Kielet alkoivat kadota tuhansia vuosia sitten, mutta katoaako myös suomi?

Maailman kielidiversiteetti on vähenemässä, sillä nykyisin katoaa yli neljä kieltä vuosittain. Tästä asiasta on saatu uutta tietoa amerikkalais-saksalaisesta tutkimuksesta.

Siinä oli selvitetty millä tavoin kielellinen monimuotoisuus on muuttunut holoseenin aikana eli viimeisen jääkauden jälkeen. Tutkimuksen mukaan ennen kasvien ja eläinten kesyttämistä kielten määrä oli nykyistä noin 7 500 kieltä pienempi eli vain 4 500–6 000 kieltä. 

Maailmanlaajuisen väestönkasvu johti kuitenkin kielellisen monimuotoisuuden lisääntymiseen, joka huipentui noin 3 000–1 000 vuotta sitten. Silloin maailmassa oli kymmeniä tuhansia kieliä. 

Sen jälkeen kielellisen monimuotoisuus alkoi vähentyä jo ennen eurooppalaisten siirtomaavaltojen laajentumista. Tämä johtui monikansallisten imperiumeiden kuten esimerkiksi Kiinan, Persian, Rooman, Arabien ja Mongolien valtakunnan leviämisestä ympäristöönsä. 

Samalla levisivät niiden kielet, taudinaiheuttajat ja kulttuurit tuhoten pienten ihmisryhmien itsenäisen elämänmenon. Tutkijoiden mukaan sukupuuttojen merkitys kielellisen ja kulttuurisen monimuotoisuuden muovaajana onkin todennäköisesti ollut huomattavasti suurempi kuin aiemmin on ajateltu.

* * *

Tätä tutkimusta lukiessani en voinut olla pohtimatta suomen kielen tulevaisuutta tulevaisuudessa. Vaikka äidinkieltämme pidetään elinvoimaisena, näen sille kaksi riskiä, joista ensimmäinen on ylikansallinen englanninkielinen viihde ja kulttuuri. Se asettuu suomalaiseen yhteiskuntaan vuosi vuodelta yhä vahvemmin samalla kun myös maamme väestö on nopeasti muuttumassa monietniseksi ja maassamme asuvien etnisesti ja äidinkieleltään suomalaisten osuus vähenee. 

Toinen riski äidinkielellemme on kansainvälisen talouselämän englanninkielistyminen. Johtaako ihmisten tottuminen työasioissa englantiin siihen, että ajan myötä suomi muuttuu ensin kyökkikieleksi ja vähitellen historialliseksi anekdootiksi? 

* * *

Ainakaan meitä suomalaisia ei voi syyttää oman kielemme puolustamisesta. Kuten me kaikki tiedämme, viljelee nuorisomme yhä enemmän ulkomaalaisia sanoja puheessaan, eivätkä he myöskään hyödynnä kuin osaa poikkeuksellisen rikkaan kielioppimme vivahteista: huomiota on herättänyt esimerkiksi possessiivisuffeksin katoaminen nuorisokielestä. 

Eivätkä aikuiset ole pekkaa pahempia, vaan suostuvat mukisematta hoitamaan vaikkapa ravintoloissa asiansa englanniksi. Näin siinäkin tapauksessa, että ravintola sijaitsee Suomessa.

Nähtäväksi siis jää, katoaako suomi aikanaan puhuttujen ja kirjoitettujen kielten kartalta. Lohdullista kuitenkin on, että vaikka se tekisikin niin, se ei tapahdu ennen kuin viimeinenkin nykyään elävä ihminen on kuollut – eikä sittenkään kuin vasta pitkän ajan kuluttua.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Harri Englund muistutti suomalaista yhteiskuntaa rapauttavasta ongelmasta
Virheellistä kieltä
Suomenkielisen väestön suhteellinen osuus on romahtamassa

Hyvältä näyttää, mutta näyttäköön

Huomasin vasta nyt Tilastokeskuksen tiedotteen, jonka mukaan Suomen kansantalouden "kausitasoitetun bruttokansantuotteen ennakoidaan kasvaneen vuoden 2026 tammi-maaliskuussa 0,9 % edellisestä neljänneksestä. Työpäiväkorjatun sarjan mukaan bkt kasvoi 1,3 % vuoden 2025 ensimmäisestä neljänneksestä. Työllisten määrän ennakoidaan kasvaneen työpäiväkorjattuna 0,1 % vuodentakaisesta. Tehtyjen työtuntien määrän ennakoidaan laskeneen 0,1 % vastaavasta vuodentakaisesta neljänneksestä."

Saman päivän toinen tiedote puolestaan kertoi, että "kaupan työpäiväkorjattu liikevaihto kasvoi vuoden 2026 maaliskuussa 4,9 % vuoden takaisesta. Koko kaupan työpäiväkorjattu myynnin määrä, josta hintojen muutoksen vaikutus on poistettu, nousi 3,6 %."

Kolmas – edelleen samana päivänä julkaistu – tiedote totesi samansuuntaisesti, että "palvelualojen työpäiväkorjattu liikevaihto nousi vuoden 2026 maaliskuussa 5,4 % vuoden 2025 maaliskuusta. Palvelutuotanto eli volyymi, josta hintojen muutosten vaikutus on poistettu, nousi vastaavasti 3,5 %. Vuoden 2026 helmikuussa liikevaihto kasvoi 4,3 % ja volyymi 3,2 %. 

* * *

Näyttää siis hyvältä, mutta näyttäköön. Näin siitä huolimatta, ettei tämä mitä ilmeisimmin olekaan mieluinen uutinen talouselämämme vaikeuksien varaan ensi vuoden vaalikampanjaansa rakentavalle nykyiselle SDP-johtoiselle oppositiolle.  

Kaikille muille suomalaisille talouden kääntyminen sen sijaan on tietenkin hyvä uutinen. Eikä ainakaan hallituspuolueiden piirissä ole pantu pahaksi uutista, jonka mukaan Meyerin Turun telakka ilmoitti kahden jättimäisen risteilijäaluksen tilausvahvistuksesta. 

Puhumattakaan Koneen aikomuksesta nousta maailman suurimmaksi hissiyhtiöksi. Tai Nokian vuoden ensimmäisen neljännesvuoden vertailukelpoisen liikevoiton lähes käsittämättömästä 54 prosentin lukemasta ja AI- ja pilvimyynnin peräti 49 prosentin kasvusta. 

* * *

Ei kuitenkaan pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Ei sen enempää Suomen talouden pysyvästä käänteestä kuin maan poliittisen tilanteen muutoksestakaan. 

Siitä huolimatta on todettava, että edelle kirjaamani talousluvut ovat viime vuosiin verrattuna aivan poikkeuksellisia. Ja siksi jään ainakin itse odottamaan – niin sanotusti kieli pitkällä – mitä Tilastokeskuksetn seuraavat talousraportit ja pörssiyhtiöiden toisen neljänneksen tulokset kertovat. 

Ja ennen kaikkea, näkyykö tämä muutos jollain tavalla tulevien poliittisten mielipidemittausten tuloksissa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhteiskunnallisen keskustelun sävy
Himoverotus huolettaa suomalaisia
Yle levitti disinformaatiota hallitusta vastaan

Hyviä uutisia, mutta katastrofin uhka kytee

Suomalainen maahanmuuttopolitiikka on ollut sikäli outoa, että maahanmuuttajiin on syydetty tolkuton määrä rahaa, mutta heille ei ole juurikaan esitetty vaatimuksia sen vastineeksi. Tämä omituisuus on nyt jäämässä historiaan, sillä maahanmuuttajat saavat lakisääteisen velvollisuuden edistää omaa kotoutumistaan. Siis huomatkaa, arvoisat lukijani: v e l v o l l i s u u d e n.

Sisäministeri Mari Rantasen (ps) sanoi eilen sen itsestäänselvyyden, että "kotoutuminen ei onnistu passiivisesti järjestelmän varassa, vaan siihen tarvitaan yksilön omaa toimintaa ja osallistumista". Tähän ohjataan sillä, että jatkossa maahanmuuttajan on hakeuduttava ja osallistuttava laissa tarkoitettuihin kotoutumista edistäviin palveluihin"

Tämän velvollisuuden noudattamiseen ei tarjota porkkanaa, vaan uhkaus, jonka mukaan kotoutumissuunnitelman laistamisella olisi negatiivisia seurauksia: esimerkiksi toimeentulo- tai työttömyystukien määrä voisi vähentyä. 

Samalla suomalainen veronmaksaja saa hiukan helpotusta, kun kotoutumispalveluista leikataan lakiesityksen mukaan yhteensä 46,8 miljoonaa euroa. Ja maahanmuuttaja säästyy hömpältä, kun jäljelle jäävä budjetti käytetään nimenomaisesti suomen tai ruotsin kielen oppimiseen ja yhteiskunnan tuntemukseen.

* * *

Tämä kaikki kuulostaa suorastaan erinomaiselta. Mutta ei niin hyvää, ettei jotain huonoa. 

Hallituksen kannatus on nimittäin ollut laskussa viime aikoina. Mikäli tämä trendi jatkuu ja maahan saadaan SDP-vetoinen Antti Lindtmanin (sd) hallitus, saatetaan maahanmuuttajien uusista velvollisuuksista luopua. Ja palata jälleen vanhaan tapaan, jossa yhteiskunnalla ei ollut tarjota heille vaatimuksia, mutta sitäkin enemmän etuja. 

Sitä ennen on kuitenkin elettävä vielä hiukan vaille vuosi ennen vaaleja. Ja toivottava, että kansan suuri enemmistö ymmärtäisi mahdollisen vasemmistojohtoisen hallituksen johtavan eilisen ulostulon perusteella katastrofiin niin maahanmuuton, kuin taloudellisen kestävyydenkin suhteen. 

Edessä on siis jännittävät kaksitoista kuukautta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mari Rantanen esitteli ja Vigelius laukaisi
Kotoutumistukea maahanmuuttajille
Onko luvassa lisää maahanmuuttajien hyysäystä, antirasismia, wokellusta, autoilijoiden kurittamista ja jakopolitiikkaa?

Tytti Tuppurainen teki älyllisen epärehellisyyden Suomen ennätyksen

Petteri Orpon (kok) hallitus esitteli eilen ensi vuoden budjettinsa. En lähde tässä listaamaan sen sisältöä – ne ovat luettavissa täältä – mutta nostan esille jonkinlaisen epärehellisyyden Suomen ennätyksen. 

Ja ei, se ei tule hallituksen piiristä vaan opposition kommenttien joukosta. SDP:n Tytti Tuppurainen nimittäin kommentoi esitystä sanomalla, että "kehyskauden lopulla alijäämä kasvaa yli 17 miljardiin euroon... [Se] on valtava määrä".

Näin siis sanoi eilen se sama Tytti Tuppurainen, joka on koko hallituskauden ajan haukkunut rakkikoiran lailla hallituksen yrityksiä rajoittaa julkisen sektorin velkaantumista. Ja jonka puolue ei ole monista pyynnöistä huolimatta antanut uskottavaa vaihtoehtoa. 

* * *

Jotta Tuppuraisen linja ei jäisi epäselväksi, niin tässä – arvoisat lukijani – muutamia Tuppuraisen kannanottoja tältä hallituskaudelta.

Marraskuu 2023: "Hallitus haluaa leikata kohtuuttomasti pienituloisten toimeentulosta ja heikentää yhteisiä palveluja. On jäänyt epäselväksi, hahmottaako hallitus itsekään tekojensa yhteisvaikutuksia."

Marraskuu 2024: "Hallituksen omat säästötoimet ovat syventäneet työttömyyttä". 

Helmikuu 2025: "Miksi te ette... kohtuullista hyvinvointialueiden menosäästöjen aikataulua, jotta ihmisten hoitoonpääsy voitaisiin turvata?"

Huhtikuu 2026: "Hallitus ei tunnu ymmärtävän, millaista kamppailua arki juuri nyt monissa kodeissa on kohoavien hintojen ja nousevien kustannusten keskellä... Nyt, kun hallitus on kokoontumassa viimeiseen kehysriiheensä, on paikallaan kysyä, millaisia päätöksiä hallitus aikoo tehdä pienituloisten tilanteen helpottamiseksi."

* * *

Ja nyt Tuppuraisella on siis otsaa moittia hallitusta kehyskauden alijäämän liiallisesta suuruudesta ikään kuin hän itse ei olisi koko hallituskauden ajan vastustanut Orpon kabinetin pyrkimyksiä rajoittaa sen holtitonta kasvua.

Siis kasvua, jonka lähtölaukaus ammuttiin edellinen hallituksen aikana. Eli hallituksen, jossa Tuppurainen oli itsekin ministerinä. Ja joka harjoitti vielä viimeisenä vuotenaankin täysin holtitonta verovarojen tuhlaamista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wille Rydman esitti oleellisen kysymyksen Sofia Virralle
Hallituksen yhdenvertaisuusohjelma on yliopistolehtori Anna Rastaan mukaan epäonnistunut
Vihreät talouskasvua vastaan

Haluammeko säilyttää suomalaisen kulttuurin ja kansalliskielet?

Yle kertoi eilen, että "Suomeen muutetaan nyt ennen kaikkea Aasiasta, kuten Intiasta ja Filippiineiltä". Viimeksi mainittujen "määrä on lähes kuusinkertaistunut. Heitä on haluttu erityisesti hoitotöihin kymmeniin kuntiin."

Vaikka työperäinen maahanmuutto onkin lähtökohtaisesti hyvä asia, on kuitenkin suuri ongelma, että samalla sairaaloihin on syntynyt kielitaito-ongelma. Jopa niin, että "Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Superin tekemän jäsenkyselyn mukaan vieraskielisten hoitajien heikko suomen kielen taito aiheuttaa runsaasti vaaratilanteita ja potilasvahinkoja".

Tässä mielessä oli erinomaista, että Ministeri Wille Rydman (ps) on ymmärtänyt asian ja ilmoittanut lähtevänsä "siitä, että kun meillä on valmisteilla ammattihenkilölaki ja lisäksi valvontalain päivitystarpeita, niin tässä yhteydessä lakiin on syytä säätää lupa- ja valvontavirastolle oikeus antaa evästyksiä ja ohjeistuksia kielitaitovaatimuksiin liittyen...  Käytännössä se tarkoittaa sitä, että nostettaisiin hoitohenkilökunnan kielitaitovaatimusta sellaiselle tasolle, että se riittää vaativaan työhön". 

* * *

On itse asiassa merkillistä, ettei Suomessa ole tähän mennessä kiinnitetty tosissaan huomiota työperäisten maahanmuuttajien kielitaitoon. Sairaanhoidon lisäksi tämä ongelma näkyy esimerkiksi palvelusektorilla – kuten ravintoloissa, joissa yhä useampi tarjoilija on kyvytön hoitamaan tehtäväänsä suomeksi tai ruotsiksi.

Suomalaiset toki yleisesti ottaen pystyvät puhumaan kohtuullisesti englantia, joten he kyllä saavat ateriansa ja juomansa ostetuksi myös kielitaidottomalta työntekijältä. Siksi tässä asiassa suurin kysymys ei olekaan palvelun saatavuus tai väärinkäsitykset – jotka terveydenhuollossa voivat olla kuolemanvakavia – vaan suomalaisen yhteiskunnan identiteetin säilyminen. 

Tästä syystä suomalaisten tulisi kysyä itseltään, että haluammeko me luopua kotimaisista kielistämme ja ainutlaatuisesta kulttuuristamme, vai säilyttää ne edelleen pohjana yhteiskuntamme kehittämisessä. Vai tahdommeko siirtyä osaksi anglosaksista kielimaailmaa ja kulttuuria – viimeksi mainitun toki hallitessa jo nyt suurta osaa sen populaareimmasta osasta – tai jopa monikulttuurisuuteen? 

* * *

Tämän lisäksi on syytä huomata, että vaikka englannin kieli ei välttämättä tuokaan mukanaan kulttuuria, ovat erityisesti Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä peräisin olevat maahanmuuttajat tahtoneet säilyttää – ainakin toistaiseksi – varsin vahvasti oman kulttuurinsa piirteitä, eikä heistä isolla osalla näyttäisi olevan juurikaan halua vaihtaa sitä suomalaiseksi. 

Siksi nyt käynnissä olevan kehityksen vaarana on yhteiskunnan monikulttuuristumisen vahvistuminen ja eri kansanryhmien säilyminen erillään. Tällaisen kehityksen lopputuloksia voimme "ihailla" useissa monikulttuurisissa yhteiskunnissa kuten Sudanissa, Etelä-Afrikassa tai vaikkapa Israelissa. 

* * *

Toki vaihtoehtona on kulttuureiden sulautuminen, kuten on käynyt Yhdysvalloissa. Siellä ajurina on epäilemättä ollut alusta asti englannin kielen ehdoton valta-asema, mikä on pakottanut kaikki ihmiset – heidän alkuperäänsä katsomatta – hoitamaan asiansa yhdellä ja samalla kielellä. 

Tämän seurauksena jokainen Yhdysvaltoihin asettuva ihminen ymmärtää, että heidän on opittava englanti, mikäli aikovat pärjätä uudessa kotimaassaan. Näin lähtökohtaisesti monikulttuurisesta yhteiskunnasta on muotoutunut toimiva valtio, joka on noussut monessa mielessä koko maailman edelläkävijäksi. 

* * *

Siksi Suomen ja suomalaisten on viimeistään nyt valittava, että haluammeko pitää Suomen suomalaisena, muuttaa sen anglosaksiseksi vai tehdä siitä monikulttuurisen yhteiskunnan. Tätä päätöstä ei tehdä pelkästään vallan kammareissa, vaan myös käytännön elämässä. 

Kyllähän esimerkiksi ravintolan omistaja ymmärtää huolehtia työntekijöidensä kielitaidosta, mikäli sen puute johtaa asiakaskatoon. Mutta toisaalta jättää henkilökuntansa kielitaidosta huolehtimisen, jos sillä ei ole vaikutusta liikevaihtoon.

Toisaalta pidän epätodennäköisenä, että hyvinvointialueiden johtajat seisoisivat tumput suorina, mikäli medioissa yleistyisivät jutut, joissa kerrotaan ihmisten menehtymisistä henkilöstön kielitaidottomuuden seurauksena. Mutta olisiko ratkaisu siinä tilanteessa suomen kielen vahvistaminen vai siirtyminen – yliopistojen tapaan – yhä vahvemmin englannin kielen käyttöön.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Irakilaisinaisella oli asiaa
Kansalaisuuskoe
Kotoutumistukea maahanmuuttajille

Suattaapi olla, vuan suattaapa olla olemattakin

Savolaisten sanotaan usein käyttävän lausetta "suattaapi olla, vuan suattaapa olla olemattakin" silloin, kun heillä ei ole tietoa jostain asiasta. Tämä tuli mieleeni lukiessani Danske Bankin tutkimusjohtajan Heidi Schaumanin näkemystä Suomen mahdollisesta talouskasvusta. 

Hän nimittäin lausui maamme suurimmalle sanomalehdelle, että "odotettavissa ei ole nopeaa talouskasvua, vaan pikemminkin kohtalaista. Talouskasvun kiihtymistä kahteen prosenttiin pidän epätodennäköisenä, mutta pitkän hitaan kasvujakson jälkeen on myös mahdollista, että tulisi kasvupyrähdys."

* * *

Uskon että Schauman saattaa hyvinkin olla oikeassa, ellei sitten käy niin, että hän on väärässä. On kuitenkin erinomaista, että samassa jutussa myös Laboren ennustepäällikkö Juho Koistinen, Suomen pankin ennustepäällikkö Juuso Vanhala ja Helsingin yliopiston taloustieteen professori Niku Määttänen näyttäisivät kannattavan ajatusta siitä, että Suomen talous olisi lähdössä kasvuun. 

Viimeksi mainittu totesi myös, ettei kotitalouksien kulutuksen vähäisyys ole kansantaloudelle mikään pysyvä ongelma, vaan talous voi kasvaa myös viennin varassa. Ja kuten tiedämme, se lähti kasvuun jo viime vuoden viimeisellä neljänneksellä sekä palveluiden että tavaraviennin osalta.

Siksi minusta näyttää kovasti siltä, että fiksu kuluttaja tekee tarpeellisia suuria hankintoja – kuten asuntoja, kesämökkejä tai autoja – juuri nyt eli ennen kuin hinnat lähtevät jälleen nousuun kysynnän kasvaessa. Tämä tietenkin edellyttäen, etteivät edellä mainitut ekonomistit erehdy arveluissaan. 

* * *

Lopuksi on syytä todeta, että taloustiede näyttäisi olevan vaikea asia. Me toki tiedämme, että pitkällä aikavälillä markkinatalous luo talouskasvua paremmin kuin sosialismi tai merkantilismi, mutta yksityiskohtien osalta alan parhaatkin tiedemiehet ja -naiset ovat käytännössä savolaisen sanonnan kuvaamassa tilanteessa. 

Siitä huolimatta olisi erinomaista, mikäli Suomen talouskasvu käynnistyisi tänä vuonna reippaasti, jotta se näkyisi ihmisten elämässä jo vuoden kuluttua. Näin voisimme – ehkä – välttää sen tilanteen, että seuraavien eduskuntavaalien jälkeisen neljän vuoden kuluessa maatamme johdettaisiin jälleen sosialistisilla opeilla kohti taloudellista perikatoa ja väestön vaihtumista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eurooppalainen hyvinvointivaltio – menneisyyden utopia
Miksi Suomesta ei löydy töitä?
Oulun bussiliikenteen matkustajat sosialismin uhrina

Kehitysmaalaisten maahanmuutto johtaa kehitysmaalaistyyppisiin ongelmiin

Eilinen päivä toi julkisuuteen sen, että lähinnä kehitysmaalaisen taustan omaavien maahanmuuttajien varassa pyöriviin Wolt-kuljetuksiin on liittynyt ikäviä piirteitä. Lähettien käyttämien tilien määrä on pienempi kuin halukkaiden määrä, minkä seurauksena sellaisen omistavat, mutta muihin hommiin siirtyneet, henkilöt ovat ryhtyneet vuokraamaan niitä eteenpäin. 

Vaikka kaikki tapahtuisi laillisesti ja verot maksaen, liittyy tähän toimintatapaan ongelmia, joista edelle linkittämäni Ylen uutinen kertoi. Eikä asiaa ainakaan paranna se, että näihin kuvioihin liittyy usein myös veronkiertoa ja lähettien epätervettä kilpailutusta. 

Nähtäväksi jää, miten asia etenee, sillä ainakin jotkut ravintolat ovat esille tulleiden asioiden seurauksena päättäneet lopettaa ruuan myymisen Woltin kautta. Nähtäväksi kuitenkin jää, yleistyykö tämä protesti niin laajaksi, että sillä olisi jotain todellista merkitystä. 

Omalta osaltani totean, että tämäkin tapaus osoittaa kuinka kehitysmaalaisten maahanmuutto tuottaa yhteiskuntaan kehitysmaalaistyyppisiä ongelmia. Nähtäväksi jää, onnistutaanko niitä tavalla tai toisella korjaamaan: onhan kuitenkin lähtökohtaisesti parempi, että maahanmuuttajat tekevät leipänsä eteen työtä sen sijaan, että elelisivät maassamme pelkillä sosiaalituilla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä.
Työttömyyttä ja valonpilkahduksia
Kehitysmaalaisten maahanmuutto on pysyvästi haitallista
Maahanmuuton harvoin mainittu kuluerä

Pari ajatusta somaleiden miljardihuijauksesta

Suomen uutiset kertoi jo marraskuussa suuresta somaleiden huijaustapauksesta. Sen jälkeen ehti Vantaanjoessa kuitenkin virrata paljon vettä, ennen kuin Yle taipui nostamaan uutiseksi jo jonkin aikaa sosiaalisessa mediassa velloneen tapauksen USA:n Minnesotasta, missä somalit ovat huijaamalla suorastaan kahmineet paikallisia verovaroja. 

Jutun mukaan saaliin koko on ollut "miljardeja dollareita", joista ensimmäiselle on jo ehditty keräämään myös todisteet. Siten kyse ei enää ole epäilystä, vaan tosiasiasta.

Tarkemmin sanottuna valtionmediamme kertoi, että "amerikansomalit ovat perustaneet erilaisia terveys-, lastenhoito- tai kuljetuspalveluja tarjoavia yrityksiä. Myöhemmin yhtiöt ovat hakeneet toimintansa rahoittamiseksi tukia osavaltiolta valheellisin perustein".

Hyväntekeväisyyteen tarkoitetuilla rahoilla hankittiin kalliita autoja, kiinteistöjä tai luksuslomia Malediiveilla – sen lisäksi, että dollareita oli päätynyt myös ulkomaille. Huijaukseksi tapauksen tekee se, ettei tukirahoja saanutta toimintaa ollut. Eli esimerkiksi tukia keränneissä lastenhoitoyksiköissä ei ollut lapsia, eikä niihin sellaisia myöskään haluttu.

* * *

Osavaltion suurimmassa asutuskeskittymässä eli yhteen kasvaneiden Minneapolisin ja Saint Paulin muodostamassa suurkaupungissa asuu noin 108 000 somalia, joiden on joskus aikanaan kehuttu sopeutuneen niin erinomaisesti Yhdysvaltoihin, että jopa minä itse nostin asian esille arvellen, että heidän erinomaisuutensa johtuisi sosiaalisten tukien vähäisyydestä. 

Näyttää kuitenkin, että saaga erinomaisesti länsimaihin sopeutuneista somaleista tuli nyt päätökseensä. Ja presidentti Trumpin hallinto alkaa karkottamaan maan somaleita takaisin sinne, mistä he tulivatkin. 

Enkä panisi lainkaan pahakseni, vaikka Suomessakin tehtäisiin tarkastuksia erilaisiin yhteiskunnan etuja nauttiviin somaliyhdistyksiin ja -yrityksiin. Tiedä sitten, mitä niistä löytyisi, vai löytyisikö mitään.

* * *

Minusta tuntui tavallaan traagiselta se, kun Yle kertoi juttunsa loppupuolella, että "somaliyhteisön saama negatiivinen julkisuus harmittaa myös Minnesotan somaleita, ja ICE:n somaliyhteisöön kohdistama jahti herättää pelkoa". Näin epäilemättä onkin, vaikka en artikkelin mukaan osaakaan sanoa, että johtuuko harmistus ja pelko hyvän rahahanan tyrehtymisestä vai jostain muusta syystä.

Eikä valtionmediamme tietenkään unohtanut mainita, että "Minnesotan somalitaustainen kongressiedustaja Ilhan Omar on tuominnut Trumpin vihapuheet ja sanonut olevansa huolissaan siitä, että yksilöiden tekemät rikokset liitetään kokonaiseen väestöryhmään". 

Luulen, että Omarin huoli on aiheellinen, sillä petosten laajuus on niin valtava, että sen on ollut pakko olla  – ainakin lähes – kaikkien somaleiden tiedossa. Siitä huolimatta ilmeisesti kukaan Minnesotan somali ei ole halunnut ilmoittaa asiasta viranomaisille. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Somalian presidentin lupaukseen kannattaa tarttua!
Ongelmamaista tulevien turvapaikanhakijoiden kansainvaellus Suomeen on kiihtynyt
Hyvin kotoutuneita somaleita

Laitavasemmisto ja Keskusta haluaisivat Suomesta koko maailman ilmaisen koulutuskeskuksen

Eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen, jonka mukaan  EU- ja ETA-maiden ulkopuoliset opiskelijat maksavat jatkossa lukioissa ja ammattikouluissa koulutuksen kustannuksia vastaavan lukuvuosimaksun. Kyse ei ole ihan pienistä rahoista, vaan esimerkiksi lukiovuoden hinnaksi voi tulla yli 10 000 euroa.

Tilastokeskuksen mukaan ammatillisen koulutuksen opintojen harjoittajista oli vuonna 2022 noin 35 000 ja lukiolaisista noin 3 400 ulkomaiden kansalaisia. Näissä luvuissa ovat mukana myös EU- ja ETA-maista tulleet, joita lainmuutos ei koske. Ammattikouluissa oli eniten virolaisia (non 4 500), venäläisiä (noin 4 500), irakilaisia (noin 3 500), afgaaneja (noin 2 200) ja filippiiniläisiä (noin 2 000).  

Esitystä vastaan äänestivät eduskunnassa laitavasemmiston eli Vihreiden ja Vasemmistoliiton lisäksi Keskusta. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä puolueen äänestäjät mahtavat ajatella asiasta aikana, jolloin julkisia palveluita on leikattu ja tullaan leikkaamaan jatkossakin kovalla kädellä – ellei ulkomaalaisten, niin sitten suomalaisten palveluista. 

Tätä ihmetteli myös kansanedustaja Joakim Vigelius, joka totesi lisäksi – aivan oikein – että "Suomi ei voi olla koko maailman koulutuskeskus eikä sen enempää globaali sosiaalitoimisto, terveyskeskus, hoivakoti tai vankilakaan. Rahat eivät riitä, jos palveltavien määrä laajenee jokaiselle rajat ylittäneelle vailla ehtoja, maksuja tai vastuita."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Koulu on oppimista varten
Helsinkiläisille lapsille ja nuorille vain kolme liharuokaa kahdessa viikossa?

Luokalle jättäminen lisää motivaatiota, mutta ylikulutuspäivä johtaa harhaan

Pullan leipominen kiellettiin

Ylen mukaan taloustieteen nobelistimme – Bengt Holmström – on kertonut, että "Euroopan suuri ongelma on se, että täällä on jumalattomasti kielteisiä rajoituksia ja sääntely on karannut ihan käsistä". Tästä mainion esimerkin tarjosi Pirkanmaan hyvinvointialue Pirha, joka kielsi hygieniapassin omaavalta ja pitkään suurkeittiössä työskenneeltä henkilöltä pullan leipomisen vanhuksille. 

Hyvinvointialueen toimialuejohtaja kertoi, että "tässä on kysymys siitä, että päivätoiminnan kokonaisuus alkoi uudessa toimintamuodossa syyskuun alussa ja käytännöt yhtenäistettiin. Pullanleipomismahdollisuutta ei ole muuallakaan."

Toisin sanoen hänen näkemyksensä näyttäisi olevan se, että vanhustenhoidossa pitää aina mennä ankeimman vaihtoehdon mukaan. Positiivista tässä byrokratian kukkasessa on se, että vapaaehtoisleipuri on kertonut saaneensa valtavan määrän positiivista – eikä lainkaan negatiivista – palautetta tultuaan asian kanssa julkisuuteen. 

Vankasta kansan tuesta kertoo myös se, että adressit.com-sivustolla "Pullia pitää saada leipoa jatkossakin" -vetoomus on kerännyt yli 3 000 allekirjoitusta. Nähtäväksi kuitenkin jää, vaikuttaako tämä mielipiteenilmaisu millään tavalla pirkanmaalaisiin ankeuttajiin ja byrokraatteihin.

Päivän aiempi merkintä:
29-vuotias afgaani ammuskeli

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus karsii byrokratian kukkasia
Suomalaisen kulttuuriperinnön tuhoamisdirektiivi ja demaripolitiikan oudot piirteet
EU:n komissio heräsi ja havaitsi ongelman

Ei niin hyvää, ettei jotain pahaa

Osuuspankin ekonomistit arvelivat eilen, että Suomen talous kasvaisi ensi vuonna kaksi prosenttia. Eli maamme vuodesta 2008 alkanut pitkäaikainen taantuma olisi lopultakin päättymässä.

Ilmeisesti tämän uutisen innoittamana Ylen toimitus listasi viisi asiaa, joiden perusteella näin näyttäisi tosiaankin olevan. Niistä ensimmäinen oli se, että suomalaiset ovat alkaneet kesän aikana käyttää aiempaa enemmän rahaa ostoksiin ja palveluihin.

Toiseksi listalle oli otettu se, että ihmisillä on pankkitileillään poikkeuksellisen paljon rahaa. Tämä varallisuus mahdollistaa kulutuksen lisäämisen, jos vain suomalaiset alkavat luottaa tulevaisuuteensa. Ja kuinka ollakaan, Tilastokeskuksen viimeisimmän kyselyn tulos osoittaa, että maamme asukkaiden luottamus talouteen on parantunut aiemmasta. 

Neljäs viite talouden kääntymiselle on teollisuuden tilauskannan kasvu kuluvan vuoden aikana. Ja viidentenä se, että itse asiassa Suomen talous nousi kasvuun jo viime vuonna. 

* * *

Tosiasia kuitenkin on, ettei mikään ole vaikeampaa kuin tulevaisuuden ennustaminen, mutta edelle lyhentämäni lista kyllä osoittaa optimismiin olevan juuri nyt aihetta. Näin siitäkin huolimatta, että Ukrainassa riehuu sota ja Donald Trump uhkailee milloin mitäkin valtiota jättimäisillä tulleilla. 

Optimismia ei myöskään vähennä se, että amerikkalainen tutkimuskeskus osti huipputeknologiaa - kvanttitietokoneen - juuri Suomesta. Tämä osoittaa, ettei Suomen tulevaisuus lepää pelkästään paerusteollisuuden varassa, vaan maassamme on edelleen kilpailukykyä myös korkeimman osaamisen alalla.

* * *

Ei kuitenkaan niin hyvää, ettei myöskin pahaa. Elinkeinoelämän valtuuskunta (EVA) nimittäin julkaisi tänä aamuna tiedotteen, jossa kerrotaan, että yli puolet Suomen työttömistä kuuluu rakennetyöttömiin eli heitä ei saada töihin, vaikka talous lähtisi kasvuun ja työpaikkoja syntyisi kuin sieniä sateella. Toisin sanoen näillä ihmisillä ei ole sellaista osaamista tai kykyä, jonka avulla he onnistuisivat pääsemään töihin. 

Tämän ongelman ratkaisemiseksi EVA ehdotti kolmea toimenpidekokonaisuutta, joilla sitä saataisiin pienennetyksi. Niistä ensimmäinen olisi työvoimapulasta kärsiville aloille valmistavan kolmen kuukauden mittaisen pikakoulutusväylän rakentaminen sellaisille nuorille, joilla ei ole minkäänlaista tutkintoa. 

Toiseksi EVA ehdotti rekrytointipalkkiota sellaisille yrityksille, jotka palkkaavat vailla työhistoriaa olevia nuoria. Ja kolmanneksi "lähiöalliansseja", joissa valtio, kunnat, hyvinvointialueet, yritykset ja järjestöt etsisivät yhdessä ratkaisuja syrjäytymisvaarassa olevien nuorten työllistämiseen.

* * *

Minun nähdäkseni nämä ajatukset ovat sinänsä varsin hyviä, mutta niissä on jostain syystä ohitettu yksi tärkeimmistä seikoista. Eli kannusteiden luominen omasta tahdostaan vaikeasti työllistyville ihmisille. 

Tarkoitan tällä monenlaisia seikkoja, joista yksinkertaisin on rahallisen eron kasvattaminen työnteon ja työttömänä olemisen välillä. Muita huomioitavia - mutta paljon vaikeammin korjattavia - seikkoja ovat esimerkiksi sosiaalituilla elämisen yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden vähentäminen suhteessa itse hankittuun toimeentuloon tai päihderiippuvaisten työttömien kuntouttaminen työkykyisiksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oulun bussiliikenteen matkustajat sosialismin uhrina
Positiivisia uutisia
Ylen vastuuttomuus ja kansan ymmärrys

Nuorten naisten mielenterveys

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) kertoi, että lasten ja nuorten mielenterveyteen liittyvien tutkimus- tai hoitokäyntien määrä nousi perusterveydenhuollossa 18 prosenttia ja asiakkaiden määrä 44 prosenttia, kun verrataan vuotta 2023 vuoteen 2020.

Nämä käynnit ovat lapsuudessa yleisempiä pojilla mutta nuoruusiästä alkaen tytöillä siten, että 18–22-vuotiaista naisista peräti 31 prosenttia oli käynyt mielenterveysongelmien takia terveydenhuollossa vuonna 2023. 

Kaiken kaikkiaan 175 000 7–22-vuotiaista lasta ja nuorta kävi tästä syystä julkisen terveydenhuollon vastaanotolla. Luvusta puuttuvat yksityisellä vastaanotolla käyneet.

* * *

Ylilääkäri Terhi Aalto-Setälän mukaan "nuoret ovat saaneet mielenterveyden palveluja aiempaa enemmän, mutta myös kysyntä on kasvanut. Kasvavaan tarpeeseen voidaan palveluissa vastata parantamalla vaikuttavien hoitomenetelmien saatavuutta". 

Tästä juolahti mieleeni, että eikö kaikista tärkeintä olisi kuitenkin selvittää - ja poistaa - syyt poikalasten ja nuorten naisten mielenterveysongelmien nopeaan lisääntymiseen. Nyt THL:n tiedote ei kertonut siitä muuta kuin, että "lastensuojeluun sijoitetuilla lapsilla ja nuorilla mielenterveyskäynnit olivat huomattavasti yleisempiä kuin muilla lapsilla ja nuorilla".

Opetushallitus on kertonut, että nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet koko Euroopassa. Ainakin osaksi syynä siihen pidetään koronapandemian torjuntaan liittyvää yhteiskuntien sulkeutumista, mutta vaikuttavatko asiaan myös muut seikat? 

Kyse on tärkeästä asiasta, sillä dosentti Silja Kosolan mukaan "nuorten mielenterveysongelmat ovat todellinen uhka yhteiskunnalle, sillä esimerkiksi Suomessa kolmasosa nuorten aikuisten työkyvyttömyyseläkkeistä liittyy mielenterveysongelmiin". Toisaalta nuorten mielenterveysoireilulla on taipumusta myös "tarttua" eli mitä enemmän mielenterveydestä puhutaan, sitä useampi kokee asian koskevan myös itseään.

Syyllisiä mielenterveyden ongelmista on etsitty toki muualtakin. Erityisesti teknologiasta ja sosiaalisesta mediasta on puhuttu paljon. Niiden roolille on myös tieteellistä näyttöä, sillä esimerkiksi Helsingin yliopiston tiedotteen mukaan päivittäinen aika sosiaalisessa mediassa oli yhteydessä alempaan peruskoulun päättötodistuksen keskiarvoon, korkeampaan sosiaalisen median riippuvuuteen, korkeampaan ahdistuksen tasoon sekä huonompaan kehonkuvaan ja mielenterveyden kokemukseen. 

* * *

Edellä mainittujen syiden lisäksi on puhuttu paljon heikosta taloudesta ja työllisyydestä, arvojen ja kilpailun kovenemisesta, yleisestä epävarmuuden lisääntymisestä sekä muista globaaleista ongelmista. Näissä selityksissä minua epäilyttää se, ettei Suomessa ole ollut koskaan yhtä hyviä elinolosuhteita kuin nykyisin. 

Tosiasia nimittäin on, että vielä 1860-luvulla kuoltiin nälkään, vuosina 1918 ja 1939-1944 käytiin verisiä sotia ja vielä 1960-luvullakin ihmiset joutuivat muuttamaan Ruotsiin saadakseen leipää pöytäänsä. Siksi epäilen, ettei näistä mikään selitä nuorten mielenterveyden ongelmia vaan niissä on kyse samankaltaisesta korrelaatiosta kuin on havaittu jäätelön kulutuksen ja hukkumisonnettomuuksien välillä.

Siksi nostaisin esille myös nykyisen lastenkasvatuksen. Minulla on nimittäin sellainen epäilys, ettei se suuressa osassa perheistä tuota lapsille samanlaisia valmiuksia ottaa vastaan elämässä väistämättä vastaan tulevia ikäviä asioita kuin vielä omassa lapsuudessani. Tarkoitan tällä sitä, että lasten kuri ja velvollisuudet perheen yhteisten asioiden hoitamisessa ovat suurimmassa osassa perheitä lähes kadonneet ja niiden tilalle on tullut lähes rajaton vapaus - joko ylihuolehtimisen tai vanhempien välinpitämättömyyden seurauksena.  

Lopuksi totean vielä, etteivät lisääntyneet mielenterveyden käynnit selity maahanmuuttajien ongelmilla, sillä he itse asiassa käyttävät näitä palveluja muuta väestöä vähemmän. Kyse on siten ennen kaikkea kantaväestön ongelmasta ja huolestuttavimmillaan nuorista suomalaiseen kantaväestöön kuuluvista naisista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen tulevaisuus on mielenterveysongelmaisten käsissä
Sensuuria, tekoälyä, moraalia ja eurooppalaista kyvyttömyyttä
Onko Ylen toimittaja narsisti?

Ylellistä valitusta ja helsinkiläistä ymmärtämättömyyttä

Pitkäaikainen Yleisradion toimittaja Markus Leikola kirjoitti sosiaaliseen mediaan, että eilen - Ylen irtisanomisten julistuspäivänä - olisi ollut suomalaisen tiedonvälityksen, journalismin ja suomalaisen kulttuurin musta päivä. Ja perusteli sitä omalla ymmärtämättömyydellään.

Hän nimittäin väitti, että "katsojien, kuulijoiden ja tekijöiden toiminnan tai laiminlyöntien, virheiden tai ansioiden kanssa tällä ei ole mitään tekemistä". Väite on peräti merkillinen ottaen huomioon kaiken sen vasemmalle kallellaan olleen poliittisen vinouman, jota Yle ja sen toimittajat ovat harjoittanut toiminnassaan etenkin sen jälkeen, kun sille luotiin oma verotusoikeus.

Näitä tapauksia olen analysoinut ja/tai kommentoinut tässä blogissa kerta toisensa jälkeen (esimerkki, toinen, kolmas, neljäs ja viides) ja ongelman ovat kyllä huomanneet muutkin (esimerkki). Siten en katso tarpeelliseksi perustella asiaa tässä sen enempää.

Sen sijaan totean, että olisi ollut älyllisesti rehellistä, mikäli toimittaja Leikola olisi miettinyt hetken ennen avautumistaan, että olisiko Ylellä enemmän puolustajia, jos se ja sen toimittajat olisivat toimineet kuten valtion mediayhtiöltä odotetaan. Siis pyrkien poliittisen vaikuttamisen sijaan totuuteen ja tasapuolisuuteen omassa toiminnassaan. 

Joko hän ei tätä ymmärtänyt tai - mikä vielä pahempaa - ei ole edes tunnistanut tällaisen ongelman olemassaoloa. 

* * *

Suomen pääkaupunkina toimi vuoteen 1812 asti Turku. Sen jälkeen statuksen sai Helsinki, koska Venäjän tsaari katsoi Turun sijaitsevan liian lähellä Ruotsia. 

Pääkaupunki tarkoittaa sitä paikkaa, johon on sijoitettu valtakunnan hallintoelimet. Siis sellaiset kuin eduskunta, valtioneuvosto, ministeriöt ja kaikenlaiset keskusvirastot, joiden perimmäisenä tehtävänä demokratiassa - toisin kuin diktatuureissa - on palvella kansalaisia.

Tämä asia on ilmaistu Suomen perustuslain toisessa pykälässä seuraavasti: "Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen."

Tätä tarkoittaa sitä, että pääkaupungilla on muihin kaupunkeihin verrattuna erikoisasema. Ja siksi sen tulee olla mahdollisimman hyvin kansan saavutettavissa.

Tätä ei ole ilmeisesti ymmärretty Helsingin vihreänsävyisessä hallinnossa, joka eilisen uutisen perusteella suunnittelee polttomoottoriautojen kieltämistä alueellaan. Eli erityisesti huonojen julkisten liikenneyhteyksien päässä olevien kansalaisten liikkumisen vaikeuttamista alueellaan. 

Siksi ehdotan eduskunnalle, että se poistaisi erityisasemastaan piittaamattomalta Helsingiltä pääkaupunkistatuksen ja siirtäisi valtionhallinnon eduskuntaa, presidenttiä ja valtioneuvostoa myöden sellaiseen kaupunkiin, jonka asukkailla on halu palvella koko kansaa. Samalla voitaisiin korjata se maantieteellinen ongelma, että Helsinki etelärannikon satamakaupunkina sijaitsee Suomen reunalla eli mahdollisimman kaukana kaikesta.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eilinen oli Ylen uutistoimitukselle misinformaation juhlaa
HSL:n edustaja esitti autoilun matka-aikojen pidentämistä
Eristäytyvä pääkaupunki

Hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma etenee

Kerroin pari päivää sitten, että tämän vuoden aikana on Suomen Maahanmuuttovirastolle jättänyt ensimmäisen oleskelulupahakemuksensa muun muassa 1 897 bangladeshilaista, 1 445 pakistanilaista, 1 120 nigerialaista, 1 048 turkkilaista ja 923 iranilaista. 

Nämä lukemat ovat pieniä vajaan kymmenen vuoden takaisiin määriin verrattuna. Vuonna 2015 kansainvälistä suojelua haki Suomesta nimittäin yli 20 000 irakilaista ja sellaista kärttäviä afgaanejakin oli yli 5 000. 

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö EU:n alueelle olisi edelleen pyrkimässä massoittain kehitysmaalaisia. Tästä kertoi Verkkouutiset, jonka mukaan "Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto EUAA kirjasi vuoden ensimmäisen puoliskon aikana yhteensä 513 000 hakemusta", joten kansainvaeltajien määrä koko Unionin alueella noussee tänä vuonna yli miljoonan - siis samoin kuin kävi myös viime vuonna.

Tämä saattaa tarkoittaa sitä, että kansainvälinen puskaradio on toiminut tehokkasti ja turvapaikanhakijat ovat tietoisia Suomen hallituksen toimista humanitaarisen maahanmuuton kohdistamiseksi aiempaa tarkemmin vain todellisessa hädässä oleville. 

Siksi on aivan keskeistä, että Petteri Orpon (kok) hallitus jatkaa tehokkaasti ja laajalle uutisoiden omaa maahanmuuttopoliittista ohjelmaansa. Siitä on tätä kirjoitettaessa valmisteilla - ja tällä hetkellä lausunnoilla - kaksi kohtaa. 

Ensimmäinen koskee perheiden yhdistämistä, jota ollaan muuttamassa siten, että "tiukennetaan perheen­yhdistämisen edellytyksiä ottamalla käyttöön perheen­yhdistämis­direktiivin mahdollistamia muutoksia". Toinen kohta liittyy säilöönottoon ja maahantulokieltoon siten, että "tiukennetaan säilöönottoa koskevaa sääntelyä, uudistetaan maahantulo­kieltoa koskeva sääntely ja mahdollistetaan maahantulo­kiellon määrääminen Suomen ulkopuolelle oleskelevalle henkilölle". 

Yhtä tärkeää kuin näiden muutosten tekeminen, on niiden viestiminen myös Suomen ulkopuolelle, sillä vain siten sosiaaliturvaperusteisten elintasopakolaisten motiivi tänne kylmään pohjolaan lähtemiselle jää mahdollisimman vähäiseksi. 

Samoin on syytä tuoda esiin se, että hallitusohjelmaan on kirjattu edelleen humanitaariseen pakolaisuuteen liittyviä tiukennuksia, joissa rajaavat muun muassa vastaanottopalveluita ja tiukentavat pysyvän oleskeluluvan saamisen edellytyksiä. Lisäksi on jo päätetty, että lokakuun alusta asti vaaditaan Suomen kansalaisuuden saamiseksi aiempaa pidempi asumisaika maassamme. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, millä tavalla esimerkiksi Saksan maahanmuuttopolitiikan kiristyminen heijastuu jatkossa Suomeen tulevien kehitysmaalaisten määriin. Lähtevätkö elättäjää itselleen etsivät kehitysmaalaiset hakemaan sellaista täältä Pohjantähden alta vai suuntaavatko he kulkunsa jonnekin muualle? Ja jos, niin minne?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttospesifinen väkivaltarikollisuus kasvaa humanitaarisen maahanmuuton jatkuessa
Amnesty tai uusi puukkoisku tuskin vaikuttavat Saksan uuteen maahanmuuttopolitiikkaan
Mari Rantasen ja Leena Meren ministeriöt oikealla asialla

Laittomasti maassa olevien terveyspalvelut ovat haitallisen maahanmuuton vetovoimatekijä

Suomen hallituksen aikeet rajoittaa laittomasti maassa elävien ihmisten terveyspalveluita on saanut kovaa arvostelua. Kyse on siitä, että nykyisen hallituksen ajama muutos käytännössä kumoaisi viime vaalikaudella tehdyn päätöksen, jonka mukaan paperittomilla on oikeus välttämättömiin kiireettömiin terveyspalveluihin. 

Erikoissairaanhoidon järjestämisestä Uudellamaalla vastaavasta HUS:sta annetussa lausunnossa on arveltu, että "ehdotettavan lakimuutoksen taustasyyt ovat enemmän puoluepoliittisia kuin havaituista todellisista ongelmista johtuvia". Ja kerrottu, että "sääntelyn tiukentaminen vastaamaan suunnilleen aikaisempaa tulisi siten todennäköisesti pikemminkin lisäämään laittomasti maassa olevien potilaiden hoitoon käytettävää resurssia".

Myös Etelä-Karjalan hyvinvointialueella on vastustettu lakimuutosta ja arveltu, että "lakiesityksen tuomat hyödyt valtiontalouden ja terveydenhuollon kantokyvylle jäävät marginaalisiksi, mutta inhimillinen kärsimys on vaarassa lisääntyä". Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta on taas väitetty, että "esitetty sääntelyratkaisu voi johtaa peräti terveydenhuollon kokonaiskustannusten kasvuun säästöjen syntymisen sijaan".

Myös Helsingin pormestari Juhana Vartiainen (kok) on ottanut asiaan kantaa kertomalla, että "osaa paperittomien ryhmästä ei ole syytä sulkea välttämättömän terveydenhuollon ulkopuolelle sillä perusteella, että se erityisesti kuormittaisi terveydenhuoltoa". Eikä Helsingin kaupunki siitä syystä kannata lakimuutosta.

Minun nähdäkseni jokainen näistä lausunnoista on typerä, sillä laittomasti maassa olevien terveydenhoitopalveluiden järjestäminen on osa sitä kokonaisuutta, joka houkuttaa maahamme sosiaaliturvaperusteista elintasopakolaisuutta, joka aiheuttaa valtavat kustannuksen ja toimii kaiken kukkuraksi vielä kasvualustana seksuaali- ja jengirikollisuudelle. 

Tästä syystä laittomasti maassa oleskelevien ihmisten terveydenhoitopalvelut ovat äärimmäisen haitallisia suomalaiselle yhteiskunnalle ja laillisesti maassa oleskelevien turvallisuudelle. Ja siksi hallituksen pyrkimys laittomien maassaolijoiden terveydenhuollon rajaamiseksi nykyistä suppeammaksi on erittäin kannatettavaa, joskin turhan löperöä ja yksinään riittämätöntä politiikkaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Muutama Ali Al-Anin innoittama ajatus
Edes rikoskomisario ei uskalla puhua tosiasioista sellaisina kuin ne ovat
Hallitus haluaa terveydenhoitopalvelut maassa luvatta lorveksiville

Sosiaalinen oikeudenmukaisuuden ajatus perustuu vihaan, epätasa-arvoiseen kohteluun lain edessä ja varkauteen

Argentiinan presidentti Javier Milei antoi haastatelun amerikkalaismedialle. Se kannattaa toki lukea kokonaisuudessaan, mutta päätin kääntää tähän kuitenkin vain siihen sisältyvän vertauskuvallisen selityksen siitä, mitä sosialismi on ja miksi se saavuttaa suosiota poliitikkojen ja äänestäjien parissa. Olkaapa siis hyvät, arvoisat lukijani.

"Oletetaan, että juoksemme kilpaa. Meitä on 20, mutta kuinka moni voi voittaa? Vain yksi. 

Mitä sosialismi siis tekee? Se keskittyy jäljelle jääviin 19 juoksijaan, puhuen salajuonesta, jonka mukaan joku voitti ja alistaa muita. Se ruokkii ja vaalii kaunaa ja vihaa. On helpompi uskoa, että kyseessä oli salaliitto kuin hyväksyä, että toinen oli parempi. 

Juuri tästä on kyse kulttuuritaisteluissa. Osoittaa, että nämä moraaliset arvot ovat vastenmielisiä ja että ne johtavat hirvittäviin instituutioihin, ja että kun näitä instituutioita toteutetaan, valtiot romahtavat ja vajoavat kurjuuteen."

Näiden sanojensa jälkeen Milei otti esimerkin omasta kotimaastaan: "Argentiina omaksui vapauden ajatukset vuonna 1860 oltuaan barbaarien maa. Ja 35 vuodessa siitä tuli maailman rikkain kansakunta. 

1900-luvun alussa Argentiina omaksui sosialistiset ideat ja siitä tuli kurja maa, joka tuottaa ruokaa 400 miljoonalle ihmiselle, mutta verorasitus on 70 prosenttia kyseisellä sektorilla. Tätä roskaa sosialismi on. 

Ja miten he tekivät tämän? Istuttamalla 'sosiaalisen oikeudenmukaisuuden' ajatuksen, joka perustuu vihaan, epätasa-arvoiseen kohteluun lain edessä ja varkauteen. Ja tämä moraalisten arvojen rappeutuminen johtaa lahoamiseen. 

Meidän on siis taisteltava sekä taloudellisella, poliittisella että kulttuurisella rintamalla. Jos epäonnistut jollakin näistä osa-alueista, sosialismi hiipii sisään ja voittaa."

* * *

Arvoisat lukijani: edelle kääntämäni teksti avaa erinomaisesti sitä, mitä sosialismi on ja miksi se on suosittua. Mutta kertoo myös sen, miten siitä voidaan päästä eroon. Ja miksi se on välttämätöntä, mikäli haluamme Suomen ja Euroopan olevan hyvä paikka asua ja elää myös tulevaisuudessa. 

Ja jotta tämä ei jäisi pelkäksi sanahelinäksi, muistutan siitä, mihin Suomen historiallinen nousu 1800-luvun aikana ja jälkeen perustui. Ensin Johan Snellman johdolla ja valistuneen keisarin suostumuksella ja tuella luotiin suuriruhtinaskuntaan liberalistinen lainsäädäntö, joka salli vapaan taloudellisen toiminnan, mutta sitoi hallinnon ja lainkäytön lakiin. Ja lopulta vuonna 1879 toteutettiin elinkeinovapaus. 

Näin Suomen talous kasvoi nopeasti ja saavutti ja jopa ohitti 2000-luvun alkuvuosina entisen emämaan, kunnes lopulta tukehtui omien hallitusten - erityisesti Jäätteenmäen, Vanhasen, Kiviniemen ja Kataisen/Stubbin - sekä Euroopan Unionin johdolla rakennettuun keskusjohtoiseen ja yhä byrokraattisempaan taloudenpitoon, jossa poliittista suosiota ostettiin yhä hulppeammilla verovaroin kustannetuilla palveluilla. 

Ja kuten tiedämme, ei Suomi ole vieläkään pystynyt nousemaan siitä suosta, johon se ajettiin. Päinvastoin, vuosina 2019-2023 hallinnut Rinteen/Marinin kabinetti käänsi Sipilän hallituksen aloittamien oikeansuuntaisten toimien vaikutukset uudeksi ja entistä vaikeammaksi stagnaatioksi, jonka seurauksena suomalaisten taloudellinen toimeliaisuus ja rahavirrat ovat suurelta osin suuntautuneet Suomesta muuhun maailmaan.  

Tässä työssä kauniin ex-pääministerimme työtä auttoi samaan suuntaan puhaltanut Ursula von der Leyenin johtama brezhneviläistä byrokratiaa ilmeisenä esikuvanaan pitänyt "greenpeace-komissio". Ja siksi olisi äärimmäisen tärkeää, että myös tuleva europarlamentti ja komissio lukisivat ja ymmärtäisivät edelle kääntämäni Javier Milein ajatuksen sosialismin syistä ja vaaroista. Ja että ne palauttaisivat Euroopan Unionin kansallisvaltioiden hyvinvointia tukevaksi vapaan kaupan liitoksi sen sijaan, että se toimii brezhneviläisen stagnaation sylttytehtaana.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ay-liike ja vasemmisto ajavat USA:n talouden tukemista suomalaisella rahalla
Talous kuntoon kolmessa kuukaudessa ay-liikkeen vastustuksesta huolimatta
Orpon hallitus ja köyhien köyhdyttäminen

Ruotsin kruunu ajaa hallituksen ja ay-liikkeen vastakkain

Kirjoitin eilen Sanna Marinin (sd) hallituksen - ja sen edeltäjien - jättämän perinnön Petteri Orpon (kok) kabinetille aiheuttamista haasteista. Julkinen sektorimme on velkaantunut korviaan myöden ja samaan aikaan globaali talous sakkaa. 

Tämä tarkoittaa, että Suomessa on hyvinvointivaltion ylläpitämiseksi saatava aikaiseksi jonkinlainen muutos, joka nostaa meidät ylös ahdingosta. Emme toki ole tässä asiassa yksin, sillä myös Ruotsin taloudella menee juuri nyt varsin heikosti.

Sekä Suomi että sen länsinaapuri ovat vientivetoisia talouksia. Siten varsinainen lääke tämänhetkiseen tilanteeseen löytyy molemmissa maissa talouskasvun uudelleen käynnistämisestä. 

Meillä se tarkoittaa yrittämisen ja työnteon kannusteiden lisäämistä - ja aivan erityisesti viennin edistämistä. Valitettavasti jälkimmäinen ei ole yksin meidän käsissämme - ei ainakaan ilman yhteenottoa ay-liikkeen kanssa - sillä nopeita ratkaisuja tarjoaa ainoastaan vientihintojen pudottaminen työntekijöiden palkkatasoa reilusti alentamalla. 

Ruotsissa taas tuskin ollaan kovinkaan huolissaan. Osittain tämä johtuu entisen suurvallan Suomea monin verroin vankemmasta talouden perustasta, mutta myös omasta valuutasta. Se on kelluva eli valuuttakurssi muuttuu taloustilanteen mukaan kuin itsestään.  

Tästä kertoi Maaseudun tulevaisuus jutussaan, jonka mukaan Ruotsin kruunu vajosi ennätyshalvaksi. Yhdellä eurolla saa nyt lähes 12 kruunua, mikä tarkoittaa vientituotteiden hintojen selvää pudotusta samalla kun tuontitavarat kallistuvat. 

Tämä tarkoittaa sitä, että Ruotsin vienti tulee lähiaikoina kasvamaan, mutta ulkomailla tuotettujen tavaroiden hinta nousee medelsvenssonin lompakkoa aiempaa enemmän rasittavaksi. Näin maahan virtaa valuuttaa ja samalla ruotsalaisten ostokset kohdistuvat aiempaa enemmän kotimaiseen tuotantoon. 

Syntyy hokkuspokkus, jonka seurauksena maa nousee omasta talousahdingostaan kuin itsestään. Ja samalla kruunun kurssi nousee entiselleen mahdollistaen tavallisille ruotsalaisille jälleen tuontitavaroidenkin ostamisen. 

Suomi sen sijaan on sidottu euroon, jonka kurssiin meidän omalla taloustilanteellamme ei ole juurikaan vaikutusta. Esimerkiksi yksi suomalaisen teollisuuden tuottavimmista haaroista - eli metsäteollisuus - joutuu kuitenkin kilpailemaan ruotsalaisen metsäteollisuuden kanssa.

Syntyy tilanne, jossa ruotsalaisten puunjalostuslaitokset käyvät täydellä kapasiteetilla samaan aikaan kun suomalaiset eivät saa tuotteitaan kaupaksi. Sama toki koskee kaikkea muutakin vientiteollisuutta, jossa Suomen ja Ruotsin välillä on päällekkäisyyttä.

Edelle kirjoittamani seurauksena Ruotsin vapaa kruunu vaikeuttaa Suomessa kipeästi tarvittavan talouskasvun - ja sen seurauksen julkiseen talouteen verotettavien eurojen määrän lisääntymisen - käynnistymistä. Ja koska julkisen talouden tilanteen on aiempina hallituskausina annettu kriisiytyä, lisääntyy myös yhteiskunnallinen jännite ammattiliittojen ja hallituksen välillä, mikäli jälkimmäinen aikoo puuttua työntekijöiden saavutettuihin etuihin taloutemme kansainvälisen kilpailukyvyn nostamiseksi.

Eikä näin syntyvä polarisaatio tokikaan rajoitus pelkästään ay-liikkeen ja hallituksen väliseksi, vaan poliittinen vihervasemmisto asettuu epäilemättä ensin mainitun tueksi. Ja vaikeuttaa siten entisestään Suomen taloustilanteen vakauttamista - ja samalla julkisten palveluidemme rahoituksen saattamista kestävälle pohjalle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Petteri Orpon hallitus ja Sanna Marinin perintö
Vasemmiston blokkiutumispyrkimykseen ei pidä suostua
Nousun ja tuhon kautta uudenlaiseen tulevaisuuteen

HSL:n edustaja esitti autoilun matka-aikojen pidentämistä

Arvoisa lukijani muistaa varmasti sen, kun Helsingin kaupunki sumputti keskustansa liikenteen poistamalla molemmista Esplanadeista yhden kaistan. Samalla onnistuttiin pidentämään hälytysajoneuvojen vasteaikoja eli vaarannettiin ihmisten terveys ja jopa elämä punavihreän aatteen varjolla. 

Tämä kaikki oli jatkoa sille, että Helsingissä oli jo aiemmin suunniteltu autoiluun liittyviä lisämaksuja, tieliikenteen rajoitteita ja tuloväylien muuttamista liikennevaloin hidastetuiksi kaduiksi. Jälkimmäisen seurauksiahan on jo vuosia voinut käydä "ihailemassa" Laajasalon läpi kulkevalla väylällä, joka on yksi tämän ideologian koekentistä.

Eilen saimme sitten luettavaksemme Helsingin seudun liikenteen osastonjohtaja Mari Flinkin ajatuksia liikenteen järjestämisestä. Hänen mukaansa "joukkoliikennepalvelun muutoksilla (hinnat, palvelutaso, matkustusajat) ei pystytä tehokkaasti vaikuttamaan automatkoihin, mutta pidentämällä esimerkiksi autoilun matka-aikoja, saadaan isoa kasvua joukkoliikennematkoissa".

Tartuin tähän kommenttiin siksi, että se kertoo paljon pääkaupunkimme julkisista palveluista vastaavien ihmisten maailmankuvasta. Heille ei ole tärkeää se, että kansalaiset saisivat hyviä ja edullisia palveluita - vaan omien ideologisten tavoitteiden toteuttaminen keinolla millä hyvänsä. Siis vähän kuin muinaisessa Neuvostoliitossa.

Nähtäväksi jää, viheltävätkö helsinkiläiset pelin poikki esimerkiksi seuraavissa kunnallisvaaleissa, vai antavatko he vihreän aatteen politrukeille uuden mandaatin jatkaa pääkaupunkimme eristämistä muusta maasta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pilkahdus vihreän Helsingin todellisuudesta
Veronmaksajien varojen poliittista käyttöä
Sananvapaus sallii sekä viisaat että tyhmät mielipiteet

Erittäin valaiseva maahanmuuttaja

Moni tähän blogiin satunnaisesti tutustuva henkilö saattaa pitää minua maahanmuuttajavastaisena. Sitä en kuitenkaan ole, kuten tämäkin kirjoitus tulee osoittamaan. Tästä asiasta kertovat minulle itselleni ne monet ulkomailta tulleet eri vaiheiden opiskelijat ja harjoittelijat - ammattiopistolaisista tutkijatohtoreihin - joita olen urani aikana ohjannut. 

Eivätkä nämä ohjattavat suinkaan rajoitu länsimaisiin tai itäaasialaisiin, vaan joukossa on niin eteläaasialaisia ja afrikkalaisia kuin muslimejakin. Enkä usko yhdenkään heistä ajattelevan minua jonain rasistipiruna. Päinvastoin - minua on esimerkiksi oikein erikseen kiittänyt eräs Afrikan sarvesta peräisin ollut opinnäytetekijä, joka pääsi opiskelujensa jälkeen koulutustaan vastaaviin töihin yksityiselle sektorille. 

* * *

Tämän itsearvioinnin jälkeen menen itse sunnuntai-aamun asiaan. 

Yle nimittäin julkaisi varsin valaisevan kirjoituksen ranskalaisesta maahanmuuttajaperheestä, joka saapui Suomeen rakentamaan ydinvoimalaa. Perheellä on tytär, jota monet muut ranskalaiset pitävät nykyään jopa "liian suomalaisena". Siksi tämän Ylen artikkelin pitäisi kuulua jokaisen tulevan hallituksemme ministerin lukemistoon, ennen kuin he ryhtyvät työhönsä, jonka agendaan kuuluvat myös talous- ja maahanmuuttoasiat. 

Ylen jutun keskiössä olleen perheen lapset menivät Arevan ylläpitämän ranskalaisen opinahjon sijaan tavalliseen suomalaiseen päiväkotiin ja kouluun. Se ei käynyt ongelmitta, mutta joka tapauksessa lapset oppivat sitä kautta suomenkielen ja suomalaisen kulttuurin - ja sopeutuivat maahamme loppujen lopuksi varsin nopeasti. Niinpä perhe tykästyi Suomeen ja päätti jäädä tänne asumaan.

Toisin kävin niille ranskalaislapsille, jotka kävivät Arevan koulua. He ovat kokeneet elämänsä maassamme epämieluisaksi, ja kaipaavat kotimaataan - sikäli kun eivät ole sinne jo palanneet.

Se oppi, joka maamme tulevan hallituksen ministereiden tulisi tästä omaksua on, ettei erityispalveluiden tarjoaminen maahanmuuttajille ole tehokas keino tuottaa perheistä ja heidän jälkeläisistään maatamme rakastavia ja sille lisäarvoa tuovia kansalaisia, vaan siihen johtaa ainoastaan heidän kohtelemisensa samalla tavalla kuin suomalaisia. 

Ja siksi kuuden miljardin taloudellisen sopeuttamisen voi aloittaa karsimalla pois suurimman osan niistä erityispalveluista, joita suomalaiset tarjoavat tänne saapuville maahanmuuttajille. Ja järjestämällä pysyvän kotiinpaluun niille, joita Suomeen sopeutuminen ei kiinnosta.

 * * *

Ylen artikkelissa haastateltu lasten isä kertoi myös tietävänsä, miksi Olkiluodon ydinvoimala viivästyi niin paljon. Se johtui osin siitä, että kyseessä oli uudenlainen laitos erityisesti sitä myyvälle yhtiölle eli Arevalle, eikä uuden tekeminen ole koskaan helppoa - ei ainakaan kun kyseessä on jättimäinen ydinvoimala. 

Tämä ei kuitenkaan ollut pääsyy, vaan rankalaisinsinöörin mukaan viivästyminen johtui ennen muuta siitä, ettei yrityksen kansainvälisesti rekrytoitu työntekijäjoukko ollut työhönsä sitoutunutta väkeä. Hän kuvasi tätä ihmisjoukkoa sanomalla, että "ne tyypit eivät olleet motivoituneita. He tekivät töitä vain hyvien ulkomaanlisien takia, eivätkä kantaneet vastuuta. Se on suurin syy, miksi projekti oli niin hidas."

Rankalaisinsinööri hakeutuikin Arevan jälkeen suomalaisen Teollisuuden voiman palvelukseen ja oli tyytyväinen. Näin siksi, että "TVO:lla kaikki on yhtä tarkkaa ja kurinalaista" kuin ydinsukellusveneessä, jossa kenelläkään ei ole varaa tehdä ainuttakaan virhettä. 

Se oppi, joka tulevien ministereidemme tulisi tästä omaksua on, ettei hyvää työvoimaa saa rekrytoimalla ympäri maailmaan rahalla saatavissa olevia suhareita, vaan etsimällä käsiinsä itseään ja työtänsä kunnioittavia työntekijöitä. Tämä oppihan tarjottiin aikanaan myös eräälle Nokia-nimiselle kännykkäfirmalle - valitettavasti vain niin sanotulla yritys- ja erehdysmenetelmällä, joka maksoi sille alallaan maailman johtavan toimijan aseman. 

* * *

Lopuksi tahdon sanoa, että tulevan hallituksen tulisi itse toimia yhtä vastuullisesti toimissaan kuin tässä puheena ollut Arevan ja TVO:n ranskalaisinsinööri. Ja perustaa oma hallitusohjelmansa ja sen toteuttaminen käytössä olevaan tieteelliseen ja kokemusperäiseen tietoon. Tämä - tai oikeammin Ylen - kirjoitus tarjoaa siihen yhden erittäin käyttökelpoisen osan. 

Toivottavasti hallitusneuvotteluissa löydetään myös muita yhtä käyttökelpoisia osia, joilla Suomen talouselämä saadaan nousuun ja julkisen sektorin velkaantuminen laskuun. Ja samalla myös ympäristön tila ja yhteiskunnan turvallisuusasiat aiempaa paremmalle tolalle. 

Tehtävä ei ole lainkaan mahdoton, mikäli hallituksella ja eduskunnalla on halu hoitaa se vastuullisesti ilman edeltäjänsä tapaista omien fanaattisten poliittisten intohimojen luomaa taakkaa - tämä siis riippumatta näiden intohimojen poliittisesta väristä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jari Taposen teesit peittävät kasvavia ongelmia
Kouluvalintojen syistä
Voisikohan olla...

Hyvinvointialueilla loppuvat rahat ja kädet

Päijät-Hämeen hyvinvointialuejohtaja astui esiin ja totesi sen yksinkertaisen tosiasian, ettei Suomi pysty ylläpitämään nykyisiä sote-palveluja. Sen estävät sekä taloudelliset että henkilöstön määrään liittyvät seikat. 

Hänen mukaansa "fakta on se, että meidän henkilöstömme ei riitä sen palvelun tuottamiseen, johon jopa rahamme riittäisivät. Meidän on pakko alkaa saneerata sellaista palvelua, joka on vähemmän vaikuttavaa."

Tätä työvoimapulaa on siis vaikeuttanut erityisesti hyvää tarkoittanut hoitajamitoituspäätös. Se on esimerkiksi pakottanut palvelunjärjestäjiä ohjaamaan hoitajia erityisesti ympärivuorokautiseen hoivaan, jolloin käsiä ei ole riittänyt kaikkiaan muihin tehtäviin - ja pahimmassa tapauksessa sairaalahoitoa tarvitsevia ihmisiä on jouduttu lähettämään kotiinsa potemaan vaivojaan.

* * *

Kuten Paasikivi aikanaan totesi on tosiasioiden tunnustaminen viisautta. Niin tässäkin tapauksessa. 

Poliitikkomme ovat viime vuosina halunneet perustaa maakuntien laajuiset hyvinvointialueet, joissa työskentelevien palkkataso on harmonioitu parhaiten ansaitsevien mukaan kysymättä onko yhteiskunnalla siihen varaa. Samoin he ovat päättäneet hoitajamitoituksesta kysymättä onko siihen käytettävissä käsiä. 

Edellä linkittämäni jutun mukaan viime tammikuun aluevaalien alla käydyissä keskusteluissa palvelujen karsiminen ei saanut puolueilta kannatusta. Pikemminkin puhuttiin palvelutason parantamisesta. Ja nyt Siperia näyttäisi opettaneen - kuten hyvinvointipalvelujohtajan ulostulo osoittaa.

Tässä tilanteessa - siis rajallisten resurssien todellisuudessa - suomalaisen vaalikarjan on syytä jäädä miettimään, kuinka tärkeänä se pitää terveydenhuoltoa. Toisin sanoen sen tulee kevään vaaleissa ottaa kantaa siihen, mihin rajallisia julkisia resurssejamme käytetään: onko varmasti niin, että haluamme edelleen syytää vuosittain yli miljardi euroa kehitysmaiden gepardihatuille ja tahdomme huolehtia maahamme pyrkivien elintasopakolaisten hrmh... elintasosta. Tai näemmekö yhä maksamisen väärteiksi kaikki Etelä-Euroopan maiden vaatimat varainsiirrot? 

Vai onko sittenkin parempi, että terveydenhuoltomme tasoa lasketaan nykyisestä. Tai jätetään vaikkapa tietyn iän ylittäneiden tai huonoja elintapoja noudattaneiden ihmisten sairaudet hoitamatta.

* * *

Lopuksi vaihdan aihetta. Moitiskelin nimittäin eilen Vihreitä sen metsäpolitiikasta. 

Tänä aamuna luin kuitenkin uutisen siitä, että Vihreiden "puoluevaltuusto kannattaa geenimuunneltuja organismeja (GMO) koskevan sääntelyn purkamista". Tämä on järkevä kannanotto, sillä nykyaikaisten maatalouskasvien jalostusmenetelmien hylkimisellä EU:n maatalous jää kustannustehokkuudessaan vuosi vuodelta yhä enemmän muun maailman jälkeen - ja täällä tehtävä tutkimus jopa auttaa muuta maailmaa kasvattamaan tätä eroa. 

Tosin vajaan kymmenyksen kannatuksen omaavan suomalaispuolueen mahdollisuudet vaikuttaa asiaan rajoittunevat lähinnä muille annettavan esimerkin asteelle. Mutta hyvä edes niin, sillä ehkäpä vihreiden päätös saa myös poliittisen kenttämme muut - vielä moderneja kasvinjalostusmenetelmiä vierastavat - puolueet nyt tehdyn linjauksen taakse. Ja näin syntyvä yhteinen näkemys saadaan leviämään aikanaan myös muihin Unionin poliittisiin päättäjiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Marinin kabinetti päätti olla pihtailematta
Hallitus haluaa terveydenhoitopalvelut maassa luvatta lorveksiville
Virtahevon kokoinen osoitus sosialismin seurauksista