Mutarokon eli dermatofiloosin tulevaisuus ja biseksuaalit miehet

Yleisradio kertoi, että Euroopassa on lähtenyt leviämään uusi seksitauti. Itse asiassa kyseessä on yleensä hevosilla ja lehmillä jo vanhastaan esiintynyt mutakuume eli kurarupi tai hienommin dermatofiloosi. Sitä on aiemmin esiintynyt näiden eläinten kanssa tekemisissä olevilla ihmisillä, mutta nyt tauti on alkanut levitä myös muihin henkilöihin. 

Kyseessä on bakteeritauti, joka aiheuttaa hilseileviä ihovaurioita, paukamia ja märkärakkuloita eri puolille kehoa. Toistaiseksi vaiva on saatu kuitenkin hoidetuksi antibiooteilla, joten tilanne on hallinnassa.

Tauti ei ole levinnyt normaalia seksiä harjoittavien parissa, vaan sitä – Ylen jutun mukaan – "esiintyy nyt lähinnä miehillä, jotka ovat käyneet homosaunoissa Ranskassa, Espanjassa, Saksassa ja Ruotsissa. Tartunnat ovat tapahtuneet seksin välityksellä tai muunlaisessa läheisessä ihokontaktissa".

* * *

Nähtäväksi jää, kehittyykö liikkeelle lähteneestä taudista todellinen epidemia, vai jääkö se ohimeneväksi kuriositeetiksi. Keskeisiä henkilöitä tässä suhteessa lienevät biseksuaaliset miehet, jotka voivat auttaa bakteeria ylittämään sukupuolikynnyksen homomiehistä heteronaisiin. 

Jos käy niin, että mutakuume lähtee leviämään, on vielä kysyttävä, että alkaako taudinaiheuttaja sopeutua ihmiseen. Eli valikoituuko ihmisten välillä leviävään bakteerikantaan sellaisia perinnöllisiä muutoksia, joiden seurauksena sen tartunta seksiä harjoittavien välisessä kontaktissa muuttuu nykyistä tehokkaammaksi. 

Jos näin tapahtuu, nähdään pian myös seuraava muutos, eli bakteeri alkaa kehittää itselleen antibioottiresistenssiä. Sen seurauksena taudin hoitaminen käy nykyistä vaikeammaksi.

* * *

Jääkäämme siis odottamaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Varmaa on toistaiseksi vain se, että seksistä pidättäytyminen tai sen harjoittaminen vain yhden uskollisen kumppanin kanssa – sekä ilmeisesti myös fysikaalisen tartuntaesteen eli kondomin käyttäminen – estävät taudin saamisen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä: 
Rasistinen ja leimaava nimi vaihdettiin mpoxiksi
Apinarokko - miesten kanssa seksiä harrastavien miesten tauti
Pieneliöt manipuloivat isäntäänsä

Outojen otusten tekoäly-analyysi tuotti lupaavia tuloksia

Antibioottiresistenssi on yksi suurimmista lääketieteellisistä haasteista, sillä ilman antibiootteja bakteerit olisivat - kuten aiemminkin ihmiskunnan historiassa - runsaasti ihmishenkiä vaativia taudinaiheuttajia. Ehkä jopa vaarallisempia kuin virukset.

Suurin osa nykyisistä antibiooteista on peräisin bakteereista ja sienistä, mutta myös arkeonit - oudot mikrobit, jotka muodostavat eliökunnan kolmannen pääryhmän eukaryoottien ja bakteereiden lisäksi - tuottavat bakteereille haitallisia yhdisteitä. Niitä ei kuitenkaan ole tähän mennessä hyödynnetty juuri lainkaan antibiootteina. 

Tässä suhteessa oli mielenkiintoista, että amerikkalaiset tutkijat käyttivät tekoälyä eli syväoppimista löytääkseen uusia antibioottikandidaatteja niiden perintöaineksesta. He analysoivat kaikkiaan 233 arkeonien proteomia (eli niiden tuottamien kaikkien valkuaisainemolekyylien kokonaisuutta) tunnistaen 12 623 molekyyliä, joilla saattaisi olla antiobioottisia ominaisuuksia. Tutkijat kutsuivat näitä peptidiyhdisteitä arkeasiineiksi ja huomasivat niistä useiden poikkeavan huomattavasti aiemmin tunnetuista antimikrobisista peptideistä (valkuaisaineesta koostuvia mikrobeille haitallisia yhdisteitä). 

Seuraavaksi tutkijat syntetisoivat löytämiään peptidejä ja testasivat niiden tehoa oikeilla bakteereilla. Testeihin valittiin kaikkiaan 80 arkeasiinia, joista 93 % osoitti keinollisella kasvatusalustalla antimikrobista aktiivisuutta ainakin yhdellä seitsemästä ihmiselle patogeenisesta bakteerilajista. 

Yhtä näistä molekyyleistä testattiin myös elävillä hiirillä. Se tuotti hyviä tuloksia, sillä molekyyli vähensi merkittävästi pahoja sairaala-infektioita aiheuttavan Acinetobacter baumannii-bakteerin määriä eläimissä. Teho oli samaa luokkaa kuin nykyisin käytössä olevilla antibiooteilla.

Nähtäväksi siis jää, kehitetäänkö arkeoiden erittämistä peptideistä tulevaisuudessa uusia antibiootteja, joiden avulla nykyisille antibiooteille kestäviä bakteerikantoja voitaisiin pitää aisoissa. Tarvetta sellaisille ainakin olisi, sillä esimerkiksi vuonna 2019 antibioottiresistenssin aiheuttama kuolleisuus oli yli miljoona ihmistä, joiden lisäksi lähes 5 miljoonaa ihmistä menetti henkensä sairauksissa, joihin varsinaisen kuolinsyyn lisäksi liittyi tavalla tai toisella antibiootiresistenttien bakteerien infektio.

Vielä ei kuitenkaan kannata nuolaista, sillä uusien lääkkeiden kehitystyö vie aikaa, koska itse molekyylin tehon lisäksi on selvitettävä niiden mahdolliset haittavaikutukset. Lisäksi on kehitettävä kaupallisesti kannattavat eli kustannustehokkaat menetelmät niiden tuottamiseksi ja onnistuttava vielä markkinoimaan uusi antibiootti lääkäreille siten, että koko prosessin lopputuloksena syntyy lääkeyhtiön tilille positiivista katetta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ensimmäinen uusi syötävä antibiootti 20 vuoteen
Tuotekehityksen hinta ja suomalaiset päättäjät
EU:ssa kuolee 25000 ihmistä vuodessa välinpitämättömyyden seurauksena

Varokaa juhannusviruksia!

Ihmisten on parempi elää länsimaissa ja Itä-Aasiassa kuin muualla maailmassa ennen kaikkea siksi, että näissä yhteiskunnissa tiede on korvannut uskonnollisen mystiikan tai muut epämääräiset tavat ratkoa ongelmia. Onhan selvää, että tutkitun tiedon perusteella kehitys kehittyy tehokkaammin kuin perustamalla tulevaisuus vanhoille uskomuksille. 

Tässä suhteessa erinomaisen esimerkin tarjoavat monenlaiset tartuntataudit. Vielä pari vuosisataa sitten niiden uskottiin olevan jumalien ihmisille antamia vitsauksia ellei suorastaan rangaistuksia. Nykyään sen sijaan tiedetään, että ne ovat mikro-organismien ja virusten aiheuttamia. 

Mikrobit saatiin toisen maailmansodan jälkeen suurelta osin kuriin, kun keksittiin lääkitä niiden uhreiksi joutuneita ihmisiä antibiooteilla. Virukset sen sijaan ovat olleet kovempi pala, mutta rokotusten avulla myös niiden merkitys on vähentynyt: isorokko on hävitetty koko maailmasta ja poliokin sivistyneistä yhteiskunnista. 

Kehitys kuitenkin kehittyy edelleen ja siitä tarjosi mainion esimerkin tutkimusraportti, jossa oli selvitetty pienten hiukkasten vaikutuksia influenssavirusten tartuntaan ja leviämiseen hiirten keuhkoissa. Työn tuloksena nimittäin havaittiin, että ilmansaasteille tyypilliset pienet hiukkaset kuljettavat influenssavirusta syvälle koe-eläinten keuhkoihin, joista ne leviävät edelleen veren mukana sisäelimiin. 

Siten tutkimuksessa löydettiin mahdollinen selitys sille, miksi saastuneessa ilmassa elävillä ihmisillä on yleensä puhtaassa ilmastossa eläviä pahempia virustartuntoja. Tutkimuksen tehnyt kiinalainen tutkimusryhmä havaitsi, että kokeisiin käytetyistä neljästä eri hiukkastyypistä Pekingin ilmasta kerätyt hiukkaset houkuttelivat eniten viruksia pintaansa, jonka jälkeen tulivat maissintähkistä tai fossiilisista polttoaineista palamalla syntyvä noki ja viimeisenä piidioksidi-pöly.

Oleellinen havainto tässä tutkimuksessa oli, että nämä hiukkaset kuljettivat viruskuormansa keuhkosoluihin ilman, että taudinaiheuttajien olisi tarvinnut tavalliseen tapaan sitoutua mihinkään solureseptoriin. Ja sen seurauksena hiukkasiin kiinnittyneet virukset tuottivat hiirten soluissa enemmän jälkeläisiä kuin soluissa, jotka olivat saaneet tartunnan pelkästään viruksista. 

Tutkijat havaitsivat myös, että viruksilla lastatut hiukkaset levisivät heidän kokeissaan elävien hiirien keuhkoihin, pernaan, maksaan ja munuaisiin, aiheuttaen tulehdusta ja kudosvaurioita koko 

elimistössä. Siten taudinaiheuttajille oli tarjolla tavallista enemmän kudostyyppejä, joiden kautta aloittaa lisääntyminen ja samalla taudin oireet uhrissaan. 

Nähtäväksi jää, miten tutkimuksen tulokset toistuvat ihmisillä. Samoin se, millä tavalla niitä hyödynnetään ihmisten terveyden parantamisessa. Selvää kuitenkin on jo tässä vaiheessa, että kun tutkijat ymmärtävät tauteja vuosi vuodelta paremmin, on poliittisilla päättäjillä ja ihmisten terveydestä huolehtivilla virkamiehillä valittavanaan vuosi vuodelta enemmän vaihtoehtoja ihmisten terveyden vaalimiseen. 

Tällä positiivissävytteisellä kirjoituksella haluan toivottaa teille, arvoisat lukijani, mitä parhainta keskikesän juhlaa. Muistakaa varoa juhannusviruksia!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Koiraflunssa
Lintuinfluenssavirukset sopeutumassa elämään nisäkkäissä
Pieneliöt manipuloivat isäntäänsä

Ensimmäinen uusi syötävä antibiootti 20 vuoteen

Kirjoitin eilen tuoreesta tiedebarometrista ja ihmisten arvojen ja käytännön toimien ristiriidasta. Siksi lienee paikallaan jatkaa tänään kertomalla uudesta tieteellisestä löydöksestä, jonka seurauksena antibiooteille resistenttien bakteereiden hallintakriisi helpottunee lähiaikoina ainakin joksikin aikaa: Euroopan Unionissahan niiden takia kuolee vuosittain kymmeniä tuhansia ihmisiä.

Amerikkalainen Science-lehti kertoi uutispalstallaan uuden antibioottisen yhdisteen lupaavasta kehitystyöstä. Tämä yhdiste ei ole vanhojen antibioottimolekyylien modifikaatio, vaan edustaa täysin uutta kemiallista ryhmää.

Kyseessä on yhdiste nimeltään gepotidasiini ja se paransi virtsatietulehduksia kahdessa suuressa tutkimuksessa niin tehokkaasti, että tutkijat päättivät lopettaa ne suunniteltua aiemmin, koska antibiootin teho ilmeni niin nopeasti. Yhdisteen valmistaja aikookin hakea jo ensi vuoden alussa lääkkeelle hyväksyntää Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirastolta. 

Mikäli lupa heltiää, on gepotidasiini ensimmäinen kokonaan uudenlainen suun kautta otettava antibiootti virtsatieinfektioihin yli 20 vuoteen. Se on tehokas useimpia yleisimmin virtsatieinfektioita aiheuttavia kolibakteerikantoja vastaan - myös sellaisia, jotka ovat resistenttejä nykyisin käytössä oleville antibiooteille. 

Jatkossa gepotidasiinin tehoa aiotaan testata myös muille bakteeritaudeille. Seuraavaksi selvitetään sen käyttökelpoisuus tippurin hoidossa. 

Tosiasia kuitenkin on, ettei tämäkään antibiootti tule torjumaan bakteereita ikuisesti, vaan sen tultua yleiseen käyttöön yleistyvät bakteerikannat, joissa syntyneet mutaatiot tekevät ne resistenteiksi uutta lääkettä vastaan. Tämä kuitenkin vie aikaa ja antaa siten lääketieteelliselle tutkimukselle aikaa kehittää uusia antibiootteja niiden kukistamiseksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tuotekehityksen hinta ja suomalaiset päättäjät
EU:ssa kuolee 25000 ihmistä vuodessa välinpitämättömyyden seurauksena
Likaista, sanoi media

Tuotekehityksen hinta ja suomalaiset päättäjät

Suomessa paperitehtaan sulkeminen on herättänyt mielenkiintoisen poliittisen ja kansalaiskeskustelun, jossa yksi osapuoli puhuu yritysten toimintaedellytysten puolesta ja toinen syyttää niitä ahneudesta. Keskusteluun ovat sotkeentuneet jopa maan korkeimmat päätöksentekijät.

Nature tiedelehdessä oli jokin aika sitten juttu, jossa kerrottiin antibioottien kehittämiseen liittyvistä haasteista. Sen taustasta on syytä ymmärtää kaksi asiaa: antibioottiresistenssi on yleistynyt nopeasti etenkin sairaalaympäristössä elävillä bakteereilla ja sen takia kuolee nykyisin noin 700 000 ihmistä vuodessa, mutta samaan aikaan antibiooteista saatava rahavirta on painunut niin vähäiseksi, että suuret lääkefirmat ovat lopettaneet niihin liittyvän tutkimuksen koska ne pelkäävät, etteivät saa koskaan takaisin käyttämiään tuotekehitysvaroja - saati sen päälle liikevoittoa.

Naturen jutussa kerrottiin pienestä amerikkalaisyrityksestä, joka on kehittänyt uuden antibiootin, omadasykliinin. Yrityksen johdossa on huippuosaamista nobelistia myöden ja se oli käyttänyt 20 vuotta tämän antibiootin kehittämiseen, kunnes sai sille lopulta myyntiluvan ja vei sen markkinoille vuonna 2019. Tuotekehityksen aikana raha oli niin tiukassa, että asiaansa uskova johtoryhmä työskenteli seitsemän kuukauden ajan ilman palkkaa.

Yritys ei kuitenkaan ollut mikään erikoistapaus, sillä viimeisen kahden vuoden aikana neljä samankaltaista uudenlaisen antibiootin kehittänyttä yritystä on mennyt konkurssiin tai myyntiin, minkä seurauksena USA:ssa vuoden 2010 jälkeen hyväksyttyjen ja käytännössä saatavilla olevien antibioottien määrä on pudonnut viidestätoista kymmeneen.

Ensimmäinen ongelma uusista antibiooteista haaveileville yrityksille on itse lääkemolekyylien kehittämisessä: vain 14% antibioottikandidaateista selviytyy markkinoille - ja siihen kuluu keskimäärin 1,4 miljardia dollaria. Sen jälkeen rahaa pitäisi löytyä vielä huomattavasti enemmän markkinoinnin ja tuotteen valvonnan kaltaisiin menoihin. Erään arvion mukaan antibiootin pitäisi tuottaa peräti 300 miljoonaa dollaria vuodessa, jotta siitä jäisi yritykselle plussaa.

Omadasykliinin kehittänyt yritys teki vuonna 2019 yhteensä 13 miljoonaa euroa voittoa, joten kolmannesmiljardin vuosituloihin oli pitkä matka ja tulevaisuus näytti synkältä. Se oli kuitenkin onnekas, koska se oli vielä pystyssä kun liittovaltion viranomainen BARDA päätti tehdä sen kanssa viiden vuoden ja 285 miljoonan dollarin kaupat omadasykliinistä turvatakseen biologisen sodankäynnin etujoukkonsa pernarutolta.

Näin yritys sai hengähdystauon ja aikaa vuoden 2023 loppuun asti nostaakseen antibioottinsa normaalin myynnin sellaiselle tasolle, että se ylittää välittömät markkinointi- ja valvontamenot eli alkaa maksaa tuotekehityskulujaan takaisin. Asiaa ei kuitenkaan auta se, että lääkärit pyrkivät käyttämään uusia antibiootteja mahdollisimman vähän, jotta bakteereihin ei kehittyisi niitä vastaan resistenssiä - siten myyntimäärien lisääminen on vaikeaa.

Tällä hetkellä omadasykliinin myyntimäärät kasvavat keskimäärin kymmenellä prosentilla kuukaudessa. Nähtäväksi jää se, riittääkö tämä pitämään sitä tuottavan yrityksen hengissä sen jälkeen, kun liittovaltion viranomaisten kanssa tehty sopimus päättyy. Joka tapauksessa matka reilusta kymmenestä miljoonasta 300 miljoonaan dollariin on pitkä.

* * *

Kirjoitin tämän jutun siksi, että arvoisa lukijani näkisi yhden puolen siitä, minkälaisia riskejä sisältyy uusien tuotteiden kehitykseen. Suomessa käytännössä ainoa alkuperäislääkkeitä kehittävä yritys on Orion, jonka tuotekehitysputki sisältää kerrallaan noin puoli tusinaa lääkeaihiota.

Vaikka Orion luokitellaan Suomessa pörssin suuriin yrityksiin, on se tosiasiassa kansainvälisessä lääketehdasvertailussa pienehkö alkuperäislääkkeiden tuottaja. Yrityksen osaaminen ja taloudelliset rahkeet riittävät kyllä tuotekehityksen alkuvaiheisiin, mutta se joutuu lopulta turvautumaan suurempiinsa eli tekemään yhteistyötä isompiensa kanssa lääkkeiden kehittämisen kalleimmissa loppuvaiheissa ja kansainvälisessä markkinoinnissa.

Lääkkeiden kehittämiseen liittyvät tietenkin erittäin kalliiksi tulevat vaatimukset turvallisuudesta ja todellisesta tehokkuudesta. Mutta ei tuotekehitys ole halpaa muissakaan parhaaseen tieteelliseen tietoon ja osaamiseen perustuvissa ratkaisuissa.

Tämä lienee tärkein syy myös sille, ettei paljon parjattu metsäteollisuutemmekaan ole saanut aikaiseksi nopeasti suurta tuotevalikoimaa uusia kilohinnaltaan kalliita tuotteita, vaan joutuu paperin kysynnän laskiessa turvautumaan kassavirran ylläpitämisessä ja tuotekehityspääoman kerämisessä entistä enemmän sellun kaltaiseen puoliraaka-aineeseen, vaikka joitain uusia tuotteita on toki onnistuttu kehittämään.

Siksi on kohtuutonta syyllistää metsä- tai mitä tahansa muuta yritysjoukkoamme siitä, että ne yrittävät pysyä voitollisina pelastaakseen tulevaisuutensa. Samoin on älyvapaata moittia niitä osinkojen maksamisesta omistajilleen, sillä ilman sijoitusten tuomaa tuottoa ja osakkeiden jälkimarkkinoita tuskin kukaan olisi halukas investoimaan niihin silloin kun tarvitaan lisärahaa osakeantien muodossa. Ilman osinkoja ei omistajilla olisi myöskään mielenkiintoa yrityksensä kehittämiseen eikä edes palkkojen maksamiseen osaaville työntekijöilleen.

Omalta osaltani toivon, että suomalaisessa yhteiskunnassa ymmärrettäisiin pääministeriä myöden, että hyvinvointimme on riippuvainen menestyvistä yrityksistä - oli niiden nimi sitten UPM, Orion tai jokin muu. Ilman niiden luomia työpaikkoja, liikevoittoja tai osinkoja ei verottajalla olisi mistä jakaa varoja julkisen sektorin moninaisille toimijoille - eikä edes maailmanparantamiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ministerit kiukuttelivat kuin teinitytöt
Tuotekehityksen kautta markkinoille
Ponsse ja menestyksen salaisuus

EU:ssa kuolee 25000 ihmistä vuodessa välinpitämättömyyden seurauksena

Helsingin Sanomat on nostanut tällä viikolla esille yhden terveydenhuollon tulevaisuuden suurimmista uhista. Se on antibioottien tehon katoaminen niiden vastuuttoman käytön takia.

Maanantain lehti kertoi, että satatuhatta suomalaista matkailijaa tuo joka vuosi tuliaisina superbakteerin. Erityisesti Intia on tässä suhteessa ongelmallinen turistikohde.

Uudemmassa jutussa lehti oli haastatellut Turun yliopiston dekaania, jonka mukaan ongelmalle ei oikeasti edes haluta tehdä mitään. Yhdyn tähän näkemykseen, sillä antibioottien tehon katoaminen on kokonaisuudessaan ihmiskunnan itsensä aiheuttamaa. Ja - jos niin haluttaisiin - helposti vältettävissä.

Bakteerien kestävyys antibiootteja vastaan voi syntyä periaatteessa kahdella tavalla. Joko johonkin bakteerin geeniin syntyy mutaatio, jonka seurauksena antibiootti ei enää vaikuta siihen tai vaihtoehtoisesti se saa joltain toiselta bakteerilta kestävyyden aiheuttavan geenin.

Tämä geenien siirtyminen voi tapahtua bakteereilla jopa yli lajirajojen, ja yhdellä kertaa saattaa siirtyä useita eri antibiootteja vastaan kestävyyden aiheuttavia geenejä. Tällöin puhutaan usein resistenssiplasmideista, jotka ovat solun sisällä kromosomista irrallaan olevia DNA-rakenteita, jotka sisältävät useita kestävyysgeenejä. Ja jotka siis siirtyvät pakettina yhdestä bakteerista toiseen.

Bakteerit - aivan samoin kuin ihmisetkin - ovat kehittyneet pitkän evoluution kautta. Sen seurauksena ne ovat lähes optimaalisia eliöitä omaan elinympäristöönsä, joten uusien geenien tai mutaatioiden ilmaantuminen niiden genomiin yleensä vain vähentää elinkykyä.

Se tarkoittaa, että bakteerien välisessä kilpailussa luonnonvalinta suosii antibiooteille herkkiä solulinjoja - ellei elinympäristössä sitten satu olemaan sellaisia suosivaa valintapainetta. Sen taas aiheuttaa useimmiten ihminen syömällä turhaan antibiootteja tai syöttämällä niitä ahneuksissaan karjalle.

Koska antibioottikestävyys voi siirtyä yli lajirajojen, on ihmiselle aina vaaraksi, mikäli hänen elimistössään tai jopa ympäristössään esiintyy antibiooteille kestävyyden aiheuttavia geenejä. Näin on jopa silloin, kun ne sijaitsevat sinänsä harmittomissa tai jopa hyödyllisissä bakteereissa, koska henkilöön tarttuva taudinaiheuttaja voi saada sellaiselta antibioottikestävyyden aiheuttavat geenit ja muuttua kertaheitolla vaikeahoitoiseksi ja tappavaksi kuolemantaudiksi.

Näin pääsemme takaisin turkulaisen dekaanin esille nostamaan asiaan. Jos haluaisimme antibioottien säilyttävän tehonsa kannattaisi meidän ihmiskuntana käyttää niitä vain silloin kun meillä ei ole muita vaihtoehtoja.

Se tarkoittaisi antibiooteista luopumista karjankasvatuksessa tuotantoeläinten vakavia tautiepidemioita lukuun ottamatta, virustauteja vastaan tehottomien antibioottihoitojen lopettamista ja jopa lievistä bakteeri-infektioista parantumista hitaasti elimistön omien keinojen ja levon avulla. Kaikki nämä vältettävät toimintatavat kun johtavat johtavat valintapaineen luomiseen antibiootteja kestäville bakteereille ja sitä kautta niiden lisääntymiseen mikrobiyhteisöissä.

Valitettavasti ihmiskunta ei ole vielä saavuttanut tilannetta, jossa tämä uhka otettaisiin tosissaan. HS:n mukaan pelkästään Euroopassa antibiooteille vastustuskykyisiin bakteereihin kuolee 25 000 ihmistä vuodessa. Eikä tämä määrä ole riittävä edes siihen, että eurooppalainen lääkärikunta jättäisi kirjoittamatta antibioottikuuria virusflunssaa sairastavalle sellaista äänekkäästi vaativalle potilaalle.

Ja EU on kuitenkin tässä asiassa sentään maailman vastuullisin yhteisö. Esimerkiksi amerikkalaiset syöttävät antibiootteja jopa terveelle karjalle - ja kuten HS kertoi, monin paikoin antibiootteja voi ostella itse kukin ilman minkäänlaisia rajoitteita. HS:n mukaan tätä perustellaan jopa ihmisten köyhyydellä!

Minä ja arvoisat lukijani olemmekin syntyneet poikkeuksellisen onnellisten tähtien alla. Meidän esi-isämme kuolivat yleisesti bakteeritauteihin (esimerkiksi yksi isovanhemmistani tuberkuloosiin) ja niin tulevat tekemään monet toisen tai kolmannen polven jälkeläisemmekin. Ellemme sitten pysty korvaamaan tehonsa menettäneitä antibiootteja muilla tavoilla kuten bakteriofagihoidoilla tai bakteereita tuhoavilla nanokoneilla.

Aika näyttää minkälaiseen tulokseen antibiootteja kestävien bakteerikantojen tuottaminen johtaa. Ehkä inhimillisen uteliaisuuden ohjaama tiede pysyy jatkossakin askeleen bakteerien edellä, ehkä ei. Joka tapauksessa on selvää, että tiedettä tarvitaan myös tulevaisuudessa ihmiskunnan syvän välinpitämättömyyden aiheuttamien ongelmien ratkaisemiseksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yksisarvisia
Kenen tauti hoidetaan?
Mykoplasma

GMO-lajikkeissa on "antibiootille vastustuskykyisiä geenejä"

Silmiini sattui huvittava uutinen. Sen mukaan GMO-maataloustuotteiden suhteen "kiistelyä aiheuttaa esimerkiksi se, että joissakin lajikkeissa on antibiooteille vastustuskykyisiä geenejä".

Asiasta jotain ymmärtävänä jäin ihmettelemään mitä tuossa oikeastaan lukee. Eihän sitä voi kirjaimellisesti tulkita kuin siten, että olisi olemassa jotain geenejä tappavia yhdisteitä, jotka kuitenkaan eivät tehoa aivan kaikkiin geeneihin, etenkään sellaisiin joita esiintyy GMO-lajikkeissa.

Edellä siteeraamani onkin silkkaa potaskaa, sillä antibiootit ovat yhdisteitä, jotka estävät bakteerien kasvua. Joko luonnosta eristettyjä tai keinotekoisesti valmistettuja. 

Lauseen tarkoituksena lieneekin yrittää sanoa, että GMO-lajikkeissa on geenejä, jotka bakteerissa esiintyessään antavat sille vastustuskyvyn antibiootteja vastaan. Tämä on totta, sillä geenitekniikassa hyödynnetään antibiootteja helpottamaan oikeiden bakteerisolulinjojen valintaa. 

Tällöin siirrettäväksi tarkoitettu geeni on liitetty samaan yhteyteen antibiootille vastustuskyvyn antavan geenin kanssa. Näin siirrettäväksi tarkoitetun geenin saanut bakteeri voidaan tunnistaa yksinkertaisesti kasvattamalla sitä sellaisissa olosuhteissa, joissa muut bakteerit kuolevat. Toisin sanoen antibiootin läsnäollessa.

GMO-kasvia luotaessa nämä bakteereille antibioottiresistenssin aiheuttavat geenit siirretään varsinaisesti siirrettäväksi halutun geenin mukana edelleen kasvin solukkoon, josta ne voidaan haluttaessa poistaa. Aina näin ei kuitenkaan tehdä.

Toisin kuin GMO-kasvien vastustajat ehkä haluaisivat antaa ymmärtää, antibiootit eivät ole luonnossa mitenkään harvinaisia yhdisteitä, vaan ne ovat mikrobien varsin tavallinen keino taistella toisiaan vastaan. Niinpä esimerkiksi penisilliinihome puolustautuu bakteereja vastaan tuottamalla niiden soluseinäsynteesiä häiritsevää penisilliiniä.  

Siten myös antibioottiresistenssiä aiheuttavia geenejä esiintyy luonnossa joka paikassa. Yleensä ne sijaitsevat geeniryppäinä bakteerien muusta perinöaineksesta irrallisissa DNA-molekyyleissä, jotka kykenevät helposti siirtymään bakteerista toiseen. Sen sijaan geenin siirtyminen kasvista bakteeriin on äärimmäisen harvinainen tapahtuma.

Tätä taustaa vastaan GMO-kasvien sisältämien antibiooottiresistenssigeenien pelko on lähinnä huvittavaa. Tai siis olisi, ellei sitä käytettäisi eurooppalaisen maatalousteknologian kehityksen jarruttamiseen. 

Toivottavasti tämä kuitenkin ymmärretään Suomessa ja maamme ottaa GMO-jalostuksen mahdollisimman pian aktiiviseen käyttöön. Näin suomalainen maatalous voi turvata elintarvikehuoltomme pitkälle tulevaisuuteen, emmekä esimerkiksi talouden pettäessä ja maataloustukien siksi kadotessa joudu turvautumaan halpoihin tuontielintarvikkeisiin - halpoihin siksi, että niissä on hyödynnetty geenitekniikan mahdollisuuksia. 

Tämä riski kasvaa sitä suuremmaksi, mitä pidempään annamme amerikkalaisille ja aasialaisille maataloustuottajille etumatkaa tietämättömyyteen perustuvilla ennakkoluuloillamme geenitekniikkaa kohtaan. Mieluummin meidän kannattaisi itse hyödyntää sen mahdollisuudet. Etenkin kun suomalainen geenitekniikan tutkimus on erittäin korkeatasoista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Geenimuunneltuja suolistobakteereita lihaville!
Dopingin sallimisesta urheilussa
Hiivasieni, puhdas urheilu ja geenidoping