Unkarin pääministeri hylkäsi EU:n muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen

Unkarin vallanvaihdos otettiin Euroopan Unionissa vastaan tyytyväisenä – ja niin pitkikin, sillä tuskin kukaan jäi kaipaamaan aiempaa venäläisten maskottia maan johdossa. Tämän päivän uutinen kuitenkin osoittaa, ettei kielisukulaistemme jo aiemmin erinomaisessa maahanmuuttopolitiikassa ole tapahtunut muutosta.

Tämä tuli selväksi kun Unkarin nykyinen pääministeri Péter Magyar hylkäsi EU:n muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen eli ns. maahanmuuttopaktin. Hän nimittäin ilmoitti selvin sanoin, ettei Unkari ota vastaan laittomasti maassa oleskelevia siirtolaisia eikä myöskään maksa kieltäytymisestä sakkoja.

Tämä on vastoin mainittua sopimusta, jonka mukaan kaikkien ihmisten oikeus saapua Eurooppaan on turvattu ja näitä ihmisiä sijoitetaan ympäri Unionia politbyr... öh... Brysselin keskushallinnon toimesta. Toki tämä todellisuus on puettu kauniimpiin sanoihin.

Tästä syystä Péter Magyarin ilmoitus on sellaista suoraselkäisyyttä, jota kaipaisin myös suomalaisilta poliitikoilta. Ja itse asiassa myös EU:n komissiolta, jotta Euroopan ajautuminen yhä syvempään väestöpoliittiseen sekasortoon voitaisiin välttää. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, löytyykö suomalaisista äänestäjistä ensi kevään vaaleissa sellaista tahtoa, että myös meille saataisiin suomalaisen yhteiskunnan säilyttämistä suomalaisena ajava hallitus. Vai valitaanko tänne Pohjantähden alle sellainen eduskunta, joka ajaa meidät entistäkin lähemmäs viime viikkoina väestöpoliittiseen kriisiin joutuneen Ranskan tilannetta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Unkarilainen vallanvaihto nosti esille kysymyksiä
Ystävämme Donald Trump
Onko Unkari diktatuuri vai EU Neuvostoliiton reinkarnaatio?

Perussuomalaisten säästölista

Perussuomalaiset julkaisi oman julkisten menojen säästölistansa ensi vaalikaudelle. Sen mukaan puolue pienentäisi pysyviä julkisia menoja kahdeksalla miljardilla ja lisäksi yhden miljardin verotoimia. 

Leikkauslistalle on löytynyt sekä järkeviä että vähemmän järkeviä säästökohteita. Ensin mainittuihin lukeutuvat valtion hallintoenojen supistaminen, kehitysavun lopettaminen, maahanmuuton kulujen vähentäminen ja Yleisradion budjetin pienentäminen. 

Toisessa päässä ovat sitten ilmeisen epäonnistuneet säästökohteet. Niihin lasken veronkiristykset, maksussa olevien eläkkeiden leikkaamisen sekä maa- ja metsätaloudelle keskeistä tieteellistä tietoa tuottavan Luonnonvarakeskuksen lopettamisen. Tosin jälkimmäisen tehtävät voitaisiin siirtää joko yliopistojen ja/tai Suomen ympäristökeskuksen vastuulle, jolloin menosäästöt rajoittuisivat käytännössä vain Luken hallintokuluihin.

* * *

Oleellista tässä asiassa on, että äänestäjillä on nyt tieto siitä, mistä Perussuomalaiset leikkaisi julkisia menoja, mikäli se saisi päättää asiasta yksinään. Käytännössä näin ei kuitenkaan ole, vaan lopullinen lista päätetään ensi hallituskauden budjettineuvotteluissa, joissa sovitetaan yhteen tulevien puolueiden tavoitteita – toivon mukaan siihen kuitenkin sisältyvät kaikki edellä järkeviksi listaamani säästökohteet ja valtion menojen kokonaissummaa leikataan suunnilleen Perussuomalaisten esittämällä määrällä. 

Siksi Perussuomalaisten listaa ja aiemmin julkaistua Kokoomuksen listaa on mielenkiintoista verrata. Yhteistä niille ovat esimerkiksi valtion hallintomenojen supistaminen, eläkemenoista säästäminen, kehitysavun leikkaaminen ja Yleisradion kulujen vähentäminen. Toisin sanoen ainakin nämä tulisivat toteutumaan jossain muodossa, mikäli ensi vaalikaudelle saataisiin porvarihallitus.

* * *

Nähtäväksi jää, millaisen listan maamme muut puolueet kyhäävät kokoon. Tai vaihtoehtoisesti, aikovatko ne – tai osa niistä – jättää valtion menot ennalleen toivoen tapahtuvaksi ihmettä, joka estäisi Suomea joutumasta Kreikan tavoin EU:n komission holhottavaksi. 

Tosiasia kuitenkin on, ettei ihmeitä ole oikeasti olemassa. Ja siksi jokaista puoluetta, joka ei ennen ensi kevään vaaleja kerro miten se supistaisi julkisia menoja, on pidettävä yltiöpopulistisena liikkeenä, jonka hallitukseen pääseminen olisi varsinainen karhunpalvelus Suomelle ja sen tulevaisuudelle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Todisteet ja toivomus
Vasemmisto osoitti, miksei sitä kannata päästää valtaan
Tytti Tuppurainen teki älyllisen epärehellisyyden Suomen ennätyksen

EU-parlamentti lisäsi Muslimiveljeskunnan terrorijärjestöjen listalle – suomalaismeppien vastustuksesta huolimatta

Eilisen päivän positiivisin uutinen kuultiin EU-parlamentista. Tosin en huomannut siitä kertovaa uutisointia tämän aamun suomalaisissa valtamedioissa. 

EU-parlamentti nimittäin vaati – eilisen äänestyksen seurauksena – Muslimiveljeskunnan ja siihen liittyvän verkoston lisäämistä EU:n terroristijärjestöjen luetteloon. Lisäksi parlamentti haluaa lopettaa islamistiverkostoihin kytköksissä oleville järjestöille suunnatun EU-rahoituksen sekä saattaa ulkomaisen rahoituksen avoimeksi. Näiden lisäksi parlamentti äänesti sen puolesta, ettei kyseisille järjestöille myönnetä etuoikeutettua pääsyä EU:n toimielimiin. 

* * *

Yksi mielenkiintoinen seikka EU-parlamentin äänestyksessä oli suomalaismeppien äänestyskäyttäytyminen. Esityksen puolesta äänestivät Mika Aaltola (kok), Anna-Maja Henriksson (ruots), Elsi Katainen (kepu), Katri Kulmuni (kepu), Pekka Toveri (kok) ja Sebastian Tynkkynen (ps). 

Poliittisen islamin puolesta taas äänestivät Li Andersson (vas), Maria Guzenina (sd), Eero Heinäluoma (sd), Merja Kyllönen (vas), Ville Niinistö (vihr), Maria Ohisalo (vihr), Sirpa Pietikäinen (kok) ja Jussi Saramo (vas). Aura Salla (kok) ei äänestänyt. 

* * *

Toisin sanoen Suomen europarlamentaarikot äänestivät kokonaisuutena poliittisen islamin puolesta (!) selvin numeroin kahdeksan - kuusi. Omia silmäkulmiani kohotti erityisesti se, että Kokoomuksen edustajien äänet hajaantuivat Mika Aaltolan ja Pekka Toverin kannattaessa, mutta Sirpa Pietikäisen liityttyä vihervasemmistoon eli vastustaessa esitystä ja Aura Sallan jättäessä äänestämättä. 

Onneksi muiden maiden edustajat torppasivat suomalaisten pyrkimykset ja EU-parlamentissa saatiin hyväksyttyä edellä mainitsemani esitys eurooppalaisen kulttuurin puolesta islamismia vastaan. Nähtäväksi kuitenkin jää, miten nämä päätökset etenevät EU:n muissa päätöksentekoelimissä, erityisesti tosiasiallista valtaa käyttävissä ministerineuvostossa ja komissiossa. 

Toivoa tietenkin sopii, että ne ottavat asiasta kopin, ja – toisin kuin kellonsiirtelyasiassa – hoitavat asian nopeasti päätökseen omalta osaltaan. Ja että poliittisen islamismin terroristinen luonne ja rahoituskielto kirjataan sen jälkeen pikaisesti kaikkien EU-maiden lainsäädäntöön.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Egyptiläistä ja suomalaista peruskoulua yhdistävät huonot oppimistulokset

Hyviä uutisia EU-parlamentilta ja hallitukselta
Sirpa Pietikäisen politiikka perustuu täydelliseen tietämättömyyteen

Muistutus Euroopan poliittisten johtajien kyvyttömyydestä

Ensi sunnuntaina saamme jälleen siirrellä kelloja tunnilla eteenpäin. Asiasta kertoi Uutissuomalainen, jonka mukaan "ehdotus kellojen siirron lopettamisesta odottaa yhä EU:n neuvoston käsittelyä. Kaikki jäsenmaat eivät ole muodostaneet kantaansa."

Jutussa kerrottiin myös, että "Euroopan komissio haluaa edistää kesäaikadirektiivin kumoamista. Kestävästä liikenteestä ja matkailusta vastaava komissaari Apóstolos Tzitzikostas käynnisti helmikuussa arviointityön, jossa selvitetään kellojen siirron EU-laajuisia vaikutuksia.

Selvitys on tarkoitus saada valmiiksi vuoden loppuun mennessä, kertoi liikenne- ja viestintäministeriö tiedotteessa. Sen jälkeen komissio arvioi jatkotoimia."

* * *

Tämä on sikäli merkillistä, ettei kyse ole todellakaan mistään uudesta asiasta. Kirjoitinhan itsekin jo kuusi vuotta sitten, että "ehkä vieläkin kuvaavampi esimerkki EU:n kyvyttömyydestä tehdä päätöksiä aktualisoitui taas viime yönä. Jouduimmehan edelleen siirtelemään kellojen viisareita, vaikka Unionin kansalaisten enemmistö haluaisi lopettaa sen ja sekä EU:n komissio että parlamentti ovat tehneet asiasta päätöksen."

Eikä siinä kaikki, sillä peräti yksitoista ja puoli vuotta sitten saatoin todeta, että "tutkimukset ovat osoittaneet kellon siirtelyn kokonaisuutena haitalliseksi, joten THL on suosittanut käytännöstä luopumista". Eikä tämä asia ole vuosien kuluessa muuttunut miksikään, sillä viime vuonna julkaistun tieteellisen yhteenvetoartikkelin mukaan "kesäaikaan siirtymiseen liittyi haitallisia vaikutuksia unen kestosta ja laadusta lisääntyneeseen uneliaisuuteen". 

* * *

Siksi on syytä toistaa jälleen kerran se tosiasia, että tämä loputon kellonsiirtelyfarssi on omiaan heikentämään ihmisten uskoa ja luottamusta Euroopan Unioniin – ellei se sitten ole tehnyt siitä jo naurunalaista. Ja mikä pahinta, se osoittaa vuosi vuodelta yhä selvemmin, ettei kyse ole pelkästään ihmisten tuntemuksista vaan karusta faktasta. 

Osoittaahan kellonsiirtelyfarssi kiistatta maanosamme johtajien järkyttävän kyvyttömyyden, joka on epäilemättä syynä siihen, että olemme jääneet sekä taloudellisesti että sotilaallisesti jälkeen Yhdysvalloista, kuten alla oleva BKT:n kehityksen näyttävä kuva kiistatta osoittaa. 

Harmi kyllä, kellonsiirtelyn ja talouden ongelmat eivät ole ainoa asia, joissa eurooppalaiset johtajat ovat epäonnistuneet. Ovathan he samaan aikaan onnistuneet myös täyttämään monet jäsenmaat kehitysmaalaisilla elintasopakolaisilla – samaan aikaan kun kantaväestön lapsiluku on pudonnut kuin lehmän häntä. 

Toki eurooppalaiset poliitikot ovat onnistuneet myös ajamaan maanosan sotilaallisen kyvykyyden niin heikoksi, että Venäjä on saanut käydä vuosikausia sotaansa Ukrainassa EU:n kykenemättä puuttumaan asiaan. Ja mikä vielä pahempi - innostaneet USA:n presidentin kyseenalaistamaan koko NATO:n hyödyllisyyden – kaikki asioita, jotka voivat johtaa jopa koko Euroopan tulevaisuuden ja sen asukkaiden elämäntavan häviämiseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi Espanjan pääministerin suositus Suomelle on huono
Tuoreen tutkimuksen mukaan EU:n hiilinielupolitiikka on järjetöntä
Onhan meillä varaa

Laittomat turvapaikanhakijat kolmansiin maihin

EU-maiden sisäministerit sopivat eilen maahanmuuttoa koskevista tiukennuksista. Heidän pyrkimyksenään on kehittää järjestelmä, jossa jäsenmaat voivat palauttaa luvattomasti unionissa oleskelevia ihmisiä EU:n ulkopuolella sijaitseviin turvallisiin maihin. 

Sekä jäsenmaat itse että EU voivat sopimuksen mukaan neuvotella näistä sopimuksista kolmansien maiden kanssa, joten toivon mukaan yhteisymmärrys syntyy nopeasti ja maanosassamme laittomasti oleskelevien ihmisten määrä saadaan laskuun. Ja etenkin EU-maiden houkuttelevuus turvapaikkaturismille vähenee oleeellisesti nykyisestä. 

Tämä kuulostaa minusta varsin hyvältä. Etenkin kun Tanskan maahanmuuttoministerin mukaan sopimus "mahdollistaa jäsenmaille palautuskeskusten perustamisen joko kauttakulkukeskuksiksi, joissa luvattomasti oleskelevien maahanmuuttajien asiat käsitellään ennen heidän lähettämistään kotimaihinsa, tai laitoksiksi, joissa henkilöä voidaan pitää pidemmän aikaa". 

Nähtäväksi siis jää, pystyykö Unionimme hallinto viemään uudistuksen läpi, vai löytyykö sieltä – komissiosta tai parlamentista – hyödyllisiä idiootteja, jotka asettuvat uudistusta ja Euroopan eurooppalaista tulevaisuutta vastaan. Arvoliberaaleista medioista ja niin sanotuista kansalaisjärjestöistähän sellaisia epäilemättä löytyy – etenkin niistä, jotka ovat tehneet nykyaikaisesta kansainvaelluksesta itselleen ja jäsenilleen leipäpuun.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Euroopan Unionin ongelmat ja niiden perussyyt
Kuinka vähentää ranskalaista lapsiseksiorjuutta?
13-vuotiaat rikolliset osoittavat, että Suomen kannattaa astua pois Ruotsin tieltä

SS-ryhmä

S-ryhmän osuuskaupoilla oli vuonna 2024 yhteensä 2 653 671 jäsentä eli asiakasomistajaa. Tämä määrä on niin suuri, että se sisältää epäilemättä kaikenlaisia ihmisiä rikkaista renttuihin ja äärimmäisistä oikeistolaisista vallankumouksesta haaveileviin kommunisteihin.

Tästä syystä on selvää, ettei S-ryhmän kannattaisi missään tilanteessa ryhtyä politikoimaan – ei ainakaan ketään tai mitään vastaan. Ja kuitenkin tämän osuusliikkeen piirissä on tehty syyskuussa päätös, jonka mukaan israelilaista alkuperää olevien tuotteiden hankinta lopetetaan toistaiseksi.

Päätöksen sanotaan olevan – älyllisen epärehellisyyden antamalla varmuudella –  epäpoliittinen. Ja siksi sitä perustellaan Euroopan komission näkemyksellä Israelin ihmisoikeustilanteesta – mitä ikinä jälkimmäinen sitten tarkoittaakaan nyt, kun palestiinalaisterroristien terrori-iskusta alkanut Gazan sotakin on edennyt tulitaukoon ja rauhanneuvotteluihin. 

* * *

 

On kuitenkin tosiasia, että S-ryhmän päätös on provokaatio Suomen juutalaisia ja Israelia Jumalan valittuna kansana pitäviä fundamentalistikristittyjä vastaan. Lisäksi se on tuen osoitus palestiinalaisten tekemälle terroriteolle, jolla oli yli tuhat tapettua, raiskattua ja kidutettua uhria ja joka oli jatkoa kymmeniä vuosia harjoitetulle pienimuotoisemmalle terrorismille (esimerkki ja toinen). Ja siksi puheena olevalle osuuskaupalle annettu pilkkanimi "SS-ryhmä" on kaikessa mustassa huumorissaan surullisen osuva.

* * *

Meille muille osuuskaupan asianomistajille tällä päätöksellä ei liene sen suurempaa merkitystä kuin ärtymys siitä, että käyttämämme kotimainen kauppaliike on ehdoin tahdoin halunnut ottaa kantaa politiikkaan – ja vieläpä valehtelee, ettei olisi muka tehnyt näin. Tätä alleviivaa se, että politiikka boikotin perusteena kielletään, vaikka siinä vedotaan EU:n komissioon, joka on nimenomaisesti Unionin poliittiset päätökset toimeenpaneva elin.

Siksi on erinomaista, että perussuomalaisten Sebastian Tynkkynen ja Wille Rydman sekä kristillisdemokraattien Päivi Räsänen ovat nostaneet asian esille. Ja toivottavaa, että S-ryhmän päättäjät ymmärtäisivät tehneensä boikotilla itsestään idiootteja ja saaneet monien ihmisten mielissä jopa antisemitistisen "SS"-leiman.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomi ulos Euroviisuista!
Kumpi pitäisi sulkea olympialaisista?
Edistyksellinen osuuskauppa kompastui punavihreään kuplaan

Mitä sitten, jos Risto Rytin tilalla olisi ollut Sanna Marin tai Petteri Orpo?

Finanssipolitiikkaa valvova Valtiotalouden tarkastusvirasto (VTV) on Yleisradion mukaan kirjoittanut raportin, jonka mukaan budjettirahaa kulutettiin Suomessa joka koronavuonna keskimäärin 10 miljardia enemmän kuin hallitus oli ennen pandemian puhkeamista suunnitellut. Tämä ei kuitenkaan ollut vielä varsinainen ongelma. 

Sellainen nimittäin syntyi vasta siitä, että koronan aiheuttamien poikkeusten varjolla kasvatettiin myös pysyviä kriisiin liittymättömiä menoja tavalla, joka heikentää julkisen talouden tasapainoa vielä tänäkin päivänä. Tämä johtui siitä, ettei tuolloinen pääministeri Sanna Marin (sd) hallitus eikä sen valtiovarainministeri Annika Saarikko (kepu) ymmärtäneet, osanneet tai tahtoneet pitäytyä pelkästään koronan aiheuttamissa tai edes väliaikaisissa kustannuksissa, vaan ryhtyivät tilaisuuden saatuaan ajamaan omia poliittisia agendojaan kustannuksista piittaamatta.

Niinpä he – sen sijaan, että olisivat ohjanneet ministereitä jonkinlaiseen kohtuullisuuteen – näyttivät muillekin ministereille huonoa esimerkkiä sulle-mulle tuhlauksesta. Ja sen seurauksena Marinin hallitus ohjasi vuonna 2020 noin 30 prosenttia ja vuonna 2021 peräti hulppeat 61 prosenttia kaikista menonlisäyksistä koronaan liittymättömiin tarkoituksiin. 

Nämä menolisäykset kohdistuivat erityisesti kuntatalouden tukemiseen ja valtionhallinnon toimintamenoihin jättäen ne pysyvästi aiempaa korkeammalle tasolle. Ja periytyivät sitten aikanaan Petteri Orpon (kok) hallituksen riesaksi.

* * *

Kuten hyvin tiedämme, ei Orpon hallitus ole onnistunut vieläkään korjaamaan Marinin hallituksen aiheuttamaa valtiontalouden alijäämää. Sen sijaan Suomea uhkaa ensi vuoden aikana joutuminen komission alijäämämenettelyyn eli holhoukseen.  

VTV:n raportin sekä viimeisen kahden vuoden aikana toteutuneen hallituspolitiikan perusteella näyttääkin siltä, että Sanna Marinin hallitus oli kriisitilanteen omiin intresseihinsä valjastanut holtiton, populistinen ja vastuuton kabinetti, jonka toiminta aiheutti pitkäaikaista kärsimystä meille suomalaisille. Petteri Orpon hallitus näyttää puolestaan olevan lammasmainen ja pelokas konklaavi, jolla ei riitä rohkeutta leikata julkisia menoja riittävästi – ilmeisesti oman kansansuosionsa menettämisen pelossa. 

* * *

Mitähän tähän sitten sanoisi. Ehkäpä sen, että jos kumpi tahansa noista hallituksista olisi ollut – Risto Rytin hallituksen sijaan - vallassa talvisodan aikana, olisin minä syntynyt Leningradin oblastin läntisessä osassa. Tai kenties jopa Siperiassa.

Positiiviisena huomiona todettakoon lopuksi kuitenkin se, että Yleisradio julkaisi uutisensa VTV:n raportista salaamatta Marinin hallituksen toimien kelvottomuutta. Toki saattaa olla, että se tapahtui viimeaikaisten BBC-uutisten säikäyttämänä, mutta tapahtui kuitenkin. Kiitos siitä.

Päivän aiempi merkintä:
Tekoäly on huomioitava suomalaisessa maahanmuuttopolitiikassa

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ministeri Riikka Purra linjasi Suomen taloudellisen hyvinvoinnin edellytyksiä
Suomen populistinen tulevaisuus
Talouden tila ja itsenäisyys

Onko EU:n alijäämämenettely raakaa peliä?

Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) varoitti, että Suomi saattaa joutua EU:n alijäämämenettelyyn. Tämä johtuu hänen mukaansa siitä, että "olemme rakentaneet vuosikymmenten kuluessa liian suuren sosiaalivaltion, jonka menotarpeet mitoitettiin Nokia-klusterin huumavuosiin. Tuo huuma oli kuitenkin kangastus eikä raha lisääntyneisiin ja kasvaneisiin etuihin, oikeuksiin ja tukiin yksinkertaisesti riitä."

Uutisen nähtyäni ensimmäinen tunteeni oli harmistus, mutta se muuttui aika nopeasti hämmennykseksi. Katsoin nimittäin Wikipediasta, mitä tämä käytännössä tarkoittaa. 

Mainitun jokamiehen nettitietosanakirjan mukaan "alijäämämenettelyyn joutuminen tarkoittaisi sitä, että Euroopan komissio antaa maalle ohjeet siitä, kuinka paljon taloutta tulee pyrkiä sopeuttamaan ja missä aikataulussa alijäämä olisi saatava alle kolmeen prosenttiin. Yleensä sopeuttamisen määrä on vähintään puoli prosenttia bruttokansantuotteesta joka vuosi. Alijäämä­menettelyssäkään jäsenmaalle ei sanella taloustoimia, vaan jäsenmaat voivat vapaasti itse päättää tarvittavat toimet."

Suomen bruttokansantuote oli viime vuonna noin 250 miljardia euroa, joten puoli prosenttia siitä tuottaisi noin 1,25 miljardia euron leikkaustarpeen seuraavien vuosien aikana. Määrä on suorastaan naurettavan pieni verrattuna niihin sopeutuksiin, joita Petteri Orpon (kok) hallitus on tehnyt hallituskautensa aikana – puhumattakaan siitä, että maamme tämän vuoden budjetin alijäämä on peräti 13,2 miljardia.

Siten lienee selvää, ettei EU:n alijäämämenettelu ole mitenkään kovin raakaa peliä, eikä Suomen joutumisella alijäämämenettelyyn olisi juurikaan merkitystä suomalaisten jokapäiväiseen elämään. Eikä se siten välttämättä auttaisi kovinkaan paljon Suomen julkisen talouden nostamisessa takaisin jaloilleen. 

Ei etenkään silloin, jos maahamme nousee vasemmistovetoinen hallitus vuoden 2027 eduskuntavaalien jälkeen.

Päivän aiempi merkintä:
Ministeri Riikka Purra linjasi Suomen taloudellisen hyvinvoinnin edellytyksiä

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen populistinen tulevaisuus
Lisää yhteisvelkaa ja veroja Euroopan Unionin käytettäväksi?
Riikka Purra ikävien tosiasioiden äärellä

Vesa Kanniaisen lista kannattaisi sisällyttää Euroopan maahanmuuttopolittisiin ohjelmiin

Emeritusprofessori Vesa Kanniainen on tehnyt maahanmuuttopolitiikkaan liittyvän listan. 

1. EU:n jäsenvaltioiden tulee luopua universaalista sosiaaliturvamallista koko Euroopassa.

2. Turvapaikkahakemuksen käsittely on siirrettävä Euroopan ulkopuolelle. 

3. Talousapu pitää lopettaa niille pakolaisten lähtömaille, jotka kieltäytyvät ottamaan vastaan sellaisia kansalaisiaan, jotka eivät ole saaneet turvapaikkaa ja joiden palauttaminen ei siitä syystä riko Geneven sopimusta.

4. Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet tulee velvoittaa yhteistyöhön ja majoittaa palautuskeskuksiin odottamaan kotimatkaansa.

5. Euroopan rajojen ylittäminen pitää kriminalisoida maalla, merellä ja ilmassa silloin, kun henkilöllä ei ole positiivista turvapaikkapäätöstä ja matkustusasiakirjadokumentteja. 

6. Rikollisliigojen rahoittamat kuljetusvälineet (veneet Välimerellä) tulee takavarikoida.

7. Kansainvälisen yhteistyötä pitää tiivistää eri valtioiden kanssa pakolaisten sijoittamiseksi Euroopan ulkopuolelle.

8. Turvapaikan saaneiden vierailut kotimaassaan on kiellettävä.

9. Turvapaikanhakijoiden perheenyhdistämiset on kiellettävä tai jäädytettävä.

10. Kaikki ehdottoman tai ehdollisen vankeusrangaistuksen saaneet ulkomaalaiset on karkotettava riippumatta siitä, kuinka kauan he ovat asuneet EU-maassa. 

Minusta professorin lista on varsin hyvä. Jopa niin hyvä, että se kannattaisi toteuttaa sellaisenaan. Ja siitä syystä kaikki sen kohdat kannattaisi ottaa ohjenuoraksi sekä nykyisen EU:n komission humanitaarisissa päätöksissä että sisällyttää vuoden 2027 jälkeisen Suomen hallituksen maahanmuuttopoliittiseen ohjelmaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vesa Kanniaisen mukaan irakilaiset ja somalit aiheuttava valtavat kustannukset julkiselle sektorille
Uutissuomalaisen lista hallituksen maahanmuuttopoliittisista toimista
Hallitusohjelman toteuttaminen on äärimmäisen tärkeää

EU:n jäsenmaksu nousee

Olen ollut jo vuosikymmeniä sitä mieltä, että Suomen liittyminen euroalueeseen oli yksiselitteisesti virhe. Sen sijaan itse Euroopan Unionin jäsenyydessä näen sekä hyviä että huonoja puolia, joista ensin mainituista erityisesti laajat sisämarkkinat ovat lähtökohtaisesti erinomainen asia vientivetoiselle taloudellemme. 

Valitettavasti myös EU-jäsenyyden osalta on hiljalleen kertynyt erilaista painolastia, joka on heikentänyt jäsenyyden saldoa. Tarkoitaan tällä tietenkin EU:n päätöksistä seuranneita erilaisia maksuvelvoitteita ja byrokratian lisäyksiä. Yksi sellainen ovat tietenkin olleet erilaiset velkapaketit, pian taas ajankohtaistuvat kellon siirtelyt, ylimitoitetut ilmastotoimet ja puollonkorkkien tapaiset sinänsä vähäiset järjettömyydet.

* * *

Tänään sitten luin siitä, että Brysselin päättäjät aikovat nostaa Suomen EU-maksuja noin 4,4 miljardilla eurolla vuosien 2028–2034 aikana. Käyvin hinnoin kyseessä olisi noin 7,4 miljardin euron lisäys kansallisesta talousarviosta maksettaviin EU-maksuihin – nykyinen EU-maksujen taso on noin 17,8 miljardia euroa seitsemän vuoden budjettikaudella.

Asiasta kertoneen uutisen mukaan Suomen nettomaksuosuus EU:lle oli vuonna 2023 noin 840 miljoonaa euroa, koska osa EU:lle pulitettavista maksuista palautuu takaisin Suomeen. Myös jatkossa on odotettavissa, että Suomi saa brysselinrahaa erityisesti EU:n tukemien puolustusmenojen kasvattamiseen. 

Siten jäsenmaksujen korottamisen aiheuttamaa nettolisäystä tulevalle maksuosuudellemme on vaikea arvioida, mutta epäilemättä jonkinlainen lisälasku on tulossa, mikäli komissio saa tahtonsa läpi. Suomi ei kuitenkaan tätä laskua kaipaisi, sillä maan talous on muutenkin ollut kuralla kohta jo kaksikymmentä vuotta. 

Ei etenkään siitä syystä, että vaikka taloudessamme on viime aikoina nähty monia positiivisia merkkejä, se ei ole vielä lähtenyt selvään nousuun. Lisäksi Suomen valtion budjetin kasvu kiihtynee jälleen vuoden 2027 vaalien jälkeen, jolloin maamme vastuuttomimmat jakopoliittiset puolueet – mitä todennäköisimmin – muodostavat uuden hallituksen Antti Lindtmanin (sd) johdolla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Itävallan ympäristöministeri järjesti suomalaisille yli 700 000 000 euron vuosilaskun
Valtamedia harhautti "unohtamalla" tärkeimmän
Mitäs minä sanoin?

Median tulisi tarkkailla erityisesti konfliktiteollisuustaustaisia päättäjiä

Ylen muutaman päivän takaisen uutisen mukaan suomalainen europarlamentaarikko Elsi Katainen (kepu) kertoi EU:n edellisen komission Greenpeace-aktivistin Frans Timmermansin panneen kabinettipäällikkönsä Diederik Samsomin kiristämään häntä. Tämä oli sen seurauksena uhannut, ettei komissio anna esitystä uusista kasvinjalostustekniikoista, ellei Katainen puolla komission esitystä ennallistamisasetukseksi.

Katainen oli kysynyt kabinettopäälliköltä, että ymmärsikö hän oikein, että tämä uhkailee häntä - eikä tämä kieltänyt. Lisäksi kabinettipäällikkö oli käynyt hyvin uhkaavaan sävyyn painostamassa muitakin europarlamentaarikkoja.

Toki Samsom nyt kiistää kaiken, mutta on vaikea keksiä syytä, miksi Katainen olisi valehdellut menneistä tapahtumista. Lisäksi Timmermansin epädemokraattiisista tavoista on valitettu aiemminkin. Näistä syistä uskon Kataisen puhuvan totta. 

* * *

Ylen uutinen oli syytä nostaa uudelleen esille siksi, ettei se ole nostattanut sen kummempaa yhteiskunnallista keskustelua, vaikka Timmermans toimi vanhana Greenpeacen aktivistina erittäin tehokkaasti ja pyöritteli komission heikkoa puheenjohtajaa Ursula von der Leyeniä miten tahtoi. Ilmeisesti jopa turvautuen samankaltaiseen retoriikkaan kuin hänen avustajansa kohdisti Kataista kohtaan. 

Oppi tästä kaikesta on luonnollisesti se, että yksisilmäisiin poliittisiin kansalaisjärjestöihin sitoutuneiden henkilöiden nostaminen EU:n hallintoon ei suinkaan - ainakaan aina - johda heidän toimintatapojensa demokratisoitumiseen, vaan - ainakin toisinaan - niin sanotun konfliktiteollisuuden menetelmien leviämiseen myös poliittiseen päätöksentekoon. Ja siksi tällaisten henkilöiden toimintaa tulisi eri medioissa seurata ja arvioida tavallista tarkemmin - eikä vasta jälkijunassa, kuten tämän kirjoituksen kirvoittaneessa Ylen artikkelissa. 

Päivän edellinen:
Adrenaliinia ja palstamillimetrejä Euroviisuissa

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Europarlamentin tulisi kaataa von der Leyenin komissio
Komission Greenpeace-siiveltä tuli jälleen järjetön esitys
Komissio hamuaa määräysvallan suomalaisiin metsiin

EU:n komissio heräsi ja havaitsi ongelman

Euroopan Unioni on vuosien mittaan rakentanut sellaisen byrokratiakoneiston, että alueen taloudellinen kehitys on jäänyt pahasti muun maailman jalkoihin. Tämä huomio ei ole millään tavalla uusi, mutta nyt siihen on lopultakin herätty ja sen seurauksena EU-komissio aloitti oman yrityksensä sääntelyn keventämiseksi tällä viikolla. 

Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että jokainen uusi byrokratiaa lisäävä uudistus on tehty hyvässä tarkoituksessa ja sellaisen uskon ajamana, että muutos tekisi maailmasta hiukan aiempaa paremman. Eikä hallintovallan kasvu siitä syystä johdu pahoista aikeista, vaan ymmärtämättömyydestä tai suoranaisesta tyhmyydestä (tässä valaiseva esimerkki).

EU:n keskushallinnon vuosikymmeniä tehtailema direktiiviviidakko ja maailmanparantamisyritykset ovat johtaneet pääsääntöisesti taloudellista yrittämistä vaikeuttaviin, hallintoa kasvattaviin ja ihmisten veronmaksajien elämää vaikeuttaviin kehityskulkuihin. Ja sitä kautta eurooppalaisten elämänlaadun heikkenemiseen. 

Tämä nähdään hyvin selkeästi vertailemalla eri alueiden talouskasvua. Se on viime vuosina ollut erityisesti USA:ssa ja Intiassa voimakkaan nousujohteista, mutta EU:n alueella erittäin heikkoa. Ja poikkeuksellisen lainkuuliaisessa Suomessa suorastaan katastrofaalista.

Siksi on hyvä yhtyä Helsingin Sanomain pääkirjoittajan loppukaneettiin, jonka mukaan "paatunut sääntelykoneisto tarvitsee pysyvän asennemuutoksen, ja siihen tulee nyt tilaisuus, kun EU:n painopiste siirtyy talouskasvuun ja turvallisuuteen". Ja toivoa, että tämä ymmärretään myös Brysselin vallan kammareissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Diversiteetin, tasa-arvon, inkluusion ja suomettumisen seurauksista
Esimerkki on annettu, mutta seuraako Suomi?
Ylen kannattaisi kutsua Matti Viren, Eemil Nuuttila, Matias Mäkynen ja Mika Maliranta A-studioon

Elon Musk oikeuteen? Donald Trump presidentiksi?

Tämän blogin otsikon alla lukee teksti, jonka tulin aikanaan kirjoittaneeksi Hommafoorumille viestiin, jota en enää löytänyt. Sen mukaan "niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sanavapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus."

Tämä ajatus on tullut jälleen ajankohtaiseksi, koska - yksi PayPalin perustajista, SpaceX-yrityksen perustaja ja kantorakettien kehittäjä, sähköautovalmistaja Teslan toimitusjohtaja, hallituksen puheenjohtaja ja osaomistaja sekä X:n eli Twitterin omistaja - Elon Musk otti ja kertoi Euroopan komission tarjonneen X:lle salaista sopimusta, mikäli se ryhtyisi sensuroimaan ihmisten viestejä kertomatta siitä kenellekään. Palkkioksi kyseisen sosiaalisen median ei tarvitsisi maksaa sakkoja siitä, että sen käytännöt ovat rikkoneet EU:n digipalvelusäädöstä. 

Miljardöörin mukaan muut sosiaalisen median alustat ovat hyväksyneet vastaavanlaisen tarjouksen, mutta hän lupasi harkita asian viemistä oikeuteen. Mikäli Musk todella tekee näin, saamme seurataksemme todellisen jännitysnäytelmän sananvapaudesta. 

EU:n päätöksen taustalla on luonnollisesti sosiaalisessa mediassa leviävä disinformaatio, jota etenkin Venäjä on suoltanut sinne valtavia määriä. Ja nyt kansalaiset halutaan digipalvelusäädöksen avulla suojata siltä. 

Tämä pyrkimys on tietenkin hyvää tarkoittava, mutta kuka takaa sen, ettei sensuuri ulotu vaarallisen disinformaation lisäksi esimerkiksi mielipidekysymyksiin? Tai ettei se olisi jo ehtinyt tehdä niin?

Tiedämmehän me, että erityisesti poliittisella vasemmistolla on intohimoja tähän suuntaan. Eihän Peppi Pitkätossunkaan isä ole enää neekerikuningas. Eikä meille ole kerrottu lukemattomissa rikostapauksissa syylliseksi epäiltyjen maahanmuuttajien etnisestä taustasta vaikka vastaavissa teoissa kantaväestöön kuuluminen muistetaan yleensä mainita. 

Jääkäämme siis jännityksellä odottamaan lähteekö Musk oikeuteen. Ja jos lähtee, niin kuinka oikeus ratkaisee asian.

* * *

Samaan aikaan presidenttipeli kovenee Yhdysvalloissa. Sen viimeisenä käänteenä oli ehdokkaan murhayritys, jonka seurauksena yksi todennäköinen Donald Trumpin äänestäjä kuoli, samoin kuin ampuja. Lisäksi ainakin kaksi henkilöä loukkaantui vakavasti. 

Lienee kuitenkin todennäköistä, että murhayrityksen seurauksena korvaansa haavan saaneen Trumpin kannatus pikemminkin kasvoi kuin väheni äänestäjien joukossa. Näin jo siitäkin syystä, että kuumentuneen vaalikampanjan aikana on demokraattien joukosta lausuttu varomattomasti toiveita Trumpiin kohdistuvasta väkivallasta - eivätkä tämän kannattajat ujostele tuoda asiaa esille. 

Tapaus on vakava myös sananvapauden kannalta. Siinä keskeinen kysymys on, että olisiko viime yön ampuminen jäänyt tapahtumatta ilman demokraattien väkivaltapuheita. Vai olivatko ne lopulta merkityksettömiä ja ampujan motiivi olisi sittenkin syntynyt "tavanomaisen" poliittisen keskustelun seurauksena. Sehän on joka tapauksessa äärimmäisen polarisoitunutta Yhdysvalloissa.

Näihin kysymyksiin me emme saa koskaan varmaa vastausta, koska ampuja ei ole sitä kertomassa. Eikä tämä asia muutu, vaikka tapauksen taustoja pohdiskelisi minkälainen poliittisten kommentaattoreiden asiantuntijakaarti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Disinformaation levittäminen on osa Venäjän sodankäyntiä
Professorin ja Teemu Selänteen välinen suhde
Helsingin sanomat sepitti salaliittoteorian

Sosiaalinen oikeudenmukaisuuden ajatus perustuu vihaan, epätasa-arvoiseen kohteluun lain edessä ja varkauteen

Argentiinan presidentti Javier Milei antoi haastatelun amerikkalaismedialle. Se kannattaa toki lukea kokonaisuudessaan, mutta päätin kääntää tähän kuitenkin vain siihen sisältyvän vertauskuvallisen selityksen siitä, mitä sosialismi on ja miksi se saavuttaa suosiota poliitikkojen ja äänestäjien parissa. Olkaapa siis hyvät, arvoisat lukijani.

"Oletetaan, että juoksemme kilpaa. Meitä on 20, mutta kuinka moni voi voittaa? Vain yksi. 

Mitä sosialismi siis tekee? Se keskittyy jäljelle jääviin 19 juoksijaan, puhuen salajuonesta, jonka mukaan joku voitti ja alistaa muita. Se ruokkii ja vaalii kaunaa ja vihaa. On helpompi uskoa, että kyseessä oli salaliitto kuin hyväksyä, että toinen oli parempi. 

Juuri tästä on kyse kulttuuritaisteluissa. Osoittaa, että nämä moraaliset arvot ovat vastenmielisiä ja että ne johtavat hirvittäviin instituutioihin, ja että kun näitä instituutioita toteutetaan, valtiot romahtavat ja vajoavat kurjuuteen."

Näiden sanojensa jälkeen Milei otti esimerkin omasta kotimaastaan: "Argentiina omaksui vapauden ajatukset vuonna 1860 oltuaan barbaarien maa. Ja 35 vuodessa siitä tuli maailman rikkain kansakunta. 

1900-luvun alussa Argentiina omaksui sosialistiset ideat ja siitä tuli kurja maa, joka tuottaa ruokaa 400 miljoonalle ihmiselle, mutta verorasitus on 70 prosenttia kyseisellä sektorilla. Tätä roskaa sosialismi on. 

Ja miten he tekivät tämän? Istuttamalla 'sosiaalisen oikeudenmukaisuuden' ajatuksen, joka perustuu vihaan, epätasa-arvoiseen kohteluun lain edessä ja varkauteen. Ja tämä moraalisten arvojen rappeutuminen johtaa lahoamiseen. 

Meidän on siis taisteltava sekä taloudellisella, poliittisella että kulttuurisella rintamalla. Jos epäonnistut jollakin näistä osa-alueista, sosialismi hiipii sisään ja voittaa."

* * *

Arvoisat lukijani: edelle kääntämäni teksti avaa erinomaisesti sitä, mitä sosialismi on ja miksi se on suosittua. Mutta kertoo myös sen, miten siitä voidaan päästä eroon. Ja miksi se on välttämätöntä, mikäli haluamme Suomen ja Euroopan olevan hyvä paikka asua ja elää myös tulevaisuudessa. 

Ja jotta tämä ei jäisi pelkäksi sanahelinäksi, muistutan siitä, mihin Suomen historiallinen nousu 1800-luvun aikana ja jälkeen perustui. Ensin Johan Snellman johdolla ja valistuneen keisarin suostumuksella ja tuella luotiin suuriruhtinaskuntaan liberalistinen lainsäädäntö, joka salli vapaan taloudellisen toiminnan, mutta sitoi hallinnon ja lainkäytön lakiin. Ja lopulta vuonna 1879 toteutettiin elinkeinovapaus. 

Näin Suomen talous kasvoi nopeasti ja saavutti ja jopa ohitti 2000-luvun alkuvuosina entisen emämaan, kunnes lopulta tukehtui omien hallitusten - erityisesti Jäätteenmäen, Vanhasen, Kiviniemen ja Kataisen/Stubbin - sekä Euroopan Unionin johdolla rakennettuun keskusjohtoiseen ja yhä byrokraattisempaan taloudenpitoon, jossa poliittista suosiota ostettiin yhä hulppeammilla verovaroin kustannetuilla palveluilla. 

Ja kuten tiedämme, ei Suomi ole vieläkään pystynyt nousemaan siitä suosta, johon se ajettiin. Päinvastoin, vuosina 2019-2023 hallinnut Rinteen/Marinin kabinetti käänsi Sipilän hallituksen aloittamien oikeansuuntaisten toimien vaikutukset uudeksi ja entistä vaikeammaksi stagnaatioksi, jonka seurauksena suomalaisten taloudellinen toimeliaisuus ja rahavirrat ovat suurelta osin suuntautuneet Suomesta muuhun maailmaan.  

Tässä työssä kauniin ex-pääministerimme työtä auttoi samaan suuntaan puhaltanut Ursula von der Leyenin johtama brezhneviläistä byrokratiaa ilmeisenä esikuvanaan pitänyt "greenpeace-komissio". Ja siksi olisi äärimmäisen tärkeää, että myös tuleva europarlamentti ja komissio lukisivat ja ymmärtäisivät edelle kääntämäni Javier Milein ajatuksen sosialismin syistä ja vaaroista. Ja että ne palauttaisivat Euroopan Unionin kansallisvaltioiden hyvinvointia tukevaksi vapaan kaupan liitoksi sen sijaan, että se toimii brezhneviläisen stagnaation sylttytehtaana.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ay-liike ja vasemmisto ajavat USA:n talouden tukemista suomalaisella rahalla
Talous kuntoon kolmessa kuukaudessa ay-liikkeen vastustuksesta huolimatta
Orpon hallitus ja köyhien köyhdyttäminen

EU-parlamentti hyväksyi maahanmuuttopaketin, joka ei vähennä elintasopakolaisuutta

EU-parlamentti hyväksyi eilen laajan maahanmuuttopaketin, jossa säädetään joukosta turvapaikanhakijoiden käsittelyä koskevia asioita. Niistä merkittävin koskee pakollisia solidaarisuustoimia niille EU-maille, joihin kohdistuu erityistä muuttopainetta. 

Sen sisältö voidaan kuvata lyhyesti näin: jatkossa muille maille on tarjolla vain kaksi vaihtoehtoa. Joko otat vastaan osan tulijoista tai maksat muuttopaineen kohteena olevalle maalle selvää rahaa.

Ruotsalaisen europarlamentaarikon mukaan "EU saa jälleen kontrollin ulkorajoistaan, vähentää taloudellisista syistä johtuvaa maahanmuuttoa ja ottaa käyttöön yhteisen maahanmuuttopolitiikan". Sen sijaan Amnesty internationalin mukaan maahanmuutto- ja turvapaikkauudistus lisää inhimillistä kärsimystä Euroopan rajoilla ja ihmisoikeusloukkausten riskiä.

Suomen hallitus on ohjelmassaan ilmoittanut olevansa valmis edistämään vain taakanjaon vapaaehtoisuutta, mutta on siitä huolimatta ollut valmis hyväksymään nyt sovitun solidaarisuusmekanismin. Eurooppaministeri Anders Adlercreutzin (ruots) mukaan "Suomen kaltaisen reunavaltion on hyvä huomata se, että paine, joka tällä hetkellä kohdistuu Etelä-Eurooppaan, voi joskus olla meidän rajallamme. Kyllä tällaiset yhteiset sopimukset ovat eittämättä Suomenkin intressien mukaisia."

Nähtäväksi siis jää, mikä on nyt hyväksytyn paketin lopullinen vaikutus EU:n alueelle - ja erityisesti Suomeen - suuntautuvaan elintasopakolaisuuteen. Tai Venäjän rajavaltioiden viime vuosina kohtaamaan kehitysmaalaisia hyödyntävään Putinin hybridisodankäyntiin. 

Selvää sen sijaan on, että länsimaihin pyrkivien kehitysmaalaisten määrä on nopeassa kasvussa, sillä EU-alueella jätettiin viime vuonna 1,14 miljoonaa turvapaikkahakemusta. Se on suurin lukema sitten vuoden 2016.

Tämä osoittaa, että nykyaikainen kansainvaellus ei suinkaan ole hiipumassa vaan pikemminkin kasvusuunnassa. Eikä eurooppalainen taakanjakomekanismi tule sitä suinkaan lopettamaan. 

Mikäli kansainvaellus kuitenkin haluttaisiin pysäyttää, tarvittaisiin muita keinoja. Niistä tehokkain olisi EU:n vetovoiman pienentäminen kehitysmaalaisten parissa. Siksi on kysyttävä, että millä keinoin se olisi mahdollista. 

Omalta osaltani näen helpoiksi ratkaisuiksi esimerkiksi 1) turvapaikan tarpeen osoittamisvalvollisuuden siirtämisen hakijalle, 2) EU:n alueella vapaan liikkumisen estämisen hakemuksen käsittelyn aikana, 3) tehokkaan palauttamismekanismin kehittämisen perusteetta turvapaikkaa hakeneille sekä 4) EU-maiden sosiaaliturvan rajaamisen pelkästään kansalaisille. 

Valitettavasti en ole havainnut tämänsuuntaisia pyrkimyksiä EU:n päätoksentekokoneistolta. Näin siitä huolimatta, että kohta 1) estäisi valheellisin perustein maahan pyrkineiden henkilöiden hyväksymisen, 2) estäisi elintasopakolaisten luvattoman pääsyn EU:n alueelle, 3) poistaisi Unionin alueelta sellaisen henkilöt, joilla ei ole turvapaikan tarvetta sekä 4) vähentäisi niiden ihmisten määrää, jotka pyrkivät eurooppalaisen elatusautomaatin nauttijoiksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ankka, joka korosti uuden rajalain kiireellisyyttä
Humanitaarisen maahanmuuton vallankumous
Kansainväliset ihmisoikeussopimukset ovat kuin väkivaltainen avioliitto

Ennallistamisasetus kaatui epäreiluun taakanjakoon

Vuonna 2011 käytiin kovaa keskustelua konkurssiin ajautumassa olevan Kreikan pelastamisesta. Siinä pelissä oli näkyvästi mukana myös Suomi silloisen valtiovarainministerinsä Jutta Urpilaisen (sd) johdolla.

Kirjoitin elokuussa 2011 seuraavasti: "tänään aamulla minulle sitten selvisi, että suomalaisten lainojen takauksiksi olisi tulossa kreikkalaisten pankkien osakkeita. Muuten hyvä, mutta ongelman muodostaa se, ettei Kreikka mitä todennäköisimmin selviä kuiville edes euromaiden tuella. Sen annettaneen mennä konkurssiin välittömästi, kun saksalaisten ja ranskalaisten pankkien omistajien riskit on sosialisoitu eurooppalaisten veronmaksajien maksettavaksi.

Tässä yhteydessä saattaa sitten käydä niin, että Kreikan valtion ohella selvitystilaan joutuvat myös maan pankit, jolloin Suomen takuut muuttuvat arvottomiksi. Nähdäkseni siis varsin arveluttavia takuita meille nyt tarjotaan."

Olin onneksi väärässä eikä Kreikka ole suistunut selvitystilaan eivätkä Suomen saamat vakuudet ole menettäneet koko arvoaan. Sen sijaan - Iltalehden pääkirjoituksen mukaan - "vuonna 2011, kun Suomi vaati silloisen valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen johdolla ainoana euromaana Kreikka-vakuuksia, oli lopputulos heikko. Vakuuden sijoitustuotto on pakkasella ja pankin palkkiot ovat nousseet 1,5 miljoonaan euroon."

Onni onnettomuudessa on se, että Kreikka tulee ilmeisesti selviämään tilanteestaan ja pystyy loppujen lopuksi maksamaan Suomelta saamansa lainan takaisin. Ikävää siinä on parhaassakin tapauksessa kuitenkin se, että Suomi saa vakuuksiensa takia lainaosuudestaan alempaa korkoa kuin muut lainanantajat.

* * *

Edelle kirjoittamani historia on sikäli ajankohtaista, että yllä linkittämäni Iltalehden pääkirjoituksen mukaan Suomi on herännyt puolustamaan omia etujaan EU:ssa. Tämä näkyi muun muassa siinä, että maamme asettui vastustamaan komission Greenpeace-myyrän eli Frans Timmermansin johdolla junailtua ennallistamisasetusta yhdessä muutaman muun jäsenmaan kanssa. 

Vastustuksen taustalla ei ole se, ettei Suomi haluaisi suojella ympäristöään, vaan meille kaavaillun maksuosuuden kohtuuttomuus. Ministeri Kai Mykkäsen (kok) mukaan Suomen osuudeksi olisi tullut 700 miljoonaa euroa, joka olisi ollut asukaslukuun nähden Unionin korkein, vaikka ympäristömme tila on lähes kaikkia muita jäsenmaita parempi. 

Tätä taustaa vastaan on outoa se yksisilmäisyys, jonka Suomen päätös on herättänyt ympäristöväessä. Tämä on näkynyt esimerkiksi Helsingin sanomien yleisönosastolla ja etenkin sosiaalisessa mediassa. 

Jälkimmäisestä esimerkkinä käyköön Suomen ympäristökeskuksen Seppo Knuuttilan kannanotto, jonka mukaan "Meillä toden totta on #hallitus, jota #ympäristö'n tila ei voisi vähempää kiinnostaa" ja Jyväskylän yliopiston lehtori Panu Halmeen kommentti siitä, että "Mikä on ennallistamisasetuksen hylkäämisen merkittävin seuraus? Se, että EU menettää loputkin natsansa siinä, että voisi puhua indonesian ja Brasilian hallituksille sademetsien pelastamisesta."

Eivätkö nämä ihmiset ymmärrä, ettei sille tule ikinä loppua, jos ryhtyy maksamaan asioita toisen puolesta. Näin siksi, että kyllä vastikkeettomalle irtorahalle on aina ottajia - niin ihmiselämässä kuin valtioiden kesken.

Siksi myös ympäristöväen tulisi ymmärtää, että jos EU:n komissio haluaa ihan oikeasti viedä läpi ennallistamisasetuksen, sen tulisi jakaa kustannukset oikeudenmukaisesti. Eli suurimmat maksuosuudet tulisi kohdistaa niille, joiden ympäristössä on eniten korjattavaa - ja Suomen kaltaisten kuitenkin suhteellisen hyvin asiansa hoitaneiden maiden kustannusten tulisi jäädä vähäisemmiksi. 

Ilmeisesti tämä on myös isojen EU-maiden poliitikoille liian vaikea ymmärtää. Tai ainakin toteuttaa, sillä tällainen oikeudenmukainen ja hyvin perusteltu ratkaisu maksaisi niiden asukkaille paljon enemmän kuin nyt esitetty taakanjakomalli.

Tämä on sikäli ikävää, että minun nähdäkseni EU olisi paljon parempi kokonaisuus asukkailleen, yrityksilleen ja jäsenmailleen, jos sen toiminta perustuisi asiasta riippumatta oikeudenmukaisuuteen. Tämä olisi myös paras vaihtoehto koko Unionin tulevaisuuden kannalta - eikä pelkästään tässä vaan kaikissa muissakin vastaan tulevissa asioissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuorten ahdistuneisuus ja USA:n metsäpalot
Europarlamentin tulisi kaataa von der Leyenin komissio
Onnea ja ohjeita komissaarillemme vaikeaan tehtävääänsä

Ammattikalastajien tappolinjalta 1970-luvun vappumarssille

Kuten olen ennenkin todennut, on EU:n nykyinen komissio vahvasti Greenpeacen talutusnuorassa. Tähän on syynä se, että varapuheenjohtaja Frans Timmermansia ohjaa ympäristöjärjestön entinen kampanjapäällikkö Diederik Samsom.

Tämän tilanteen absurdiudesta ollaan saamassa jäälleen näyttöä, kun komissio on kieltämässä silakan kalastamisen Itämerellä. Syyksi on mainittu sen kannan pienentyminen.

Tosiasia kuitenkin on, että kansainvälinen merentutkimusneuvosto olisi sallinut silakankalastuksen jatkuvan Itämerellä. Näin siksi, että vaikka vuonna 2020 alkanut silakoiden - erityisesti kookkaampien yksilöiden - nälkiintyminen on johtanut kannan pienentymiseen, on silakkakantojen havaittu jo viime syksynä alkaneen toipua. Sen merkkinä kalat olivat keväällä jo hyvässä kunnossa ja kutukin onnistui mainiosti.

Greenpeace Komissio kuitenkin näyttää haluavan lopettaa suomalaisen ammattikalastuksen nyt tehdyllä päätöksellä. Siksi Suomen ja Itämeren rantavaltioiden hallitusten on syytä olla hereillä lokakuun lopulla, kun ministerineuvosto kokoontuu tekemään lopullisen päätöksen lokakuun lopulla. 

Hereillä on oltava myös ensi vuonna, kun Ursula von der Leydenin komissiolle nimitetään seuraajaa. Olisihan Suomen ja koko EU:n kannalta suorastaan kohtalokasta, mikäli myös sen seuraaja olisi jonkin Greenpeacen tapaisen fanaattisen kansalaisjärjestön ohjailtavissa. 

* * *

Fanatismista puheen ollen katselin eilen Ylen uutisia ja koin hyvin vahvan Déjà-vu-ilmiön. Verorahoitteisen median pääuutisessa nimittäin näytettiin elävää kuvaa Helsingissä järjestetystä yli 10 000 ihmisen rasisminvastaista mielenosoituksesta. 

Näkymä ja iskulauseet nimittäin toivat erittäin voimakkaasti mieleeni 1970-luvulla voimissaan olleiden äärivasemmiston vappumarssit puolen vuosisadan takaa. Ja niistä paljastui, että rasismi näytti olevan marssijoille pelkkä keppihevonen maamme hallituksen vastustamiseksi. 

Vai mitä muuta voisi ajatella iskulauseesta "tiedonanto - pelkkää sumutusta! Hallitus - me nähdään läpi susta!" Tai Senaatintorilla pidellyn plakaatin tekstistä "Hallitus alas"? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus irtisanoutui rasismista, mutta pitäisikö Herlinien suvun julistautua epädemokraattisiksi totalitaristeiksi?
Edes rikoskomisario ei uskalla puhua tosiasioista sellaisina kuin ne ovat
Rasistinen tiedekunta

Muutama kommentti Teemu Keskisarjan listaan

Tänään pääsenkin helpolla. Näin siksi, että kansanedustaja Teemu Keskisarja (ps) kirjoitti Suomen uutisiin kolumnin mieleisimmistään hallitusohjelman virkkeistä. Minä puolestani ajattelin kommentoida Keskisarjan listaa - eli seuraavassa lainausmerkkien ympäröimänä kansanedustajan valitsema virke ja sen jälkeen oma kommenttini.

 

"Yleisradion rahoitus ja varojen käyttö avataan julkiseksi osakeyhtiölain puitteissa". Tämä on kaikkien suomalaisten etu - eikä vähiten Ylen toimittajien, jotka joutuvat lopultakin pohtimaan tehtäväänsä suomalaisten palvelijoina.  

"Suomen metsäpolitiikka pidetään kansallisissa käsissä". Erinomaista, että Greenpeacen talutusnuorassa olevan komission ahnaat sormet pidetään erossa suomalaisten arvokkaimmasta uusiutuvasta luonnonvarasta.  

"Suomi ei sitoudu toimiin, jotka muokkaavat Euroopan unionia epäsymmetrisen tulonsiirtounionin suuntaan". Eikö tämän pitäisi olla itsestäänselvyys? 

"Tuulivoimalle lisätään velvoitteita sosiaalisen hyväksyttävyyden parantamiseksi ja säätövoimatarpeen rahoittamiseksi". Toisin sanoen tuulivoimalla rahaa tekevät pannaan maksamaan aiheuttamansa kustannukset - eli ulotetaan aiheuttaja maksaa -periaate ja lopetetaan tuulivoiman epäsuora tukeminen veronmaksajien kukkarosta.  

"Hallitus tähtää ensisijaisesti jalostavan teollisuuden investointeihin ja korkean jalostusarvon vientiin sen sijaan, että Suomi veisi vuositasolla suuria määriä sähköä tai jalostamatonta vetyä". Toivottavasti tämä onnistuu. Olkaamme mieluummin vihreän siirtymän Japani kuin Kongo.

"Tehdään kolmansille maille annettava kahdenvälinen taloudellinen apu ehdolliseksi sille, että maa ottaa vastaan palautettavia kansalaisiaan". Kaikki muu olisikin silkkaa hulluutta. Mutta mitä kertoo maamme edellisistä hallituksista se, että tämä periaate kirjattiin hallitusohjelmaan vasta lähes kahdeksan vuotta kehitysmaalaisten toistaiseksi suurimman kansainvaelluksen jälkeen?

"Kotoutumisen edistämiseksi eriytetään maahanmuuttajien ja Suomessa pysyvästi oleskelevien sosiaaliturvaa ja -etuuksia perustuslain reunaehdot huomioiden". Toivottavasti perustuslain tulkinnassa käytetään kerrankin järkeä. Eli vähennetään Suomen vetovoimaa niille maahanmuuttoa harkitseville, joiden motiivina on elintasopakolaisuus sosiaaliturvan varassa.

"Pysyvää oleskelulupaa ei voi saada ilman aktiivisuutta oman henkilöllisyytensä selvittämisen edesauttamisessa". Miksi ihmeessä tämäkin virke kirjoitettiin hallitusohjelmaan vasta nyt? Ja miksei tätä kohtaa ole muotoiltu siten, ettei edes väliaikaista oleskelulupaa voisi saada ilman aktiivisuutta oman henkilöllisyyden selvittämisessä?

"Turvataan kotimaisten tieteellisten julkaisukanavien toiminta ja mahdollistetaan tieteellisten artikkeleiden avoin julkaiseminen niissä ja siten tutkitun tiedon saatavuus kansalliskielillä". Tämä on isänmaallinen teko, joka vähentää vaaraa siitä, että suomesta tulisi ns. kyökkikieli. Toki ainakin luonnontieteellinen tieto on jatkossakin syytä julkaista kansainvälisillä foorumeilla, mutta voisiko kotimaisissa yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa palkita tutkijoita myös luonnontieteellisen tutkimustiedon julkaisemisesta kansalliskielillä - vaikkapa tieteellisten yhteenvetoartikkeleiden muodossa?

Kaiken kaikkiaan Keskisarjan poimintojen oivallisuuteen on helppo yhtyä. Ja siksi voi jo nyt sanoa, että niiden toteuttamisella on kauaskantoiset seurauksen Suomen ja suomalaisuuden tulevaisuuden kannalta - edellyttäen, että hallitus toteuttaa ohjelmansa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Parodiahorisontin ylityksiä
Punavihreä kenttäoikeus
Kansanmurhan välttäminen vaati sankareita

EU:n komission ja Kanada metsäpalojen välinen yhteys

Maaseudun tulevaisuudessa oli pari päivää sitten juttu Kanadan metsäpaloista. Sen mukaan jättiläisvaltiossa on palanut metsiä peräti neljä miljoonaa hehtaaria. Samojen palojen seurauksista on raportoitu muissakin medioissa (esimerkki). 

Pinta-alaa voi verrata Suomen koko metsäalaan, joka on 26,3 miljoonaa hehtaaria. Toisin sanoen Kanadassa tänä kesänä palaneiden metsien koko on noin kuudesosa meidän metsiemme pinta-alasta. Melkoinen roihu siis.

Tämän aiheen valitsin tähän blogiin kuitenkin suomalaisen metsäkeskustelun takia. Eli siksi, että meillä vaaditaan yhä suurempaa osuutta metsistä pois talouskäytöstä. 

MT:n jutussa haastateltu tutkija nimittäin kertoi, että Suomessa ei esiinny jättimäisiä metsäpaloja siksi, että maamme metsissä on pieni kuviokoko, tiheässä metsäautoteitä sekä joka notkelmassa suurempia tai pienempiä asutuksia ja niissä vapaapalokuntia - kaikki nämä asiat ovat toisin kuin Kanadassa, jossa lähes kaikki ihmisasutus on keskittynyt kapealle vyöhykkeelle maan eteläosaan.

Jos nyt Suomessa sitten luovuttaisiin suuresta osasta metsätaloutta ja turvemaiden peltojakin entisöitäisiin kovalla kädellä, muuttaisivat asukkaat pois etenkin pohjoisimmasta Suomen syrjäseuduilta, joissa maaperä on suurelta osalta turvepohjaista. Samalla häviäisivät ajan myötä niin metsien pienet kuviokoot kuin kulkukelpoiset metsäautotietkin.  

Tämän taas voi olettaa näkyvän jossain vaiheessa metsäpalojen sammuttamisen vaikeutumisena ja siten metsäpalojen oleellisena laajentumisena nykyisestä. Toisin sanoen, tämä on yksi osa sitä tulevaisuudenkuvaa, joka on edessämme, mikäli EU-parlamentin oikea laita epäonnistuu komission ennallistamisvaatimusten torppaamisessa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Europarlamentin tulisi kaataa von der Leyenin komissio
30 prosenttia maapallon pinta-alasta suojellaan
Halla-aho twiittasi metsäpalojen syistä

Europarlamentin tulisi kaataa von der Leyenin komissio

Maaseudun tulevaisuudessa oli juttu, jonka mukaan europarlamentin suurimman ryhmän EPP:n jäsen Christine Schneider olisi todennut Unionin komission ja etenkin ympäristökomissaari Frans Timmermansin toimineen räikeästi toimivaltansa ulkopuolella ajaessaan valmistelemaansa ennallistamisasetusehdotusta voimaan. Näin siksi, että ympäristöasioiden pääosasto oli lähettänyt lobbausdokumentin, jossa oli listattu vaikutuskeinoja, joilla ihmiset ja yritykset voisivat houkutella meppejä äänestämään ehdotetun asetuksen puolesta.

Schneiderin mukaan komissio oli tajunnut, ettei sen tekemä esitys ole myötätuulessa, joten ”he pyrkivät vaikuttamaan parlamentin jäseniin” lobbareiden kautta. Eikä tämä ole tietenkään EU:n toimielinten vallanjaon mukaista. 

Noista elimistä Eurooppa-neuvosto eli epävirallisesti EU:n huippukokous - johon kuuluvat Euroopan unionin (EU) jäsenvaltioiden valtionpäämiehet ja komission puheenjohtaja - on muodollisesti korkein. Sen tehtävä on antaa EU:lle sen kehittämiseksi tarvittavat virikkeet sekä määritellä yleiset poliittiset suuntaviivat. Se on EU:n ylin poliittinen elin ja kokoontuu neljästi vuodessa tarkoituksena linjata keskeisiä poliittisia suuntaviivoja ja kehittää toimintaa

Euroopan unionin neuvosto eli ministerineuvosto edustaa jäsenvaltioiden hallituksia ja on EU:n tärkein päätöksentekoelin. Se säätää lakeja yhdessä parlamentin kanssa, hyväksyy budjetin yhdessä parlamentin kanssa, on päävastuussa unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ja kokoontuu kymmenessä eri kokoonpanossa käsiteltävästä asiasta riippuen.

Sen kokouksiin osallistuu kustakin jäsenmaasta yksi ministeri käsiteltävän asian mukaan. Äänestyksissä eri jäsenvaltioiden ministereillä on kuitenkin eri määrä ääniä käytettävissään eli suuremmilla valtioilla enemmän ja pienemmillä vähemmän.

Komissio taas muodostuu vajaasta 30 komissaarista, jotka valitaan EU-vaalien jälkeen ja jotka parlamentin on hyväksyttävä. Siihen valitaan yksi komissaari jokaisesta jäsenvaltioista ja sen tehtävänä on edustaa koko unionin etua.

Sitä varten komissiolla on Unionissa aloite- ja toimeenpanovalta, se valvoo varojen käyttöä ja EU-lakien noudattamista sekä pitää komissaarien ja virkamiesten avulla koko unionin käynnissä. Jäsenvaltiot valitsevat omat komissaarinsa, joiden toimikausi on 5 vuotta ja asiat hyväksytään enemmistöpäätöksinä

Sitten on vielä Euroopan parlamentti, joka edustaa periaatteessa EU-kansalaisia ja valitaan vaaleilla joka 5. vuosi. Europarlamentaarikot toimivat osana eurooppalaisia sisarpuolueita ja säätävät lakeja yhdessä ministerineuvoston kanssa. Parlamentilla ei kuitenkaan ole aloiteoikeutta, mutta sillä on valta erottaa komissio.

Tässä mielessä Schneiderin esille tuoma Timmermansin toiminta on tosiaankin ehdottoman epädemokraattista ja EU:n valtarakenteiden vastaista. Ja siksi näkisin, että tässä tilanteessa europarlamentin tulisi toimia päättäväisesti ja kaataa – ei pelkästään ennakointiesitystä – vaan koko Ursula von der Leyenin läpimädäksi osoittautunut komissio.

Tämä toimenpide palauttaisi vallanjaon EU:ssa sovittuihin raameihin ja lisäisi samalla kansalaisten luottamusta koko Unioniin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jäsenmaiden on skarpattava seuraavissa komissaarinimityksissä
Komission Greenpeace-siiveltä tuli jälleen järjetön esitys
Tieteellistä fanatismia ja diktatuurin kaipuuta