Eurooppalaisten ihon, silmien ja hiusten väri

Muinaisten eurooppalaisten ihonväristä on käyty kovaa polemiikkia vuosien varrella. Siksi oli mielenkiintoista lukea tuore ranskalais-brittiläinen tutkimusartikkeli, jossa oli selvitetty eri aikakausina Afrikan ulkopuolella eläneiden ihmisten ihonväriä käyttäen aiempaa parempaa menetelmää. 

Tutkijat keräsivät aineiston, joka koostui 348 julkaistusta muinaisen DNA:n näytteestä, jotka oli kerätty 45 000 - 1 700 vuotta sitten eläneistä ihmisistä. Tulokset kuvanneessa julkaisussa raportoitiin näistä näytteistä kuitenkin vain sellaiset fenotyypit, jotka heidän käyttämänsä analyysimenetelmät pystyivät ennustamaan luotettavasti.

* * *

Paleoliittiselta kaudelta eli vanhalta kivikaudelta noin 45 000 - 13 000 vuotta sitten peräisin olevista näytteistä löytyi yhtä lukuun ottamatta tummiin silmien, hiusten ja ihon väriin viittaavat perintötekijät. Ainoa poikkeus oli venäläinen, ajalta 38 700 - 36 200 vuotta sitten, jolla havaittiin olleen keskitumma iho.

* * *

Mesoliittiselta kaudelta eli keskimmäiseltä kivikaudelta 14 000 - 4 000 vuotta sitten kerättyjä näytteitä oli yhteensä 66 ihmisestä. Niistä yhdellätoista havaittiin vaaleat silmät: näytteet olivat Pohjois-Euroopasta, Ranskasta ja Serbiasta. Itäisimmissä näytteissä (24 kpl) havaittiin vain tummat silmät ja Serbiassa esiintyi molempia fenotyyppejä. 

Tummat hiukset havaittiin 61 näytteessä, mutta yhden ruotsalaisen ja yhden serbialaisen hiukset olivat vaaleat. Ihonväri vaihteli enemmän kuin silmien tai ihon sillä vaikka tumma iho olikin edelleen vallitseva (43 näytettä), oli joukossa seitsemän keskitummaa ja kolme vaaleaihoista näytettä (Ranskasta ja Ruotsista). Näytteiden joukossa oli ensimmäistä kertaa myös 12 000 vuotta sitten elänyt ruotsalainen yksilö, jolla oli siniset silmät, vaaleat hiukset ja vaalea iho.

* * *

Neoliittisella kaudella eli nuoremmalla kivikaudella 10 000 - 4 000 vuotta sitten eläneen 132 varhaisen maanviljelijän joukossa useimmilla yksilöillä oli edelleen tummat silmät (81 näytettä). Pohjois- ja Keski-Euroopassa esiintyi sekä tummia että vaaleita silmiä. Hiukset olivat pääosin tummat; poikkeuksena yksi itävaltalainen keskitumma ja viisi vaaleaa fenotyyppiä. Tästä joukosta havaittiin ensimmäistä kertaa myös punaiset hiukset. Ne kuuluivat turkkilaiselle maanviljelijälle. 

Ihonväri oli hiuksia vaihtelevampi. Tummia fenotyyppejä esiintyi esimerkiksi Portugalissa ja Iranissa. Lisäksi keskitummiksi osoittautui 25 näytettä muun muassa Tanskasta, Latviasta, Serbiasta ja viidellä ihmisellä Tšekistä, Iso-Britanniasta, Latviasta, Ruotsista ja Ukrainasta oli vaalea iho.

* * *

Tummat fenotyypit olivat edelleen vallitsevia myös kuparikaudella eli noin 6 000 - 3 500 vuotta sitten eläneiden 42 näytteen joukossa. Silmien osalta tumma väri havaittiin 26 näytteessä ja vaalea viidellä ihmisellä (esimerkiksi tanskalainen ja italialainen). Hiuksista lähes kaikki olivat tummia, sillä vain yksi tanskalainen oli keskitumma ja yksi romanialainen vaalea. 

Iho oli pääosin tumma Itä-Euroopassa ja Iberian niemimaalla. Keskitummia havaittiin kuitenkin muun muassa Espanjasta ja Unkarista (7 näytettä) ja vaaleita Tanskasta, Britanniasta ja Romaniasta (4 näytettä) peräisin olevista näytteistä.

* * *

Pronssikautta noin 7 000 - 3 000 vuotta sitten eläneiden ihmisten (71 näytettä) joukossa vaaleasilmäisten osuus kasvoi. Sellaiset havaittiin 16 näytteessä, joita löytyi Euroopasta, Venäjältä, Jordaniasta ja Kazakstanista. Hiukset pysyivät enimmäkseen tummana, mutta vaaleita fenotyyppejä havaittiin 12 näytteessä. Yksi näyte Kreikasta osoitti punaiset hiukset. 

Iho oli monilla edelleen tumma (22 näytettä), mutta keskitummia esiintyi etenkin Keski-Euroopassa ja ensimmäistä kertaa myös Venäjällä (15 näytettä). Vaalea iho havaittiin 6 näytteessä (Tšekki, Tanska, Viro, Ranska, Britannia, Unkari) ja ensimmäistä kertaa havaittiin myös neljä yksilöä, joilla oli siniset silmät, vaaleat hiukset ja vaalea iho Tšekistä, Virosta, Englannista ja Unkarista.

* * *

Rautakaudella noin 3 000 -1 700 vuotta sitten eläneillä 25 ihmisen joukosta kymmenellä havaittiin tummat silmät Britanniassa, Espanjassa ja Venäjällä. Sen sijaan kolmella ihmisellä oli ollut vaaleat silmät (Tanska ja Suomi). Molempia fenotyyppejä esiintyi Italiassa ja Kazakstanissa. 

Hiukset olivat pääosin tummat (14 näytettä), mutta joukossa oli myös yksi keskitumma (Tanska) ja neljä vaaleaa (Tanska, Suomi, Italia, Kazakstan). Iho taas oli tumma Venäjällä, Kazakstanissa ja Italiassa (6 näytettä), keskitumma Tanskassa, Kazakstanissa ja Espanjassa (3) ja vaalea Pohjois-Euroopassa (2) eläneillä ihmisillä. Siniset silmät, vaaleat hiukset ja vaalea iho havaittiin kahdessa näytteessä, joista toinen oli tanskalainen ja toinen suomalainen.

* * *

Tutkijoiden oma johtopäätöksen mukaan "osoitimme, että neoliittinen varhaisten maanviljelijöiden levittäytyminen toi mukanaan vaaleampia fenotyyppejä, mutta vuosituhansien ajan pigmentaatiossa säilyi suuri vaihtelu, niin että monet eurooppalaiset säilyttivät afrikkalaisten esi-isiensä tumman ihonvärin vielä pronssi- ja rautakausillakin".

Omalta osaltani totean, ettei minulla ole tähän lisättävää muilta osin, kuin sen toteaminen, että pohjoisten kansojen vaalentuminen on tapahtunut - edellä kuvaamani datan perusteella - muita eurooppalaisia nopeammin ja siis myös aiemmin. Se tuskin on kenelläkään yllätys, sillä olemmehan edelleen keskimäärin vaaleampia ja sinisilmäisempiä kuin vaikkapa Välimeren ihmiset.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Historiallista tuontitavaraa 
Onko ihonvärillä sittenkin väliä?
Tieteellinen tieto ei tue Kristiina Silvanin ihonvärilausuntoa

Grönlannin rekikoira eli qimmit

Grönlannin inuiitit ovat käyttäneet omaa rekikoiraansa apunaan yli 800 vuoden ajan. Tämän koirarodun - qimmitin - kanta on pienenemässä nopeasti useista syistä, kuten ilmastonmuutos, kaupungistuminen ja moottorikelkkojen käytön lisääntyminen. 

Tuoreessa monikansallisessa tutkimuksessa tutkittiin näiden koirien ja niiden esi-isien geenien muuntelua selvittääkseen, kuinka vuosisatojen eristäytyneisyys on muovannut qimmitien populaatioita. Lisäksi tutkijoita kiinnosti, millainen vaikutus eurooppalaisten mukanaan tuomilla koirilla on ollut nykyisiin Gronlannin rekikoiriin. 

Tutkimuksessa löydettiin kolme selvästi erottuvaa alueellista koirapopulaatioita sekä todisteita siitä, että koirien genomeihin oli vaikuttanut kaksi kertaa kanadalaisisten inuiittien koirista peräisin olevaa geneettistä ainesta. Sen sijaan nykyisissä qimmit-koirissa on vain vähän eurooppalaista perimää. 

Lisäksi tutkijat havaitsivat, että koirissa oli vain vähän viimeaikaista sisäsiittoisuutta, vaikka niiden monimuotoisuuden taso oli alhainen. Tämä tilanne on hyvä, mutta sikäli vaarallinen, että mikäli näiden koirien lisääntymisessä hyödynnetään koirien jalostuksessa yleistä sisäsiittoisuutta, saattavat haitalliset geenimuodot yleistyä ja vaikuttaa sitä kautta koko koirarodun elinvoimaan.

Tutkijoiden mukaan heidän tuloksiaan voidaan käyttää Grönlannin rekikoirien suojelutoimissa niiden ympäristön muuttuessa yhteiskunnallisen kehityksen mukana varsin nopeasti. Tämä olisi sikäli tärkeää - tai ainakin mielenkiintoista - että koirarotu on yksi maailman vanhimmista. 

Päivän aiempi merkintä:
Poliisi ampui miehen

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hevostietoa pikkutytöille ja ravimiehille 
Russakan ihmeelliset seikkailut
Susi jo syntyessään - vai onko sittenkään?

Suomalaiset - maailman parhaita

Suomessa itsenäisyyspäivään liittyy monenlaisia traditioita. Niistä merkittävimpiä on ollut presidentin isännöimä illallinen, joissa yhtenä pääosan esittäjänä ovat olleet elossa olevat toisen maailmansodan sotaveteraanit. Tänä vuonna heitä ei kuitenkaan ole kutsuttu pääjuhlaan vaan itsenäisyytemme pelastaneille järjestettiin aiemmin tällä viikolla oma tilaisuutensa. 

Suomen itsenäisyyden toisen maailmansodan pyörteissä pelastaneita muistetaan kuitenkin edelleen televisiossa esittämällä jatkosodasta kertova elokuva "Tuntematon sotilas". Se perustuu samannimiseen kirjaan, jossa kuvataan yhden konekiväärikomppanian vaiheita vuodesta 1941 vuoteen 1944 asti. 

Omalta osaltani ajattelin tänään muistella itsenäisyytemme pelastaneita sankareita muutamalla suomalaisiin hävittäjälentäjiin liittyvällä tilastotiedolla. Ne ovat peräisin Kari Stenmanin kirjasta "Suomen parhaat hävittäjä-ässät ja heidän lentokoneensa".  

* * *

Suomalaislentäjistä Neuvostoliiton lentokoneita tuhosi toisen maailmansodan aikana eniten Ilmari Juutilainen, jonka poikkeuksellisen taitavan toiminnan seurauksena vihollinen menetti peräti 94 lentokonetta. Niistä kuusi hän tuhosi yhdessä ainoassa ilmataistelussa 30. kesäkuuta 1944. 

Tästä taistelusta hän raportoi seuraavasti. 

"Olimme sulkulennolla kahdeksalla koneella. Vein lentueen Taliin, jossa tapasimme vihollishävittäjiä. Viipurin yläpuolella ammuin yhtä AC:tä selkään, jolloin siitä läksi suurin osa peräsimiä pois ja se syöksyi Punaisenlähteen torille Torkkelinpuiston puoleisen laitaan, jättäen jälkeensä polttoainesumun näköistä usvaa."

"Taistelu jatkui Säiniölle päin. Lähellä Säiniötä sain ammuttua yhtä AC:tä takaa ja takaa ylhäältä, jolloin se syttyi palamaan ja putosi Säiniön ja Karhusuon välille palaen vielä maassakin." 

"Näin idästä tulevan yli 50 pommittajaa ja lisäksi hävittäjiä. Kokosin koneita yhteen Juustilan ja Talin välille, jossa iskimme yhteen ryssien kanssa. Ammuin Juustilassa alas yhden Jak-9:n, joka palaen syöksyi alas, toinen Jak-9 syöksyi oikea siipi poikki ammuttuna samalle alueelle. "

"Suojasimme välillä Stukia, joitten jälkeen tuli taas ryssän pommarit ja hävittäjät. En saanut tulosta. Näin Il-2 koneet ilman suojaa. Hyökkäsin jyrkästi sivusta ja yksi Il-2 syoksyi palavana Juustilan niemeen."

Samalla sain La-5:t ympärilleni. Noin 5 min väännettyäni yhden La-5:n kanssa ammuin sen tuleen 2000 metriin korkeudessa. Palavana se syöksyi Il-2:sta pohjoiseen 3-4 km tien varrelle. Panokseni loppuivat, joten taistelu oli lopetettava. Polttoaineen puolesta olisin voinut vielä olla noin 10 min. Taitelukorkeus 5000-50 m. Oma kone MT457."

* * *

Juutilainen oli ollut mukana kymmenen päivää aiemmin myös Suomen rintamien ilmasodan vilkkaimpana päivänä 20. kesäkuuta 1944, jolloin suomalaiset pilotit pudottivat kolmessa perättäisessä ilmataistelussa yhteensä 51 Neuvostoliittolaista konetta - ilman omia menetyksiä.

Tämä yksin osoitti suomalaislentäjien poikkeuksellisen taidokkuuden. Siitä kertoo myös se, että koko jatkosodan aikana suomalaiset tuhosivat yhteensä noin 1 100 Neuvostoliittolaista lentokonetta omien tappioiden ollessa vain 53. 

Toki parhaistakin erottuivat parhaat. Kymmenestä eniten ilmataisteluvoittoja saaneista suomalaislentäjistä kukaan ei kuollut talvi- tai jatkosodan aikana. Sen sijaan he pudottivat yhteensä 488 Neuvostoliiton lentokonetta. 

Näin siitä huolimatta, että etenkin talvisodassa suomalaisten hävittäjät olivat pahasti ajastaan jälkeenjääneitä malleja. Sellaisia kuin Gloster Gladiator II, Fokker D.XII tai Fiat G.50. Jatkosodan alussa pääkalustona oli Brewster 239 - jota amerikkalaislentäjät kammoksuivat nimittäen sitä lentäväksi ruumisarkuksi - sekä jonkin verran itse hankittua tai saksalaisten hankkimaa sotasaaliskalustoa sekä ranskalaisten talvisodan aikana lahjoittamia, mutta jo ennen sotia vanhentuneita, Morane-Saulnier 406 hävittäjiä.  

Tilanne muuttui vuoden 1943 huhtikuusta, jolloin kalustoksi saatiin Messerschmitt 109 G -tyypin hävittäjiä. Tällöin lentäjien taidot pääsivät erityisen hyvin esille. 

Tästä kertoo se, etteivät vihollisen lentäjät onnistuneet pudottamaan näiden koneiden suojaamista suomalaisista pommikoneista ensimmäistäkään koko sodan aikana. Jotain taidokkuudesta kertonee myös se, etteivät suomalaislentäjät - toisin kuin saksalaiset kollegansa - juurikaan rikkoneet lähdössä vaikeasti hallittavina pidettyjä työkalujaan.

* * *

Syitä suomalaisten hävittäjälentäjien poikkeukselliseen kyvykkyyteen voidaan etsiä monesta suunnasta. Oma arvaukseni on, että sen taustalla on samanlaisia geneettisiä tai kulttuurisia tekijöitä, jotka ovat tehneet suomalaisista autourheilijoista väkilukuun nähden ylivoimaisesti maailman parhaita. 

Onhan viisimiljoonainen kansa tuottanut kolme Formula 1:n maailmanmestaria sekä kahdeksan rallin maailmanmestaria. Ja seuraavankin rallin maailmanmestaruuden on mitä todennäköisimmin viemässä välivuotta pitänyt - vasta 24-vuotias - Kalle Rovanperä, joka lienee kaikkien aikojen lahjakkain autourheilija.

Näillä muistoilla ja ajatuksilla toivotan teille - arvoisat lukijani - oikein hyvää 107-vuotiaan Suomen itsenäisyyspäivää. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kansalliskielet ja Suomen itsenäisyyden ensimmäinen itu
Itsenäisyyspäivän tapahtumia ja niskurointia
Talouden tila ja itsenäisyys

Sukurutsa on nostettava pöydälle

Monilla maahanmuuttajaryhmillä esiintyy tunnetusti paljon sukulaisavioliittoja eli sukurutsaa. Sen ongelmana on lyhyesti sanottuna se, että sukulaisten keskenään tekemillä lapsilla on alentunut heterotsygotia-aste, koska suuri osa geeneistä on peräisin samalta henkilöltä - esimerkiksi serkuksilla isovanhemmalta. Toisin sanoen, näillä ihmisillä on tavallista useammasta geenistä perittynä identtinen geenimuoto.

Tämän seurauksena sellaiset geenit, jotka yleensä esiintyvät ihmisissä vain yhtenä kopiona ja ilman vaikutusta hänen ilmiasuunsa eli fenotyyppiinsä tulevat näkyviin. Näiden geenien joukossa on paljon tavalla tai toisella viallisia geenimuotoja. 

Näiden resessivisten eli väistyvien geenivirheiden harvinaisuus johtuu siitä, että luonnonvalinta toimii niitä vastaan. Se toimii siten, että sellaiset ihmiset, joilla on tavalla tai toisella näkyvä geenivirhe saavat vähemmän jälkeläisiä kuin muut ihmiset. Ja siten heidän geeninsä eivät siirry tuleville sukupolville yhtä tehokkaasti kuin muiden ihmisten perintötekijät. 

On syytä huomata, etteivät resessiiviset geenivirheet ole aina selvästi näkyviä sairauksia, vaan ne ovat usein vain lievästi haitallisia. Ja siksi ne vaikuttavat "vain" heikentämällä yksilöiden elinvoimaa - siis esimerkiksi ruumiillista tai henkistä suorituskykyä - eikä niitä pidetä varsinaisina sairauksina.

Koska resessiviset geenimuodot vaikuttavat ihmisiin vain silloin, kun ne on peritty molemmilta vanhemmilta, on sukulaisavioliitoissa syntyneiden lasten joukossa muita enemmän vammaisia. Ja terveiltäkin vaikuttavien jälkeläisten kyvyt ovat keskimäärin vähäisemmät kuin muilla ihmisillä. 

Tämä on todennäköisesti yksi tärkeimmistä syistä sille, miksi tiettyihin maahanmuuttaryhmiin kuuluvien ihmisten on ollut vaikea menestyä länsimaisissa yhteiskunnissa. Ja vaikuttaa vahvasti siihen, että heidän lastensa oppimiskyky on heikko.

Tästä syystä sukulaisavioliitot eivät voi olla monimuotoistuvassa yhteiskunnassa keskustelulta tai kritiikiltä kielletty aihe, vaan pikemminkin päinvastoin. Ja koska kyse on kasvavasta ongelmasta, on kansaa - ja aivan erityisesti sukurutsaa suosivissa kulttuureissa eläviä ihmisiä - valistettava heidän perinteensä ikävistä seurauksista. 

Toisin sanoen sukurutsa ja sen haitalliset vaikutukset yhteiskuntaan on kerta kaikkiaan nostettava pöydälle!

Näin on tehtävä myös - ja erityisesti - kouluissa, vaikka siellä istuisi oppilaina serkusten välisen avioliiton jälkeläisiä. Sillä juuri heidän on syytä ymmärtää asia ja katkaista kulttuurinsa haitallinen perinne ja valita puolisonsa suvun ulkopuolelta. 

Tässä yhteydessä on hyvä korostaa sitä, että sukulaisavioliiton aiheuttamat perinnölliset haitat katoavat kokonaan yhdessä sukupolvessa. Ja siksi edes maan sukurutsaisimmankaan kulttuurin sisäsiittoisimpien jäsenten jälkeläisiä ei ole tuomittu yhteiskunnan pohjasakkaan - kunhan he vain itse ymmärtävät huolehtia siitä, etteivät ryhdy lapsentekoon sukulaisensa kanssa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kohutun koulututkimuksen tekijöiden kehno tutkimusetiikka
Serkku on kulttuurinen herkku
Serkku ei ole vain herkku, vaan myös yhteiskunnallisen menestymisen este

Kohutun koulututkimuksen tekijöiden kehno tutkimusetiikka

PISA-tulosten perusteella tehdyn tutkimuksen mukaan huomattava osa maahanmuuttajataustaisista lapsista osaa huonosti koulussa opetettuja asioita. Esimerkiksi ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajataustaisista oppilaista 58 prosenttia osaa heikosti matematiikkaa. Toiseen sukupolveen mennessä tilanne kohenee hiukan, mutta edelleenkin 43 prosentilla on heikko osaaminen. Näitä lukija voi verrata suomalaistaustaisiin oppilaisiin, joista heikkoja matematiikan osaajia on 22 prosenttia.

Lukutaidon osalta tilanne on samankaltainen ja toisenkin sukupolven maahanmuuttajataustaisista oppilaista 39 prosentilla ei ole sen suhteen riittäviä tietoja ja taitoja osallistuakseen täysipainoisesti yhteiskunnan toimintoihin, kuten jatko-opintoihin ja työelämään. Nämä tosiasiat ovat tietenkin kuin märkä rätti niiden kasvoille, jotka ovat kuvitelleet maahanmuuton korjaavan suomalaista yhteiskuntaa uhkaavan työvoimapulan.

Tutkimuksen tulokset on onneksi julkaistu suhteellisen näyttävästi ja tosiasiat tunnustaen. Sen sijaan minua ihmetyttää tutkijoiden kannanotto omia tuloksiaan kohtaan.  

Enkä tarkoita tällä sitä, etteikö heidän selityksensä siitä, että "tutkimus­tuloksia on vaikea selittää yksittäisillä tekijöillä" olisi todenmukainen. Päinvastoin, tietenkin se pitää paikkansa, eikä ole syytä epäillä, etteikö maahanmuuttajataustaisten oppilaiden kanssa olisi - tutkijoiden esille nostamia - niin sanottuja kohtaamisongelmia tai etteikö heikoissa osaamistuloksissa näkyisi myös heidän sosioekonominen asemansa tai kantaväestöä heikompi suomenkielen taito. 

Sen sijaan tarkoitan sitä, että tutkijat näyttävät haluavan sulkea selityksistä pois ilmeisimmän, eli maahanmuuttaja- ja suomalaislasten väliset perinnölliset ja kulttuuriset erot. Yksi tutkimuksen tekijöistä on jopa väittänyt, että "nuoret eivät ole mitenkään huonoja, eikä oppimistulosten lasku mene mitenkään nuorten piikkiin". 

Tämä on käsittämätöntä, sillä vaikka tämä näkemys olisikin oikea, ei selitystä voi sulkea pois ennen kuin sen totuusarvo on osoitettu vääräksi - eikä näin ole ainakaan asiasta kirjoitettujen lehtijuttujen mukaan tehty. Ja siksi argumentti osoittaa kyseisen näkemyksen esittäneeltä henkilöltä harvinaisen kehnoa tutkijan etiikkaa eli tutkimuksen rajaamista omien wokellusväritteisten ennakkoluulojen perusteella. 

Ja kuitenkin tutkijoilla täytyy olla tiedossa humanitaarisissa maahanmuuttajaryhmissä tavalliset serkusavioliitot - jopa sukupolvesta toiseen - ja niiden negatiivinen vaikutus jälkeläisiin. Eikä liene syytä jättää huomiotta tiettyjen etnis-kulttuuristen ryhmien asuttamien valtioiden heikkoa menestystä niin tieteellisen tiedon tuottajina kuin tavallisten ihmisten hyvinvoinnin luojina. Puhumattakaan uskontojen tutkitusta vaikutuksesta afrikkalaisten kykyyn nostaa yhteiskunnallista asemaansa kotimaissaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Humanitarian immigration does not provide a solution to Finland's demographic dependency ratio
Eläimiksi identifioituvat koululaiset ja koko maailman järki
Suomalaiskoulujen alamäen syyt ovat vihervasemmistolaisissa uudistuksissa

Lapsiuhreja, sukulaisia ja supernopeaa evoluutiota

Popol Vuh on Wikipedian mukaan "mayojen vanhan mytologian pohjalta 1550-luvulla kirjoitettu myyttis-historiallinen teos, jossa selitetään kiche-kansan ja heidän jumaliensa vaiheet, maailman luominen, ihmisen valmistaminen, taistelut hyvän ja pahan sekä elämän ja kuoleman välillä, sekä lopuksi kiche-kansan historia aina 1550-luvulle asti".

Tämä teos muuttui yhdessä hetkessä päivänpolttavaksi, kun Naturessa julkaistun artikkelin tekijät huomasivat, että heidän tutkimistaan muinaisten Mayojen uhririiteissä kuolleista lapsiuhreista löytyi paljon lähisukulaisia ja jopa identtisiä kaksosia. Yhteys kaksosten merkitystä korostavaan Popol Vuhiin oli ilmeinen, joten uhrien uhraamisen syyn voitiin päätellä liittyvän juuri siihen. 

Tutkimuksen seurauksena saatiin selville myös se, että nykyiset samoilla seuduilla asustelevat nykyiset Mayat ovat uhrien kanssa läheistä sukua eli espanjalaisten vallanpidosta huolimatta väestö on säilynyt alueella vuosisatojen ajan. 

Tai itse asiassa - tarkalleen ottaen - yksi aivan oleellinen muutos oli tapahtunut. Se liittyy siihen, että nykyisillä Mayoilla on eurooppalaisten tavoin sellaiset geenit, ettei Salmonella-bakteeri ole heille tappava. Toisin oli tutkituilla lapsiuhreilla, jotka olisivat kuolleet bakteerin tartuntaan, mikäli olisivat eläneet pidempään ja saaneet jossain vaiheessa tartunnan. 

Selitys muutokselle on yksinkertainen. Mayoja kuoli joukoittain eurooppalaisten mukanaan tuoman bakteerin infektioihin ja lopulta jäljelle jäivät vain ne, joilla oli geneettinen valmius selvitä sen tartunnasta. Eli Mayakansassa oli tapahtunut supernopea evoluutio, jonka seurauksena heille oli muodostunut kyky selvitä hengissä Salmonella-tartunnasta.

Tämä tutkimuksen tulos auttaa ymmärtämään, miksi vähälukuiset espanjalaiset onnistuivat kukistamaan ja alistamaan paikalliset ihmisyhteisöt. Salmonella-bakteerit yksinkertaisesti tappoivat joukoittain Mayoja, mutta jättivät espanjalaiset henkiin. 

Lopputuloksena jälkimmäiset ottivat vallan ja rikkaudet - mutta eivät lopulta kuitenkaan syrjäyttäneet kokonaan paikallisia ihmisiä. Mayat muodostavat edelleen merkittävän osan tutkitun alueen - Jukatanin niemimaan - ihmisistä, mutta heidän kulttuurinsa on muuttunut aivan oleellisesti lapsiuhrien uhraamisen ajoista. 

Nämä pienet tiedonpalaset ovat erityisen merkittäviä siksi, että ne osoittavat kuinka tieteen ja sen menetelmien kehittyminen avaa mahdollisuuksia ymmärtää sellaisia asioita, joita aiemmin voitiin vain arvailla. Mutta kiitos muinaisen perintöaineksen analysoinnin mahdollistaneiden tieteellisten edistysaskeleiden, voimme nyt ymmärtää paremmin esimerkiksi tässä kirjoituksessa tarkasteltuja yli viidensadan vuoden takaisia tapahtumia ja niiden seurauksia. 

JK kello 8:45. Tulin ajatelleeksi, että julkaistuani tänä vapaa-aamuna kaksi tekstiä, niin ehkä ensimmäinen kirjoitukseni on jäänyt arvoisalta lukijaltani huomaamatta. Ja siltä varalta, että hän haluaisi lukea sen päätin tässä antaa suoran linkin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kanarian saaret synnyttivät erikoisen ihmisyhteisön
Mahtimiehet pitivät pintansa kansainvaelluksen puristuksessa
Oikeus paskaan

Kanarian saaret synnyttivät erikoisen ihmisyhteisön

Yksi suomalaisten lomanviettäjien suosikkikohteista on Kanarian saaret. Se on paikka, jossa on asunut ihmisiä jo noin 1800 vuoden ajan - ja viime vuosina heistä on saatu roppakaupalla uutta tietoa. 

Nämä paikalliset alkuasukkaat saapuivat saariryhmälle sitä lähimpänä olevasta Afrikan kolkasta - mahdollisesti paetakseen roomalaisia tai kuivuvan kotiseutunsa vaikeita oloja - ja ovat etnisesti berbereitä. He paimensivat vuohia ja viljelivät alkuun vehnää ja ohraa, mutta saariryhmän ilmaston kuivuessa jäivät jälkimmäisen varaan, koska ensin mainitun viljely ei kannattanut. 

Nämä ihmiset olivat saapuneet saarilleen vesiteitse, mutta jostain syystä unohtivat purjehdustaidon, joten eri saarilla elävät  ihmiset kehittyivät alkuvaiheiden jälkeen toisistaan erillisinä yhteisöinä. Tämä näkyy sekä muinaisten ihmisten että ohralajikkeiden geneettisinä eroavaisuuksina saarelta toiselle - mutta vielä suurempana omaleimaisuutena suhteessa pohjoisafrikkalaisiin tai heidän viljalajikkeisiinsa.

Mielenkiintoinen oli myös tieto, jonka mukaan kanarialaiset elivät varsin omalaatuisissa yhteisöissä. Ihmiset olivat poikkeuksellisen sisäsiittoisia - neljältä Kanarian pienimmältä saarelta löydettiin ihmisiä, joiden vanhemmat ovat olleet serkuksia. Lisäksi käytännössä kunkin saaren ihmisillä oli yhteisiä esivanhempia lähimenneisyydessä - todennäköisesti 900-luvulla.  

Tästä voidaan päätellä saarten väkilukujen romahtaneen pahimman - keskiajan lämpökaudelle sijoittuvan - kuivuuskauden aikana, mutta ilmaston muuttuessa suotuisammaksi ihmismäärä alkoi kasvaa siten, että eurooppalaisten saapuessa saariryhmälle 1400-luvulla alkuasukkaita oli kymmeniä tuhansia. 

Näin siitä huolimatta, että heidän elinyhteisönsä olivat äärimmäisen väkivaltaisia. Peräti 27 prosentissa tutkituista grancanarialaisten aikuisen pääkalloista näkyi merkkejä vaurioista, jotka olivat syntyneet yleensä kauan ennen henkilön kuolemaa. Noin kolmasosa miesten kalloista oli vaurioitunut, ja lähes 20 prosenttia naisten kalloista. 

El Hierron saaren asukkailla luvut olivat vieläkin korkeammat. Vammoja löytyi puolesta sikäläisten miesten ja yli neljänneksessä naisten kalloista.  

Suurin osa näistä vammoista oli etuvasemmalla puolella kalloa, mikä viittaa siihen, että ne olisivat aiheutuneet kasvokkain käydyissä taisteluissa - joko rituaalisissa menoissa tai ryhmien välisissä yhteenotoissa. Oli syynä kumpi tahansa - tai molemmat - ovat edellä mainitut lukemat korkeampia kuin mistään muualta maailmasta löydetyt. 

Kanarialaisten kokema väkivalta ei kuitenkaan loppunut tähän, vaan eurooppalaisten saavuttua saarille he tuhosivat niiden väestön kokonaisuudessaan. Siitä huolimatta kanarialaisilla on jälkeläisiä vielä tänäkin päivänä. 

Tämä nähdään saarten nykyisten asukkaiden geeneistä, joista peräti 15-20 prosenttia on lähtöisin alkuperäisasukkaiden perimästä. Lisäksi - mielenkiintoista kyllä - kanarialaisten tänäkin päivänä viljelemä ohra on alkuasukkaiden viljelemän lajikkeen jälkeläisiä. 

Mielenkiintoinen on myös havainto, jonka mukaan alkuasukkaiden mieskromosomin eli Y-kromosomin esiintyminen on muita geenejä puolet harvinaisempaa saarten nykyisessä väestössä. Tämä osoittaa sen, että alkuasukasnaisia otettiin eurooppalaisten puolisoiksi - tai raiskattiin - mutta saarelaismiehillä ei ollut juurikaan asiaa eurooppalaisnaisten makuukammareihin. 

* * *

Onko tällä tarinalla sitten opetuksia? Tai voidaanko niiden pohjalta esittää mielenkiintoisia kysymyksiä suhteessa nykyaikaan. 

Itselleni tuli mieleen ihan ensimmäiseksi se, että ihmisryhmien kohdatessa näyttää siltä, että etenkin voitetut miehet ja heidän geeninsä katoavat ihmiskunnan geeniperimästä. Sen sijaan naisten geenit pärjäävät paremmin. 

Ajatuksiani herätti myös havainto, jonka mukaan nämä ihmisyhteisöt kyllä selviytyivät taisteluista valtavasti muuttuvia elinolosuhteita vastaan, mutta ajautuivat samalla myös äärimmäiseen väkivaltaan. Johtuiko tämä kehitys sitten heidän geeneistään, kulttuuristaan vai ainoastaan pelkästä sattumasta jää luonnollisesti arvailujen varaan, mutta yhtäläisyys esimerkiksi Keski-Amerikan intiaanien ihmisuhreihin ja väkivaltaisiin rituaaleihin on kysymyksiä herättävää.  

Lisäksi Kanarian saarten ihmisten historia osoittaa, että keskiajan lämpökaudella oli sikäläisten ihmisten maanviljelylle tuhoisa vaikutus. Nähtäväksi jää, miten nykykanarialaisten maanviljelys kehittyy tulevaisuuden ilmastossa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ihmisen ja simpanssin aivot
Ranskalaisia väestönvaihtoja
COVID-19 ja neandertalilaiset

Saksalaista paskatietoa

Sosiaalisessa mediassa on käyty kovasti keskustelua suomalaisen tieteen rahoituksesta, tarpeellisuudesta ja laadusta. Kommentoin sitä jo aiemmin, mutta en malta - tavallaan siihen liittyen - olla vielä kertomatta Saksassa tehdystä tutkimuksesta, jossa tutkittiin fossiloitunutta ulostetta. Siis todella vanhaa paskaa

Tarkemmin sanottuna tutkimuksessa analysoitiin sukupuuttoon kuolleiden hyeenojen jätöksiä, joista tutkimuksen tehneet paleontologit onnistuivat määrittämään jääkauden aikaisen karvaisen villasarvikuonon DNA-sekvenssejä. Sarvikuonojen DNA:ta löytyi luolahyeenojen ulosteista siksi, että ne saalistivat villasarvikuonoja. Ja työnsä tuloksena Peter Seeber Saksan Konstanzin yliopistossa onnistui kollegojensa kanssa selvittäämään ensimmäistä kertaa sen koko mitokondriaalisen genomin.

Villasarvikuonot olivat samankokoisia kuin nykyiset valkoiset sarvikuonot, ja vaelsivat Pohjois-Euraasiassa vielä 14 000 vuotta sitten. Ennen tätä tutkimusta lajin eurooppalaisesta populaatiosta tiedettiin kuitenkin vain vähän. 

Tässä käsittelemässäni tutkimuksessa löydetyt erot eurooppalaisten ja siperialaisten villasarvikuonojen genomien välillä olivat varsin suuria ja viittasivat siihen, että niiden populaatiot erkanivat toisistaan jo noin 450 000 vuotta sitten. Toisin sanoen lajin levinneisyysalue ei ollut esihistoriallisella ajalla yhtenäinen koko Euraasian mantereella, vaan koostui ainakin kahdesta erillisestä populaatiosta.

Lopuksi totean, että edellä kuvaamani tutkimus on tieteellisesti äärimmäisen korkeatasoinen ja sen tulokset toivat kiistatta uutta tieteellistä tietoa, joka ainakin omasta mielestäni oli myös erittäin mielenkiintoisia. Ainakin luokassa, jota voisi kuvailla sanoilla "on kiva tietää". 

En tässä yhteydessä ota kantaa siihen, oliko saavutettu tieto sen arvoista, että siihen investoitu rahoitus sai riittävästi katetta. Siitä lienee jokaisella lukijallani oma - ja sinänsä yhtä arvokas - mielipide kuin itsellänikin. 

Sen sijaan totean, ettei tehdyn tutkimuksen hyötyä tai hyödyttömyyttä voi edes arvioida tässä vaiheessa, sillä tutkimuksen aikana siirtyi tietoa ja osaamista vanhemmilta tutkijoilta nuoremmille ja siinä kehitettiin mahdollisesti myös uusia tutkimusmenetelmiä tai ainakin paranneltiin vanhoja. Siten tehdyn tutkimuksen loppusaldo on - tosin vain teoriassa - mitattavissa vasta sitten, kun näiden sarvikuonotutkimuksen aikana oppia saaneiden nuorempien tutkijoiden ja mahdollisesti syntyneiden uusien menetelmien kautta saavutettavat tieteelliset edistysaskeleet ja niiden sovellukset ovat arvioitavissa. 

Siksi päätän tämän kirjoitukseni toteamalla sen yksinkertaisen tosiasian, että ilman ihmisten inhimillistä kiinnostusta kaikenlaisiin asioihin meilläkin kuljettaisiin edelleen heinäkengissä ja rukoiltaisiin jumalaa siunaamaan kaskettuihin metsiin kylvettyjä nauriita. Ja katovuoden sattuessa ihmettelisimme lastemme ruumisarkkujen äärellä, että minkä syntiemme takia meitä näin rangaistaan.

Mutta kiitos tuon kiinnostuksen - joka nykyaikaisessa yhteiskunnassa on institutionalisoitu yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin - meillä on kansainväliset viljamarkkinat, supermarketit, sähköverkot, internetit,  kulkuvälineet sun muut mukavuudet, jotka kummasti helpottavat elämää. Jopa siihen mittaan, että voimme rauhassa pohdiskella jopa sitä, minkälaisia sarvikuonoja Euraasian mantereella liikuskeli viimeisen jääkauden aikana - sekä riittävästi osaamista ja rahaa, jotta voimme sen selvittää.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen Akatemian roolista tieteen rahoittajana
Nuorten ahdistuneisuus ja USA:n metsäpalot
Uutta toivoa munuaispotilaille

Koulut alkoivat - ja samalla myös kiusaaminen

Keski-Uusimaa-lehden pääkirjoituksessa otettiin kantaa koulujen alkamisen myötä monien lasten ja nuorten elämää rasittavan koulukiusaamisen alkamiseen. Jutun mukaan Etelä-Karjalassa on vuodesta 2019 alkaen  tehty aina rikosilmoitus alle 15-vuotiaan koulussa tekemästä lainvastaisesta teosta, vaikka tuon ikäinen nuori ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa.

Samassa kirjoituksessa mainittin myös Someturva-sovellus, jonka tavoitteena on suojata ihmisiä digitaaliselta häirinnältä ja väkivallalta. En ole moisesta sovelluksesta aiemmin kuullutkaan, mutta sen nettisivujen perusteella kyseessä on sovellus, joka antaa käyttäjälleen kysyttäessä toiminta-ohjeita sosiaalisessa mediassa esille tulevien ongelmien hallintaan.

Pääkirjoittaja totesi jutussaan, että koulukiusaaminen on valtava ongelma, jonka ratkaisemiseksi kannattaa käyttää kaikkia mahdollisia keinoja. Tämä on tietenkin totta, mutta on selvää, että ongelma on niin syvällä, etteivät pelkät rangaistukset poista sitä.

Aiempien vuosien perusteella tiedämme, että vaikka koulukiusaajia esiintyy - ja on aina esiintynyt - kaikissa väestöryhmissä, liittyvät vakavimmat tapaukset maahanmuuttajanuoriin. Ja siksi myös tässä asiassa olisi tunnustettava maahanmuuton ongelmallisuus hiukan samaan tapaan kuin viime päivien ja viikkojen aikana on tehty jengirikollisuuden suhteen. 

Toisin sanoen rangaistusten ja erilaisten kaikkiin koululaisiin kohdistuvien turvakeinojen lisäksi tarvitaan tässäkin asiassa suurimpiin riskiryhmiin kohdistuvia erityistoimenpiteitä. Tutkimuksen kautta olisi selvitettävä maahanmuuttajalasten koulukäyttäytymisen valtaväestöstä poikkeavat perussyyt ja tulosten perusteella olisi käytännön tasolla keskitettävä niiden poistamiseen ja/tai hallintaan erityistoimenpiteitä - riippumatta siitä, löytyvätkö ne esimerkiksi genetiikasta, kulttuurista tai kotien asenteista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Saksalaiset maahanmuuttajat monikulttuurisissa kouluissa
Tasa-arvovaltuutetun kannanotto salolaiskoulun tapaukseen on virheellisesti perusteltu
Li Andersson pesi kätensä Kaarinan kouluhelvetistä

Halla-aho irtisanoutui rasismista ja Helsingin sanomat turkkilaisista apinoista

Eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho (ps) kirjoitti eilen sosiaalisessa mediassa, että "irtisanoudun mielelläni rasismista! Rasismia on mm. se, että kielteisten ominaisuuksien saa sanoa olevan yhden etnisen ryhmän kansallinen, ehkä jopa geneettinen erityispiirre, mutta vastaavaa ei saa sanoa toisesta ryhmästä, esim. somaleista. Toivon, että myös media irtisanoutuu eriarvoisesta kohtelusta, ja että sanomalehti Kaleva pahoittelee väitettään, jonka mukaan ´päissään tappaminen on suomalaisten kansallinen, ehkä jopa geneettinen erityispiirre´".

Tämän ajatuksen Halla-aho ilmaisi aikanaan jo blogissaan juuri siinä kirjoituksessa, jonka perusteella hän sai tuomion (alkuperäinen teksti löytyy täältä). Hänen tarkoituksenaan oli tuossa kirjoituksessa osoittaa niin sanottu kaksoisstandardi eri ihmisryhmien kohtelussa. Minkä suomalainen oikeusjärjestelmä sitten osoitti tuomitsemalla Halla-ahon kirjoituksen siitä huolimatta, että käräjäoikeuden tuomari oli osannut tulkita kirjoituksen oikein. 

Halla-ahon eilinen päätös ilmaista sama asia suoremmin aiheutti jälleen kerran sydämentykytyksiä vihervasemmiston parissa. Niinpä hänen saamassaan palautteessa oli muutamia kommentteja, jotka paljastivat enemmän sanojastaan kuin niiden kohteista. Siksi päätin kopioida niistä mielestäni kaksi raflaavinta tähän. 

697 seuraajan Anna Suova-Hakala arveli, että "ei sinulla ole missään vaiheessa ollut mitään mahdollisuuksia presidenttikisassa, mutta että aikuisen miehen pitää ehdoin tahdoin olla julkisesti vielä rasistin, raiskausfantasistin ja pettäjän päälle tällainen kusimulkku. Senkin haittaisänmaallinen näivettynyt rukoilijasirkka." Mahtaisikohan tämä täyttää vihapuheen määritelmän (vihapuhe on  viestintää, joka lietsoo vihaa yhtä ihmistä tai ihmisryhmää vastaan)?

Yhdeksäntoista seuraajan kmikaeltanninen puolestaan kommentoi, että "tää nöppömunaolmi jauhaa tätä samaa yli 10 vuotta". Nöppömunaolmia ei liene olemassa, mutta olmi on sokea salamanteri, joka elää maanalaisissa vesistöissä ja järvissä. Se on väriltään kalvakka ja siksi niljakkaan näköinen.

* * *

Useampikin kommentaattori pyrki oikeuttamaan Kalevan väitteen sillä, että Duodecim-lehdessä julkaistun tiedon mukaan toistuvaan väkivaltarikollisuuteen kytkeytyy monoamiinioksidaasi A -entsyymiä tuottavan MAOA-geenin vaimentunut muoto. Tämä geenimuoto esiintyi yleisenä suomalaisilla vangeilla, joten some-kommentaattorit arvelivat juuri sen olevan sellainen suomalainen geeni, joka oikeuttaa pitämään väkivaltaa suomalaisena erityispiirteenä. 

Etsin kirjallisuudesta tietoa tämän väkivaltaa aiheuttavan geenimuodon esiintymisestä eri väestöryhmissä. Lopulta löysin tällaisen tilaston, jossa yhtä tällaista geenimuotoa kerrottiin löytyvän 52-59 prosentilta afroamerikkalaisista miehistä, 48-62 prosentilta kiinalaisista miehistä, 62 prosentilta maorimiehistä, 57 prosentilta japanilaisista miehistä, 33-37 prosentilta eurooppalaisista miehistä. Lisäksi toinen vastaavanlainen geenimuoto löytyi 5,2 prosentilta mustista miehistä, 0,1 prosentilta eurooppalaisista miehistä ja 1,3 prosentilta aasialaisista miehistä. 

Tilaston perusteella näyttäisi siten siltä, ettei kyseistä MAOA-geenimuotoa voi pitää erityisesti suomalaisena vaan pikemminkin ei-eurooppalaisena geenimuotona. Siten sitä ei voi myöskään pitää millään tavalla perusteena sille, että Kaleva aikanaan kirjoitti päissään tappamisen olevan suomalaisten kansallinen, ehkä jopa geneettinen erityispiirre. 

Näin ollen Kalevan olisi syytä täyttää Halla-ahon esittämää pyyntö ja lopultakin pahoitella suomalaisiin kohdistuvaa rasistista kirjoitustaan. Voisikohan julkisen sanan neuvosto auttaa Kalevan toimitusta ymmärtämään tämän asian? 

* * *

Kokonaan toinen asia on se, että Helsingin sanomat korjasi lopulta virheellisen uutisointinsa Riikka Purran turkkilaiseen apinaan liittyvästä kirjoituksesta. Se ei kuitenkaan vieläkään kertonut nimityksen ansainneen henkilön tuijotuksesta, munien kaivelusta tai sepaluksen avaamisesta. Olisiko julkisen sanan neuvostolla tähänkin huomautettavaa? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin sanomat Riikka Purran kimpussa
Onko ihonvärillä sittenkin väliä?
Maahanmuuttopolitiikan kannalta tärkeä ihmistutkimus

Susi jo syntyessään - vai onko sittenkään?

Suomessa on viime aikoina käyty kovaa vääntöä koirasusista. Siksi oli mielenkiintoista lukea Australiassa tehdystä tutkimuksesta, jossa oli selvitetty esihistoriallisten ihmisten villiintyneistä koirista syntyneiden dingojen risteytymistä lemmikkikoiriin.   

Asia on sikäli merkittävä, että niin susien kuin dingojenkin tapauksessa näiden villieläinten haluttaisiin pysyvän geneettisesti erillisinä kotieläinsukulaistaan. Siihen on sekä luonnonsuojelullisia (rodun puhtaus) että käytännöllisiä (eläimen pelon katoaminen ihmistä kohtaan) syitä. 

Tässä käsittelemässäni tutkimuksessa käytettiin (lähes) koko perintöaineksen kattavia tekniikoita, joiden avulla arvioitiin 391 dingon geneettistä puhtautta. Ja motiivin työlle antoi se, että aiemmissa yksinkertaisemmin menetelmin tehdyissä tutkimuksissa oli viitteitä siitä, että joillakin alueilla kesykoirien ja dingojen risteytyminen olisi yleistä. 

Nyt tehty tutkimus kuitenkin osoitti, etteivät dingot ole juurikaan sekoittuneet kesyjen koirien kanssa, eikä niiden perinnöllinen puhtaus ole katoamassa. Tämä voi johtua joko siitä, ettei risteytymisiä tapahdu tai - todennäköisemmin - siitä, etteivät silloin tällöin syntyvät risteymät tahdo löytää parittelukumppaneita puhdasverisistä dingoista.

* * *

Meitä suomalaisia ei tietenkään kiinnosta sen suuremmin australialaisten villikoirien perinnöllinen puhtaus, mutta suden osalta moni on asiasta kiinnostunut. Siksi olisi hyvä, jos myös Suomessa selvitettäisiin tarkemmin sitä, kuinka tehokkaasti kesykoiran geenit siirtyvät eteenpäin koirasusista. 

Eli onko koirasusi geeneille lopultakin sellainen umpikuja, josta ne eivät pääse leviämään eteenpäin puoliverisen eläimen jäädessä ilman parittelukumppania. Vai ovatko nämä villisusille ehkäpä eksoottisesti erilaiset eläimet suorastaan poikkeuksellisen haluttuja vastakkaiseen susisukupuoleen kuuluvien yksilöiden joukossa?

Jos ensimmäinen vaihtoehto on oikea, ei koirasusista ehkä tarvitse olla kovinkaan huolissaan. Sen sijaan jälkimmäisen vaihtoehdon osoittautuessa todelliseksi asiaintilaksi olisi koirasudet syytä poistaa elävien kirjoilta niin tehokkaasti kuin mahdollista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylämaan koirasusivalitukset lisäävät ammuttavien susien määrää
Susi on hyötyeläin
Susikoe saa jatkoa

Serkku ei ole vain herkku, vaan myös yhteiskunnallisen menestymisen este

Kuten arvoisa lukijani varmasti tietää, on monissa kulttuureissa tapana naittaa nuoret neitsyet sukulaismiehille. Tällainen sisäsiittoisuus aiheuttaa geneettisiä ongelmia, koska lapsille siirtyy samoja geenimuotoja molempien vanhempien kautta - ja jokaisella ihmisellä on perimässään resessiivisesti periytyviä geenejä, jotka molemmilta vanhemmilta perittynä aiheuttavat enemmän tai vähemmän vakavia ongelmia. 

Perinnöllisten vaikutusten lisäksi sukulaisavioliittoperinteellä on väitetty olevan myös yhteiskunnallisen kehityksen kannalta negatiivisia vaikutuksia. Tämän hypoteesin testaamiseksi julkaistiin äskettäin tutkimus, jossa asiaa selvitettiin hyödyntämällä Yhdysvaltain osavaltioiden eroja suhtautumisessa serkusten avioliittoihin. 

Tutkimuksessa analysoitiin miljoonien ihmisten tietoja 1700-1900-luvuilta ja havaittiin, että serkukset, jotka ovat menneet naimisiin keskenään, asuvat muita useammin maaseudulla ja käyvät vähemmän palkkatöissä. Toisaalta serkusten avioliittokiellot johtivat ihmisten muuttamiseen maatiloilta kaupunkialueille, minkä seurauksena he siirtyivät paremmin palkattuihin ammatteihin. 

Tutkijoiden saamat tulokset viittasivat myös siihen, että muutokset johtuivat vähäisempien perhesiteiden sosiaalisista ja kulttuurisista vaikutuksista eivätkä niinkään geneettisistä tekijöistä. Samalla ihmisten tuki sukulaisilleen väheni, minkä seurauksena esimerkiksi vanhukset hoidettiin sisäsiittoisia perheitä useammin laitoksissa. 

Kaiken kaikkiaan tässä käsittelemäni tutkimus vahvistaa sitä näkemystä, että maahanmuuttopolitiikassa tulisi tavoitella sukulaisavioliittoperinteen katkaisemista niissä maahanmuuttajaryhmissä, joissa se on tavallista. Eikä tätä asiaa tulisi nähdä jonkinlaisena tasa-arvo- tai ihmisoikeuskysymyksenä, vaan luonnollisena osana - ympärileikkausten tai verikoston kaltaisten - haitallisten kulttuuristen perinteiden poistamista maahanmuuttajien yhteiskunnallisen integraation ja yksilöiden menestyksen tieltä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sisäsiittoisuuden seurauksia pitäisi tutkia
Mitä serkumpi, sitä herkumpi
Sisäsiittoisuudesta on etua monikulttuurisessa yhteiskunnassa

Kuinka peniksellinen mies ja peniksellinen nainen voivat saada biologisia lapsia?

Näinä wokelluksen värittäminä aikoina sukupuolesta on tullut ilmoitusasia. Siitä huolimatta peniksellisestä miehestä ja peniksellisestä naisesta ei voi tulla lapsen biologisia vanhempia, ei edes sen jälkeen kun jommaltakummalta on poistettu penis ja tilalle on muotoiltu kirurgisesti vulva.  

Nyt on kuitenkin tehty tutkimusta tämänkin epäkohdan poistamiseksi. Tosin ei ihmisillä vaan hiirillä. 

Japanilaiset tutkijat nimittäin uudelleenohjelmoivat aikuisen uroshiiren soluja kantasolujen kaltaisiksi ja kasvattivat niitä viljelmässä niin pitkään, että jotkut soluista menettivät Y-kromosominsa eli miehisyyttä määrittävän geneettisen tekijän. Näin niille jäi vain X-kromosomi. 

Sen jälkeen viljelmän soluille annettiin reversiini-nimistä yhdistettä, joka voi edistää virheitä kromosomien jakautumisessa solunjakautumisen aikana, ja etsivät niiden joukosta sellaisia, jotka olivat kromosomiensa puolesta naaraita, eli niillä oli kaksi X-kromosomia.

Tämän jälkeen tutkijat kasvattivat näitä soluja sellaisella tavalla, jonka tiedettiin aiempien tutkimusten perusteella johtavan epäkypsien munasolujen muodostumiseen. Niiden muodostuttua nämä solut hedelmöitettiin hiirten siittiöillä ja näin tuotetut alkiot siirrettiin naarashiiren kohtuun, minkä jälkeen tälle sijaisemolle syntyi aikanaan pieniä hiirilapsia, joilla oli kaksi biologista isää. 

Jos menetelmä saadaan joskus toimimaan myös ihmisille, siirrytään uuteen aikaan, jossa myös peniksellisen miehen ja naisen - tai vaikkapa kahden peniksellisen homoseksuaalin pariskunnan - on mahdollista saada biologisia lapsia, kunhan he löytävät jostain sijaissynnyttäjän. Tämä varmasti miellyttää monia sellaisia tahoja, joiden mielestä lasten saaminen vain heterosuhteissa on rakenteellista väkivaltaa tai muuten vain ikävää.

Ja itse asiassa: kuvatulla menetelmällä myös yksinäinen incel-mies voisi periaatteessa saada lapsia itsensä kanssa, vaikka ei naista saisikaan - paitsi sijaissynnyttäjäksi. Ja toki tämä koskee myös kaikkia muita miehiä. En tosin tiedä miten nämä mahdollisuudet sopivat wokeltajien maailmankuvaan.

Edellä kuvatulla tutkimuksella on toki muitakin sovelluskohteita kuin mahdollistaa biologisten lasten saaminen yksinäisille miehille tai peniksellisille pareille. Ehkä tärkein niistä on se, että nyt kehitetyn menetelmän avulla - mikäli se saadaan toimimaan ihmisillä - voitaisiin auttaa geneettisistä syistä hedelmättömiä ihmisiä saamaan lapsia. 

Sellaisia ovat esimerkiksi Turnerin oireyhtymästä kärsivät naiset, eli menetelmää voi soveltaa - nykypoliittisesti epäkorrektia sanontaa käyttääkseni - homoparien lisäksi myös tavallisten heteroparien lisääntymiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sisäsiittoisuuden seurauksia pitäisi tutkia
Selvennystä sukupuolivähemmistöihin
Suomalaisten Y-kromosomi syrjäytynee seuraavien vuosituhansien aikana

Ylämaan koirasusivalitukset lisäävät ammuttavien susien määrää

Luontojärjestöillä on tapana asettua kaikenlaisia asioita vastaan. Tunnetuinta lienee metsähakkuiden vastustaminen, mutta osaavat ne muutakin. 

Yksi tavallisista toimista on suurpetojen metsästysluvista valitusten tekeminen. Näin kävi myös Etelä-Karjalan Ylämaan koirasusilauman harventamisen kanssa: Suomen luonnonsuojeluliiton Etelä-Karjalan piiri valitti aiemmin talvella myönnetystä luvasta ilmeisesti siksi, että se perustui viime talven DNA-tuloksiin.

Kun myöhemmin sitten paljastui, että laumassa oli peräti neljä koirasutta, ymmärsi luonnonsuojeluliittokin, että nyt tuli munattua ja veti valituksensa pois. Valitettavasti vain jokin toinenkin järjestö (ilmeisesti luonnonsuojeluyhdistys Tapiola-Karelia ry) on valittanut asiasta, joten luonnonsuojeluliiton mielenmuutoksella ei ole seurauksia. 

Ei edes siksi - kuten luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja totesi - että "koirasusien leviäminen muihin laumoihin vaarantaisi Ylämaan laumaa paljon suuremman määrän susia". Ja WWF:n ohjelmajohtaja oli samoilla linjoilla todetessaan, että "koirasusi on laissa määritelty haitalliseksi vieraslajiksi, jonka poisto vaatii välittömiä toimia. Siksi tarvitsemme koirasusille lainsäädäntöön omat pykälät".

Nähtäväksi siis jää, kuinka koirasusien käy. Selvää lienee kuitenkin, että ne tullaan hävittämään ennemmin tai myöhemmin - ja että mitä pidempään valituskierre jatkuu, sitä enemmän joudutaan ampumaan myös geneettisesti puhtaita susia. 

Tapaus ei tietenkään ole kovin merkittävä koko Suomen kannalta, mutta osoittaa jälleen kerran sen, kuinka tavallisten ihmisten oikeusturvan takia säädettyä valitusoikeutta erilaisiin hallinnollisiin päätöksiin voidaan käyttää väärin. Ratkaisun löytäminen on kuitenkin hankalaa, sillä oikeusistuimet ovat ruuhkautuneet - paljolti vielä koirasusitapaustakin turhanpäiväisempien valitusten seurauksena. 

Asian korjaaminen on kuitenkin hankalaa, koska valitusoikeus on joka tapauksessa oleellinen osa oikeudenmukaista yhteiskuntaa, jota ilman eriasteisten hallintoelimien mielivalta paisuisi kestämättömäksi. Toivottavaa kuitenkin olisi, ettei oikeutta väärinkäytettäisi erilaisten vähäistä kannatusta nauttivien poliittisluonteisten tavoitteiden ajamiseksi, kuten Ylämaan koirasusien tapauksessa on valitettavasti käynyt.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Ympäristöjärjestöille veto-oikeus?
Susi on hyötyeläin
Susisopu

Ihmisen ja simpanssin aivot

Ihmisryhmien välisten henkisten erojen vertailu on tunnetusti poliittisesti arka asia. Näin siitä huolimatta, että jopa älykkyyttä käsittelevässä Wikipedia-artikkelissa todetaan, että "rotujen väliset keskimääräiset älykkyysosamääräerot ovat olemassa, mutta erojen syyt ovat tuntemattomat".

Tämä poliittinen epäkorrektius ei kuitenkaan ulotu lajirajojen yli, eikä kukaan kiistä, etteikö ihmisen henkinen suorituskyky olisi oleellisesti muuta eläinkuntaa suurempi. Niinpä yksi mielenkiintoisimmista evoluutioon liittyvistä kysymyksistä on ihmisen aivojen kehittyminen aivan erilaiseksi kuin lajimme lähisukulaisilla. Ja juuri tästä asiasta on nyt saatu tutkimuksen kautta uutta ja äärimmäisen mielenkiintoista tietoa.

Aiemmin ihmisaivojen ainutlaatuisuutta selittäviä oleellisia muutoksia on yritetty etsiä ihmisen ja apinoiden välisistä eroista sellaisissa geeneissä, joita esiintyy kaikilla selkärankaisilla. Ajatuksena on ollut, että aivojen muutokset johtuisivat juuri sellaisista geeneistä, jotka ovat ihmisellä muuttuneet enemmän kuin muilla lajeilla. 

Uudessa tutkimuksessa unohdettiin rajaus kaikilla lajeilla samankaltaisiin perimän alueisiin ja tarkasteltiin ilman ennakko-oletuksia koko genomia. Tämä analyysi johti huikeaan löydökseen, jonka mukaan ihmisen nopeimmin kehittyneet alueet sijaitsevat sellaisilla perimän alueilla, jotka ovat muilla selkärankaisilla kehittyneet neutraalisti, mutta ero ihmisten - myös neandertalilaisten ja denisovalaisten - ja simpanssien välillä on suuri. 

Siten ainakin nyt löytyneiden geenialueiden suurin muutos on tapahtunut sen jälkeen kun simpanssi ja ihminen ovat erkaantuneet omiksi evolutiivisiksi linjoikseen. Mutta ennen kuin neandertalilaisiin ja denisovalaisiin johtaneet linjat erosivat nykyihmiseen johtaneesta linjasta.

Löydetyt genomin alueet nimettiin HAQER-alueiksi (human ancestor quickly evolved regions eli ihmisen esi-isien nopeasti kehittyneet alueet). Niitä oli yhteensä 1 581 ja niiden mutaationopeus on ollut selvästi suurempi kuin muilla lajeilla. Lisäksi niihin on kohdistunut positiivinen geneettinen valinta eli luonnonvalinta on suosinut ihmisellä tiettyjä geenimuotoja. 

HAQER-alueet sisälsivät geenejä, jotka vaikuttivat ihmisen hermoston ja suoliston kehitykseen. Tämä korreloi sen kanssa, että ihmisellä juuri aivot ja suolisto ovat muuttuneet eniten suhteessa simpanssiin.

Näissä genomin alueissa oli ihmisellä myös paljon geenien ilmentymistä sääteleviä elementtejä, mutta simpanssilla niitä ei löytynyt juuri lainkaan. Toisin sanoen ihmisen HAQER-alueilla oli syntynyt mutaatioiden ja luonnonvalinnan kautta kokonaan uusia geneettisiä elementtejä, joita ei ole esiintynyt lainkaan esi-isillämme.

Tämän kanssa sopi yhteen myös se, että HAQER-alueilta löytyi kaksi hermoston kehitykseen vaikuttavaa geeniä, jotka olivat kahdentuneet sen jälkeen, kun ihmisen ja simpanssin evolutiiviset linjat erosivat toisistaan. Tämän seurauksena kahdentuneiden geenien rakenne ja funktio ovat voineet eriytyä ja siten vaikuttaa aivoihin monipuolisemmin kuin lähisukulaistemme yksittäiset geenit. Lisäksi näiden geenien ilmentyminen oli paljon voimakkaampaa kuin lähisukulaisillamme.   

Ei kuitenkaan niin hyvää, ettei jotain pahaa. HAQER-alueet liittyvät myös hermostoon liittyviin sairauksiin kuten skitsofreniaan tai kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Toki nyt saavutettu uusi tieto on sikäli iloinen asia, että sen pohjalta näihin tauteihin voidaan yrittää kehittää uusia parannuskeinoja.  

Edelle lyhyesti kuvaamani tutkimus osoittaa jälleen kerran, että tiede lisää ymmärrystämme kaikenlaisista asioista. Tässä tapauksessa osoittamalla, missä kohdissa genomiamme tärkeimmät muutokset sijaitsevat ja kuinka näiden muutosten taustalla on myös kokonaan uusien geenien ja niiden säätelyyn vaikuttavien elementtien syntymistä. 

Tutkimus ei kuitenkaan kerro vielä sitä, millä tavalla nämä muutokset ovat johtaneet siihen, että meillä ihmisillä on niin erilaiset aivot kuin lähisukulaisillamme. Se selvinnee aikanaan, kun HAQER-alueiden tarkempi tutkiminen johtaa parempaan ymmärrykseen nyt havaittujen geneettisten muutosten vaikutukseen aivojen toiminnassa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pituustutkimus osoitti, etteivät kaikki ihmiset ole samanlaisia
Älykkyyden rapistumisesta
Tutkimus paljasti uusia älykkyysgeenejä

Astmainen äiti tartuttaa tautiriskin lapseensa kohdussa

Ihmisillä on nykyisin paljon enemmän hengityselinsairauksia kuin aiemmin. Syynä siihen näyttäisi olevan liian korkea hygienia eli turhan vähäinen mikrobialtistus, jolloin immuunijärjestelmä kääntyy omaa elimistöä vastaan. 

Sivumennen sanoen, tämä ns. hygieniahypoteesi on sikälikin mielenkiintoinen, että sitä ovat olleet kehittämässä suomalaistutkijat Tari Haahtela ja Ilkka Hanski ryhmineen. Ja siksi aihetta on tavallistakin mukavampi seurata näin sivullisena. 

Astma ei johdu pelkästään ympäristöaltistuksesta, vaan taipumus siihen on periytyvää. Erityisesti äidin astma näyttää olevan liityksissä lapsuudessa alkavaan astmaan. Ja juuri tästä yhteydestä on nyt saatu uutta tietoa. 

Amerikkalaistutkimuksessa nimittäin tutkittiin keuhkoputken epiteelisoluissa DNA:n kemiallisia muokkauksia 96 astmaisesta ja 46 terveestä tapauksesta. Ja niissä havaitut muokkaukset onnistuttiin liittämään tiettyihin geenien säätelyreitteihin ja sitä kautta lääketieteellisiin vaikutuksiin eli äidiltä perittyyn astmaan. 

Saaduista tuloksista voitiin päätellä niin ikään, että astmaisen äidin elimistö välittää kohdussa olevalle sikiölle raskauden aikana samanlaisia geenien ilmentymistä sääteleviä DNA:n muokkauksia kuin siinä itsessään on. Ja tämän seurauksena astmaiselle äidille syntyvällä lapsella on kohonnut riski periä sairaus.

Nähtäväksi jää, johtaako edelle lyhyesti kuvaamani tutkimus uudenlaisiin astman hoitokeinoihin. Niitä odotellessa on pienten lasten äitien ja isien kuitenkin joka tapauksessa syytä huolehtia - Haahtelan ja Hanskin aikanaan esittämien - suositusten mukaisesti jälkeläistensä riittävän monipuolisesta mikrobialtistuksesta eli vältettävä ylilyöntejä puhtauden ja siisteyden saralla sekä annettava näiden möyriä metsissä ja multakasoissa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ensimmäinen uusi syötävä antibiootti 20 vuoteen
Miksi media vaikenee tieteen menestyjistä?
Allergia ja astma - uutta tutkimustietoa

Dosentti Taina Laajasalo "valaisi" jengirikollisuuden syitä

Maahanmuuttajavaltaiset nuorisojengit ovat viime aikoina yleistyneet Suomessa. Tämän asian ovat ymmärtäneet luultavasti kaikki suomalaiset viimeistään poliisin viimeaikaisten lausuntojen perusteella (esimerkki). 

Asioita tarkemmin seuranneet ovat toki ymmärtäneet maahanmuuttajiin liittyvän rikollisuuden kohtuuttoman suuren osuuden väkivaltarikoksista jo kauan sitten. Esimerkiksi itse laskeskelin pahasti alakanttiin jo vuonna 2010 sitä, millaisen kustannuksen turvaa hakeneet ihmiset aiheuttavat rikollisella käytöksellään suomalaiselle kantaväestölle. 

Siksi tuntui uskomattomalta lukea Helsingin yliopiston oikeuspsykologian dosentti Taina Laajasalon kirjoitus nuorten väkivaltaongelmasta. Hän ei maininnut sananpuolikkaallakaan siihen liittyvää maahanmuuttaja-aspektia.

Sen sijaan hänen mukaansa rikollisten nuorisojengien lisääntymisen taustalla ovat käytöshäriöt, joihin altistavat tekijät ovat moninaisia. Siis sellaisia kuin kehitykselliset haasteet ja synnynnäinen temperamentti. Lisäksi perheellä ja elinympäristöllä, kuten vanhemmuuden ongelmilla ja lapsuudessa koetulla väkivallalla, on oma roolinsa.

Niinpä hänen mukaansa nuorisorikollisuuden aiheuttaman ongelman korjaaminen tulisi tehdä rangaistusten sijaan ottamalla käyttöön "rakentavat rajoittamisen keinot, positiivisen käytöksen vahvistaminen ja hyvän huomaaminen". Ja lopetti kirjoituksensa kehotukseen "hellikää lapsianne!"

Sitä ennen arvoisa dosenttimme tuli myös väittäneeksi, että "pitkä myönteinen kehitys sekä lasten kokeman että lasten tekemän väkivallan osalta on pysähtynyt ja osin määrät ovat kääntyneet nousuun. Emme vielä tiedä, kuinka pysyviä muutokset ovat tai mistä syistä ne johtuvat." 

Tähän pysähdyin: "emme vielä tiedä... mistä ne johtuvat". Ja päätin tämän blogimerkinnän kirjoittamisesta

* * *

Jäin siis suu auki hämmästelemään, että eikö arvoisa dosentti ollut tietoinen poliisin vahvistamasta tiedosta, jonka mukaan mainitut "muutokset" liittyvät keskeisesti kehitysmaataustaiseen maahanmuuttajanuorisoon? Ja siten lisääntyneen ja väkivaltaistuneen nuorisorikollisuuden taustalla on Suomessa viime vuosikymmeninä harjoitettu maahanmuuttopolitiikka.

Vai tahtoiko hän sanoa, että maahanmuuttajanuorten vanhemmat eivät osaa helliä lapsiaan. Tai etteivät he osaa vahvistaa näissä positiivista käytöstä? 

Vai menikö dosentin ajattelu vieläkin syvemmälle niin sanotusti poliittisesti arkaluonteiselle alueelle väittämällä, että humanitaaristen maahanmuuttajien geenit aiheuttavat rikollisuuteen johtavaa synnynnäistä temperamenttia? Tai että heidän perintötekijänsä ja/tai kulttuurinsa tuottaa perheitä ja elinympäristöjä, joissa syntyy vanhemmuuden ongelmia ja lapsuudessa koettua väkivaltaa?

Vai olisiko sittenkin niin, että dosentin ainoa tarkoitus oli harhauttaa lukijoitaan sivuuttamalla maahanmuuttaja-aspekti lisääntyneen ja raaistuneen nuorisoväkivallan keskeisenä tekijänä. Ja syyllistämää siitä kantaväestöä huomaamatta, että hän tuli samalla vihjanneeksi maahanmuuttajiemme mahdollisista geneettisistä ja kulttuurisista ongelmista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Krista Mikkonen tyhmä vai valtionhallintoon soluttautunut terroristi?
Oliko A-studiossa puhe pohjoiseurooppalaisen näköisestä nuorisorikollisuudesta?
He aiheuttavat tavallisille suomalaislapsille ja -nuorille suunnatonta kärsimystä

Pituustutkimus osoitti, etteivät kaikki ihmiset ole samanlaisia

Tämän blogin lukijat lienevät kuulleet väitteen, jonka mukaan kaikki ihmiset olisivat samanlaisia. Tai että ihmiset olisivat kaikkialla samanlaisia.  

Tähän väitteeseen liittyen on tutkimus tuottanut nyt aivan uutta valoa. Sen seurauksena ihmisiä ja ihmisryhmien välisiä eroja ymmärretään paljon enemmän kuin vielä vähän aikaa sitten. Näin siksi, että valtava joukko tutkijoita oli selvittänyt mitkä geenit vaikuttavat eurooppalaisten ihmisten pituuteen. 

Tulos oli hämmästyttävä, sillä sen mukaan yhteensä 12 111 genomissamme esiintyvää varianttia vaikuttaa eurooppalaisten ihmisten pituuteen. Lisäksi nyt julkaistu analyysi osoitti, että muut geenit eivät siihen vaikuta. 

Tutkimuksen mukaan havaittu geneettinen muuntelu selitti noin 40-45 prosenttia eurooppalaisten ihmisten pituuden vaihtelusta. Loppuselitys löytynee havaittujen geenimuotojen epäsuorista yhteisvaikutuksista. 

Mielenkiintoista kyllä, nyt osoitettu geenivalikoima selitti kuitenkin vain 10-20 prosenttia maailman muiden ihmisten pituuseroista. Siten kaukomaiden asukkaiden pituuteen vaikuttavat todennäköisesti monet muutkin geenit - eivätkä kaikki maailman ihmiset siten ole samanlaisia vaan pikemminkin erilaisia.

Nyt saavutettu tutkimustulos on tietenkin melkoinen osoitus tieteen voimasta lisätä ymmärrystämme erilaisista asioista. Lisäksi se on sikäli hyödyllinen saavutus, että nyt käytettyjä menetelmiä voidaan jatkossa hyödyttää monien muiden ominaisuuksiemme välisten erojen perinnöllisen taustan ymmärtämiseen. 

Ja tietenkin samalla myös eri ihmisryhmien välisten erojen syiden selvittämiseen. Nähtäväksi kuitenkin jää, uskaltautuuko kukaan tutkimaan esimerkiksi eri ihmisryhmien välisten älykkyyserojen syitä. Näin siksi, että tämä aihe tuntuu kuuluvan siihen joukkoon tutkimuskohteita, joita pidetään tabuina nykyisessä poliittisen korrektiuden hallitsemassa tiedemaailmassa. 

Onneksi älykkyyden kaltaisten erityisen mielenkiintoisten aiheiden lisäksi nyt julkaistun tutkimuksen menetelmiä voidaan periaatteessa soveltaa myös erilaisten monimutkaisesti periytyvien sairauksien syiden etsimiseen ja siten uusien hoitomenetelmien kehittämiseen. Tosin tässä on sellainen ongelma, että esimerkiksi mielenterveyden häiriöt ovat varsin vaikeita selvitettäviä, koska niiden ilmaantuminen väestössä on paljon alhaisempaa kuin pituuden tai älykkyyden. 

Jääkäämme siten odottamaan, mihin perinnöllisyystutkijat suuntaavat seuraavaksi mielenkiintonsa. Ja minkälaisia uusia tietoja oman lajimme genetiikasta saammekaan ihmeteltäväksemme. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko ihonvärillä sittenkin väliä?
Maahanmuuttopolitiikan kannalta tärkeä ihmistutkimus
Should forbidden questions be answered or not?

 

Sisäsiittoisuuden seurauksia pitäisi tutkia

Olen oppinut sosiaalisesta mediasta sanonnan, jonka mukaan monissa kulttuureissa puoliso on "sitä herkumpi, mitä serkumpi". Se kuvaa tapaa, jonka mukaan puolisoksi valitaan tyypillisesti varsin läheinen sukulainen. 

Tällä tavalla on pitkät juuret - myös Euroopassa. Mutta onneksi länsimaissa on nykyaikana tiedostettu, että sillä on haitallisia seurauksia. 

Näin siksi, että meillä kaikilla on kromosomistossamme viallisia geenejä. Siis sellaisia, joiden seurauksena jokin elimistömme entsyymi toimii huonosti tai väärällä tavalla. Tai geenituotetta ei tuoteta lainkaan. 

Kun sukulaispari saa lapsia, on näillä paljon geenejä, jotka periytyvät vanhempien yhteisiltä esivanhemmilta ja sen seurauksena sama viallinen geeni peritään usein molemmilta vanhemmilta. Näin sisäsiittoisten lasten elinvoima jää monella tavalla heikommaksi kuin sellaisten vanhempien lapsilla, joiden vanhemmat eivät ole sukua toisilleen.

Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen. Siitä saatiin jokin aika sitten uutta tietoa, kun espanjalaiset tutkijat selvittivät erittäin vähälukuisen iberianilveksen genetiikkaa. 

Tutkimuksessa paljastui, että pienessä ryhmässä väistämättä tapahtumat sukulaispariutumiset olivat johtaneet populaatiossa haitallisten geenimuotojen katoamiseen. Kokonaan toimimattomien geenien määrä oli noin yksitoista prosenttia pienempi kuin tavallisella eurooppalaisella ilveksellä. 

Syynä tähän on ollut pienessä populaatiossa tapahtunut luonnonvalinta. Eli paljon haitallisia geenimuotoja molemmilta vanhemmiltaan saaneet yksilöt eivät ole onnistuneet tuottamaan kovin hyvin jälkeläisiä, vaan niitä ovat saaneet pikemminkin sellaiset ilvekset, joille on sattunut niitä muita vähemmän. 

Jos nyt sovellamme tätä tietoa sellaisiin kulttuureihin, joissa sukulaisavioliitot ovat yleisiä, on todennäköistä, että sellaisista suvuista - joissa on pitkään pariuduttu pelkkien sukulaisten kanssa - on iberianilvesten tapaan kadonnut haitallisia geenimuotoja. Siten voitaisiin ajatella, että mikäli herkkuserkku-perinne saataisiin poistetuksi vaikkapa tiettyjen suomalaisten maahanmuuttajaryhmien parista, olisi siihen kuuluvan väestön geenistö kaiken kaikkiaan hiukan vähemmän viallisia geenejä sisältävää kuin valtaväestöllä.

Toisaalta saattaa olla niin, että jos herkkuserkkusuvuilla sisäsiittoisuus on ollut erittäin vahvaa, on heidän efektiivinen populaatiokokonsa jäänyt niin pieneksi, että haitallisia geenimuotoja on päässyt runsastumaan pelkästään sattuman takia. Ja tämä olisi tasoittanut tällaisten sukujen sisäsiittoisuuden takia tapahtuneen haitallisten geenimuotojen katoamista heidän joukostaan. 

Tämä asia on siksi mielenkiintoinen, että sitä soisi tutkittavan nyt, kun ihmistenkin genomien määrittäminen on helppoa ja suhteellisen halpaa. Valitettavasti taitaa olla niin, että aihe on sen verran poliittisesti epäkorrekti, ettei tuollaista tutkimusta tulla näkemään ihan heti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä serkumpi, sitä herkumpi
Varhainen sukurutsa paljasti muinaisen mahtisuvun
Sisäsiittoisuudesta on etua monikulttuurisessa yhteiskunnassa

Mahtimiehet pitivät pintansa kansainvaelluksen puristuksessa

Orkneysaaret sijaitsevat Skotlannin pohjoispuolella. Toisin sanoen aika lailla kivi- ja pronssikautisen maailman ulkolaidalla. 

Saaret on kuitenkin asutettu jo kauan sitten, ja ne nousivat jonkinlaiseksi kulttuuriseksi keskukseksi noin 5 800 vuotta sitten. Siis aikana, jolloin elettiin vielä myöhäistä kivikautta. 

Tuo Orkneysaarten loistokausi luisui kuitenkin alamäkeen, kun Eurooppaa valtasi kellopikarikulttuuri noin 2 500 vuotta sitten, vaikka uusi kulttuuri ei esinelöytöjen perusteella ulottunutkaan Orkneysaarille asti. 

Amerikan tiedeakatemian julkaisusarjassa oli tähän liittyen mielenkiintoinen raportti, jossa oli tutkittu Orkenysaarten muinaisten ihmisten genetiikkaa. Sen mukaan saarten asujaimisto vaihtui pronssikaudella muun Englannin ja Skotlannin tavoin uuteen väestöön, joka oli vain vähän aiemmin saapunut mantereelta Britanniaan. 

Toisin kuin Englannissa ja muualla Skotlannissa, Orkneysaarten asujaimistossa säilyi kuitenkin kivikautinen Y-kromosomi, joka oli kadonnut pronssikauden aikana muualta Euroopan mantereelta. Tutkijat päättelivät tämän tarkoittavan sitä, että Orkneyllä talojen omistajasuvut - eli aikansa mahtimiehet - säilyivät pitkään sanoilla suvuilla ja periytyivät isältä pojalle, kuten myös Y-kromosomi tekee. 

Sen sijaan äidiltä tyttärille periytyvät mitokondrioiden DNA:t olivat samanlaisia kuin muuallakin Britanniassa. Toisin sanoen naislinjoissa näkyi vahvasti mannereurooppalaisen väestön invaasio. 

* * *

Tämä tutkimus sai minut ajattelemaan Euroopan nykyistä invaasiota Afrikasta ja Lähi-idästä. Havaitsevatkohan tulevat paleogeneetikot kuinka 2000-luvun aikana Euroopasta katoavat nykyisten eurooppalaismiesten Y-kromosomit vai käykö kuten pronssikautisilla Orkneysaarilla ja eurooppalaiset miehet säilyvän vallan kahvassa? Vai katoavatko mieslinjat tulijoiden lisääntyessä paljon ahnaammin kuin kantaväestö - myös jälkimmäisten tyttärien kanssa jättäen eurooppalaista geeniperimään kantavat pojat katselemaan vierestä?

Entä kuinka käy naislinjojen. Katoavatko eurooppalaiset mitokondriot ajan myötä tulijoiden naisten oleellisesti suurempien lapsimäärien seurauksena? Vai näkyykö niissä vielä pitkään kantaeurooppalainen tausta sekoittuneena afrikkalaiseen ja lähi-itäläiseen genetiikkaan, koska monet naiset ottavat mielellään puolisoikseen - tai ainakin lisääntymiskumppaneikseen - ulkoisesti ja/tai kulttuurisesti eurooppalaismiehistä poikkeavia tulijoita? 

Tätä kaikkea me emme tietenkään voi tietää, koska tulevaisuuteen ei voi nähdä. Ja saattaahan lopulta käydä samoin kuin antiikin Roomassa, jossa väestöryhmät säilyivät erillään ja suurvallan romahdettua antiikin surkastuneen metropolin alue jäi lopulta saman väestöryhmän haltuun kuin se oli ollut ennen suurvalta-ajan monikulttuurista vaihetta?

Juuri nyt, kehitysmaalaisten Eurooppaan suuntautuneen kansainvaelluksen ollessa koronapandemian ja Venäjän sotaretken takia suvantovaiheessa, löydän mielessäni hyviä perusteluita kaikille edelle kirjoittamalleni skenaariolle. Nähtäväksi siis jää - tosin vasta tuleville sukupolville - kuinka eurooppalainen väestö lopulta muuttuukaan nykyaikaisen kansainvaelluksen pyörteissä.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ranskalaisia väestönvaihtoja
Tuhat vuotta integroitumatonta maahanmuuttoa
Suomalaisten Y-kromosomi syrjäytynee seuraavien vuosituhansien aikana