Merkillinen välikysymys

Ministeri Wille Rydman sai eilen luottamuslauseen eduskunnalta. Tämä oli odotettua, eikä siksi ansaitsisi tulla blogikirjoituksen aiheeksi. 

Päätin kuitenkin kirjata lyhyen huomion tämän prosessin omituisimmasta piirteestä. Eli välikysymyksen seuraavasta kohdasta. 

"Helsingin Sanomat uutisoi 19.6.2022 silloisen kokoomuksen kansanedustaja Wille Rydmanin pitkään jatkuneesta epäasiallisesta ja ahdistavasta käytöksestä alaikäisiä ja nuoria naisia kohtaan. Artikkelissa useat naiset kertoivat Rydmanin lähennelleen heitä tavalla, jonka he olivat kokeneet ahdistavana heidän ollessaan alaikäisiä tai merkittävästi Rydmania nuorempia. Artikkelin perusteella Rydman hyödynsi poliittista asemaansa hankkiutuakseen tekemisiin nuorten naisten ja tyttöjen kanssa. Rydman on puolustautunut väittämällä artikkelissa haastateltujen naisten valehtelevan sekä jutun tehneiden toimittajien vääristelevän totuutta ja näin syyllistyneen kunnianloukkaukseen... Esitutkinnassa ei löytynyt tukea sille, että HS:n artikkelin tai siinä haastateltujen naisten sanomat asiat olisivat miltään olennaisilta osin valheellisia." 

Välikysymyksessä annettiin siten ymmärtää, että Rydman olisi tosiasiallisesti toiminut kuten naiset olivat HS:n jutun mukaan väittäneet. Ja kuitenkin Ylen haastatteleman oikeusoppineen, apulaisprofessori Tatu Hyttisen mukaan "tällaista tulkintaa syyttäjän päätöksistä ei voi tehdä". 

Hyttinen kertoi lisäksi, että "lakiin lisättiin korotettu pykälä. Siinä todetaan, että jos negatiivinen arvostelu liittyy henkilön toimintaan politiikassa, silloin on korotettu kynnys [tiedotusvälineen] rikosvastuulle... Tämä syyttämättäjättämispäätös kertoo sen, että tämä ajatus on mennyt läpi oikeuskäytännössä".

Lisäksi Hyttinen kertoi, että "tästä voidaan tulkita niin, ettei syyttäjien mielestä HS:n jutussa esitetty ainakaan täysin perusteettomia ja valheellisia väitteitä Rydmanista". Muotoilu on sikäli mielenkiintoinen, että se lienee voimakkain mahdollinen tapa ilmaista näkemys HS:n jutun sisällön totuusarvosta sanomatta suoraan sen olleen puhdasta puppua, vaikka kaikilla lehdistömme päätoimittajilla ei olekaan kykyä ymmärtää tätä. 

Muistutan myös, että kokoomuslainen nuorisopoliitikko Binga Tupamäki (kok) on julkaissut sosiaalisessa mediassa oman näkemyksensä tapaukseen liittyvistä ihmissuhteista ja HS:n toimittajan journalistisesta käytöksestä. Kannattaa lukea koko viestiketju läpi. 

Tätä taustaa vastaan minusta on  peräti merkillistä, että eduskunnan oppositio lähti tekemään välikysymystä sellaisen lehtikirjoituksen perusteella, jonka totuusarvo on kyseenalainen. Eikä käsittänyt tätä edes eduskunnan Rydmanille antaman luottamuksen jälkeen. Tämä ei anna kovin hyvää kuvaa välikysymyksen allekirjoittaneiden puolueiden tai poliitikkojen arvostelukyvystä. 

Eikä heidän pyrkimyksestään pitäytyä tosiasioissa. Eikä etenkään kyvystä tehdä hyviä päätöksiä Suomen ja suomalaisten parhaaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Toverituomioistuin
Wille Rydman oikeusmurhan ja Mette Frederiksen väkivallan uhriksi
Demareiden natsista ja kissanrääkkääjästä lehdistön ryhtiliikkeeseen

Minkä peluri luonteelleen voi?

Eduskunnassa nähtiin eilen outo näytelmä. Tarkoitan Keskustan ja Liike Nytin hallitukselle sosiaali- ja terveydenhuollosta esittämää välikysymystä. 

Oudoksi asian teki se, että hyvinvointialueisiin perustuva sote-malli ja siihen liittyvät lait ovat nimenomaisesti Keskustan johdolla tehtyjä. Ja siksi kysymys olisi tosiasiallisesti pitänyt esittää sille itselleen. 

Ei siis ihme, että hallituksen ministerit ottivat ilon irti kysymyksestä. Mutta on asialla vakavampikin puoli. 

Se nimittäin osoitti jälleen kerran Keskustan käsittämättömän epärehellisyyden ja pelurin luonteen. Sekä vahvisti käsitystä siitä, että sille ja sen edustajille politiikka on pikemminkin jonkinlaista peliä kuin yhteisten asioiden vastuullista hoitamista. Mutta minkäpä peluri luonteelleen voi?

Nähtäväksi jää, ymmärtävätkö suomalaiset äänestäjät tämä asian, vai valuuko asia jälleen kerran kuin vesi hanhen selästä. Siksi odotan eilisen näytelmän jälkeen erityisen suurella mielenkiinnolla seuraavaa puoluekannatuskyselyä - ja siinä Keskustan kannatuksen kehitystä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Keskustan petos mahdollisti arvottoman kesänäytelmän
Kepun petokselle on tulossa kova hinta
Omintakeinen poliittis-aatteellinen vaihtoehto on kadonnut

Maahanmuuttovälikysymyksestä ja osaavan työvoiman rekrytoinnista

Suomalainen maahanmuuttopolitiikka on johtanut melkoiseen umpikujaan: pahimmillaan tulijaryhmät eivät ole sopeutuneet yhteiskuntaamme edes kolmessa vuosikymmenessä, vaikka maata vaivaa samaan aikaan osaavan työvoiman puute, jonka ansiosta tarjolla olisi erinomaiset mahdollisuudet työperusteiseen hyvään elämään. Sen sijaan heikosti Suomeen sopeutuneista tulijaryhmistä on muodostunut ydin nuorisoväkivallalle, huumebisnekselle ja ryöstelylle. Ja työllistyessäänkin nämä ihmiset ovat aiheuttaneet ongelmia.

Siksi oli vähintäänkin aiheellista, että perussuomalaiset esittivät eilen hallitukselle vastattavaksi maahanmuuttoon liittyvän välikysymyksen. Nähtäväksi jää, onko sillä mitään vaikutusta maassamme harjoitettavaan politiikkaan.

Tässä suhteessa on kuitenkin jossain määrin lupaavaa, että jopa pääministeri Sanna Marin (sd) totesi eilen liirumlaarumin lisäksi, että "me tarvitsemme totta kai rangaistusasteikon, joka on riittävän tiukka. Me tarvitsemme näitä kovia keinoja kyllä. Me tarvitsemme poliiseja."

Tosin lienee syytä epäillä ilmoituksen rehellisyyttä, sillä - kuten sanottu - edelle kirjattu lainaus jatkui liirumlaarumilla sosiaali- ja nuorisotyöstä. Enkä tarkoita, etteivätkö nekin olisi tarpeellisia nykyisessä tilanteessa, mutta juuri niihinhän hallituksemme ovat jo aiemminkin panostaneet. 

Mutta ehkäpä Marinin kommentti kuitenkin vihjaa jonkinasteisesta tosiasioiden tunnustamisesta. Tosiasioiden, jotka Riikka Purra (ps) tiivisti näin: "me olemme varoittaneet tästä ongelmasta, tästä ilmiöstä vuosia. Mitä te olette tehneet? Vähätelleet sitä. Sanoneet, että me maalaamme uhkakuvia. Kertoneet, että maahanmuuttoon ei liity ongelmia."

* * *

Helsingin sanomat kertoi tänä aamuna Suomen pyrkimyksistä työperäisen maahanmuuton lisäämiseksi. Sen mukaan maahamme toivottaisiin työvoimapulan paikkaajia erityisesti Intiasta, Brasiliasta, Turkista ja Vietnamista. Näissä maissa on jutun mukaan runsaasti kohtuullisen hyvän koulutuksen saaneita ihmisiä, joita maamme korkeasti koulutetuille länsimaisittain varsin alhainen palkka- ja korkea sosiaaliturvan taso voisi houkuttaa. 

Sen sijaan suomalaisten pyrkimykset rekrytoida länsimaisia osaajia esimerkiksi piilaaksosta ovat kaatuneet samoihin syihin. Lähtökohtaisesti alhainen palkka ei houkuta, eikä asiaa ainakaan paranna kattavan - työhaluisille ihmisille varsin tarpeettoman - sosiaaliturvan ylläpitämiseksi tarvittava korkea verotus. 

Näyttää siis siltä, että maamme korkean osaamisen työvoimapulaa ratkaistaisiin jatkossa työvoimalla, jonka tausta on valtioissa, joiden asukkaat ovat pystyneet luomaan keskitasoisen elintason. Siten on toivottavaa, että ihmisiä niistä rekrytoivat yritykset onnistuisivat valikoimaan tarjonnasta keskitasoa kykenevämpiä työntekijöitä. 

Siis sellaisia, joiden tavoitteena on luoda menestyksekäs työura maassamme, ja jotka eivät jossain vaiheessa luiskahda hyvän sosiaaliturvamme varaan - mutta jokta eivät myöskään käytä Suomea ponnahduslautana siirtymiselle työmarkkinoille, joilla sosiaaliturvan taso on alhaisempi, mutta palkkataso Suomea korkeampi. Ja sitä kutistava verotus alhaisempi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Li Andersson pesi kätensä Kaarinan kouluhelvetistä
Takseista paljastui lisää kehitysmaalaista meininkiä
Taitavaa journalismia Jussi Halla-ahon puheista

Olisiko nyt oikea aika kaataa hallitus?

Maahanmuuttovirasto on Ylen mukaan kysellyt paikkoja suurille maahantulijamäärille. Sen taustalla on Ylen mukaan hallituksen esitys vastaanottolain muuttamisesta, minkä seurauksena vastaanotto siirtyisi kokonaan viraston kontolle. Kyse ei siten olisi siitä, että maahan odotettaisiin suuria määriä kehitysmaalaisia.  

Toivottavasti asia on näin ja kyse on tosiaan pelkästään tehtävien siirrosta eri viranomaisten välillä. Hiukan kyllä huolestuttaa, että uutinen sai päivänvalon samana päivänä, kun tuore sisäministeri Krista Mikkonen kertoi Suomen pitävän rajat avoimina, vaikka tulijat muodostaisivat venäläisen hybridisodan kärkijoukon.

Näin tapahtui siitä huolimatta, että toissaillan A-studiossa emeritusprofessori Martti Koskenniemikin antoi ohjeita siitä, kuinka me voisimme toimia välttääksemme tämän. Opastus on huomionarvoinen erityisesti siksi, että Koskenniemi oli virassa vielä ollessaan hyvinkin suvaitseva tulijajoukkojen oikeuksien suhteen.

Samaan aikaan Maahanmuuttoviraston ylijohtajana ja sisäministeriön maahanmuutto-osaston osastopäällikkönä toiminut Jorma Vuorio ihmetteli sisäministeriön kaavailuja oleskelulupien antamisesta kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneille. Hänen mielestään "täällä olevat laillistettaisiin mutta palautusten ja palautussopimusten eteen ei ole tehty mitään vaikka hallitusohjelma sitä edellyttää".  

Käytännössä nyt laillistettaviksi aiottujen kohdalla kyse ei kuitenkaan olisi hybridisotajoukoista, vaan vuosien 2015-16 elintasopakolaisista, joka ovat onnistuneet notkumaan maassamme jo yli puolen vuosikymmenen ajan. Vuorion mukaan vihreiden hallussa oleva sisäministeriö "kannustaa kyllä kaikkia kielteisen saavia sinnittelemään vastaanottokeskuksissa".

Kun näitä uutisia lueskelee, ei voi muuta kuin ihmetellä onko Suomella varaa pitää sisäministeriötä Vihreiden hallinnassa. Vai olisiko sittenkin järkevämpää kaataa hallitus ja panna pystyyn uusi, jossa marginaalisen kannatuksen varassa valtaan päässeet poliitikot eivät voisi ohjata maatamme kohti sellaista tulevaisuutta, josta on jo yli vuosikymmenen ajan nähty varoittava esimerkki Itämeren toisella puolella. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maria Ohisalon ratkaisut jengirikollisuuteen: perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen sekä nuorisorikoskoordinaattorin rekrytoiminen
Valko-Venäjä käyttää irakilaisia EU:ta vastaan
Ruotsi ja Tanska ajavat lisää elintasopakolaisia Suomeen

Elvytyskysymys eduskunnassa

Perussuomalaiset, Kristillisdemokraatit ja Nyt-liike ovat tehneet hallitukselle välikysymyksen Suomen osallistumisesta EU:n elpymispakettiin. Toinen suurista oppositiopuolueista eli Kokoomus jättäytyi kysymyksen ulkopuolelle. 

Välikysymys on luettavissa täällä. Tai itse asiassa välikysymysrypäs, joka kuuluu seuraavasti.

1. Miksi Suomi hyväksyy, että EU saa rikkoa perussopimuksiaan muodostamalla niistä uuden oikeudellisen tulkinnan?

2. Miksi Suomi on hyväksynyt paketin, jossa Suomi on nettomaksajan roolissa ja maksaa paketista enemmän kuin saa takaisin?

3. Miksi hallitus jakaa ensin rahat kestävän kasvun ohjelmallaan ja vasta sen jälkeen pohtii, miten omien varojen esityksellä kerättäisiin rahat ohjelmaan?

4. Miksi hallitus ei ole muodostanut selkeää kantaa EU:n taloudellisen liittovaltion synnyttämiseen ja ilmaissut, mihin asti Suomi on valmis venymään yhteisvastuiden ja tulonsiirtojen tiellä?

5. Aikooko hallitus tehdä kattavan selvityksen EU:n elpymispaketin vaikutuksista Suomeen?

6. Miksi hallitus sivuuttaa taloustutkijoiden ja asiantuntijoiden esittämän kritiikin ja eikö hallitus luota suomalaisten asiantuntijoiden näkemyksiin?

7. Mihin hallitus perustaa näkemyksensä, jonka mukaan hallitus väittää paketin olevan vain kertaluontoinen, elvytysrahaa ei jaeta suoraan koronapandemian talousvaikutusten perusteella, vaan jakoperusteissa painotetaan jäsenmaiden taloustilannetta jo ennen koronakriisiä?

8. Miksi hallitus silti väittää, että elvytyspaketti on tarkoitettu ainoastaan koronasta aiheutuneisiin vahinkoihin?

9. Onko hallituksen linja, että EU:ta tai euroaluetta on hyväksyttävää muuttaa kohti taloudellista liittovaltiota, jossa Suomen rooli on toimia muiden maiden velkojen takaajana ja tulonsiirtojen maksajana, ja aiemmin moni poliitikko on kertonut, että mikäli EU olisi muuttumassa taloudelliseksi liittovaltioksi, Suomen osallistumisesta siihen pitäisi järjestää kansanäänestys. 

10. Jos nyt ei hallituksen mielestä ole kansanäänestyksen paikka, koska se sitten olisi?"

Mielenkiintoista kyllä, en löytänyt yhdestäkään suomalaisesta valtamediasta tätä kysymyslistaa sellaisenaan. Lieneekö se sitten tarkoituksellista vai ainoastaan tilan säästämisestä, mutta minun mielestäni olisi ollut kohtuullista, että kansa olisi saanut nähtäväkseen sen, mistä tarkkaan ottaen on kysymys.

Joka tapauksessa arvaan, ettei hallitus tule varsinaisesti vastaamaan kaikkiin kysymyksiin, vaan toteaa vain yleisluontoisesti, että asiantuntijanäkemyksiä on moneen suuntaan ja että EU:n elpymispaketti on hyväksi EU:lle ja sen talouskasvulle, eikä sen tarkoituksena ole viedä Unionia kohti liittovaltiota. Toivon kuitenkin, että hallitus antaisi yksityiskohtaiset vastaukset erityisesti listan kysymyksiin 3, 4, 9 ja 10. Ja että ne tuotaisiin kansan tietoon näkyvästi myös valtamediassa. 

Palatakseni vielä Kokoomuksen poisjääntiin opposition välikysymyksestä, olisi mielenkiintoista tietää, johtuiko se puolueen yleisfederalistisesta linjasta, vai pelin politiikasta. Jälkimmäisellä tarkoitan tien rakentamista kohti seuraavien eduskuntavaalien jälkeistä hallitusta, joka rakennettaisiin sinipunapohjalle siten, että Perussuomalaiset jätettäisiin oppositioon vaalituloksesta riippumatta.

Niin tai näin, välikysymys on suomalaisen politiikan keskeinen elementti. Ja siksi tulee olemaan mielenkiintoista, miten hallitus vastaa kysymyksiin ja syntyykö sen riveihin loppuäänestyksessä rakoilua. Vaikka toki on myönnettävä, että välikysymyskeskustelu on suurelta osin pelkkää poliittista viihdettä, koska enemmistöhallituksilla ei ole tapana kaatua oppositioiden hyökkäilyihin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU:n jakopolitiikka vs. suomalainen oikeusvaltio
Sanna Marin oikeusvaltiota murtamassa
Kansanäänestus Portugalista