Jumalan vihollinen

MTV3 kertoi iranilaisnaisen saaneen kuolemantuomion vihollisuudesta jumalaa kohtaan. Jumala pienellä kirjaimella, koska tässä tapauksessa se näyttäisi olevan pikemminkin jokin ressukka kuin inhimillisen elämän yläpuolella oleva pyhä olento. 

Lähes kaikille kaltaiselleni tutkijoille jumalat ovat pikemminkin kulttuurisia entiteettejä kuin tosielämään vaikuttavia yliluonnollisia olentoja. Ja siksi jumaluuksien merkitys on tulkittava niihin uskovien ihmisten käsityksistä ja kannanotoista. 

Tästä seuraa se, että jos jonkun jumala on niin kepuli, että ihminen kykenee sitä vastaan vihollisuuksiin, se ei voi olla vakavasti otettava. Ja siten iranilaismullahien jumaluus ei voi olla muuta kuin alussa mainitsemani ressukka. 

* * *

Vapaudestaan taistelevien iranilaisnaisten kannalta maailmanpolitiikan tilanne on ikävä. Heidän kapinansa maan uskonnollista johtoa vastaan on länsimaiden mediassa joutunut pahasti Ukrainan sodan jalkoihin. Ja siksi heidät on jätetty liian yksin maassaan hallitsevia raakoja uskonnollisia fanaatikkoja vastaan. 

Ikävä kyllä Suomi kuuluu niihin maihin, joista iranilaisnaiset eivät saa edes epäsuoraa tukea, sillä jopa maassamme elävät musliminaiset on jätetty miestensä armoille pukeutumisensa suhteen. Niinpä kaupunkiemme kaduilla tulee tämän tästä vastaan naisia, joiden hiukset on peitetty tiukalla huivilla. 

Osa heistä toki pitää huivia omasta halustaan - joka lienee yleensä syntynyt lapsuuden uskonnollisesta aivopesusta - mutta monille se on vain keino välttää seurakuntansa johtajien paheksunta sekä uskonnollisen miehensä ja/tai miespuolisten sukulaistensa väkivaltaisuus. Ja tämä on asia, joka on tunnustettu esimerkiksi Ranskassa ja Tanskassa.  

Ehkä merkillisintä tässä asiassa on se, että länsimaissa musliminaisten alistamista tukevien tahojen kärkijoukkoa näyttäisivät olevan ihmisoikeuksista yleensä eniten vaahtoavat tahot (esimerkki ja toinen). Näin siksi, että ne vaikuttavat olevan ihmeellisen vaitonaisia juuri nyt, kun iranilaisnaiset taistelevat kuolemaa uhmaten omista ihmisoikeuksistaan. Vaikka toki on kuultu ikään kuin muodon vuoksi myös varovaisia kannanottoja naisten puolesta.

Iranilaisnaisten tilannetta meillä Suomessa valaisikin parhaiten mullaheiden valtaa paennut Alan Salenzadesh kysymällä, että "miten itse pystyisit elämään maassa, jossa pitkäpartaiset, vanhoilliset miehet päättävät kaikista elämäsi osa-alueista liittyen pukeutumiseen, matkustamiseen, intimiielämään, juomiseen, syömiseen ja ylipäätään hengittämiseen?"

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
YK:n ihmisoikeuskomitea tuomitsi naisten oikeuden vapauteen, tasa-arvoon ja menestykseen
Onko lapsimorsian pöyristyttävämpi kuin kulttuurirasisti?
Iranin suurähettiläs

Satu Vesantola kaipasi asiallista kritiikkiä

Helsingin Sanomien Satu Vesantola kaipasi tänä aamuna kritiikkiä. Ei huonoa sellaista vaan hyvää.

Sellaisen tunnistaa Vesantolan mukaan siitä, että kertoo artikkelista "mikä jutussa oli pielessä. Olivatko faktat vääriä, oliko tilastoja tulkittu väärin, oliko jotain olennaista jäänyt kertomatta tai jonkun näkökulma kuulematta"?

Edelleen Vesantolan mukaan pitäisi "kritisoida sitä, mistä ei kirjoiteta. Mitkä asiat jäävät käsittelemättä siksi, että suurin osa meistä toimittajista on keskiluokkaisia kaupunkilaisia? Kuuluuko köyhän ääni? Entä maaseudun? Lasten ja työkyvyttömien?"

Erinomaista, että lukijoiden arvostelu toimittajien toimintaa kohtaan on ulottunut myös näiden korviin. Viimeinen pisara lienee ollut iranilaistaustaisen Alan Salehzadehin blogikirjoitus HS:n harrastamasta sensuurista, koska Vesantola mainitsee sen otsikon kirjoituksessaan identifioimatta kuitenkaan kirjoittajaa nimeltä.

Tästä pieni kritiikinpoikanen: miksi kriitikon nimi piti jättää pois ja referoida sen sijaan kuulopuheita?

* * *

Kuten tätä blogia säännöllisesti lukevat tietävät, on mediakritiikki ollut yksi kirjoitusteni vakioaiheista. Edelle Vesantolan kirjoituksesta kopioimieni hyvän kritiikin kuvailujen perusteella lienevät kannanottoni olleet juuri sellaisia.  Erityisesti olen kiinnittänyt huomioni siihen, mistä ei kirjoiteta, viimeksi kolme päivää sitten kritisoin rikoksen ja väkivallan yhteydessä HS:n halua salata tekijöiden ulkomaalaisuus ja  vajaa viikko sitten kaipasin tutkivaa journalismia Välimeren taksiliikenteestä.

Toivottavasti Vesantola ja muut HS:n toimittajat ovat lukeneet Salehzadehin blogia sekä myös tätä omaani ja muita lehdistölle rakentavaa kritiikkiä tarjoavaa sivustoa. Seuraava askel heidän kunniansa ja työnsä laadun palauttamisessa olisi huomioida aiheellinen kritiikki ja ottaa siitä opiksi.

Tässä suhteessa oli kiintoisaa huomata, että HS oli huomannut rikollisten käyttäneen turvapaikanhakujärjestelmää väärin ja julkaissut siitä asiallisen jutun. Asiasta kertominen on tärkeää ja siksi hienoa.

Jään siis jälleen kerran toivomaan, että tämä olisi merkki HS:n muuttumisesta mielipidevaikuttajasta tiedotusvälineeksi. Tosin sellaista olen odotellut aiemminkin esimerkiksi täällä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kallion autoilutapaus ja institutionalisoitunut poliittinen korrektius
Skuuppiaineksia Välimeren rahavirroista
Aloittiko Helsingin Sanomat asiallisen maahanmuutto-uutisoinnin? 

Suurmoskeija vai ei, kas siinäpä vasta kysymys

Helsinkiin on suunniteltu suurta moskeijaa Persianlahden maista tulevalla rahoituksella. Jos hanke toteutuisi, olisi vääjäämätöntä, että myös uskontulkinta seuraisi rahoitusta. Persianlahden tapauksessa se olisi hyvin vanhoillista ja mahdollisesti radikaaleja ajatuksia sisältävää.

Suomessa näyttää aamun lehden perusteella olevan tahoja, jotka arvelevat, että sananvalta suurmoskeijassa esitettävään uskontulkintaan voisi säilyä suomalaisten muslimien käsissä. Minä en arvele, sillä tähän ikään mennessä olen oppinut, ettei ole olemassa pyyteetöntä rahoitusta - ei ainakaan suurmoskeijan kustannusten kokoista.

Samaa mieltä kanssani lienee tunnettu maahanmuuttaja, Alan Salehzadeh, joka epäilee rahoittajaksi Muslimiveljeskuntaa. Siis sitä samaa, johon Ayaan Hirsi Ali pettyi ja joka nousi demokraattisten vaalien kautta valtaan Egyptissä vain aiheuttaakseen maassa sekasorron, jonka seurauksena koko järjestö kiellettiin.

En tiedä onko Salazadeh oikeassa, mutta pidän joka tapauksessa todennäköisenä, että moskeijan mahdollisen rahoituksen järjestäisivät äärimäistä islamin tulkintaa edustavat tahot. Jos ja kun asia on näin, vahvistuisivat äärivanhoilliset ja jopa terroristiset ajatukset myös suomalaisessa muslimiyhteisössä.

Tosin Suomen islaminuskoisten yhteisö on vahvasti radikalisoitunut jo nyt, sillä ISIS:in huippuaikoina meiltä lähti verisen islamistihallinnon palvelukseen suhteessa muslimiväestön kokoon enemmän terroristeja kuin mistään muusta maasta. Tätä taustaa vastaan on hyvä ymmärtää myös se, että moskeijan vallan säilyminen suomalaisten muslimien käsissä tuskin tarkoittaisi jonkinlaista islamin liberaalitulkintaa.

* * *

Edelle kirjoittamani perusteella täytyy ihmetellä Helsingin kuntavaaliehdokkaiden suopeutta moskeijalle. Puolueista myönteisimmin suurmoskeijaan suhtautuivat tehdyssä kyselyssä Piraattien, Vihreiden, Keskustan, Liberaalien, RKP:n SKP:n ja Vasemmistoliiton ehdokkaat. Yhtenäisimmin sitä puolestaan vastustivat Perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit.

Moskeijaan positiivisesti suhtautuvien joukossa oli myös Jussi Halla-aho (ps), joka perusteli yllättävää näkemystään uskonnonvapaudella, mutta huomautti samalla tarpeesta valvoa moskeijan toimintaa. Aivan yhtä yllättävästi Ozan Yanar (vihr) puolestaan vastusti suurmoskeijan rakentamista helsinkiläisten arvojen vastaisena.

Omalta osaltani totean, että suurmoskeijahanke on vain yksi osoitus niistä ongelmista, joita maahamme on syntymässä islamilaisen väestön kasvaessa. Heihin yritetään vaikuttaa monilta suunnilta, joista vaarallisimpia ovat terroristikytköstensä takia vanhoilliset islamsuuntaukset. Ei ole syytä epäillä, etteivätkö nämä vaikuttamisyritykset löytäisi otollista maaperää suomalaismuslimien joukossa

Suurmoskeijan haitat eivät kuitenkaan rajoitu pelkästään jihadismikytkentään. Iso moskeija tarjoaisi myös oivan mahdollisuuden islamilaisen rinnakkaistodellisuuden syntymiseen ja sitä kautta vaikeuttaisi muslimien integroitumista yhteiskuntaamme sekä ehkäisisi suomalaisen elämäntavan omaksumista.

Samoin, ainakin ruotsalaisten kokemusten mukaan, se heikentäisi jo muutenkin sorretussa asemassa olevien musliminaisten asemaa maassamme. Siten kysymystä suurmoskeijasta olisi tarkasteltava myös ihmisoikeus ja tasa-arvokysymyksenä - mikä ehkä selittää monissa asioissa Vihreiden ja muun äärivasemmiston kanssa samoilla linjoilla olevien Feministipuolueen ehdokkaiden hiukan näitä suurempaa varauksellisuutta moskeijan suhteen.

Käytännössä Helsingin kaupunki päättää vain maankäytöstä - itse rahoituskuvion suhteen heillä ei ole lainmukaista sananvaltaa. Moskeijahankkeen kaatuminen tulevassa valtuustossa ei myöskään kuoppaisi hanketta lopullisesti, vaan ainoastaan siirtäisi sen toteutumista ajallisesti ja/tai paikallisesti.

Pidemmällä aikavälillä muslimiväestön oikeutta omaan suurmoskeijaan voidaan tuskin kiistää - ainakaan mikäli se jatkaa kasvuaan. Siksi Suomessa olisi jo nyt mietittävä keinoja, joilla tulevan suurmoskeijan suomalaiselle yhteiskunnalle lähes varmasti erittäin vahingollinen vaikutus saataisiin minimoitua. Omalta kohdaltani näkisin potentiaalia esimerkiksi maahanmuuttopolitiikan kehittämisessä ja tänne tulleiden islaminuskoisten sekularisaation edistämisessä.

Aiempia ajatuksia samaan aikaan:
Autopaloista Matinkylässä ja Ruotsissa
Kolme näkemystä islamista
Paljastaisiko moskeijaa puuhaava islamisti todelliset aikeensa?