Ei oikeudenkäyntiä, eikä valitusoikeutta

Hamas muistutti meitä eurooppalaisia siitä, millainen järjestö se on. Tämä tapahtui teloittamalla julkisesti kahdeksan Israelin kanssa tehdystä yhteistyöstä epäiltyä ihmistä. Ei ollut oikeudenkäyntiä, eikä siis myöskään valitusoikeutta. 

Tämä olisi hyvä huomata ja ymmärtää myös täällä Suomessa niissä piireissä, joissa on tapana heilutella Palestiinan lippua ja banderolleja, joihin on kirjoitettu "from the river to the sea". Sellainen on suoraa tukea ihmisiä murhaavalle terroristijärjestölle, jonka toiminta on merkittävästi vaikuttanut palestiinalaisten mahdollisuuksiin elää normaalia elämää. 

Valitettavasti en usko, että tapaus vaikuttaa millään tavalla suomalaisten palestiinalaisfanaatikkojen toimintaan. He ovat tunteiden vietävissä olevia ihmisiä ja sellaisina umpisokeita tosiasioille. 

Samalla heidän tukensa Pyhän maan terroristeille pidentää näiden valtaa – ja sen seurauksena Israelin miehitystä Gazan alueella. Ja omalta osaltaan tarjoaa perusteita yhä julmempiin vastareaktioihin, joista innostuvat erityisesti vastapuolen fanaatikot.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lisääkö terrorismin tukeminen Ruotsin vasemmistopuolueen kannatusta?
Libanonilaiskristityt osoittivat suomalaisen palestiinalaisaktivismin virheen
Erävoitto aktivisteille

Päähallituspuolueiden kannattajat luottavat hallitusyhteistyöhön

Uutissuomalainen oli teettänyt mielipidekyselyn suomalaisille siitä mitä he äänestäisivät viimeiseksi. Kyselyn päätulokset olivat seuraavat: 

Perussuomalaiset 42 %

Vasemmistoliitto 19 %

Vihreät 12 %

Kokoomus 7 %

Kristillisdemokraatit 6 %

Ruotsalainen kansanpuolue 3 %

Sosiaalidemokraatit 3 %

Liike Nyt 2 %

Keskusta 0 %

Ei halua sanoa 6 %

Taulukosta nähdään odotetusti, että Perussuomalaiset on ylivoimainen ykkönen, jota seuraavat selvällä välimatkalla Vasemmistoliitto ja Vihreät. Tässä asiassa sukupuolella on kuitenkin suuri merkitys. 

* * *

Kauniimman sukupuolen edustajien parissa peräti 51 % kyselyyn vastanneista ei ikimaailmassa äänestäisi Perussuomalaisia, mutta Vihreitä ei vierasta kuin seitsemän prosenttia. Viimeksi mainittu on jopa yhden prosenttiyksikön vähemmän kuin Kokoomusta inhoavien määrä. Vasemmistoliittoakin vierastavien määrä on "vain" 13 %, joten laitavasemmistolainen fanatismi kohtaa varsin vähän vastustusta naisten parissa. 

Myös miesten joukossa Perussuomalaiset saavutti ykkössijan 33 %:lla, mutta vihreät seurasi melko lähellä 25 %:lla. Vasemmistoliittoa äänestäisi viimeiseksi 17 %. 

Toisin sanoen miehet näyttäisivät sijoittavan politiikan vasemmalle laidalle pikemminkin Vihreät kuin Vasemmistoliiton. Ja mikäli laitavasemmistopuolueiden yhteenlaskettu inho miesten parissa lasketaan yhteen, niitä vierastaa peräti 42 % kyselyyn vastanneista - eli heidän parissaan vihervasemmisto on kokonaisuutena selvästi vastenmielisempi joukko kuin naisten inhokki eli Perussuomalaiset. 

* * *

Lopuksi haluan vielä nostaa esille yhden mielenkiintoisen nyanssin: Perussuomalaisten inho oli nimittäin ylivoimaisesti pienintä Kokoomuksen kannattajien joukossa: heistä vain 4 % piti sitä vihoviimeisenä vaihtoehtona. Ero seuraavaan puolueeseen oli merkittävä, sillä tässä suhteessa toiseksi tulivat raportissa yhteen niputettujen pikkupuolueiden sekä Keskustan kannattajat 31 ja 33 prosentilla. 

Tämä nyanssi osoittaa kiistatta - kun vielä huomioidaan se, että Perusssuomalaisten kannattajista Kokoomusta ei vierastanut käytännössä kukaan – että nykyisten päähallituspuolueiden harjoittama politiikka nauttii varsin korkeaa luottamusta niiden kannattajien joukossa. Tämä on syytä panna merkille myös Orpon kabinetissa silloin, kun oppositiopuolueet – niitä tukevan lehdistön avulla – pyrkii aiheuttamaan hallituskriisejä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Talouskasvun vaikutukset
Antti Lindtmanin lista: veronkorotuksia ja Palestiinan tunnustaminen
Raiskaus, tilastot ja naisten suosikit

Palestiinan tunnustamiskysymys on myrkkyä Kokoomukselle

Yle tuoreen puoluekannatusmittauksen tuloksissa näkyy kolme oleellista muutosta. Tärkein niistä on Kokoomuksen kannatuksen selvä putoaminen peräti 1,7 prosenttiyksiköllä. 

Muutos näyttäisi johtuneen Palestiinan tunnustamiseen liittyneestä yhteiskunnallisesta keskustelusta. Tässä asiassa puolue ei ole ottanut selkeää kantaa, vaan sen edustajilla on ollut asiasta vaihtelevia mielipiteitä. 

Tämä lienee heijastusta siitä, että Kokoomuksen potentiaaliset kannattajat ovat jakautuneet kahteen leiriin, joihin molempiin kuuluu omaan kantaansa fanaattisesti suhtautuvia. Siten tasapainoilu Palestiinan tunnustamiskysymyksessä on ymmärrettävää, mutta saattaa vieraannuttaa kannattajia molempien näkemysten ääripäistä. 

Toisaalta kannan ottaminen suuntaan tai toiseen saattaisi johtaa tappiolle jäänyttä ratkaisua kannattavien kokoomuslaisten protestoimiseen eli tuen vetämiseen puolueelta. Näin ollen puoluejohtaja-pääministeri Petteri Orpon vaikeaksi tehtäväksi jää sen arvioiminen, että onko nykyinen päättämättömyyspolitiikka kaikesta huolimatta kannattavin vaihtoehto puoluekannatuksen valossa.

* * *

Tämänkertaisen gallupin toinen oleellinen muutos on Keskustan kannatuksen nousun jatkuminen pienen notkahduksen jälkeen. Tämä lienee seurausta yksinkertaisesti siitä, että puolue on oppositiossa, mikä tunnetusti kasvattaa puolueiden kannatusta. 

Tähän viittaa erityisesti se, että puolueen kannatus on noussut pikemminkin kaupungeissa kuin maaseudulla. Eli ehkäpä monet Kokoomuksesta livenneet Palestiinan tunnustamisen kannattajat ovat ilmoittaneet siirtyvänsä Keskustan kannattajiksi.

Kolmas mainittava muutos liittyy Vihreiden kannatukseen, joka palautui heinäkuun gallupissa nähdyn pudotuksen jälkeen hyvin lähelle kesäkuun lukuja. Tämä viittaa siihen, että heinäkuun mittaukseen oli päässyt livahtamaan tilastovirhe, eikä puolueen kannatus ole todellisuudessa muuttunut koko kesän aikana sinne eikä tänne. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Heittääkö Sofia Virta haasteen Minja Koskelalle?
Laiha yhteisymmärrys hallitusohjelmassa on parempi kuin suunsoitto oppositiossa
Kompostintarkastuksista uuteen punamultahallitukseen

Hamasin johtajakysymys: riittävätkö luvassa olevat neitsyet?

Israelin puolustusvoimat otti hengiltä Khan Younisin teurastajana tunnetun Yahya Sinwarin. Samalla palestiinalaisterroristit menettivät jälleen johtajansa. 

Kyseessä on epäilemättä kuluneen viikon paras uutinen, mitä osoittaa sekin, että Israelin ulkoministerin mukaan Sinwarin kuolema mahdollistaa panttivankien välittömän vapauttamisen ja avaa tien Hamasin ja Iranin hallinnasta vapaalle Gazalle. Näin sopii tietenkin toivoa. 

Selvää on kuitenkin, että johtajan kuolema yhdistettynä kuluneen vuoden aikana henkensä menettäneiden muiden terroristijohtajien kuolemaan - Al-Aruri, Nasrallah, Haniyeh, Aqil ja Wahbi - nostaa vähänkään ajattelukykyisten ihmisten rimaa ryhtyä johtamaan Hamasia. 

Tähän tuskin auttaa edes muslimien tarina paratiisissa odottavista 72 neitsyestä, sillä se on tarkoitettu ymmärtämättömälle rahvaalle, eikä osaavien ja pätevien ihmisten usko siihen ole todennäköistä. Niinpä järjestön johtoon pyrkinee ykkösluokan johtajakandidaattien sijaan kolmannen luokan tunareita, joita ajaa puhdas fanatismi. 

Siten Sinwarin kuoleman välittömänä seurauksena lienee Hamasin terrorististen ja sotilaallisten kykyjen heikkeneminen entisestään. Tai vaihtoehtoisesti sellaisen henkilön valtaan nouseminen, joka tunnustaa tosiasiat ja pyrkii normalisoimaan palestiinalaisten suhteet Israeliin. 

Jälkimmäinen lienee Israelin ulkoministerin toiveissa - hänen lausuntonsakin perusteella - mutta nähtäväksi jää, ovatko palestiinalaiset kypsyneet siihen. Vai vieläkö heillä on intoa jatkaa oman ja lastensa tulevaisuuden tuhoamista. 

Itse en olisi valmis lyömään vetoa rauhantahtoisen henkilön puolesta, vaan veikkaan Hamasin seuraavaksi johtajaksi jonkinlaista äärimmäistä idioottia, joka menettää henkensä - edeltäjänsä tapaan - muutaman seuraavan kuukauden kuluessa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Viesti palestiinalaisille, jotka haluavat kuormittaa Suomen terveydenhuoltoa
Terroriteon ensimmäisen vuoden saldo
SDP vaati Suomea tunnustamaan olemattoman terroristivaltion

Ida Korhonen ja Aura Kinnunen tieteen vapautta vastaan

Helsingin yliopiston äärivasemmistolaiset naisopiskelijat - Ida Korhonen ja Aura Kinnunen - ovat luopuneet opiskeluoikeudestaan, koska heidän opinahjonsa ei ole suostunut lopettamaan tutkimusyhteistyötä israelilaisten yliopistojen kanssa. Ja päätti pyytää poliisia lopettamaan heidän juutalaisvaltion vastaisen mielenosoituksensa.

Kyseisillä opiskelijoilla on tietenkin oikeus opintojensa lopettamiseen - näinhän tekevät monet opiskelijat muutenkin syystä tai toisesta. Tosin ainakin toinen opintonsa keskeyttänyt oli opiskellut jo viiden vuoden ajan, eli olisi halutessaan voinut suorittaa samassa ajassa tutkintonsa loppuun. 

Nyt se jää tekemättä, ellei yliopisto päätä tehdä heidän kohdallaan poikkeusta ja sallia opintojen jatkamista joskus myöhemmin. Minusta sellainen olisi kuitenkin vähintäänkin outoa ja ehkä jopa opinto-oikeudestaan luopuneiden halventamista. 

Selvää on joka tapauksessa, että opinto-oikeudestaan fanatisminsa takia luopuneiden naisten tulevaisuus on nyt usvan peitossa. Parhaassa tapauksessa - siis itsensä kannalta - he saattavat elättää itsensä ammatti-mielenosoittajana maassamme juuri epäjärjestystä aiheuttaneen Greta Thunbergin tavoin, mihin heidän tähänastinen toimintansa on muutenkin viitannut. Tai kenties he nousevat aikanaan vihreän liikkeen äärilaidan merkittäviksi poliitikoiksi. 

Maailmaan ei kuitenkaan mahdu kovin montaa gretathunbergiä, eikä sellaiseksi pääsemisestä ole mitään takeita. Myöskään ääriajattelulla ei - onneksi - ole Suomessa ollut viime aikoina kovin suurta kannatusta, vaikka poliittisessa julkisuudessa onkin tullut tavaksi huudella äärisitä ja ääritätä. Ja tästä syystä nyt puheena olevilla nuorilla naisilla saattaa pahimmillaan olla edessään vaikea tie elettäväksi.

Toisaalta Suomi on vapaa maa, jossa jokainen on vastuussa omista tekemisistään ja saa osoittaa mieltään vastenmielisiksi katsomiansa asioita vastaan. Olkoon sellainen sitten vaikka tieteen vapaus, kuten Korhosella ja Kinnusella. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä enemmän "vittua" ja "paskaa" viestinnässä on, sitä epä-älyllisemmältä se vaikuttaa
Nuorten mielenterveysongelmista
Ympäristöjärjestöille veto-oikeus?

Yle antoi palstatilaa Elokapinalle, mutta olisiko sitä tarjolla myös Uusheräykselle tai Suomen sisulle?

Koneen säätiön tukema ääriliike Elokapina rikkoi eilen Helsingin Kaisaniemenkadulla poliisin antamaa määräystä häiritsemällä pääkaupungin liikennettä. Sen seurauksena virkavalta otti kiinni lähes sata mielenosoittajaa.

Yleisradion uutistoimitus kertoi tapahtuneesta sinänsä neutraalisti, mutta antoi samalla lainrikkojien edustajalle hänen kaipaamaansa näkyvyyttä. Tämä käytti sen kertomalla, että "meidän on aiheutettava kohtuullista häiriötä, että saamme julkiseen keskusteluun ja päättäjien tietoon..." omat kaikkien tuntemat pelkonsa, joita en tässä viitsi toistaa.

* * *

Jäin Ylen uutisen luettuani pohtimaan, että tarjoaisikohan verorahoitteinen mediamme samalla tavalla palstatilaa myös siinä tapauksessa, että vaikkapa Uusheräyksen tai Suomen sisun jäsenet tukkisivat Helsingin keskustan liikenteen poliisin kielloista huolimatta päästäkseen kertomaan valtakunnan laajuisessa mediassa itselleen tärkeitä asioita? 

Onhan ensin mainitsemani järjestön jäsenillä sentään tavoitteena pelastaa ihmisiä kadotuksesta ikuiseen elämään ja jälkimmäisellä suomalaisen kulttuurin säilyttäminen muuttuvassa maailmassa. Äärimmäisen tärkeitä asioita molemmat - ainakin näiden järjestöjen jäsenten oman käsityksen mukaan. 

Ylen toimituksen vastausta en tietenkään tiedä, mutta esitän tässä toiveen kaikkien lainrikkojien samanlaisesta kohtelusta verovaroin rahoitetussa mediassa. Ja ettei tuo kohtelu sisältäisi jatkossa pääsyä esittelemään omaa fanaattista sanomaansa kaikelle kansalle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmistolainen poliittinen väkivalta
Elokapinalaiset osoittivat, etteivät he hyväksy ihmisten tasa-arvoa
Ympäristöahdistus estää elokapinallista erottamasta faktaa fiktiosta

Pappisvalta ja Iranin isku Israeliin

Muinainen Persia oli aikansa mahtivaltio, joka ulottui Makedoniasta ja Libyasta aina Intian rajoille asti. Nykyinen Iran on puolestaan uskonnollisten fanaatikkojen johtama takapajuinen teokratia, jossa kansa - etenkin naiset - on alistettu keskiaikaisen uskonnon ikeeseen. 

Maassa on viime vuosina nähty länsimaisittain käsittämätön näytelmä, jossa naiset ovat kieltäytyneet noudattamasta siveyspoliisin vaatimuksia siitä huolimatta, että heitä on raiskattu, kidutettu ja tapettu joukoittain. 

Tämä kaikki on epäilemättä vaikuttanut kaikkiin iranilaisiin tavalla tai toisella ja siten polarisoinut yhteiskuntaa. Se näkyy esimerkiksi siten, että monet iranilaiset maanpaossa olevat opposition edustajat ovat kertoneet, ettei ajatollahien viimeöisellä iskulla Israeliin ole koko kansan tukea, vaikka niiden syynä oli Israelin Syyrian alueelle suuntaama operaatio, jossa kuoli kolme iranilaiskenraalia.

 

Iranin iskulla ei sinänsä ollut juurikaan sotilaallisia vaikutuksia, sillä Israelin ilmapuolustus onnistui torjumaan äärimmäisen tehokkaasti sen ja Jemenin huthien lähettämät sadat lennokit ja ballistiset ohjukset. Raportit eivät kerro kenenkään kuolleen iskussa, mutta mainitsevat sentään joidenkin ihmisten haavoittuneen - mukaan lukien yksi lapsiuhri. 

Nähtäväksi jää, millä tavoin Israel vastaa Iranin hyökkäykseen. Tässä vaiheessa varmaa lienee ainoastaan se, että seuraukset ovat persialaisille aivan oleellisesti vakavampia kuin viime yönä Israelissa nähdyt.

Tämän kaiken olisi voinut ennustaa hyvin jo ennen Iranin hyökkäystä. Ja siksi on kysyttävä, että miksi viimeöiseen iskuun sitten päädyttiin, vaikka sen lopputuloksen tiedettiin olevan hyökkääjän kannalta umpisurkea? 

Yksi mahdollinen selitys voisi olla se, että naisten kohtaaman väkivallan seurauksena Iranin väestöstä yhä suurempi osa on kyllästynyt pappisvaltaan. Ja maan uskonnolliset vallankäyttäjät ovat siksi päättäneet käyttää hyväkseen Israelin iskua Syyriaan luodakseen kansallista yhtenäisyyttä ja lakaistakseen ihmisoikeuskysymysten nostaman kansan tyytymättömyyden maton alle. 

Tällainen poliittisten vaikeuksien voittaminen sodankäynnillä on sinänsä vanha ja koeteltu keino. Tunnetuin esimerkki on tietenkin Margaret Thatcherin käynnistämä Falklandinsaarten sota, joka nosti hänen poliittisen suosionsa sodan alun 25 prosentista parissa kuukaudessa 59 prosenttiin. 

Eikä tietenkään sovi unohtaa myöskään sisällissodan vain parikymmentä vuotta aiemmin käyneiden suomalaisten yhtenäisyyttä talvisodan alettua Neuvostoliiton hyökkäyksellä. Tai ukrainalaisten yhdistymistä vastustamaan venäläisiä näiden loukattua nuoren valtion itsenäisyyttä.

Mikäli oman sisäpoliittisen aseman vahvistaminen on tosiaan Iranin hyökkäyksen taustalla, on kyseessä kova riskinotto. Vaikka kansa epäilemättä yhdistyykin johtajiensa taakse sen jälkeen, kun Israel on tehnyt vastaiskunsa, joutuvat mullahit tappiollisen sodan jälkeen vaikean asemaan etsittäessä syyllisiä tappioon. 

Ja se saattaa - parhaassa tapauksessa - johtaa jopa vallankumoukseen, jonka seurauksena Iran palaa teokraattisesta hallinnosta maalliseen valtaan. Ja iranilaiset naisopiskelijatkin muuttuvat aivan erinäköisiksi kuin nykyään. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Iranin palvelus Israelille
Iranilaisohjuksen seurauksista
Onko lapsimorsian pöyristyttävämpi kuin kulttuurirasisti?

Vandaalien vaatimukset

Huomasin tänään pienen uutisen, jonka mukaan palestiinalaisia tukevat aktivistit vandalisoivat historiallisen maalauksen Englannissa, Cambridgen yliopistossa. Vuonna 1914 maalattuun tauluun oli kuvattu Ison-Britannian entinen pääministeri lordi Arthur Balfour, joka muistettaneen parhaiten vuoden 1917 Balfourin julistuksesta, jossa Britannia ilmoitti tukevansa ”kansallisen kodin” perustamista juutalaisille Palestiinaan.

Balfour ei tietenkään enää elä, eikä hänellä ole siksi minkäänlaista merkitystä päivän politiikassa. Siten aktivistien vandalismi ei vaikuta piiruakaan käynnissä olevaan sotaan Israelin ja palestiinalaisten välillä. 

Taulun tuhoaminen kuitenkin hävitti yhden korvaamattoman taideteoksen ja oli siten kulttuurivihamielinen teko. Lisäksi se osoitti tekijöidensä olevan fanaattisia henkilöitä, joiden käyttäytymistä ohjaavat primitiiviset vaistot samaan tapaan kuin pikkulasta tämän heittäytyessä huutaen maahan, mikäli ei saa tahtoaan läpi.

Vertaus on siinäkin mielessä osuva, ettei järkevä ihminen noudata maahan huutamaan heittäytyvän lapsensa vaatimusta. Eikä sellainen myöskään taivu tässä puheena olevien fanaattisten aktivistien mahdollisiin poliittisiin toiveisiin, vaan jättää ne omaan lapselliseen arvoonsa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Feministinen paljastus
Yhteiskunnan kuplautumisen advokaatit Terike Haapoja ja Eero Yli-Vakkuri
Onko taiteesta provosoituminen kulttuurinen tai suorastaan geneettinen eikä uskonnollinen ominaisuus?

Ammattikalastajien tappolinjalta 1970-luvun vappumarssille

Kuten olen ennenkin todennut, on EU:n nykyinen komissio vahvasti Greenpeacen talutusnuorassa. Tähän on syynä se, että varapuheenjohtaja Frans Timmermansia ohjaa ympäristöjärjestön entinen kampanjapäällikkö Diederik Samsom.

Tämän tilanteen absurdiudesta ollaan saamassa jäälleen näyttöä, kun komissio on kieltämässä silakan kalastamisen Itämerellä. Syyksi on mainittu sen kannan pienentyminen.

Tosiasia kuitenkin on, että kansainvälinen merentutkimusneuvosto olisi sallinut silakankalastuksen jatkuvan Itämerellä. Näin siksi, että vaikka vuonna 2020 alkanut silakoiden - erityisesti kookkaampien yksilöiden - nälkiintyminen on johtanut kannan pienentymiseen, on silakkakantojen havaittu jo viime syksynä alkaneen toipua. Sen merkkinä kalat olivat keväällä jo hyvässä kunnossa ja kutukin onnistui mainiosti.

Greenpeace Komissio kuitenkin näyttää haluavan lopettaa suomalaisen ammattikalastuksen nyt tehdyllä päätöksellä. Siksi Suomen ja Itämeren rantavaltioiden hallitusten on syytä olla hereillä lokakuun lopulla, kun ministerineuvosto kokoontuu tekemään lopullisen päätöksen lokakuun lopulla. 

Hereillä on oltava myös ensi vuonna, kun Ursula von der Leydenin komissiolle nimitetään seuraajaa. Olisihan Suomen ja koko EU:n kannalta suorastaan kohtalokasta, mikäli myös sen seuraaja olisi jonkin Greenpeacen tapaisen fanaattisen kansalaisjärjestön ohjailtavissa. 

* * *

Fanatismista puheen ollen katselin eilen Ylen uutisia ja koin hyvin vahvan Déjà-vu-ilmiön. Verorahoitteisen median pääuutisessa nimittäin näytettiin elävää kuvaa Helsingissä järjestetystä yli 10 000 ihmisen rasisminvastaista mielenosoituksesta. 

Näkymä ja iskulauseet nimittäin toivat erittäin voimakkaasti mieleeni 1970-luvulla voimissaan olleiden äärivasemmiston vappumarssit puolen vuosisadan takaa. Ja niistä paljastui, että rasismi näytti olevan marssijoille pelkkä keppihevonen maamme hallituksen vastustamiseksi. 

Vai mitä muuta voisi ajatella iskulauseesta "tiedonanto - pelkkää sumutusta! Hallitus - me nähdään läpi susta!" Tai Senaatintorilla pidellyn plakaatin tekstistä "Hallitus alas"? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus irtisanoutui rasismista, mutta pitäisikö Herlinien suvun julistautua epädemokraattisiksi totalitaristeiksi?
Edes rikoskomisario ei uskalla puhua tosiasioista sellaisina kuin ne ovat
Rasistinen tiedekunta

Saksassa ISIS-naiselle 14 vuoden tuomio - entä Suomi?

Suomesta lähti aikanaan muslimiväestön kokoon nähden eniten taistelijoita ISIS:in riveihin. Myöhemmin heidän sotaretkensä päättyi ja lähes kaikki eläväksi jääneet palasivat Suomeen joko omin avuin tai presidenttiehdokas Pekka Haaviston (vihr) junailemana. Siitä huolimatta ISIS:in joukoissa olleista ei ainoatakaan ole tuomittu osallistumisesta Syyriassa ja Irakissa tapahtuneisiin hirmutekoihin.

Tämä asia tuli mieleeni jälleen, kun luin Verkkouutisista, että saksalainen oikeus on päättänyt korottaa yhden oman ISIS-terroristinsa saamaa tuomiota kymmenestä neljääntoista vuoteen. Lisäksi - jutun mukaan - "Saksassa on tuomittu 19 palannutta ISIS-naista kuulumisesta terroristijärjestöön".

Toki Suomessakin on vuonna 2021 kriminalisoitu terroristiryhmän toimintaan osallistuminen, mutta lakia ei ole sovellettu täältä ISIS:in riveihin lähteneisiin ja siellä hirmutekoja tehneisiin tai niitä tukeneisiin. Siksi herää kysymys, että lieneekö heidän toimiaan edes tutkittu kunnolla?

Syytä kuitenkin olisi, sillä Verkkouutisten jutussa mainittiin siinä käytetyn asiantuntijan suulla, että "osan heistä tiedetään jatkaneen islamistista toimintaa Suomessa". Suomalaisena veronmaksajana on tässä tilanteessa pakko kysyä, että miten ihmeessä tämä voi olla mahdollista? Ja onko näiden islamistien touhuihin puututtu edes sen jälkeen, kun siitä on saatu tieto? Ja tehty tarvittavat toimenpiteet heidän puuhastelujensa lopettamiseksi?

Tämä kaikki kietoutuu tietenkin myös laajemmin suomalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan. Tähän mennessähän muslimien kohdalla on korostettu niin sanottuja ihmisoikeuksia sekä omien perinteiden ja kulttuurin säilyttämistä. 

Ja samalla luotu sitä kautta pohjaa yhteiskunnalliselle polarisoitumiselle viimeistään seuraavassa sukupolvessa. Eikä tarvinne olla mikään einstein ymmärtääkseen, että tämän seurauksena terrorismin riski väkisinkin kasvaa purkautuakseen ennemmin tai myöhemmin katkerien ajatusten sijasta rikollisuutena. 

Enkä tarkoita tässä pelkästään sellaisia ryöstöjä, koulukiusaamista tai nöyryyttäviä pahoinpitelyitä, joita on viime aikoina esitelty yhä tiheämpään tahtiin sosiaalisessa mediassa, vaan todellista terrorismia. 

   

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Irakilaiskaksikon koppikorvauksesta
Tuleeko maailmasta parempi paikka?
Islamilaisten terrori-iskujen aalto edellyttää eurooppalaisilta rehellisyyttä

Elokapinalaiset osoittivat, etteivät he hyväksy ihmisten tasa-arvoa

Poliisi pidätti Jyväskylässä käytävän rallin yhteydessä Elokapina-järjetön aktiiveja, joiden tarkoituksena oli häiritä tapahtumaa. Tapaus ei sinänsä ole kovin yllättävä - pikemminkin odotettu - mutta ansaitsee pienen pohdinnan. 

Kyseinen järjestö perustaa toimintansa käsitykseen, jonka mukaan maailma olisi tuhoutumassa aivan pian - ja nimenomaisesti ihmisten toiminnan seurauksena. Tälle huolelle ei kuitenkaan ole olemassa kestäviä perusteita. Ei edes ilmastonmuutoksen osalta, kuten vaikkapa vilkaisu - ilmastonmuutokseen erityisen herkästi reagoivan - pohjoisen napajään viime vuosien kehitykseen osoittaa.  

Siksi elokapinalaisten toimintaa ei voi pitää objektiivisesti hyväksyttävänä vaan pikemminkin kiihkeän ja jäseniään manipuloivan uskonlahkon toimintaan verrattavana. Eli ryhmän itsensä kehittämän agendan toteuttamisena sen oman fanatismin antamalla "oikeudella". 

Vaikka en epäilekään, etteivätkö elokapinalaiset nuoret itse uskoisi omaan agendaansa rehellisesti, olisi heidän jatkuva häiriköimisensä saatava loppumaan tai kanavoitua laillisiin - ennalta ilmoitettuihin ja yhteiskunnan sääntöjä noudattaviin - mielenosoituksiin. Nythän heidän kesken jäänyttä operaatiotaan ei oltu ilmoitettu etukäteen, eikä siinä ollut tarkoitus noudattaa yhteiskunnan sääntöjä, vaan sabotoida muun muassa maalin avulla maailmanlaajuista huomiota saavaa tapahtumaa. 

En ole nähnyt missään tietoa siitä, miten maalia oli tarkoitus käyttää. Lievimmillään kyse olisi voinut olla autojen töhrimisestä varikolla, mutta mikäli elokapinallisilla oli tarkoitus ruiskuttaa täydessä vauhdissa olevien kilpa-autojen tuulilasiin, olisi lopputuloksena voinut pahimmillaan olla ihmishenkien menetyksiä.

Tämä ei voi olla hyväksyttävää järjestäytyneessä yhteiskunnassa. Eikä elokapinalaisia saisi siksi päästää vapauteen ennen kuin heidät on saatu ymmärtämään kaikkien ihmisten olevan tasa-arvoisia. Myös siinä tapauksessa, että joidenkin arvot ja kiinnostuksen kohteet tuntuvat vastenmielisiltä elokapinalaisen fanatismin perspektiivistä tarkasteltuna.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Ympäristöahdistus estää elokapinallista erottamasta faktaa fiktiosta
Anarkismilla on kannatusta eduskunnassa
Elokapinan jäsen paljasti

Neuvo Maria Ohisalolle ja Vihreille

Vaaleissa rökäletappion kärsineen Vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo ilmoittaa tänään sen, haluaako hän jatkaa puolueensa puheenjohtajana. Asiasta kertoneen MTV3:n mukaan useat puolueen piirijohtajat haluavat hänen lähtevän. 

Ohisaloa edelsi puheenjohtajana nykyinen europarlamentaarikko Ville Niinistö (vihr), jonka poliittinen linja oli selkeästi seuraajaansa pragmaattisempi. Hänenkin aikanaan puolue oli toki kallellaan vasemmalle, mutta sen julkinen kuva - johon vaikuttaa ennen kaikkea puheenjohtajan toiminta - ei sentään sisältänyt Ohisalon aikana korostuneita valtameren takaa Suomeen rantautunutta wokellusta tai järjenvastaista intersektionaaliseksi feminismiksi nimettyä ihmisten synnynnäisiin ominaisuuksiin perustuvaa luokittelujärjestelmää.

Ohisalon ohjaama Vihreiden aatteellisten linjausten muutos on tapahtunut samalla, kun maata on hallinnut vihervasemmistolainen hallitus, jonka linjauksissa on niin ikään esiintynyt näitä arvoliberaaleja ylilyöntejä myötäileviä näkemyksiä. Samalla poliittisen vasemmiston kokonaiskannatus on pudonnut vaalimenestyksen perusteella noin kolmannekseen äänioikeutetuista - ja samalla arvokonservatiivisista Perussuomalaisista on tullut maan suosituin puolue nuorison parissa. 

Tämä on sikäli outoa, että Vihreiden alkuperäisen agendan keskiössä olleet ympäristöasiat ovat samaan aikaan muuttuneet ihmisten mielissä yhä merkittävämmiksi seikoiksi. Toisin sanoen Ohisalon johtama Vihreä puolue ei ole onnistunut luomaan uskottavaa vaihtoehtoa niiden hoitamiseksi - arvatenkin koko puolueen linjan luistettua yhä fanaattisemmaksi kaikissa sen esillä pitämissä asioissa. Yhtenä tämän muutoksen merkkinä oli Perussuomalaisten sulkeminen ulos mahdollisena hallituskumppanina jo ennen vaaleja.

Siksi Ohisalo tekisi itselleen ja puolueelleen palveluksen, mikäli hän jättäisi puheenjohtajuuden. Ja samalla suosittelisi puoluetta valitsemaan seuraajakseen henkilön, joka pystyisi oleman sortumatta arvoliberaaliin fanatismiin ja ohjaisi Vihreitä muutenkin siirtymään tunkkaisen sosialismin tavoittelusta kohti pragmaattisia linjauksia, joiden pohjalle voitaisiin rakentaa koko Suomen tulevaisuutta yhdessä maamme muiden poliittisten liikkeiden kanssa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maria Ohisalo ja spedepasaslainen logiikka
Maria Ohisalo palasi räväkästi - mutta kunnioittaako hän perustuslakia
Maria Ohisalo on ihana nainen

Pilkahdus vihreän Helsingin todellisuudesta

Helsinki on niitä harvoja kaupunkeja, joissa Vihreät on merkittävä poliittinen voima. Ja sen seurauksena myös kaupungin toinen suuri puolue - Kokoomus - on vuosien mittaan muuttanut politiikkaansa yhä vihertävämmäksi. 

Tämän kehityksen yhtenä merkkinä on autoliikenteen vastaisuus, joka näkyy erilaisina autoiluun liittyvinä lisämaksuina, tieliikenteen rajoitteina ja suunnitelmina muuttaa tuloväyliä liikennevaloin hidastetuiksi kaduiksi. Jälkimmäisen seurauksia voi itse kukin käydä "ihailemassa" Laajasalon läpi kulkevalla väylällä. 

Tänä aamuna huomasin MTV3:n nettisivuilla pienen uutisen pääkaupungin vihreän politiikan seurauksista. On nimittäin käynyt niin, ettei Meilahden sairaalan työntekijöille ole riittävästi parkkipaikkoja, minkä seurauksena nämä joutuvat tulemaan töihin jopa tuntia ennen työvuoroaan saadakseen autonsa pysäköityä päivän ajaksi. 

Kaikki eivät kuitenkaan ole olleet valmiita tähän, vaan ihmisiä on myös irtisanoutunut työmatkansa vaikeuttamisen seurauksena. Jutussa haastateltu erikoislääkäri totesikin, että "meillä on valmiiksi jo melkoinen hoitajapula ja osastoja suljettu sen takia, ja tämä tilanne ei varmasti hoitajien rekrytointia helpota". 

Kaupungin päättäjät kuitenkin suhtautuvat tilanteeseen poliittisesti oikeaoppisesti, eikä parkkipaikkoja ole luvassa lisää. Virallisestihan tarkoitus on suosia julkista liikennettä, josta sama erikoislääkäri totesi, että "yhteydet voivat olla huonoja ja työmatka voi venyä ajallisesti aika pitkäksi. Kesäaikaan kaikki kynnelle kykenevät pyöräilevät."

Tässä asiassa on vielä yksi mielenkiintoinen piirre. Nimittäin se, että Meilahden sairaalan vieressä on kyllä pysäköintitilaa eli Biomedicumin parkkitalo. Sen käyttö työpaikkaliikenteen pysäköintiin on kuitenkin sairaalan työntekijöiltä kielletty. 

Siten Meilahden sairaalan parkkipaikkapulasta ei voi syyttää edes tilan puutetta, vaan kyse on vain ja pelkästään kaupungin harjoittaman vihreän liikennepolitiikan seurausta. Eikä sen korjaamiseksi tarvittaisi muuta kuin yksi pieni poliittinen päätös, joka olisi vastoin kaupungin vihreää liikennepolitiikkaa. Helsingin fanaattisessa poliittisessa ilmapiirissä sekin näyttää kuitenkin olevan vaikeaa ellei suorastaan mahdotonta.

* * *

Olen kirjoittanut useita kertoja Helsingin kaupungin vihreän liikennepolitiikan järjettömyydestä. Kaiken kaikkiaan se on yhtä toimivaa kuin 1900-luvun Neuvostoliiton viisivuotissuunnitelmiin perustunut suunnitelmatalous. 

Eikä ole syytä epäillä, etteikö vihreä politiikka toimisi yhtä kehnosti koko Suomen tasolla. Eikä edes sitä, ettei sen voi odottaa toimivan myöskään muilla politiikan aloilla. 

Tästä vakuuttuakseen riittää, että tutustuu edes pintapuolisesti vihreiden poliitikkojen poliittisiin kannanottoihin, joiden päätarkoituksena tuntuu olevan Suomen talouden alasajo ideologisin perustein. Eivätkä Vihreät ole yksin oman poliittisen linjansa kanssa, vaan Kokoomus tukee sitä vahvasti.

Sen merkkinä vanhan porvaripuolueen konservatiivisesta siivestä on alkanut käydä kato. Tästä viimeisimpänä esimerkkinä puolueen entinen varapuheenjohtaja europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola ilmoitti eilen jättävänsä Kokoomuksen. Syyksi hän mainitsi muun muassa puolueen naiivin suhtautumisen ilmasto- ja energiapolitiikkaan.

Samalla Kokoomuksen suosio mielipidemittauksissa on kääntynyt laskuun, vaikka se onkin edelleen maan suosituin puolue. Ja samasta syystä punavihreän hallituksen tukipuolue Keskustan kannatus on ennätyksellisen alhaalla. 

Nähtäväksi siis jää, kuinka moni äänestäjä ehtii havaita Vihreiden ja Kokoomuksen ajaman politiikan onttouden ennen kevään vaaleja. Ja kuinka moni heistä siirtää äänensä jollekin muulle puolueelle sen sijaan, että jäisi pettyneenä nukkuvien äänestäjien suureen massaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Veronmaksajien varojen poliittista käyttöä
1 500 euroa parkkipaikasta?
Kauppapula kauppakeskuksessa

Suomalainen demokratia toimii sittenkin

Luulen, että suomalaisten parissa on yleinen käsitys, jonka mukaan hallitus päättää maamme asioista. Todellisuudessa näin ei ole, vaan ylintä valtaa käyttää eduskunta. 

Tästä saimme mainion esimerkin kun eduskunta teki päätöksen EU:n komission Greenpeace-ohjatun komissaarin esittämän ennallistamisesityksen hylkäämisestä. Sitähän oli Sanna Marinin (sd) kabinetti jo hyväksymässä siitä huolimatta, että ministeri Annika Saarikko (kepu) on todennut - tosin vasta jälkikäteen - että "EU-komissio on viemässä Suomea pokasaha-aikaan".

Punavihreän hallituksen pelin vihelsi poikki eduskunnan talousvaliokunta ja lopullisen kuoliniskun hallituksen linjalle odotetaan tulevan suurelta valiokunnalta. Ja se päätös kuvastaa epäilemättä suomalaisten enemmistön näkemystä.

Nostin asian esille erityisesti siksi, että tällaisten blogien kirjoitusten sävy on väkisinkin varsin negatiivinen - onhan melkein aina kiinnostavampaa tarttua yhteiskunnan epäkohtiin kuin onnistumisiin. Niinpä nyt on kerrankin mukava todeta, että suomalainen demokratia näyttää toimivan aivan erinomaisesti silloin, kun poliittinen fanatismi on johtamassa taloutemme elintärkeiden edellytysten heikentämiseen - vaikka muuten se aina välillä horjahteleekin!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tieteellistä fanatismia ja diktatuurin kaipuuta
EU:n ilmastopaketti kaatui
Ville Niinistö haluaa suomalaisille muita tiukempia rajoitteita

Tieteellistä fanatismia ja diktatuurin kaipuuta

Keskustelu monimuotoisuuden suojelemisesta käy Suomessa kuumana, koska EU:n Greenpeace-vetoinen komissaari Frans Timmermans on osoittautunut äärimmäisen tehokkaaksi oman agendansa ajajaksi. Ruotsissa vastaavaa keskustelua ei käydä, koska länsinaapurissa on totuttu huolehtimaan elinkeinoelämän toimintaympäristöstä ja se on ilmoittanut kutakuinkin yksimielisesti vastustavansa Timmermansin pyrkimyksiä sosialisoida maan metsäasiat EU:lle. 

Aivan yksimielisiä ruotsalaisetkaan eivät ole. Tästä sain eilen lukea hätkähdyttävän esimerkin avattuani amerikkalaisen Science-lehden pääkirjoituksen. 

Siinä oli annettu palstatilaa ruotsalaiselle ympäristöekologian professorille, jonka mukaan aiemmin aktiivisesti ympäristöasioita ajaneen Ruotsin uskottavuus on vaakalaudalla. Hän teki tämän valittamalla vasta pidettyjen vaalien tulosta ja sen seurauksena syntyneen hallituksen päätöstä yhdistää ympäristöministeriön tehtävät muihin hallinnonaloihin. 

Koko kirjoitus päättyi eskatologiseen kysymykseen: "jos Ruotsi hylkää yhden ylpeimmistä perinnöistään, on vaarana, että mikä tahansa maa saattaisi tehdä niin". 

* * *

Science-lehti ei malttanut jättää Ruotsin tikunnokkaan nostamista pelkästään pääkirjoituksen varaan. Lisäksi se julkaisi ruotsalaisessa yliopistossa työskentelevän ranskalaistutkijan mielipidekirjoituksen. 

Tämän mukaan Ruotsi on - ei enempää eikä vähempää kuin - vaarantamassa Euroopan biodiversiteetin. Tämä kirjoitus ei liittynyt ympäristöministeriön lakkauttamiseen, vaan Suomessakin poliitikkojen heräämiseen johtaneen EU:n ennallistamisasetuksen hylkäämiseen Ruotsissa. Päätöksen syyksi hän mainitsi viranomaisten ja teollisuuden välisen "sisäsiittoisuuden". 

Lisäksi ruotsinranskalainen epäili nykyisen kotimaansa hidastavan ympäristöasioiden hoitamista omalla puheenjohtajakaudellaan. Niinpä hänen kirjoituksensa päättyy kehotukseen, jonka mukaan EU:ssa tulisi suhtautua Ruotsin johdolla laadittavaksi tulevaan biologisen monimuotoisuuden suojelupolitiikkaan erittäin skeptisesti. 

* * *

Edellä kuvaamani - epäilemättä suuren ja vilpittömän huolen motivoimat - kannanotot kertovat siitä, kuinka määrätietoiset ja omaa agendaansa syystä tai toisesta fanaattisesti ajavat ihmiset ovat valmiita hylkäämään demokraattisen päätöksenteon, mikäli se on ristiriidassa heidän omien uskomustensa kanssa. Kansanvallan sijaan he näyttäisivät kaipaavan jonkinlaista "oikeamielisten diktatuuria", joka sanelisi kaikille ihmisille näiden elämän reunaehdot. 

Tämä ei koske vain tavallisia kaduntallaajia, vaan myös tutkijoita ja näköjään jopa Science-lehden kaltaista tieteellistä instituutiota. Jälkimmäisen osalta saatamme ehkä hakea selitystä USA:n äärimmilleen polarisoituneesta yhteiskunnasta, mutta siitä huolimatta on yllättävää, että tiedelehti haluaa puuttua demokraattisen kansan vaaleissa osoittamaan tahtoon.  

Valitettavasti sama ilmiö on nähtävissä myös Suomessa. Siitä saimme esimerkin viime torstain A-studiossa käydystä keskustelusta viimeistään siinä vaiheessa (vähän yli 26 minuutin kohdalla), kun keskusteluun osallistunut professori sai itkupotkuraivarin ja puuskahti kaiken maapallon elämän tuhoutuvan, mikäli hänen ajamaansa agendaa ei toteutettaisi.

Mieleeni tuli hakematta pikkulasten uhkaustyyli silloin kun tulee kiistaa tekemisestä. Siis tämä: "en ole enää koskaan kaverisi, ellet tee kuten minä tahdon". 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Poru maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön yhdistämisestä
Suojelutoimien kustannuslaskelmista puuttuu 90 prosenttia
Ympäristöväki asettaa monimuotoisuuden suojelun ilmastonmuutoksen torjunnan edelle

Ympäristöväki asettaa monimuotoisuuden suojelun ilmastonmuutoksen torjunnan edelle

Yle kertoi Suomen saaneen uuden metsästrategian, jossa ilmastoasiat ovat nousseet entistä tärkeämmiksi ja niiden rinnalle on noussut metsien monimuotoisuus. Luulisi, että nämä ovat asioita, jotka tyydyttäisivät myös ja erityisesti ympäristönsuojelijoita. 

Näin ei ilmeisesti kuitenkaan ole, sillä Suomen luonnonsuojeluliiton ympäristöpäällikkö Paloma Hannonen vaikutti jutun mukaan kovin pettyneeltä syntyneeseen ratkaisuun. Tämä koski erityisesti monimuotoisuuden käsittelyä metsästrategiassa.

Tässä nousee valaisevalla tavalla esille luonnonsuojeluväen fanaattisuus - onhan luonnonsuojeluliiton jäsenkunta kuitenkin heidän joukossaan maltillisemmasta päästä. Ja siksi sen voisi kuvitella ymmärtävän metsien monipuolisen merkityksen suomalaisessa yhteiskunnassa niin taloudellisen, sosiaalisen, kulttuurisen kuin ekologisenkin kestävyyden osalta. 

Näin ei kuitenkaan ilmeisesti ole. Siitä toisen esimerkin tarjosi eilisen päivän Helsingin sanomat, jossa samainen Paloma Hannonen kirjoitti erittäin negatiivisesti maamme kaivoslain uudistuksesta. Kirjoituksesta jäi sellainen käsitys, ettei hän pysty hyväksymään edes sitä tosiasiaa, että hiilivapaaseen energiasiirtymään - ja siten ennustetun ilmastonmuutoksen torjuntaan - tarvitaan kaivosteollisuutta. Tai ainakaan hän ei näyttäisi hyväksyvän sen harjoittamista Suomessa. 

Luonnonsuojeluliittoa radikaalimman Greenpeacen maajohtaja puolestaan kirjoitti niin ikään HS:ssä, että hakkuita olisi vähennettävä välittömästi suomalaismetsissä. Hänen mukaansa "uuteen sopeutuminen voidaan käynnistää valtion metsissä välittömästi laskemalla hakkuutasoja ja suojelemalla jäljellä olevat luonnonmetsät".

Kun edellä olevia näkemyksiä lukee, ei voi välttyä johtopäätökseltä, että vihreästi ajattelevat aktiiviset ihmiset eivät pelkästään vastusta - taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti tärkeää - metsien talouskäyttöä, vaan asettavat myös ekologisen kestävyyden osalta monimuotoisuustavoitteet hyvin selkeästi ilmastonmuutoksen torjunnan edelle. 

Syitä tälle arvoasetelmalle voin vain arvailla, mutta epäilen, että sillä on jotain tekemistä eräänlaisen nuorisomuodin kanssa. Tarkemmin sanoen: jokainen ympäristöaktiivien ikäluokka haluaa profiloitua juuri omilla aatteillaan, eikä sellaiseen kelpaa enää gretalaisen sukupolven ajama ja nykyisin jopa maan hallituksen asialistalleen ottama ilmastonmuutoksen torjunta. Monimuotoisuuden suojelu siihen kuitenkin vielä passaa - mutta vain tullakseen syrjäytetyksi jollain muulla agendalla ikäluokkien vaihtuessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maija Alander sanaili fanatismista täydellisen ymmärtämättömyyden antamalla varmuudella
Onko Elokapina menossa kohti poliittista väkivaltaa?
Ilmastonmuutoksen torjunnasta

Toiko Suomen itsenäisyys mukanaan punavankileirit ja nationalistiset ääriliikkeet?

Helsingin sanomat julkaisi arvostelun Tampereen työväenteatterin uudesta musikaalista, jonka tapahtuvat sijoittuvat vuoteen 1900. En olisi yleensä ottaen lukenut moista juttua lainkaan, mutta lehden kirjoitukselleen antama otsikko herätti kiinnostukseni. 

Se nimittäin julisti, että "Suomen itsenäisyys toi mukanaan punavankileirit ja nationalistiset ääriliikkeet, muistuttaa TTT:n juhlamusikaali". Itse kirjoituksessa todetaan, että nämä aiheet liittyvät musikaalin kehystarinaan, joka "muodostaa kovin yksinkertaistetun kuvan Pariisissa koetun suuren kansallisen hetken seurauksista typistäessään sen punavankileireihin ja nationalistisiin ääriliikkeisiin".

En tiedä, miksi HS:n juttu oli otsikoitu siten kuin se oli otsikoitu. Sikäli ratkaisu oli kuitenkin onnistunut, että kaltaiseni historiaa kohtuullisen hyvin tunteva henkilö tarttui kirjoitukseen - mitä ei olisi käynyt ilman otsikon räikeästi virheellistä väitettä. 

Tosiasiahan on, että Suomen itsenäisyyden ensimmäisiä todellisia seurauksia oli poliittisen vasemmiston kapina laillista hallitusvaltaa vastaan. Ja vasta sen jälkeen - ja nimenomaisesti kapinan seurauksena - syntyivät punavankileirit. Sekä nationalistiset ääriliikkeet, joiden suosion takana oli kapinaan positiivisesti suhtautuneiden kommunistien soluttautuminen ammattiyhdistysliikkeeseen ja sen kautta tapahtuva vallankäyttö. 

Siten HS:n jutun - ja ehkäpä TTT:n musikaalinkin - olisi kannattanut pysyä totuudessa ja painottaa sitä, että väkivaltaisella kapinalla on aina ikäviä seurauksia. Ja jättää vihjailematta, että niiden syynä olisi ollut Suomen itsenäistyminen - varsinkin kun itse kapinankin todellisena syynä oli Venäjän keisarin kukistumisen myötä syntynyt valtatyhjiö, johon vasemmiston tänäkin päivänä hellimät yhteiskunnalliset epäkohdat eivät juurikaan liittyneet, vaan toimivat ainoastaan vasemmistopropagandistien keinona saada ihmiset liikkeelle.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Äärioikeiston kapina
Verinen sisällissota
Teatterikoululaisten vahva usko totalitarismiin

EU:n ilmastopaketti kaatui

Euroopan Unionissa on vuosikausia kohkattu suuresta ilmastopaketista, jonka avulla on tarkoitus pysäyttää ilmaston lämpeneminen. Hanketta ovat johtaneet ja sen valmistelussa ovat aktiivisimpia olleet idealistisimmat EU:n komissaarit ja poliitikot, kuten Frans Timmermans tai Ville Niinistö.

Lopputulosta on kauhisteltu niin Suomessa kuin muuallakin. Ja eilen sitten kävikin niin, ettei paketti läpäissyt lainkaan EU-parlamentin äänestystä, vaikka joitain palasia siitä hyväksyttiinkin - esimerkiksi polttomoottoriautoista luopuminen vuoteen 2035 mennessä.

Nähtäväksi jää, kuinka paketti etenee jatkossa ja missä muodossa se lopulta hyväksytään. Omalta osaltani toivon, että EU:n poliittinen apparaatti - erityisesti komissio - ottaa asiasta oppia ja huomioi jo valmisteluvaiheessa tosielämän realiteetit. 

Näin saattaa jopa käydä, sillä ympäristöherännäiseksikin kutsuttu komissaari Timmermans kävi eilen tutustumassa pohjoiseen metsätalouteen Suomessa - eväänään komission puheenjohtaja Ursula von Leyenin kehotus kuuntella Pohjoismaisia metsäosaajia herkällä korvalla. Ja eilen ministeri Antti Kurvinen (kepu) nosti esille sen, että "meillä on Suomessa Euroopan kunnianhimoisimmat ilmastotavoitteet. Eurooppa kuitenkin on laaja maanosa, ja EU:n pitää antaa joustavuutta ja erilaisia mahdollisuuksia eri maille, jotta tavoitteisiin päästään. Esimerkiksi Suomessa on pakko saada käyttää turvemaita".

Valitettavasti realiteettien huomioiminen ei ole välttämättä selvää, sillä tosielämähän lienee opettanut meistä kaikille, että fanaatikoilla on aina vaikeuksia hyväksyä omien ideologisten näkemystensä kanssa yhteensopimattomia tosiasioita. Ja siksi Timmermansinkin tapauksessa eilen saatu oppi saattaa valua kuin vesi hanhen selästä.

EU:n ilmastopaketin suhteen ratkaisun avaimet ovat kuitenkin juuri nyt EU-parlamentilla, joka tullee minimissäänkin tekemään talouden kannalta järjellisiä muutoksia sen sisältöön. Tämän jälkeen valta siirtyy kuitenkin vielä takaisin komissiolle ja jäsenmaille, joiden välisissä neuvotteluissa paketti saa lopullisen muotonsa. 

Harmillista kuitenkin, että Suomella sattuu juuri nyt olemaan vihervasemmistolainen hallitus, josta osa tunnustaa fanatismia samaan tapaan kuin komission Timmermanskin. Tosin täytyy tässä yhteydessä kuitenkin todeta, etteivät kaikki suomalaiset vihreät ole likimainkaan yhtä fanaattisia kuin monet eurooppalaiset aatetoverinsa - mikä antaa toivoa järjen säilymisestä myös ilmastopakettiin liittyvissä neuvotteluissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maria Ohisalo palasi räväkästi - mutta kunnioittaako hän perustuslakia
Esimerkin voimattomuus sai vahvistuksen
Tutkimus osoitti EU:n ja Suomen ilmasto- ja biodiversiteettisuunnitelmat järjettömiksi

Maija Alander sanaili fanatismista täydellisen ymmärtämättömyyden antamalla varmuudella

On totta, että välinpitämättömyys erilaisista asioista aiheuttaa ongelmia. Otetaan nyt vaikka teollisuuden alkuaikojen saasteet. Suomessakin vesistöt pilattiin paperiteollisuuden tuoman hyvinvoinnin takia niin näyttävästi, että aihe pääsi jopa Irwin Goodmanin esittämään lauluun Lievestuoreen Liisa. Siinähän todetaan naishenkilön suulla, että "tehdas haiskoon, leipää tuo se vain".

Tosiasia kuitenkin on, että hengitysilman ja vesistöjen pilaaminen oli epämiellyttävää myös tuolloisille poliitikoille, jotka painostivat puunjalostusteollisuuden pamput 1970-luvulta alkaen ohjaamaan tehtaiden jätevedet kulkemaan yksi toisensa jälkeen jätevedenpuhdistamojen kautta. Samalla myös savupiipuista tupruavia hajuhaittoja ryhdyttiin vähentämään. 

Vain hiukan aiemmin myös tavallisten ihmisten paskavesiä oli alettu puhdistaa, vaikka asiasta ei olekaan tehty sen suurempaa numeroa. Ei ainakaan teollisuuden syyllistämiseen verrattuna. 

Ympäristön vähitellen parantuneesta tilanteesta huolimatta aiheeseen liittyvä aktivismi teki vahvaa nousua saavuttaen aika ajoin fanatismin piirteitä. Suomessa - ja muuallakin - ympäristöaktivismi saavutti huippunsa vasta 1980-luvulla, jolloin poikkeukselliset - sääolot johtivat niin Keski-Euroopassa kuin Suomessakin metsissä näkyviin muutoksiin, joita väitettiin happosateiden aiheuttamiksi. Sitä ne eivät kuitenkaan olleet, koska metsissä näkyvät muutokset katosivat ilmojen palattua normaaleiksi. 

Tämän huippukohdan jälkeen ympäristöjärjestöt katosivat pitkälti julkisuudesta. Asiaan lienee vaikuttanut myös 1990-luvun lama, joka nosti politiikan keskiöön huolen akuutimpi huolia ihmisten toimeentulon jatkumisesta ja velkaantuneiden ahdingosta. 

Tätä historiallista taustaa vastaan on ollut mielenkiintoista huomata, että ilmaston lämpenemiseen liittyvät mallit ovat vähitellen nostaneet ympäristöliikkeet jälleen politiikan ehdottomaan keskiöön. Ja samalla äärevoittänyt niiden toimintaa aina fanatismiin saakka - ja samalla saanut valtamediassa lähes yhtä vahvan aseman kun aikanaan 1980-luvulla saivat ns. happosateet. 

Tästä antoi esimerkin toimittaja Maria Alander Helsingin sanomissa, joka kirjoitti positiiviseen sävyyn kulttuurihistoriallisen aarteen tuhoamisesta ympäristöfanatismin nimissä. Kotimaiseksi ihailun kohteeksi hänelle valikoitui erityisesti Elokapinan toiminta, joka pyrkii saamaan huomiota tavallisten ihmisten elämää mahdollisimman tehokkaasti hankaloittamalla - vaikka heidän vaatimansa asiat ovat olleet jo pitkään poliittisen päätöksenteon keskiössä ilmastotieteilijöiden ja päättäjien välisen vuorovaikutuksen seurauksena.

Tämä näyttäisikin olevan tyypillinen tilanne todellisuuden ja fanatismin välillä. Elokapinalla tuskin on minkäänlaista vaikutusta siihen, millä tavalla ilmastopolitiikka etenee länsimaissa, koska se on hypännyt jo liikkuvaan ja yleisen hyväksynnän saaneeseen - ja siten myös fanaatikkojen kannalta turvalliseen - junaan. 

Toki historiassa on olemassa esimerkkejä myös tilanteista, joissa liikkuvaan junaan hypännyt fanatismi on saanut vallan. Tästä hyvänä - mutta harvoin tältä kantilta katsottuna esimerkkinä - toimivat kansanvallan varjolla vallan ottanut Leninin bolshevikit, jotka pystyttivät oman 70 vuotta kestäneen hirmuvaltansa tilanteessa, jossa työläisten elinolot olivat nopeasti paranemassa ympäri maailmaa - näin myös Venäjällä, missä sosiaalidemokraatit olivat ottaneet vallan vain puoli vuotta ennen Leninin vallankaappausta. 

Tämä kaikki poliittiseen fanatismiin liittyvä on ilmeisesti tuntematonta - tai ainakin jäänyt ymmärtämättä - toimittaja Maija Alanderin mielessä. Niinpä hän antaa varauksettoman tukensa oman aikamme valtafanatismille sillä varmuudella, jonka vain täydellinen ymmärtämättömyys voi antaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:  

Vasemmistolainen sanaili vasemmistosta
Suvaitsematonta fanatismia
Fanatismi on vaarallista

Henkilökohtaisesti sinulle, Renaz Ebrahimi

Hyvä Renaz Ebrahimi,

Ylen Sannikka-ohjelmassa 19. 11. osallistuit Esko Valtaojan kanssa äärimmäisen mielenkiintoisesta aiheesta käytyyn keskusteluun. Tuota ohjelmaa on analysoitu jo paljonkin tavallisessa (esimerkki) ja sosiaalisessa mediassa (esimerkki), joten tahdon tällä kirjeellä viestiä sinulle vain muutaman ohjelman katsottuani mieleeni nousseen asian.

Ensinnäkin sain käytöksestäsi sellaisen vaikutelman, ettet sinä joutunut yllättäen turvattomaan tilaan, vaan olit suunnitellut fanaattisen kohtauksesi etukäteen ja odotit vain sopivaa tilaisuutta käynnistääksesi nähdyn performanssin ja saadaksesi sitä kautta julkisuutta mielipiteellesi. Esityksesi oli sinänsä varsin onnistunut, minkä osoittaa jo sekin, että ohjelman juontaja pahoitteli vielä jälkikäteenkin sinun saattamistasi fanaattisen raivon tilaan.  

Toki saatoin saada väärän vaikutelman raivostumisesi syistä. Jos näin on, pyydän anteeksi, mutta siinä tapauksessa sinun on syytä harkita mielenterveyspalveluihin hakeutumista tai ainakin osallistumista käytöksen hallinnan kurssille, sillä nähdyn kaltainen raivostuminen asiallisessa keskustelussa ei ole minkään kriteerin mukaisesti tervettä aikuisen ihmisen käytöstä.

Toiseksi hämmästyin ohjelman lopussa esittämääsi vaatimusta ihmisen synnynäisiin ominaisuuksiin perustuvasta sananvapauden kieltämisestä. Et ehkä itse ole asiaa tarkemmin pohtinut, mutta sellainen vie sinut ja aatetoverisi vähemmän kunniakkaaseen seuraan, johon liittyminen osoittaa näköalan historiattomuutta. 

Esimerkiksi 1930-1940-luvulla Adolf Hitlerin johtamassa Saksassa juutalaisilla ei ollut oikeutta puhua puolestaan tai ainakaan heitä ei kuunneltu. Sen sijaan heidät vietiin kaasukammioon vain, koska heidän esivanhempansa olivat juutalaisia. Tässä asiassa heitä ei auttanut edes juutalaisuuden kieltäminen tai sen kiroaminen. 

Jo hiukan aiemmin oli Venäjän keisarikunnan raunioille syntynyt Neuvostoliitto, jossa Leninin ja myöhemmin Josif Stalinin kommunistit pitivät valtaa. Siellä Stalinin valta vaiensi murhaamalla henkilöt, jotka diktaattorin mielestä uhkasivat hänen valtaansa. Siinäkään prosessissa ei syytetyllä ollut oikeutta puhua tai ainakaan heidän puheestaan ei ollut apua.

Edellä mainittujen fanatismissaan sinua ja aatettasi muistuttavien - mutta toki monin verroin merkittävämpien - historiallisten tapahtumien lisäksi sananvapauden kieltämistä on harrastettu muutenkin. Esimerkiksi Euroopassa tuomittiin ihmisiä keskiajan lopulta 1700-luvulle asti noituudesta. Siinäkään yhteydessä syytettyjen puheilla ei ollut merkitystä, vaan syyllisyyttä selvitettiin kiduttamalla ja kuulemalla muita ihmisiä. 

Myöskään suomalaisilta ei kyselty mielipiteitä 1700-luvun alussa kun heitä vietiin orjiksi Venäjälle ja sieltä edelleen Lähi-itään ja Keski-Aasiaan. Sen sijaan Suomessa ei ole koskaan ole ollut orjina - sinun ihmisluokitteluasi käyttääkseni - ruskeita ihmisiä. 

Kolmanneksi toivon sinulle aikuistumisen mukanaan yleensä tuomaa näkökentän laajentamista yksisilmäisestä fanatismista kohti ihmisten moninaisuutta ymmärtävää ja tosiasioista ponnistavaa objektiivisuutta sekä mielipiteiden moniarvoisuuden ja sananvapauden hyväksymistä. Ja sen myötä hyvää elämää Suomessa, joka maailmanlaajuisessa vertailussa on kerta toisensa jälkeen osoittautunut yhdeksi maailman parhaista paikoista elää. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Sanna Marin ja Juha Kärkkäinen
Vasemmistolainen sanaili vasemmistosta
Esko Valtaoja hämmensi soppaa