Anders Adlercreutzin miljoonat ja vanhempien vastuut

Kesän aikana sattui uimataidottomille maahanmuuttajalapsille ja -nuorille jonkin verran hukkumistapauksia. Sen seurauksena opetusministeri Anders Adlercreutz (ruots) aikoo nyt käyttää 3,5 miljoonaa euroa koulujen uimaopetuksen kehittämiseen. 

Voisiko joku käydä kertomassa ministerille, ettei tällaista rahaa löydy valtion kassasta vaan se on saatavissa vain ottamalla lisää velkaa tai supistamalla suomalaiselle kantaväestölle tärkeitä palveluita. Ja siksi olisin mieluummin nähnyt ministerin kertovan vaikkapa suomen, somalin ja arabian kielillä, että lasten uimaan opettaminen on vanhempien oikeus ja velvollisuus.  

Lisäksi hän olisi voinut muistuttaa - vaikkapa ruotsiksi, persiaksi ja swahiliksi - että uimataidottomien lasten valvonta uimarannalla kuuluu vanhempien vastuulle. Ja siksi niin poika- kuin tyttölapsetkin kannattaa opettaa uimaan jo ennen oppivelvollisuuden alkua, jotta kenenkään ei tarvitsisi myöhemmin surra uimarannalla menetettyä nuorta elämää. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Imaami Abdul Mannan syyllisti suomalaisia hukkumisista
Kolmesta espoolaistapauksesta
Halpa henkivakuutus

Kolmesta espoolaistapauksesta

Eilisen päivän aikana uutisoitiin kolmesta läheltä piti -tilanteesta Espoossa, sillä siellä oli ollut hukkumassa peräti kolme lasta, jotka kuitenkin onnistuttiin pelastamaan ajoissa. Ei lasten vanhempien vaan sivullisten ansiosta.

Tästä voidaan tehdä kaksi tärkeää johtopäätelmää. Ensinnäkin vanhempien tulisi huolehtia lastensa uimataidosta mahdollisimman nuorena. Ja toiseksi - etenkin silloin, jos näin on jäänyt tekemättä - säilyttää jälkeläisiinsä jatkuva katsekontakti uimarannoilla. 

Ensin mainitsemastani ongelmasta kertoi muutaman vuoden takainen selvitys seuraavaa: "valtakunnallisesti kuudesluokkalaisista 55 % on uimataitoisia. Määrä on laskenut selvästi vuodesta 2016, jolloin uimataitoisia kuudesluokkalaisia oli 76 %." 

Sekä edelleen, että "oppilaiden taidoissa havaittiin ensimmäistä kertaa eroja sukupuolien välillä: pojista 60 %, tytöistä 51 % ja muunsukupuolisista 40 % ilmoitti olevansa uimataitoisia. Täysin uimataidottomia oli noin 2–5 % sukupuolesta riippuen. Myös uimataidottomien määrä on kasvanut vuodesta 2016, jolloin vain yksi prosentti ilmoitti olevansa täysin uimataidoton."

Tämä tarkoittaa, että siteeraamani tutkimuksen mukaan kuudesluokkalaisten vanhemmista 45 prosenttia oli aiheuttanut lapsilleen vakavan riskin hengen menetyksestä. Näin erityisesti silloin, kun lapset kokivat olevansa muunsukupuolisia, mutta myös identiteetiltään tyttöjen isillä ja äideillä oli poikien vanhempia enemmän ongelmia ymmärtää uimataidon tärkeys tässä lähes 200 000 järven, lukemattomien jokien ja purojen sekä merellisen saariston ja uimahallien maassa. 

* * *

Oma lukunsa ovat tietenkin - alussa linkitetyt jutunkin mainitsemat - maahanmuuttajalapset, joiden vanhemmat ovat saattaneet tulla sellaisilta alueilta, joissa ei edes ole uintimahdollisuutta. Puhumattakaan sellaisista ihmisistä, joiden kulttuuri määrää miehet sulkemaan naiset ja tytöt peittäviin vaatteisiin ja piilottamaan ihonsa kaikilta katseilta. 

Tämä asia liittyy siihen, että maahanmuuttajanaisille - tai naisille - on varattu omia uimavuoroja, mikä vahvistaa heidän kulttuurinsa vahingollisia piirteitä hyväksymällä de facto miesten ylivallan suhteessa naisiin. Näin siitä huolimatta, että tätä näkee perusteltavan virheellisesti jopa maahanmuuttajanaisten aseman parantamisella.

Myös maahanmuuttajalasten - etenkin tyttöjen - kannalta olisi luonnollisesti yksinkertaisinta ja parasta, mikäli viranomaiset keskittyisivät tällaisen uimahalliapartheidin sijaan torjumaan itse ongelman aiheuttajaa. Siis Suomeen sopimatonta kulttuuria, jonka käytännöt vaarantavat pahimmillaan lasten ja naisten hengen. 

 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Halpa henkivakuutus 
Lapsia ei kannata opettaa uimaan, koska se on vaarallista
Burkini, hygienia ja naisten alistaminen

Luokalle jättäminen lisää motivaatiota, mutta ylikulutuspäivä johtaa harhaan

Ilta-Sanomien toimittaja oli haastatellut miestä, joka oli vaatinut poikansa jättämistä luokalle. Opettaja ei olisi suostunut tähän, mutta lausunnon hakeminen koulupsykologilta ratkaisi asian, poika sai uuden alun ja pärjäilee nykyisin hyvin.

Toimittaja haastatteli myös naista, jonka puheenkehityksessä jälkeen jäänyt lapsi oli jätetty luokalle. Äidin mukaan jälkeläiselle aiheutui asiasta sosiaalisia ongelmia. 

Siksi nainen arveli, että olisi ollut parempi, mikäli lapsi olisi saanut koulusta muunlaista tukea, kuten yksilöllisestä opetusta. Tämä saattaa tietenkin pitää paikkansa, mutta kuinka monelle lapselle ylivelkaantunut suomalainen yhteiskunta - johon maahanmuuttopolitiikka tuottaa yhä enemmän vaillinnaisesti suomen- tai ruotsinkieltä osaavia koululaisia - pystyy kustantamaan kallista yksilöllistä opetusta? 

* * *

Jutun mukaan monet vanhemmat ovat kuitenkin tiukasti lastensa luokalle jättämistä vastaan. Jotkut jopa uhkailevat opettajia, mikäli näin on käymässä.  

Tosiasia kuitenkin on, ettei luokalta seuraavalle siirtyminen ole oikea ratkaisu koskaan, sillä uuden oppiminen edellyttää aiemmin opetetun kohtuullista osaamista. Ja siksi on selvää, että säälivitosten antaminen on valtava karhunpalvelus lapselle itselleen. 

Tämä on asia, johon pitäisi kiinnittää suomalaisissa kouluissa enemmän huomiota. Näin siksi, että jopa yläkoulussa on lapsia, jotka eivät osaa lukea kunnolla. Ja joilla ei ole edes motivaatiota siihen. 

Minusta juuri motivaatio onkin se asia, johon pitäisi kiinnittää huomiota. Ja sen ymmärtäminen, että juuri luokalle jääminen lisää sitä enemmän kuin mikään muu toimenpide - ja on siitä syystä juuri lapsen itsensä kannalta äärimmäisen hyödyllistä. 

Näin on vieläpä täysin riippumatta siitä, onko kyseessä suomalais- vai maahanmuuttajataustainen piltti. Ja silloinkin, kun jälkimmäinen on omalle kulttuurilleen tyypillisesti sukurutsaisen yhdynnän hedelmä. 

* * *

Tänään on jälleen uskomuspoliitikkojen ja viherpiipertäjien lanseeraama ylikulutuspäivä. Olen kirjoittanut pariinkin otteeseen, miksi tämä käsite on harhaanjohtava, joten en jaksa toistaa samaa asiaa joka vuosi. Mikäli asia kuitenkin kiinnostaa, voi lukaista tämän, tämän ja tämän blogimerkinnän. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Askelia Suomen kehitysmaalaistumisessa
Koulujen ja huippu-urheilijoiden ongelmat
Pukinmäen koulusta ja väestön vaihtumisesta

Suomalaisten tulevaisuus on karu

Yleisradio on kertonut tuoreimmasta viides- ja kahdeksasluokkalaisten liikunnallisuutta mittaavan Move-tutkimuksen tuloksista. Luin toki jo aiemmin 11. päivänä julkaistun jutun, mutta vasta eilen lukiessani tuoreempaa uutista havahduin. 

Tutkimuksen mukaan peräti 38 prosentilla viides- ja kahdeksasluokkalaisista fyysinen toimintakyky on huolestuttavalla tasolla. Tutkimuksesta  vastaavan apulaisprofessori Mikko Huhtiniemen mukaan heidän energiansa "ei välttämättä riitä siihen, että jaksaisi koulupäivän ja koulupäivän jälkeen vielä ehkä harrastuksia ja muuta vapaa-aikaa väsymättä. Siitä syntyy helposti negatiivinen kierre, jos koulupäivän jälkeen tuntuu, että on takki tyhjänä eikä meinaa jaksaa enää lähteä ulos tai puuhata mitään, niin helposti jämähtää sohvan nurkkaan, mikä edelleen ruokkii negatiivista kierrettä."

* * *

Koko karu totuus paljastui itselleni kuitenkin vasta eilen, kun luin liikunnanopettaja Henrik Johansénin kertoneen, että "liikuntatunneilla näkee lapsia, jotka eivät osaa juosta. Vika voi olla jopa siinä, että saman puolen käsi ja jalka liikkuvat yhtä aikaa... Osa oppilaista pelkää hikoilemista, ja paha hengästyminen voi olla täysin uusi asia."

Ehkä vieläkin surkeampaa on se, että - edelleen Johansénin mukaan - "osa koululaisista ei pääse oikeaoppisesti kyykkyyn tai pysy asennossa kaatumatta". Sekä se, että osa lapsista ei ole ennen kouluikää koskaan kävellyt metsässä eikä osaa ylittää juurakoita. Jos pinta on vähänkin liukas tai pitäisi kiivetä, eivät riitä taidot tai uskallus."

Johansén listasi muitakin seikkoja, mutta nämä riittäköön vakuuttamaan teidät - arvoisat lukijani - että suuri osa nykyisistä suomalaisvanhemmista on epäonnistunut kertakaikkisen täydellisesti lastensa kasvatuksessa. Onhan selvää, että jos ihmisellä on edellä kuvatun kaltaisia heikkouksia jo yksitoista- ja neljätoistavuotiaina, on heillä vanhempana paljon ongelmia. 

Tarkoitan tällä esimerkiksi sitä, että kun ihmisen notkeus ja kehonhallinta joka tapauksessa vähenevät iän myötä, niin miten nykyiset koululaiset selviävät vanhempana - eli painavampana ja iän tuoman lisääntyvän kankeuden ja kehon tukirakenteiden haperoitumisen heikentämänä - esimerkiksi juuri nyt ajankohtaisesta talvisesta liukkaudesta. 

Ja miten veronmaksajat selviävät muutenkin kustannuskriisissä olevan terveydenhuoltojärjestelmäämme kustannuksista nykyisten teinien kuormittaessa sitä tulevaisuudessa yhä enemmän murtuneilla luillaan, revähtäneillä lihaksillaan ja tärähtäneillä aivoillaan? 

Tai kuinka he ylipäänsä kykenevät edes parhaassa aikuisiässään - eli kaksi-kolmikymppisinä - tavallisiin arkiaskareisiin, joissa tarvitaan notkeutta, tasapainoa ja fyysistä suorituskykyä. Siis esimerkiksi kodin siivoamiseen (myös sohvien alta), pikkulasten nostelemiseen ja heidän kanssaan leikkimiseen (kyykyssä ja juosten), lumen luomiseen (liukkaalla pinnalla ja voimalla), fyysisen työn tekemiseen tai varusmiespalveluksen suorittamiseen? 

Vastaus on ikävän yksinkertainen: eivät mitenkään tai ainakaan ilman suuria ponnisteluja. Siksi on asetettava uusi kysymys: miten maamme poliitikot aikovat korjata asian, vai korjaavatko lainkaan? 

Jos jälkimmäistä - kuten epäilen jo siitäkin syystä, että teinien liikuntakyvyn kehitystä luonnehdittiin kaikesta edellä mainitsemistani seikoista huolimatta positiiviseksi - niin samalla he tuomitsevat isolle osalle suomalaisista karun tulevaisuuden. 

JK kello 8:04. Lisään tähän vielä sen, että alokkaiden eilen uutisoitu lisääntynyt infektioriski saattaa hyvinkin olla seurausta nuorison heikentyneestä yleiskunnosta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
TV:n katselu lisää ja liikunta vähentää dementiariskiä
Kehopositiivisuus on kaksiteräinen miekka
Huippu-urheilun ja kansanliikunnan välinen yhteys

Halpa henkivakuutus

Vantaan Kuusijärvellä kaksi pientä lasta - 4- ja 7-vuotiaat - joutuivat pitkäksi aikaa veden alle. Sen seurauksena he taistelevat juuri nyt elämästään sairaalassa. Toivottavasti he selviävät tapauksesta hengissä ja ilman pysyviä vammoja. 

Kuusijärvi on hyvin valvottu uimaranta ja ainakin lasten isä oli paikalla. Lisäksi paikka on suosittu, joten sen rannalla on paljon ihmisiä. Kaikesta tästä huolimatta lapset onnistuivat kenenkään huomaamatta poistumaan matalalta laiturilla ympäröidyltä leikkirannalta syvään veteen. 

Siksi lehdistössä on muistutettu sen tärkeydestä, että vanhemmat valvoisivat lapsiaan tauotta uimarannalla ja ylipäänsä veden äärellä. Tämä on tietenkin erinomainen neuvo. 

Sen sijaan en ole huomannut missään toista neuvoa, joka on mielestäni vieläkin erinomaisempi. Lapset nimittäin kannattaa opettaa uimaan pienestä pitäen. Mieluummin neli- kuin viisivuotiaana. Ja viimeistään ennen kouluikää. 

Valitettavasti näin ei ole, vaan vuoden takaisen tiedon mukaan vain 55 prosenttia kuudesluokkalaisista osaa uida kunnolla. Toisin sanoen lähes puolet murrosikään saapuvista nuorista on veden äärellä alttiina hukkumiselle. 

Siksi on syytä toivoa, että Kuusijärven järkyttävä onnettomuus herättäisi vanhemmat ymmärtämään uimaopetuksen tärkeyden ja motivoisi heidät joko itse opettamaan jälkeläisilleen uimataidon tai ainakin viemään heidät ohjattuun uimaopetukseen jo hyvissä ajoin ennen kouluikää. Tai jos se on jäänyt tekemättä varhaislapsuudessa, niin opettamaan uimataidon edes koululaisena, sillä se on paras ja vielä halpakin henkivakuutus hukkumista vastaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lapsia ei kannata opettaa uimaan, koska se on vaarallista
Vantaalaiset saavat reilun kahden miljoonan euron savusaunan
Burkini, hygienia ja naisten alistaminen

14-vuotiaan tytön monikulttuurinen pahoinpitely

Eiliset uutiset kertoivat käsittämättömästä julmuudesta, jota oli kohdistettu Lahden kaupungissa 14-vuotiaaseen tyttöön. Ilta-Sanomien kuvauksen mukaan tapahtui seuraavia asioita:

1. Tytön hiuksia poltettiin palavalla deodorantilla ja sytkärin liekillä
2. Tytöltä leikattiin hiuksia ja ne työnnettiin hänen suuhunsa. 
3. Tyttö pakotettiin työntämään päänsä vessanpönttöön samalla, kun se vedettiin.
4. Tyttö pakotettiin nuolemaan pönttöä.
5. Tytön kättä viillettiin ja poltettiin liedellä
6. Tytön käteen tumpattiin palava tupakka. 
7. Tyttö pakotettiin nielaisemaan tupakantumppi
8. Tytön suuhun ja silmiin suihkutettiin deodoranttia. 
9. Tyttö joutui nuolemaan omaa vertaan vessan lattialta. 
10. Tytölle leikattiin keskelle päätä siilikohta, johon tumpattiin savuke. 
11. Tyttöä tökittiin veitsillä
12. Tyttö pakotettiin juomaan klooria, jota hän ei kuitenkaan nielaissut. 
13. Tyttö joutui syömään lunta, johon yksi hänen pahoinpitelijänsä oli virtsannut.

Ilta-Sanomien mukaan tekijöitä oli kolme: yksi nainen ja kaksi miestä. He olivat viitisen vuotta tyttöä vanhempia. 

Jutun kuvituksessa ei näy pahoinpitelyyn osallistunutta naista, koska tämä oli oikeudessa piiloutunut nahkatakin alle. Sen sijaan vaaleaihoinen mies on esillä ja todennäköisesti tunnistettavissa. Lisäksi on pikselöity kuva, joka näyttäisi esittävän tummaihoista miestä. 

Minulle jäi avoimeksi se, miksi vaaleaihoisen miehen henkilöllisyys haluttiin paljastaa, mutta tummaihoinen päätettiin pitää tunnistamattomana. Onko kyse valkoiseen kohdistuvasta rasismista, vai mistä? Hyvä kuitenkin, että kuvista välittyi se tosiasia, että tämän henkisesti sairaan joukon koostumus oli etnisesti kirjava.

Pahoinpitelijöiden henkisestä sairaudesta ja heidän vääristyneestä ajatusmaailmastaan kertoi ehkä parhaiten se, että he olivat uhrin mukaan pahoinpitelyn lopetettuaan sanoneet, että "et ne ei niinku haluu mennä linnaan istumaan mun takia jos mä kuolen" ja yrittäneet uhkailemalla pakottaa tytön vaikenemaan tapahtumista.

On vaikea ymmärtää, miten tälle kolmen hengen monikulttuurinen joukkiolle voi edes tulla mieleen sellainen, että he voisivat joutua vankilaan uhrinsa takia. Eihän mikään oikeusistuin tuomitsisi heitä sellaisesta syystä.

Sen sijaan nämä sairaat otukset saavat oikeudessa rangaistuksen oman rikollisen käyttäytymisensä takia. Ikävä kyllä suomalainen oikeus tulee kuitenkin päästämään heidät vapaalle jalalle varsin nopeasti. Ja lähes varmasti ilman, että heidän ajatusmaailmansa olisi oleellisesti tervehtynyt. 

* * *

Uhri ei tietenkään ole millään tavalla syyllinen tapahtuneeseen. Siitä huolimatta suomalaisen yhteiskunnan on syytä kiinnittää huomiota hänen ja pahoinpitelijöiden ikäeroon. Näin siksi, ettei tässä käsittelemässäni tapauksessa nähty varhaisteinien osallistuminen nuorten aikuisten kosteisiin illanviettoihin ole normaalia, vaikkei tapaus ollutkaan osallistujien ikärakenteen suhteen mitenkään poikkeuksellinen nykyaikana.  

Siksi toivon, että uhri saisi apua sekä tapauksesta johtuviin henkisiin kärsimyksiinsä että yleisen elämänhallintansa kohentamiseen. Ja että teini-ikäisten nuorten vanhemmat ottaisivat nykyistä vakavammin tehtävänsä lastensa kasvattajina ja ohjaisivat heitä välttämään itseään vanhempien nuorten kanssa tapahtuvia kohtaamisia yksityisissä tiloissa - aivan erityisesti silloin, kun niihin liittyy monikulttuurisuutta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin sanomat vahvisti maahanmuuttokriittisyyden johtuvan maahanmuuttajista itsestään
Sofia Virta ei hätkähdä bussinkuljettajan puukotusta
Kouluissa pitäisi keskittyä oleelliseen - ja hallituksessa siihen tarvittavien edellytysten varmistamiseen

Lapsia ei kannata opettaa uimaan, koska se on vaarallista

Ilta-Sanomat kertoi, etteivät ylöjärveläisen koulun rehtorit päästäneet kahdeksasluokkalaisia luokkaretkelle maauimalaan, koska joku saattaisi hukkua tai hyppytornien takia voisi syntyä vaaratilanteita. Jutussa haastateltiin naispuolista rehtoria. 

Tämä kertoi uskovansa, "että perheiden, oppilaiden ja opetushenkilöstön etu on se, että koulu on huolellinen näissä turvallisuusasioissa kuten muidenkin lakien, asetusten ja määräysten noudattamisessa". Sekä lisäksi hän kertoi mielipiteenään vastuun kasvamisen olevan "hyvä asia, koska jos jotain sattuu ennakoinnista ja varovaisuusperiaatteista huolimatta, niin prosessit selvitetään ja hoidetaan kuntoon. Sitten vastuut selkeytyvät ja kaikilla on turvallisempaa."

Taustalla on tapaus, joissa selvästi pienempi lapsi oli hypännyt syvään hyppyaltaaseen, vaikka ei ollut osannut uida. Näin tehtyään hän oli saattanut vaaraan myös toisen pikkulapsen, koska oli tarttunut tähän kiinni pysyäkseen pinnalla. 

Jäin suu auki miettimään tätä uutista ja tein google-haun, joka tarjosi ensimmäisillä tulossivuilla runsaasti uutisia tapauksesta, jossa seitsenvuotias oli hukkunut Porvoon uimahallissa vuonna 2020. Lisäksi vuonna 2017 oli uimahallissa hukkunut nelivuotias ja yhdessä jutussa kerrottiin muutamia ihmisiä hukkuvan vuosittain sairauskohtausten takia. 

Sen sijaan en löytänyt murrosikäisten hukkumisista kertovia uutisia, mutta niiden sijaan huumorisivun, jossa ehdotettiin uimahallissa käynnin edellytykseksi tutkinnon kautta saatavaa uimakorttia sekä itse halleihin hukkumiskiellosta kertovaa kylttiä. 

* * *

Nähdäkseni ylöjärveläisten rehtoreiden asettama uimahallikielto on heikosti perusteltu ja osoitus siitä paineesta, jonka yhteiskunta on asettanut koulujen aikuisille. Murrosikäisten lasten vanhemmilla tai edes kahdeksasluokkalaisilla lapsilla ei nähdä mitään vastuuta kasvatuksesta (uimaan opettaminen, ryhmätaidot) tai omasta käyttäytymisestään.

Tosiasia kuitenkin on, etteivät opettajat tai yhteiskunta voi ottaa kaikkien ihmisten elämästä vastuuta, vaan se kuuluu viime kädessä jokaiselle itselleen. Ja vanhemmilla on ensisijainen velvollisuus opettaa normaalissa elämässä tarvittavat tiedot ja taidot - siis sellaiset kuin uimataito tai muiden huomioon ottaminen hyppytornin kaltaisissa yleisesti vaarallisissa paikoissa. 

Toki myös koulussa pitäisi liikunnan oppimäärään kuului uimataidon ja muiden huomioon ottamisen opettaminen - jotka uutisen perusteella päätellen lienevät jääneet tekemättä Ylöjärvellä. Näin siitä huolimatta, että näiden taitojen opettaminen vaatii hiukan kärsivällisyyttä ja saattaa herättää opetettavissa myös vastustusta.

Pahinta tässä kaikessa on se, että ylisuojelemalla lapsia ja nuoria kouluissa - ja ehkä kotonakin - näille ei synny normaalin kehityksen mukaista vastuuta itsestään. Ja sen seurauksena he ovat neuvottomia elämässä väistämättä vastaan tulevissa tilanteissa, joissa vaaditaan kykyä käyttäytyä tarkoituksenmukaisesti kulloisessakin tilanteessa. Eikä heille siten synnyt myöskään normaaliin aikuisuuteen kuuluvaa kykyä ottaa vastuuta omista tekemisistään. 

* * *

Kerrottakoon lopuksi, että minä olen käynyt ekaluokkalaisena kavereideni kanssa maauimalassa lukemattomat kerrat - siis ilman ensimmäistäkään valvovaa äitiä, isää tai opettajaa. Ei siellä tietenkään kukaan hukkunut, sillä mehän osasimme kaikki uida - kuka paremmin ja kuka huonommin, mutta kerta kerran jälkeen yhä taitavammin. 

Myöhemmin keskikoululaisina kävimme koulun kanssa tai kaveriporukassa useinkin uimahallissa. Siellä oli myös korkea hyppytorni, josta loikimme kavereiden kanssa alas milloin minkäkinlaisella tyylillä. Opettaja tuli joskus oikein kehaisseeksikin kuinka taitavia olimme. 

Liikuntatunnilla opetettiin tietenkin myös erilaisia uimatyylejä - ja pantiin nuoret uimaan kilpaa toisiaan ja kelloa vastaan. Tämän kaiken seurauksena uskon, että meillä kaikilla on elämämme aikana ollut vesillä ja niiden ääressä paljon turvallisempaa kuin näillä ylöjärveläisnuorilla, joita ei päästetä edes opettelemaan veteen liittäviä taitoja. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pitääkö lapsille antaa haasteita vai suojella sellaisilta?
Juhannusuutisia Ruotsista ja Suomesta
Muka-suvaitsevainen, muka-älyllinen ja muka-sivistynyt

Suomalaiskoulujen alamäen syyt ovat vihervasemmistolaisissa uudistuksissa

Suomalainen peruskoulu oli aikanaan maailman paras. Sen jälkeen sitä on kehitetty vihervasemmistolaisen ideologian mukaisesti lisäämällä oppilaiden diversiteettiä, ongelmaoppilaisen inkluusiota, tietotekniikan hyödyntämistä ja lasten oikeuksia. Lopputuloksena suomalaisen peruskoulun käyneiden nuorten osaamistaso on laskenut kuin lehmän häntä, vaikka onkin vielä kohtuullisella tasolla.

Siksi oli hyvä, että Helsingin sanomat julkaisi opettajille suunnatun kyselyn tulokset. Niiden mukaan yli 90 prosenttia vastaajista oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä siitä, että julkisuudessa välittyvä kuva koulun ongelmista vastaa todellisuutta.

Tietotekniikan hyödyntämisen vähentämistä kaipasi 56,5 prosenttia vastanneista. Negatiivisen suhtautumisen syynä oli se, että oppilaat ovat pahasti koukussa kännyköihinsä, minkä seurauksena erilaiset sovellukset ja pelit vievät valtavan suuren osan heidän ajastaan ja energiastaan. Ja siksi opettajat haluaisivat etenkin kännykät kokonaan pois oppitunneilta.

Jutussa mainittiin myös keskisuomalainen opettaja, jonka mukaan koulujen vaatimustasoa on laskettu niin paljon, että arvosanan 5 voi saada osaamatta oikeastaan mitään. Toinen opettaja taas toteaa sen itsestäänselvyyden, että "avoimet oppimisympäristöt, itseohjautuvuus, laaja-alaiset opintokokonaisuudet ja digitaalisuus eivät voi olla kenellekään hyväksi, elleivät perusasiat ole lapsella ja nuorella ensin kunnossa".

Myös nykyisten vanhempien roolissa on toivomisen varaa. Erään opettajan mukaan nimittäin "osalla on vanhemmuus täysin hukassa. He vaikuttavat olevan lähinnä lapsen teinikavereita."

Niinpä peräti neljä viidestä kyselyyn osallistuneesta opettajasta oli sitä mieltä, että koulunkäyntiä tukevien asenteiden heikkeneminen on heikentänyt oppimistuloksia. Ja siksi kouluihin tarvittaisiin lisää kurinpidon työkaluja, jotta voitaisiin korjata lasten vanhempien aiheuttamia ongelmia.

Toki edelleen on vanhempia, jotka käyttäytyvät aikuisten tavoin. Sen suhteen on vain sellainen ongelma, etteivät nämä jakaudu tasaisesti kautta maan. Niinpä 59,2 prosenttia opettajista oli sitä mieltä, että koulujen eriytyminen on Suomessa todellinen ongelma. 

Tähän liittyvä erityisongelma ovat vieraskieliset koululaiset, joilla ei puutteellisen kielitaidon takia ole edellytyksiä suoriutua koulusta kunnialla. Siksi peräti 68,5 prosenttia opettajista oli sitä mieltä, että erityisen tuen tarpeessa olevia oppilaita pitäisi opettaa erillisissä ryhmissä - eikä siis inklusiivisesti osana tavallisia luokkia.

HS:n jutussa opettajat lähettivät terveisiä myös poliittisille päättäjille. Heidän mukaansa "uudistuksia tehtailevilla virkahenkilöillä on arjesta irtautunut tai jopa vääristynyt ihmiskuva". Niinpä 89,1 prosenttia kyselyyn vastanneista opettajista ei pitänyt avoimia oppimisympäristöjä hyvänä tai tarpeellisena asiana. 

Myöskään ilmiöpohjainen oppiminen ei saanut opettajilta kannatusta. Vain 54,4 prosenttia piti sitä hyvänä tai tarpeellisena uudistuksena koulutyöhön. 

Lisäksi opettajat kertoivat koulujen byrokratian ja hankehumpan vaikeuttavan perustyöhön keskittymistä. Toisin sanoen he kaipasivat vähemmän uudistuksia ja enemmän työrauhaa opetuksen antamiseen - tämä ja muut HS:n jutun esille nostamat asiat pantakoon merkille parhaillaan käynnissä olevissa hallitusneuvotteluissa. 

Ellei näin tehdä, saattaa käydä samoin kuin terveydenhuollon sairaanhoitajien tapauksessa - eli työoloihinsa kyllästyneet opettajat hakeutuvat muihin hommiin. On nimittäin niin, että jo nyt peräti 68,5 prosenttia opettajista on harkinnut alan vaihtoa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Saksalaiset maahanmuuttajat monikulttuurisissa kouluissa
Erittäin valaiseva maahanmuuttaja
Kouluongelmien taustalla ovat juurisyyt, joita kukaan ei uskalla edes mainita

Dosentti Taina Laajasalo "valaisi" jengirikollisuuden syitä

Maahanmuuttajavaltaiset nuorisojengit ovat viime aikoina yleistyneet Suomessa. Tämän asian ovat ymmärtäneet luultavasti kaikki suomalaiset viimeistään poliisin viimeaikaisten lausuntojen perusteella (esimerkki). 

Asioita tarkemmin seuranneet ovat toki ymmärtäneet maahanmuuttajiin liittyvän rikollisuuden kohtuuttoman suuren osuuden väkivaltarikoksista jo kauan sitten. Esimerkiksi itse laskeskelin pahasti alakanttiin jo vuonna 2010 sitä, millaisen kustannuksen turvaa hakeneet ihmiset aiheuttavat rikollisella käytöksellään suomalaiselle kantaväestölle. 

Siksi tuntui uskomattomalta lukea Helsingin yliopiston oikeuspsykologian dosentti Taina Laajasalon kirjoitus nuorten väkivaltaongelmasta. Hän ei maininnut sananpuolikkaallakaan siihen liittyvää maahanmuuttaja-aspektia.

Sen sijaan hänen mukaansa rikollisten nuorisojengien lisääntymisen taustalla ovat käytöshäriöt, joihin altistavat tekijät ovat moninaisia. Siis sellaisia kuin kehitykselliset haasteet ja synnynnäinen temperamentti. Lisäksi perheellä ja elinympäristöllä, kuten vanhemmuuden ongelmilla ja lapsuudessa koetulla väkivallalla, on oma roolinsa.

Niinpä hänen mukaansa nuorisorikollisuuden aiheuttaman ongelman korjaaminen tulisi tehdä rangaistusten sijaan ottamalla käyttöön "rakentavat rajoittamisen keinot, positiivisen käytöksen vahvistaminen ja hyvän huomaaminen". Ja lopetti kirjoituksensa kehotukseen "hellikää lapsianne!"

Sitä ennen arvoisa dosenttimme tuli myös väittäneeksi, että "pitkä myönteinen kehitys sekä lasten kokeman että lasten tekemän väkivallan osalta on pysähtynyt ja osin määrät ovat kääntyneet nousuun. Emme vielä tiedä, kuinka pysyviä muutokset ovat tai mistä syistä ne johtuvat." 

Tähän pysähdyin: "emme vielä tiedä... mistä ne johtuvat". Ja päätin tämän blogimerkinnän kirjoittamisesta

* * *

Jäin siis suu auki hämmästelemään, että eikö arvoisa dosentti ollut tietoinen poliisin vahvistamasta tiedosta, jonka mukaan mainitut "muutokset" liittyvät keskeisesti kehitysmaataustaiseen maahanmuuttajanuorisoon? Ja siten lisääntyneen ja väkivaltaistuneen nuorisorikollisuuden taustalla on Suomessa viime vuosikymmeninä harjoitettu maahanmuuttopolitiikka.

Vai tahtoiko hän sanoa, että maahanmuuttajanuorten vanhemmat eivät osaa helliä lapsiaan. Tai etteivät he osaa vahvistaa näissä positiivista käytöstä? 

Vai menikö dosentin ajattelu vieläkin syvemmälle niin sanotusti poliittisesti arkaluonteiselle alueelle väittämällä, että humanitaaristen maahanmuuttajien geenit aiheuttavat rikollisuuteen johtavaa synnynnäistä temperamenttia? Tai että heidän perintötekijänsä ja/tai kulttuurinsa tuottaa perheitä ja elinympäristöjä, joissa syntyy vanhemmuuden ongelmia ja lapsuudessa koettua väkivaltaa?

Vai olisiko sittenkin niin, että dosentin ainoa tarkoitus oli harhauttaa lukijoitaan sivuuttamalla maahanmuuttaja-aspekti lisääntyneen ja raaistuneen nuorisoväkivallan keskeisenä tekijänä. Ja syyllistämää siitä kantaväestöä huomaamatta, että hän tuli samalla vihjanneeksi maahanmuuttajiemme mahdollisista geneettisistä ja kulttuurisista ongelmista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Krista Mikkonen tyhmä vai valtionhallintoon soluttautunut terroristi?
Oliko A-studiossa puhe pohjoiseurooppalaisen näköisestä nuorisorikollisuudesta?
He aiheuttavat tavallisille suomalaislapsille ja -nuorille suunnatonta kärsimystä

Pitääkö lapsille antaa haasteita vai suojella sellaisilta?

Isät ja äidit toivovat lähes poikkeuksetta pelkkää hyvää lapsilleen. Sen sijaan vanhempien käsitykset siitä, mitkä asiat tuottavat hyvää poikkeavat oleellisesti toisistaan. 

Joidenkin mielestä parasta on suojella lastaan kaikelta pahalta ja ikävältä kun taas toiset ajattelevat haasteiden kasvattavan jälkikasvua kohtaamaan myöhempiä vastuksia. Yhdet ovat sitä mieltä, että lasten pitää saada kasvaa vapaasti ja ilman rajoja, kun taas toiset kannattavat tiukkaa kuria. 

Nykyajassa on se hyvä puoli, että meillä on käytettävissämme tieteellistä tietoa erilaisista asioista. Ja yksi sellainen - vanhempien ja lasten suhteeseen liittyvä - tiedonpala sai minut tarttumaan itseensä.

Luin nimittäin Norjassa tehdystä tutkimuksesta, jossa oli selvitetty vanhempien ja lasten tahtoa suhteessa kilpailuttamiseen. Siitä selvisi, että vanhempien toisistaan poikkeava halu kilpailuttaa jälkeläisiään vaikuttaa näiden myöhempään elämään. 

Käytännössä kymmenennellä luokalla olevilla lapsilla teetettiin matemaattistyyppisiä tehtäviä, joista he saivat palkkion joko siten, että kaikki saivat saman rahan tai niin, että osallistuja sai hiukan enemmän rahaa ollessaan parempi kuin satunaisesti valittu samanikäinen. Valinnan siitä, kumpaan kategoriaan lapsi osallistui, päätti hänen isänsä tai äitinsä - mutta siten, ettei lapsi tiennyt siitä. Myös lapsilta itseltään kysyttiin kumpaan sarjaan hän haluaisi osallistua.

Tämän kaiken seurauksena selvisi, että vanhemmat olivat valmiita asettamaan pojat tyttöjä useammin kilpailemaan muiden kanssa, mutta lasten itsensä parissa ero oli vieläkin suurempi. Tämä sukupuolten välinen ero vanhempien päätöksissä selittyy suurelta osin heidän käsityksellään lastensa kilpailukyvystä.  

Erityisen mielenkiintoinen havainto oli, että vanhempien valinnat ennustivat lasten myöhemmän elämän vaiheita - erityisesti heidän kouluttautumistaan. Eli niiden vanhempien lapset, jotka olivat valmiita panemaan jälkeläisensä kilpailemaan muita vastaan, kouluttautuivat myös pidemmälle kuin lapsiaan kilpailulta suojelevien äitien ja isien jälkikasvu.

Näyttää siis siltä, että vanhemmat osaavat ennustaa lastensa kyvyt varsin hyvin. Tai vaihtoehtoisesti he kasvattavat lapsensa siten, että näille syntyy - tai on syntymättä - kyky ja halu jatkaa muita pidemmälle opintiellään. 

Niin tai näin. Tämän tiedon varassa jokainen vanhempi voi pohdiskella missä suhteessa antaa haastetta omalle jälkeläiselleen - tai suojaa tätä muiden lasten kilpailulta. 

Omalta osaltani olen luonnollisesti tehnyt tuon valinnan jo aikoja sitten, eikä asia enää kosketa minua. Siitä huolimatta - tai ehkä juuri siksi - tunsin jonkinlaista tyytyväisyyttä luettuani tässä kirjoituksessa käsittelemääni tutkimusta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wokellusta päiväkodissa
Mistä johtuu naisten ahdistus ja masennus
Etu-Töölön lukion rehtori Joanna Ovaskan vierasvalinnat ovat tunkkainen tuulahdus suomettumisen ajalta

Mitä me olemme tehneet väärin?

Raskaan sarjan ilmastoviikon jälkeen on suomalainen toimituskunta herännyt siihen ongelmaan, joka seuraa nuorisomme lapsettomuudesta eli kuinka järjestyy heidän eläkkeidensä maksaminen sekä muu vanhuuden turva. Tänään nettilehtiä plaratessani löysin kaksi juttua, joissa esitettyihin seikkoihin on syytä kommentoida lyhyesti.

Niistä ensimmäinen silmiini osunut oli Iltalehdessä, jossa nuori toimittaja kirjoitti itsensä ikäisten näkemyksistä lastenteon edessä. Vastaan siis seuraavassa hänen kysymyksiinsä.

Heti otsikossa toimittaja kertoi, että "emme yksinkertaisesti tiedä, miten selviäisimme lapsiarjesta". Vastauksena kerrottakoon, etten tuota tiennyt minäkään ensimmäisen lapseni syntyessä. Luotimme puolisoni kanssa kuitenkin siihen, että kun siitä ovat selvinneet edellisetkin sukupolvet, niin epäilemättä selviämme mekin. Ja näin myös kävi.

Tekstissä oli sitten muita kysymyksiä. Niistä siis seuraavissa.

Ensimmäinen: "mutta keneltä saa apua, kun koko perhe oksentaa noroviruksen kourissa?" Vastaan, että apua saa ainakin Mannerheimin lastensuojeluliitosta, joka hoitaa kiireisetkin tapaukset. Ja on hyvä tiedostaa, että vanhemmat pystyvät yllättävän hyvin venymään lastensa puolesta etukäteen mahdottomaltakin tuntuvissa tilanteissa.

Toinen: "jos tapana on ollut käydä kerran kuukaudessa kaveriporukan kanssa jääkiekko-ottelussa, niin kuka silloin on lapsen kanssa?" Ensisijaisesti tietenkin puoliso eli toinen vanhempi. Jos molempien on päästävä yhtä aikaa tuulettumaan, löytää googlaamalla helposti tietoja tahoista, jotka tarjoavat hoitoapua.

Totean kuitenkin kokemuksesta, että lasten mukana tulee niin paljon uusia ja positiivisia juttuja, että tuollaiset kaveriporukat jäävät paljon aiempaa vähemmälle. Pikemminkin ongelman muodostaa se, miten sosiaaliset verkostot säilyisivät aktiivisina silloin, kun omat intressit ovat pikemminkin perheen sisäisiä.

Kolmas: "entä jos tulee yllättävä työmatka?" Vastaus on sama kuin tuohon ensimmäiseen eli MLL:n kautta löytää apua.

Kaikkiaan toimittajan kirjoituksesta paistoi hyvä tahto, mutta uusavuttomuuden kaltainen kyvyttömyys ottaa asioista selvää ja toisaalta rohkeuden puute luottaa siihen, että pystyy samaan kuin aiemmat sukupolvet paljon vaikeammissa olosuhteissa. Ja ymmärryksen puute siitä, että lapset ovat paitsi huolen ja vaivan tuottajia, niin myös ihmisen onnellisuuden suurin lähde. Sekä viime kädessä myös oman vanhuuden luotettavin turva sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla.

* * *

Toinen silmiini osunut kirjoitus oli naiselta, joka haluaisi lapsen, mutta ei puolisoa. Hän kirjoitti, että "en kuitenkaan kaipaa parisuhdetta enkä halua lopettaa työntekoa vaativissa asiantuntijatehtävissä".

Henkilö oli siis varsin uraorientoitunut ja itsekeskeinen, ja lapsi tarvittaisiin lähinnä korjaamaan vaistotoimintopohjaisen "kaipuun vanhemmaksi" sen sijaan, että jälkeläinen katsottaisiin pieneksi ihmiseksi, jolla on kaipuu ja tarve molempiin vanhempiin.

Edelleen kirjoittaja kaipasi "yhteiskunnalta tukea vanhemmuuteen, tarkempaa tietoa hoitojärjestelyistä, kotiavusta ja siitä, miten voin järjestellä työt". Toisin sanoen henkilö halusi yhteiskunnan eli muiden ihmisten järjestävän hänen lastenhoitonsa sen sijaan, että hän ja toinen vanhempi ottaisivat perheensä käytännön asioiden järjestelyssä keskeisen roolin.

Tämä kirjoittaja jätti itselleni vastattavaksi kieltämättä ikävänmakuisen kysymyksen siitä, että mitä minun sukupolveni ja yhteiskunta ovat tehneet väärin, jotta saimme luettavaksemme tässä käsittelemäni kaltaisen kirjoituksen?

Eli miksi emme ole osanneet kasvattaa seuraavaa sukupolvea (tai ainakaan osaa siitä) ottamaan vastuuta omasta elämästään, arvostamaan parisuhdetta ja lasta sen täyttymyksenä ja onnen lähteenä tai ajattelemaan lasten hankkimista ja kasvatusta pikemminkin yhtenä elämän suurimmista etuoikeuksista, joka sekä vaatii että antaa paljon, kuin jonkinlaisena omien viettien täyttämisobjekteina.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Esko Valtaoja hämmensi soppaa
Lapset - ne kaikista rakkaimmat
Naisen evoluution uusi suunta

Nuoriso on kunnollista, mutta jotain on silti vialla

Helsingin Sanomat kertoi hätkähdyttävästä tapauksesta. Siinä hyvinkääläinen nuorisojoukko oli saanut päähänsä murtautua tyhjillään olevaan varakkaiksi tiedettyjen ihmisten omakotitaloon ja viedä sieltä omaisuutta. Lisäksi porukan vanhin oli saanut talossa päähänsä tuikata sen tuleen.

On helppo todeta, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Ja että tapahtuneella on siihen osallistuneille nuorille elämänmittaiset seuraukset. Pahimmillaan hyvän elämän edellytykset ovat heiltä menneet ja edessä on joko syrjäytyminen tai ajautuminen rikoksen poluille.

Samoin on todettava, että yksikin tällainen tapaus on liikaa, sillä emme varmasti kaipaa sen enempää taloihin murtautujia kuin syrjäytyneitä tai rikollisia aikuisia.

Yle puolestaan kertoi, että huolimatta hyvinkääläisjoukosta ovat nykynuoret aiempaa kunnollisempia. Tästä kielii se, että heistä yhä pienempi osa sortuu rikollisuuteen ja alkoholiakin kuluu aiempaa vähemmän.

Nuorten kunnollistumisen syyksi mainitaan se, että vanhemmat ovat kiinnostuneita nuorten tunteista ja aiempaa avoimempia ja vastaanottavaisempia näiden iloille ja murheille. Mutta samaan aikaan nuorisomme on entistä ahdistuneempaa ja mahdollisesti yhä vähemmän perhekeskeistä. Ja pahantekokin on siirtynyt kaduilta internetiin.

Ylen juttua lukiessani ajattelin, että olivatko taloon murtautuneet hyvinkääläiset nuoret poikkeuksia nykytrendistä, vai oliko heitä ymmärretty lapsena liikaakin. Tai johtuuko nuorison ahdistuneisuus tunteiden ylikorostumisesta lapsena tai suorastaan vanhempien liiallisesta suojaamisesta elämän hankaluuksista - siis ns. pumpulissa kasvamisesta. Vastausta en tietenkään näihin kysymyksiin tiedä, mutta olisi hyvä jos joku tietäisi.

Siinä suhteessa ei nimittäin mikään ole muuttunut, että nykyinen nuoriso rakentaa Suomen ja suomalaisten tulevaisuuden. Ja siitä ei tule loistokasta, mikäli vaikeuksien edessä ahdistutaan ja lamaannutaan tai jos perheen perustaminen ja lasten hankkiminen ei kiinnosta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuorten pahoinvointiin on puututtava
Vihreät nuoret prostituution, tasa-arvon ja ISISin asialla
Älytöntä ilkivaltaa

Fanatismi on vaarallista

Yleisradio kertoi, että Ruotsissa on tullut ilmi jo toinen tapaus, jossa vegaanivanhemmat ovat näännyttäneet lapsensa lähes kuoliaaksi. Tapaukset osoittavat kuinka vaarallista fanatismi - tässä tapauksessa veganismi - voi olla.

Olisikin hienoa, mikäli vastuullisissa medioissa puhuttaisiin nykyistä enemmän ihmiselle epäluonnollisen ravinnon vaaroista. Mehän olemme evoluution myötä kehittyneet sekasyöjiksi, mikä seurauksena elimistömme tarvitsee parhaalla mahdollisella tavalla toimiakseen myös eläinperäistä ravintoa.

Ylen uutinen kuvasi tasapainoisen vegaaniravinnon sisältävän "muun muassa viljavalmisteita, palkokasveja, kasviksia, marjoja, hedelmiä, sieniä, ravintorasvoja ja erilaisia maitotuotteita korvaavia kasviperäisiä vaihtoehtoja". Listan tarkoitus oli varmasti hyvä, mutta lopputulos varsin erikoinen.

Erikoinen siksi, ettei kasvisruuasta saa B12-vitamiinia, jonka saaminen edellyttää vegaanilta säännöllistä vitamiinipurkilla käymistä tai ainakin sellaisten tuotteiden syömistä, joihin tätä vitamiinia on erikseen lisätty. Veganismin aiheuttamasta äärimmäisestä vaaratilanteesta kertovassa uutisessa tämä tosiasia olisi ollut syytä tuoda esiin erityisesti silloin kun jutun lukevia vegaaneja pyritään opastamaan terveelliseen ruokavalioon.

En tiedä, johtuiko B12-vitamiinin mainitsematta jättäminen Ylen uutisessa vahingosta eli huolimattomuudesta, toimittajan tietämättömyydestä vai suoranaisesta valehtelusta veganismin luonnonmukaisuusbrändin ylläpitämiseksi. Oli niin tai näin, voi verorahoitteiselta medialta odottaa tässä(kin) asiassa laadukkaampaa journalismia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vegaaniarmeija?
Erilaisuuden korostaminen päivähoidossa
Kuinka maapallo pelastuu?

Mistä ja millä hinnalla päihteitä Tikkurilan varhaisteineille ja tyttölapsille?

Silmiini sattui paikallislehdestä juttu, jonka mukaan Vantaan Tikkurilan asemanseudulla on jo yli vuoden liikuskellut päihteitä käyttävä varhaisteinijoukko, jossa on mukana jopa kymmenvuotiaita lapsia. Näin naistenpäivänä oli erityisen ikävä lukea, että tämä joukko koostuu lähinnä tytöistä.

Jutussa haastatellun Itä-Vantaan lastensuojelun sosiaalityön esimiehen Saana Pukkion mukaan "lapsia yhdistää se, että heidän vanhemmilla vanhemmuus on hukassa. Vanhemmat eivät kykene asettamaan rajoja, kuten kotiintuloaikoja."

En epäile Pukkion huomiota, mutta jään odottamaan suurella mielenkiinnolla löytyykö joukon taustalta vielä jotain muutakin. Avoin kysymys on erityisesti se, mistä he ovat saaneet päihteitä ja mitä he ovat tarjonneet niistä vastapalvelukseksi.

Tuohon jälkimmäiseen tarjoaa pienen vihjeen se, että Pukkion mukaan "muut lapset olivat ilmeisesti houkutelleet kaverinsa ottamaan seksuaalissävytteisen kuvan ja jakaneet kuvan somessa. Tätä asiaa tutkitaan."

Itse epäilen vahvasti, etteivät seksuaalissävytteinen kuva ja sen jakaminen ole syntynyt lasten ja varhaisteinien omassa päässä, vaan ovat liityksissä päihteiden saatavuuteen. Onni tässä onnettomuudessa on se, että poliisi tutkii asiaa: se on pyytänyt ilmiöstä jotain tietäviä ottamaan yhteyttä sähköpostitse osoitteeseen ennaltaestavatoiminta.ita-uusimaa@poliisi.fi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
"Ei tarvitse olla vihainen maahanmuuttajille, vaikka he välillä raiskaavat yhden tai kaksi pikkutyttöä"
Rasisminpelko vaarantaa lapset myös Suomessa
Tuhannen uhrin pedofiilirinki

Lapset - ne kaikista rakkaimmat

Minä olen onnellinen ihminen, sillä minulla on omia lapsia. He ovat parasta mitä minulle on tässä elämässä tapahtunut. Myös puolisoni on samaa mieltä. Ehdottomasti.

Vajaa viikko sitten Iltalehti julkaisi jutun, johon se oli kerännyt syitä vapaehtoiseen lapsettomuuteen. Lähes kaikissa vastauksissa kuulsi hedonismi: lapsia ei haluta, koska he rajoittaisivat oman pitkitetyn lapsuuden elämistä.

Minussa eli lapsellisessa ihmisessä juttu herätti lähinnä sääliä - syy siihen löytyy tämän kirjoituksen ensimmäisestä kappaleesta: lapsista kieltäytyvät eivät tiedä mistä jäävät paitsi. Minähän en ikimaailmassa vaihtaisi pois sitä elämää, jota olen lasteni kanssa saanut elää viimeiset vuosikymmenet. On ollut niin paljon sellaista, josta en etukäteen osannut edes unelmoida.

* * *

Valitettavasti kaikilla lapsilla ei ole hyvä olla. Siksi meillä on Suomessa lapsiasiavaltuutettu. Hän ottaa aika ajoin esille lapsiin liittyviä ongelmia ja hyvä niin.

Tänään Yle uutisoi lapsiasiavaltuutetun nostosta, jonka mukaan koulut ovat ruvenneet keräämään maksuja tavallisesta opetuksesta poikkeavista ohjelmanumeroista, kuten luokkaretkistä. Köyhimmät lapset ovat joutuneet jäämään niiltä pois - vaikka epäilemättä juuri koulu voisi tarjota heille sen tarttumapinnan, joka nostaisi heidät omaan elämisen arvoiseen elämäänsä.

Lapsiasiavaltuutettu Kurttila on tässä asiassa mielestäni oikeassa.

Hän kuitenkin linjasi myös, että "jos...kunnalla ole rahaa, on parempi jättää menemättä" luokkaretkille. Tämä onkin sitten kimurampi asia. Luokkaretkien lopettaminen kaventaisi koulujen opetusta eikä siksi olisi oikein kenellekään lapsista.

Tai siis ei ainakin siinä tapauksessa, että retkillä on jokin pedagoginen tavoite, joka jäisi saavuttamatta lopettamalla ne.

Siksi kunnilla on nyt peiliin katsomisen paikka. On otettava selkeä kanta siihen, onko luokkaretkillä oikeasti sellainen tavoite, että niitä kannattaa järjestää. Jos on, on rahat löydettävä kunnan budjetista. Jos taas ei, on tällaisista retkistä syytä luopua koululaisia eriarvoistavana tuhlauksena.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rasisminpelko vaarantaa lapset myös Suomessa
Naisopettajat sorsivat poikia!
Mellunmän päiväkodin tapahtumat on tutkittava ja niistä on opittava