Työntekijät vaativat tuplapalkkaa tekemättä jätetystä työstä

Mitähän mahtaa kertoa nykyisistä suomalaisista se, että työajalla mielenosoitukseen osallistuneet työntekijät olivat vieneet oikeuteen tapauksen, jossa heidän työnantajansa on maksanut tuplapalkan heidän kollegoilleen siltä ajalta, kun nämä ovat olleet poissa. Oikeuskanteen nostaneet työntekijät olivat kokeneet tämän syrjintänä. 

Lapin käräjäoikeus totesi kuitenkin, ettei syrjintää ollut tapahtunut, koska jokaisella yrityksen työntekijällä oli mahdollisuus saada tämä väliaikainen palkankorotus olemalla osallistumatta – omasta tahdostaan – poissa työpaikaltaan. Toisin sanoen nyt kanteen nostaneet ihmiset olivat luopuneet mielenosoituksen aikana palkastaan vapaaehtoisesti, eikä siihen vaikuttanut mitenkään se, että yritys maksoi muille työntekijöille tuolta ajalta paremman palkan.

* * *

Minusta näyttäisi siltä, että asian oikeuteen vieneiden henkilöiden käsitys palkan ja työnteon välisestä suhteesta on hämärtynyt. Selvyyden vuoksi: työnantaja maksaa työntekijöilleen palkkaa saadakseen teetetyksi niitä asioita, jotka tuottavat yritykselle liikevoittoa tuottavaa kassavirtaa. 

Mielenosoitukseen osallistuminen ei ole sellaista, joten yrityksellä ei tietenkään ole velvollisuutta palkanmaksuun. Sen sijaan sovitusta työstä kieltäytyminen mielenosoitukseen osallistumisen takia on haitan tuottamista yrityksen toiminnalle – mikä lienee syynä myös siihen, että se yritti houkutella työntekijöitään tuplapalkalla tekemään työnsä. 

Siksi asian vieminen oikeuteen oli täydellisen absurdia, ja osoitti siihen ryhtyneiden henkilöiden todellisuudentajun hämärtyneen. Syitä siihen voimme vain arvailla, mutta sopii toivoa, että velvollisuus työnantajien oikeuskulujen korvaamiseen kirkastaa heidän ajatteluaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Ratkaisuehdotus IAU:n lakkoon

Teollisuuden työtaistelut alkoivat - mutta toivottavasti ne myös loppuvat nopeasti

Lakko aiheuttaa tuhoa perheyrityksissä, mutta osoittaa myös säröilyn merkkejä

Olisiko ollut parempi "vähä ajatella enste"?

Oikeusministeriöstä kerrottiin eilen, että "rikoslakiin tulee kaksi uutta rangaistuksen koventamisperustetta: rikoksen tekeminen osana rikollisjoukon toimintaa ja ns. nöyryytysväkivalta. Lisäksi alle 15-vuotiaan käyttäminen välikappaleena rikoksen tekemisessä tulee rangaistavaksi erillisenä rikoksena."

Oikeusministeri Leena Meren mukaan on "hienoa, että nämä lakimuutokset menivät maaliin. Katujengeissä tehdään rikoksia ja nuoria pahoinpidellään nöyryyttävällä tavalla. Lisäksi rikolliset käyttävät alle 15-vuotiaita hyväksi omissa rikoksissaan. Nyt näihin puututaan, kun rangaistukset kovenevat." 

Nämä uutiset ovat tietenkin nykyisen Suomen turvallisuustilanteessa sinänsä hyviä elleivät suorastaan erinomaisia. Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, että kovennettujen rangaistusten tarpeellisuus johtuu suurelta osin - ellei suorastaan kokonaan - Suomessa harjoitetusta maahanmuuttopolitiikasta, jolla on ollut huomattava merkitys sekä katujengeinä tunnettujen rikollisjoukkojen syntymisessä että lasten valjastamisessa laittomiin tekoihin. 

Tähän yhteyteen sopiikin muistuttaa suomalaisia poliitikkoja vanhasta Simo Salmisen laulusta "Alle Lujaa", joka päättyy sanoihin "taitais olla parempi vähä ajatella enste." Onhan maamme poliittisten päättäjien riskinotto maahanmuuttoasioissa ollut viimeisten kymmenen vuoden aikana vähintäänkin yhtä kovaa kuin mainitun laulun minä-henkilön liikenteessä. Toivottavasti nyt tehdyt - ja hallitusohjelman vielä toteutettavat - päätökset kääntävät lopputulosta edes vähän paremmaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitusohjelman toteuttaminen on äärimmäisen tärkeää
Suomalaisten suosikki esitti pakolaiskiintiön ja vastaanottotukien korottamista
Pilkkeitä

Lakko vai poliittinen lakko?

Suomalainen ammattiyhdistysliike voi halutessaan siirtää Suomen talouden elpymistä pitkäksi aikaa eteenpäin. Se ei edellyttäisi muuta kuin lakkojen jatkamista hamaan tulevaisuuteen käyttämällä perusteena ylimitoitettuja palkankorotusvaatimuksia. 

Virallisesti kyse ei näin toimien olisi muusta kuin laillisesta edunvalvonnasta, mutta perimmäisenä motivaationa voisi nähdä pyrkimyksen heikentää poliittisesti oikealla olevan hallituksen asemaa tai ainakin nostaa oppositiossa olevien vasemmistopuolueiden kannatusta. 

Kirjoitin edellä olevan ajatuksen siksi, että epäilen ay-liikkeen sisällä ajateltavan juuri näin. Ja tästä syystä seuraan suurella mielenkiinnolla sitä, että näemmekö tänä vuonna pitkän lakkokevään, kuten juuri nyt näyttäisi käyvän. Eli onko nyt alkaneissa työtaisteluissa kyse - joko ensi- tai toissijaisesti - poliittisesti motivoituneesta ja siksi lailliseksi naamioidusta laittomasta lakkoilusta. 

Jos näin on, olisi se samalla näpäytys hallitukselle, joka vajaa vuosi sitten yritti lopettaa maastamme kaikkien normaaleiden suomalaisten kannalta vahingollisen poliittisen lakkoilun. Ja sitä kautta vähentää ay-liikkeen johdon - ja sen tukeman poliittisen vasemmiston - epädemokraattista valtaa maassamme.

Hinnan talouskasvua ehkäisevästä poliittisesta lakkoilusta maksaisivat luonnollisesti tavalliset suomalaiset riippumatta siitä, ovatko he yrittäjiä, johtajia tai työläisiä. Siten näihin talkoisiin osallistuisivat myös ay-johtajien korkeat palkat liittojen jäsenmaksuina kustantavat lakkolaiset.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Gallupdemokratian vastainen päätös
Jarkko Elorannan alleviivaus
Kysymys, johon en löytänyt vastausta

Runkkurinki voisi olla hopealuoti

Yleisradio pyysi kansanedustaja Miko Bergbomia (ps.) asetumaan vihervasemmistolaiseen ja Jessi Jokelaisen (vas.) perussuomalaiseen Tiktok-kuplaan, jonka Yle oli etukäteen valmistanut eri puhelimiin. Tulokset olivat odotettuja.

Tiktokin algoritmi tarjosi perussuomalaisista kiinnostuneille esimerkiksi autoihin, metsästykseen ja rakentamiseen liittyviä videoita sekä äijähuumoria. Lisäksi niissä näkyi Elokapinan ja woke-arvojen vastustamista sekä kritiikkiä Yleä ja laajemmin journalistista mediaa kohtaan sekä esimerkiksi Aleksi Valavuoren ja Ivan Puopolon videoita.

Vihervasemmistosta kiinnostuneille taas tarjottiin videoita ihmissuhteista, mielenterveydestä ja kauneudenhoidosta. Vaikuttajista vastaan tulivat esimerkiksi Sointu Borg sekä Irene Naakka. Lisäksi videoilla kritisoitiin hallituksen leikkauksia sekä Donald Trumpia. 

Toisin sanoen perussuomalaisiin ja vihervasemmistoon kallellaan olevat henkilöt näkevät Tiktokissa varsin erilaisten maailman. Ja se vaikuttaa varsin todennäköisesti heidän ajatteluaan äärevöittävästi.

* * *

Tartuin tähän aiheeseen siksi, että Ylen jutussa jäi kommentoimatta yksi aivan oleellinen seikka. Eli se, että sosiaalinen media - jopa Tiktok - voisi toimia myös täysin päinvastaisesti. 

Tarkoitan sitä tosiasiaa, että sosiaalinen media tarjoaa perinteisestä lehdistöstä poiketen ihmisille suoran yhteyden toistensa näkemyksiin. Siten se voisi parhaimmillaan olla mitä tahansa mediataloa oleellisesti monipuolisempi tiedonlähde - ellei suorastaan se hopealuoti, joka auttaisi käyttäjiään ymmärtämään koko poliittisen kentän ajattelua. 

Toisin sanoen sosiaalinen media voisi myös avartaa ihmisten maailmankuvaa verrattuna perinteiseen journalismiin. Ja sitä kautta auttaisi heitä ymmärtämään paremmin myös niiden kanssaeläjien ajattelua, jotka ovat poliittisesti toisella kannalla. Sekä jopa ehkäistä salaliittoteorioiden kannatusta.

Ylen testin mukaan näin ei siis kuitenkaan ole ainakaan nuorison suosiman TikTokin kohdalla, vaan siellä algoritmit ohjaavat käyttäjänsä samanmielisten ns. runkkurinkiin. Eikä tämä ole hyvä asia, vaikka Ylen jutussa todetaankin, etteivät sen muodostamat kuplat olleet täydellisen eheitä, vaan käytettyihin puhelimiin nousi silloin tällöin myös samoja videoita. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tummaihoinen Lucia-neito nosti esille ihmisten tyhmyyden
Presidentti tuomitsi kokoontumiset, joissa on mukana "ääriliikkeitä, rasistisia liikkeitä"
Tekoäly voi parantaa salaliittoteoreetikon

Tekoäly voi parantaa salaliittoteoreetikon

Salaliittoteoriaksi kutsutaan sellaisia yleisestä käsityksestä poikkeavia väitteitä, joiden mukaan jonkin asian takana on epädemokraattinen salaliitto, vaikkei tämän tueksi ole kunnollisia perusteita tai tieteellisiä todisteita, vaan korkeintaan jonkinlaisia hämäräperäisiä anekdootteja. Niihin uskovilla ihmisillä on usein muitakin epätavallisia käsityksiä, jotka voivat liittyä esimerkiksi uskomuslääkintään, yliluonnollisiin ilmiöihin tai taikauskoisuuteen.

Vaikka monet näistä salaliitoista ovat usein varsin epäuskottavia, niihin uskotaan silti laajalti. Syyksi on esitetty, että monet ihmiset yksinkertaisesti vain haluavat omaksua salaliittoteorioita tyydyttääkseen piileviä psyykkisiä tarpeitaan tai motiivejaan, minkä vuoksi heitä ei voitaisi saada luopumaan niistä faktoilla tai vastatodisteilla. 

Siksi oli mielenkiintoista huomata amerikkalaisen Thomas Costellon ja hänen tutkijatovereidensa julkaisema tutkimusraportti, jossa oli tutkittu voisiko tekoälyllä vaikuttaa sosiaalisessa mediassa salaliittoon uskoviin ihmisiin esittämällä perusteltuja tosiasioita, jotka osoittavat näiden käsitykset vääriksi. Tekijät nimittäin olettivat faktapohjaiseen korjaavaan tietoon perustuvien väliintulojen vaikuttavan tehottomilta yksinkertaisesti siksi, että niistä tavallisesti puuttuu riittävä syvyys ja henkilökohtaisuus. 

Tutkimuksessa käytettiin kehittyneitä suuria kielimalleja (LLM), jotka ovat yksi tekoälyn muoto ja joilla on pääsy valtaviin tietomääriin sekä kyky luoda yksilöllisiä argumentteja. LLM-mallit voivat näin ollen kumota tai kyseenalaistaa suoraan jokaisen henkilön mainitsemat todisteet, joita he pitävät salaliittouskomuksiaan tukevina.

Kahdessa kokeessa 2190 amerikkalaista esitti omilla sanoillaan salaliittoteorian, johon he uskoivat, sekä todisteet, joiden he arvelivat tukevan näkemystään. Tämän jälkeen he osallistuivat kolmen kierroksen keskusteluun GPT-4 Turbo -kielimallin kanssa, jota ohjeistettiin vastaamaan näihin erityisiin todisteisiin ja yrittämään vähentää osallistujien uskoa kyseiseen salaliittoteoriaan. Verrokkiryhmän kanssa tekoäly keskusteli salaliittoon uskovien ihmisten kanssa jostain muusta aiheesta.

Tekoälyn kanssa keskustelu vähensi osallistujien uskoa valitsemaansa salaliittoteoriaan keskimäärin viidenneksellä. Tämä vaikutus säilyi vähintään kahden kuukauden ajan ja havaittiin johdonmukaisesti monenlaisissa salaliittoteorioissa John F. Kennedyn murhasta, avaruusolennoista ja illuminatista aina koronapandemiaan ja vuoden 2020 Yhdysvaltain presidentinvaaleihin. 

Vähennystä tapahtui myös niiden osallistujien kohdalla, joiden salaliittouskomukset olivat syvään juurtuneita ja identiteetille tärkeitä. Samalla tekoälyn kanssa käydyt keskustelut vähensivät myös uskoa muihin - keskustelunaiheeseen liittymättömiin - salaliittoihin, minkä voi tulkita salaliittoteorioiden uskottavuuden vähentyneen näiden henkilöiden maailmankuvassa yleisestikin.

Tutkijat tekivät tästä kaikesta sen johtopäätöksen, että monet ihmiset, jotka vahvasti uskovat tosiasioiden vastaisiin salaliittoteorioihin, voivat muuttaa mielensä, kun heille vain esitetään riittävän vakuuttavia todisteita niiden virheellisyydestä. Samalla se osoittaa, etteivät näiden ihmisten aiemmat käsitykset, mahdolliset psykologiset tarpeet tai motivaatiot estä heitä ymmärtämästä tosiasioiden ja salaliittoteorioiden välisiä ristiriitoja, kunhan ne vain tuodaan riittävän selkeästi heidän nähtäväkseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin sanomat sepitti salaliittoteorian
Purra paljasti älyllistä epärehellisyyttä
Nobelistin ja salaliittogurun elämä: Luc Montagnierin tarina

Eläimiksi identifioituvat koululaiset ja koko maailman järki

Suomalaiskouluihin on ilmaantunut uusi vitsaus, kun lapset ovat alkaneet identifioitua erilaisiksi eläimiksi. Ja käyttäytyä sen mukaisesti niin tunneilla kuin niiden välilläkin, mikä on aiheuttanut ongelmia sekä yleisesti että oppimisen suhteen. 

Tilanteeseen on oululaisessa opinahjossa tartuttu kieltämällä roolipelien leikkiminen koulutunneilla. Tämä on tietenkin järkevää, mutta tulin sitten miettineeksi sitä, että kannattaisiko ilmiötä käyttää hyödyksi. Siis ei itse eläinten larppausta vaan nykyisten lasten ja nuorten yleistä intoa kaikenlaisiin roolileikkeihin.

Eli millä ihmeellä nuorison saisi identifioitumaan joksikin sellaiseksi, josta olisi hyötyä myöhemminkin elämässä. Siis rooliin, jossa keskeistä olisivat uusien asioiden oppiminen, omasta fyysisestä kunnosta huolehtiminen, muiden koulurauhan kunnioittaminen ja loogisen ajattelun, yleissivistyksen sekä kielitaidon kehittäminen. 

En tällaisena vanhana homekorvana valitettavasti pysty tekemään yksityiskohtaista ehdotusta siitä kuinka tämä voitaisiin tehdä. Siitä huolimatta - tai juuri siksi - ehdotan kuitenkin, että ajatusta alettaisiin pohdiskella opetusministeriössä ja/tai kouluhallituksessa. Sekä paikallisesti ainakin opettajanhuoneissa, joissa pesii koko maailman järki - kuten Junnu Vainiokin aikanaan tiesi. 

Jos sitten kuitenkin käy niin, ettei koko maailman järkikään keksisi keinoa, niin onhan meillä vielä kaikenlaisia aikuisia roolimalleja ja influenssereita. Löytyisiköhän sellaisista apua ja kykyä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Shampanjasosialismia kannattava yhteiskunnallinen nyyhkyluokka
Kympin oppilas osasi ennen enemmän kuin nyt
Suomalaiskoulujen alamäen syyt ovat vihervasemmistolaisissa uudistuksissa

Kukkahattutäti tunnusti tosiasiat

Yksi suurimmista nykyaikaisen kansainvaelluksen eli kehitysmaalaisten harjoittaman turvapaikkajärjestelmän hyväksikäytön seurauksista on ollut nuorisorikollisuuden kasvu. Ja sen kautta katuturvallisuuden heikkeneminen siellä, missä esiintyy lähinnä maahanmuuttajista koostuvia nuorisojengejä.

Tällä seikalla on ollut ikäviä seurauksia alkaen kantaväestön muuttoliikkeestä pahimmilta maahanmuuttaja-alueilta rauhallisemmille seuduille. Mutta siitä huolimatta Yle onnistui julkaisemaan uutisen, joka pääsi yllättämään itsenikin. 

Kyse on lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarisen herääminen todellisuuteen. Hän nimittäin pyysi päättäjiä pohtimaan, että tarvitaanko Suomessa suljettua hoitoa antavia lastensuojelulaitoksia.

Pekkarisen mukaan "tämä on vaatinut aika paljon ajatusteni muuttamista. En olisi tutkijana ehkä koskaan uskonut, että puhun alaikäisten suljettujen laitosten puolesta. Tilanne kaduilla on kuitenkin sen verran vakava, että olisi lasten itsensä kannalta parempi, jos pysäyttävämpää hoitoa olisi tarjolla."

Toisin sanoen luultavasti 1800-luvun rangaistuskäytännöistä juontava suomalainen sanonta siitä, että "kyllä Siperia opettaa" näyttäisi toimivan jopa kukkahattutätien kohdalla. Sellainenhan Pekkarinenkin on aiempien kommenttiensa mukaan ollut. Pehmeisiin keinoihin uskova. 

Tämä käy ilmi esimerkiksi hänen vuonna 2021 antamastaan haastattelusta, jossa hän linjaa, että "lapsi, jota on kohdeltu kunnioittaen, jonka kanssa on keskusteltu ja joka on saanut vaikuttaa itseään koskeviin asioihin, kasvaa yleensä empatiakykyiseksi aikuiseksi... aikuisten pitäisi olla kiinnostuneita lasten ajatustenjuoksusta... ihan yksinkertaiset, arkiset juttelut lapsen kanssa voisivat olla muutosta eteenpäin sysääviä voimia."

Tässä käsittelemäni yhden ihmisen ajattelun muutos on erinomainen uutinen, sillä vain tosiasioiden tunnustaminen voi johtaa parempaan tulevaisuuteen. Vaikka Pekkarisen ajattelun muutos - ainakaan edellä siteeraamieni uutisten valossa - ei ulotukaan turvapaikanhaun väärinkäytöksiin, on se kuitenkin pieni askel kohti Suomen ja suomalaisten parempaa tulevaisuutta. 

* * *

Lopuksi on todettava, että juuri tänään me kaikki aikuiset suomalaiset voimme ratkaista myös sen, onko meillä valtionpäämiehenä rikollisin keinoin muslimiterroristeja maahamme toimittanut maailmanparantaja, vai henkilö, jolle suomalaisten asiat ovat aina tärkeimpiä. 

Käykääpä siis - arvoisat lukijani - antamassa äänenne Suomen tulevaisuuden puolesta, ellette ole sitä jo tehneet.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten syvin jakolinja kulkee äärivasemmiston ja muiden välillä
Lapset - ne kaikista rakkaimmat
Maahanmuuttajalasten hyväksikäyttö on loppumassa

Martti Koskenniemi ajatustenlukijana

Eläkeläisprofessori Martti Koskenniemi arveli pääministeri Petteri Orpon (kok) puhuvan kansainvälisen pakolaissopimuksen muuttamisesta avatakseen latua sopimuksen rikkomiselle. Samalla hän väitti, että väkisin rajan yli hybridiaseina pyrkivien kehitysmaalaisten estäminen olisi juuri tällaista rikkomista. 

En lähde arvostelemaan arvostetun professorin näkemystä jälkimmäisestä seikasta. Sen sijaan huomautan, että koska monet maat ovat jo tehneet näin osoittaa kyseisen sopimuksen kelvottomuuden ja siten myös muuttamisen tarpeen. Ja siksi hänen epäilen hänen kykyään lukea pääministerin ajatuksia ja motivaatioita. 

Tästä huolimatta olen edelleen sitä mieltä, että milloin mitäkin keinoa käyttävän kehitysmaalaisten kansainvaelluksen pysäyttäminen on aivan mahdollista myös nykyisen pakolaissopimuksen puitteissa. Se edellyttää vain sen, ettei Suomea - tai EU:ta - koeta kehitysmaissa houkuttelevaksi määränpääksi. 

Tässä mielessä panin viime vuoden puolelle tyytyväisenä merkille hallituksen aikeen sijoittaa turvapaikkaa hakevat ihmiset avointen vastaanottokeskusten sijaan suljettuihin järjestelykeskuksiin, josta heillä ei ole asiaa ympäröivään yhteiskuntaan ennen rekisteröintiä. Toki olisi ollut vielä parempi, mikäli ovien avaaminen tapahtuisi - vuosien takaisen ehdotukseni mukaisesti - vasta sitten, kun heille olisi myönnetty turvapaikka. 

Asiaa auttaisi myös se, että turvapaikkahakemuksen saisi jättää vain yhden kerran ja sen myöntämisen ainoaksi perusteeksi muutettaisiin kotimaassa todennettu akuutti hengenmenetyksen vaara etnisis-kulttuurisista syistä. Eli toisin sanoen käynnissä oleva kansanmurha.

Siis sellainen, joka aikanaan johti tässä puheena olevan Geneven sopimuksen solmimiseen. Tämä vaatisi kuitenkin sopimuksen muuttamisen, josta Suomen kannattaisi tehdä avaus.

Edellä mainittujen seikkojen lisäksi olisi luonnollisesti muutettava turvapaikan saaneiden oikeuksia suhteessa Suomen kansalaisiin. Niistä oleellisin on sosiaaliturvan sitominen Suomen kansalaisuuteen, mikä vähentäisi maamme houkuttelevuutta sosiaaliturvaperusteisten elintasopakolaisten keskuudessa. Sen sijaan heille tulisi järjestää elämisen minimiehdot täyttävä sijoitus, suomen kielen, lain ja kulttuurin opetusta sekä puhdetöitä ruuan ja asumisen vastineeksi. 

Listaa voisi toki jatkaa, mutta jätän asian tällä kertaa tähän sillä huomautuksella, että nykyisenkaltainen humanitaarisen maahanmuuton politiikka on tullut tiensä päähän lukuisissa EU-maissa. Ja siksi Geneven pakolaissopimusta tultaneen joka tapauksessa muuttamaan - tai ainakin tulkitsemaan uudelleen - siitä riippumatta, miten arvostettu emeritusprofessorimme lukee pääministerimme tai muidenkaan poliitikkojen ajatuksia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Liian hyvää ollakseen todellisuutta
Kehitysmaalaistuminen etenee
Olisiko nyt oikea aika kaataa hallitus?

Löytyykö vihreä tulevaisuus? Löytyy peräaukosta?

Sanotaan, että nuorissa on tulevaisuus. Tämä taitaa koskea myös Vihreitä, joiden nuorisojärjestö on kunnostautunut kierrättämällä vanhan meemin hallituksen politiikan arvosteluun.

Meemissä on kuvasarja, jossa näytetään, miten Petteri Orpon (kok) hallituksen suunnittelemat leikkaukset tulisi tunkea nimeltä mainitsemattoman ministerin peräaukkoon. Kuvasarjassa annetut ohjeet kuuluvat seuraavasti: "rutista leikkaukset pieneksi mytyksi. Kostuta leikkauksia hieman lämpimällä vedellä. Aseta ministeri kyljelleen. Tunge leikkaukset niin syvälle ministerin peräaukkoon, että et enää näe leikkauksia."

Vihreät hakevat meemillään opiskelijoiden kannatusta korkeakoulujen edustajistovaaleihin. Avoimeksi tosin jää, millä tavalla julkisen sektorin varainpuutteen tunkeminen peräaukkoon auttaa opiskelijoiden arkea tai oppilaitosten selviytymistä niukassa tulevaisuudessa. 

Siten johtopäätökseksi kampanjasta jää lähinnä se, että meemin tarkoituksena on kuvata vihreiden nuorten ajattelun tasoa. Mikä opiskelijoiden on luonnollisesti hyvä huomioida korkeakoulujen edustajistoa valitessaan ja sitä kautta omaa tulevaisuuttaan rakentaessaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Elisa Aaltolan ajattelu on pikkulapsen tasolla
Fatim Diarra tulisi valita Vihreiden puheenjohtajaksi puolueen uskottavuuden säilyttämiseksi
Pilkahdus vihreän Helsingin todellisuudesta
 

Kriminologin keinot ja laiskan ajattelun lopputulos

Eilisiltana seurasin hämmentyneenä Ruotsin jengirikollisuutta - ja sen heijastuksia Suomeen - käsitellyttä Ylen A-studiota, jossa oli poliisin lisäksi vieraana naiskriminologi. Hänellä oli monenlaisia näkemyksiä, joita kaikkia voisi luonnehtia keskeneräisen eli laiskan ajattelun lopputuloksiksi. 

Hänen esiintymisensä kuvasi erinomaisesti arvoliberaalien ajattelua yleisestikin - hän syyllisti jengiväkivallasta vauraat kantaruotsalaiset huumeiden viihdekäyttäjät, rinnasti nyt nähdyt ongelmat 1960-luvun ruotsinsuomalaisiin ja ehdotti ongelman ratkaisuksi rahan syytämistä lastensuojeluun ja sosiaalityöhön. 

Tämän blogimerkinnän laukaisi kuitenkin hänen näkemyksensä siitä, kuinka Ruotsin yhteiskunnallisen kehityksen toistuminen voitaisiin välttää Suomessa naapuria onnistuneemmalla maahanmuuttajien integroimisella yhteiskuntaan. Tämä on tietenkin totta, mutta niin kyseisellä kriminologilla kuin muillakin arvoliberaaleilla jäävät aina avoimeksi keinot. Eli se, mitä me voisimme tehdä toisin kuin ruotsalaiset ottaen huomioon taloudelliset realiteetit. 

Tämä hämmentää minua vuodesta toiseen, sillä ratkaisu on sinänsä äärimmäisen yksinkertainen. Yhdellä virkkeellä sanottuna ongelmat voitaisiin välttää rajoittamalla humanitaarisen maahanmuuton volyymi sellaiselle tasolle, jonka yhteiskunnalliseen integroimiseen meillä on olemassa halukkuus, rahat ja keinot. 

Käytännössä tämä tarkoittaa - koska maahanmuuttajien epäonnistunut integroituminen on jo nyt ilmeistä - ongelmia aiheuttavan humanitaarisen maahanmuuton pysäyttämistä tässä ja nyt. Siis tulijoiden vastaanottamisen pysäyttämistä rajalle ja tarvittaessa irtautumista turvapaikanhakua säätelevistä kansainvälisistä sopimuksista. 

Käytännössä saattaisi riittää jo sekin, että muutettaisiin turvapaikan edellytykseksi hakijan kiistatta osoittama tarve. Eli epäselvät tapaukset tulkittaisiin veronmaksajien eduksi ja hakija palautettaisiin lähtömaahansa tai otettaisiin katon, ruuan ja juoman takaavaan säilöön, josta voisi poistua ainoastaan Suomen rajojen ulkopuolelle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Olisiko aika pyytää anteeksi Jussi Halla-aholta?
60 prosenttia suomalaisista pelkää katuväkivaltaa
Oliko A-studiossa puhe pohjoiseurooppalaisen näköisestä nuorisorikollisuudesta?

Ovatko ihmiset ajattelevia olentoja vai someapinoita?

Usein kuulee sanottavan, että sosiaalinen media jakaa ja polarisoi yhteiskuntaa. Tämä käsitys perustunee siihen, että erilaisilla keskustelufoorumeilla asioita kärjistetään huomion ja "tykkäysten" saamiseksi. Ja siihen, että erilaisten sovellusten uutissyötealgoritmit yksipuolistavat medioiden käyttäjien näkyville tulevien viestien sisältökirjoa. Siksi on hyvä, että asiaa on tutkittu ja meillä on siitä syystä käytettävissämme myös tuoretta tutkimustietoa.

Nature- ja Science-lehdissä julkaistiin nimittäin tutkimus, toinen, kolmas ja jopa neljäs, joissa sosiaalisten medioiden uutissyötealgoritmeihin tehtiin merkittäviä muutoksia. Niiden avulla haluttiin selvittää mitä tapahtuu, kun kaikki samanmielisten lähteiden sisältö sijoitetaan alaspäin, vähennetään uudelleenjaetun sisällön poistamisen vaikutuksia syötteestä tai ei tehdä minkäänlaisia viestien sijoituslaskelmia. 

Mikään näistä muutoksista ei vaikuttanut affektiiviseen polarisaatioon. Siis ilmiöön, jossa ihmiset muuttuvat myönteisemmiksi oman poliittisen puolueensa kannattajia kohtaan, mutta negatiivisemmiksi vastapuolen kannattajia kohtaan. Toisin sanoen esimerkiksi poliitikkojen kehut tai heidän kilpailijoidensa mustamaalaamiset sosiaalisessa mediassa eivät vaikuta ihmisiin sitä eikä tätä.  

Muutokset eivät myöskään vaikuttaneet mielipiteiden polarisoitumiseen, mukaan lukien ideologinen äärimmäisyys ja kantojen jyrkkyys suhteessa oman puolueen linjauksiin. Toisin sanoen esimerkiksi satojen humanitaarista maahanmuuttoa ylistävien tai moittivien viestien lähettäminen ei lopultakaan muuta sen enempää punavihreän kuin maahanmuuttokriittisenkään ihmisen omaa käsitystä tästä asiasta.

Vaikka tehdyt algoritmimuutokset eivät vaikuttaneet ihmisten itsensä ilmoittamiin asenteisiin ja mielipiteisiin, oli niillä muita havaittavissa olevia vaikutuksia. Esimerkiksi samanmielisten lähteiden sisällön sijoittaminen alemmas algoritmissa vähensi altistumista virheellisille tiedoille, vihamieliselle puheelle ja epäkohteliaalle sisällölle. 

Lisäksi uudelleenjakamisen poistaminen vähensi ihmisten altistumista epäluotettaville lähteille, mutta lisäsi altistumista epäkohteliaalle sisällölle. Myös viestien aikajärjestyksessä näyttäminen altisti sosiaalisten medioiden käyttäjiä epäluotettaville lähteille.

Kaiken kaikkiaan tutkimukset siis osoittivat, ettei samanmielisten lähteiden altistumisen vähentäminen ole mikään ihmeratkaisu polarisaatioon. Tämä on erinomainen asia, koska se osoittaa ihmisten - monista epäilyistä huolimatta - pystyvän itsenäiseen ajatteluun ja pitävän kiinni perustelluista näkemyksistään satunnaisen uutisvirran keskelläkin. 

Näin toivon tapahtuvan myös tämän blogin lukijoiden parissa. En pyri näillä kirjoituksillani muuttamaan ihmisten ajatuksia omieni kaltaisiksi, mutta toivon kuitenkin pystyväni antamaan virikkeitä heidän - teidän, arvoisat lukijani - oman ajattelunsa haastamiseksi ja kehittämiseksi. Ja ehkäpä hiukan omanikin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pystyykö Yle itsekriittisyyteen?
Faktajournalismi on poliittisen blogin elinehto
Blogin syvin olemus

Twitteriläistä viisautta

Tämä päivä on monestakin syystä ollut harvinaisen sekava. Ja siksi pääsin kirjoittamaan päivän tekstiä vasta iltapäivällä. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei silloinkaan. 

Aloitan Hufvudstadsbladetin Erja Yläjärven viserryksellä, jonka mukaan ruotsalaisen keskipalkkaisen perheen käteen jää vuodessa 3800 euroa enemmän kuin suomalaisen. Syynä tähän on hänen mukaansa nimenomaan verotus. 

Ei siis ihme, että ruotsalainen yhteiskunta tuottaa yhä uusia ikeoita, spotifyita, henkkoja ja maurizeja ynnä muita kansainvälisiä brändejä, kun sikäläisten kotimarkkinoiden ihmisillä on varaa auttaa niitä alkuun. Milloinkohan suomalaiset poliitikot ymmärtävät, ettei talouskasvua ja sen varaan rakennettua hyvinvointivaltiota synny verottamalla ihmiset köyhiksi?

Tämän asian todettuani jatkan tätäkin blogia silloin tällöin kommentoivan Pauli Vahteran blogimainoksella. Siinä oleva linkki nimittäin vei hänen blogiinsa, johon hän oli kirjannut laajalti sellaiset toimenpiteet, jotka toteuttamalla Suomesta loppuisivat hyvin nopeasti maahanmuuttokriittiset ihmiset. 

Millähän tämän saisi vinkattua RKP:n Eva Biaudet´lle, joka ei näyttäisi pitävän lainkaan maahanmuuttokriittisistä henkilöistä. Ajatelkaapa: jos hän tietäisi tämän, pääsisi hän sellaisista kokonaan eroon helposti ja yksinkertaisesti toteuttamalla Vahteran ohjelman.  

Kolmantena ulostulona mainittakoon Kyiv Independent -lehden tilin päivitys, jossa kerrotaan Ukrainan asevoimien tiedottajan suulla, että eilinen isku venäläisten polttoainevarastoihin Sevastopolissa "on valmistautumista laajaan, täysimittaiseen hyökkäykseen, jota kaikki ovat odottaneet". Totean täältä näppäimistön takaa, että hyvin valmistauduttu! Ja toivotan onnea myös varsinaiseen hyökkäykseen.

Lopuksi palaan pohjoismaisen vertailun pariin. Siihen minut johdatti Tere Sammallahti (kok), joka kertoi saaneensa vappusähköpostia positiivisesta näkemyksestään Tanskan malliin närkästyneiltä ay-aktiiveilta. 

Yksi sellainen kysyi "ivallisesti, haluaisinko Tanskan palkatkin Suomeen". Sammallahti vastasi "yes, please" ja kertoi, että OECD:n mukaan tanskalaisten keskiansiot vuonna 2021 olivat 61 331 dollaria. Saman tilaston mukaan meidän suomalaisten keskipalkka oli 49 708 dollaria. 

Sen verran tarkastin kokoomuspoliitikon väitettä, että googlasin Suomen ja Tanskan palkkoja. Löysin countryeconomy.com-sivuston, jonka mukaan näissä maissa keskipalkat olisivat olleet vuonna 2021 71 849 ja 58 533 dollaria. Luvut eivät täsmää, mutta suunta on sama. 

Päätän tämän blogimerkintäni toteamalla, että "Professorin ajatuksia" perustaessani oli tarkoitukseni saada lukijani ajattelemaan yhteiskunnallisia asioita. Ja mielellään vielä näkemään niitä jostain toisesta näkökulmasta, kuin hän on aiemmin tehnyt. 

En varmaankaan ole aina onnistunut aikeissani, mutta toivottavasti edelle linkittämilläni viesteillä on ajatuksia herättävä vaikutus. Hyvää Vappua, tätä työläisten ja opiskelijoiden keväistä juhlaa!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rasismia USA:ssa?
NATO, demari ja pintakäsittelijä
Mediat kuvasivat tarkasti Itä-Helsingin ja Espoon väkivallan uhrit ja sivulliset

 

Uusi päätoimittaja Erja Yläjärvi lupasi ison muutoksen HS:n journalismiin

Helsingin sanomien uutisointi on tunnetusti tähdännyt poliittiseen vaikuttamiseen (esimerkki, toinen ja kolmas). Tai tarkemmin sanottuna lähinnä maltillisen poliittisen vasemmiston tukemiseen ja erityisesti Perussuomalaisten vastustamiseen.

Nyt lehti on saanut uuden päätoimittajan. Siksi on tässäkin blogissa syytä kirjata muistiin hänen uudesta päätoimittajasta kertovassa jutussa ilmaisemansa journalistinen linja.

Päätoimittaja Erja Yläjärvi nimittäin ilmoitti pitävänsä neutraalista uutisoinnista, jossa ei aiheiden tai näkökulman valinnassa oleteta lukijasta ja hänen tilanteestaan liikaa. Tarkalleen ottaen hän kertoi, että "lukijan on voitava saada pääosin kokemus, että hän saa ajatella itse ja muodostaa mielipiteensä itse. Meidän tehtävämme journalisteina on ensisijaisesti kuvata maailmaa sellaisena kuin se on".

Jos tämä toteutuu, on suomalainen mediatodellisuus saavuttanut todella paljon. Mutta valitettavasti joudun toteamaan, että uskon vasta kun näen. 

Eikä tätä epäluuloisuuttani ainakaan vähentänyt tässä puheena olevan jutun sisältämä maininta siitä, että uuden päätoimittajan mielestä lehden "sisällön pitäisi myös jollain tavoin voimaannuttaa eikä päin vastoin luoda tunnelmaa, että asiat ovat miten ovat eikä sille mitään voida". Siis aivan kuin hän haluaisi ohjata lukijoidensa ajatuksia sen sijaan, että nämä saisivat ajatella itse. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Epäily Kaius Niemen törkeästä rattijuopumuksesta
HS:n toimittaja valikoi tilastoja agendansa tueksi
Pyrkiikö HS:n toimituskunta totuuteen

Arvot ja toimet ristiriidassa keskenään

Venäjällä valmistettu ohjus iskeytyi eilen Puolan maaperälle. Kuka ampui? Miksi ampui? Vai oliko kyseessä vain vahinko? Vai provokaatio? Vai jotain muuta?

Näihin kysymyksiin saataneen lähipäivinä vastauksia, kun tapausta tutkitaan. Siis käytetään hyväksi tieteellistä lähestymistapaa ja tutkimuksen kautta kehitettyjä menetelmiä. 

Siksi päätin tänään - paremman tiedon toistaiseksi puuttuessa Puolan tapahtumista - tarttua tiedebarometriin, jonka mukaan 76 prosenttia suomalaisista uskoi tieteen ja tekniikan kehityksen muuttavan ihmisten arkielämää paremmaksi seuraavien 10–20 vuoden aikana. Tämä kertoo siitä, että ihmisten luottamus tieteeseen ja sen tekijöihin on säilynyt varsin korkeana. Siitä kertoo myös se, että suomalaisten luottamus yliopistoihin ja korkeakouluihin on viime vuosina noussut tasaisesti.

Toisaalta myös tieteeseen skeptisesti suhtautuvien määrä on kasvanut. Tälle kannalle oli asettunut erityisesti niitä ihmisiä, jotka aiemmissa kyselyissä eivät olleet tienneet tai kertoneet omaa suhtautumistaan tieteen tekemiseen. 

Puoluekantojen mukaan tieteeseen luotettiin Vihreiden ja Kokoomuksen äänestäjien parissa eniten ja Perussuomalaisten kannattajien joukossa muita vähemmän. Suuria tunteita herättävistä tiedekysymyksistä taas evoluutioteorian hyväksyntä elämän monimuotoisuuden selittäjänä oli kasvussa, kun taas ilmastonmuutokseen ihmiskunnan suurena uhkana suhtauduttiin aiempaa skeptisemmin. 

* * *

Tuosta viimeisestä tulikin sitten mieleeni sanoa pari sanaa myös tuoreesta suomalaistutkimuksesta, jossa tutkijat Mikko Weckroth ja Sanna Ala-Mantila olivat selvittäneet eurooppalaisten suhtautumista ilmastonmuutoksen väitettyyn uhkaan. Siinä nimittäin näkyi muutamia mielenkiintoisia seikkoja. 

Tutkimuksen mukaan epäilevä suhtautuminen ilmastonmuutokseen oli maalla asuvien parissa suurkaupunkien eläjiä yleisempää. Myös suurempi huoli ilmastonmuutoksesta sekä ympäristömyönteiset normit liittyvät asumiseen alueella, joiden väestö on kasvussa. Nämä maantieteelliset erot olivat riippumattomia ihmisten sosioekonomisista taustatekijöistä tai poliittisesta kannasta. 

Tutkimuksesta ilmeni myös, että ilmastonmuutosasenteet ja sitoutuminen energiansäästöön korreloivat vahvasti koulutustasoon. Pienipalkkaisemmat ihmiset tunsivat olevansa vähemmän ympäristömyönteisiä, mutta tutkimus kuitenkin osoitti yllättäen, että tästä huolimatta he olivat isotuloisia sitoutuneempia energiaa säästävään käyttäytymiseen. 

Toisin sanoen syntyi vaikutelma, että isopalkkaisilla kaupunkilaisilla aatokset lentävät korkealla ja huoli on suurta, mutta käytännössä ei juurikaan vaivauduta muuttamaan oikeaa elämää. Tämä on varsin mielenkiintoinen ristiriita - joskaan ei ainakaan itselleni kovin yllättävä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko veganismi nuorten ahdistuneisuuden syy vai seuraus?
Onko karismaattinen guru uskottavampi kuin tieteentekijä?
Mistä johtuu naisten ahdistus ja masennus

Sulttaanin tyydyttämisestä

Suomen armeija on koko minun elinaikani välttänyt ilmaisemasta valtiota, jonka uhkaa vastaan se on luotu. Taustalla lienee 1940-luvun alkupuolella kärsitty sotilaallinen tappio tätä valtiota vastaan. 

Toki kaikille suomalaisille on ollut selvää ilman pahan nimeltä mainitsemistakin mistä valtiosta on ollut kyse. Näin siitä huolimatta, että sille vannottiin vuosikausia ystävyyttä ja sen kanssa tehtiin yhteistyötä etenkin talouden saralla. 

Nyt tähän käytäntöön on kuitenkin tullut muutos ja keltainen valtio on saanut nimen. Syynä on Venäjän Ukrainaan kohdistama aggressiivinen hyökkäys, joka osoitti sen sotilaallisesti puolueettomille naapureille, etteivät ne ole yksinään turvassa, vaan tarvitsevat leveämmän selkänojan.

Siksi meneillään on myös muutos, jossa Suomen lähes kahdeksankymmenvuotinen - ja monien mielessä ehkäpä ikuiseksi kuviteltu - puolueettomuuspolitiikka on muuttumassa jäsenyydeksi sotilaallisessa puolustusliitossa. Samalla liitymme myös sotilaallisesti niiden valtioiden joukkoon, jotka maailman maista jakavat kanssamme ne periaatteet ja arvot, joiden varaan elämämme rakentuu.

Harmi kyllä, kaukaisella 1950-luvulla tuohon puolustusliittoon hyväksyttiin myös valtio, joka ei nykyisin enää jaa näitä arvoja. Ja se on nyt panemassa kapuloita niihin rattaisiin, jotka veisivät meidän haluamaamme suuntaan. 

Tämän on saanut minut leikittelemään ajatuksella, että pitäisikö NATO:n erottaa jäsenyydestään valtio, jonka politiikan perusteet ovat muuttuneet oleellisesti. 1950-luvullahan Turkki - sillä siitähän tässä puhutaan - oli ainakin virallisesti maallistunut valtio, joka pyrki perustajansa Mustafa Kemal Atatürkin viitoittamalla tiellä kohti länsimaisen sekulaarin oikeusvaltion periaatteita. 

Nykyisen johtajansa - Recep Tayyip Erdoganin - johdolla maa on kuitenkin paljolti luopunut näistä periaatteista ja se on nähtävä lähinnä johtajansa henkilöpalvontaan pyrkivänä valtiona, jossa länsimaiset arvot ovat saaneet pitkälti väistyä islamilaisten näkemysten ja kulttuurin tieltä (esimerkki).

Nuo näkemykset ja arvot näkyvät esimerkiksi siinä, että Erdoganin Turkki näkee Suomen NATO-hakemuksen käsittelyn basaarimaisena tinkimistilaisuutena, jossa pöydällä ovat niin kurdien ihmisoikeudet kuin amerikkalaisvalmisteiset aseet. Eikä tämä tilanne ole miellyttävä sen enempää meille suomalaisille kuin NATO:n jäsenmaillekaan.

Valitettavasti on kuitenkin niin, ettei ajatusleikittelyni arvoiltaan muuttuneiden maiden poistamisesta läntisestä puolustusliitosta ole realistista, koska NATO:on ei ole aikanaan luotu mekanismia valtioiden erottamiseksi jäsenyydestään. Ja siksi meidän suomalaisten on panostettava Erdoganin tarpeiden tyydyttämiseen mikäli haluamme itsemme kanssa samanmielisten valtioiden joukkoon. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Finland and Sweden invited to NATO - but what about Kurdish people
Hyväksyisikö Suomi NATO:n jäsenyyden, jos Ruotsi jätettäisiin ulkopuolelle?
Sairas sulttaani

Miksi suomalaisnaiset ovat tasa-arvoisia?

Muistini mukaan Jussi Halla-aho (ps) kirjoitti aikanaan suunnilleen siten, että Suomessa naiset ovat tasa-arvoisia koska miehet haluavat heidän olevan sellaisia. Valitettavasti en aamukiireessä onnistunut löytämään tätä kohtaa hänen kylmäksi jääneestä blogistaan. 

Itse ajatusta voidaan kuitenkin tarkastella maailman tapahtumien valossa. Sellainen tapahtuma on erityisesti Afganistanin kehitys sen jälkeen, kun ääri-islamistinen Taleban otti vallan. 

Tuoreen uutisen mukaan on nimittäin käynyt siten, että Talebanin johto on vaatinut televisiossa esiintyviä naisia peittämään kasvonsa. Viime syksynä se oli myös kieltänyt tyttöjen koulunkäynnin ja jutussa haastatellun ihmisoikeusaktivistin mukaan naiset on ylipäätään "suljettu koteihinsa ja monet koulutetut ihmiset eivät pääse töihin".

Tämä asiaintila ei ole ainakaan kaikkien afgaaninaisten toivelistalla, koska jotkut heistä ovat nousseet vastarintaan ja järjestäneet mielenosoituksia. Niiden avainhenkilöitä on kuitenkin vangittu ja sen jälkeen heistä ei ole ollut havaintoja.

Olisiko tämä mahdollista Suomessa? Voisivatko suomalaiset miehet halutessaan riistää naisilta heidän tasa-arvoisen asemansa?  Ja voisivatko he halutessaan pakottaa nämä pukeutumaan siveästi säkkeihin?

Vastaus on luonnollisesti selvä: suomalaismiehillä on talebaniuroiden tapaan fyysisesti naisia vahvempina väkivaltaetu näihin nähden, ja sen avulla he voisivat alistaa naisensa juuri sellaiseen asemaan kuin nyt nähdään Afganistanissa. Mutta näin ei tapahdu, koska suomalaismiehet pitävät tasa-arvoisista naisistaan ja samalla yhteiskunta muuttuisi samalla monella muullakin tavalla. 

Onhan niin, että nykyinen yhteiskunta on - kaikesta wokelluksesta ja intersektionaalisesta feminismistä huolimatta - monin verroin mukavampi paikka miehille kuin Afganistanin kaltainen keskiaikainen takapajula. Sitä paitsi, pohjoismaissa oli jo oikealla keski-ajalla selvää, että naisten kunnioittaminen tasa-arvoisina yhteiskunnan jäseninä on monin tavoin järkevää molemmille sukupuolille. 

Tästä toimii vankkana dokumenttina maamme vanhin asiakirja, eli 1300-luvulta peräisin oleva kuningas Birger Magnuksenpojan turvakirje Karjalan naisille. Afganistanissa ei liene edellä linkitetyn tuoreen uutisen valossa ainakaan tällä hetkellä käytössä vastaavaa dokumenttia. 

Ja miksi olisikaan, koska Afganistanin länsimaiden ylläpitämä edellinen hallinto romahti pikavauhtia amerikkalaisten poistuttua maasta. Tämä ei olisi mitenkään ollut mahdollista, mikäli afgaanimiehet olisivat ajatelleet naisistaan kuten suomalaiset. 

Mutta nyt se oli vääjäämätöntä, koska he halusivat asettaa kauniimman sukupuolen nyrkkinsä ja hellan väliin. Pysyvästi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Afgaaneillakin on oikeus haluamaansa hallintoon
Ottaisimmeko mallia keskiaikaisesta naisrauhasta?
Mikä on tyhmempi kuin islamisti?

Kehitysmaalaista ajattelua

Rokotekielteisyys on koronapandemian aikana saanut jonkin verran näkyvyyttä medioissa. Samoin sen vastaiset toimet, kuten Itävallan päätös pakottaa ihmisiä ottamaan rokotteita. Myös Suomessa on väläytetty rokotepakkoa, mutta se ei ole ainakaan vielä saanut edes asiantuntijoiden puoltoa, enkä myöskään minä kannata tässä asiassa pakkokeinoja. 

Rokotekielteisiä kommentteja on nähty useita kertoja myös tämän blogin keskusteluosiossa (esimerkki ja toinen). Tämä on luonnollisesti hiukan outoa tosiasioihin perustuvaan päätöksentekoon pyrkivässä länsimaassa, mutta taustalla lienee laajempi ilmiö eli viime aikoina voimistunut ajatustapa, jota tämän aamun mielipidekirjoittaja kuvasi näin: "nykypäivälle tyypilliseen kriittisyyteen liittyy usein myös tapa käyttää latautuneita käsitteitä, raflaavia yleistyksiä sekä erinäisiä kriittisiksi miellettyjä taustateorioita, joiden mukaan lähes kaikki asiat tiedosta ja totuudesta lähtien ovat vain sosiaalisia konstruktioita vailla mitään universaalimpaa ulottuvuutta".

* * *

Tätä taustaa vastaan oli mielenkiintoista lukea Nature-lehdestä artikkeli, jossa kerrottiin kehitysmaalaisten koronarokotteisiin kohdistuvasta kielteisyydestä. Niihin liittyenhän päiviteltiin pitkään länsimaiden itsekkyyttä, kun ne mieluummin rokottivat omia kansalaisiaan moneen kertaan sen sijaan, että olisivat toimittaneet kehitysmaille rokotteita. 

Nyt tuosta länsimaiden "synnistä" on kuitenkin päästy eroon ja rokotteita on artikkelin mukaan jaossa riittävästi myös kehitysmaissa. Mutta vastoin odotuksia ne eivät kelpaa siellä sitäkään vähää kuin länsimaissa. Sen seurauksena vain 64 prosenttia Afrikkaan toimitetuista rokotteista on saatu käytetyksi. 

Omikron-muunnoksesta aikanaan ilmoittaneessa Etelä-Afrikassa rokotusvauhti on pudonnut neljännekseen sitä, mitä se oli syyskuussa. Näin siitä huolimatta, että väestöstä vain 44 prosenttia on rokotettu edes yhteen kertaan. 

Kongossa rokotteet eivät käy kaupaksi oikein muille kuin niille, jotka haluavat lentää jonnekin. Eikä ongelmana ole rokotteiden saatavuus vaan niihin kohdistuva epäluottamus.

Tämä ei ole kuitenkaan koko totuus, sillä jo silloin kun rokotteet tulivat saataville, oli niihin suhtautuminen kehitysmaissa kielteisempää kuin länsimaissa. Sen jälkeen tilanne on mennyt entistä heikommaksi, ja esimerkiksi 43 prosenttia libanonilaisista ei aio missään tapauksessa rokotuttaa itseään. Papua-Uusi-Guineassa taas peräti 80 prosenttia ei aio ottaa rokotetta tai ole harkinnut asiaa. Niinpä sikäläisestä väestöstä vain kolme prosenttia on rokotettu.

Kehitysmaalaisten kriittisyyteen on monin paikoin johtanut se, että paikalliset terveydenhuoltojärjestelmät ovat usein niin tehottomia, että rokotteet ovat lähellä vanhentumista ennen kuin ne ovat ihmisten saatavilla. Eikä asiaa ole ainakaan parantanut se, että osa kehitysmaihin viedyistä rokotteista on ollut länsimaiden ylijäämätavaraa, jonka viimeinen käyttöpäivä on jo senkin takia lähellä.

Toisaalta rokotteiden nopea kehittäminen on aiheuttanut pelkoa niiden turvallisuudesta. Samoin niiden käyttöön liittyvien ohjeistuksien muutokset ovat lisänneet epäilyjä. 

Myös kehitysmaissa yleinen epäluulo hallituksia kohtaan aiheuttaa haluttomuutta ottaa rokotteita. Toisaalta siellä, missä luotetaan yleisesti lääketieteen tutkijoihin ja asiantuntijoihin, on suhtautuminen rokotteisiin myötämielisempää.

Eikä kehitysmaissakaan voi väheksyä sen länsimaista lähtöisin olevan disinformaatiotulvan virtaa, joka liittyy rokotteisiin. Se on monin paikoin jopa syrjäyttänyt tieteeseen perustuvan tiedon, kuten kehitysmaissa usein muutenkin. 

Kongossa on myös paikallisia syitä. Esimerkiksi jatkuvat sodat ja Ebola-epidemiat ovat aiheuttaneet epäluottamusta sekä paikalliseen poliittiseen johtoon että länsimaisiin tuotteisiin. Mikä pahinta, koronarokotteeseen liittyvä kielteisyys on monin paikoin siirtynyt myös muihin rokotuksiin. 

Tansaniassa taas on levinnyt ajatus, että ellei virus ole vielä tarttunut, ei se sitten varmaan enää tartukaan. Eikä rokotukselle siten ole enää tarvetta. 

Naturen kirjoituksessa todettiin lopuksi, ettei kehitysmaalaisten rokotekielteisyys ole kovin vahvaa. Esimerkiksi kolmannes rokotteita välttelevistä eteläafrikkalaisista olisi valmis kuitenkin ottamaan sellaisen, mikäli sitä ilman ei pääsisi kansainväliselle matkalle.  

Siksi rokotuskattavuutta voitaisiin nostaa yksinkertaisesti viemällä rokotuksesta kertovia asiantuntijoita ihmisten pariin sen sijaan, että käytetään rahaa massamedian informaatiokampanjoihin. Tämä on aikanaan toiminut hyvin AIDS:in osalta. 

Lisäksi terveydenhuollon pariin muiden syiden - esimerkiksi tuberkuloositarkastukset tai AIDS-lääkitykset - takia hakeutuneille kannattaisi tarjota rokotusmahdollisuutta. Näin toimien rokotuksen ottamisesta ei aiheutuisi näille ihmisille ylimääräistä lisävaivaa. 

* * *

Ajattelin ensin, että teen edellä olevasta omia johtopäätöksiäni, mutta päätin lopulta poistaa jo kirjoittamani ja jättää tämän kirjoituksen johtopäätösten tekemisen arvoisan lukijani tehtäviksi. Toivotan siten teille - arvoisat lukijani - mielenkiintoisia ajatuksia täksi pyhäpäiväksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Omikronin alhaiselle virulenssille löytyi syy
Kieltolain opetus vaikuttaa koronapakkoon
Niin makaa kuin petaa - myös Intiassa

Juolahduksia, ajatuksia ja mietteitä Göteborgin tapaukseen liittyen

Eilisen uutisen mukaan Ruotsin Göteborgissa räjäytettiin kerrostalo, jossa asui paikallisia rikollisjengejä vastaan useita kertoja todistanut poliisi. Ruotsalaispoliitikot ovat "luonnollisesti" vähätelleet tapahtunutta, mutta Itämeren itäpuolelta katsottuna länsirannalla ollaan aidossa kusessa, joka on luotu idioottimaisella maahanmuuttopolitiikalla. 

Tästä juolahti mieleeni, että mitä mahtaa ajatella Suomen sisäisestä turvallisuudesta vastaava ministeri Maria Ohisalo (vihr) seuratessaan pilkuntarkasti ruotsalaisten jalanjälkiä? Tai mitä liikkui oppositiojohtaja Petteri Orpon (kok) mielessä, kun hän nykyistä hallitusta muodostettaessa höpötti arvopohjasta silloin, kun vihervasemmisto ja keskusta löysivät toisensa muodostaakseen punavihreän hallituksen? 

Eli onko esimerkiksi mainittujen poliitikkojen mieleen edes juolahtanut analysoida Ruotsin tapahtumia, saati ovatko he osanneet tehdä niistä loogisesti oikeita johtopäätöksiä? Tai ymmärtävätkö he tärkeimmäksi tehtäväkseen toimia siten, että Suomi säilyy sellaisen lintukotona, jollaiseksi se on kehittynyt toisen maailmansodan jälkeen?

Lisäksi ajatuksissani häivähti miete siitä, miten oikeusvaltion päättäjien tulee toimia silloin, kun tilanne on karannut käsistä. Eli kun paha on saanut vallan, eivätkä todistajat enää uskalla todistaa eivätkä poliisien resurssit riitä rikollisjengien hallintaan oikeusvaltiolle hyväksytyin keinoin? Annetaanko asian olla, vai käytetäänkö sitten oikeusvaltiolle sopimattomia keinoja? 

Lopulta päädyin pohdinnassani ihmettelemään, että eikö kaikkien kannalta olisi kuitenkin ollut paras, että Ruotsissa - tai ainakin sitä peesaavassa Suomessa - olisi ajoissa pysähdytty ja linjattu maahanmuuttopolitiikka sellaiseksi, ettei edellä esittämiäni juolahduksia, ajatuksia tai mietteitä pälkähtäisi kenenkään päähän? Ei edes blogia harrastuksekseen kirjoittavan professorin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lähes koko valtamedia vaikeni Rikosylikomisarion viestistä
Hyödyllinen idiootti unohti etnis-uskonnollisen ulottuvuuden
Jengirikollisuuden tilasta Suomessa ja Ruotsissa

Pari sanaa eilisestä

Eiliset kunnallisvaalit päättyivät lopulta Kokoomuksen voittoon niin Helsingissä kuin koko maassakin. Niinpä pääkaupunkimme pormestariksi nousee Juhana Vartiainen (kok), joka on luonnehtinut itseään tannerilaiseksi oikeistodemariksi. 

Perussuomalaisten äänestäjistä suuri osa jäi jälleen kerran kotisohvilleen. Näin he osoittivat piittaamattomuuttaan kotikuntansa ja viime kädessä koko Suomen tulevaisuudesta. 

Sen sijaan Keskustan kannattajat lähtivät innolla puolustamaan omaa puoluettaan ja se onnistui saamaan jonkinlaisen torjuntavoiton säilyessään kolmanneksi suurimpana kuntapuolueena. Näin Perussuomalaisten kohtalona oli jäädä neljänneksi siitä huolimatta, että Jussi Halla-ahon (ps) henkilökohtainen äänimäärä oli valtakunnan suurin ja puolueen valtakunnallinen kannatus nousi edellisiin kunnallisvaaleihin verrattuna peräti 5,7 prosenttiyksikköä.

Katsottaessa vihervasemmiston kannatusta nähdään, että se on laskusuunnassa. SDP:tä, Vasemmistoliittoa ja Vihreitä äänesti vaaleissa vain 36,2 prosenttia uurnilla käyneistä ja kaikki kolme kärsivät kirvelevän tappion suhteessa edellisiin kuntavaaleihin. Keskusta mukaan lukien koko jakopoliittinen puoluesiipi sai kuin saikin hiukan yli 50 prosentin kannatuksen - toisin kuin toivoin aiemmin. 

Nähtäväksi jää millä tavoin tämä vaikuttaa koko maan hallitustyöskentelyyn eli ryhtyvätkö puolueet entistä hurjempaan jakopolitiikkaan vai muuttavatko ne tekemistään tähän mennessä nähtyä vastuullisemmaksi. Olihan jakopoliittisten puolueiden vaalitappio kuitenkin yhteensä yli seitsemän prosenttiyksikköä.

Näin on siis suomalainen demokratia puhunut. Kansamme ja kulttuurimme suurin uhkakuva eli monikulttuuristuminen on saanut vahvan tuen äänestäjiltä maahanmuuttokriittisesti eli perussuomalaisesti ajattelevien jäätyä sohvilleen. 

Sen sijaan toisessa kohtalonkysymyksessä eli talouskysymyksessä kansa näyttäisi tukevan vastuullisuutta. Mutta kuten hyvin tiedetään, hallituksessa jatketaan kansalta reilun kolmanneksen kannatuksen saaneen vihervasemmiston johdolla, joten nähtäväksi jää mikä on lopputulos reaalimaailmassa.

Lopuksi pieni ajatusleikki. Mikäli Perussuomalaiset olisi saanut viimeisen Ylen gallupin lupaaman 18 prosentin kannatuksen mukaiset nukkuvien äänet, olisi puolue ollut vaalien toiseksi suurin lähes prosenttiyksikön erolla demareihin (joiden kannatus olisi jäänyt 17,1 prosenttiin). Koko vihervasemmiston kannatus olisi puolestaan pudonnut 35 prosenttiin ja Keskusta olisi vajonnut 14,4 prosentin äänisaaliiseen. 

Samalla moni kunta olisi vaihtunut keskustavetoisesta persuvetoiseksi. Näin olisi syntynyt paljon enemmän painetta myös koko Suomen hallituspolitiikan järkiperäistämiselle, vaikka paine sen kokonaan hajottamiselle olisi tuskin siinäkään tapauksessa ollut riittävä.

Joka tapauksessa on kuitenkin niin, että kansa on nyt puhunut ja sitä on syytä kunnioittaa.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Anni Sinnemäki hidasti Helsingin detroitisoitumista
Punavihreä alamäki
Punavihreät vaalivoittoon, mutta Kokoomukselle suurin kannatus

Maria Ohisalo kehotti miettimään vakavasti

MTV3 kertoi, että Juha Sipilän (kepu) hallituksen aikana tehdyt lakimuutokset ovat tuoreen tutkimuksen mukaan vaikeuttaneet turvapaikanhakijoiden asemaa. Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) on asiasta kovin huolissaan ja haluaa suomalaisten miettivän asiaa vakavasti. 

Kun noudatin sisäministerimme ohjetta ja mietin tätä asiaa oikein kovasti, en voinut tulla muuhun johtopäätökseen kuin siihen, että perussuomalaisten mukanaolo Sipilän hallituksessa oli siis sittenkin ainakin jossain määrin hyödyllistä, vaikkakin vain rajallisessa mitassa. Tutkimuksen mukaan humanitaarisen suojelun poistaminen johti nimittäin tilanteisiin, joissa turvapaikkaa vaille jääneet henkilöt saattoivat pudota kaikkien oleskelulupien ulkopuolelle.

Se on tietenkin hyvä, koska näin yhteiskunta välittää elintasopakolaisille viestin, jonka mukaan he eivät ole tervetulleita maahamme. Eivät ainakaan käyttämällä verukkeena humanitaarista suojelua. Se, että ihminen on mahdollisesti saanut Suomessa viettämänään aikana jonkinlaisen työpaikan ei muuta asiaa miksikään. 

Toivon mukaan viesti on myös mennyt perille mahdollisimman monelle tänne harhautuneelle elintasopakolaiselle ja he ovat ymmärtäneet palata takaisin kotimaihinsa. Valitettavasti kaikki - kuten tutkimuksessa havaittiin - eivät ole näin tehneet, mikä on tietenkin ikävä asia ja edellyttäisi hallitukselta heihin kohdistuvia erityistoimenpiteitä viestin perillemenon varmistamiseksi. 

Se ei kuitenkaan edellytä tutkijoiden tekemään johtopäätökseen, jonka mukaan tähän mennessä pelkkää haittaa aiheuttaneiden maahanmuuttoklusterin keskeisten toimijoiden rahoitusta tulisi kasvattaa ja alan koulutusta lisätä. Ellei kyse sitten ole - vastoin luuloani - poliisin ja rajavartiolaitoksen resurssien lisäämisestä laittomasti täällä oleilevien maasta poistamisen edistämiseksi. 

Miksi sitten olen tätä mieltä? Se lienee ajatuksiani säännöllisesti lukeville selvää, mutta on syytä huomata käsitystäni vahvistanut Iltalehden tuore uutinen, jonka mukaan Ranskan valtio voi jatkossa puuttua tiukemmin esimerkiksi uskonnollisten yhteisöjen kokoontumisiin ja niiden ulkomailta saamaan rahoitukseen. Laki säädettiin siksi, että Ranskassa elää Euroopan suurin muslimivähemmistö, joka on aiheuttanut suuren joukon terroritekoja ja muuta levottomuutta. 

Muslimit tietenkin väittävät lakia hyökkäykseksi yksinomaan islamia ja islaminuskoisia vastaan, mutta tosiasia on, että Ranskan islamilaisella väestöllä on ollut vuosikymmeniä aikaa katsoa peiliin ja huolehtia radikalismin poistamisesta joukossaan. Koska näin ei ole tapahtunut, on valtaväestö lopulta kyllästynyt ja ryhtynyt toimenpiteisiin heidän puolestaan. 

Vanhan sanonnan mukaan "niin makaa kuin petaa". Tämä koskee sekä ranskalaisia että meitä suomalaisia. Niinpä Sipilän hallituksen saavutukset olivat seurausta vuosien 2011 ja 2015 vaalituloksista ja Ohisalon ja kumppaneiden pyrkimykset palauttaa Suomi takaisin Ranskan tielle nykyisen vihervasemmistohallituksen vallassaolosta. 

Nähtäväksi jää, miten suomalaiset reagoivat tähän kevään kunnallisvaaleissa - ja muutaman vuoden kuluttua uutta eduskuntaa valitessaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kotouttaminen on myrkkyä maahanmuuttajille
Maria Ohisalolta uusi linjaus
Halla-aho esitti loogisesti pätevät ja älyllisesti rehelliset perustelut