Arvot ja toimet ristiriidassa keskenään

Venäjällä valmistettu ohjus iskeytyi eilen Puolan maaperälle. Kuka ampui? Miksi ampui? Vai oliko kyseessä vain vahinko? Vai provokaatio? Vai jotain muuta?

Näihin kysymyksiin saataneen lähipäivinä vastauksia, kun tapausta tutkitaan. Siis käytetään hyväksi tieteellistä lähestymistapaa ja tutkimuksen kautta kehitettyjä menetelmiä. 

Siksi päätin tänään - paremman tiedon toistaiseksi puuttuessa Puolan tapahtumista - tarttua tiedebarometriin, jonka mukaan 76 prosenttia suomalaisista uskoi tieteen ja tekniikan kehityksen muuttavan ihmisten arkielämää paremmaksi seuraavien 10–20 vuoden aikana. Tämä kertoo siitä, että ihmisten luottamus tieteeseen ja sen tekijöihin on säilynyt varsin korkeana. Siitä kertoo myös se, että suomalaisten luottamus yliopistoihin ja korkeakouluihin on viime vuosina noussut tasaisesti.

Toisaalta myös tieteeseen skeptisesti suhtautuvien määrä on kasvanut. Tälle kannalle oli asettunut erityisesti niitä ihmisiä, jotka aiemmissa kyselyissä eivät olleet tienneet tai kertoneet omaa suhtautumistaan tieteen tekemiseen. 

Puoluekantojen mukaan tieteeseen luotettiin Vihreiden ja Kokoomuksen äänestäjien parissa eniten ja Perussuomalaisten kannattajien joukossa muita vähemmän. Suuria tunteita herättävistä tiedekysymyksistä taas evoluutioteorian hyväksyntä elämän monimuotoisuuden selittäjänä oli kasvussa, kun taas ilmastonmuutokseen ihmiskunnan suurena uhkana suhtauduttiin aiempaa skeptisemmin. 

* * *

Tuosta viimeisestä tulikin sitten mieleeni sanoa pari sanaa myös tuoreesta suomalaistutkimuksesta, jossa tutkijat Mikko Weckroth ja Sanna Ala-Mantila olivat selvittäneet eurooppalaisten suhtautumista ilmastonmuutoksen väitettyyn uhkaan. Siinä nimittäin näkyi muutamia mielenkiintoisia seikkoja. 

Tutkimuksen mukaan epäilevä suhtautuminen ilmastonmuutokseen oli maalla asuvien parissa suurkaupunkien eläjiä yleisempää. Myös suurempi huoli ilmastonmuutoksesta sekä ympäristömyönteiset normit liittyvät asumiseen alueella, joiden väestö on kasvussa. Nämä maantieteelliset erot olivat riippumattomia ihmisten sosioekonomisista taustatekijöistä tai poliittisesta kannasta. 

Tutkimuksesta ilmeni myös, että ilmastonmuutosasenteet ja sitoutuminen energiansäästöön korreloivat vahvasti koulutustasoon. Pienipalkkaisemmat ihmiset tunsivat olevansa vähemmän ympäristömyönteisiä, mutta tutkimus kuitenkin osoitti yllättäen, että tästä huolimatta he olivat isotuloisia sitoutuneempia energiaa säästävään käyttäytymiseen. 

Toisin sanoen syntyi vaikutelma, että isopalkkaisilla kaupunkilaisilla aatokset lentävät korkealla ja huoli on suurta, mutta käytännössä ei juurikaan vaivauduta muuttamaan oikeaa elämää. Tämä on varsin mielenkiintoinen ristiriita - joskaan ei ainakaan itselleni kovin yllättävä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko veganismi nuorten ahdistuneisuuden syy vai seuraus?
Onko karismaattinen guru uskottavampi kuin tieteentekijä?
Mistä johtuu naisten ahdistus ja masennus

Venäjä ratkaisee sen, liittyykö Suomi Natoon

Helsingin sanomien teettämä mielipidekysely kertoi, että suomalaisten suhtautuminen Natoon on muuttunut oleellisesti. Aiemmin kansalaiset ovat selkeästi vastustaneen Suomen liittymistä läntiseen sotilasliittoon, mutta nyt tällä kannalla on enää 42 prosenttia.  

Muutoksen taustalla lienevät ne toimet, joita venäläiset ovat viime aikoina tehneet Ukrainassa, Kazakstanissa ja Itämerellä. Ja niiden takia olen itsekin vakuuttunut Natoon liittymisen järkevyydestä.

Toki tilanne on edelleen se, että myös Natoon liittymisen kannatus jää reilusti alle puoleen väestöstä. Itse asiassa se on vain 28 prosenttia eli selvästi vähäisempi kuin Natoon liittymisen vastustus. Tämä johtuu siitä, että lähes kolmannes ihmisistä ei osaa päättää kantaansa. 

Minun nähdäkseni HS:n raportoimassa muutoksessa on nähtävissä venäläisten täydellinen ymmärtämättömyys länsimaissa asuvien ihmisten mielialoista. Uhkailemalla vapaan maan vapaita kansalaisia tuloksena on ainoastaan heidän uhkailijaa koskevan vastenmielisyytensä kasvu ja turvan hakeminen muualta. 

Vaste ei siis ole taipuminen uhkailijan edessä. Eikä myöskään lamaantuminen pelottelun seurauksena. Tosin kolmannes suomalaisista on edelleen hämmennyksen vallassa, mutta mikäli Venäjä kohdistaa Suomeen suoranaista uhkaa, ei ole vaikea ennustaa, että heistä suurin osaa alkaa puoltaa turvan hakemista lännestä. 

Siksi pidän todennäköisenä, että nyt nähty asennemuutos on merkittävä signaali suomalaisten ajattelussa ja maamme kansalaiset kääntyvät ennemmin tai myöhemmin Naton kannattajiksi. Ja sen seurauksena maamme tulee liittymään läntiseen sotilasliittoon jossain vaiheessa. 

Tosin ratkaisun avaimet tähän asiaan ovat pitkälti juuri Venäjällä: mikäli se jättää maamme sotilaallis-poliittisten manöövereidensä ulkopuolelle, ei Suomikaan saa tehdyksi päätöstä läntiseen sotilasliittoon liittymisestä. Valitettavasti Venäjän - ja Suomenkin - kannalta on vaikea uskoa, että ainakaan itänaapurimme nykyinen hallinto kykenisi niin rationaaliseen politiikkaan kaikissa vastaan tulevissa tilanteissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreä mies vai "mies"
Pitäisikö Suomen liittyä Natoon?
Oi äiti Venäjä, miksi pakotat meidät Natoon?

Joukossa tyhmyys tiivistyy

Espoossa syntyi eilen kahakoita kahden jääkiekkojoukkueen kannattajien välillä. Ilmiö on ollut Suomessa melko harvinainen, mutta maailmalla yleinen etenkin jalkapallojoukkueiden kannattajien piirissä.

Kaltaistani akateemista ihmistä Espoon tapahtumat mietityttävät. Tuntuu käsittämättömältä, mikä saa ihmiset sekoamaan suosikkijoukkueensa puolesta niin pahasti, että se johtaa väkivaltaan samalla tavalla ajattelevia, mutta toista ammattilaisjoukkuetta kannattavia ihmisiä kohtaan.

Ehkä vastaus löytyy vanhasta viisaudesta, jonka mukaan joukossa tyhmyys tiivistyy. Kun samanmieliset ihmiset löytävät yhteisen vihollisen, saattaa pienikin yllyke johtaa järjettömiin tekoihin.

Joka tapauksessa en nykyisen kehityksen valossa haluaisi enää nähdä verovaroin pyörivän radioyhtiön sen enempää kuin kaupallisten mediatalojenkaan tekevän yhtään ihailevaa juttua fanikulttuurista, sillä juuri siinä häiriökäyttäytyminen muhii. Näin siitä huolimatta, että suurin osa faneista ei toimintaan mukaan hakeutuessaan eikä edes fanina ollessaan etsi väkivaltaa.

Vaikka minua voitaneenkin tästä syystä sanoa kukkahattutädiksi, tuon esiin pelkoni siitä, että hyvin alkuun päästyään ja normaaliksi muuttuessaan faniväkivalta saattaa muuttua suorastaan vaaralliseksi. Näin etenkin siinä tapauksessa, että maamme muuttuu yhä monikulttuurisemmaksi ja ajautuu taloudellisiin vaikeuksiin. Tällöin kiihkoilijoilla on käytössään valmis ja sosiaalisesti ainakin puoliksi hyväksytty väkivaltamalli.

Esimakua monikulttuurisen ja taloudellisesti ahdingossa olevan yhteiskunnan riskeistä on saatu ahdingossa olevasta Kreikasta, jossa myös jalkapalloväkivalta on jo pitkään ollut arkea. Nämä asiat tuskin ovat toisistaan täysin riippumattomia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Opettavainen tarina vuodelta 1930 - Robert Heleniuksen paluuta odotellessa
Ihmisestä järkevästi toimivana olentona Libanonin viimeaikaisten tapahtumien valossa
Väkivaltakasvatusta nuorille