Jääkarhut elävät ja voivat hyvin

MTV3 kertoi pikku-uutisessaan, että Norjan Huippuvuorilla elävät jääkarhut ovat pulskia ja elävät mainiosti juuri nyt. Näin siitä huolimatta, että ilmastonmuutos on vähentänyt arktista jääpeitettä. 

Syynä muutokseen on se, että jääkarhut ovat fiksuina eläiminä siirtyneet aiempaa enemmän maaeläinten – kuten porojen ja mursujen – hyödyntämiseen ravintona. Ja näin pärjänneet erinomaisesti muuttuneissa olosuhteissa. 

Uutinen ei kuitenkaan olisi uutinen, ellei siinä olisi jotain negatiivista. Ja niinpä MTV3 mainitsee joidenkin tutkijoiden arvelevan, että nyt nähty jääkarhujen hyvinvointi on vain väliaikaista, ja niiden tulevaisuus on yksiselitteisesti riippuvaista pohjoisen merijään tulevaisuudesta. 

Asiaan liittyy myös tuore Danielle Rivetin ja kumppaneiden tutkimusraportti Kanadan Hudson bayn jääkarhuista. Sen mukaan nälkä ei aja jääkarhuja ihmisasutusten nurkille, vaan siihen johtaa ainoastaan jään puute. 

Toisin sanoen, myös kanadalaiset otukset tulevat toimeen aivan erinomaisesti myös silloin, kun niiden on löydettävä jokapäiväinen leipänsä jäättömissä olosuhteissa. Siis aivan samoin kuin niiden Huippuvuorilla elävät sukulaiset. 

* * *

Edelle kirjoittamani perusteella vaikuttaa siltä, ettei arktisen merijään väheneminen kesäaikaan ole katastrofi jääkarhuille, sillä tokihan jäitä kuitenkin riittää – myös pahimpien ilmastoskenaarioiden mukaan – talvikausiksi myös tulevaisuudessa. Ja siten tilanteen muutos ei suinkaan ole lopettamassa jääkarhujen elämää jääkentillä, vaan ainoastaan siirtää sitä kesäajaksi kuivalle maalle. 

Se näkee, joka elää. Ja siksi jääkarhujenkin tulevaisuus kuoriutuu silmiemme eteen vuosi vuodelta, ensin nykyisen sukupolven ja myöhemmin meidän jälkeläistemme aikana. Juuri nyt voisi kuitenkin – ehkä – olla tyytyväinen siitä, kuinka hyvin jääkarhuilla pyyhkii tänä päivänä. Ja toivoa, että niiden nokkeluus auttaa näitä hienoja eläimiä sopeutumaan myös tuleviin elinolosuhteiden muutoksiin – kuten ne ovat tehneet onnistuneesti koko evoluutionsa ajan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jääkarhupopulaatioiden genetiikkaa
WWF valeuutisten sylttytehtaana
Mainio uutinen jääkarhuille ja muille huolestuneille

Venäjän armeija palasi panssarijunien aikaan

Tuore uutinen kertoi, että Venäjällä on käytössään raskaasti aseistettuja panssarijunia. Tämä on sikäli mielenkiintoista, että luulin sellaisten vaipuneen jo aikoja sitten historiallisiksi anekdooteiksi. 

Vuonna 1918 Suomen sisällissodan alussa maan eteläosien rataverkko ja suurin osa junaliikenteeseen liittyvistä konepajoista jäivät punaisten haltuun. Niinpä vallankumouksen tavoittelijat aloittivat panssarijunien valmistamisen ja hankkivat venäläisiltä kokemuspohjaista tietoa niiden käytöstä.

Rautateihin sidottujen junien sotilaallinen hyöty jäi kuitenkin toivottua pienemmäksi, vaikka bolsevikki-Venäjältä tuli ammattitaitoisia panssarijunan käyttäjiä, jotka opastivat ja antoivat vinkkejä, millä tavalla niitä pitää käyttää. Merkityksettömiä ne eivät kuitenkaan olleet, joten asetta kehitettiin myös Suomessa edelleen ennen toista maailmansotaa. 

Sen alettua kävi kuitenkin selväksi, että ilmavoimien kehitys oli tehnyt panssarijunista helposti haavoittuvia, joten niiden käyttöarvo jäi olemattomaksi jo 1940-luvulla. Niinpä ne muutettiin jo vuonna 1942 tärkeitä joukkojen ja materiaalin kuljetuksia, purkausasemia ja ratapihoja suojaaviksi ilmatorjuntapattereiksi sijoittamalla niihin ilmatorjuntatykkejä. 

Panssarijunien vanhenemista ei ilmeisesti ole kuitenkaan havaittu Venäjällä, koska siellä ne ovat edelleen käytössä. Tai sitten maan armeija arvelee hallitsevansa ilmatilaa riittävän suvereenisti, jotta rautatiekiskoihin sidotut "hirviöjunat" voisivat toimia edelleen ainakin turvaamassa kotilinjoja kaukana varsinaisesta taistelurintamasta.

On toki toinenkin mahdollisuus. Nimittäin se, että panssarijunien ilmaantuminen Venäjän armeijan käyttöön kertoisi vain niistä hankaluuksista, joiden voittaminen alkaa käydä venäläisille yhä hankalammaksi mies- ja kalustotappioiden kasvaessa ja ukrainalaisten iskiessä yhä kauempana sijaitseviin infrastruktuurikohteisiin. 

Tässä mielessä Putinin erikoisoperaatiota toteuttavan armeijan tilannetta ei ainakaan helpota se, että USA:n presidentti Donald Trump on ilmoittanut asettavansa sanktioita kahdelle suurimmalle venäläiselle öljy-yhtiölle, Rosneftille ja Lukoilille. Eikä tämän toimen tehokkuutta vähennä ainakaan se, että päivä päivältä lähestyy jäisen kylmä ja pimeä Venäjän talvi, jonka aikana ihmiset ovat tavallistakin riippuvaisempia toimivasta energianjakelusta. 

Päivän aiempi merkintä:
Pitäisikö Suomen ottaa mallia Irlannista?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rauha Ukrainassa olisi riski Putinille
Verinen sisällissota

Venäjän hybridisota alkoi - mutta se ei alkanut kuin Strömsössä

Kun jäät lähtivät järvistä jo helmikuussa ja teinit joutuivat töihin

Kulunut maaliskuu oli Ilmatieteen laitoksen tilaston mukaan mittaushistorian kuumin Helsingissä. Sodankylässäkin se oli kohtuullisen lämmin, mutta kuitenkin viileämpi kuin esimerkiksi viime vuonna.

Talvitilastojen mukaan ei kummallakaan paikkakunnalla ollut kuitenkaan erityisen kuumaa, vaikka toki lämmintä, kuten itse kukin muistaa. Sen sijaan viime keskiviikko eli huhtikuun toinen päivä oli Helsingissä poikkeuksellisen lämmin, sillä lämpötila kipusi Kaisaniemessä 17,5 asteeseen ja Kumpulassa jopa 18,6 asteeseen. 

* * *

Tästä tuli mieleeni, että lämpimiä säitä on Suomessa ollut aiemminkin ja vieläpä hirvittävin seurauksin. Vuonna 1696 - Wikipedian mukaan - kävi nimittäin niin, että "tammi- ja varsinkin helmikuussa 1696 Pohjois-Euroopassa vallitsivat vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen lämpimät säät. Niinpä 2. helmikuuta Tukholmassa kasvoi jo sormen pituista ruohoa, ja 11. helmikuuta jäät lähtivät Etelä-Suomen järvistä."

Valitettavasti tuolloin talvi ei ollut vielä ohi, eikä maaliskuusta tullut lämmin. Sen sijaan - jälleen Wikipedian mukaan - "monet talonpojat ryhtyivätkin jo kylvötöihin. Mutta maaliskuun 7. päivänä alkoivat kovat pakkaset uudestaan ja tuhosivat sen, mikä oli jo kylvetty."

Tämän kaiken seurauksena kylvötöihin päästiin vasta myöhään keväällä ja halla tuhosi sadon jo elokuussa. Lopputuloksena tästä kaikesta oli Suomen tunnetun historian ankarin nälänhätä, jonka seurauksena neljännes tai jopa kolmannes maatamme asuttaneista ihmisistä kuoli. 

* * *

Nykyaikana lämpimät talvisäät tai edes kesätulvat tai -hallat eivät aiheuta Suomessa nälänhätää saati nälkäkuolemia. Siitä huolehtivat hyvin toimiva maailmankauppa ja suomalaisten - ainakin maailman mittakaavassa - hyvä maksukyky. 

Tämä asia olisi hyvä uutisoida erityisesti kaikille niille nuorille - ja miksei vanhemmillekin - ihmisille, joita vaivaa ilmastoahdistus. Ja jotka sen takia kokevat jopa mielenterveyden ongelmia. 

Samalla heille voisi tähdentää, että tosiasiassa suomalaisten elinolosuhteet ovat nykyisin paremmat kuin milloinkaan aiemmin koko ihmiskunnan historian aikana. Ja itse asiassa tämä koskee maailman kaikkia ihmisiä, sillä olisihan toki maailman väestöräjähdys käynnistynyt tehokkaiden ehkäisymenetelmien puuttuessa jo aiemminkin - Afrikkaa myöden - mikäli elinolosuhteet olisivat sen sallineet.

Nuorille voisi myös kertoa, ettei kenenkään suomalaisen tarvitse kuolla nälkään tai lähteä alle 15-vuotiaana hankkimaan leipäänsä omalla työllään, kuten varattomien perheiden lasten piti tehdä vielä noin sata vuotta sitten. Tämä koski muiden muassa molempia isoäitejäni, jotka lähetettiin leipätöihin jo yhdeksänvuotiaina. 

Töihin lähti elantoaan hakemaan myös isäni, joka pääsi tiilitehtaalle kärräämään savea 12- tai 13-vuotiaana. Hän tilitti palkkansa tuberkuloosia sairastaneelle ja sodan seurauksena yksinhuoltajaksi jääneelle äidilleen ruuan ja lääkkeiden hankkimiseksi. Tätä jatkui kunnes Mycobacterium tuberculosis korjasi satonsa, eikä äiti enää tarvinnut ruokaa ja pikkusisarukset sijoitettiin muualle.

* * *

Jokin aika sitten uutisoitiin, ettei Euraasian pohjoispuolelta kiertävää koillisväylää ole käytetty niin paljon, kuin Vladimir Putin olisi halunnut. Kuluneen talven jääolojen mukaan ensi kesä näyttää kuitenkin lupaavalta: arktisen jään keskipinta-ala oli nimittäin viime kuussa pienempi kuin minään maaliskuuna koko vuodesta 1979 alkaneen mittaushistoriansa aikana. 

Toisaalta arktisen merijää ei ole kesäisin ottanut sulaakseen vaan sen pinta-ala on vuodesta 2007 alkaen osoittanut lähinnä satunnaista vaihtelua. Nähtäväksi kuitenkin jää, muuttuuko tilanne kuluvana vuonna, kun lähtötilanne on sen suhteen - ainakin venäläisten kannalta - aivan erinomainen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen juttu Kalifornian metsäpaloista sisälsi virheellisen väitteen
Shampanjasosialismia kannattava yhteiskunnallinen nyyhkyluokka
Tieteellis-tekninen kehitys ja taide

Kylmä talvi

Kulunut helmikuu oli Suomessa jonkin verran tavanomaista lämpimämpi, mutta siitä huolimatta talvikuukaudet joulukuusta helmikuun loppuun keskimäärin kylmimpiä sitten vuoden 2011. Paikkakuntaisten talvilämpötilojen vuotuiset erot ovat kuitenkin varsin suuret, joten - paremman käsityksen saamiseksi niiden kehityksestä - piirsin alla olevaan Helsingin Kaisaniemen ja Sodankylän lämpötiloja kuvaavaan kaavioon kymmenen vuoden juoksevat keskiarvot. 

Kuvasta nähdään, kuinka Helsingin keskustassa lämpötilat ovat olleet korkealla tasolla kylmän 1980-luvun jälkeen ja viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana lämmenneet entisestään. Sen sijaan usein esillä ollut 1930-luvun lämpöjakso näyttäytyy selvästi viileämpänä ajanjaksona. 

Tässä mielessä on erityisen mielenkiintoista huomata, että Lapissa tilanne on päinvastainen. Eli siellä 1930-luvun lämpöjakson talvikuukaudet olivat lämpimämpiä kuin nykyisin, vaikka talvet kylmenivätkin uudelleen jo sotavuosien aikana.

Tässä mielessä on myös mielenkiintoista listata mittaushistorian lämpimimmät talvet. Helsingissä kymmenen lämpimimmän vuoden järjestys on 2020, 2008, 1925, 1930, 2015, 1949, 1975, 1961, 1993 ja 1995 eli kaksi kärkisijaa osuu 2000-luvulle, mutta sen jälkeen tulevat viime vuosisadan alun vähälumiset vuodet.

Sodankylässä vastaavan listan järjestys on 2008, 1925, 1930, 1949, 1995, 1992, 2020, 1993, 1973 ja 2005. Toisin sanoen Etelä-Suomen lämpimin vuosi 2020 oli pohjoisessa tilastossa selvästi alempana - eli viileämpi - kuin Helsingissä. Sekä se, että tarkastelemillani paikkakunnilla kymmenen lämpimimmän vuoden listaoilla on seitsemän yhteistä ja vain kolme toisistaan poikkeavaa vuotta, jotka nekin sijoittuvat pikemminkin listojen loppu- kuin alkupuolelle.

Edellä tarkastelemieni tilastojen perusteella on selvää, että Pohjois- ja Etelä-Suomen talvet poikkeavat lämpötiloiltaan selvästi toisistaan, vaikka nähtävissä on myös samankaltaisuuksia. Tämän seurauksena ilmastomallien mukainen lämpeneminen saa selkeästi tukea Helsingin, mutta ei juurikaan Sodankylän tilastoista. 

Nähtäväksi siis jää, poistavatko tulevat talvet tämän eron. Eli jatkuuko nykyinen lämpöjakso edelleen ja nostaa myös Sodankylän talvet 1930-lukua lämpimämmiksi - ja lämmittävätkö ne Helsinkiä nykyistäkin enemmän. Vai käykö niin, että tulevaisuus tuo Sodankylän tilastojen valossa mahdolliselta - ellei suorastaan todennäköiseltä - vaikuttavan talvien viilenemisen muodostaen maamme ilmastotilastoista pikemminkin syklisen kuin jatkuvasti nousevan myös Etelä-Suomessa. 

Jälkimmäinen vaihtoehto on usein esiintynyt suomalaisten puulustotutkijoiden esityksissä. Heidän mukaansa ilmasto olisi viilenemässä oleellisesti seuraavien muutaman vuosikymmenien aikana saavuttaen pohjan suunnilleen vuosisadan puolivälissä alkaakseen sen jälkeen uuden lämpenemisen. Tämän ei kuitenkaan pitäisi olla mahdollista ilmastomallien perusteella, joiden mukaan erityisesti arktisen alueen ilmasto tulee lämpenemään aivan erityisen nopeasti tulevaisuudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmastonmuutos vähentää eurooppalaisten kuolleisuutta
Ääri-ilmiöitä 1650-luvulta
Nostaako El Niño maapallon keskilämpötilan uuteen ennätykseen?

Kylmäävän kylmää

Huomenna alkavasta tammikuusta on ennusteiden mukaan tulossa poikkeuksellisen kylmä. Uutisoinnissa on väläytelty jopa 50 pakkasasteen lukemaa, vaikka todennäköisemmin jäämmekin "vain" -45 asteeseen. 

Hauskana yksityiskohtana MTV3 on näyttänyt myös uutispätkän vuodelta 1999, jolloin nähtiin kaikkien aikojen pakkasennätys -51,5 astetta. Näihin lukuihin tuskin päästään ensi kuussa kahdestakaan syystä: ensinnäkin ennätysasema Kittilän Pokassa on siirretty lämpimämpään kohtaan ja toiseksi vielä sitäkin kylmempiä lämpötiloja näyttänyt Sallan Naruskan mittausasema on poistettu kokonaan virallisista mittauspisteistä.

Joka tapauksessa - mikäli ennusteet osuvat oikeaan - on edessämme poikkeuksellisen kylmiä säitä. Se tarkoittaa vaikeuksia liikenteelle ja tarvetta paksuille vaatteille, mutta myös testiä yhä enemmän tuulivoimaan nojaavalle suomalaiselle sähköntuotannolle. 

Toivoa sopii, että maastamme löytyy riittävästi sähköntuotantokapasiteettia myös silloin, kun tarve on suuri, mutta tuulivoimalat pois pelistä. Ja ettei sähkön hinta nouse ensi kuussa niin korkeaksi, etteivät hatarimmissa mökeissä asuvat - ja siten kansan vähävaraisimmat - ihmiset pysty maksamaan tulevaa sähkölaskuaan.

* * *

Kirjoittelin muutama päivä sitten pohjoisen napajään nopeasta laajenemisesta viime viikkoina. Se on jatkunut edelleen ja eilisen tiedon perusteella arktisen merijään laajuus on ajankohtaan nähden ollut viimeksi nykyistä suurempi vuonna 2003. Siis 20 vuotta sitten. 

Käytän tässä samalla tilaisuuden kommentoida muutama kuukausi takaperin paljon uutisia herättäneen eteläisen merijään laajuutta. Esimerkiksi viime heinäkuussa uutisoitiin tutkijoiden olevan huolissaan siitä, että "Antarktikselta on kadonnut Argentiinan verran meri­jäätä". 

Huoli on ollut sikäli aiheellinen, että eteläisen merijään laajuus on lähes koko tämän vuoden ajan ollut kunakin ajankohtana mittaushistoriansa pienin. Tilanne on kuitenkin muuttunut viime viikkoina nopeasti ja tällä hetkellä se on laajempi kuin vuosina 1979, 2005, 2016, 2018, 2021 ja 2022. 

Kuten arvoisa lukijani varmasti huomasi, on noiden suppeimpien merijäiden joukossa myös mittaushistorian ensimmäinen vuosi. Tämä voi viimeaikaista uutisointia seurannelle olla yllätys, mutta tuskin jäätutkijoille: heillähän on koko ajan ollut hyvin tiedossa, ettei eteläisen merijään laajuudella ole juurikaan tekemistä globaalin ilmakehän lämpötilan kanssa toisin kuin arktista ympäröivällä napajäällä.

Näillä hyisillä uutisilla toivotan teille - arvoisat lukijani - oikein hyvää uutta vuotta! Ja kiitän ajatusteni lukemisesta ja kommentoimisesta kuluneena vuonna.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Näkyykö islantilaisen tulivuoren purkaus pohjoisessa?
Itkevät yliopisto-opiskelijat
Selitys pohjoisen merijään sulamisen pysähtymiselle

Näkyykö islantilaisen tulivuoren purkaus pohjoisessa?

Kulunut joulukuu on ollut tavanomaista kylmempi, mistä ainakin hiihdon ystävät ovat varmasti olleet kiitollisia. Rajansa kuitenkin kaikella, sillä tuoreimmat sääennusteet varoittelevat meitä suomalaisia sellaisista tulevan tammikuun hirmupakkasista, jollaisista tuskin kukaan nauttii.  

Kaiken kaikkiaan kuluva vuosi on kuitenkin syksyn uutisten (esimerkki ja toinen) mukaan ollut mittaushistorian lämpimin. Kesällä raportoitiin eri puolilta maailmaa hirmuisista metsäpaloista ja hengenvaarallisista helteistä, joiden katsotaan johtuvan ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta. 

Ikävä kyllä menetin luottamukseni niin sanottuihin maanpinnan mittauksiin jo lähes vuosikymmen sitten. Syynä siihen olivat monet noissa tilastoissa havaitsemani omituisuudet. 

Siksi siirryin ensin seuraamaan ensisijaisesti satelliittidataan perustuvia estimaatteja globaalin lämpötilan kehityksestä, ja havaittuani myös niissä epäilyttäviä jälkikäteismuutoksia, vaihdoin lopulta seuraamaan ennustetun ilmastonmuutoksen kehitystä pohjoisen merijään pinta-alan ja laajuuden kehitystä ilmastonmuutoksen edetessä. 

Tämän jään syyskuisen minimipinta-alan olen havainnut korreloivan vahvasti satelliittidatan kanssa, mutta poikkeavan siitä siinä, ettei tilastoihin ilmaannu jälkikäteisiä muutoksia. Siksi ei ollut yllättävää, että tänä ilmastohistorian lämpimimmäksi tituleerattuna vuonna pohjoisen napajään minimikoko oli tilastohistorian toiseksi pienin jääden jälkeen vain "ennätysvuodesta" 2012. 

Tartuin tähän aiheeseen tänä aamuna siksi, että pohjoisen merijään laajuus on viimeisten viikkojen aikana lähtenyt syystä tai toisesta poikkeuksellisen ripeään kasvuun. Sen laajuus oli nimittäin vielä joulukuun 13. päivänä ajankohtaan nähden mittaushistorian kolmanneksi pienin, mutta eilisen tiedon mukaan jo suurempi kuin vuosina 2005, 2006, 2007, 2008, 2009, 2010, 2011, 2012, 2013, 2015, 2016, 2017, 2018, 2019, 2020, 2021 ja 2022. Toisin sanoen jään laajuus oli tapaninpäivän tilastoissa suurin yhdeksään ja toiseksi suurin 19 vuoteen. 

En ole havainnut arvailuja pohjoisen merijään pinta-alan nopealle kasvulle, mutta yksi mieleeni tullut selitys voisi olla islantilaisen tulivuoren 18. joulukuuta tapahtunut purkaus. Ehkäpä sillä on ollut vaikutusta arktisen alueen merijään muodostumiseen tavalla tai toisella. 

Merijään laajuuden tuleva kehitys jää nähtäväksi tulevina päivinä, viikkoina ja kuukausina. Ja ehkäpä jossain vaiheessa saamme myös tutkitun tieteellisen selityksen tapahtuneelle riippumatta siitä, onko taustalla tulivuorten purkautuminen vai jokin muu syy. 

Sitä odotellessa voimme kuitenkin seurailla suurella mielenkiinnolla, kuinka hurjan tilastopoikkeaman nyt käynnissä oleva jään laajeneminen lopulta aiheuttaa - ja millä tavalla ennusteet tammikuun hirmupakkasista osuvat yhteen toteutuvan todellisuuden kanssa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Itkevät yliopisto-opiskelijat
Selitys pohjoisen merijään sulamisen pysähtymiselle
Nostaako El Niño maapallon keskilämpötilan uuteen ennätykseen?

Ennusteita ja selityksiä

Juuri nyt vaikuttaa siltä, että Suomikin siirtyy talveen. Eli ilman lämpö laskee ja maan peittää valkoinen lumi, joka tuo valkeutta pimeyteen. Joidenkin ennusteiden mukaan viikonlopun aikana syntyisi maamme etelärannikolle jopa lumikaaos. 

Nähtäväksi tietenkin jää toteutuvatko ennusteet. Ja siksi ajattelin tarjota teille - arvoisat lukijani - mielenkiintoisen seurantakohteen. 

Sen ensimmäinen osa tulee Ilmatieteen laitoksen nettisivuilta, joilla on viikko sitten julkaistu Euroopan keskipitkien ennusteiden keskuksen (ECMWF) joulukuusta helmikuuhun ulottuva kolmen kuukauden ennuste. Sen mukaan odotettavissa on selvästi tavanomaista lämpimämpää eli "keskilämpötila on lähes koko maassa yli 2 astetta tavanomaista korkeampi".

Toinen ennuste tulee puolestaan yhden maamme tunnetuimman ns. ilmastoskeptikon eli opettaja Simo Ruohon Twitter-viestistä. Hänen kehittämänsä G-indeksin mukaan talvesta olisi tulossa tavanomainen. 

Nähtäväksi siis jää, joutuuko ilmastotiedettä rajusti arvostellut opettaja Ruoho tulevana talvena häpeäpaaluun, vai sidotaanko siihen eurooppalainen ennustekeskus. Näin veronmaksajana ja tutkijana minun on tietenkin syytä toivoa, että sidotuksi tulee edellä mainittu ilmastoskeptikko.

Samaa lienee syytä toivoa koko kansan tunteman Kerttu Kotakorven, joka tuli Twitterissä blokanneeksi Ruohon. Perusteluksi tälle hän kertoi, että "joo, olen blokannut valheellista tietoa välittäviä tilejä, etteivät pääse jakamaan epätotuuksia postauksissani. Minulla ei ikävä kyllä ole aikaa vastata kaikkiin kommentteihin, en saa palkkaa twitterissä olemisesta vaan käytän tähän vapaa-aikaani."

Tämän kirjoituksen lopuksi - koska olemme juuri tässä blogissa - päätin mainita, että tuoreimman tiedon mukaan "maapallon nopeimmin lämpenevällä" arktisella alueella merijään laajuus on pienempi kuin viime vuonna samaan aikaan. Mutta toisaalta suurempi kuin vuosina 2020, 2019, 2018, 2017, 2016, 2013, 2012, 2011, 2010, 2009 ja 2006. 

Toisin sanoen arktisen merijään laajuus ei ole osoittanut muutostrendiä enää puoleentoista vuosikymmeneen - asia, josta en ole huomannut uutisoitavan valtamediassa yhtään kertaa. Sen sijaan tieteellisestä kirjallisuudesta löysin parin vuoden takaisen julkaisun, jossa oli pohdittu sulamisen pysähtymisen syitä. 

Sen mukaan syynä saattaa toki olla myös satunnaisvaihtelu, mutta toisaalta tutkijat olivat havainneet ilmakehässä laajamittaisia ilmiöitä, jotka ovat lisääntyneet pohjoisella pallonpuoliskolla. Nämä ilmiöt eivät heidän mukaansa liity ainoastaan ​​poikkeuksellisen alhaiseen paineeseen arktisella alueella kesällä, vaan myös toistuviin lämpöaaltoihin Itä-Aasiassa, Skandinaviassa ja Pohjois-Amerikan pohjoisosissa sekä suihkuvirtojen taipumukseen jakautua mantereiden päällä. 

Julkaisun mukaan tämän suihkuvirtausilmiön on todettu suosivan kesän äärimmäisiä sääilmiöitä pohjoisilla keskileveysasteilla. Niinpä julkaisun kirjoittaneet tutkijat ovat ehdottaneet mekanismia, joka yhdistäisi edellä mainitut seikat pohjoisen pallonpuoliskon mantereiden keväiseen lumipeitteen vähenemiseen, joka edelleen vaikuttasi negatiivisesti arktisen merijään katoamiseen kesän aikana. Toisin sanoen ehkäisisi sen sulamista. 

Positiivista tässä on se, että kyseiset tutkijat ovat löytäneet selityksen - tai tässä vaiheessa ehkäpä pikemminkin hypoteesin - sille ilmiölle, jota olen itse ihmetellyt jo vuosikausia. Nähtäväksi siis jää, missä vaiheessa ilmastotutkijat huomioivat asian ja korjaavat mallejaan siten, etteivät ne enää ennusta pohjoiselle napajäälle yksiselitteisesti muuta maapalloa nopeampaa lämpenemistä - ellei sitten arktinen merijää ala sulamaan uudelleen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

G-index challenges the theory of the global climatic change
Onko arktinen alue lämmennyt neljä kertaa nopeammin kuin muu maailma?
Vaativatko poikkeukselliset helteet puuenergiasta luopumista?

Nauttikaa joulusta!

Tänään on jouluaatto eli varsinaiseen jouluun johtava päivä. Siis siihen juhlaan, jonka juurena ovat erilaiset entisten aikojen perinteet - esimerkiksi roomalaisten saturnalia, germaanien yule tai juutalaisten hanukka. Meillä joulun viettoon on vaikuttanut kekri, jota on vietetty sadonkorjuun päättymisen kunniaksi eli pikemminkin loppusyksystä kuin talvipäivän seisauksen liepeillä.

Kristityille joulu on ennen kaikkea Jeesuksen syntymäjuhla, lapsille odotettu lahjojen runsaudensarvi ja monille vähemmän uskonnollisille aikuisille pyhä rauhoittumisen ja perhe-elämän aika. Itselleni se on lähinnä tuota viimeistä, mutta myös monien sellaisten muistojen aikaa, joista yhden jaoin teidän luettavaksenne tasan vuosi sitten.  

Tänä jouluna muistoja syntyy lapsenlapsilleni - ehkäpä he puolen vuosisadan kuluttua vuorostaan palauttelevat niitä mieleensä. Minä puolestani katselen tänä jouluna heidän touhujaan ja toivon jokaiselle hyvää mieltä ja tervettä elämää, johon kuuluvat niin suuret ilot kuin voitettavaksi tehdyt surutkin. 

Samaa toivon kaikille teille, arvoisat lukijani. Ja siksi toivotan hyvää ja rauhallista joulua teistä jokaiselle. Muistakaa nauttia kohtuudella joulun herkkuja, eläkää omia parhaita tapojanne, olkaa toisillenne rakastavia ja läheisiä sekä iloitkaa leikkivistä lapsista. 

Ja valosta, jonka juuri satanut lumi tarjoaa meille ikään kuin joulun ihmeeksi - niin puhtaana kuin vain juuri satanut lumi voi olla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Joulumuisto 
Joulusatu
Lukutaito riveiltä ja rivien väleistä

Feministisiä mielenterveysongelmia

Iltalehden mukaan Vasemmistoliiton Anna Mäkipää (vas) on tehnyt Turun valtuustossa aloitteen, jonka mukaan kaupungissa pitäisi siirtyä feministiseen lumenauraukseen. Toisin sanoen hän on vaatinut, että ensin aurataan jalkakäytävät ja sitten vasta kadut, koska miehet ajavat kaupungeissa autolla useammin kuin naiset, jotka puolestaan kulkevat miehiä useammin jalkaisin.

Mäkipää vetosi aloitteessaan monenmoisiin tilastoihin, jotka IL uutisoi asiallisesti. Eikä lehti itse jutussaan ottanut minkäänlaista kantaa Mäkipään ehdotukseen.

IL kuitenkin lopetti juttunsa toteamalla, että "feminististä lumenaurausta on tehty ainakin Ruotsissa, siitä on raportoitu muun muassa Ylellä" (tämän linkin osoite on sama kuin IL:llä). Siellä avautui kirjoitus, jossa Tukholman lumenaurauksesta vastaava ympäristöpuolueen Daniel Heldén myönsi feministisen lumenaurauksen johtaneen liikennekaaokseen, jossa mm. bussin jumiutuivat lumisille kaduille. 

Tämä oli IL:n toimittajalta nokkela oivallus, joskin vasemmistoliittolaisen valtuutetun asiaosaamisen ja tiedon puutteen - ellei suoranaisen hölmöyden - olisi toki voinut sanoa muutenkin. Hyvä kuitenkin, että tämä asia on kokeiltu ja todettu huonoksi jo Tukholmassa, jotta sitä ei enää tarvitse kokeilla Suomessa. 

* * *

Toimittaja Sanna Ukkola kirjoitti eilen naisvihakeskustelusta. Hänen mukaansa Amnestyn sukupuoleen ja seksuaalisuuteen perustuvan syrjinnän asiantuntija oli sanonut, että "kaikki feminiinit pelkäävät väkivallan kulttuuria" ja siksi kaikki miehet voivat luoda turvallisemman tilan naisille ja vähemmistöille yksinkertaisesti väistämällä heitä. 

Jäin pohtimaan lukemaani järkyttyneenä. Onhan selvää, ettei Amnestyn asiantuntijan kuvaama kaikkiin miehiin kohdistuva pelko ole missään tapauksessa tervettä. Ei myöskään kaikkiin vastakkaisen sukupuolen edustajiin kohdistuva kollektiivinen syyllistäminen ja siitä seuraava vaatimus väistämisestä. 

Kyseinen henkilö ja hänen kaltaisensa ovatkin mitä ilmeisimmin vakavasti harhaisia. Ja siksi media ja yhteiskunta yleisemminkin tekisivät näille naisille palveluksen antamalla heille ystävällisen ohjeen hakeutua mielenterveyspalveluiden piiriin sen sijaan, että heidän tolkuttomiin vaatimuksiinsa suhtaudutaan myötäsukaisesti ikään kuin ne olisivat terveitä.

Näin siksi, että tosiasioiden tunnustaminen on myös mielenterveysongelmien suhteen ainoa tapa päästä kohti parempaa - myös siinä tapauksessa, että ne ovat kasvaneet joukkohysterian mittoihin kuten juuri nyt näyttäisi käyneen ympäri maailmaa. Tästä esimerkkinä Ukkola kertoi 12-vuotiaista pojista, jotka pakotettiin australialaisessa koulussa pyytämään tytöiltä anteeksi omaa sukupuoltaan.

Toki nykyisessä feministisen vihervasemmiston hallitsemassa mielipideilmastossa äärimmäiseen feminismiin liittyvien tosiasioiden ääneen sanominen saattaa vaatia henkilökohtaista rohkeutta - sekä naisilta että etenkin miehiltä - samaan tapaan kuin sadussa keisarin uusista vaatteista. Siinähän kukaan aikuinen ei uskaltanut sanoa totuutta ennen kuin viaton lapsi tuli sen sanoneeksi. 

Mutta mistä nykyaikana löytyisi se lapsi tai mieluummin aikuinen, joka uskaltaisi puhkaista feministisen mielenvikaisuuden kuplan?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
64-vuotias professori sai tuomion graffitien piirtelemisestä
Turussa 1,8 miljoonaa euroa kantaväestön syrjintään
Anna Kontula ja Ruotsin uusi normaali

Peruuko tositalvi ilmastonmuutoksen?

Tiedetoimittaja Jukka Ruukki kirjoitti alkaneeseen talveen liittyen, että "yksi tositalvi ei anna aihetta korjata ilmastoennusteita". Hänen mukaansa "näillä leveysasteilla talvien suuri vaihtelu on täysin normaalia. Toisinaan paukkuu pakkanen, toisinaan pukkaa lauhaa."

Siten "yksi asia näyttää valitettavan varmalta. Ilmaston lämmetessä postikorttitalvesta tulee pikkuhiljaa uhanalainen eteläisessä Suomessa." Sen seurauksena "talvien ennakoidaan lämpenevän noin kolme astetta vuosisadan puoleenväliin mennessä. Ne lyhenevät, lämpenevät ja muuttuvat sateisemmiksi."

En lähde kiistelemään Ruukin tai ilmastotutkijoiden kanssa. Pari pientä asiaa kuitenkin haluan tuoda esiin. 

Ensinnäkin olen samaa mieltä siitä, ettei yksi tositalvi Suomessa ole kovin merkittävä seikka puhuttaessa globaalista ilmastonmuutoksesta. On kuitenkin niin, että mikäli kyseinen tositalvi on hyvin perustein ennakoitu, lisää se havainnon merkittävyyttä. 

Tässä tapauksessa professori Kalevi Mursula tuli lausuneeksi viime vuonna ennusteen, jonka mukaan nyt alkanut talvi olisi kylmä ja luminen. Perusteena hänen näkemykselleen olivat tutkimukset, jotka koskevat auringon vaikutusta Suomen ilmastoon. 

Lisäksi tositalven arvoa ilmastonmuutosmallien validoijana vahvistaa se, mikäli niiden perusteella on ehditty ennustaa poikkeuksellisen lauhaa talvea. Näin teki Forecan meteorologi viime lokakuussa kertoessaan että "tilastoihin ja todennäköisyyksiin pohjautuvan ennusteen mukaan Euroopassa koetaan todennäköisesti lauha talvi." 

Hänen näkemyksensä perustui siihen, että La Niña -ilmiö vaikuttaa alkavana talvena pohjoisella pallonpuoliskolla. Ja talvet ovat tilastojen mukaan yleensä olleet lauhoja La Niña -vuosina.

Toinen mielestäni huomionarvoinen seikka liittyy tilastoihin Suomen talvista. Alla Ilmatieteen laitoksen nettisivujen kuva Helsingin ja Sodankylän tammikuiden keskilämpötiloista. 

Näemme, että viime tammikuu oli poikkeuksellisen lämmin Helsingissä, mutta muilta osin lämpötilakehitys ei mielestäni tue Ruukin välittämää näkemystä, että kolmen vuosikymmenen kuluttua talvet olisivat Suomessa kolme astetta nykyistä lämpimämpiä. Mutta kuten Ruukki totesi, eihän tämäkään data riitä yksinään osoittamaan virheellisyyksiä parhaina pidetyissä ilmastomalleissa.

Jääkäämme siten odottamaan miten Suomen talvet kehittyvät. Mikäli elän pitkään, pysyn vireänä ja muistan tämän kirjoitukseni, palaan aiheeseen vuonna 2050. Tai uusien tietojen ilmaantuessa jo sitä ennen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Valtionjohtajien virtuaalikokous synnytti kauhukuvia - entä faktat?
Tutkimus osoitti EU:n ja Suomen ilmasto- ja biodiversiteettisuunnitelmat järjettömiksi
Ristiriitaiset ennusteet ensi talven säistä

Ristiriitaiset ennusteet ensi talven säistä

Kuten arvoisa lukijani muistaa, kirjoitin syyskuussa siitä, kuinka Yhdysvaltain presidentti Donald Trump väitti ilmaston alkavan viilentymään. Itse arvelin samassa kirjoituksessa, ettei pohjoinen napajää sittenkään sula ennätyspieneksi - kuten ei sitten sulanutkaan vaan vuoden 2012 ennätys jäi edelleen voimaan.

Ennustaminen on tietenkin hankalaa. Siksi oli mielenkiintoista huomata, että Iltalehden mukaan "tilastoihin ja todennäköisyyksiin pohjautuvan ennusteen mukaan Euroopassa koetaan todennäköisesti lauha talvi." Ennuste perustuu siihen, että La Niña -ilmiö vaikuttaa alkavana talvena pohjoisella pallonpuoliskolla. Ja talvet ovat tilastojen mukaan yleensä olleet lauhoja La Niña -vuosina.

Kirjoitin tämän jutun siksi, että kuuntelin tänään Oulun yliopiston professorin Kalevi Mursulan esitelmän viime kesältä. Siinä hän teki ennusteen, että ensi talvi olisi "perinteinen" talvi eli siis kylmä ja luminen. Perusteena sille olivat tutkimukset, jotka koskevat auringon vaikutusta Suomen ilmastoon. 

Itselläni ei ole perusteita ennustaa tulevan talven säistä yhtään mitään. Jään siis jännityksellä odottamaan kumpi on oikeassa: Iltalehden välittämä ilmastotilastoihin perustuva vai Mursulan auringon aktiivisuudesta johdettu ennuste. 

Aiemia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmastolakkopäivä ja biotalous
Donald Trump sanoi ilmaston alkavan jäähtyä
Onko Elokapina menossa kohti poliittista väkivaltaa?

   

Tunnustan olleeni väärässä

Kirjoitin noin viikko sitten siitä, kuinka pohjoinen merijää oli jo silloin laajempi kuin kertaakaan vuosina 2006, 2011, 2015, 2016, 2017 ja 2018. Tuon kirjoituksen jälkeen napajään laajuus on hiukan supistunut, mutta se on edelleen ajankohtaan nähden laajimmillaan sitten vuoden 2013.

Tämän kirjoituksen kannalta oleellista oli kuitenkin, että tulin viikko sitten väittäneeksi, ettei "näitä uutisia nähdä valtamediassa, joka uutisoi näyttävästi vain narratiivia ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta tukevia tilastotietoja". Tänään joudun rehellisenä ihmisenä tunnustamaan olleeni tuolloin väärässä.

Yle nimittäin julkaisi jutun otsikolla "Pohjoinen napajää nyt laajempi kuin vuosiin – lämpimän talven Eurooppaan tuonut tiivis napapyörre tekee hyvää arktiselle alueelle". Jutussa haastatellun tutkimusprofessorin Jari Haapalan mukaan ilmiö selittyy vahvalla polaari- eli napapyörteellä, joka ei vaikuta tänä talvena murtuneen lainkaan.

On erinomaista, että napajään laajenemiselle on olemassa tieteellinen selitys ja se tuodaan verorahoitteisessa mediassa esille. Jäin kuitenkin miettimään sitä, että vaikuttiko sama napapyörteen murtumattomuus myös vuonna 2019, jolloin arktisen jääpeitteen laajuus juuri tänä ajankohtana oli suurin sitten vuoden 2015, vai oliko silloisen aiempia vuosia suuremman arktisen merijään laajuuden syynä jokin muu seikka?

Toisin sanoen onko napapyörteen käyttäytymisessä tapahtunut jonkinlainen pysyvämpi muutos, joka ehkäisee pohjoisen merijään sulamista, mutta tekee samalla meidän talvistamme lumettomia ja vetisiä? Ja aiheuttaa esimerkiksi Syyriaan poikkeuksellisen kylmiä ja lumisia talvia.

Professori Haapalan mukaan näin ei ole vaan kyseessä on yhden talven satunnainen ilmiö, joka ei sellaisena vaikuta napajään pitkäaikaisiin muutoksiin. Ja joka tapauksessa napajää on myös tällä hetkellä pitkän ajan keskiarvoja ohuempaa.

Samalla Haapala kertoi, että jään talvikoolla ei ole niinkään merkitystä, vaan kesäkoko on sitä oleellisesti merkittävämpi. Siksi olen myös itse seurannut tarkemmin napajään minimikokoa - ja huomannut, että sen yhteys ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen on viime vuosikymmenen aikana kadonnut lähes kokonaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmastonmuutos ja sen tilastot
Kasvihuonekaasut eivät liity napajään koon muutoksiin
Heli Saavalaisen juttu vaatii oikaisun

Kasvihuonekaasut eivät liity napajään koon muutoksiin

Australian metsäpalot ja Suomen surkea talvi ovat jälleen nostaneet ilmastohuolen valtakunnan puheenaiheeksi. Se on bloggarin kannalta hyvä asia, sillä näin tämä kirjoitukseni eli kuluvan vuoden analyysini ilmakehän hiilidioksidin ja pohjoisen merijään välisestä riippuvuudesta saa toivottavasti maksimaalisen huomion.

Tämän analyysin perusteet löytyvät täältä, mutta tässä vielä lyhyt kertaus. Vallitsevan ilmastoteorian mukaan globaali lämpeneminen on riippuvainen ilmakehän kasvihuonekaasuista (tärkeimpänä hiilidioksidi) ja vieläpä siten, että tuo muutos on ajan myötä kiihtyvä. Siitä voidaan johtaa käyttämieni tilastojen avulla testattavissa oleva hypoteesi, jonka mukaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden (mitattuna Mauna Kealta) ja sen lämpötilan (mitattuna pohjoisen napajään syyskuun pinta-alana eli sen pienimmillään ollessa) välinen tilastollinen riippuvuus saavutetaan ajan myötä lyhenevässä aikajaksossa.

Se tarkoittaa, että mikäli testattavana oleva hypoteesi on oikea, eli ilmaston lämpeneminen johtuu ilmakehän hiilidioksidipitoisuudesta, tulisi alla olevassa kuvassa olevien tilastolliseen merkitsevyyten tarvittavia vuosimääriä kuvaavien pylväiden lyhentyä koko esitetyn aikasarjan ajan vasemmalta oikealle. Mikäli näin ei käy, on hypoteesi hylättävä.

Kuten kuvasta näkyy, on pohjoisen merijään pinta-ala käyttäytynyt ilmastonmuutosteorian mukaisesti aina vuoteen 2001 asti (siniset pylväät). Sen jälkeen (punaiset pylväät) on kuitenkin tapahtunut äkillinen muutos, eikä napajää ole enää supistunut tilastollisesti merkitsevästi.

Tässä on huomattava, että mainitun muutoksen jälkeisten eli punaisten pylväiden tasainen pieneneminen ei enää johdu tilastollisen merkitsevyyden saavuttamisajan lyhenemisen vaan yksinkertaisesti niiden kuvaaman aikasarjan lyhenemisen takia. Ensi vuonna ne muuttunevat jälleen yhtä pykälää (eli vuotta) korkeammiksi, ellei sitten käy niin, että napajään pinta-ala alkaa jälleen supistua eli arktisen alueen ilmasto lämmetä.

Johtopäätöksenä tästä analyysistä voidaan siten todeta, ettei arktinen napajää tue yhteyttä ilmaston lämpenemisen ja ihmisen tuottaman ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden välillä. On siis luovuttava ainakin siitä käsityksestä, että ilmastonmuutos eteneisi juuri nyt pohjoisella napa-alueella kiihtyvästi.

Lämpenemisen sijaan analyysini tukee ajatusta siitä, että maapallon pohjoisimpien kolkkien ilmasto lämpeni kiihtyvästi muista kuin kasvihuonekaasusyistä 1980-luvulta 2000-luvun alkuun, minkä jälkeen muutos on hidastunut oleellisesti.

Tämän johtopäätöksen mukaisesti napajää saavutti toistaiseksi pienimmän pinta-alansa (kuukausikeskiarvolla mitattuna) vuonna 2012, mitä seuraavat vuodet 2007, 2016, 2019, 2011, 2008 ja 2010. Tämä tilasto antaa ymmärtää, että napa-alueen ilmasto olisi - maailman ilmatieen järjestön raportin kanssa yhteensopivasti - lämmennyt vielä hiukan 2000-luvulta 2010 luvulle. Mutta ei siis kuitenkaan yhtä nopeasti kuin 1980 ja 1990-luvuilla, koska edellä kuvattu analyysini ei paljasta tältä aikaväliltä tilastollista merkitsevyyttä.

Arvoisa lukijani voi tietenkin pohdiskella siitä, tarkoittaako tämä analyysini myös sitä, ettei ilmasto lämpenisi kiihtyvästi myöskään maapallon muissa osissa. Mikäli hän pitäytyy edelleen siinä, ettei näin ole vaan esimerkiksi Australian metsäpalot osoittavat ilmaston lämpenevän kiihtyvällä vauhdilla, on hänen silloin loogisen johdonmukaisuuden nimissä luovuttava siitä käsityksestä, että tuo lämpeneminen etenisi pohjoisella napa-alueella kaksi kertaa nopeammin kuin muualla. Se tarkoittaa, että näin ennustavat nykyiset ilmastomallit tuottavat virheellistä tulosta ainakin tältä osalta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Joulukuussa ei lyöty lämpöennätyksiä
Napajää ei tue yhteyttä globaalin lämpenemisen ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden välillä
Kasvihuonekaasuilla ja globaalilla lämpenemisellä ei ole syy-seuraussuhdetta

Hyviä uutisia

Minua on vähän harmittanut se, että useimmiten kirjoitukseni tähän blogiin ovat olleet erilaisten asioiden kritiikkiä ja epäkohtien esille nostamista. Tämä on tavallista blogikirjoituksissa, mutta ensi näkemältä se koskee myös ammattilehdistöä.

Ehkä tästä syystä myös Helsingin Sanomat kirjoitti tänään, että viime aikoina on "saanut lukea hyviäkin uutisia". Juttu nostaa esiin vapaaehtoisen avun Hurstien, pelastusarmeijan tai erilaisten kehitysapujärjestöjen kautta.

On tietenkin hienoa, että talouden sakatessakin suomalaisilla riittää halua auttaa täysin tuntemattomia ihmisiä. Tästä ei voi olla kuin yhtä mieltä päätoimittajan kanssa. Mutta löytyisikö päivän Hesarista muita hyviä uutisia?

Yllätyksekseni sellainen löytyi heti seuraavassa vähemmän lupaavalla otsikolla varustetusta jutusta "nöyryytys on sodan siemen". Se päättyi nimittäin tietoon siitä, että "Pun­ka­har­jun ala­kou­lun kent­tä­kin kuu­lem­ma saa­tiin vii­me vuon­na ta­soi­tet­tua. Kun­ta­lii­tos­ra­hoil­la".

Lisäksi lehdessä kerrottiin, että Etelä-Suomi on saanut lumipeitteen jouluksi. Ja mikä parasta: tuore lumi voi helpottaa kaamosoireita. Lumen tulo on saanut myös laskettelurinteet auki.

Mainiota on sekin, että sinänsä ikävistä kaamoksen masennusoireista kärsivät ihmiset parantavat oloaan mitä erilaisimmilla keinoilla. Esimerkiksi löhöilemällä, kuntoilemalla, tapailemalla tuttujaan, opiskelemalla, ahkeroimalla töissä tai lisäämällä seksiä. Myös yksinäisille on tarjolla joulutilaisuuksia, kiitos vapaaehtoisten järjestäjien.

Laaja lehdessä raportoitu kysely puolestaan osoittaa suomalaisten enemmistön haluavan eroon pakkoruotsista, mutta samalla pitävän arvossa maamme ruotsinkielisten kulttuuria. Kansa siis ymmärtää pakkoruotsin kohtuuttomuuden, mutta ei missään tapauksessa halua tuhota maamme kaksikielistä identititeettiä. Meillä ollaan siis erittäin suvaitsevaisia erilaisuutta kohtaan.

Hyvä uutinen on sekin, että loppuun käytetyt suomalaiset yhteyslentokoneet on saatu myytyä ruotsalaisille. Ja uuden terminaalin rakentaminen Jätkäsaareen saattaa alkaa jo ensi vuonna; myös Keimolan vanhalle moottoriradalle aletaan lopulta rakentaa taloja. Ja jopa Korsnäsin räjäyttäjäksi epäilty on saatu kiinni.

Eikä sovi väheksyä muistelmaa romanialaisten rohkeudesta diktaattorinsa Ceausescun kaatamisessa. Ja suorastaan erinomainen oli uutinen siitä kuinka tuhannet saksalaiset osoittivat rauhanomaisesti mieltään islamilaista maahanmuuttoa vastaan. Tosin jälkimmäiseen liittyi se tavanomaisen ikävä piirre, että mielenosoitusta saapui häiritsemään väkivaltaisesti käyttäytynyt vastamielenosoittajien joukko. Ei siis niin hyvää, ettei jotain pahaa.

Erinomaiseksi on nähtävä sekin uutinen, että Venäjä ja Ukraina palaavat neuvottelupöytään. Ja muslimimaiden kuulumiset: Tunisiassa valtaan on noussut islamistien vastustaja ja Pakistan teloittaa 500 terroristia. Jälkimmäinen on tosin hyvä uutinen vain siltä osin, että terroristit on saatu kiinni, sillä en voi hyväksyä kuolemantuomiota edes terrorismista, koska aina on erehtymisen mahdollisuus.

Vaan entäpä uutinen siitä, että rikas sinivalkoiseksi suomalaiseksi itsensä määrittelevä omistaja lähtee Portugaliin suomalaista perintöverotusta pakoon? Mehän menetämme siinä ison tukun rahaa: viidenneksen tuon henkilön omaisuudesta. 

Mutta toisaalta tuo muutto toimii eräänlaisena kehitysapuna pitkään vaikeuksissa olleelle Portugalille. Ja samalla maastamuuttajan firma pysyy suomalaisena kun vaihtoehtona olisi sen myyminen ulkomaille. Kyllä kai tästäkin pitää siis iloita? Vai?

Lisää hyviä uutisia löytyy urheilu- ja kulttuurisivuilta, kuten aina. Mutta onko päivän lehden paras uutinen sittenkin se, että digitaalinen Helsingin Sanomat ilmestyy myös joulun aikaan?

Niin tai näin. Oli mainio kokemus lukea päivän lehti normaalista poikkeavalla eli asioiden hyviä puolia etsiskelevällä tavalla. Juuri nyt kirjoitusta päätellessäni tuntuu hyvältä, eikä talven harmauskaan haittaa - vai voisiko tuoreella lumella sittenkin olla näin vahva vaikutus?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hauska terrorismi-uutinen
EU:lta miljoonia euroja Suomen köyhille
Iloitkaamme irtisanomisesta

Talven merkkejä

Talvi tulee ja sen myötä tavalliset muutokset. Ilma jäähtyy, valoisan aika lyhenee, maa routaantuu ja lopulta sataa lumi. Järvet peittää jää, oravat muuttuvat harmaiksi ja ihmiset piiloutuvat talvivaatteisiinsa.

Talvi vaatii myös toimenpiteitä.

Liikenteen siirtäminen talvikauteen aiheuttaa kaksi suurta urakkaa. Niistä talvirenkaiden vaihtaminen oli tarpeen jo jokin aika sitten ja nyt vaihtuivat myös nopeusrajoitukset. Tällä kertaa niistä riitti jonkin verran pulinaa, kun ministeri ehdotti talvirajoituksista sään mukaan vaihtuvia. Minusta ehdotus on periaatteellisella tasolla kannatettava, koska meillä vallitsee talvisin useimmiten kesää vastaava ajokeli, ja korkeammat nopeudet voisivat olla voimassa ainaoastaan valoisaan aikaan.

Käytännössä kuitenkin vastustan ministerin ehdotusta, sillä uudistus tulisi turhan kalliiksi veronmaksajalle, joka muutenkin joutuu tämän sukupolven ajan makselemaan vanhoja velkoja.

Talvirenkaista vielä sen verran, että tuoreen ruotsalaistutkimuksen mukaan kitkarenkailla on melkein puolet suurempi riski joutua kuolonkolariin kuin nastoilla. Tämä on hyvä tietää, mikäli harkitsee kitkoilla ajamista: niillä kyllä pärjää, mutta kuljettajan on syytä olla jatkuvasti tietoinen mahdollisista yllättävistä riskeistä.

Monen ihmisen elämässä suurin talven tuloon liittyvä muutos tapahtuu kuitenkin ensi yönä. Jälleen kerran kelloja siirrellään. Tästä toimenpiteestä ei ole osoitettu olevan mitään hyötyä varsinkaan pimeässä pohjolassa, vaan pikemminkin haittoja. Monelee se kuitenkin aiheuttaa turhaa univajetta ja stressiä. Itse kuulun tähän joukkoon.

Keväinen kellon siirto poistaa yhden tunnin yöstä, ja sen seurauksena syntyy tunnin univaje. Tämän ongelman varmasti tiedostavat kaikki.

Mutta näin syksyllä yöhön lisätään yksi tunti, joka saa monen ajattelemaan, että sehän on vain mukavaa. Omalla kohdallani syksyisestä kellon siirtämisestä kuitenkin seuraa se, että herään (siirrettyyn kellonaikaan nähden) tuntia aiemmin aamulla kunnes univelka kasvaa niin suureksi, että lopulta nukun univelkani pois. Käytännössä toimin parin viikon ajan puoliteholla: paljon pidempään kuin keväällä.


Olen joinain vuosina ratkaissut asian yksinkertaisesti olemalla muuttamatta vuorokausirytmiäni. Se on kuitenkin hankalaa, kun yhteiskunta toimii omaan tahtiinsa ja sen ehdoilla on elettävä.

Lopuksi anekdootti. Kiinalainen ystäväni ja kansainvälisesti tunnettu oman alansa erityisasiantuntija, professori ja Suomen ystävä kertoi minulle, että myös Kiinassa siirryttiin aikanaan länsimaista mallia ottaen kesäaikaan. Kansa kuitenkin vastusti muutosta, joten kommunistipuolue teki asiasta oikean johtopäätöksen ja lopetti älyttömän kellonsiirtelyn. Ehkäpä puolueen valintaan vaikutti myös kokemus siitä, ettei kellon siirtelystä ollut mitään hyötyä?

Koskahan suomalainen demokratia pystyy samaan?

Ilolla panen merkille että ainakin Vantaan kokoomuksen nuorissa asian typeryys on tajuttu, mutta entä emäpuolue? Tai muut puolueet? Tässä olisi tarjolla ainakin allekirjoittaneen äänestyskäyttäytymiseen vaikuttava vaalitäky!