsia monikulttuurisessa yhteiskunnassa

Maahanmuuttajia, jengejä, päätöksiä ja oman edun tavoittelua

Yle kertoi eilen yllättäen, että Pietarsaaressa on maahanmuuttajataustaisiin, pääkaupunkiin ja Ruotsiin kytkeytyvä jengi-, huume-, ja väkivaltaongelma. Jutun mukaan kaupungin väestöstä 15 prosenttia on maahanmuuttajia. 

Tämä ei sinänsä ole mitään uutta, sillä jo yhdeksän ja puoli vuotta sitten sikäläinen poliisi kertoi, että "vastaanottokeskus tuli noin kuusi vuotta sitten. Nykyään meillä ei ole enää melkein yhtään juttua, missä ei olisi ulkomaalaistaustaista mukana."  

Tuolloin - siis vuonna 2015 - asia oli noussut esille, koska 17-vuotias ulkomaalaistaustainen nuorukainen oli puukottanut kahta muuta nuorta. Ja jäänyt kiinni.

Ylen tuoreessa jutussa 14-vuotias pietarsaarelainen Erdi kertoi, että "täällä on paljon nuoria, jotka haluaisivat jengiin... Ne esittää vähän gangstaa. Luulevat, että ovat koviksia, vaikka eivät ole."

Paikallinen erityisnuorisotyöntekijä taas kertoi Ruotsin kautta Pietarsaareen tulleista nuorukaisista, jotka kulkivat ihmisten perässä, uhkailivat ja "aiheuttivat hämminkiä. Nuoriso puhuu, etteivät ole täältä päin. Nyt ovat kadonneet katukuvasta."

* * *

Ylen uutinen vahvisti omalta osaltaan sen, että Suomessa ja Ruotsissa harjoitettu maahanmuuttopolitiikka on ollut kantaväestön kannalta katastrofaalista, eivätkä sen ikävät seuraukset rajoitu pelkästään suuriin kaupunkeihin. Ja siksi myös pietarsaarelaisen äänestäjän olisi hyvä muistaa, että nyt vallassa oleva Kokoomuksen ja Perussuomalaisten varaan rakennettu hallitus on ensimmäinen, joka pyrkii tekemään asialle jotain. 

Ja on jo tehnytkin, sillä voimaan on saatettu seuraavat maahanmuuttoon liittyvät muutokset: rajamenettelyn käyttöönotto, maahantulosäännösten kiertämistä estävät lakimuutokset, vastaanottorahan pienentäminen perustuslain ja vastaanottodirektiivin sallimaan minimiin ja kansalaisuuden saamisedellytysten tiukentaminen.  

Ensi vuoden alussa astuu voimaan myös kansainvälisen suojelun muuttaminen väliaikaiseksi. Lisäksi on ryhdistäydytty tekemällä hallinnollisia uudistuksia.

Eikä tässä kaikki, sillä hallitusohjelmassa on kirjattuna myös lisäparannuksia maahanmuuttopolitiikkaan. Jos ja kun ne toteutetaan, on todennäköistä, että Suomeen suuntautuva kehitysmaalaisten virta hidastuu ja tänne saapuvilla maahanmuuttajilla on nykyistä parempi motivaatio sopeutua yhteiskuntaamme. Se olisi kaikkien etu.

* * *

On kuitenkin huomattava, että mikäli suomalaiset äänestävät seuraavissa eduskuntavaaleissa eli vuonna 2027 SDP:n jälleen hallitukseen ja Perussuomalaiset oppositioon, on todennäköistä, että maassamme palataan vanhoihin - yhä suurempia ongelmia aiheuttavaan - maahanmuuttopolitiikan käytäntöihin. Näin näyttäisi olevan tapahtumassa ainakin puoluekannatuskyselyiden perusteella.

Lisäksi vaarana on, että hallitus kaatuu sisäisiin ristiriitoihin ja kansanedustajien oman edun ajamiseen. Jälkimmäiseen näyttää syyllistyvän joukko perussuomalaisia ja kokoomuslaisia kansanedustajia, jotka aikovat äänestää hallituksen esittämiä terveydenhuollon säästöpäätöksiä vastaan ymmärtämättä sen laajempia seurauksia. 

Toivoa tietenkin sopii, ettei näin kävisi, vaan kyseiset kansanedustajat suostuisivat vaikka jättäytymään pois äänestyksestä. Lienee kuitenkin niin, että tultuaan asiassa jo etukäteen näyttävästi julkisuuteen, he ovat päättäneet toteuttaa myyräntyönsä ja pelata kieli pitkällään hallituksen hajoamista - jopa valheita levittämällä ajavan - vihervasemmiston pussiin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalainen lehdistö on unohtanut, että vaihtoehto olisi hirveä
Egyptiläinen ennusti, imatralainen toteutti ja pietarsaarelainen vahvisti
Pietarsaaresta kohti Malmöä

Kepposia ja pukeutumisohjeita

Eilen illalla tympäännyin perusteellisesti. Oli nimittäin jo kolmas ilta, jolloin ovikello soi ja sen avattuani kuulin kiristykseltä vaikuttavat sanat "karkki tai kepponen".  

Kyse on amerikkalaisen perinteen rantautumisesta Suomeen, mikä ei tietenkään ole tapahtunut ilman, että sitä olisi jollain taholla kannustettu. Valitettavasti kyse on ikävästä tavasta, koska kyseessä on periaatteessa kiristys, jossa uhataan ilkivallalla. Sen merkkinä yksi mainitsemistani kolmesta tapauksesta päätyi siihen, että ikkunaan lensi lumipallo - onneksi se ei mennyt rikki.

Toisin sanoen kiristys tosiaankin johti ikävään kepposeen, josta olisi huonolla tuurilla voinut aiheutua merkittävä omaisuusvahinko. Ja siitä syystä päätin kertoa tässä blogissa kansalaisaloitteesta halloweenin viettämisen lopettamiseksi peruskoulussa ja varhaiskasvatuksessa. 

Samalla huomasin, että noiden aloitteiden joukossa oli ainakin yksi muukin sellainen, joka saattaa kiinnostaa jopa suurinta osaa teistä, arvoisat lukijani. Ja siksi kannustan teitä vilkaisemaan kyseistä nettisivua. 

* * *

Erilaisiin tapoihin liittyen palautan teidän mieleenne vielä jopa vihreiden poliitikkojen huomiota herättäneen naisten pukeutumisohjeen. Ja jatkan muutaman päivän ikäisellä uutisella, jossa muslimipoliitikot kertovat omista ajatuksistaan. 

Niistä espoolaisen kaupunginvaltuutetun Ali Abdirahman (sd) näkemys oli mielenkiintoinen, sillä hänellä oli suomalaiseen kulttuuriin huonosti istuva näkemys musliminaisten vaatetuksesta: "jos kasvot ja kädet näkyvät, se on ok. Jalat saavat näkyä normaalisti, mutta polvien yläpuolelle hame ei saa nousta."

Miespuolisen demarivaltuutetun kannanotto on herättänyt huomiota sosiaalisessa mediassa, sillä Seida Sohrabi (kok) ihmetteli, että "tässäkö sitä islamin ja muslimin pehmeämpää tulkintaa naisten oikeuksista?" Sen sijaan naisasia- tai ihmisoikeusjärjestöjen en ole huomannut kommentoineen asiaa, vaikka elämmekin maassa, joka sosiaali- ja terveysministeriön mukaan on "sukupuolten tasa-arvon edelläkävijä". 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreiden punainen raja ylittyi - vai ylittyikö?
Poliittinen värityskirja
Hyväksyttävää rasismia ja sovinismia?

Henkisesti alakouluikäiset joutuivat hyökkäyksen kohteeksi, mutta tuleeko Iran apuun?

Yleisradion rohkea toimittaja Antti Kuronen - jota minäkin arvostan korkealle - joutui eilen illalla suorassa lähetyksessä libanonilaisnuorten ja hetken kuluttua myös Hizbollahin miesten häiritsemäksi. Tapaus oli tietenkin ikävä, mutta myöskin kuvaava. 

Näin siksi, että välikohtaus osoitti paremmin kuin tuhat sanaa, minkälaisesta porukasta on kyse. Ensin lähetystä häirinneet nuoret aikuiset käyttäytyivät kuin päiväkoti- tai korkeintaan alakouluikäiset lapset pyrkimällä saamaan naamansa - ja innokkaimman myös äänensä - TV-lähetykseen. 

Hetken kuluttua - Kurosen mainittua taikasanan Hizbollah - varttuneemmat Hamasin terroristit pyrkivät varastamaan Kuroselta kameran varusteineen - ja onnistuivat myös rikkomaan sitä jonkin verran. Näin he osoittivat vastustavansa puolueetonta uutisointia Libanonista tilanteessa, jossa koko muslimimaailma suoltaa kaikissa mahdollisissa medioissa Hizbollahin propagandaa (esimerkki ja toinen).

* * *

Saa siis nähdä, miten tämä porukka selviää Israelin viime yönä alkaneesta hyökkäyksestä. Selviävätkö juutalaisvaltion sotilaat helposti Hizbollahin työntämisestä kauemmas rajalta, vai pystyvätkö henkisesti lasten tasolla olevat shiialaistaistelijat tekemään tehokasta vastarintaa? Ja onnistuuko Israelin armeija tavoitteessaan lopettaa rakettituli Libanonsta Pohjois-Israeliin?

Nähtäväksi jää myös muiden valtioiden suhtautuminen Israelin hyökkäykseen. Selvää lienee, että alakoulun tasolle jääneet toivovat saavansa apua ainakin Iranilta. 

Vetoja voi siten lyödä myös siitä, että uskaltavatko maata hallitsevat mullahit vaarantaa oman asemansa auttaakseen terroristiliittolaisiaan. Ja jos uskaltavat, niin käyttääkö Israel tilannetta hyväkseen siirtääkseen Iranin ydinaseohjelman saavutukset historiaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hassan Nasrallah tapettiin, mutta Libanonista tuskin tulee uudelleen Lähi-idän Sveitsiä
Ylen taitavaa propagandaa
Varastelevat apinat käyvät vaihtokauppaa temppelissä